Talvella 2006.
Hipun pennut nokosilla. Viimeisin pentu luovutettiin uuteen kotiin 20.8.07. Nyt on taas rauhallisempaa, kun kolmikko ei enää pyöri jaloissa...
Sisko ja sen veli.
 
EditRegion6
   
Olen Ari Samuel Lahti, Valkeakoskella 1960 syntynyt, nyt 46-vuotias mies. Monipuolisuuteen erikoistuneena minulla on melko laaja kirjo elämäntehtäviä. Olen osakkaana 1950 perustetussa perheyrityksessä ja työskentelen siellä valokuvauksen, erilaisten tulostus- ja kopiointiasioiden sekä taidekehystämisen parissa, joka on myös ensimmäinen ammattini, jota jo nuorena, 15-16-vuotiaana kisällipoikana aloin oppia saamaan isältäni Lauri Lahdelta (1912-2002). Kirjoittamisen aloitin myös nuorena, varsinaista ammattia siitä ei koskaan ole muodostunut, mutta sivutoimisena kirjoittelijana olen tutustunut vahvasti lehtikirjoittelusta aina kirjailijan työhön saakka. Ensimmäinen käsikirjoitukseni oli jo alaluokilla koko koulun joulujuhlassakin itse esittämäni Tonttu-Tomeran –kuulumiset, äidilläni Saimi Lahdella (1918-1985) oli suuri kannustajan rooli myös myöhemmissä ilmaisullisissa produktioissa. Kovan työn tekemisen taidon opin jo kotoa. Lapsena hankin taskurahani erilaisilla toimilla, ilmaislehtien jakajana, hyväntekeväisyyskeräyksissä, verokalenterien ovelta ovelle myynnillä, itsenäisenä tyhjien pullojen kerääjänä, usean vuoden ajan kukkalähettinä jne. Näistä asenteellisista arvoista minulla on ollut hyötyä koko elämäni ajan. Vaikka olenkin ollut kova tekemään töitä ja keräämään rahaa, ja säästäväinenkin olen ollut, en ole kuitenkaan oppinut erityisesti arvostamaan mammonaa, enkä usko sen tuovan onnea kenellekään. Jostain syystä rahanahneus ei ole ollut minulle luontaista, toisaalta sellaista hanakkuutta kyllä tietyissä toimissa tosin tarvittaisiin, niin minäkin. Voisi tietenkin olla elämä hieman helpompaa, jos ei monenlaisten maksujen kanssa joutuisi kaiken aikaa taistelemaan, saadakseen ne hoidettua. Vaatimattomasta ansiotasosta riippumatta olen kuitenkin suhteellisen onnellinen mies.

Sain elää lapsuuteni turvallisessa kodissa, jossa arvostettiin rehellisyyttä ja työtä pelkäämätöntä asennetta. Kohtalaisen suuren perheen piirissä olen kasvanut empaatikoksi, mutta myös puoleni pitäväksi selviytyjäksi. Perheen nuorimpana minulla on ollut ohjausta eri elämän osa-alueilla myös vanhemmilta sisaruksiltani. Sisaret Terhi (1957-) ja Päivi (1953-) ovat omalta osaltaan antaneet sitä samaa laajaa elämän ja moninaisen maailman ymmärrystä, jota olen saanut vanhemmiltani. Sisarteni vuoksi uskon ymmärtäväni myös naisia jossain määrin, vaikka niissä muutamissa pitkissä parisuhteissa, jotka taakseni olen jättänyt, ehkä juuri siitä puolesta on jäänyt uupumaan elämäntaidoissani, jotta olisin halunnut sitoutua vielä lopullisesti. Vanhimmalta veljeltämme Raimolta (1946-) olen oppinut muun muassa elämän käytännöllisempiä puolia paljon. Isämme aikaisemmasta (ennen sotia ja sodan aikana olleesta) avioliitosta meillä on vielä neljä sisarpuolta, jotka ovat osaltaan tuomassa sitä syvyyttä tähän elämänkuvaamme. Kaikki laaja sukumme on minulle tärkeä, vaikka yhteydenpito jääkin lähinnä muutamiin sukujuhliin tai hautajaisiin, silloin tällöin.

Olen ollut pitkälle vanhempieni tavoin melko työorientoitunut. Työ on ollut aina tärkeää, ja monenlainen tekeminen. Mielenkiinnon kohteita eri suunnissa on niin paljon, että valintojakin on joutunut tekemään, mutta myös valintoja siten, että on voinut tehdä paljon erilaisia asioita. Olen halunnut aina muokata työni kuvaa sellaiseksi, että olen siinä erityisesti viihtynyt. Ei niinkään laiskuus, mutta jonkinlainen ajoittainen voimattomuuteen perustuva saamattomuus, on ehkä ollut se suojeleva voima, jonka turvin olen säästynyt liian suurilta työkuormilta. Nyttemmin opiskeltuani enemmän elämää, olen jo oppinut ryhmittämään tekemisiäni peräkkäin jonoon, enkä niinkään enää päällekkäin. Mainittu seikka on helpottanut useiden projektien läpiviemisessä samankin vuoden aikana.

Eri sektoreilla tekemäni työ on minulle tärkeää. Mutta koska en voi tehdä kaikkea yhtä aikaa, olen siis pyrkinyt jaksottamaan tekemisiäni periodeihin. Nyt syksyn tultua on musiikin tekemisen vaihe, samoin kuin elokuvallisen ilmaisun aika dokumenttiprojektin puitteissa. Samaan aikaan jatkuvat taustalla, pohjana muun muassa valokuvaus- ja kehysliikkeen työt. Kokopäiväiseen muusikon töihin esimerkiksi minulla ei olisi paluuta, siis sellaiseen minulle ei ole enää haluja, musiikin tekeminen sitä vastoin kiinnostaa ihan ympärivuotisesti.

Mainitsemiani ilmaisullisia taitoja ja kädentaitoja tarvitaan myös tuossa työssäni musiikin alalla. Olen toiminut 1980-luvulla useita jaksoja ammattimuusikkona, myöhemmin bänditouhut jo taakseni jättäneenä, innostuin uudelleen musiikin maailmaan, tällä kertaa erityisesti uuden musiikin kirjoittamisen, oman artistiurani ja musiikillisen elämäntyöni eteenpäin viemisen merkeissä. Läheinen innoittajani musiikin ja show-bisneksen puolella on ollut eittämättä Irwin Goodman (Antti Hammarberg 1943-1991), jonka kanssa olen tehnyt suurimman osan ammatillista uraani muusikkona, häneltä olen myös saanut ohjausta muun muassa uuden musiikin kirjoittamiseen. Toinen innoittajani ja ohjaajani on ollut ja on yhä, edellä mainitun aisapari, Vexi Salmi (1942-). Haluan kiittää vanhoja mestareita esikuvallisesta suomalaisen kevyenmusiikin ymmärrykseen ohjaamisesta. Laaja joukko muusikkoystäviä on myös erikoisasemassa elämässäni, kun mietin niitä vaikutteita joita olen saanut, erinomaisesta tuesta ja ystävyydestä puhumattakaan!

Asun Valkeakosken Jyräänmäessä, puutaloalueella, 1948 rakennetussa omakotitalossa.
Talouteeni kuuluu pieni tyttökissanpentu Hippu. Harrastuksikseni voisi mainita edellä mainittujen tekemisien lisäksi ulkoilu ja kuntoliikunta, lukeminen ja vaikkapa talon korjaaminen.

Kotisivuillani pyrin esittelemään elämääni laajasti, mutta kuitenkin tekemisiini painottuen, kotiani en esimerkiksi avaa julkisuudelle. Kotisivuistani toivon kanssaihmisilleni koituvan iloa, jos ei muuten niin siitä, että saa kurkistaa avoimeen maailmaani, jossa on monia tasoja ja paljon erilaista henkistä ja aineellista materiaa. Avaan tämän kaiken mielelläni siitäkin syystä, että jos sillä voin rohkaista muitakin tekemään edes joistakin haaveistaan totta ja ilmaisemaan itseään siten, että ainakin itse saa siitä tyydytyksen ja erilaiset sisäiset tarpeet tulevat näin tyydytetyksi. Uskon olevani esimerkki sellaisesta itseä kohtaan armeliaasta tyypistä, jonka itsekontrolli ei ole vielä täysin pettänyt, mutta joka uskaltaa laittaa itsensä peliin, olematta liian ankara omia tekemisiään ja saavuttamiaan tuloksia kohtaan. Erilaiset ihmiset taiteen, tieteen, hengellisyyden, humaaniuden, sekä ihan arkielämän taitojen parissa ovat olleet minulle korvaamattomia linkkejä elämän olennaisimpien totuuksien ja moninaisuuksien suuntaan.

Jos sivustoni vierailijana sinulla herää jotain kysymyksiä tai ajatuksia, voit ottaa minuun yhteyttä, yhteystiedot-linkistä löydät väylät minkä kautta minut tavoitat. Voit lainata sivuiltani jotain jos haluat, eikä tarvitse edes palauttaa, mutta ilmoitathan lähteen jos jotain lainauksia täältä muualla julkaiset. Isommista kokonaisuuksista ja valokuvista toivon neuvoteltavan julkaisuoikeudet, jos niitä jossain halutaan käyttää. Olen aina antanut mielelläni materiaalia erilaisiin käyttökohteisiin julkaistavaksi, enkä edes ole näemmä hinnoitellut itseäni vielä ulos.

Valkeakoskella 8.10.2006

Ari Samuel Lahti