| Olen
Ari Samuel Lahti, Valkeakoskella 1960 syntynyt, nyt
46-vuotias mies. Monipuolisuuteen erikoistuneena minulla
on melko laaja kirjo elämäntehtäviä.
Olen osakkaana 1950 perustetussa perheyrityksessä
ja työskentelen siellä valokuvauksen, erilaisten
tulostus- ja kopiointiasioiden sekä taidekehystämisen
parissa, joka on myös ensimmäinen ammattini,
jota jo nuorena, 15-16-vuotiaana kisällipoikana
aloin oppia saamaan isältäni Lauri Lahdelta
(1912-2002). Kirjoittamisen aloitin myös nuorena,
varsinaista ammattia siitä ei koskaan ole muodostunut,
mutta sivutoimisena kirjoittelijana olen tutustunut
vahvasti lehtikirjoittelusta aina kirjailijan työhön
saakka. Ensimmäinen käsikirjoitukseni oli
jo alaluokilla koko koulun joulujuhlassakin itse esittämäni
Tonttu-Tomeran –kuulumiset, äidilläni
Saimi Lahdella (1918-1985) oli suuri kannustajan rooli
myös myöhemmissä ilmaisullisissa produktioissa.
Kovan työn tekemisen taidon opin jo kotoa. Lapsena
hankin taskurahani erilaisilla toimilla, ilmaislehtien
jakajana, hyväntekeväisyyskeräyksissä,
verokalenterien ovelta ovelle myynnillä, itsenäisenä
tyhjien pullojen kerääjänä, usean
vuoden ajan kukkalähettinä jne. Näistä
asenteellisista arvoista minulla on ollut hyötyä
koko elämäni ajan. Vaikka olenkin ollut
kova tekemään töitä ja keräämään
rahaa, ja säästäväinenkin olen
ollut, en ole kuitenkaan oppinut erityisesti arvostamaan
mammonaa, enkä usko sen tuovan onnea kenellekään.
Jostain syystä rahanahneus ei ole ollut minulle
luontaista, toisaalta sellaista hanakkuutta kyllä
tietyissä toimissa tosin tarvittaisiin, niin
minäkin. Voisi tietenkin olla elämä
hieman helpompaa, jos ei monenlaisten maksujen kanssa
joutuisi kaiken aikaa taistelemaan, saadakseen ne
hoidettua. Vaatimattomasta ansiotasosta riippumatta
olen kuitenkin suhteellisen onnellinen mies.
Sain elää lapsuuteni turvallisessa kodissa,
jossa arvostettiin rehellisyyttä ja työtä
pelkäämätöntä asennetta.
Kohtalaisen suuren perheen piirissä olen kasvanut
empaatikoksi, mutta myös puoleni pitäväksi
selviytyjäksi. Perheen nuorimpana minulla on
ollut ohjausta eri elämän osa-alueilla
myös vanhemmilta sisaruksiltani. Sisaret Terhi
(1957-) ja Päivi (1953-) ovat omalta osaltaan
antaneet sitä samaa laajaa elämän
ja moninaisen maailman ymmärrystä, jota
olen saanut vanhemmiltani. Sisarteni vuoksi uskon
ymmärtäväni myös naisia jossain
määrin, vaikka niissä muutamissa
pitkissä parisuhteissa, jotka taakseni olen
jättänyt, ehkä juuri siitä puolesta
on jäänyt uupumaan elämäntaidoissani,
jotta olisin halunnut sitoutua vielä lopullisesti.
Vanhimmalta veljeltämme Raimolta (1946-) olen
oppinut muun muassa elämän käytännöllisempiä
puolia paljon. Isämme aikaisemmasta (ennen
sotia ja sodan aikana olleesta) avioliitosta meillä
on vielä neljä sisarpuolta, jotka ovat
osaltaan tuomassa sitä syvyyttä tähän
elämänkuvaamme. Kaikki laaja sukumme on
minulle tärkeä, vaikka yhteydenpito jääkin
lähinnä muutamiin sukujuhliin tai hautajaisiin,
silloin tällöin.
Olen ollut pitkälle vanhempieni tavoin melko
työorientoitunut. Työ on ollut aina tärkeää,
ja monenlainen tekeminen. Mielenkiinnon kohteita
eri suunnissa on niin paljon, että valintojakin
on joutunut tekemään, mutta myös
valintoja siten, että on voinut tehdä
paljon erilaisia asioita. Olen halunnut aina muokata
työni kuvaa sellaiseksi, että olen siinä
erityisesti viihtynyt. Ei niinkään laiskuus,
mutta jonkinlainen ajoittainen voimattomuuteen perustuva
saamattomuus, on ehkä ollut se suojeleva voima,
jonka turvin olen säästynyt liian suurilta
työkuormilta. Nyttemmin opiskeltuani enemmän
elämää, olen jo oppinut ryhmittämään
tekemisiäni peräkkäin jonoon, enkä
niinkään enää päällekkäin.
Mainittu seikka on helpottanut useiden projektien
läpiviemisessä samankin vuoden aikana.
Eri sektoreilla tekemäni työ on minulle
tärkeää. Mutta koska en voi tehdä
kaikkea yhtä aikaa, olen siis pyrkinyt jaksottamaan
tekemisiäni periodeihin. Nyt syksyn tultua
on musiikin tekemisen vaihe, samoin kuin elokuvallisen
ilmaisun aika dokumenttiprojektin puitteissa. Samaan
aikaan jatkuvat taustalla, pohjana muun muassa valokuvaus-
ja kehysliikkeen työt. Kokopäiväiseen
muusikon töihin esimerkiksi minulla ei olisi
paluuta, siis sellaiseen minulle ei ole enää
haluja, musiikin tekeminen sitä vastoin kiinnostaa
ihan ympärivuotisesti.
Mainitsemiani ilmaisullisia taitoja ja kädentaitoja
tarvitaan myös tuossa työssäni musiikin
alalla. Olen toiminut 1980-luvulla useita jaksoja
ammattimuusikkona, myöhemmin bänditouhut
jo taakseni jättäneenä, innostuin
uudelleen musiikin maailmaan, tällä kertaa
erityisesti uuden musiikin kirjoittamisen, oman
artistiurani ja musiikillisen elämäntyöni
eteenpäin viemisen merkeissä. Läheinen
innoittajani musiikin ja show-bisneksen puolella
on ollut eittämättä Irwin Goodman
(Antti Hammarberg 1943-1991), jonka kanssa olen
tehnyt suurimman osan ammatillista uraani muusikkona,
häneltä olen myös saanut ohjausta
muun muassa uuden musiikin kirjoittamiseen. Toinen
innoittajani ja ohjaajani on ollut ja on yhä,
edellä mainitun aisapari, Vexi Salmi (1942-).
Haluan kiittää vanhoja mestareita esikuvallisesta
suomalaisen kevyenmusiikin ymmärrykseen ohjaamisesta.
Laaja joukko muusikkoystäviä on myös
erikoisasemassa elämässäni, kun mietin
niitä vaikutteita joita olen saanut, erinomaisesta
tuesta ja ystävyydestä puhumattakaan!
Asun Valkeakosken Jyräänmäessä,
puutaloalueella, 1948 rakennetussa omakotitalossa.
Talouteeni kuuluu pieni tyttökissanpentu Hippu.
Harrastuksikseni voisi mainita edellä mainittujen
tekemisien lisäksi ulkoilu ja kuntoliikunta,
lukeminen ja vaikkapa talon korjaaminen.
Kotisivuillani pyrin esittelemään elämääni
laajasti, mutta kuitenkin tekemisiini painottuen,
kotiani en esimerkiksi avaa julkisuudelle. Kotisivuistani
toivon kanssaihmisilleni koituvan iloa, jos ei muuten
niin siitä, että saa kurkistaa avoimeen
maailmaani, jossa on monia tasoja ja paljon erilaista
henkistä ja aineellista materiaa. Avaan tämän
kaiken mielelläni siitäkin syystä,
että jos sillä voin rohkaista muitakin
tekemään edes joistakin haaveistaan totta
ja ilmaisemaan itseään siten, että
ainakin itse saa siitä tyydytyksen ja erilaiset
sisäiset tarpeet tulevat näin tyydytetyksi.
Uskon olevani esimerkki sellaisesta itseä kohtaan
armeliaasta tyypistä, jonka itsekontrolli ei
ole vielä täysin pettänyt, mutta
joka uskaltaa laittaa itsensä peliin, olematta
liian ankara omia tekemisiään ja saavuttamiaan
tuloksia kohtaan. Erilaiset ihmiset taiteen, tieteen,
hengellisyyden, humaaniuden, sekä ihan arkielämän
taitojen parissa ovat olleet minulle korvaamattomia
linkkejä elämän olennaisimpien totuuksien
ja moninaisuuksien suuntaan.
Jos sivustoni vierailijana sinulla herää
jotain kysymyksiä tai ajatuksia, voit ottaa
minuun yhteyttä, yhteystiedot-linkistä
löydät väylät minkä kautta
minut tavoitat. Voit lainata sivuiltani jotain jos
haluat, eikä tarvitse edes palauttaa, mutta
ilmoitathan lähteen jos jotain lainauksia täältä
muualla julkaiset. Isommista kokonaisuuksista ja
valokuvista toivon neuvoteltavan julkaisuoikeudet,
jos niitä jossain halutaan käyttää.
Olen aina antanut mielelläni materiaalia erilaisiin
käyttökohteisiin julkaistavaksi, enkä
edes ole näemmä hinnoitellut itseäni
vielä ulos.
Valkeakoskella 8.10.2006
Ari Samuel Lahti |
|