ELINKEINOELÄMÄN VALTUUSKUNTA
Vallan analyysia
 
 
Ari Nieminen
 
 
Sosiologian pro gradu -tutkielma (WWW-versio)
Helsingin yliopisto
Huhtikuu 1990
 

Hyvä, sanoi Arisbe, joka oli taas tullut. Entä miten on sinun laitasi? Miten niin minun laitani. Ketä vastaan minä muka olen rikkonut? Minä, joka olen heikko? Vahvempianiko vastaan muka? Miksi olet antanut heidän tulla vahvoiksi.
 
Christa Wolf: Kassandra
 


Sisällys
 

Johdanto
 
1 Historiasta ja organisaatiosta

1.1 Historiasta
1.2 Taustajärjestöt, organisaatio ja henkilökunta
 

2 Eva yhteiskuntarakenteessa

2.1 Yhteiskunnan luokkarakenne ja kapitalistien järjestöt
2.2 Kapitalistien järjestöjen järjestö: Eva
 

3 Julkaisujen analyysia

3.1 Lukemisen ongelmat, metodi ja analyysin tarkoitus
3.2 Julkaisujen teemat
3.2.1 Kilpailukyky
3.2.2 Demokratia, politiikka, markkinatalous
3.2.3 Valtion rooli
3.2.4 Kansainvälisistä suhteista
3.2.5 "Mielipideilmastot"
3.2.6 Pää ja käsi
3.2.7 "Me"
3.3 Eva ideologisena organisaationa

4 Vallan analyysia

4.1 Vallan analyysin metodi
4.1.1 Yleisestä vallan käsitteestä
4.1.2 Sosiaalisen vallan lajit
4.1.3 Vallan resurssit
4.1.4 Vallan analyysin käsitteelliset välineet
4.2 Evan vallan analyysi

5 Johtopäätökset

Lähteet

Kirjallisuus

I Liite: Evan julkaisut 1976-89
II Liite: Tilaisuudet, joissa Evan henkilökunta esiintyi syys- ja lokakuussa 1988
III Liite: Evan henkilökunta 1975-89


Johdanto
 

Pyrin tässä tutkielmassa kuvaamaan, analysoimaan ja selittämään Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (Evan) toimintaa. Ennen kaikkea kiinnitän huomiota Evan toiminnan valta-aspekteihin. Koska Eva perustettiin vaikuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa, on perusteltua kiinnittää huomiota juuri Evan valtaan. Vaikuttaminen on Evan tarkoitus, se ei ole yhdessäolo-organisaatio. Näin valitsemaani valtanäkökulmaa voi perustella Evan itsensä, sen tarkoituksen, kautta.

Eva on elinkeinoelämän järjestö, joka on perustettu vaikuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä lähtökohdasta tulevat ymmärrettäviksi tutkielman kaksi tärkeintä teoreettista vaikuttajaa: marksilainen kapitalismiteoria ja machiavellistinen vallan analyysi. Vaikka tutkielmassa ei lainata kertaakaan Machiavellia olen oppinut häneltä eniten siitä, miten valtaa on analysoitava. En ole lukenut toista yhtä kylmäveristä ja perusteellista esitystä vallasta kuin Machiavellin Ruhtinas. Tutkielmassa suomalaisella yhteiskunnalla on lähinnä kaksi ominaisuutta, se on kapitalistinen ja hierarkkinen.(1) On huomattava, että käyttämäni teoreettiset käsitteet poikkeavat Evan omasta kielenkäytöstä. Eva nimittää kapitalismia tavallisesti markkinataloudeksi ja kapitalisteja elinkeinoelämäksi.

Tutkielman analyysit ja selitykset keskittyvät yleiselle tasolle. Kun yhteiskuntaa tarkastellaan yleisellä kapitalismin ja valtahierarkioiden tasolla jäävät monet jokapäiväisen elämän ja vuosien ja vuosikymmentenkin tapahtumat varjoon, sillä yhteiskunnan perusrakenne ja instituutiot muuttuvat varsin hitaasti. Ihmiselämästä vähintään yhdeksän kymmenesosaa on edellisten sukupolvien elämäntavan toistoa.

Ranskalainen Fernand Braudel jakaa ajan kolmeen eri tasoon. Nopeimmin liikkuu tapahtumahistorian taso, joka vastaa suunnilleen sitä kokemisen tapaa, joka ilmenee aikalaisten tietoisuudessa. Esimerkiksi hallitusten vaihdokset, muodin muutokset, Evan perustaminen, ovat ilmiöitä, jotka kuuluvat tälle tasolle. Keskipitkän ajan kesto on instituutioiden muutoksen rytmi. Muutokset yhteiskuntien perustavissa instituutioissa, taloudessa, luokkasuhteissa, politiikassa, kuuluvat tälle tasolle. Kolmas taso, pitkän keston historia, viittaa vielä hitaampiin hyvin laajojen järjestelmien muutoksiin. (Kolu 1989, 32, ks. myös Giddens 1984, 178) Tämä esitys jää pääasiassa institutionaalisen ajan tasolle, enkä käsittele paljoakaan Evan innovatiivista puolta (tapahtumahistorian taso), joka Evan itsensä kannalta saattaa tuntua tärkeältä.

Koska perustavat luokkasuhteet ja talouden lainalaisuudet kertovat hyvin paljon ihmisten jokapäiväisestä toiminnasta on perusteltua ankkuroida yhteiskunta-analyysi juuri niihin, eikä jatkuvasti vaihteleviin pieniin innovaatioihin. Asia voidaan ilmaista myös siten, että yksilöt antavat instituutioiden säädellä elämänsä suuria linjoja, esimerkiksi osallistumista vallan- ja työnjakoon, ja keskittyvät itse pieneen arkipäiväiseen taktikointiin (ks. Mary Douglas 1986, 9. luku).

Tutkielma jakautuu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan Evan historiasta ja organisaatiosta. Toisessa luvussa pyrin liittämään näin kuvaillun Evan kapitalistisen yhteiskunnan luokkarakenteeseen. Kolmannessa luvussa analysoidaan kahdessa edellisessä luvussa hahmotellun yhteiskunnallisen toimijan Evan puhetta, sen julkaisuja. Neljännessä luvussa kehittelen metodia vallan analysoimiseksi ja sovellan tätä metodia Evaan. Onko Evalla valtaa, ja jos on, niin millaista se on? Viidennessä luvussa esitän johtopäätökset ja asetan joitakin kysymyksiä, jotka olivat liian laajoja tässä tutkielmassa käsiteltäviksi. Pääasiallisina lähteinä ovat olleet Evan julkaisut ja Evan toimistosta suoraan saadut tiedot.
 
Evaan itseensä voi tutustua sen kotisivun kautta.

1. Historiasta ja organisaatiosta

1.1. Historiasta

Goethe, Faust: Alussa oli teko.

Vuoden 1971 alussa STK:ssa toimiva vuorineuvos Stig Hästö alkoi organisoida uudelleen Taloudellista Tiedotustoimistoa, joka on teollisuuden yhteinen tiedotustoimisto. Keskeisiä aloitteentekijöitä uudelleen organisoinnissa olivat STK:n entisen hallituksen puheenjohtaja vuorineuvos Lauri J. Kivekäs ja STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki. (Hästö 1987, 313, 314)

"Nimensä mukaisesti Taloudellinen Tiedotustoimisto harjoitti ja kehitteli taloudellista informaatiota monella tavalla: sanomalehtiartikkeleiden avulla, kampanjoihin turvautuen, seminaareja järjestämällä, myymällä ja vuokraamalla tiedotusaineistoa jne. Kun kokonaisen vuoden pituinen kierros oli takanapäin saattoi johtokunnan puheenjohtaja päätyä eräisiin johtopäätöksiin:

1. Teollisuudelle vihamielinen suhtautuminen ja radikalismi näytti vain lisääntyneen nuorison keskuudessa kouluissa ja korkeammissa opetuslaitoksissa. - - -

2. Vaikutti siltä kuin kehitys meilläkin olisi lähtenyt kulkemaan vikasuuntaan ja saanut sellaisen nopeuden, että Taloudellisen Tiedotustoimiston käytettävissä olevat lääkkeet eivät tehonneet.

3. Jotakin syvemmälle menevää oli tehtävä, jotta eri tahoilla toimivat poliittiset päätöksentekijät saataisiin tajuamaan, että talouselämän toimintaedellytysten vaarantaminen itse asiassa vaaransi hyvinvoinnin ja yhteiskuntasovun." (Hästö 1987, 314, 315)

Stig Hästön käsitys oli, että "tarvittaisiin joku hyvin ansioitunut henkilö hoitamaan suhdetoimintaa, lobbyistin työtä, joka tarvittaessa voisi tavoittaa korkeimmatkin tahot". Hästö ei kannattanut uuden organisaation perustamista. (Hästö 1987, 315, 316) Toisin kuitenkin kävi.

Tämän jälkeen STK:n toimitusjohtajuudesta luopunut ja Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi siirtynyt Päiviö Hetemäki toimi aktiivisimmin uudenlaisen organisaation pystyttämiseksi. Hetemäen 28.12.1973 päivätyssä muistiossa mainitaan kaksi tärkeää syytä uudenlaisen elinkeinoelämän yleisiä etuja ajavan organisaation perustamiseksi: "Teknologian yhä nopeutuva koko yhteiskunnan alueella tapahtuva edistyminen ja kysymys ihmisten sopeutumisesta näihin alituisesti muuttuviin tilanteisiin asettavat tulevalle yhteiskuntapolitiikalle aivan uudenlaisia haasteita. Toisaalta valtiollisen elämämme yhä etenevä rikkinäisyys ja polarisoituminen ovat häiritsemässä ja hidastamassa järkevien ja tarkoituksenmukaisten talous- ja yhteiskuntapoliittisten ratkaisujen aikaansaamista." (Tarkka 1983, 206)

Tapahtuneen valmistelun jälkeen Suomen Teollisuuden Keskusvaliokunnan koolle kutsumassa eri elinkeinoelämän järjestöjen edustajien yhteisissä neuvotteluissa ja siinä asetetussa työryhmässä asian käsittelyä jatkettiin. Valmistelu eteni nopeasti ja huhtikuun 10. päivänä 1974 tehtiin päätös Elinkeinoelämän Valtuuskunnan perustamisesta, josta ryhdyttiin käyttämään lyhenteenä nimeä Eva, sekä hyväksyttiin sen ensimmäinen toimintaohjelma.(2) Toimintaohjelmassa sanotaan muun muassa:

"Sen (Evan A.N.) tehtävänä olisi mm.
 

(Tarkka 1983, 209)
 
Koska analysoin Evan julkaisuja tarkemmin kolmannessa luvussa en käsittele niitä tässä tarkemmin. Eva on julkaissut monien Eva-päivien esitelmät, näissä tapauksissa olen maininnut kyseisen Eva-päivän kohdalla julkaisun nimen, jolloin esitelmöitsijät ja heidän teemansa löytyvät I Liitteestä.

Uuden organisaation toimitusjohtajaksi kutsuttiin Hetemäen kannattama Suomen Tukholman suurlähettiläs Max Jakobson, joka ryhtyi tehtäväänsä vuoden 1975 alussa (Tarkka 1983, 209). Ensimmäinen suurempi Eva-seminaari järjestettiin 8.11.1976 Finlandia-talossa otsikolla: Minne menet markkinatalous? Seminaariin osallistui 62 henkeä, pääasiassa suuryritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen johtajia. (Eva 1976 d, 5, 6) Ensimmäinen Eva-päivä järjestettiin 8.11.1977 Dipolissa Espoossa. Teemana oli Markkinatalouden kehitysnäkymät (ks. Minne menet markkinatalous) ja osallistujia oli noin 500. (Eva 1977 c, 5)

STK:n toimintakertomus vuodeksi 1977 toteaa, että Eva on ensimmäisenä kolmena toimintavuotenaan noudattanut vuoden 1975 Evan valtuuskunnan syyskokouksessa tehtyä periaateohjelmaa: "Sen mukaisesti toiminnan pääteemana oli markkinatalousjärjestelmän keskeisen merkityksen korostaminen avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan perustana." Tältä pohjalta Eva pyrki ajamaan kehittämäänsä "yhteiskuntasopimus" ajattelua, jossa pyritään (talous-) poliittiseen konsensukseen. Eva osallistui myös hallituksen järjestämään Korpilammen seminaariin, joka pidettiin elinkeinoelämän ja valtionhallinnon välisen yhteistyön kehittämiseksi. Seminaariin osallistui runsaat sata korkeaa virkamiestä ja elinkeinoelämän edustajaa. (STK 1978, 38) SITRA toteutti vuoden 1976 aikana Evassa valmistellun talouspoliittisen johtamisharjoituksen koeharjoituksen. Eva lähetti viikottaisena tiedotuskirjeenä eduskuntaraportin noin 2000:lle elinkeinoleämän edustajalle eri puolille maata. (STK 1978, 38)

Vuoden 1978 Eva-päivä pidettiin Dipolissa Espoossa, teemana "päätöksenteko suomalaisessa yhteiskunnassa" (ks. Päätöksenteko suomalaisessa yhteiskunnassa). Tilaisuuteen osallistui yli 500 henkeä (STK 1979, 42). Tavaksi muodostuvan vuosittaisen Eva-päivän lisäksi Eva alkoi vuonna 1978 pitää yritysjohdolle tarkoitettuja "yhteiskuntasuhdeseminaareja". Näitä seminaareja järjestettiin vuonna 1978 neljä ja niihin osallistui noin sata henkeä. (STK 1979, 42)

Vuoden 1979 Dipolissa Espoossa pidetyn Eva-päivän aiheena olivat kansainväliset kysymykset (ks. Suomen valinnat 1980-luvulla) ja tilaisuudessa jaettiin Hudson Research Instituten selvitys Suomen tulevaisuudennäkymät muuttuvassa Euroopassa (ks. I Liite). Yritysjohdolle tarkoitettua "yhteiskuntasuhdeseminaarien" sarjaa jatkettiin. Viiteen seminaariin osallistui kaikkiaan 130 henkilöä. (STK 1980, 39)

Eva-päivänä 1980 jaettiin julkaisua Kansakunnan menestymisen ehdot. Tämä raportti lähetettiin kaikkiaan 12000 lukijalle ja sen teemasta keskusteltiin tiedotusvälineissä. "Yhteiskuntasuhdeseminaari" järjestettiin kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä, yhteensä noin 130:lle henkilölle. (STK 1981, 40)

Eva-päivänä 1981 jaettiin julkaisua Minne menet hyvinvointivaltio? ja päivillä käsiteltiin julkisen talouden laajuuden vaikutusta Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle. Eva-päivään osallistui 450 elinkeinoelämän, julkisen hallinnon, poliittisten päätöksentekijöiden, korkeakoulujen ja tiedotusvälineiden edustajaa. Edellisenä vuonna julkaistun Kansakunnan menestymisen ehdot -kirjasen pohjalta järjestettiin seminaareja talouselämän, tiedotusvälineiden ja muiden yhteiskuntapiirien edustajille. Aihepiirin käsittely jatkui myös monissa muissa koulutus- ja esitelmätilaisuuksissa. "Yhteiskuntasuhdeseminaareihin" osallistui noin 400 henkilöä. (TKL 1982, 28, STK 1982, 39 ja Eva 1982 a, 8)

Eva-päivänä 1982 jaettiin julkaisua Onko meillä malttia uudistua? lähes 500:lle osallistujalle. Raportti toimitettiin noin 8000:lle suomen- ja ruotsinkieliselle lukijalle. Tätä Eva-päivän aihetta käsiteltiin tiedotusvälineissä koko loppuvuoden, myös Ruotsissa. (Eva 1982 a, STK 1983, 38) "Yhteiskuntasuhdeseminaari" järjestettiin kerran keväällä ja kahdesti syksyllä. Eva osallistui yhdessä taustajärjestöjensä kanssa valtionvarainministeriön järjestelyosaston kanssa ns. Tiva-projektin toteuttamiseen. Eva järjesti useita erilaisia seminaareja muun muassa yhdessä kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan, Seurakuntaopiston konferenssikeskuksen ja Liikkeenjohdon instituutin kanssa elinkeinoelämän eettisiä ongelmia käsittelevän seminaarin. (STK 1983,38)

Eva-päivä 1983 käsitteli samaa aihepiiriä kuin kaksi aikaisempaakin Eva-päivää: julkisen talouden kasvua. Päivän puheenvuorot julkaistiin kirjasessa Toipuuko maailma - taantuuko Suomi (ks. I liite). Evan julkisen talouden kasvusta julkaisemat kirjaset Uusi suunta vai saneeraus ja Isännätön raha aiheuttivat keskustelua tiedotusvälineissä Suomessa ja Ruotsissa. "Yhteiskuntasuhdeseminaari" järjestettiin kerran keväällä ja kerran syksyllä. (Eva 1983 e, TKL 1984, 28,29)

Evan toiminnan painopisteitä vuonna 1984 olivat elinkeinoelämän kansainvälisen toimintaympäristön muutokset, julkinen talous, asennetutkimus suomalaisesta "mielipideilmastosta" (ks. Murros vai muutos?) ja valtiosääntöuudistuksen seuranta. Eva-päivän 24.10.1984 alustukset julkaistiin kirjasessa Kansainvälistyminen ja kansalliset arvot, mikä oli myös päivän teemana. Kuten tavallista Eva järjesti useita seminaareja, "yhteiskuntasuhdeseminaarin" kaksi kertaa. (Eva 1984 b, STK 1985, 33) Evan toimitusjohtaja Max Jakobson siirtyi eläkkeelle marraskuussa 1984. Hänen tilalleen tuli Keski-Suomen läänin maaherra, oikeustieteen tohtori ja keskustapuolueen kannattaja Kauko Sipponen. (TKL 1985, 29)

Vuonna 1985 toiminta keskittyi paljolti samoihin asioihin kuin edellisenäkin vuonna. Maaliskuussa julkaistiin yhteiskunnallisia asenteita kartoittava Murros vai muutos? -raportti, jonka pohjalta Eva järjesti keskustelutilaisuudet kaikille jäsenjärjestöilleen, suurimmille poliittisille puolueille sekä useille yrityksille. Lokakuussa Eva-päivänä jaettiin julkaisua Ihmiskeskeinen markkinatalous. Kuten tavallista Eva järjesti kaksi "yhteiskuntasuhdeseminaaria" sekä lukuisia muita seminaareja. Evan henkilöstö osallistui myös luennoitsijoina noin 150:neen järjestöjen ja yritysten koulutustilaisuuteen. (STK 1986, 36, 37)

Erityiskysymyksinä vuoden 1986 aikana olivat esillä väestönkehitys, alhaisen inflaation vaikutukset yrityksissä ja julkisessa taloudessa, yritysten ja kulttuurielämän vuorovaikutus sekä kehitysyhteistyö. Muun muassa kahdesta viimeksi mainitusta aiheesta järjestettiin seminaarit. Yhdessä Jyväskylän kesän kanssa toteutettiin ARS-Mammon -symposium kulttuurielämän ja yritysten edustajille. Yritysjohdolle järjestettiin yhdessä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa seminaari kehitysyhteistyössä avautuvista liiketoiminnan mahdollisuuksista. Maakunnallinen Eva-päivä järjestettiin Jyväskylässä aiheena "maakunnat ja rakennemuutos". "Yhteiskuntasuhdeseminaari" yritysjohtajille järjestettiin kaksi kertaa. Eva-päivä 1986 käsitteli kansainvälistä muutosta (ks. Pärjääkö Eurooppa - entä Suomi?). (STK 1987, 40)

Avautuva ja sulkeutuva Suomi -mielipideraportin pohjalta järjestettiin vuonna 1987 useita tilaisuuksia yrityksille, järjestöille ja tiedotusvälineille samoin kuin "yhteiskuntasuhdeseminaarit". Syksyn 1987 Eva-päivän teemana oli suomalaisuus strategiana, tilaisuudessa käsiteltiin sitä, miten kansallinen kulttuuri voi toimia liikkeenjohdon työvälineenä (ks. Kansallinen kulttuuri strategiana). Evan edustajat vierailivat tammikuussa Neuvostoliitossa ja lokakuussa Kiinassa. (STK 1988, 38, 39, TKL 1988, 31)

Vuoden 1988 toiminta keskittyi kansainvälistymis- ja yhdentymiskehityksen arviointiin Suomen kannalta ja Suomen sisäiseen alueelliseen muutokseen. Evan edustajat osallistuivat moniin julkisen- ja yksityisen sektorin koulutus- ja keskustelutilaisuuksiin alustajina. Tanskan pääministeri Poul Schlüter puhui Evan järjestämässä lounastilaisuudessa elinkeinoelämän edustajille aiheesta Danmark i Europa. Eva-päivän teemana oli "Eurooppa 1990-luvulle - riittääkö suomalaisten osaaminen". "Suomalaisen osaamisen" tilaa arvioitiin teettämällä Eva-päiväksi tutkimus opettajien koulutuksen vahvuuksia ja heikkouksia koskevista mielipiteistä. "Yhteiskuntasuhdeseminaarien" sarjaa jatkettiin kuten edellisinäkin vuosina.

Syksyllä 1989 Evan henkilökunta vieraili Yhdysvalloissa tutustumassa läheisissä suhteissa puolueisiin ja muihin poliittisiin vaikuttajiin oleviin tutkimusorganisaatioihin (esim. Committee for Economic Development, Brookings-Institute, Heritage Foundation). Tarkoituksena oli solmia yhteyksiä ja hakea oppia. Lokakuussa Finlandia-talolla Eva-päivän aiheena oli Suomen taantuva väestökehitys ja tämän vaikutus työvoiman tarjontaan. Tilaisuudessa jaettiin Työtä tarjolla! Missä tekijät? -julkaisua.

Evan historian voi jakaa kolmeen ajanjaksoon. Ensimmäinen vasemmistoa vastaan suunnattu taistelukausi kesti noin vuodesta 1975 vuoteen 1977, jolloin suomalaisen konsensuspolitiikan voi katsoa syntyneen myös tulopoliittisten käytäntöjen ulkopuolella. Kun vasemmiston aiheuttama uhka lieveni keskittyi Eva yleisempiin talouspoliittisiin ja muihin kysymyksiin. Eva-päivillä ja julkaisuissa keskityttiin ottamaan kantaa julkisen vallan bruttokansantuoteosuuden kasvua vastaan ja osallistumaan yleiseen talouspoliittiseen mielipiteenmuodostukseen. Konsensuksen aikaa kesti noin vuodesta 1977 vuoteen 1987, jolloin Eva alkoi arvostella konsensusta ja hyvinvointivaltiota liiallisesta jäykkyydestä (ks. Uuteen yhteispeliin). Viimeistä ajanjaksoa voisi nimittää Evan sinipuna-hallituksen ajaksi (Harri Holkerin Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen, Ruotsalaisen Kansanpuolueen ja Suomen Maaseudun Puolueen edustajista koottu hallitus nimitettiin keväällä 1987 )(Mitä Missä Milloin 1987, 169). Viimeinen periodi ei ole merkinnyt konsensuspolitiikan täydellistä hylkäämistä, mutta uutta painotusta on nähtävissä.

Nykyisin Evalla on ajan mittaan vakiintunut vuosittainen työjärjestyksensä. Kahdesti vuodessa järjestetään "yhteiskuntasuhteiden seminaari" (YSS), johon kutsutaan yritysjohtajia, järjestöjohtajia, lehtimiehiä, virkamiehiä ja poliitikkoja alustajiksi. Yhteiskuntasuhdeseminaarin käyneille Eva järjestää kerran vuodessa tilaisuuden (ns. kertausharjoitukset).

Kerran vuodessa, syksyllä, järjestetään Eva-päivä, jotka ovat suurimmat Evan järjestämistä tilaisuuksista. Kutsun osallistua Eva-päivään saavat kaikki kansanedustajat, monet yritysjohtajat, korkeat virkamiehet, jotkut professorit. Kutsulista vaihtelee hieman Eva-päivän teeman mukaan (1988 päivien aiheena oli suomalainen koulutuspolitiikka, 1989 teemana oli Suomen väestökehitys). Kutsuttuja on tavallisesti useita satoja, osallistujia 400-500. Lisäksi Evan henkilökunta kiertää puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa (vuonna 1988 170 erilaista puhetilaisuutta) ja kirjoittaa joskus lehtiin. Liitteessä II on esimerkin vuoksi lueteltu puhujatilaisuudet, joihin Evan henkilökunta osallistui syys- ja lokakuussa 1988. Evan harjoittamaa julkaisutoimintaa käsittelen tarkemmin kolmannessa luvussa. Syksy ja kevät ovat Evan toiminnassa vilkkaita kausia.
 

1.2. Taustajärjestöt, organisaatio ja henkilökunta

Eva on järjestöjen järjestö. Tarkemmin sanoen lakimuodoltaan rekisteröimätön yhdistys, jonka säännöt ja budjetti ovat salaisia. Evan toiminnan rahoittavat sen jäsenjärjestöt: Liiketyönantajain Keskusliitto, Pellervo-Seura, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Työnantajain Keskusliitto, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ja Teollisuuden Keskusliitto. Laajan järjestöpohjansa vuoksi Eva on laaja-alaisin koskaan toiminut elinkeinoelämän järjestö (Kajaste 1975, 128)

Evan toiminnan suuntaviivoista päättää valtuuskunta, jossa on kaksikymmentä jäsentä. Kukin jäsenjärjestö nimeää edustajansa valtuuskuntaan. He kuuluvat yritysten korkeimpaan johtoon. Valtuuskunta koostuu suomalaisen elinkeinoelämän eliitistä. Valtuuskunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Päiviö Hetemäki vuoteen 1976 ja tästä eteenpäin SYP:in pääjohtaja Mika Tiivola vuoden 1988 loppuun (Tarkka 1983, 210, HS 15.11.1988). Tätä kirjoitettaessa valtuuskunnan puheenjohtajana toimii pääjohtaja Pentti Kivinen (TUKO), ja varapuheenjohtajia ovat pääjohtaja Krister Ahlström (A. Ahlström osakeyhtiö), vuorineuvos Casimir Ehrnrooth (Kymene oy.) sekä pääjohtaja Ahti Hirvonen (SYP). Evan käytännön työtä ohjaa työvaliokunta, jonka puheenjohtaja on Evan toimitusjohtaja Kauko Sipponen.

Evan valtuuskunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja vuoden lopulla, se käsittelee budjetin, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen. Valtuuskunnan kokousillalliselle pyritään kutsumaan joku sopiva henkilö. Nykyisin istuva presidentti Mauno Koivisto on käynyt näissä tilaisuuksissa kaksi kertaa, kulloinkin virassa olevat pääministerit kutsutaan kerran tai kaksi kertaa. Työvaliokunta kokoontuu tarpeen mukaan.

Evan toimisto sijaitsee keskeisellä paikalla Suomen taloudellisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa keskuksessa Helsingissä, Eteläesplanaadi 20:ssä. Toimiston eteisessä on, kuten tavallista tämänkaltaisissa toimistoissa, vastaanotto ja puhelinvaihde, joita hoitava nuori nainen päästää vieraat sisälle ja ohjaa heidät peremmälle. Kullakin Evan johtajalla ja asiamiehellä on toimiston käytävän varrella omat työhuoneensa. Toimitusjohtajan huone on suurin ja arvokkaimman näköinen. Näiden tilojen lisäksi on kokoushuone, sihteereiden huoneet, varastotilaa. Henkilökunnan yksilöllistä arvoa korostava yksityiskohta on kunkin henkilökohtainen kangaspyyhe miestenhuoneessa. Miestenhuoneessa on myös kengänkiillotustarpeet.

Talvella 1990 Evan toimistossa työskenteli toimitusjohtaja Kauko Sipposen lisäksi kolme johtajaa ja kaksi asiamiestä sekä näiden apuna sihteereitä ja muuta toimistohenkilökuntaa (ks. III Liite). Näin pienessä organisaatiossa johtajilla on vähän johdettavaa, johtaja nimitys johtuu protokollasyistä. Evan henkilökunta kiertää paljon puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa, joiden yleisössä on paljon yritys- ja muita johtajia. Näissä tilaisuuksissa pidetään parempana, että sekä puhuja että kuulijat ovat ainakin näennäisesti samalla organisaatiohierarkian tasolla.

Alaviitteet

1. Teoria on aina tietty tapa nähdä asioita, mutta se on samalla myös tapa olla näkemättä asioita, koska se ei tematisoi kuin osan yhteiskunnan ilmiöistä tutkimuskohteiksi (ks. Lukes 1977, 68). Hyvä teoria suodattaa yhteiskunnallisten ilmiöiden joukosta olennaiset asiat esille. Tällaisia seikkoja ovat kullakin yhteiskunnallisen elämän alueella ihmisten toimintaan todella vaikuttavat asiat.

2. En tiedä, miksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan nimeksi tuli juuri tämä. Nimen valtuuskunta-osalla on kuitenkin perinteitä, sillä vuonna 1935 Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto ja Teollisuusliitto perustivat yhteistoimintaelimekseen Suomen Teollisuusvaltuuskunnan, jonka tehtäväksi asetettiin "seurata koko teollisuuden etuja koskevien taloudellisten ja poliittisten kysymysten kehitystä" (Kajaste 1975, 47). Kyseessä olivat samansuuntaiset tehtävät kuin Evalla.
 

 SISÄLLYS    SEURAAVA LUKU    LÄHTEET & KIRJALLISUUS    KOTISIVU