HISTORIA

S U O M E N   S O T A  21. helmikuuta 1808 - 17. syyskuuta 1809 (miltei vuosi ja seitsemän kuukautta)

SODAN ALOITUS

Sota alkoi, kun venäläiset hyökkäsivät Ruotsin alueelle Suomessa ilman sodan julistusta 21.2.1808 aamuyöllä Kymijoen yli Ahvenkoskella, Strömforsissa, Hirvikoskella, Anjalassa ja Keltissä. Tästä hetkestä noin viikkoa myöhemmin venäläiset hyökkäsivät myös Savoon.

SYY

Sodan syttymisen syy oli Napoleonin painostustoimissa Venäjää kohtaan, jolloin Venäjä altavastaajana sai tehtäväkseen pakottaa Ruotsi irtautumaan Englannin liittolaisuudesta ja siten aiheuttaa Englannille pitävä kauppasaarto. Ruotsia yritettiin useita kuukausia suostutella hylkäämään Englanti, mutta kuningas itsepäisesti - neuvonantajistaan välittämättä - ei taipunut Venäjän vaatimuksiin. Ruotsilla olisi ollut mahdollisuus välttää sota Venäjän kanssa, jos vain kuningas olisi kuunnellut viisaimpiensa neuvoja. Kuninkaan sodan vaarasta välinpitämätön käyttäytyminen aiheutti vuoden 1808 alussa hyvin vaarallisen tilanteen Suomessa, sillä Suomen Armeija oli miltei rauhanajan vahvuudessa ja liikekannallepanosta ei ollut tietoakaan, vaikka kuninkaalle oli tiedotettu, että venäläisiä joukkoja on keskitetty lähelle Ruotsin suunnan rajaa ja kalustoa kulkee vain länsisuuntaan. Kun liikekannallepano sitten tapahtui 1.helmikuuta 1808, sen oli käynnistänyt omalla vastuullaan Suomessa silloin Asevoimien päällikkyyttä tilapäisesti pitänyt kenraaliluutnantti Nathanael af Klercker, joka oli saanut varoituskirjeen Pietarissa olevalta Ruotsin lähettiläältä. Samansisältöinen varoituskirje postitettiin myös Tukholmaan, mutta siellä sillä ei ollut sanottavampaa vaikutusta. Pietarissa olevalle Ruotsin lähettiläälle täytyy antaa täysi tunnustus, sillä hän käytti kaikkia silloisia mahdollisia keinoja tietojen hankintaan saadakseen vihiä Venäjän aikeista Ruotsia kohtaan. On hyvin todennäköistä, että hänen tietolähteensä Pietarissa olivat 1700-luvun lopulla Ruotsista Venäjälle loikanneet "Anjalan liiton miehet", kuten esim. Sprengtporten. Lisäksi on mainittava, että ilman lähettilään toimia Pietarissa sota olisi voinut alkaa noin kahta viikkoa aikaisemmin, jolloin Suomen tilanne olisi ollut huomattavasti heikompi kuin se sitten oli 21.2.1808, jolloin ei silloinkaan vielä kaikki joukot olleet saapuneet määrätyille ryhmitysalueilleen itärajalle.

Periaatteessa voidaan historian lähteisiin luottaen pitää selvyytenä, että tämän Suomen Sodan 1808 suunnitteli Suomesta paennut Anjalan mies Sprengtporten, mutta sotaa lietsoi ja siihen kehotti Pietarissa sinne vastikään tullut Ranskan lähettiläs kenraali Caulaincourt.

LIIKEKANNALLEPANO

Ruotsin lähettiläs Pietarissa lähetti useita varoituksia Kuninkaalle Tukholmaan venäläisten joukkokeskityksistä Suomen rajalle. Kuningas (ja sotakollegio) ei osannut reagoida näihin varoituksiin oikeastaan mitenkään. Lopulta lähettiläs oli 29.tammikuuta 1808 lähettänyt kuriirin välityksellä varoituksen suoraan de Klerckerille. Klercker pyysi lähettilästä viivyttämään taistelun alkamista ainakin kahdella viikolla, niin hän saisi joukot ryhmitettyä. 1.2.1808 de Klercker lähetti kaikkiin rykmentteihin liikekannallepanomääräyksen. Tieto kuljetettiin ratsulähettien avulla. Esim Savon Prikaatiin Heinolassa sijaitsevaan prikaatinkomentajan asuinpaikkaan liikekannallepanokäsky saapui 3.2.1808, josta tieto edelleen lähetettiin rykmentteihin ja sieltä komppanioihin ja lopulta miehistölle. Käsky oli kokoontua Mikkeliin ja Joensuuhun (Karjalan Jääkärit), jonne jäätäisiin odottamaan lisämääräyksiä. Kansalle tiedotettiin varoitus 7.2.1808 sunnuntaina, jolloin luettiin kaikissa kirkoissa kuulutus yleisestä liikekannallepanosta.

Samaan aikaan, kun de Klercker käski liikekannallepanon, lähti Tukholmassa silloin oleskellut Suomen Armeijan komentaja kenraali (myöhemmin sotamarsalkka) W.M. Klingspor (Klingsporre) suuren upseeriseurueen kanssa rekikolonnassa kohti Suomea. Hän joutui Ahvenanmeren vaikean jäätilanteen vuoksi kiertämään Tornion kautta ja saapui Hämeenlinnaan vasta 1.maaliskuuta. Kuitenkin Suomen Armeijan komento oli de Klerckerillä vielä seuraavaan päivään. Periaatteessa Klingspor ei yksin päättänyt toimenpiteistä, vaan 2.maaliskuuta pidettiin korkeimpien upseerien kesken sotaneuvottelu, jossa päätettiin vetäytymisestä Oulun ympäristöön. Vaihtoehtona oli taistelu Hämeenlinnan ympäristössä ja mahdollisesti myös Sveaborgin linnoituksessa olevien joukkojen hyväksikäyttö venäläisten selustassa.