Leirit
Suomalaisten joukkojen leirit
Elämä leirissä
Osastot asettuivat leireiksi marssien välillä, kuten yöpymisissä ja ruokailuissa tai keskitettäessä joukkoja tietyille alueille pidemmiksi ajoiksi. Majoitusmielessä talvella joukot pyrittiin majoittamaan lämmitettyihin ihmisasumuksiin, jolloin tungos talojen tuvissa oli melkoinen, vieri vieressä makaavia sotilaita, hikisinä, likaisina, nälkäisinä ja viluisina. Sairainakin jotkut. Kun kaikki eivät taloihin mahtuneet, yövyttiin navetoissa, aitoissa, ulkorakennuksissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa, joka antoi edes hiukan lämpöä ja suojaa pakkaselta, lumelta ja tuulelta. Kesällä asia tietenkin oli helpompi. Kylmää silloinkin oli ja satoikin välillä, joten kuivaa paikkaa haettiin.
Teltat
Telttoja oli vain osalle joukoista. Telttojen asemesta kesäaikana rakennettiin laavuja tai nukuttiin taivasalla, ladoissa, ulkorakennuksissa tai jos oikein onnisti, niin kylien taloissa. Talviaikana teltasta ei ollut hyötyä kylmää vastaan, mutta lumen satamista ja tuulta vastaan teltasta oli jotakin apua. Kamiinoita ei ollut eikä muitakaan teltan sisälle soveltuvia tulilämmityslaitteita. Laavulla oltaessa laavun edessä paloi nuotio tai jonkinlainen rakovalkea, joka antoi lämpöä, kunhan vain tulta vahdittiin ja pidettiin sitä yllä. Kerrotaan, että joissakin tapauksissa kovilla pakkasilla lämmön tarve oli niin suuri, että kaikki mahdollinen poltettavaksi soveltuva revittiin irti ja poltettiin suurissa nuotioissa, kuten ladot, aidat ja muu olosuhteissa tarpeettomaksi katsottu puutavara. Kun oli riittävän kylmä, ei unikaan tullut ja niin jatkomarssi oli tuskien taival myös väsymyksestä johtuen.
Ruokailu
Leireissä ja muutoinkin tavallisten sotilaiden keskuudessa syötiin kattilakunnittain. Käytössä oli kruunulta saatuja isompia jos pienempiäkin patoja, joissa ruokaa valmistettiin kollektiivisesti tietylle porukalle. Ruoka-astioina käytettiin lautasia, jotka olivat joko puisia, keraamisia tai metallisia. Jokaisella oli ainakin jossakin vaiheessa oma lusikka, mahdollisesti puukkokin, haarukoita harvemmilla. Käsinkin syötiin. Varsinaisesta ruokahygieniasta ei ollut paljoa tietoa. Toki yritettiin välttää tartuttamasta kulkutauteja, mutta huonolla tuloksella. Jotkut osastot kyllä onnistuivatkin, kuten eräs Uudenmaan Rakuunarykmentin eskadroona, jonka päällikkö määräsi kaiken juomaveden keitettäväksi, kuten myös ruoan hyvin kypsennetyksi, sekä piti joukkonsa erillään muista.
Upseerit söivät usein taloissa oikein pöydissä ja heille ruoan valmistivat toimeen määrätyt sotilaat.
Sodan edetessä ruokahuollon heiketessä ja tilanteessa jolloin ruokaa ei ollut saatavissa, jaettiin joukoille ylimääräisesti paloviinaa ja annettiin ruoka-annosta vastaan rahasumma käytettäväksi ruoan ostoon jostakin. Usein ei rahakaan auttanut, kun ruokaa ei ollut saatavissa läpikotaisin tyhjennetyistä kylistä mistään. Tällöin paloviina ja jo paljolti käytössä ollut tupakka poisti ainakin osan nälän tunteesta.
Yleinen hygienia
Kuten mainittua, kulkutauteja esiintyi ajoittain paljonkin. Kulkutaudit syntyivät huonon hygienian, heikon vastustuskyvyn ja lääkkeiden puutteen vuoksi. Ei ymmärretty esim. käsien pesun tärkeyttä, mutta ei ollut saippuaakaan paljolti käytössä, desinfioivista aineista puhumattakaan. Viinaa olisi ollut, mutta se kaadettiin aivan muualle kuin esim. riukukäymälässä käynnin jälkeen käsille. Voi hyvin kuvitella riukukäymälän ympäristöä satojen miesten leirialueella, josta sammal tai muu käyttöön soveltuva aluskasvillisuus oli revitty peräpyyhkeeksi kymmenien metrien alalta ja lopulta ei ollut muuta pyyhkeeksi kuin omat kädet, jotka kenties kastettiin johonkin kollektiiviseen vesipaljuun riukulan vierellä! Ei ollut tietoakaan mistään vessapaperista! Ei ollut ihme, että punatauti, lavantauti, tai muut vastaavat kulkutaudit levisivät joukkojen keskuudessa ja kaatoivat miehiä sairasvuoteelle. Kun sitten ei ollut lääkkeitä eikä lääkäreitäkään aina, niin saatu tauti oli kuolemaksi huonosta ruoasta johtuneen yleisen heikkouden ja marssiväsymyksen aiheuttaman vastustuskyvyn puutteen vuoksi.
Pesytyminen oli puutteellista. Saunaan pääsi aniharvoin. Kuinka vaatteitaan pesi, jos ainoa vaatekerta oli jo päällä? Varsinkin talvella? Joillakin osastoilla pyykkihuoltoa oli yritetty järjestää huollon mukana kulkeneilla pyykkäreillä, mutta hankalaa sekin oli juuri edellä mainitusta syystä. Kaikilla ei ollut vaihtovaatteita. Aluksi pyrittiin siihen, että jokaisella sotilaalla olisi ollut laukussaan vaihtovaatteina paita, alushousut ja sukat, mutta ei voida vahvistaa tätä tietoa jokaisen kohdalla. Alusvaatteita kruunu ei kustantanut, vaan ne piti tuoda omasta takaa. Vaikka vaihtovaatteet olisivat oleet, niin niiden puhtaus ei ollut taattu pyykinpesun vaikeudesta johtuen. Marssittiin nykymittapuun mukaan todella pitkiä päivämarsseja. Kun lopulta saavuttiin yöpymispaikkaan hikisinä tai viluisina, ei varmaankaan ensimmäiseksi tullut mieleen pyykinpesu! Nukuttiinkin päällysvaatteet päällä.