TAISTELUT

Suomen Sodassa vuosina 1808 ja 1809

Tällä sivulla esitetään kaikkien taisteluiden ja kahakoiden tiedot kronologisessa järjestyksessä sen mukaan, mitä on saatu selville. Tietoja täydennetään tietojen karttuessa.

  Harmaalla pohjalla mainittu teksti sisältää sotaan liittyviä tärkeitä tapahtumia.  

Yhteenottojen otsikot ovat muodossa

  Päivämäärä [pp.kk.vv] Taistelupaikka (taistelutyyppi)  

Taistelut-sivusto sisältää nämä tiedot:

Taisteluun osallistuneet joukot. Tässä pyritään ilmaisemaan saadun tiedon mukaan mahdollisimman tarkasti se yksikkö, jonka sotilaita on ollut taistelussa mukana. Se ei siis tarkoita välttämättä sitä, että koko kyseinen yksikkö olisi ollut osallisena.

Sininen = Ruotsin Armeija, punainen = Venäjän Armeija.

Joukko-osaston nimi on pyritty kirjoittamaan suomenkieliseen asuun mikäli se suinkin on joukon luonnetta hämärtämättä mahdollista ja yleisesti tunnistettava joukon suomenkielinen nimi on ollut aiemmin käytössä.

Ellei yhteenottoon osallistunutta joukko-osastoa ole pystytty saamaan selville, on joukon johtajan nimi ainakin mainittu. Eräissä tapauksissa ei ole saatu selville edes joukon johtajaa, jolloin on käytetty joukon tehtävänimikettä, esim. kuormastovartio. Yleensä on pyritty mainitsemaan taistelun maineikkaimmat upseerit siinäkin tapauksessa, että joukko-osaston nimi on selvillä. 

Joukko-osastoista käytetään pääasiassa lyhenteitä. Lyhenteissä AK = armeijakunta, D = divisioona, Pr = prikaati, R = rykmentti, P = pataljoona (HenkiP = henkipataljoona, EvlP = everstiluutnantin pataljoona, RusthP = rusthollipataljoona), K = komppania, E = eskadroona, S = sotnia (noin 100 miehen kasakkaosasto), Os = osasto (erillisosasto; nimetty johtajansa mukaan; muodossa esim Os Fieandt = osasto Fieandt, tässä tapauksessa päällikkönään von Fieandt; tämän jälkeen voi suluissa olla niiden joukko-osastojen nimet, joiden sotilaita erillisosastossa oli), HR = husaarirykmentti, MR = musketöörirykmentti, RR = rakuunarykmentti, TPOs = talonpoikaisosasto, TK = tykistökomppania, TR = tykistörykmentti, TPr = tykistöprikaati, Esik = esikunta.

Joukko-osastomerkintä (esimerkki) 1E/Grodnon Husaarirykmentti (myös E/...) tarkoittaa Grodnon Husaarirykmentin (GHR) yhtä nimeltä mainitsematonta eskadroonaa, mutta 1.E/Grodnon Husaarirykmentti on GHR:n ensimmäinen eskadroona. Sama koskee kaikkia muitakin joukko-osastomuotoja. Pisteellä on merkityksensä.

Tykistöosastojen lyhenteeet selviävät seuraavien esimerkkien mukaan: 1.L3NTK = Ensimmäinen Lyhennetty 3-naulainen Tykistökomppania (ns. "parti-patteri", jossa kalustona oli tavallista 3-naulaista tykkiä lyhyempi ja siten kevennetty, helpommin liikuteltava 3-naulainen tykki); 1./2.6NTK = Toisen 6-naulaisen Tykistökomppanian Ensimmäinen Jaos.

Joukko-osastolyhenteiden alkuosat: Häm = Hämeen, Tur = Turun, Por = Porin, Sav = Savon, Pohjm = Pohjanmaan, Uudm = Uudenmaan, Kar = Karjalan, Kaj = Kajaanin, Vaas = Vaasan, Oul = Oulun.

Merkintä 'Osia/' on ilmaisu, jolloin ei ole pystytty tarkemmin selvittämään, mitä suuremman kokonaisuuden pienempiä osastoja on ollut mukana kyseisessä taistelussa. Tällöin /-merkin jälkeen on kirjoitettu sen suuremman kokonaisuuden nimi (esim. Osia/21.D), jonka mukanaolo on pystytty varmentamaan ja jonka osasto tai osastoja on ottanut taisteluun osaa. Osia-merkinnän jälkeen on kuitenkin voitu luetella ne osastot, jotka saatujen tietojen mukaan ovat taisteludokumenteissa mainitut. Nämä osastot siis ainakin kuuluvat tuohon suurempaan kokonaisuuteen.

Käsite 'suomalaiset' tarkoittaa tässä yhteydessä joukkoa, joka on ollut osa Ruotsin armeijaa, mutta kyseisen joukon miehistöstä selvästi pääosa on ollut kotoisin nykyisen Suomen alueelta tai kuulunut Suomen alueen maakuntarykmentteihin tai värvättyihin osastoihin. Käsite 'ruotsalaiset' tarkoittaa tässä yhteydessä yleisesti joukkoja, jotka ovat olleet osa Ruotsin armeijaa ja se silloin voi käsittää joko nykyisen Suomen alueen joukkoja, maakuntarykmenttejä, värvättyjä ja/tai nykyisen Ruotsin alueen maakuntarykmenttejä tai muita Ruotsin Armeijan osastoja.

Taistelukertomus on mahdollisuuksien mukaan lyhennetyssä muodossa, itse asian vääristymättä. Kertomukset on koottu useista eri julkisista lähteistä, käyttäen hyväksi myös kartoista poimittuja tietoja. Tietoja tarkistetaan ajoittain ja jos eteen tulee tarkempaa tietoa, se lisätään sivulle tai sivun tekstiä muutetaan. Osa otsikoiduista yhteenotoista on hyvin vajavaisesti dokumentoitu ja niiden osalta pitäydytään vain saaduissa faktoissa tai joukko-osastojen liikkeistä kertovien karttojen mukaan tehdyissä päätelmissä.

Tappioluvut on kirjattu muotoon upseerit + miehistö (miehistö = aliupseerit ja rivisotilaat). Joissakin tapauksissa dokumenteissa on yhdistettyjä tappiolukuja, kuten monien venäläisten yhdistetyt haavoittuneiden ja kaatuneiden luvut. Eräissä tapauksissa vangiksi otettujen joukossa on ollut haavoittuneita, jotka on myös ilmoitettu haavoittuneiden laskennassa, mutta tässä yhteydessä on pyritty mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja tällainen duplikaatti on poistettu jo luvuissa tai siitä on erillinen maininta tekstissä. Dokumenteissa olevat venäläisten tappioluvut vaikuttavat joissakin tapauksissa epäilyttäviltä, ovat eriäviä ruotsalaisiin tietoihin verrattuna tai perustuvat vain ruotsalaisen taisteluosapuolen arviointiin tai puuttuvat kokonaan, jolloin näistä on maininta.

Taistelukartta on pyritty piirtämään taistelun lähtökohtatilanteeseen käyttäen pohjakarttana 1800-luvun karttaa tai sen modifioitua vastinetta ja yleisiä joukko-osastosymboleita. Symboleitten väritys on pääpiirteittään erotteleva, eli sininen tarkoittaa Ruotsin Armeijaa ja punainen Venäjän Armeijaa.

Karttojen lisäys taistelusivulle on alkanut. Karttoja lisätään sivulle piirtojärjestyksessä. Tutkitaan myös mahdollisuutta käyttää alkuperäiskarttojen kopioita, sillä ne ovat ajoituksen suhteen jo vapaita tekijänoikeudesta.

Tiedot, joita ei ole pystytty varmistamaan, on varustettu huomautuksin. Joidenkin aseyhteenottojen tiedot ovat olleet niin vajavaisia tai kertakaikkiaan tietoja ei ole saatu esiin, jolloin tässä yhteydessä niiden yksityiskohtaisempi julkituonti jää pois. Yhteenoton mahdollisimman tarkka paikka on kuitenkin aina mainittu.

Aseyhteenottojen päivämäärissä eri lähteissä on ollut heittoja. Tässä tapauksessa on jouduttu tutkintalinjalle ja on valittu todennäköisin päivämäärä. Tutkinnassa on käytetty kaikkia eteen tulleita dokumentteja ja varsinkin omatuotteista taistelukarttaperäistä tilastointia.

SOTATAPAHTUMAT 1808-09

  1.2.08 Ruotsin Suomen Armeijan vt. komentaja kenraaliluutnantti Natanael af Klercker käski Suomalaisten rykmenttien liikekannallepanon.  

  7.2.08 Kaikissa Suomen kirkoissa luettiin yleinen liikekannallepanokuulutus myös siviileille. 

  9.2.08 Venäläiset hyökkäysjoukot ryhmittyivät rajan läheisyyteen ja hyökkäysvalmius nostettiin korkealle. Varsinkin keskeisissä rajanylityspaikoissa majaili tästedes rynnäkköön tottuneita joukko-osastoja, kuten rakuunoita, husaareita, krenatöörejä ja jääkäreitä, sekä taistelutilanteisiin tottuneita sillankorjaajia, pioneereja, että myöskin jonkin verran tykistöä. Jo paljon aikaisemmin oli kaikenlaisia venäläisiä joukkoja siirretty kohti Ruotsin (Suomen) rajaa, mutta majoitettu etäälle rajasta pääteiden varsille. Ruotsin asiamiehet olivat kyllä alkutalven aikana havainneet tämän ja varsinkin Pietarissa ollut Ruotsin lähettiläs oli hyvin huolissaan olosuhteista. Merkillepantavaa on, ettei Ruotsin Pääesikunta ollut reagoinut tällöin asian vaatimalla vastavedolla, eli vähintään osittaisella liikekannallepanolla. Lähettilään pikakirje, joka saapui aamuyöllä 1.2.08 Klerckerille, sai vihdoin aikaan konkreettisia vastatoimenpiteitä, eli suomalaisten joukkojen liikekannallepanon ja siirtymisen itärajalle päin. Tämäkin tapahtui vain Klerckerin henkilökohtaisen rohkeuden myötä. Hän otti täyden vastuun käsketystä liikekannallepanosta, sillä käsky ei tullut Tukholman Pääesikunnasta, vaan Klercker itse päätti siitä olosuhteiden pakosta. Tilanne oli käynyt jo niin vaaralliseksi, ettei Tukholman reagointia kannattanut enää odottaa. Klercker ei menetellyt lainvastaisesti, vaan asemansa suomin oikeuksin, olihan hän tuolloin Suomen Armeijan vt. komentaja.  

  18.2.08 Haminan kaupungissa nähtiin ensimmäiset hyökkäysjoukoille tarkoitetut kuormastot, jotka sisälsivät kauraa, heiniä, korppuja, rehua, lihaa ja paloviinaa. Tiedustelun mukaan hyökkäys oli mahdollista käynnistää hyvin pian. Viimeistään nyt olisi ruotsalaisella puolen rajaa pitänyt olla joukot täydessä valmiudessa. Mutta ryhmitykset siellä olivat vielä pahasti kesken - joukot olivat keskitysmarssilla kohti itärajaa.

Venäjän Suomen suunnan (hyökkäysarmeijakunnan) ylipäällikkö kreivi kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden ilmoitti keisarille ylittävänsä rajan 21.2.1808.  

  20.2.08 Venäjän Armeijan tiedustelu keskitettiin nyt entistä selvemmin rajaseutuun ruotsalaisten joukkojen sijainnin selvillesaamiseksi ja hyökkäysurien selvittämiseksi. Ylipäällikkö Buxhoevdenin neuvonantaja Sprengtporten saapui Haminaan Pietarista. Iltaan mennessä venäläiset kärkiosastot olivat lähtöalueillaan, mutta eivät näyttäytyneet suomalaisille. Yöllä ja varsinkin aamuyöllä alkoi sitten tapahtua...

Alkuvaihe, vetäytyminen Hämeenlinnan seudulle 21.2.-6.3.1808

(Taistelut raja-alueen ja Hämeenlinnan välisellä alueella)

  21.2.08 Ahvenkoski (rajakahakka)  

Vänr Hacklin; Rajavartio-osasto/UudmR

17.D:n kärki: E/SuomenmRR, 31.JääkR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Ahvenkosken rajavartiosto koostui Uudenmaan Jalkaväkirykmentin Henkipataljoonasta irroitetusta osastosta, jonka vahvuus oli 1+1+24, päällikkönään vänrikki Hacklin. Aamuyön pimeyden vallitessa, joskus kello 0400-0500 välillä, ensimmäisen venäläisen hyökkäykseen tarkoitetun osaston lähestyessä rajaa, mutta jääden kauemmaksi odottamaan, sen neuvottelijat ilmestyivät suomalaisten rajavartijoiden puheille. Koko rajavartiosto Suomen puolella oli viimeistään tässä vaiheessa valveilla ja hälytystilassa. Nyt ei ollut kenellekään paikalla olleelle enää epäselvää mitä venäläiset tahtoivat. Venäläisten pieni neuvottelukunta yritti aluksi pehmittää suomalaisia lupauksilla rauhanomaisesta maahantulosta, jos vain rajavartijat väistyisivät suosiolla sivuun. Heille ei venäläisten mukaan koituisi tästä mitään harmia. Tietenkään tällaista Hacklin eikä muutkaan rajavartijat voineet hyväksyä ja noin klo 0600 aikaan olosuhteiden kärjistyttyä äärimmilleen, syntyneen lyhyen laukaustenvaihdon tuloksena 2 venäläistä kaatui ja 2 haavoittui. Ensimmäisen laukauksen ampui suomalaisen rajavartioston sotilas. Ensimmäinen kaatunut oli Venäjän Suomenmaalaisen Rakuunarykmentin kapteeni Rodzjanko. Ahvenkoskella hyökänneen venäläisen 17.Divisioonan pääosat olivat ryhmittyneet kahteen kolonnaan, jotka seurasivat kärkeä noin 5 km taaempana. Ahvenkosken kohdalta yli tuli divisioonan vasen kolonna, jossa mukana oli myös venäläisten hyökkäysarmeijakunnan päällikkö kenraali Buxhoevden.

Ahvenkoskella suomalaiset säästyivät tappioilta ja vetäytyivät kohti Loviisaa. Venäläiset historioitsijat väittävät, että Ahvenkosken rajanylityksessä venäläisiltä kaatui tai haavoittui vain yksi mies. Toki he myöntävät, että se oli upseeri. Venäläiset väittävät myös, että suomalaiset jättivät Ahvenkoskelta vetäytyessään jälkeensä neljä tykkiä.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui 2

KARTTA

  21.2.08 Tesjoki (kahakka)  

Maj G.Uggla; ½ElimäenK/UudmJääkP (65 miestä), Erillisosasto/HenkiP/UudmR, 2E/UudmRR

17.D:n kärki: (4?)E/SuomenmRR, 1E/HR?, 31.JääkR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Rajalta vetäytyneen suomalaisen rajavartio-osaston perässä seurasi venäläinen kärkiosasto, jonka kanssa kahakoitiin Tesjoella, noin 10 kilometrin päässä länteen rajalta. Tesjoelle oli ryhmittynyt 1.Prikaatista Uudenmaan Jääkäripataljoonan puolikomppania majuri G.Ugglan johdolla ja kaksi eskadroonaa Uudenmaan Rakuunarykmentistä (osa rakuunoista oli kuitenkin rajavartioinnissa hajautettuina muualle). Kun venäläisten kärki kohtasi suomalaiset, syntyi laukaustenvaihto. Kahakassa haavoittui ainakin yksi suomalainen jääkäri. Suuren ylivoiman edessä oli pian väistyttävä. Suomalaiset vetäytyivät kohti Loviisaa.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  21.2.08 Elimäki (kahakka)  

Maj Arnkihl; ½ElimäenK/UudmJääkP (55 miestä), 8.E/UudmRR

Osia/21.D; 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Elimäellä kenttävartiona ollut puolikomppania Uudenmaan Jääkäripataljoonasta majuri G.A.Arnkihlin johdolla ja Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona estivät  venäläistä etujoukkoa etenemästä aina 21./22.2.08 yöhön saakka, jolloin suomalaiset vetäytyivät Kimonkylän kautta Artjärvelle.

Elimäelle venäläisten etujoukko saapui aamulla klo 7:n ja 8:n välillä. He liikkuivat Peippolan kartanon mailla, Elimäen itäpuolella. Täälläkin venäläiset yrittivät suostutella suomalaisia laskemaan aseensa neuvotteluteitse, mutta turhaan.

Arnkihl piti alkuperäiset asemansa aina klo 18 saakka, jolloin hän veti pääosan joukostaan taaksepäin, koska pelkäsi venäläisten pääsevän hänen selkäpuolelleen pimeyden turvin. Hän jätti paikalle venäläisten hämäämiseksi pienen kenttävartion ja vetäytyi kohti Kimonkylää. Pieni kenttävartiokin vetäytyi sittemmin ja noin klo 23 aikoihin Elimäki jäi venäläisille. Suomalaiset siirtyivät Kimonkylään majoittuakseen.

Elimäen Kenttävartion raportti (käännös)

"Sunnuntaina, 21.helmikuuta, klo 0730 toimitti Elimäen kenttävartion päällikkö, Uudenmaan Jääkäripataljoonan majuri Arnkihl, seuraavan raportin prikaatin esikuntaan:

Rakuunarajavartiolta Hirvikoskelta on saapunut raportti, että venäläiset ylittivät rajan tänään klo 0500 merkittävällä vahvuudella, samoin tapahtui myös Ahvenkoskella. Lisäksi on raportoitu, että kasakat ovat jo ohittaneet Korhosen kylän ja lähestyvät kohti Elimäkeä."

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  22.2.08 Kimonkylä (Elimäki) (laukaustenvaihto)  

Maj Arnkihl; ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR

Osia/21.D; 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Kahakointia vetäytyvän Elimäen kenttävartio-osaston ja venäläisten 21.D:n etujoukon kanssa.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  23.2.08 Muttila (Myrskylä) (taistelu)  

Kapt Brehmer; 1K/RusthP/PorR

1P/2.JääkR, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Porin Rykmentin Rusthollipataljoonan komppania, päällikkönään kapteeni Brehmer, käskettiin Myrskylästä etuvartioon Muttilaan vartioimaan Lapinjärven ja Liljendalin suuntia. Brehmer sijoitti n.3 km Muttilasta Lapinjärven tielle etuvartion, jonka vahvuus oli yksi upseeri, kaksi korpraalia ja 16 sotamiestä. Myös Liljendalin tielle järjestettiin toinen etuvartio ja sen vahvuus oli yksi upseeri, yksi korpraali ja 12 sotamiestä. Tämä viimemainittu etuvartio joutui vihollisen hyökkäyksen kohteeksi klo 17 aikaan (osia 2.Pr/21.D:sta). Etuvartio joutui vetäytymään Muttilaan.

Samana iltana klo 23 hyökkäsi toiseen etuvahtiin osasto kasakoita, jotka lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kuitenkin vetäytyivät. Puolen tunnin kuluttua hyökkäys toistui vahvennettuna husaarieskadroonalla ja jääkäripataljoonalla. Taistelutoimintaa kesti tällä kertaa varttitunnin.

Pian puolen yön jälkeen hyökkäys uusiutui. Vaikka venäläiset tunkivat kiivaasti päälle, kapteeni Brehmer ei väistynyt. Vähän tämän jälkeen saapui kuitenkin raportti sivustoilla etenevistä venäläisistä hiihto-osastoista, jolloin Brehmer katsoi viisaammaksi vetäytyä Myrskylään.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 31

Kaatui -

KARTTA

  23.2.08 Venäläiset saapuivat Svartholman Linnoituksen edustalle.  

  24.2.08 Kuuskoski (Pernaja) (taistelu)  

Everstiluutnantti Stjernvall; Majuri Eek; Osia/HenkiP/PorR, Osia/UudmRR; Noin 300 miestä.

Kapt Nekrasov; 2K/30.JääkR, tavallista jalkaväkeä, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto ja Tykistöä.

TAISTELUKERTOMUS

Viivytystaistelu, jossa venäläiset hyökkäsivät suomalaisten pienten kenttävartioiden kimppuun ja pakottivat ne vetäytymään.

Jo heti aamuhämärissä 24.pvnä nähtiin kuinka venäläisten jalkaväkijoukko kahlasi syvässä lumessa kohti suomalaisten asemia. Edellisenä yönä oli satanut ja pyryttänyt paljon lunta, joten suomalaiset eivät odottaneet venäläisten hyökkäystä, joka nyt kuitenkin oli tapahtumassa. Pian alkoi etuvartioitten taholta ammuskelu. Porin Rykmentin päällikkö, everstiluutnantti Stjernvall ja sotatuomari Johnsson jäivät tässä yhteydessä vangiksi, sillä he olivat aamulla klo 0700 lähteneet reellä kohti 1.Prikaatin Esikuntaa, mutta kääntyneet takaisin kuultuaan laukauksia. Matkallaan takaisin he kohtasivat venäläistä jalkaväkeä ja yrittäessään läpi heidän rekensä kaatui, jolloin venäläiset saivat heidät vangiksi. Rykmentin päällikkyys jäi nyt majuri Eekille.

Venäläisten tämän suunnan komentaja kenraalimajuri Tutschkov III oli saanut päämajastaan käskyn, että (koillisesta) 1.Osasto/17.D menee yli Kuuskosken ja hyökkää (etelämpänä olevaan) Koskenkylään ruotsalaisten sivustaan ja selustaan. Samoin 2.Osasto/17.D käskettiin hyökkäämään edestä (Koskenkylään). Näiden käskyjen mukaan Kuuskoskesta täytyi pian päästä ohi, joten venäläiset käyttivät suuria vahvuuksia, huomattavasti suurempia kuin suomalaisilla Kuuskoskessa oli. Kun siten suomalaisten etuvartiot olivat hyvin vähäisiä miesluvultaan, ne vetäytyivät kaikki melko pian venäläisten voiman vain kasvaessa.

Venäläisten vasemman siiven osastoa, joka eteni kohti Kuuskoskea talvitietä Garpomin suunnasta suoraan idästä, johti kapteeni Nekrasov alaisuudessaan 2 jääkärikomppaniaa 30.Jääkärirykmentistä. Tutschkov itse johti pääjoukkoa, joka eteni koillisesta Liljendalista Drömbomin kautta Kuuskoskelle. Vaikka porilaiset yrittivät kuinka pitää puolensa, oli vetäytyminen lopulta pakon sanelemaa tällaista voimaa vastaan. Huomattavia tappioitakin syntyi. Suomalaiset etuvartiot vetäytyivät eri teitä ja lopulta Rusthollipataljoonansa yhteyteen Myrskylään. Venäläisille tie Koskenkylään oli nyt avoin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 30

Kaatui 5

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 39

Kaatui 8

KARTTA

  24.2.08 Ratula ja Salmela (Artjärvi) (kahakka)  

Eversti Fleming; Luutnantti Stackelberg; Luutnantti Arnkihl; Aliluutnantti Hagelstam; TurR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR, 3./1.Kv6N Ptri/SuomTR;

Kenraalimajuri Mueller; Everstiluutnantti Karpenkov;Velikije-Lukin MR, 26.JääkR, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto; Hiihto-osasto;

TAISTELUKERTOMUS

Viivytystaistelu. Venäläisten 21.D:n osia saapui aikaisin 24.päivänä Artjärven seudulle. Etujoukko lähestyi jo Ratulan kylää. Tällöin venäläisten tiedusteleva ratsuväkiosasto sai havainnon ruotsalaisista joukoista, jolloin Evl Karpenkov lähetti jääkäreitä ja hiihto-osaston ratsuväen tueksi. Ev Fleming pelkäsi venäläisten katkaisevan 2.Prikaatin osiin ja harkitsi jo vetäytymistä, varsinkin, kun Prikaatinpäällikkö Adlercreutz oli antanut hetkeä aiemmin vetäytymiskäskyn Villikkala-Ruokala-tasalle. Tätä liikettä ei keretty tekemään, koska venäläinen ratsuväki hyökkäsi Ratulan kylään. Ruotsalaista sotilaskunniaa ajatellen Fleming päätti taistella. Myös Majuri Arnkihl jääkäreineen ja rakuunoineen oli käsketty Artjärvelle, jossa varsinainen pääjoukko, Turun Rykmentti, piti asemiaan. Turun Rykmentin Jääkärit ja Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona kohtasivat hyökkäävän venäläisen ratsuväen läheisen järven jäällä. Venäläiset heitettiin takaisin Ratulan kylään, jossa ratsuväki liittyi jääkärien ja hiihtäjien yhteyteen. Taistelussa seurasi nyt tauko aina kello 1400 saakka, kunnes venäläisten päävoimat saapuivat Ratulaan mukanaan Kenrm Mueller, joka nyt otti johdon. Mueller käski joukkonsa hyökkäykseen kolmena kolonnana kohti suomalaisten asemia. Venäläiset joutuivat kahlaamaan syvässä lumessa järven jäällä. Samaan aikaan oli suomalaisten puolella saapunut Myrskylästä vahvistuksena paikalle 1.Kevyen 6-naulaisen Tykistökomppanian 3.jaos Aliluutnantti Hagelstamin komennossa. Hänen jaoksensa oli ottanut asemansa Salmelan kylästä eräältä kukkulalta ja sieltä hänellä oli erinomainen ampumasektori venäläisten sivustaan. Venäläisten eteneminen pysähtyi Hagelstamin tulitukseen ja Mueller veti joukkonsa tykkien kantomatkan ulkopuolelle. Siellä he joutuivat odottamaan tuntikausia pystymättä etenemään, koska heillä ei ollut omaa tykistöä paikalla ja suomalaisten tykistö vahti edelleen tilannetta. Lopulta Ev Fleming päätti noudattaa Adlercreutzilta saamaansa käskyä ja veti joukkonsa Salmelasta linjalle Villikkala-Ruokala.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

KARTTA

  24.2.08 Koskenkylä (Pernaja) (taistelu)  

Eversti Gripenberg; HenkiP/UudmR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 2E/UudmRR, 8x6N/SuomTR

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Kenraalimajuri Borosdin; 31.JääkR, Grodnon HR, HenkikasakkaR

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset ryhmittyivät hyökkäykseen aamulla klo 0800. Hyökkäys tapahtui kahdella kolonnalla. Oikella hyökkäyskolonnaa johti Kenraalimajuri Orlov-Denisov ja hänen käytössään oli yksi jääkäripataljoona, kaksi henkikasakkaeskadroonaa ja yksi Grodnon Husaarirykmentin eskadroona. Vasenta kolonnaa johti Kenraalimajuri Borosdin käytössään pääjoukko paitsi Pernajaan jätetyt yksi jalkaväkipataljoona, yksi ratsuväkieskadroona ja tykistö. Orlov-Denisovin kolonna hyökkäsi suoraan kohti suomalaisten Koskenkylän asemia, mutta Borosdinin osasto meni yli Pernajan lahdesta kohti Erlandsböleä uhaten suomalaisten perääntymistietä.

Suomalaisten Koskenkylän osastoa johti Eversti Gripenberg ja hänellä oli käytössään Uudenmaan Rykmentin Henkipataljoona, puolet Elimäen Jääkärikomppaniasta, kaksi eskadroonaa rakuunoita ja kahdeksan 6-naulaista tykkiä. Koskenkylän asemat olivat melko vahvoja keskiosaltaan, mutta sivustoilla oli heikompaa.

Koskenkylässä venäläisten ensimmäinen rynnäkkö torjuttiin, ja Eversti Gripenberg oli jo lyömäisillään Orlov-Denisovin osaston, mutta havaittuaan Borosdinin venäläisosaston etenemisen jäitä myöten Pernajanlahden yli Vanhakylän suuntaan, suomalaiset vetäytyivät saarrostusuhan vuoksi Porvooseen.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 16

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

KARTTA

  24.2.08 Porvoo (laukaustenvaihto)  

Eversti von Döbeln; EvlP/UudmR, 1./3.Kv6NTK/STR

Ratsuväkeä, 31.JääkR

TAISTELUKERTOMUS

Laukaustenvaihto suomalaisten vetäytyvien joukkojen ja venäläisten kärkijoukkojen välillä.

Porvooseen oli saapunut Helsingistä von Döbelnin osasto, alaisuudessaan Uudenmaan Rykmentin Everstiluutnantin Pataljoona ja 1.jaos/3.Kv6NTK (2 tykkiä). Von Döbeln pysäytti tällä osastollaan toistaiseksi venäläisten etenemisen, mutta käskyn mukaan oli lähdettävä vetäytymään jälleen. Suomalaiset jättivät Porvoon ja vetäytyivät kohti Mäntsälää.

Eräs suomalainen rakuuna jäi vangiksi Porvoossa. Hän oli ollut vaihtamassa ratsutilallaan hevosta ja joutui palaamaan Porvoon kautta liittyäkseen osastoonsa. Viivästyneen lähtönsä vuoksi hän törmäsi Porvooseen edenneisiin venäläisiin ja hänet saatiin vangiksi. 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  25.2.08 af Klercker antoi yleisen vetäytymiskäskyn Hämeenlinnan tasalle.  

  26./27.2.08 Käkelä (Orimattila) (taistelu)  

Eversti Adlercreutz; Eversti Fleming; TurR, Henki- ja RusthP/PorR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR, 2. ja 3./1.Kv6NTK/STR.

Kenraalimajuri Müller; Osia/21.D; 26.JääkR, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

26. helmikuuta Kenraalimajuri Müller pääosastonsa kanssa lähti liikkeelle Artjärveltä kohti Orimattilaa. Hän käski Everstiluutnantti Kulnevin osastonsa kanssa etenemään Artjärveltä Kuivannon kylän kautta Uuteenkylään pohjoiselle suurelle päätielle, joka johtaa rajalta Hämeenlinnaan. Samoin hän antoi määräyksen vielä pohjoisempana olevalle Pyörilän erillisosastolle edetä Koskenniskaan.

Turun Rykmentti, Uudenmaan Jääkäripataljoonan Elimäen Komppaniasta puolet, Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona sekä Suomen Tykistörykmentin Ensimmäisen Kevyen 6-naulaisen Tykistökomppanian 2. ja 3. jaos olivat majoittuneena Käkelän kylän seutuville. Joukko oli vetäytynyt lämpimiin majapaikkoihinsa lepäämään viimepäivien rasituksista ja vain vähäinen vartiosto oli asetettu kylään johtavalle tielle. Tunnustelevaa tiedustelua ei suoritettu.

Myöhään illalla Müller sai kasakoilta tiedusteluraportin, että ruotsalaisosasto majailee Orimattilan Käkelän kylässä ja pieni kenttävartio on tien varrella. Mueller päätti hyökätä heti ja ruotsalaiskenttävartio heitettiin asemistaan. Noin klo 2200 venäläiset hyökkäsivät Käkelän kylään, johon puolustukseen jäi Turun Rykmentin Henkipataljoona ja ½ Elimäen komppaniaa Uudenmaan Jääkäreitä Eversti Flemingin alaisuudessa. Muu pääjoukko riensi Orimattilan kirkonkylään ja pappilan alueelle pitämään tärkeää paikkaa hallussaan. Fleming sai makuulta herätettyine alussa puolipukeisinejoukkoinensa kiivain, pistiminkin suoritetuin torjunnoin heitettyä venäläiset takaisin. Pakkasta oli tuolloin hyytävät 36 astetta. Vasta kello 0300 aamuyöllä venäläiset vetäytyivät lumileiriinsä nuotioita metsän laitaan nuotioita sytytellen, noin pari kilometriä Käkelästä Artjärvelle päin.

Alueen suomalaisten taistelunjohto oli Prikaatinpäällikkö Eversti Adlercreutzilla. Hän odotti venäläisten uudistavan hyökkäyksen päivänkoitossa. Adlercreutz luotti kykenevänsä torjumaan tulevankin hyökkäyksen, koska suomalaisten asemat olivat melko hyvin varustetut. Hyvistä asemista huolimatta Kenraaliluutnantti Klerckerin Päämaja antoi varhain 27. päivän aamuna käskyn jättää asemat ja vetäytyä länteen kohti Hämeenlinnaa. Suomalaiset lähtivät vetäytyimään kohti Kankaantakaa.

Toimenpiteellä menetettiin hyvä iskumahdollisuus.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 15

Kaatui 8

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui 27

Kaatui 6

KARTTA

  28.2.08 Okeroinen (taistelu)  

Eversti Adlercreutz; Eversti von Platen; Everstiluutnantti Wetterhoff; Majuri von Essen; P/PorR, HämR, HämJääkP, Jaos/STR (1./1.Kv6NTK tai 1./3.Kv6NTK)

Kenraalimajuri Mueller; Eversti Erikson; 26.JääkR, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Hämeen Rykmentti, joka oli Iitin tietä edennyt Uuteenkylään, sai käskyn nyt vetäytyä ja majoittua ensin Okeroisten kylään ja jatkaa levättyään kohti länttä. 

Hämäläisten kärkipataljoonaa johti Evl Wetterhoff. Hänen saavuttuaan Okeroisten kylään klo 1600 ja 1700 välillä, havaitsi hän, ettei kylässä ollut enää omia joukkoja. Turun Rykmentin yksi pataljoona, eli Orimattilan osaston jälkijoukko, oli käsketty suojaamaan Okeroisiin Hämeen Rykmentin vetäytymistä Uusikylästä, mutta tuntemattomasta syystä turkulaiset olivat jatkaneet matkaansa Kankaantaakse. Okeroinen oli näin jäänyt avoimeksi ja oli suuri vaara, että Orimattilan suunnasta lähestyvät venäläiset ehtivät ennen hämäläisiä Okeroisiin, jolloin Hämeen Rykmentti olisi joutunut murtautumaan läpi.

Näin ollen Muellerin etujoukolle oli luotu oivallinen tilaisuus samantapaiseen yllätyshyökkäykkäykseen ja tulokseen kuten Mueller itse teki Orimattilan Käkelässä. Muellerin etujoukkoa johti 26.Jääkärirykmentin päällikkö, Eversti Erikson.

Wetterhoffin oltua kylässä arviolta puoli tuntia ja osan miehistä jo ollessa majoittuneena, kuului yhtäkkiä ensimmäinen laukaus kaakosta päin. Kello oli tuolloin vähän yli 1700. Vihollinen hyökkäsi rohkeasti, mutta aivan yhtä sitkeästi puolusti Wetterhoffin hämäläisten joukko.

Vihollisen ylivoima oli kuitenkin liian suuri suomalaisille. Lopulta suomalaisilla oli enää pari rakennusta hallussaan, mutta niiden hallinnasta käytiin kiivasta taistelua. Hämeen Rykmentin sotilaita alkoi vetäytyä paonomaisesti länttä kohti. Tässä vaiheessa kylään saapui hämäläisten pääjoukko ja päällikkyys siirtyi Eversti von Platenille. Taistelun kestettyä pari tuntia hän antoi vetäytymiskäskyn. 

Vähän aikaisemmin, eli heti kun Okeroisista alkoi kuulua ammuntaa, Eversti Adlercreutz ratsasti sinne. Mukana seurasi Porin Rykmentin yksi pataljoona ja kaksi tykkiä. Nyt Adlercreutz ei onnistunut aikaisempaan tapaan palauttamaan pakenijoita taisteluun. Jos hän olisi päässyt perille aikaisemmin, lopputulos olisi mahdollisesti muodostunut samaksi kuin Käkelässä. Turhaan Kankaantaassa saakka, jossa mm. Turun Rykmentti majaili, odotettiin venäläisiä saapuviksi. Venäläisten tavoitteena lienee ollut vain majapaikan hankkiminen Okeroisista. Hämeen Rykmenttikin oli Okeroisiin saavuttuaan hakeutunut kovan pakkasen vuoksi talojen lämpöön ja unohtanut vartioinnin ja tiedustelun, jolloin vihollinen pääsi yllättämään, itsekin hakien suojaa pakkaselta.

Hämeen Rykmentin vetäytyminen suoritettiin Porin Rykmentin yhden pataljoonan ja kahden tykin suojatulen turvin.

Kun sitten Kankaantaassa ollut liikkuva kenttämakasiini oli saatu kauemmas, joukot irtaantuivat ja vetäytymistä jatkettiin Koskelle, ja Lammin kautta edelleen Syrjäntakaan.

Majuri von Essen haavoittui Okeroisten taistelussa.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 12

Haavoittui -

Kaatui 6

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 58

Kaatui 4

KARTTA

  Suomalaisten tappiot ensimmäisellä viikolla (21.-28.2.) olivat 19 kaatunutta, 53 haavoittunutta ja 32 vangiksi jäänyttä, eli yhteensä 104 miestä. Venäläisten tappiot olivat 22 kaatunutta, 159 haavoittunutta ja 9 vankia, eli yhteensä 190 miestä.  

  28.2.08 Buxhoevden käänsi venäläisten painopistesuunnan Helsingin sijasta Hämeenlinnaan.  

  28.2.08 venäläisten 5.Divisioona tunkeutui Savoon neljänä kärkenä kohti Rantasalmea, Sulkavaa, Puumalaa ja Ristiinaa.  

  28.2.08 Juva (Inkilän kartano) (kahakka)  

Ltn Ruthensköld; KarRak; 30 rakuunaa

5.D/Kasakkapartio

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten rajanylitys Savon rintamalla tapahtui viikkoa myöhemmin kuin Etelä-Suomessa, eli vasta 28.2.1808. Joukkoja tuli yli Rantasalmella, Sulkavalla, Puumalassa ja Ristiinassa. Savon Prikaati, eli sen hetken numeroinnin mukaan 3.Prikaati, lähetti Juvalle tiedustelupartion, jota komensi Luutnantti Ruthensköld. Partion miehistö koostui 30:stä Karjalan Rakuunasta. Juvan Inkilän kartanon mailla suomalaispartio törmäsi tiedusteleviin kasakoihin, jotka ajettiin pakosalle takaisin idän suuntaan. Kasakoilta jäi saaliiksi joitakin varusteita. Tapahtuma oli Savon Prikaatin ensimmäinen kosketus viholliseen.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  29.2.08 Savon Prikaati aloitti vetäytymisen valmistelun Mikkelin alueelta.  

  2.3.08 Helsinki (kahakka)  

Eversti Gutofski; Majuri Toll; 1P/Adlercreutzin Rykmentti

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Eversti de Gibory; Jääkärirykmentti, Henkikasakkarykmentti, 1 eskadroona rakuunoita;

TAISTELUKERTOMUS

Kohti Sveaborgia ja Helsinkiä työntyvää venäläisten 17.Divisioonaa komensi kenraaliluutnantti Kamenski. Hän oli jo etukäteen lähettänyt sotaneuvottelijansa Helsinkiin. Niinpä jo 29.2.08 kenraalimajuri von Berg saapui Helsingin komendantin, eversti Gutofskin luo. Von Berg oli ollut myös neuvottelemassa Svartholman upseereiden kanssa. Nyt Helsingin neuvottelujen tuloksena hän pystyi kertomaan Kamenskille, etteivät ruotsalaiset tule puolustamaan Helsinkiä tehokkaasti.

17.Divisioonan etujoukkona oli 

Lainaus teoksesta Suomen Sodan Historia 1808-1809 (Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke, Ali Pylkkänen; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008):

Kamenskin joukot lähestyivät Sveaborgia tuntuvasti Svartholmia varovammin. Kun hänen etujoukkonsa oli 29. helmikuuta saapunut Sipoon kirkolle, sama Kenraalimajuri von Berg, joka oli pehmittänyt Svartholman varusväkeä, saapui Helsinkiin neuvottelemaan  kaupungin komendantin, Jägerhornin Rykmentin Eversti Gutofskin kanssa, ja totesi, että kaupunkia ei vahvasti puolustettaisi. Kenrm Orlov-Denisovin johdolla venäläiset lähtivät aamuyöllä 2. maaliskuuta etenemään Helsinkiä kohti. Eversti Anselm de Giboryn johtama vasen siipi marssi jäitse: kummallakin kahdella jäätiellä eteni jääkäripataljoona ja joukko ratsuväkeä. Pohjoinen osasto valtasi aamuhämärissä pienen kahakan jälkeen Sörnäisissä olleen etuvartion ja eteni päävoimillaan aamun sarastaessa Herttoniemestä nykyistä Pohjoissatamaa kohti.

Pohjoissataman jäälle oli kiireessä hälytetty pääosa kaupungin puolustajista, noin 460 Adlercreutzin Rykmentin alokasta ja rakuunaa. Sekavan laukaustenvaihdon keskelle ilmestyi suomalaisten ryhmityksen oikeaan sivustaan Korkeasaaren eteläpuolelta de Giboryn toinen osasto. Puolustajien rintama murtui, mutta sattumalta Sveaborgista tullut Kapteeni Kasper Kraemer sai joukot järjestykseen ja vedetyksi hätäisesti Katajanokan tyven poikki Sveaborgiin, jonne miehensä jättänyt Gutofski jo oli edeltä ajanut reellä. Särkän 24-naulaisten tykkien tuli pelasti pääosan vetäytyjistä kasakoilta, mutta 73 miestä jäi jälkeen vankeina ja kaatuneina. Haavottuneita saatiin Sveaborgiin raahatuksi kymmenkunta.

Helsinki jäi varastoineen ja sotilassairaaloineen venäläisille. 17.Divisioonalta riitti Helsinkiin aluksi vain kaksi jalkaväkirykmenttiä, husaarieskadroona, puolensataa kasakkaa ja neljä tykkiä. Sillä joukolla ei Sveaborgia voitu eristää, joten sinne pääsi yhä sekä Lauttasaarenselältä että Santahaminasta. Rahvas toimittikin yhä linnoitukseen rekipeleillä lisämuonaa. Venäläinen vartiojoukko olisi joutunut väistymään, jos Cronstedt olisi hyökännyt ylivoimallaan, mutta tämä piti miehensä linnoituksen turvissa. Sveaborgin joukoilla Helsinki olisi otettu takaisin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 73 (venäläisten ilmoituksen mukaan 124)

Haavoittui Kymmeniä

Kaatui Muutamia

(Erään tiedon mukaan ruotsalaisten tappiot olisivat olleet 10 haavoittunutta ja 80 kadonnutta. Tiedon mukaan mainitut haavoittuneet saatiin vedettyä Sveaborgin linnoituksen suojiin.)

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

KARTTA

  2.3.08 Kenraali Wilhelm Mauritz Klingspor otti Suomen Armeijan ylipäällikkyyden, niinkuin kuningas oli määrännyt. Tähän saakka ylipäällikkyyttä Suomessa oli pitänyt kenraaliluutnantti Natanael af Klercker.  

  2.3.08 Savon Prikaatin viimeiset joukot vetäytyivät Mikkelistä.  

  2.3.08 Venäläiset saapuivat Sveaborgin Linnoituksen (Viapori, nykyisin Suomenlinna) edustalle.  

  4.3.08 Venäläiset saapuivat Mikkeliin.  

  5.3.08 Klingspor, ylimpien upseereidensa kanssa neuvoteltuaan,  päätti pääarmeijan vetäytymisestä kohti Oulun aluetta. Kuitenkin kuormasto ja osa tykistöstä oli lähetetty kohti pohjoista jo pari päivää aikaisemmin.  

Vetäytyminen Oulun seudulle 6.3.-27.4.1808

(Taistelut Hämeenlinnan ja Oulun välisellä alueella)

  6.3.08 Suomen Pääarmeija jätti Hämeenlinnan taakseen suuntanaan Oulun alue. Osa joukoista suuntasi kohti Poria.  

  7.3.08 Venäläiset saapuivat Hämeenlinnaan.  

  8.3.08 Karjalan Jääkärit lähtivät käskyn mukaisesti, mutta maakuntajoukon periaatteen vastaisesti jättäen kotimaakuntansa, Joensuusta kohti Kuopiota, tarkoituksena liittyä Savon Prikaatin pääjoukon yhteyteen, mutta saivat marssin aikana käskyn suunnata kohti Nilsiää. Jokin osa on historian lähteiden mukaan marssinut kuitenkin Kuopioon. Pohjois-Karjala jäi talonpoikaisosastojen varaan. Näillä TP-osastoilla oli kuitenkin ollut rauhan aikana jonkinlaisia harjoituksia ja sotakokemustakin heillä oli edellisestä sodasta, Kustaa III:n sodasta vuosilta 1788-90. Yhtenäisen johdon alla olevien Pohjois-Karjalan talonpoikaisjoukkojen vahvuus oli noin 1600 miestä. Lisäksi oli pienempiä itsenäisiä TP-osastoja ainakin Liperissä, Kontiolahdella, Kiteellä, Ilomantsissa, Rääkkylässä ja Tohmajärvellä. Ampuma-aseista vain oli pulaa. Nämä talonpoikaisosastot eivät varsinaisesti kokoontuneet vielä sotatoimiin, vaan vasta kesällä 1808.  

  10.3.08 Suomalaiset vetäytyivät Varkaudesta.  

  11.3.08  Leppävirta (Unnukkaveden Kalmanlahti) (taistelu)  

Ev J.A.Cronstedt; SavR, SavJääkR, KarRR, Kristiinan ja Varkauden Laivastoasemien värvätyt komppaniat, SavPrTK; 2800 miestä, 6 kpl 3-naulaista tykkiä ja 8 kpl 2-naulaista laivatykkiä.

1P/24.JääkR, 1P/Sjevskin MR, 2E/Grodnon HR, kasakoita, 6 tykkiä.

TAISTELUKERTOMUS

Savon Prikaatin komentaja Eversti Cronstedt oli saanut Klingsporilta käskyn vetäytyä kohti Oulua. Samalla oli käsketty välttämään taistelua, jos se suinkin oli mahdollista. Näin säästettäisiin joukkoja kohti kesää ja parempia iskutilanteita varten.

Saavuttuaan Leppävirralle Prikaati lepäsi pari päivää. Cronstedt oli lähettänyt Kapteeni Aminoffin johdolla 200 miehen hiihtotiedusteluosaston ottamaan selvää venäläisten liikkeistä. Pian Aminoff palasikin ja tiedustelutietoihin pohjautuen Cronstedt komensi Prikaatinsa asemiin Leppävirran kirkon lähelle Unnukkaveden rannalle odottamaan venäläisten etenemistä kohdalle.

Venäläisten saavuttua jäätä myöten he toki huomasivat tulleensa suomalaisten asemien eteen ja pysähtyivät. Venäläisten vahvuus oli huomattavasti vähäisempi kuin suomalaisten. Tilanteen aluksi kumpikaan osapuoli ei ryhtynyt ampumaan, vaan joukot tyytyivät vain seuraamaan toistensa rivistöjä. Lopulta Cronstedt antoi tykistölleen tulenavauskäskyn, johon vihollinen vastasi tykistöllään. Pari tuntia ammuskeltiin puolin toisin ilman mainittavia tappioita. Ammuskelun aikana Cronstedt siirsi kuormastonsa kohti pohjoista ja pimeän turvin vetäytyi koko Savon Prikaati, vaikka venäläisetkin vetivät joukkojaan taaksepäin.  

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui - 8

Kaatui - 1

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi - 3

Haavoittui - ?

Kaatui - ?

KARTTA

  11.3.08 Hatanpää (kahakka)  

Eversti Adlercreutz; Majuri Reuterskiöld; EvlP/TurR, PorR, E/UudmRR

Kenraalimajuri Jankovits; Grodnon HR, jalkaväkeä, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

(Lainaus: Kotiseutulehti Tammerkoski Nr 8/2008. Viljo Rasila/"Tampere Suomen Sodassa 1808". Joitakin tarkennuksia lisätty.)

Venäläisen raportin mukaan:

Venäläisten etujoukkona oleva ratsuväki (yksi Grodnon husaarieskadroona ja kasakkakomennuskunta) saapui Hatanpään kartanoon ja yllätti ruotsalaisen Turun Rykmentin pataljoonan, joka alkoi kiireesti vetäytyä Poriin johtavaa tietä pitkin suojaten kuormastoaan. Kasakat ja osa husaareista seurasivat vihollista, mutta tämä järjesti nopeasti voimakkaan vastarinnan ja ampui kiivaasti, niin että ei ollut mahdollista estää vetäytymistä, vaan ainoastaan ottaa saaliiksi muutama reki kuormineen.

Tampereelta ryntäsi kuitenkin kaksi eskadroonaa Uudenmaan rakuunoita ja pataljoona jalkaväkeä järven jäälle, mutta venäläinen ratsuväki huomasi tämän, asettui etelärannan kukkulalle lähelle Hatanpään kartanoa. Samaan aikaan tuli rekiä käyttäen venäläinen jääkäriosasto, joka asettui metsikön läheisyyteen. Uudenmaan Rakuunarykmentin eskadroona aikoi laukaten edetä kartanoon, mutta vastassa olivat venäläiset husaarit ja kasakat, jotka tulellaan pysäyttivät rakuunat, mutta eskadroona järjestyi uudelleen. Venäläinen ratsuväki, jolla ei ollut jalkaväkeä tukenaan, ei uskaltanut heti seurata, vaan odotti jääkärien tuloa, ahdisti vihollista sivustalta ja lähetti oikealle ryhmän uhkaamaan saarrostuksella. Tämä pakotti ruotsalaiset lopullisesti jättämään kaupungin, jonka venäläinen ratsuväki ja jääkäripataljoona miehittivät ja niin kaupunki oli vallattu.

Mitä todella tapahtui:

Venäläiset valtasivat Tampereen maaliskuun 11. päivänä 1808. Venäläisten kahakasta piirtämän kartan mukaan kaksi eskadroonaa suomalaista ratsuväkeä, noin 300 miestä, olisi hyökännyt Pyhäjärveltä kohti Hatanpäätä.

Dokumenttien mukaan viimeisetkin vetäytyvät suomalaiset joukot olivat saapuneet Tampereelle illalla 10.3.1808. Saman päivän iltana myös venäläisten etujoukko oli ennättänyt jo Kangasalle ja Kenrm Jankovitsin johtama ratsuväki jatkoi edelleen lähes täyden kuun valossa etenemistään läpi yön ja saapui aamulla Hatanpään kartanoon.

Kartanon alueella lyhyen yön levännyt maj Reuterskiöldin pataljoona oli silloin jo menossa Pyhäjärven jäällä. Sen tarkoituksena oli yhtyä jossakin nykyisen Kaarilan vaiheilla kaupungista jo Poria kohti lähteneeseen von Numersin kolonnaan. Venäläiset saavuttivat pataljoonan jälkijoukon, mutta suomalaisten yhteislaukaus pysäytti heidät. Alun jälkeen suomalaisten tulitus oli heikkoa, sillä kovassa pakkasessa piilukkokiväärin pystyi lataamaan ja laukaisemaan ehkä kerran minuutissa, mutta venäläinen ratsuväki arkaili ja kolonna pääsi jatkamaan matkaa. Vain muutama reki jäi venäläisten saaliiksi.

Tähän taisteluun osallistui myös ratsumestari C.M.Möllersvärdin johtama vajaalukuinen 70 miehen eskadroona, joka oli tullut Hauhon kautta Tampereelle jo 9. päivänä, levännyt päivän ja lähti nyt kolonnan jälkipäässä kohti Poria. Möllersvärdin päiväkirjan mukaan yksi hänen miehistään sai surmansa ja usea haavoittui venäläisten husaarien terävistä sapeleista, minkä vuoksi myös suomalaisia rakuunoita kehotettiin sittemmin hiomaan miekkansa terävämmiksi.

Samaan aikaan neljä venäläistä tiedustelijaa oli ratsain päässyt huonosti vartioituun kaupunkiin. Sotilaat nukkuivat, mutta kaupunkilaiset valvoivat ja tarinan mukaan jo eläkkeellä oleva majuri Karl von Knorring vangitsi keppi kädessä yhden tiedustelijan, joka oli hypännyt ratsailta, mutta muut pääsivät pakoon. Adlercreutzin esikunta oli ilmeisesti majoittunut kauppias Laurénin silloin torin pohjoislaidalla pitämään kestikievaritaloon, jossa kaksi adjutanttia, luutnantit Fredrik Stackelberg ja E.B. von Rohr heräsivät ja ryntäsivät ulos. He ottivat pihasta mukaansa joitakin prikaatin esikunnan palveluksessa olleita rakuunoita ja ratsastivat täyttä laukkaa tiedustelijoiden perässä jään yli Hatanpäähän.

Siellä oli vihollinen vastassa, Stackelberg joutui hyppäämään ratsailta ja kävi Hatanpään portilla taistelun, jossa hänen miekkansa katkesi tai taittui ja hän haavoittui ja joutui vangiksi. Myös von Rohr jäi venäläisten vangiksi.

Tässä vaiheessa Adlercreutz määräsi pataljoonan jalkaväkeä (porilaispataljoona) asemiin rantaan ja lähetti omassa komennossaan olleen vajaalukuisen (Uudenmaan RR:n) rakuunaeskadroonan kohti Hatanpäätä, mutta siellä oli omaa jalkaväkeä odottava Jankovits vastassa. Kaiken aikaa kaupungissa valmisteltiin lähtöä. Kolmen tunnin viivytyksen jälkeen Adlercreutz saattoi vetää miehet rannasta pois ja viimeisetkin suomalaiset joukot lähtivät kaupungista. Samassa myös venäläinen jalkaväki saapui Kyttälän puolelle.

(Lainaus päättyy.)

Taisteluun osallistui siis 2 vajaalukuista eskadroonaa suomalaisia rakuunoita, yksi Turun Rykmentin pataljoona, yksi Adlercreutzin komennossa ollut Porin Rykmentin pataljoona, venäläinen Grodnon Husaarirykmentin täysilukuinen eskadroona ja venäläistä jalkaväkeä.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että suomalaisten eskadroonien vahvuuden vajaalukuisuus johtui Uudenmaan Rakuunarykmentin eskadroonajaosta, jolloin rykmentin vahvuuden oltua vajaa 700 miestä ja jakautuen kahdeksaan eskadroonaan, jäi vahvuus eskadroonaa kohden tällöin kauas nimellisvahvuudesta 125+päällystö.

Venäläiset ovat taisteluraportissaan tunnetusti liioitelleet suomalaisten vahvuuslukuja.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2

Haavoittui 4

Kaatui 2

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  11.3.08 Venäläiset valtasivat Tampereen.  

  12.3.08 Fanttila (Tanttila) (Punkalaidun) (kahakka)  

Kapteeni Grönhagen; 200 miestä (jääkäriä?)/2K/PorR, 30 rakuunaa/URR

Tiedusteluosasto Liders (Majuri Liders); 2 upseeria, 35 husaaria/Grodnon HR, 30 jääkäriä/25.JääkR, 10 kasakkaa

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten tiedusteluosaston välinen kosketus. "12.3. venäläinen ratsuväkiosasto hyökkäsi Grönhagenin komppanioita vastaan Punkalaitumella. Suomalaiset vetäytyivät Fanttilaan." (Epäselvyyksiä on suomalaisten kahakkaan osallistuneiden vahvuudessa. Erään venäläislähteen mukaan mainitaan "Grönhagenin Erillisosastossa" olleen 300 miestä. Venäläiset joskus liioittelivat vastustajan voimaa, ehkä saadakseen raporteissaan osuutensa näyttämään vakkuuttavammalta. Eräs toinen lähde väittää, että suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten tiedusteluosaston välillä olisi ollut kosketus myös 7.3.08 Urtialassa, mutta tästä ei ole todisteita luotettavissa lähteissä.)

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  13.3.08 Savon Prikaati saapui Kuopioon.  

  14.3.08 Tanska julisti sodan Ruotsille. Sodanjulistus oli päivätty 5.3.08. Tanska ei kuitenkaan halunnut sotaan Britannian uhkan takia, sillä se olisi voinut miehittää Norjan. Tanska hallitsi tuolloin Norjaa. Tanskassa oli noin 20.000 miehen tanskalais-ranskalais-espanjalainen armeija valmiina hyökkäämään Etelä-Ruotsiin. Tätä armeijaa komensi ranskalainen kenttämarsalkka Jean-Baptiste Bernadotte, josta tuli sittemmin Ruotsin kruununprinssi v. 1810 ja kuningas v. 1818. Tanskan suunnalta luotu uhka sitoi Ruotsin joukkoja siirtymästä Suomen alueelle Venäjää vastaan. Tilannetta pahensi vielä Ruotsin kuninkaan päätös hyökätä Norjaan.  

  15.3.08 Jynkkä (taistelu)  

Kapt Duncker; Kapt Malm; Ltn Burman; Ltn Tuderus; Ltn Longe; Ltn Tawaststjerna; Ltn Brundert; Ltn von Gerdten; Ltn Tigerstedt; Korn Duncker; Korn Nandelstadh; Kdt Argillander; Tkjnkr Wattulin; Sulkavan ja Kerimäen komppaniat/SavJääkR, 20 rakunaa/KarRR, yksi 3-naulainen tykki; 320 miestä. Päällikkönä Kapt Duncker. Vetäytymisvaiheessa taisteluvahvistukseksi ja irtautumista tukemaan saapui Savon Jalkaväkirykmentin Henkipataljoona

Kenrl Tutshkov; Bulatov; 2P/Mohilevin MR, Permin MR, 23.JääkR, 2E/Grodnon HR, 4 haupitsia; Yhteisvahvuus n. 2000 miestä 

TAISTELUKERTOMUS

Jynkkään, noin 5 km Kuopiosta etelään määrätyn, kapteeni Dunckerin johtaman kenttävartion eteen saapui venäläisiä hiihtäjiä jo 14.maaliskuuta illalla, mutta vielä ei alettu ammuskelemaan. Sitten seuraavana aamuna noin klo 0900 aikaan venäläisten suuri etujoukko hyökkäsi suomalaisten kenttävartion kimppuun. Kenttävartio puolustautui 3h jäällä klo 1200 saakka, jolloin sen oli pakko vetäytyä venäläisten yrittäessä motittaa. Vasta Kapteeni Dunckerin pakosta aloittaman vetäytymisen jälkeen prikaatinadjutantti luutnantti Brusin ratsasti tuomaan lupaa vetäytymiseen, mutta lupakin esitettiin hieman ivalliseen sävyyn kysyen, että... "Kuka on käskenyt herra kapteenin jättämään paikkansa?...Saanen kertoa, että prikaati on marssinut pois ja herra kapteeni saa nyt pelastaa kenttävartion niin hyvin kuin osaa". Siinä ohjeet prikaatin esikunnasta!  Tosiasiassa kenttävartion olisi pitänyt saada noin klo 0800 aikaan käsky vetäytyä, mutta Savon Prikaatin komentaja, eversti Cronstedt, unohti kenttävartion muun prikaatin vetäytyessä Kuopiosta pohjoiseen.

Kapteeni Dunckerin johtama vetäytyminen suoritettiin erittäin hallitusti ja siitä jopa venäläiset ottivat opikseen. Jopa venäläisten Kuopion suunnan joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Tutshkov arvosteli suomalaisten vetäytymisen mestarilliseksi. Vetäytyvä joukko oli jaettu kolmeen osastoon, jotka vetäytyivät vuorottain, keskimmäinen osasto ampui, kun sivustaosastot vetäytyivät ja päinvastoin. Kaikenkaikkiaan Jynkkä mukaanlukien Duncker pysähtyi puolustautumaan neljään eri paikkaan, ennenkuin saapui Toivalan rantaan muun prikaatin yhteyteen. Venäläiset seurasivat kannoilla ja Toivalan ranta-alueella syntyikin sitten noin neljän tunnin mittainen tykistötaistelu osapuolten kesken. Tässä tykistötaistelussa ei kummallekaan puolelle tullut sanottavia tappioita, mutta suomalaiset havaitsivat tykkinsä kelvottomiksi, jonka seurauksena suurin osa niistä upotettiin myöhemmin erääseen järveen.

Operaatioiden aikana molemmat osapuolet käyttivät myös hiihtojoukkoja.

Taistelussa kaatuivat suomalaisten puolelta ltn Brundert ja kdt Argillander. Jynkän kenttävartion tykinjohtaja tykkijunkkari Wattulin haavoittui, samoin Karjalan Rakuunoiden krnt Nandelstadh. Nandelstadh kunnostautui hyökkäämällä yksin kasakoiden kimppuun näiden tapettua erään rakuunan ja vieden hänen hevosensa. Nandelstadh tappoi kasakan saaden kaapatun hevosen takaisin. Tässä yhteydessä Nandelstadh sai seitsemän kasakkakeihään pistohaavaa ja yhden luodin nahkaansa, mutta pystyi voittoisasti palaamaan joukkonsa yhteyteen.

Vetäytymisen yhteydessä kenttävartion ainoa tykki vaurioitui, mutta Duncker ei halunnut jättää sitä venäläisille. Vaikka venäläiset yrittivät saada tykin vallattua, pystyivät suomalaiset silti saamaan tykin uudelleen toimintakuntoiseksi kesken taistelun.

Luontokin oli suomalaisten puolella, sillä lunta oli vetäytymisreitillä niin paljon, että se haittasi pahasti venäläisen ratsuväen liikettä, jolloin rynnäköt jäivät vähäisiksi. Nekin rynnäköt, joissa oli potentiaalia, torjuttiin kenttävartion ainoan tykin kartessilatauksilla ja kivääritulella. Viimeisen torjutun ratsuväkirynnäkön jälkimainingeissa kornetti Duncker syöksyi 20 rakuunansa kanssa venäläisten 200-miehisen husaariosaston kimppuun ja sai yhden husaarin vangiksi. 

Mainittakoon, että prikaatinkomentaja Cronstedt ei sanallakaan maininnut taisteluraportissaan unohdustaan. Lisäksi hän väheksyi kapteenien Dunckerin ja Malmin osuutta koko taistelussa palkiten muita upseereita, mm. oman adjutanttinsa ltn Brusinin, ylentämällä hänet kapteeniksi! Kenttävartion upseereista vain kornetti Duncker sai kunniamerkin ja miekkaritarikunnan ritarin arvon, muut eivät saaneet mitään.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui - 11

Kaatui 6

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi - Varmuudella 1 husaari

Haavoittui - ?

Kaatui - Kaatui ja haavoittui yhteensä 60

KARTTA

  15.3.08 Savon Prikaati vetäytyi Kuopiosta kohti pohjoista. Vetäytyminen suuntautui aluksi Kuopion pohjoispuolelle Toivalansalmen yli, mutta sieltä jatkettiin pian venäläisten hiihtojoukkojen yritettyä koukata suomalaisten selustaan ja sivustaan, siinä osittain onnistuen tykistötaistelun turvin.  

  15.3.08 Venäläiset saapuivat Kuopioon.  

  15.3.08 Ranskan Armeijan Kenraali Bernadotte saapui Kööpenhaminaan. Tanskan kuningas Kristian VII oli kuollut sydänkohtaukseen. Tanska oli valmiina hyökkäämään Ruotsiin.  

  15.3.08 Toivala (taistelu)  

Ev Sandels; SavR, SavJääkR, KarRR, SavPrTK, SaimLaiv Ristiinan ja Laivanlinnan Vapaakomppaniat, STR:n jaos

Kenrl Tutshkov I; Osia/5.D; Permin MR, Kalugan MR, Sjevskin MR, Mohilevin MR, 23.JääkR, 1E/Grodnon HR, 1S/Kasakkaosasto, tykistöä

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten vetäydyttyä Kuopiosta ja Jynkän kenttävartion vahvistuksineen palattua muun prikaatin yhteyteen noin klo 16 aikoihin, jäljessä seurannut venäläisten vahvennettu etujoukko otti yhteen Toivalansalmen pohjoispuolelle vetäytyneen Savon Prikaatin kanssa. Yhteenotto kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen Savon Prikaatin viimeisetkin joukot vetäytyivät hämärän turvin Toivalasta kohti pohjoista. Toivalasta lähdettiin kolonnana, jonka loppupään oikeaan sivustaan venäläinen koukannut osasto aiheutti vielä tappioita.

Savon Jääkärirykmentin ltn Brunert haavoittui ja kuoli haavoihinsa vähän myöhemmin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+11

Kaatui 1+8

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ? Kokonaistappiot noin 40-50

Kaatui ?

KARTTA

  15.3.08? Lauttakylä (Huittinen) (kahakka)  

Kapteeni Grönhagen?

Eversti Vuitsch?

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tiedustelupartioiden liikkeiden perusteella Klingspor pelkäsi venäläisten katkaisevan perääntymistien Lauttakylään, jossa lähin varasto sijaitsi. Tästä johtuen annettiin käsky nopeuttaa vetäytymistä kohti Lauttakylää, joka saavutettiinkin sitten ennen venäläisiä ja vetäytymistä kohti Poria voitiin jatkaa. Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten etujoukon välille syntyi Lauttakylässä kuitenkin laukaustenvaihtoa. 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  16.3.08 Ensimmäiset venäläiset (Kuopion osaston osa) marssivat Savosta kohti Vaasaa.  

  17.3.08 Haistila (Porin lähellä) (kahakka)  

3.Pr/Eversti Gripenbergin jälkijoukko; Majuri Reutercrona; RusthP/TurR, HämJääkP, E/UudmRR, 2./2.Kv3NTK/STR

21.D/Kenrl Bagrationin etujoukko; Kenrm Jankovitsh; P/25.JääkR, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Jälkijoukon ja Kenrl Bagrationin johtamien venäläisten etujoukon välinen kahakka. Turun Rykmentin Rusthollipataljoona oli asettunut Kokemäenjoen molemmin puolin asemiin odottamaan venäläisten tuloa. Venäläiset etenivät myös joen molemmin puolin ja taistelun alettua joen pohjoisrannalla venäläiset saatiin tungettua takaisin, mutta etelärannalla kävi päinvastoin. Haistilassa viivytettiin venäläisten etenemistä sen aikaa, että Porissa olleita varastoja saatiin tyhjennettyä ja lastattua kuormastoon. Sitten vetäytyminen jatkui.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  17.3.08 Ulvila (Porin lähellä) (kahakka)  

3.Pr/Eversti Gripenbergin jälkijoukko; Everstiluutnantti Löwenhjelm; Majuri Reutercrona; RusthP/TurR, HämJääkP, E/UudmRR, 2./2.Kv3NPtri;

21.D/Kenrl Bagrationin etujoukko; Eversti Vuitsch; 3E/Grodnon HR, S/Kasakkaosasto

TAISTELUKERTOMUS

Jälkijoukon ja Kenrl Bagrationin johtamien venäläisten etujoukon välinen kahakka. Yhteenotto liittyy edelliseen Haistilan kahakkaan. Majuri Reutercronan jouduttua vetäytymään Haistilasta, Everstiluutnantti Löwenhjelm riensi avuksi Hämeen Jääkäripataljoonan kanssa. Löwenhjelm otti taistelunjohdon. Vihollisen hyökkäys tyrehtyi. Ulvilan kahakka viivytti venäläisten etenemisen siksi aikaa, että Porissa olleet varastot saatiin lopulta tyhjennettyä ja turvaan. Vetäytymistä jatkettiin kohti pohjoista.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  18.3.08 Svartholman Linnoitus antautui piirityksen päätteeksi. Piiritys alkoi 23.2.08.  

  18.3.08 Venäläiset saapuivat Poriin.  

  19.3.08 Venäläiset ampuivat tykistöllään ensimmäistä kertaa Sveaborgin linnoitusta. Tykistötulitus kesti kaksi päivää.  

  20.3.08 Venäläiset saapuivat Tammisaareen.  

  21.3.08 Venäläiset saapuivat Turkuun.  

  21.3.08 Ruotsissa määrättiin varamiespataljoonat liikekannalle.  

  22.3.08 Venäläisten ylipäällikkö Buxhoevden ja hänen esikuntansa asettui Turkuun.  

  22.3.08 Venäläiset saapuivat Hankoon.  

  25.3.08 Pääarmeija saavutti Vaasan. Vetäytymismarssivauhti oli tässä vaiheessa jo huikeat 37km/vrk, kun se vielä 20.3.08 oli ollut normaalit 20km/vrk. Vauhti lisääntyi, kun Klingspor sai kuulla, että venäläiset ovat saaneet Kuopion. Lisäksi sitten 23.3.08 kuultiin Savon Prikaatin vetäytyneen kauas pohjoiseen vauhdilla kohti Oulua ja venäläisten Kuopiosta lähteneen Eversti Turtshaninovin erillisosaston olevan jo Karstulassa. Klingspor pelkäsi venäläisten katkaisevan hänen pääarmeijansa peräytymistien.  

  26.3.08 Venäläiset saapuivat Vaasaan.  

  28.3.08 Venäläiset antoivat julistuksen Suomen yhdistämisestä Venäjän Keisarikuntaan.  

  28.3.08 Venäläinen tykistö ampui Sveaborgin linnoitusta (toista kertaa). Ammunta kesti neljä päivää.  

  29.3.08 Savon Prikaati saapui ensimmäisenä vetäytyneistä Oulun seudulle.  

  1.4.08 Sundby (kahakka)  

3.Pr/Jälkijoukko/Everstiluutnantti Wetterhoff; HenkiP/HämR, 1E/UudmRR, 2x6N tykkiä/STR. Jälkijoukon vahvistukseksi ajettiin 1 tykki/2.jaos/1.L3NTK/STR, päällikkönään vänrikki Manecke.

Os Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Etujoukko

TAISTELUKERTOMUS

Pietarsaaren eteläpuolella, Sundbyssä, Gripenbergin jälkijoukko joutui kahakkaan Kulnevin etujoukon kanssa. Kulnevin osasto torjuttiin, mutta vetäytymismarssia jatkettiin kohti Kruunupyytä ja Kokkolaa.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  1.4.08 Venäläiset ilmoittivat ulkovalloille, että Suomi kuuluu tästedes Venäjään.  

  2.4.08 Kruunupyy (kahakka)   (kahakka)  

3.Pr/Jälkijoukko; E/UudmRR

Os Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Etujoukko

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon rakuunaeskadroonan ja venäläisten etujoukon välinen kahakka.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  3.4.08 Venäläiset saapuivat Kokkolaan.  

  6.4.08 Sveaborgin varuskunta ja venäläiset solmivat aseleposopimuksen.  

  7.4.08 Ruotsissa päätettiin muodostaa Rannikkoarmeija mahdollisia maihinnousuja vastaan. Joukko-osastot järjestettiin 15.4.-27.5.08 välisenä aikana. Rannikkoarmeijaan kuului 13 varamiespataljoonaa ja pieni joukko vakinaista väkeä. Samaan aikaan muodostettiin myös ns. Kalmarin Divisioona, johon kuului 3 varamiespataljoonaa, 3 nostoväkipataljoonaa ja värvättyjä Engelbrechtin Rykmentistä sekä Wendein Tykistörykmentistä kuusine 3-naulaisine tykkeineen.  

  14.4.08 Ruotsi hyökkäsi Norjaan.  

  16.4.08 Yppäri (taistelu)  

3.Pr/Eversti Gripenberg; Wetterhoff; v Döbeln; v Essen; EvlP/UudmR, P/HämR, HämJääkP, 3E/UudmRR, SuomTR

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, Osia/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto, 3 tykkiä; (Vahvennettu osasto)

TAISTELUKERTOMUS

3.Prikaati vastasi jälkijoukkona selustasuojauksesta ja oli ryhmitetty Yppärin kylään, Pyhäjoen kirkon eteläpuolella. Kulnev saavutti suomalaisen jälkijoukon aamuyöllä 0330. Kiivas taistelu kesti 5 tuntia, jona aikana suomalaiset peräytyivät 5 km.

Venäläiset tekivät taistelun aikana useita hyökkäyksiä ja aina heidät torjuttiin. Lopulta suomalaisten oli pakko vetäytyä kohti Pyhäjokea, koska A-tarvikkeet alkoivat loppua. 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia. Katso tappiotiedot Pyhäjoen taistelusta (16.4.08).

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  16.4.08 Viirret (taistelu) 

3.Pr/Eversti Gripenberg; Löwenhjelm; Wetterhoff; von Döbeln; von Essen; Fock; Rothkirch; EvlP/UudmR, HämR, HämJääkP, TurR (1.Pr), UudmJääkP,  3E/UudmRR, SuomTR (8 tykkiä)

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 1K/Kalugan MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, P/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto, 3 tykkiä; 1100 miestä (Vahvennettu osasto)

TAISTELUKERTOMUS

Viirteen torpan luo rintamaan järjestäytyneille suomalaisjoukoille jaettiin kiireesti lisää A-tarvikkeita lähestyvien venäläisten torjumiseksi. Kello 0900 paikkeilla ja taistelun ollessa kiivaimmillaan, saapui majuri Fockin johdolla Turun Rykmentti apuun, jolloin 3.Prikaatin joukkoja siirtyi lepoon. 

Tässä taistelussa suomalaiset olisivat todennäköisesti saavuttaneet ensimmäisen suuren voittonsa, mutta Klingspor käski taas vetäytymään.

Viirteen taistelu oli käsketty viivytystaistelu Pyhäjoella olleen kuormaston turvaan saamiseksi. Kun kuormasto oli sitten ajettu riittävän matkan päähän, alkoi vetäytyminen jälleen kohti pohjoista.

Tässä taistelussa kaatui von Döbelnin adjutantti Vänrikki Erling. Myös Kapteeni Bruncrona haavoittui kuolettavasti.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia. Katso tappiotiedot Pyhäjoen taistelusta (16.4.08).

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  16.4.08 Pyhäjoki (taistelu)  

3.Pr/Eversti Gripenberg; Eversti Fleming; Löwenhjelm; Wetterhoff; vDöbeln; vEssen; Fock; Rothkirch; EvlP/UudmR, HämR, HämJääkP, TurR (1.Pr), UudmJääkP,  3E/UudmRR, SuomTR (8 tykkiä)

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 1K/Kalugan MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, P/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto (Kasakkarykmentti?), 3 tykkiä; (Vahvennettu osasto)

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisen etujoukon ja suomalaisen jälkijoukon välinen tuima yhteenotto. Tämä taistelu oli suora jatke Yppärin ja Viirteen taisteluille venäläisten edetessä koko ajan sitä mukaa kuin suomalaiset perääntyivät. Tässä taistelussa suomalaiset kärsivät merkittäviä tappioita ja useita upseereita kaatui. Turun Rykmentin komentaja, Eversti Fleming sai osuman tykin ammuksesta, jolloin hänen toinen jalkansa repeytyi irti. Hän kuoli pian haavoihinsa. Kenraaliadjutantti (sotatoimien johtaja), Everstiluutnantti Löwenhjelm haavoittui ja jäi vangiksi kasakoiden ja rakuunoiden välisessä yhteenotossa. Kasakat tökkivät pitkillä keihäillään Löwenhjelmiä pään alueelle, josta hän sai viisi haavaa. Adlercreutzista tuli uusi Kenraaliadjutantti, eli yleisesikunnan päällikkö ja sotatoimien johtaja ja von Döbelnistä 2.Prikaatin komentaja. Vetäytyminen jatkui Raaheen ja sieltä Siikajoelle.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi ainakin yksi upseeri (Evl Löwenhjelm)

Haavoittui useita 

Kaatui useita (tappiot yhteensä 17 upseeria ja 166 miestä)

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  16.4.08 illalla leiriydyttiin molemmin puolin. Suomalaisten leirit: 1.Prikaati Pattijoelle, 2.Pr Saloiseen (Saloon Raahen lähelle), 3.Pr Raaheen, 4.Pr Rantsilaan ja 5.Pr Liminkaan. Venäläisten leirit: Osasto Kulnev Piehinkiin ja Osasto Tutshkov Pyhäjoelle.  

  18.4.08 Salo (Saloinen, Raahe) (kahakka)  

Maj Furuhjelm; P/PorR

Evl Kulnev; Kasakat

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten etujoukon välinen kahakka.

Puolisen peninkulmaa Siikajoen eteläpuolella, Salossa (on myös kartoissa nimellä Saloinen, Raahen lähellä), oli Porin rykmentin pataljoona Majuri Furuhjelmin johtamana joutunut aamulla 18.4. kiivaaseen taisteluun everstiluutnantti Kulnevin ylivoimaisen kasakkaosaston kanssa ja vetäytyi sitkeästi taistellen tien suunnassa pohjoiseen.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  18.4.08 Hailuoto (kahakka)  

Kersantti Lundholm; Osia/PohjmR

Ratsuväkeä.

TAISTELUKERTOMUS

Kersantti Lundholmin johtama erillisosasto torjui vihollisen ratsuväen tunkeutumisyrityksen Hailuotoon. Klingsporin päiväkäskystä 21.4.1808 ilmenee, että hän palkitsi Lundholmin kahdella kultadukaatilla. Tuolloin ei vielä kuningas ollut perustanut urhoollisuusmitaliaan. 

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  18.4.08 Siikajoki (taistelu)  

Ev Adlercreutz; Ev von Döbeln; Evl Rothkirch; Maj von Otter; Maj Furuhjelm; 1.Pr; 3.Pr; PorR, TurR, UudmR, UudmJääkP, HämR, HämJääkP, UudmRR, SuomTR. 

Evl Kulnev; Ev Turtshaninov; Maj Silin; 23.JääkR, 24.JääkR, 1P/Sjevskin MR, 1E/ratsuväkeä, 150 kasakkaa.

TAISTELUKERTOMUS

2.Prikaatin vetäytyessä ja lähestyessä Siikajokea, kello 1300 von Döbeln sai käskyn suojata armeijan vetäytyminen joen yli, sillä tykistö ja kuormasto olivat ruuhkautuneet kirkonmäelle lumikinoksiin.

Von Döbeln ryhmitti prikaatinsa siten, että Porin Rykmentin I pataljoona oli tien suunnassa Kerttulan tasalla ja muut pataljoonat sen takana; von Otterin pataljoona oli reservinä kirkonmäellä. Kulnevin tykistö asettui tuliasemiin Pyhtilän kohdalle noin 350 metrin päähän ruotsalaisten 6-naulaisista tykeistä, ja jääkäriketjut hyökkäsivät porilaisten vasenta siipeä vastaan levittäytyen Eskolasta joen rantaan saakka. Venäläisillä oli käytössään lumikenkiä.

Porin rykmentti yritti torjua hyökkäyksen taaemmilla  pataljoonillaan, mutta nämä joutuivat vetäytymään pappilan tasalle. Samanaikaisesti yritti  kumpikin puoli eliminoida toistensa tykistön. Ruotsalaisten uudenaikaisempi tykistö hiljensi nopeasti venäläisten patterit. Venäläiset jääkärit puolestaan harvensivat tarkalla tulella ruotsalaisten tykkimiehistöä.

Venäläisten kärkeen kuuluneen Eversti Turtshaninovin osasto lähti etenemään metsäpolkuja myöten Kulnevin vasemmalta puolelta kohti kirkonmäkeä. Von Otterin pataljoona sai käskyn ryhmittyä porilaisten oikealle puolelle ja ehti paksusta lumesta huolimatta ajoissa perille. Osa miehistä oli ollut mukana jo Kustaa III:n sodassa, mutta uudet miehet olivat tottumattomia tuleen. Pataljoonan taistelu sujui kuitenkin moitteettomasti; vain äärimmäinen siipi joutui hieman taipumaan venäläisten painostuksesta.

Kello 1700 von Döbeln sai käskyn irtaantua. Irtaantuminen jouduttiin suorittamaan taistellen, sillä venäläiset hyökkäsivät herkeämättä. Vielä viime vaiheessa yritti venäläinen ratsuväkiosasto jäitse katkaista von Otterin vetäytymistien, mutta vajaa 100 Uudenmaan rakuunaa  torjui hyökkäyksen. 2.Prikaatin osuus Siikajoen taistelussa oli päättynyt, ja prikaati marssi yön aikana Lumijoelle.

Neljä tuntia kestänyt taistelu oli ollut erittäin kiivas, muun muassa von Otterin pataljoonassa oli jäljellä vain 45 patruunaa eikä paperin puutteen takia voitu uusia valmistaa. Yhteenotto oli kuitenkin ollut merkittävä, sillä ensimmäisenä von Otterin pataljoonan taisteluna se oli hyvänä pohjana, jonka moraalinen vaikutus oli suuri suomalaisille ja ruotsalaisille joukoille.

Illan alkaessa hämärtää aloitti Adlercreutz hyökkäyksen kahdella prikaatilla, löi Siikajoelle edenneen venäläisten kärjen ja ajoi vihollista takaa noin 5 km pimeän tuloon saakka. Oli hiuksen hienoa, ettei koko venäläisten joukko joutunut vangiksi, sillä venäläisten jälkeen päin kertoman mukaan he pelastuivat vain siksi, että takaa-ajo lopetettiin. Venäläisten taistelutahto oli menetetty ruumiillisen väsymyksen seurauksena.

Siikajoen taistelu päätti Ruotsi-Suomen armeijan vetäytymisen ja viikkoa myöhemmin lyötiin Revonlahdella kenraalimajuri Bulatovin joukot. Venäläiset arvioivat asemansa heikentyneen siinä määrin, että he vetäytyivät Kokkolaan. Klingspor tyytyi seuraamaan hitaasti perässä, kunnes joukot olivat venyneet Himangalta Siikajoelle. 2.Prikaati sijoitettiin Pattijoelle. Näissä asemissa pysyi armeija kesäkuun puoliväliin saakka keräten muonaa ja rehuja, kouluttaen joukkojaan sekä linnoittaen.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi n.20

Haavoittui ja kaatui n.200

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5+255

Haavoittui ja kaatui n.200

KARTTA

  20.4.08 Lontoossa päästiin sopimukseen apujoukkojen lähettämiseksi Ruotsiin.  

  22.4.08 Venäläisten 1800 miehen osasto nousi taistelutta maihin Gotlannin Slesvikenissä. Paikallinen pappi esti puheellaan talonpoikien vastarinnan. Venäläiset marssivat kohti Visbyä, jossa ruotsalaisten taistelutoimia suunnitellessa havaittiin, ettei ruutia asevaraston 600 kivääriin ole ollenkaan. Visby ja koko Gotlanti antautui 24.4.08 ilman taistelua.  

  27.4.08 Revonlahti (taistelu)  

4.Pr/Ev Cronstedt; Eversti Adlercreutz; Ratsumestari Adlercreutz (edellisen veli); Everstiluutnantti G.Aminoff; Everstiluutnantti Christiernin; Majuri von Otter; Majuri Furumark; KarJääk, SavR, SavJääkR, SavPrTK; 2250 miestä. Lisäksi Adlercreutzin käskemä erillisosasto, joka koostui jääkäreistä ja rakuunoista.

Kenrm Bulatov; Permin MR, Mohilevin MR, tykistöä; 1500 miestä.

TAISTELUKERTOMUS

Kun Ruotsi-Suomen Pääarmeija vetäytyi rannikkoa myöten, 4.Prikaati Eversti Cronstedtin johdolla vetäytyi Savosta pohjoiseen kohti Oulua. Kenraalimajuri Bulatov, joka oli seurannut joukkonsa kanssa Cronstedtiä, oli nyt jo Revonlahdella. Tästä johtuen Pääarmeija marssi Lumijoelle tarkoituksena antaa Bulatoville samanlainen kohtalo kuin Siikajoella venäläiset kokivat. 150 miehen suomalaisosasto siirtyi tarkkailemaan Bulatovin liikkeitä. Cronstedt sai käskyn marssia Oulusta hyökätäkseen määräpäivänä ja hetkenä Bulatovin kimppuun. Tämän hyökkäyksen salaamiseksi Adlercreutz itse siirtyi tarkkailevan 150 miehen johtoon ja iski sillä joukollaan kiivaasti venäläiseen Bulatovin osastoon niin, että venäläiset kuvittelivat joukkoa paljon suuremmaksi. Cronstedt kuitenkin myöhästyi määrätystä hyökkäyshetkestään tai ei voinut tuntemattomasta syystä hyökkäystä suorittaa oikealla hetkellä ja sen vuoksi Adlercreutzin oli pienen joukkonsa kanssa vetäydyttävä. Kohta alkoi Revonlahden suunnalta kuulua kuitenkin kovaa ammuntaa ja jonkin ajan kuluttua tuotiin Lumijoelle vankeja, vallattuja tykkejä ja itse kenrm Bulatov haavoittuneena. Adlercreutzin hyökkäys oli vetänyt venäläisten huomion puoleensa niin täydellisesti, että Cronstedt kykeni yllättämään venäläiset toiselta puolelta. Venäläiset lyötiin totaalisesti. Revonlahden taistelu oli sodan tähän asti verisin taistelu.

TAPPIOT

RUOTSI:

Tappiot yhteensä 124

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3+73

Kaatui 2+16 (2+46?)

VENÄJÄ:

Tappiot yhteensä 500-641

Jäi vangiksi noin 7+432

Kaatui 4+200

KARTTA

  Huhtikuun lopussa pohjanmaalaiset talonpojat kahakoivat venäläisten kanssa, mm. Kokkolassa, jossa he saivat saaliikseen 53 tuliasetta. Huhtikuun viimeisenä päivänä talonpojat ahdistelivat Kalajoen yläjuoksulla venäläisten palveluksessa ollutta italialaista markiisi Pauluccia saattueineen.  

  Huhtikuun tappiot: Suomalaiset 528, venäläiset yli 1000.

Tappiot sodan alusta lähtien: Suomalaiset 750, venäläiset noin 1400. Tappioihin ei ole luettu marssitappioita ja sairastumisia.  

  Siikajoen ja Revonlahden voittojen vuoksi Kenraali Klingspor ylennettiin sotamarsalkaksi ja Eversti Adlercreutz kenraalimajuriksi.

Vastahyökkäysvaihe 2.5.-8.7.1808

  2.5.08 Niilekselä (Pulkkilasta noin 5 km pohjoiseen) (kahakka)  

Osia/5.Pr

Kasakoita

TAISTELUKERTOMUS

5.Pr:n pääkolonnan lähestyessä Pulkkilaa, se törmäsi tiedustelevaan kasakkaosastoon, joka vangittiin.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui ?

Kaatui ?

KARTTA

  2.5.08 Pulkkila (taistelu)  

Eversti Sandels; Everstiluutnantti Fahlander; Majuri Grotenfelt; Majuri von Essen; Kapteeni Silfverbrand; Kapteeni Duncker; Luutnantti Clementeoff; 5.Pr; 350 miestä/KajP ja PohjmR, 200 miestä/SavJääkR, 2 3-naulaista tykkiä/SuomTR, 400 miestä/Länsipohjan R, 9 rakuunaa/KarRR; Yhteensä 960 miestä, joukossa 30 hiihtäjää.

Everstiluutnantti Obuhov; 1P/Mohilevin MR, kasakoita ja 3 6-naulaista tykkiä; Yhteensä 270 miestä.

TAISTELUKERTOMUS

Evl Obuhovin johtama noin 500 miehen osasto (taistelujoukkoja vain n.250 miestä, loput kuormakuskeja) oli tuomassa vahvistuksia ja tarvikkeita pohjoisempana olevalle kenrm Bulatovin joukolle, mutta oli pysähtynyt Pulkkilaan. Majoitus Pulkkilan kylän taloihin oli varattu neljäksi päiväksi. Sandels päätti tuhota vihollisen Pulkkilassa. Aamusumussa n.klo 0200 aikaan suomalaiset hyökkäsivät kahdelta suunnalta, neljänä osastona, Fahlanderin osaston yritettyä koukata venäläisten selustaan. Heidät havaittiin ennen aikaisesti, jolloin venäläiset aloittivat tulituksen, mutta vetäytyivät Pulkkilan kylän Anttilan tilan taloihin. Taistelu oli alkanut tuntia ennen suunniteltua yhteistä yllätyshyökkäystä. Tulitaistelu kesti nelisen tuntia, jonka päätteeksi Obuhov ja hänen osastonsa antautui. Obuhov oli itsekin haavoittunut pahasti. Kapteeni Serbin ja muutamia miehiä tykkeineen pääsivät pakoon.

Saaliiksi saatiin 2 lippua, yksi 6-naulainen tykki kaksine ammusvaunuineen, n.200 kivääriä kolmine patruunakuormineen, hevosia, kärryjä ja runsaasti muonaa.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4+61 (Toisen tiedon mukaan vain 46 haavoittui)

Kaatui 10

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6+276 (Toisen tiedon mukaan Evl Obuhov+4U+18AU+21 kasakkaa+197 jalkaväkimiestä, loput kuormaston kuskeja)

Haavoittui 4+45 (Kaikki vankien joukossa. Toisen tiedon mukaan 44 haavoittunutta)

Kaatui 1+41 (Toisen tiedon mukaan 41 kaatunutta)

KARTTA.

  3.5.08 Sveaborgin Linnoitus antautui kahden kuukauden piirityksen päätteeksi. Piiritys alkoi 2.3.08. Antautuminen perustui Sveaborgin linnoituksen päällikön Cronstedtin venäläisten kanssa tekemään sopimukseen. Taistellen venäläiset eivät linnoitusta saaneet.  

  4.5.08 Peippo (Nykyisin Pyhäntä, Piippolasta 20 km kaakkoon) (huoltokuormaston kaappaus)  

Paikkaa on historian kirjoissa kutsuttu nimellä Piippo.

Maj Grotenfelt; Osia/PohjmR/5.Pr

Kuormastovartio 

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Grotenfelt osastoineen vangitsi 39 venäläistä huoltokuormaston saattovartijaa Piipon majatalosta. Kuormasto hevosineen saatiin saaliiksi.

TAPPIOT

RUOTSI:

Ei tappioita.

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 39

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  4.5.08  Ahokylä (huoltokuormaston kaappaus)  

Ltn Schantz; Aliluutnantti Tawaststjerna; 50 miestä/KajP

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

5.Prikaatiin kuuluneet Luutnantti Anton Wilhelm Schantz ja Aliluutnantti Carl Gustaf Tawaststjerna sieppasivat 50 miehellään 123 kuormaa elintarvikkeita sekä venäläisten Savonlinnasta lähettämiä kirjeitä.

TAPPIOT

RUOTSI:

Ei tappioita

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  4.5.08 Kärsämäki (huoltokuormaston kaappaus)  

Evl Fahlander; KajP; 250 miestä.

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Evl Fahlander osastoineen sai saaliikseen noin 70 rekikuormaa, jossa oli viljaa, lihaa, viinaa ja lääkkeitä.

TAPPIOT

RUOTSI:

Ei tappioita

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+35

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  4.5.08 Haapajärvi (kahakka)  

Ltn Burman; 100 miestä/KajP; TPOs

Kasakkapartio

TAISTELUKERTOMUS

Luutnantti Borman vangitsi tiedustelupartion. Borman sai saaliikseen 4 kasakkahevosta.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 4 

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  5.5.08 Saviselkä (huoltokuormaston kaappaus)   (huoltokuormaston kaappaus)  

Kapt Malm; 30 miestä/SavJääkR

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Grotenfeltin osastosta irroitettu 30 (Savon) jääkärin osasto kapteeni Malmin johdolla eteni Saviselkään ja sai siellä kaapattua 28 vaunun ampumatarvikekuljetuksen.

TAPPIOT

RUOTSI:

Ei tappioita ?

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

KARTTA

  5.5.08 Nissilä (Vieremä) (huoltokuormaston kaappaus)  

Majuri Paul Bosin; 100 miestä/OulP; TP-osasto (nissiläläisiä)

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Paul Bosin ja 100 miestä Oulun Pataljoonasta, sekä joukko paikkakuntalaisia talonpoikia kaappasivat Nissilässä 60 kuormaa. Bosinin osasto oli saanut käskyn vallata Nissilässä tiedon mukaan olleen varaston. Varastoa siellä ei kuitenkaan ollut, mutta paikalle sattumoisin saapunut yllämainittu 60 reen venäläiskuormasto joutui vallatuksi. Voitostaan varmuutta saaneena Bosinin joukko jatkoi omine lupineen marssia kohti Iisalmea, jossa tiedettiin olevan suuri venäläisten varasto.

Maj Bosinin osaston oli käskenyt af Klercker, mutta alueella samanaikaisesti operoinnin aloittanut 5.Prikaatin päällikkö Eversti Sandels ei ollut hyvillään tästä hänen edelleen ehtineestä kouluttamattomasta joukosta. Tämän johdosta Bosin määrättiin myöhemmin - tosin jo Iisalmessa käytyään - Kajaanin tien varmistukseen Nissilässä ja sittemmin johtamaan vankikuljetuksen kohti Oulua.

TAPPIOT

RUOTSI:

Ei tappioita

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  6.5.08 Valkiamäki (vartioston vangitseminen)  

Kyseessä on Iisalmesta 15 km pohjoiseen oleva kylä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Valkeiskylä.

TPOs; Evp kenraalimajuri S.V.Carpelan, evp kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, lautamies Ruotsalainen, talollinen Erik Ollikainen. Kymmeniä talonpoikia.

Vartiosto, 17 miestä; Kuormastovartio, noin 10 miestä.

TAISTELUKERTOMUS

Sotahistoriallisesti ajankohtaan liittyy venäläisten yritys päästä Iisalmesta Piippolaan, jolloin kenraaliluutnantti Nikolai Tutschkovin joukkoja oli liikkeellä kyseisellä tiellä. Samaan aikaan Eversti Sandels lähetti vastatoimiin useita osastojaan Pulkkilasta etelän suunnan tieurille venäläisiä vastaanottamaan.

Talonpoikien toimintaa on aktivoittanut saatu tieto, että 5.Prikaati on aloittanut etenemisen kohti etelää ja on jo lähellä Iisalmea.

5.5.08 Iisalmen kylässä entisen kenraalimajurin ja Kuopion maaherran S.V.Carpelanin luona kokoontui joukko seudun johtomiehiä, kuten vakinaisesta palveluksesta eronnut kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, lautamies Ruotsalainen ja talollinen Erik Ollikainen, sekä muutamia muita. He tiesivät, että Iisalmen pohjoispuolella, Valkiamäessä, opettaja Gummeruksen talossa majaili venäläinen 17 miehen vartiosto. Kyseinen vartiosto piti saada kukistetuksi ennenkuin voitiin yrittää Iisalmessa olevan varaston valtausta. Seuraavana yönä (5./6.5.08) joukko talonpoikia piiritti Gummeruksen talon. Lautamies Ruotsalaisen merkistä joukko ryntäsi taloon ja yllätti venäläiset uniltaan ja sai koko joukon vangiksi ilman vastarintaa. Sattumoisin muutaman tunnin kuluttua etelän suunnasta saapui venäläisten heinäkuljetus, jonka ajureina oli savolaisia talonpoikia ja vartijoina kapteeni sekä kymmenkunta miestä. Heidän ja TP-osaston välille syntyi käsikähmä, jonka tuloksena mm. opettaja Gummerus sai surmansa, maanmittari Boisman haavoittui luodista, sekä kaikki talonpojat savolaisine ajureineen pakenivat. Venäläiset kuormastovartijat vapauttivat vangitut toverinsa Gummeruksen talosta. Tapahtumat eivät päättyneet tähän. Talonpojat kokoontuivat kiireesti uudelleen, koska tilanne oli hyvin kriittinen pelosta, että venäläiset saattoivat minä hetkenä hyvänsä hälyyttävän Iisalmessa olevan suuremman joukkonsa ja siitäkös olisi syntynyt ties minkälaisia kostotoimia. Talonpojat onnistuivat nyt nopealla uudella ylläköllä lyömään venäläiset, eikä hälytystä Iisalmeen tapahtunut. Venäläisten tappiot olivat 8 kaatunutta ja joitakin haavottuneita. Ainakin 11 venäläistä otettiin vangiksi. 

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui 1

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui Muutamia

Kaatui 8

KARTTA

  6.5.08 Iisalmi (varaston valtaus)  

TPOs; Evp kenraalimajuri S.V.Carpelan, evp kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, talollinen Erik Ollikainen

Varastovartio; Osia/1K/Mohilevin MR

TAISTELUKERTOMUS

Valkiamäellä yöllä voiton saaneet talonpojat hyökkäsivät vielä saman yön kuluessa Iisalmella talollisen Erik Ollikaisen johdolla venäläisten varastovahtien kimppuun ja saivat saaliikseen 200 kuorman määrän elintarpeita ja 49 vankia. Erik Ollikaisen lisäksi mainitaan johtohenkilönä maanmittari Boisman, joka haavoittuneena osallistui valtaukseen. Myös vakinaisesta palveluksesta eronnut kapteeni Sahlstein otti osaa operaatioon. Kerrotaan operaation arkkitehtinä olleen ja myös valtaukseen osaaottaneen entisen Kuopion maaherran, kenraalimajuri S.V.Carpelanin, joka halusi nimenomaan talonpoika Ollikaisen mainittavaksi johtohahmona. Pian tapahtuman jälkeen paikalle saapui osastoineen majuri Bosin, joka otti virallisesti venäläisten varastot kruunun haltuun. Vähän myöhemmin päivällä saapui lisäksi viitisenkymmentä Savon Jääkäriä. Kerrotaan, että viikonlopun aikana (6.5.08 oli perjantai) koko suomalaisjoukko sotilaineen ja talonpoikineen "tutustui" venäläisten varaston elintarvikkeisiin ja varsinkin nesteisiin ja siten juhlistivat voittoaan.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 49

Haavoittui 1

Kaatui 2

KARTTA

  6.-8.5.08 Finström ja Töftö (7.5.08) (kahakat)  

Nimismies Arén ja pastori Gummerus; AhvmTPOs

Majuri Paul Neidhard; 80 miestä; Lisäksi 80 miestä Töftön suunnalla. 25.JääkR, Kasakkaosasto (10 miestä) 

TAISTELUKERTOMUS

Ahvenanmaalaisten oma operaatio venäläisiä miehitysjoukkoja vastaan.

Venäläisten miehitettyä Ahvenanmaan saariston, he käyttäytyivät aluksi ystävällisesti paikallisväestöä kohtaan, mutta myöhemmin asenne muuttui tiukemmaksi.

Talonpojat valittivat paikalliselle Nimismies Arenille venäläisten heille antamista kohtuuttomista vaatimuksista ja huonosta kohtelusta. Nimismies Aren päätti ryhtyä vastarintaan, kohteenaan vaatimukset esittänyt Majuri Neidhard kasakkahenkivartijoineen, joita tiedettiin olevan 10 miestä ja sijaintinaan Strömsvikin kartano. Aren kertoi päätöksestään Finströmin apulaispappi Henrik Johan Gummerukselle, joka puolestaan nostatti kansassa lisää vastarintahenkeä. Pian olikin koossa Arenin ja Gummeruksen johdossa noin 100 talonpoikaa Finströmistä, aseinaan pääasiassa seipäitä, mutta metsästykseen tarkoitettuja tuliaseitakin oli joillakin. Joukon päästyä Strömsvikin kartanoon, todettiin Majuri Neidhardin paenneen, mahdollisesti saatuaan tietää talonpoikien tulosta kartanon isännältä, kruununvouti Taxellilta.

Ensimmäinen laukaustenvaihto tapahtui 6.5.08 Färjsundetissa, jossa vangittiin joukko venäläisiä heidän rantautuessaan. Vastarannalla ollut toinen venäläisjoukko ryhtyi ammuskelemaan kohti talonpoikaisosastoa, johon talonpojat vastasivat omalla tulellaan. Vastarannan venäläiset vetäytyivät.

Hammarslandin Marsundissa vangittiin samaan aikaan toinen venäläisjoukko ja myös muualla Ahvenanmaalla tavatut venäläiset riisuttiin aseista.

Eräällä maantiellä kaatui ensimmäinen venäläinen, eräs ratsumies.

Majuri Neidhard oli kahden kasakkahenkivartijan kanssa piiloutunut metsään Grelsbyn ja Finströmin välimaille. Nälän pakottamana he antautuivat vasta 8.5.08.

Färjsundetissa vetäytyneet venäläiset kulkeutuivat Töftöhön, mutta Aren ja Gummerus seurasivat perässä. Töftössä ahvenanmaalaiset hyökkäsivät rivistönä kohti venäläisiä, jotka heti antautuivat. Vangiksi saatiin 136 miestä. Ahvenanmaan pääsaari oli nyt venäläisistä vapaa.

Kaikki vangit kuljetettiin Tukholmaan.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 8+152 (joukossa haavoittuneita)

Haavoittui tuntematon määrä; jäivät vangeiksi

Kaatui 1

KARTTA

  9./10.5.08 Taipale (Iisalmi) (kahakka)  

Kapt Malm; Ltn Clementeoff; maanmittari Boisman (opas); 70 miestä/KajP, 120 miestä/SavJääkR

1K/Mohilevin MR; Noin 120 miestä

TAISTELUKERTOMUS

Kapteeni Malmin saavuttua 120 Savon Jääkärin kanssa Iisalmelle (50 jääkäriä tästä joukosta oli saapunut jo 6.5.08), hänen osastoonsa liittyi siellä luutnantti Clementeoffin johtamat 70 Kajaanin Pataljoonan miestä. Myös majuri Bosin ja hänen 100 Oulun Pataljoonan miestään oli tällöin vielä Iisalmella. Bosin kertoi Malmille, että etelästä lähestyi 150 venäläisen osasto. Malm käski luutnantti Burmanin ja 60 jääkärin koukata venäläisten kolonnan taakse etelään, mutta koukkaus osui tyhjään venäläisten jäätyä Taipaleen kylään yöpymään. Bosin jäi oululaisineen Iisalmeen ja Malm yhtyneine osastoineen eteni Pakaskylään, Iisalmen kirkolta noin 7 km etelään. Sieltä käskettiin luutnantti Clementeoff ja 70 Kajaanin Pataljoonan miestä koukkaukseen Taipaleen kylän eteläpuolelle. Malm eteni savolaisineen tieuraa pitkin kohti Taipaletta. Clementeoff eteni Kirmanjärven itäpuolta ja saapui Taipaleeseen venäläisten lähdettyä jo vetäytymään. Clementeoff sai vetäytyvän kolonnan katkaistua, jolloin saarroksiin jäänet venäläiset pyrkivät metsään ja osa Nerkoonjärven jäälle. Lyhyen tulitaistelun jälkeen venäläiset joutuivat kuitenkin antautumaan pieninä osastoina kärsittyään sitä ennen jonkin verran miestappioita. Vain muutama venäläinen onnistui pääsemään metsien kautta pakoon. Suomalaisille ei tappioita tässä kahakassa syntynyt lainkaan. Vangit toimitettiin majuri Bosinille Iisalmelle, josta hän kuljetti ne Ouluun. Malm jatkoi kohti Kuopiota.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+93

Haavoittui -

Kaatui 5

KARTTA

  10.5.08 Kumlinge  (taistelu)  

Pastori Gummerus; AhvmTPOs; 450m. Laivasto-osasto Ltn von Kapfelman; kuunari Fröja ja 2 tykkiparkassia (toinen t-parkassi nr 9), 73 miestä, tykistöä 5x2N. Lisäksi kolmen laivan Osasto Cronstedt (Ltn O.Cronstedt) varmistamassa Kumlingen itäpuolella. TP-osastoa varten Kumlingen länsipuolelle ankkuroitui yli kymmenen aluksen kuljetuslaivasto-osasto (Ltn Lagerhjelm).

Ev Vuitsh; 600 miestä (joidenkin lähteiden mukaan 800 miestä); 5 komppaniaa/25.JääkR, tykistöä.

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset olivat miehittäneet Kumlingen saaren. Venäläisten saatua tietoonsa Ahvenanmaan mantereen tapahtumista, he ryhtyivät ryöstelemään. 8.5.08 saapui Ruotsista Kumlingen vesille pieni laivasto-osasto. Osaston päällikkö Luutnantti von Kapfelman neuvotteli venäläisten kanssa aselevon kahdeksaksi päiväksi. Ehtona oli, että venäläisten on pysyttävä saarella ja heidän on antauduttava elleivät he saa apuvoimia kyseisen määräajan puitteissa. Jo seuraavana päivänä venäläiset rikkoivat sopimuksen, sillä he yrittivät karata saarelta. Kapfelman pyysi Gummeruksen miehineen apuun. Gummeruksen joukko teki jo seuraavana päivänä maihinnousun Kumlingeen, mutta venäläisten tulituksessa Gummerukselta kaatui pari miestä. Tästä huolimatta maihinnousua jatkettiin joukon saatua vahvistuksina myös Kumlingen saaren talonpoikia. Nämä mukaan lukien Gummeruksen TP-osaston vahvuus oli nyt noin 450 miestä. Kapfelman oli antanut TP-osastolle muutamia kivääreitä, sekä toimitti paikalle myös 4 pientä tykkiä. Saatuaan kunnon sillanpääaseman ja venäläisten vetäydyttyä saaren sisäosiin, Gummerus valmistautui uuteen hyökkäykseen. Marssittuaan kylän liepeille ja alettuaan ampua läheiseltä kukkulalta tykeillä kohti venäläisten asemia, josta he vastasivat tuleen, Eversti Vuitsh pian ryntäsi majapaikkanaan pitämästä pappilasta ulos valkeata liinaa heiluttaen antautumisen merkiksi, jolloin kaikki venäläiset lopettivat tulituksensa, mutta ahvenanmaalaiset valkean lipun merkityksestä tietämättöminä jatkoivat vain ampumistaan. Vasta kun itse Gummerus selvitti miehilleen venäläisten antautuneen, tuli taukosi. Taistelutahtonsa menettänyt koko Vuitshin osasto antautui.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui 3

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 25+448

Haavoittui 8

Kaatui 1

KARTTA

  11.5.08 Brändö ja Flakaholm (kahakat)  

AhvmTPOs

Maj Scheremetjev; 1 komppania/25.JääkR

TAISTELUKERTOMUS

Kumlingen menestyksekkään taistelun jälkeen Gummeruksen osasto nousi maihin muihinkin venäläisten hallinnassa vielä oleviin saariin. Venäläiset antautuivat lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kaikissa paikoissa.

Mainittakoon, että Brändön venäläispäällikkönä ollut Scheremetjev oli häikäilemätön mies. Hän oli pakottanut väestön antamaan elintarpeita korvauksetta ja piti paikallista kirkkoa jauhovarastona. Nämä toimenpiteet olivat omiaan nostattamaan lisää ahvenanmaalaisten tuntemaa vihaa venäläismiehittäjää kohtaan ja lisäämään talonpoikaisosaston taistelutahtoa.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6+89

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  12.5.08 Kuopio (takaisinvaltaus)  

Kapt Malm; Ltn Clementeoff; Ltn Burman; Aliluutnantti Tavaststjerna; SavJääkR, KajP, Länsipohjan R, 300 miestä/TPOs Koulumestari Felman

Venäläinen Kuopion varuskunta; Vahvennettu K/Mohilevin R (krenatöörejä); vahvuus 300, josta n.100 miestä varuskunnan päällikön mukana tiedustelemassa Toivalan suunnalla.

TAISTELUKERTOMUS

Iisalmen valtauksen jälkeen kapteeni Malm suuntasi käskynsä mukaisesti kohti Kuopiota. Malmin osaston vahvuus oli 148 miestä. Malm päätti ottaa Kuopion lähestymällä puolen yön jälkeen pimeällä lännestä ja jakamalla joukkonsa kolmeen osastoon. Osastoja komensivat luutnantit Burman ja Clementeoff, sekä aliluutnantti Tavaststjerna. Lisäjoukkona toimi noin 300 miehen talonpoikaisosasto, jota johti koulumestari Felman. Talonpojat käskettiin Kuopion itäpuolelle jäälle estämään mahdolliset venäläisten pakoyritykset.

Hyökkäysoperaatio aloitettiin tasan klo 0200. Burman, Clementeoff ja Tavaststjerna hyökkäsivät kaupungin pohjois- ja länsilaidalla olleita kenttävartioita vastaan. Burman ryntäsi joukkoinensa pistimin päälle, jolloin venäläiset jättivät asemansa ja juoksivat kaupungin läpi Kallaveden jäälle, sekä yrittivät paeta jäätä myöten, mutta talonpojat olivat vastassa. Käännyttyään takaisin ja havaittuaan pakomahdollisuutensa tyrehtyneen, suurin osa venäläisistä antautui, eli 52 miestä. Jonkin verran Burmanin pakosalle ajamasta joukosta pääsi pakoon jäälle jouduttuaan valitsemalla etelään vievän talvitien. Clementeoff ja Tavaststjernakin saivat ajettua vihollisen pakosalle, mutta osa heistä - krenatööreistä - ryntäsi kivisen kansliarakennukseen ja sen yläkertaan ryhtyen sieltä ampumaan kohti Malmin miehiä. Kun ammuskelu oli kaupungilla kiivaimmillaan, jätti osa talonpojista kurittomasti asemansa Kallaveden jäällä ja kiirehti ryöstelemään venäläisten jälkeensä jättämiä tavaroita. Tällöin useita kymmeniä venäläisiä, mukaan lukien varuskunnan päällikkö, pääsi helposti pakoon Kallaveden jäälle ja metsään.

Valtaustaistelu Kuopiossa päättyi vasta klo 0600 kun kansliarakennukseen linnoittautuneet venäläiskrenatöörit antautuivat.

Suomalaiset saivat saaliikseen Kuopiosta 1200 tynnyriö viljaa ja 1000 säkkiä jauhoja ja ryynejä, sekä myös muita elintarvikkeita.

Tämän Kuopion valtauksen johdosta Malm ylennettiin majuriksi. Samalla hänen alaisuutensa lähetettiin vahvistuksiksi 300 miestä, että Kuopio voitaisiin pitää.

Suomalaisten tappiot tässä taistelussa olivat kaksi kaatunutta ja yksi haavoittunut jääkäri. Venäläisiä jäi vangiksi noin 300 miestä, mutta he olivat pääosin sairaita ja lääkintöhenkilökuntaa. Terveitä joukossa oli 83 miestä.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1 (SavonJääkR:n tappiot)

Kaatui 2 (SavonJääkR:n tappiot)

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5+291 (Vangeista vain 83 oli tervettä, loput sairaita ja lääkintähenkilökuntaa)

Haavoittui ja kaatui yhteensä 40

KARTTA

  13.5.08 Saarijärvi (kaappausyritys)  

TPOs (Pääosin pohjoispohjalaisia)

Kuormastovartio (jalkaväkeä ja kasakoita)

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten ruuan ja rehun puute, sekä ankara kyyditys- ja majoitusrasite johti talonpoikien venäläisiä kohtaan tunteman vihamielisyyden puhkeamiseen myös Saarijärvellä.

Saarijärven kirkon luona havaittiin lepotauolla ollut venäläinen muonakuormasto. Mahdollisesti venäläiset saivat vihiä kaappausyrityksestä, jolloin talonpoikaisosasto joutui tulituksen kohteeksi ennen aikojaan. Myös kasakat hyökkäsivät suomalaisten kimppuun. Vaikka vajaasti aseistautunut talonpoikaisjoukko yritti puolustautua venäläisiä vastaan kaataen luodikoillaan ja seipäillään muutamia sotilaita, se silti lyötiin hajalle ja pakoon. Suomalainen talonpoikaisosasto epäonnistui tässä muonakuormaston kaappausyrityksessä.

Rangaistukseksi paikallisten virkamiesten omaisuus tuhottiin ja muutamia muitakin taloja ryöstettiin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui muutamia

KARTTA

  13.5.08 Peltokorpi, Korpraalinmäki (Kälviä) (kahakka)  

TPOs (kälviäläiset)

Jalkaväkeä

TAISTELUKERTOMUS

Kälviän Korpraalinmäelle (nykyisen Peltokorven koulun paikkeilla) kälviäläiset talonpojat olivat rakentaneet vartiopisteen. He olivat yrittäneet muuntaa asusteensa näyttämään oikealta sotilaspuvulta, mm. laittamalla hattuunsa valkean nauhan. Tällä toimenpiteellä ja venäläisten havaitessa heidät, talonpojat kuvittelivat pystyvänsä välttämään venäläisten tulon Kälviälle, mutta toisin kävi. Venäläiset saartoivat heidät. Syntyneessä tilanteessa alkoi laukaustenvaihto, jolloin vain parilla kymmenellä kiväärillä aseistautunut talonpoikaisjoukko irtautui ja pakeni eri tahoilleen. Kuitenkin venäläiset kärsivät kahakassa 12 venäläisen tappiot kaatuneina. Venäläiset saivat Korpraalinmäen ja etenivät Kälviän kirkonkylään.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Tappiotiedot puutteellisia.

Jäi vangiksi 7

Haavoittui -

Kaatui 12

KARTTA

  13.5.08 Kokkola (huoltokuormaston kaappaus)  

TPOs

Kenttävahti

TAISTELUKERTOMUS

Kokkolalainen talonpoikaisosasto hyökkäsi venäläisen vahtipisteen kimppuun ottaen heiltä 53 kivääriä.

Levottomuus Pohjanmaalla aiheutti venäläisten joukkojen siirtoja. Kokkolan tapauksen johdosta kenraaliluutnantti Rajewski sai käskyn marssia Vaasasta Kokkolaan ja Uuteenkaarlepyyhyn, sekä määräyksen laittaa rahvas kuriin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  14.5.08 Ruotsalaisten 2000 miehen maihinnousuosasto saapui Gotlannin Östergarniin ja alkoi edetä kohti Visbyä. Ylivoiman edessä venäläiset halusivat neuvotella. Venäläisten antautumissopimus allekirjoitettiin 16.5.08 ja he poistuivat saarelta sopimuksen mukaisesti ilman aseitaan, hevosiaan ja lippujaan 18.5.08. Gotlanti vapautui venäläisistä. 

  Toukokuun alkupuolella uhka hyökkäyksestä Ruotsin eteläpuolelta Tanskan suunnalta poistui, sillä siellä oleillut espanjalainen osasto poistui englantilaisilla laivoilla Espanjaan. Espanjalaiset olivat olleet Napoleonin ranskalaisten liittolaisina Marsalkka Jean-Babtiste Bernadotten alaisuudessa Tanskan Fyenissä ja Etelä-Juutinmaalla, mutta heidän tiedustelunsa saatua tietää toisen englantilaisen laivasto-osaston, joka oli talvehtinut Göteborgin edustalla ja jota johti amiraali Hyde Parker, saapumisesta 17.5.08 Göteborgiin Ruotsin tueksi, katsoi espanjalaisosaston komentaja Markiisi La Romana, neuvoteltuaan ensin englantilaisten kanssa, viisaammaksi vetäytyä englantilaisten tarjotessa kuljetusapuna laivastoaan. Englantilaisilla oli kiistatta meriherruus kyseisellä alueella, joten olisi ollut järjetöntä yrittää maihinnousua Etelä-Ruotsiin. Napoleonin komennossa olleista Tanskan joukoista, joita oli noin 20.000 miestä koostuen ranskalaisista, tanskalaisista ja espanjalaisista, poistui siten noin puolet vahvuudesta, jolloin jäljelle jääneillä joukoilla ei ollut enää voimaa Etelä-Ruotsin Skåneen tunkeutumiseen. Tämän jälkeen olisi ollut perusteltua siirtää osa Etelä-Ruotsin alueella olleista joukoista Suomeen, mutta Kuningas ei siihen suostunut. Puhuttiin jopa 50 pataljoonan siirtotarpeesta Suomeen. Kuitenkin Kuningas halusi kesän aikana suoritettavaksi vain pistemäisiä maihinnousuja, jotka historia on osoittanut kaikki riittämättömiksi tai muuten epäonnistuneiksi.

Myös Etelä-Norjan suunnalla olisi ollut mahdollista saavuttaa ratkaiseva voitto norjalaisista, jolloin uhka sielläkin suunnalla olisi poistunut ja sitä suuremmalla syyllä joukkoja olisi voitu siirtää Suomeen. Norjan suunnan Ruotsin komentajana toimi tällöin Kenraali Armfelt, joka oli tehnyt suunnitelman Norjan lopulliseen lyömiseen, mutta pahaksi onneksi Kuningas Gustaf IV Adolf sotki asiat Armfeltin tietämättä siirtämällä Armfeltin komennossa olleita joukkoja Merenkurkulle, tehden siten tyhjäksi iskumahdollisuudet Norjaa vastaan.

Ruotsin kuningas Gustaf IV Adolf pyysi Tanskaa vastaan apua briteiltä. He antoivat käyttöön amiraali James Saumarezin johtaman 62 aluksen kuljetuslaivaston, joka toi Göteborgin edustalle 11.000 miestä käsittävän maihinnousuosaston. Alkuperäisen suunnitelman mukaan englantilaisista 10.000 miestä piti sijoittaa Norjan vastaiselle rajalle ja noin 1.200 miestä lähettää Suomeen tukijoukoksi. Tämä tukijoukko suunniteltiin koostuvaksi yhdestä linjapataljoonasta ja kahdesta jääkärikomppaniasta. Kuningas kuitenkin pilasi asian vaatimalla koko osaston hyökkäävän Tanskaan. Brittien peruskäsky oli ristiriidassa Tanskaan hyökkäyksen kanssa, joten siitä kehkeytyi riita kuninkaan ja maihinnousuosastoa komentaneen kenraaliluutnantti John Mooren välille, joka oli kutsuttu Tukholmaan neuvotteluihin. Kuningas asetti Mooren matkustuskieltoon, mutta Moore pääsi pakenemaan ymmärtäväisten ruotsalaisten avustuksella Göteborgiin omiensa pariin ja purjehti laivoinensa pois Ruotsin vesiltä.  

  15.5.08 Karstulan Muhola (huoltokuormaston kaappaus)  

TPOs (pääosin pohjoispohjalaisia, lisäksi karstulalaisia)

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Onnistunut kuormastokaappaus.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  15.5.08 Koiviston ja Rautalammin tien puolivälin Hintikan kestikievari (kuormaston kaappaus)  

TPOs (rautalampilaiset)

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Huoltokuormasto ja kestikievarissa majaillut kuormastovartio saatiin kaapatuksi. Joitakin venäläisiä otettiin vangiksi.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  16.5.08 Lokalahti (Helsinginkylä) (kalustokaappaus)  

TPOs

TAISTELUKERTOMUS

Talonpojat kaappasivat venäläisten veneet.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  18.5.08 Koiviston kestikievari (kuormaston kaappausyritys)  

TPOs (rautalampilaiset); 5 Sveaborgista saapunutta sotilasta (Sveaborgin antautuneita ja kotiinsa päästettyjä)

Kuormastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Huoltokuormaston epäonnistunut kaappausyritys Koiviston kestikievarissa. Kuusi miestä kaatui ja viisi jäi venäläisten vangiksi.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 5

Haavoittui -

Kaatui 6

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  18.5.08 Kapeensilta (Laukaa) (taistelu)  

TPOs Tauno Korhonen (Saarijärven ja Laukaan talonpojat)

Ven?

TAISTELUKERTOMUS

Kapeenkosken alapuolella olevan sillan luona yhteenotto talonpoikien ja venäläisten välillä. Suomalaiset hävittivät sillan (Kapeenkoski, Vatianjärvi).

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 6

VENÄJÄ:

Tappiotiedot puutteellisia.

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  20.5.08 Laukaan Valkola (viljavaraston ryöstö)   (viljavaraston ryöstö)  

TPOs (rautalampilaiset)

Varastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Jo keväällä 1808 Laukaasta tuli maantieverkkonsa vuoksi sodan osapuolten tavoittelema alue, sekä etelästä ja idästä saapuvien venäläisten huolto- ja apujoukkojen kohtaamispaikka. Laukaaseen saapui 18.5.1808 Rautalammilta lähtenyt noin 300 talonpojan aseistautunut joukko, jonka tarkoituksena oli ryöstää venäläisiltä näiden varastoimat elintarvikkeet. Joukko kärsi 18.5.08 Koiviston kestikievarin kaappausyrityksessään tappion ja vetäytyi Laukaan kirkolle, jossa se ryösti pitäjänmakasiinissa olleen venäläisten jauhovaraston. Kirkkoherra Arwidsson kävi selittämässä, että venäläisten rankaisutoimet vahingoittaisivat maata enemmän kuin jauhojen menetys vihollista, jolloin talonpojat uhkasivat kirkkoherraa aseilla ja vain pitäjäläisten väliintulo esti verityön. Venäläisten kostotoimet olivatkin ankarat ja venäläisen sotaväen käyttäytyminen muuttui uhkaavaksi.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  21.5.08 Riippa (Kälviä) (kahakka)   (kahakka)  

Os Spåre (Vääpeli Spåre ja 30 miestä/HR/3.Pr); Kälviäläinen TPOs. (Vääpeli Arvid Adolf Spåre ylennettiin vänrikiksi 20.5.08. Hän oli Jämsän komppanian lippumies.)

Kenttävartio/100 miestä/5.D

TAISTELUKERTOMUS

Suomen Armeija oli pysähtynyt 7.5.08 Himangalle odottamaan apua Ruotsista. Odotustilanteessa kaivattiin vihollisen liikkeistä tietoa. Tästä syystä lähetettiin Vääpeli Spåren johtama tiedusteluosasto, jonka vahvuus oli 1+30, tehtävänään tunkeutua vihollisen selustaan ja väkivaltaistakaan tiedustelumuotoa kaihtamatta ottaa selvää vihollisen toimista. Operointialueeksi määrättiin Kälviän seutu.

Osasto siirtyi prikaatistaan Himangalta ensin lähemmäs Kokkolaa ja pian vihollisen selustaan Riipan kylän laitamille, noin 10 km Kälviän kirkonkylästä itään.

Riipassa tiedusteluosasto havaitsi venäläisen kenttävartion ja seurasi jonkin aikaa sen toimintaa. Spåre päätti tuhota vihollisen ja hyökkäsi kenttävartioon sen ollessa ruokailemassa. Ylläkkö onnistui, vaikkakin vihollinen kykeni vastaamaan tulitukseen. Hyökkäys eteni mies miestä vastaan käytyyn taisteluun. Kerrotaan venäläisen komentavan upseerin kieltäytyneen antautumasta, jolloin Spåre sivalsi miekallaan venäläisen upseerin käden poikki ranteen kohdalta. Suuri osa venäläisistä pakeni, joukossa haavoittunut upseerikin, mutta kälviäläiset talonpojat ryhtyivät Peltokorven paikkeilla Kokkolan suuntaan paenneiden takaa-ajoon, jolloin venäläisten tappiot kasvoivat entisestään. Kahakassa vangiksi jäi kahdeksan venäläistä. Saalista saatiin neljä hevosta ja käsiaseita.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 8

Haavoittui Muutama, joukossa ainakin 1 upseeri

Kaatui Muutama

KARTTA

  24.5.08 Rautalampi (viljavaraston valtaus)  

Aliluutnantti Tawaststjerna; 53 miestä/SavJääkR, TPOs

Varastovartio

TAISTELUKERTOMUS

Viljavarasto vallattiin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  25.5.08 Varkaus (takaisinvaltaus)  

Os Grotenfeld; Ltn Wallgren; 166 miestä; SavJääkR, 30 m/KajP

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset tunkeutuivat Varkauteen Leppävirran kautta. Venäläiset olivat hylänneet Leppävirran varastonsa ja vetäytyneet ilman taistelua. Samoin he olivat tehneet Varkauden Laivanlinnassa. Suomalaiset saivat Laivanlinnan kaikkine materiaaleineen. Vihollinen oli vetäytynyt suosiolla. Vallatut venäläisten elintarvikevarastot kuljetettiin soutaen Toivalaan. Valtauksen jälkeen suomalaiset järjestivät Varkauteen puolustusasemat Majuri Schildtin johdolla. Suomalaisten aiemmin Paukarlahteen upottamat 2-naulaiset tykit nostettiin ylös. Majuri Grotenfeldt miehineen jatkoi täältä kohti Mikkeliä, mutta joutui pysähtymään Joroisiin venäläisten vahvistusten saavuttua Mikkeliin.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  25.5.08 Suomalaiset valtasivat Varkauden takaisin.  

  27.5.08 Joroinen (varaston valtaus)  

Os Wallgren/5.Pr (Ltn Carl Gustaf Wallgren ja 130 miestä)

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset saivat Joroisten muonavaraston ilman taistelua, sillä venäläiset olivat vetäytyneet hyvissä ajoin pois alueelta ja jättäneet varaston evakuoimatta.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  30.5.08 Koivisto (Äänekosken Koivistonkylä, Laukaan pitäjässä) (varaston valtaus)  

Kapt Spåre; KajP, SavJääkR; 150 miestä, lisäksi TPOs

Varastovartio-osasto (Vänr Podlutskij ja 70 miestä)

TAISTELUKERTOMUS

Tätä operaatiota vähän aikaisemmin everstiksi ylennetty Fahlander sai tietoonsa venäläisten joukkokeskityksestä Karstulaan. Heikentääkseen venäläisten huoltomahdollisuuksia Fahlander suunnitteli ottavansa venäläisten Koivistossa olevan muonavaraston haltuunsa. Fahlander käski kapteeni Spåren valtausosaston johtajaksi. Spåren osasto koostui Kajaanin Pataljoonan sadasta miehestä ja viidestäkymmenestä Savon jääkäristä. Myös talonpoikaisosasto liittyi myöhemmin valtaukseen mukaan. Tiedustelutietojen mukaan Koiviston varastoa vartioi vajaan sadan miehen jalkaväkiosasto, joka oli mahdollista tuhota käytettävissä olevin voimin ja niin lähdettiin matkaan.

Fahlanderin tiedustelu oli niin tehokas, että hänellä oli tiedossaan jopa venäläisten vartioston päällikön arvo ja nimi, ja sekin, ettei vartiosto aio puolustautua viimeiseen mieheen. 

Venäläiset saivat pian tietää suomalaisten tulosta ja valmistautuivat vastaanottoon. Venäläisten olettamana aikana hyökkäystä ei tapahtunutkaan, jolloin vartiointia höllennettiin. Vodkaa ryypättiin. "Viina on viisasten juoma." Ja venäläisten.

Suomalaisten siirryttyä lähemmäs kohdetta he jäivät odottamaan. Tuli ilta ja pimeys. Aamuyöllä Spåre iski. Suomalaiset koukkasivat venäläisten sivustaan ja Kajaanin Pataljoonan miehet saartoivat venäläisten etuvartion ja vangitsivat sen ennenkuin se ampui laukaustakaan.

Etenemistä jatkettiin, mutta varaston läheisyydessä ollutta pääjoukkoa Spåre ei onnistunut yllättämään, sillä läheisellä pellolla kuulovartiossa ollut kasakka havaitsi suomalaiset ja teki hälytyksen. Venäläisten avatessa tulen suomalaiset painoivat pistimin päälle ja saivat venäläiset nujerrettua. 11 venäläistä kaatui kahakassa. Samalla vapautettiin useita venäläisten vankina olleita suomalaisia. Talonpojat oli sidottu selät vastakkain yhteen.

Spåren saatua muonavaraston haltuunsa, otettiin sieltä niin paljon jauhoja ja viljaa kuin pystyttiin jalan kantamaan ja jaettiin loput paikallisille talonpojille. Hevosia kuljetukseen ei ollut.

Koska paikalliset talonpojat olivat näin liittyneet sotilasoperaatioon, venäläiset kostivat siviileille, ryöstämällä ja polttamalla taloja. Joitakin siviileitä jopa ammuttiin. Monet pakenivat metsiin.

TAPPIOT

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 27 (9 haavoittunutta)

Haavoittui 9 (jäivät vangiksi)

Kaatui 11

KARTTA

  Toukokuun loppupuolella Ahvenanmaalle laivattiin 660-miehinen Kaartinpataljoona ja kuusi 3-naulaista tykkiä. Niistä muodostettiin 1.Maihinnousuprikaati. Osastoa täydennettiin 1770 uplantilaisella nostoväkimiehellä ja 75 miehisellä Henkikaartin Eskadroonalla ilman hevosia. Näistä täydennysjoukoista muodostettiin 2. ja 3.Maihinnousuprikaati. Järjestelyllä valmisteltiin kuninkaan käskemiä maihinnousuja Länsi-Suomeen.  

  Toukokuun viimeisenä päivänä sai majuri von Fieandt tehtäväkseen 200 Hämeen Rykmentin sotilaan kanssa tuhota Perhossa ja Lintulahden tienhaarassa olevat venäläisten varastot. Järjestettyään ensin tiedustelunsa, Fieandt aloitti etenemisensä Himangalta 2.6.08. Tehtäväalueelleen hän saapui 5.kesäkuuta.  

  2.6.08 Kälviä (kahakka)  

TPOs?

Kuormastovartio?

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset vangitsivat 9 venäläistä. Tästä tapauksesta ei ole tähän mennessä löytynyt muuta mainintaa kuin venäläisten tappioluvut, 9 miehistöön kuuluvaa jäi vangiksi. Kyseessä voi olla kuormastovartio.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 9

Haavoittui -

Kaatui -

KARTTA

  3.6.08 Ruotsalainen tykkiveneosasto yritti päästä Uuteenkaupunkiin. Venäläiset puolustautuivat.  

  5.6.08 osasto von Fieandt saapui Perhon alueelle. Etenemisen aikana hänen 200 miehen osastoonsa liittyi noin 130 perholaista ja kivijärveläistä talonpoikaa. Von Fieandtin etenemisreitti Himangalta kulki Lestijärven kautta Kinnulaan, josta pääosa joukosta siirtyi venekuljetuksena Kivijärvelle. Sieltä jatkettiin jalkamarssina kohti Perhoa. Risumäessä pysähdyttiin 6.6.08. Sieltä lähetettiin edelle kolme talonpoikaisryhmää, joiden tehtävänä oli tuhota Lokasaaren, Kimingin Möttösen ja Naarajärven Möttölän sillat. Näistä kohteista ainakin Möttösen tehtävä onnistui ja silta tuhottiin polttamalla. Myös pääosasto jatkoi etenemistään, joka jatkui Jylhään ja sieltä pohjoiseen Mustamaahan, johon saavuttiin 7.6.08.  

(LUETTELOA TÄYDENNETÄÄN TÄSTÄ ETEENPÄIN)

TAKAISIN