TAISTELUT

Suomen Sodassa vuosina 1808 ja 1809

Tällä sivulla esitetään kaikkien taisteluiden ja kahakoiden tiedot kronologisessa järjestyksessä sen mukaan, mitä on saatu selville. Tietoja täydennetään tietojen karttuessa.

 

  Harmaalla pohjalla mainittu teksti sisältää sotaan liittyviä tärkeitä tapahtumia.  

 

Yhteenottojen otsikot ovat muodossa

  Päivämäärä [pp.kk.vv] Taistelupaikka (taistelutyyppi)  

 

Taistelut-sivusto sisältää nämä tiedot:

 

Taisteluun osallistuneet joukot. Tässä pyritään ilmaisemaan saadun tiedon mukaan mahdollisimman tarkasti se yksikkö, jonka sotilaita on ollut taistelussa mukana. Se ei siis tarkoita välttämättä sitä, että koko kyseinen yksikkö olisi ollut osallisena. Myös kyseessä olevaan taisteluun jotenkin osallisena olleiden merkittävimpien upseerien, aliupseerien ja muiden henkilöiden nimiä on mainittu.

 

Sininen = Ruotsin Armeija, punainen = Venäjän Armeija.

 

Joukko-osaston nimi on pyritty kirjoittamaan suomenkieliseen asuun mikäli se suinkin on joukon luonnetta hämärtämättä mahdollista ja yleisesti tunnistettava joukon suomenkielinen nimi on ollut aiemmin käytössä.

 

Ellei yhteenottoon osallistunutta joukko-osastoa ole pystytty saamaan selville, on joukon johtajan nimi ainakin mainittu. Eräissä tapauksissa ei ole saatu selville edes joukon johtajaa, jolloin on käytetty joukon tehtävänimikettä, esim. kuormastovartio. Yleensä on pyritty mainitsemaan taistelun maineikkaimmat upseerit, aliupseerit tai johtajat siinäkin tapauksessa, että joukko-osaston nimi on selvillä. 

 

Joukko-osastoista käytetään pääasiassa lyhenteitä. Lyhenteissä AK = armeijakunta, D = divisioona, Pr = prikaati, R = rykmentti, P = pataljoona (HenkiP = henkipataljoona, EvlP = everstiluutnantin pataljoona, RusthP = rusthollipataljoona), K = komppania, E = eskadroona, S = sotnia (noin 100 miehen kasakkaosasto), Os = osasto (erillisosasto; nimetty johtajansa mukaan; muodossa esim Os Fieandt = osasto Fieandt, tässä tapauksessa päällikkönään von Fieandt; tämän jälkeen voi suluissa olla niiden joukko-osastojen nimet, joiden sotilaita erillisosastossa oli), HR = husaarirykmentti, MR = musketöörirykmentti, RR = rakuunarykmentti, TPOs = talonpoikaisosasto, TK = tykistökomppania, TR = tykistörykmentti, TPr = tykistöprikaati, Esik = esikunta.

 

Joukko-osastomerkintä (esimerkki) 1E/Grodnon Husaarirykmentti (myös E/...) tarkoittaa Grodnon Husaarirykmentin (GHR) yhtä nimeltä mainitsematonta eskadroonaa, mutta 1.E/Grodnon Husaarirykmentti on GHR:n ensimmäinen eskadroona. Sama koskee kaikkia muitakin joukko-osastomuotoja. Pisteellä on merkityksensä.

 

Tykistöosastojen lyhenteeet selviävät seuraavien esimerkkien mukaan: 1.L3NTK = Ensimmäinen Lyhennetty 3-naulainen Tykistökomppania (ns. "parti-patteri", jossa kalustona oli tavallista 3-naulaista tykkiä lyhyempi ja siten kevennetty, helpommin liikuteltava 3-naulainen tykki); 1./2.6NTK = Toisen 6-naulaisen Tykistökomppanian Ensimmäinen Jaos. Jos ei ole pystytty varmentamaan, että tykistöyksikkö olisi ollut yhtenäinen, kuten yksi tykistökomppania, vaan tykkejä on mahdollisesti ollut muistakin tykistökomppanioista, on vain mainittu tykkien lukumäärä tapaan 8x6N/STR (8 kpl 6 naulaisia tykkejä Suomen Tykistörykmentistä).

 

Joukko-osastolyhenteiden alkuosat: Häm = Hämeen, Tur = Turun, Por = Porin, Sav = Savon, Pohjm = Pohjanmaan, Uudm = Uudenmaan, Kar = Karjalan, Kaj = Kajaanin, Vaas = Vaasan, Oul = Oulun.

 

Merkintä 'Osia/' on ilmaisu, jolloin ei ole pystytty tarkemmin selvittämään, mitä suuremman kokonaisuuden pienempiä osastoja on ollut mukana kyseisessä taistelussa. Tällöin /-merkin jälkeen on kirjoitettu sen suuremman kokonaisuuden nimi (esim. Osia/21.D), jonka mukanaolo on pystytty varmentamaan ja jonka osasto tai osastoja on ottanut taisteluun osaa. Osia-merkinnän jälkeen on kuitenkin voitu luetella ne osastot, jotka saatujen tietojen mukaan ovat taisteludokumenteissa mainitut. Nämä osastot siis ainakin kuuluvat tuohon suurempaan kokonaisuuteen.

 

Käsite 'suomalaiset' tarkoittaa tässä yhteydessä joukkoa, joka on ollut osa Ruotsin armeijaa, mutta kyseisen joukon miehistöstä selvästi pääosa on ollut kotoisin nykyisen Suomen alueelta tai kuulunut Suomen alueen maakuntarykmentteihin tai värvättyihin osastoihin. Käsite 'ruotsalaiset' tarkoittaa tässä yhteydessä yleisesti joukkoja, jotka ovat olleet osa Ruotsin armeijaa ja se silloin voi käsittää joko nykyisen Suomen alueen joukkoja, maakuntarykmenttejä, värvättyjä ja/tai nykyisen Ruotsin alueen maakuntarykmenttejä tai muita Ruotsin Armeijan osastoja.

 

Taistelukertomus on mahdollisuuksien mukaan lyhennetyssä muodossa, itse asian vääristymättä. Kertomukset on koottu useista eri julkisista lähteistä, käyttäen hyväksi myös kartoista poimittuja tietoja. Tietoja tarkistetaan ajoittain ja jos eteen tulee tarkempaa tietoa, se lisätään sivulle tai sivun tekstiä muutetaan. Osa otsikoiduista yhteenotoista on hyvin vajavaisesti dokumentoitu ja niiden osalta pitäydytään vain saaduissa faktoissa tai joukko-osastojen liikkeistä kertovien karttojen mukaan tehdyissä päätelmissä.

 

Tappioluvut on kirjattu muotoon upseerit + miehistö (miehistö = aliupseerit ja rivisotilaat). Joissakin tapauksissa dokumenteissa on yhdistettyjä tappiolukuja, kuten monien venäläisten yhdistetyt haavoittuneiden ja kaatuneiden luvut. Eräissä tapauksissa vangiksi otettujen joukossa on ollut haavoittuneita, jotka on myös ilmoitettu haavoittuneiden laskennassa, mutta tässä yhteydessä on pyritty mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja tällainen duplikaatti on poistettu jo luvuissa tai siitä on erillinen maininta tekstissä. Dokumenteissa olevat venäläisten tappioluvut vaikuttavat joissakin tapauksissa epäilyttäviltä, ovat eriäviä ruotsalaisiin tietoihin verrattuna tai perustuvat vain ruotsalaisen taisteluosapuolen arviointiin tai puuttuvat kokonaan, jolloin näistä on maininta.

 

Taistelukartta on pyritty piirtämään taistelun lähtökohtatilanteeseen käyttäen pohjakarttana 1800-luvun karttaa tai sen modifioitua vastinetta ja yleisiä joukko-osastosymboleita. Symboleitten väritys on pääpiirteittään erotteleva, eli sininen tarkoittaa Ruotsin Armeijaa ja punainen Venäjän Armeijaa.

 

Toistaiseksi pääosin karttakuvia ei ole julkaistu, koska yhtenevää karttapohjaa ei ole koepiirroksista huolimatta voitu hyväksyä. Tilanne on avoin. Kun karttapohja vakiintuu, lisätään karttoja sivulle piirtojärjestyksessä. Tutkitaan myös mahdollisuutta käyttää alkuperäiskarttojen kopioita, sillä ne ovat ajoituksen suhteen jo vapaita tekijänoikeudesta.

 

Tiedot, joita ei ole pystytty varmistamaan, on varustettu huomautuksin. Joidenkin aseyhteenottojen tiedot ovat olleet niin vajavaisia tai kertakaikkiaan tietoja ei ole saatu esiin, jolloin tässä yhteydessä niiden yksityiskohtaisempi julkituonti jää pois. Yhteenoton mahdollisimman tarkka paikka on kuitenkin aina mainittu.

Aseyhteenottojen päivämäärissä eri lähteissä on ollut heittoja. Tässä tapauksessa on jouduttu tutkintalinjalle ja on valittu todennäköisin päivämäärä. Tutkinnassa on käytetty kaikkia eteen tulleita dokumentteja ja varsinkin omatuotteista taistelukarttaperäistä tilastointia.

 

Taisteluluettelon otsikoissa on värimerkintöjä, jotka ovat tarkoitettu koodituksiksi tutkijalle. Taisteluihin osallistuneitten joukko-osastojen luetteloinnissa voi olla epäselvyyksiä, jotka tässä tiedontarjontavaiheessa on ohitettu. Kun lopullinen taisteluluettelo on valmis, värimerkinnät on poistettu ja epäselvyydet joukko-osastoissa ja muissa tiedoissa on selvitetty tai ne on erikseen ilmoitettu mahdollisten jatkotutkijoiden käyttöön.

 

Mahdolliset virheet pyydän saada tietooni, jotka siten pyrin korjaamaan. Sähköpostiosoitteeni on kristofer2 * suomi24.fi 

 

Luettelo on tehty kunnianosoituksena maassamme taistelleille joukko-osastoille. Se on kunnianosoitus myös nykyisen Ruotsin puolelta tänne tulleille osastoille!

 


 

SOTATAPAHTUMAT 1808-09

 


 

  1.2.08 Ruotsin Suomen Armeijan vt. komentaja kenraaliluutnantti Natanael af Klercker käski Suomalaisten rykmenttien liikekannallepanon.  

 

  7.2.08 Kaikissa Suomen kirkoissa luettiin yleinen liikekannallepanokuulutus myös siviileille. 

 

  9.2.08 Venäläiset hyökkäysjoukot ryhmittyivät rajan läheisyyteen ja hyökkäysvalmius nostettiin korkealle. Varsinkin keskeisissä rajanylityspaikoissa majaili tästedes rynnäkköön tottuneita joukko-osastoja, kuten rakuunoita, husaareita, krenatöörejä ja jääkäreitä, sekä taistelutilanteisiin tottuneita sillankorjaajia, pioneereja, että myöskin jonkin verran tykistöä. Jo paljon aikaisemmin oli kaikenlaisia venäläisiä joukkoja siirretty kohti Ruotsin (Suomen) rajaa, mutta majoitettu etäälle rajasta pääteiden varsille. Ruotsin asiamiehet olivat kyllä alkutalven aikana havainneet tämän ja varsinkin Pietarissa ollut Ruotsin lähettiläs oli hyvin huolissaan olosuhteista. Merkillepantavaa on, ettei Ruotsin Pääesikunta ollut reagoinut tällöin asian vaatimalla vastavedolla, eli vähintään osittaisella liikekannallepanolla. Lähettilään pikakirje, joka saapui aamuyöllä 1.2.08 Klerckerille, sai vihdoin aikaan konkreettisia vastatoimenpiteitä, eli suomalaisten joukkojen liikekannallepanon ja siirtymisen itärajalle päin. Tämäkin tapahtui vain Klerckerin henkilökohtaisen rohkeuden myötä. Hän otti täyden vastuun käsketystä liikekannallepanosta, sillä käsky ei tullut Tukholman Pääesikunnasta, vaan Klercker itse päätti siitä olosuhteiden pakosta. Tilanne oli käynyt jo niin vaaralliseksi, ettei Tukholman reagointia kannattanut enää odottaa. Klercker ei menetellyt lainvastaisesti, vaan asemansa suomin oikeuksin, olihan hän tuolloin Suomen Armeijan vt. komentaja.  

 

  18.2.08 Haminan kaupungissa nähtiin ensimmäiset hyökkäysjoukoille tarkoitetut kuormastot, jotka sisälsivät kauraa, heiniä, korppuja, rehua, lihaa ja paloviinaa. Tiedustelun mukaan hyökkäys oli mahdollista käynnistää hyvin pian. Viimeistään nyt olisi ruotsalaisella puolen rajaa pitänyt olla joukot täydessä valmiudessa. Mutta ryhmitykset siellä olivat vielä pahasti kesken - joukot olivat keskitysmarssilla kohti itärajaa.

Venäjän Suomen suunnan (hyökkäysarmeijakunnan) ylipäällikkö kreivi kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden ilmoitti keisarille ylittävänsä rajan 21.2.1808.  

 

  20.2.08 Venäjän Armeijan tiedustelu keskitettiin nyt entistä selvemmin rajaseutuun ruotsalaisten joukkojen sijainnin selvillesaamiseksi ja hyökkäysurien selvittämiseksi. Ylipäällikkö Buxhoevdenin neuvonantaja Sprengtporten saapui Haminaan Pietarista. Iltaan mennessä venäläiset kärkiosastot olivat lähtöalueillaan, mutta eivät näyttäytyneet suomalaisille. Yöllä ja varsinkin aamuyöllä alkoi sitten tapahtua...

 


 

Alkuvaihe, vetäytyminen Hämeenlinnan seudulle 21.2.-6.3.1808

(Taistelut raja-alueen ja Hämeenlinnan välisellä alueella)


 

  21.2.08 Ahvenkoski (rajakahakka)  

 

Vänrikki Hacklin; Rajavartio-osasto/UudmR

17.D:n kärki: E/SuomenmRR, 31.JääkR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Ahvenkosken rajavartiosto koostui Uudenmaan Jalkaväkirykmentin Henkipataljoonasta irroitetusta osastosta, jonka vahvuus oli 1+1+24, päällikkönään vänrikki Hacklin. Aamuyön pimeyden vallitessa, joskus kello 0400-0500 välillä (erään tiedon mukaan klo 0300), ensimmäisen venäläisen hyökkäykseen tarkoitetun osaston lähestyessä rajaa, mutta jääden kauemmaksi odottamaan, sen neuvottelijat ilmestyivät suomalaisten rajavartijoiden puheille. Koko rajavartiosto Suomen puolella oli viimeistään tässä vaiheessa valveilla ja hälytystilassa. Nyt ei ollut kenellekään paikalla olleelle enää epäselvää mitä venäläiset tahtoivat. Venäläisten pieni neuvottelukunta yritti aluksi pehmittää suomalaisia lupauksilla rauhanomaisesta maahantulosta, jos vain rajavartijat väistyisivät suosiolla sivuun. Heille ei venäläisten mukaan koituisi tästä mitään harmia. Tietenkään tällaista Hacklin, eikä muutkaan rajavartijat voineet hyväksyä ja noin klo 0600 aikaan olosuhteiden kärjistyttyä äärimmilleen, syntyneen lyhyen laukaustenvaihdon tuloksena 2 venäläistä kaatui ja 2 haavoittui. Ensimmäisen laukauksen ampui suomalaisen rajavartioston sotilas. Ensimmäinen kaatunut oli Venäjän Suomenmaalaisen Rakuunarykmentin kapteeni Rodzjanko. Ahvenkoskella hyökänneen venäläisen 17.Divisioonan pääosat olivat ryhmittyneet kahteen kolonnaan, jotka seurasivat kärkeä noin 5 km taaempana. Ahvenkosken kohdalta yli tuli divisioonan vasen kolonna, jossa mukana oli myös venäläisten hyökkäysarmeijakunnan päällikkö kenraali Buxhoevden.

Ahvenkoskella suomalaiset säästyivät tappioilta ja vetäytyivät kohti Loviisaa. Venäläiset historioitsijat väittävät, että Ahvenkosken rajanylityksessä venäläisiltä kaatui tai haavoittui vain yksi mies. Toki he myöntävät, että se oli upseeri. Venäläiset väittävät myös, että suomalaiset jättivät Ahvenkoskelta vetäytyessään jälkeensä neljä tykkiä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  21.2.08 Tesjoki (kahakka)  

 

Majuri G.Uggla; ½ElimäenK/UudmJääkP (65 miestä), Erillisosasto/HenkiP/UudmR, 6.E/UudmRR, 7.E/UudmRR

17.D:n kärki: (4?)E/SuomenmRR, 1E/HR?, 31.JääkR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Rajalta vetäytyneen suomalaisen rajavartio-osaston perässä seurasi venäläinen kärkiosasto, jonka kanssa kahakoitiin Tesjoella, noin 10 kilometrin päässä länteen rajalta. Tesjoelle oli ryhmittynyt 1.Prikaatista Uudenmaan Jääkäripataljoonan puolikomppania majuri G.Ugglan johdolla ja kaksi eskadroonaa Uudenmaan Rakuunarykmentistä (osa rakuunoista oli kuitenkin rajavartioinnissa hajautettuina muualle), sekä Ahvenkoskelta vetäytynyt pieni rajavartio-osasto. Kun venäläisten kärki kohtasi suomalaiset, syntyi laukaustenvaihto. Kahakassa haavoittui ainakin yksi suomalainen jääkäri. Suuren ylivoiman edessä oli pian väistyttävä. Suomalaiset vetäytyivät kohti Loviisaa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  21.2.08 Elimäki (kahakka)  

 

Majuri Arnkihl; ½ElimäenK/UudmJääkP (55 miestä), 8.E/UudmRR

Osia/21.D; 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Elimäellä kenttävartiona ollut puolikomppania Uudenmaan Jääkäripataljoonasta majuri G.A.Arnkihlin johdolla ja Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona estivät  venäläistä etujoukkoa etenemästä aina 21./22.2.08 yöhön saakka, jolloin suomalaiset vetäytyivät Kimonkylän kautta Artjärvelle.

Elimäelle venäläisten etujoukko saapui aamulla klo 7:n ja 8:n välillä. He liikkuivat Peippolan kartanon mailla, Elimäen itäpuolella. Täälläkin venäläiset yrittivät suostutella suomalaisia laskemaan aseensa neuvotteluteitse, mutta turhaan.

Arnkihl piti alkuperäiset asemansa aina klo 18 saakka, jolloin hän veti pääosan joukostaan taaksepäin, koska pelkäsi venäläisten pääsevän hänen selkäpuolelleen pimeyden turvin. Hän jätti paikalle venäläisten hämäämiseksi pienen kenttävartion ja vetäytyi kohti Kimonkylää. Pieni kenttävartiokin vetäytyi sittemmin ja noin klo 23 aikoihin ja Elimäki jäi venäläisille. Suomalaiset siirtyivät Kimonkylään majoittuakseen.

 

Elimäen Kenttävartion raportti (käännös)

"Sunnuntaina, 21.helmikuuta, klo 0730 toimitti Elimäen kenttävartion päällikkö, Uudenmaan Jääkäripataljoonan majuri Arnkihl, seuraavan raportin prikaatin esikuntaan:

Rakuunarajavartiolta Hirvikoskelta on saapunut raportti, että venäläiset ylittivät rajan tänään klo 0500 merkittävällä vahvuudella, samoin tapahtui myös Ahvenkoskella. Lisäksi on raportoitu, että kasakat ovat jo ohittaneet Korhosen kylän ja lähestyvät kohti Elimäkeä."

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  22.2.08 Kimonkylä (Elimäki) (laukaustenvaihto)  

 

Majuri Arnkihl; ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR

Osia/21.D; 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kahakointia vetäytyvän Elimäen kenttävartio-osaston ja venäläisten 21.D:n etujoukon kanssa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.2.08 Muttila (Myrskylä) (taistelu)  

 

Kapteeni Brehmer; 1K/RusthP/PorR, Osia/STR

1P/2.JääkR, 3K/Jalkaväkeä, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Porin Rykmentin Rusthollipataljoonan komppania, päällikkönään kapteeni Brehmer, käskettiin Myrskylästä etuvartioon Muttilaan vartioimaan Lapinjärven ja Liljendalin suuntia. Brehmer sijoitti n.3 km Muttilasta Lapinjärven tielle etuvartion, jonka vahvuus oli yksi upseeri, kaksi korpraalia ja 16 sotamiestä. Myös Liljendalin tielle järjestettiin toinen etuvartio ja sen vahvuus oli yksi upseeri, yksi korpraali ja 12 sotamiestä. Tämä viimemainittu etuvartio joutui vihollisen hyökkäyksen kohteeksi klo 17 aikaan (osia 2.Pr/21.D:sta). Etuvartio joutui vetäytymään Muttilaan.

Samana iltana klo 23 hyökkäsi toiseen etuvahtiin osasto kasakoita, jotka lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kuitenkin vetäytyivät. Puolen tunnin kuluttua hyökkäys toistui vahvennettuna husaarieskadroonalla ja jääkäripataljoonalla. Taistelutoimintaa kesti tällä kertaa varttitunnin.

Pian puolen yön jälkeen hyökkäys uusiutui. Vaikka venäläiset tunkivat kiivaasti päälle, kapteeni Brehmer ei väistynyt. Vähän tämän jälkeen saapui kuitenkin raportti sivustoilla etenevistä venäläisistä hiihto-osastoista, jolloin Brehmer katsoi viisaammaksi vetäytyä Myrskylään.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 31

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.2.08 Venäläiset saapuivat Svartholman Linnoituksen edustalle.  

 


 

  24.2.08 Kuuskoski (Pernaja) (taistelu)  

 

Everstiluutnantti Stjernvall; Majuri Eek; HenkiP/PorR, 8.E/UudmRR; Noin 300 miestä.

Kapteeni Nekrasov; 2K/30.JääkR, tavallista jalkaväkeä, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto ja Tykistöä.

  

TAISTELUKERTOMUS

Viivytystaistelu, jossa venäläiset hyökkäsivät suomalaisten pienten kenttävartioiden kimppuun ja pakottivat ne vetäytymään.

Jo heti aamuhämärissä 24.pvnä nähtiin kuinka venäläisten jalkaväkijoukko kahlasi syvässä lumessa kohti suomalaisten asemia. Edellisenä yönä oli satanut ja pyryttänyt paljon lunta, joten suomalaiset eivät odottaneet venäläisten hyökkäystä, joka nyt kuitenkin oli tapahtumassa. Pian alkoi etuvartioitten taholta ammuskelu. Porin Rykmentin päällikkö, everstiluutnantti Stjernvall ja sotatuomari Johnsson jäivät tässä yhteydessä vangiksi, sillä he olivat aamulla klo 0700 lähteneet reellä kohti 1.Prikaatin Esikuntaa, mutta kääntyneet takaisin kuultuaan laukauksia. Matkallaan takaisin he kohtasivat venäläistä jalkaväkeä ja yrittäessään läpi heidän rekensä kaatui, jolloin venäläiset saivat heidät vangiksi. Rykmentin päällikkyys jäi nyt majuri Eekille.

Venäläisten tämän suunnan komentaja kenraalimajuri Tutschkov III oli saanut päämajastaan käskyn, että (koillisesta) 1.Osasto/17.D menee yli Kuuskosken ja hyökkää (etelämpänä olevaan) Koskenkylään ruotsalaisten sivustaan ja selustaan. Samoin 2.Osasto/17.D käskettiin hyökkäämään edestä (Koskenkylään). Näiden käskyjen mukaan Kuuskoskesta täytyi pian päästä ohi, joten venäläiset käyttivät suuria vahvuuksia, huomattavasti suurempia kuin suomalaisilla Kuuskoskessa oli. Kun siten suomalaisten etuvartiot olivat hyvin vähäisiä miesluvultaan, ne vetäytyivät kaikki melko pian venäläisten voiman vain kasvaessa.

Venäläisten vasemman siiven osastoa, joka eteni kohti Kuuskoskea talvitietä Garpomin suunnasta suoraan idästä, johti kapteeni Nekrasov alaisuudessaan 2 jääkärikomppaniaa 30.Jääkärirykmentistä. Tutschkov itse johti pääjoukkoa, joka eteni koillisesta Liljendalista Drömbomin kautta Kuuskoskelle. Vaikka porilaiset yrittivät kuinka pitää puolensa, oli vetäytyminen lopulta pakon sanelemaa tällaista voimaa vastaan. Huomattavia tappioitakin syntyi. Suomalaiset etuvartiot vetäytyivät eri teitä ja lopulta Rusthollipataljoonansa yhteyteen Myrskylään. Venäläisille tie Koskenkylään oli nyt avoin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 30

Kaatui 5

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 39

Kaatui 8

 

KARTTA

 


 

  24.2.08 Ratula ja Salmela (Artjärvi) (kahakka)  

 

Eversti Fleming; Luutnantti Stackelberg; Luutnantti Arnkihl; Aliluutnantti Hagelstam; TurR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR, 3./1.Kv6NTK/STR;

1./21.D; Kenraalimajuri Müller; Everstiluutnantti Karpenkov; P/Velikije-Lukin MR, 3K/26.JääkR, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten 21.D:n Keltin kohdalta rajan ylittänyt ja länteen päin edennyt osasto (1./21.D) oli Kausalassa jaettu kahtia. Toinen osa jatkoi edelleen kohti länttä ja Hämeenlinnaa, mutta toinen osa etelään päin, kohti Artjärveä. Aikaisin 24.päivänä tämän osaston pääjoukko ohitti Sääksjärven. Osaston etujoukko lähestyi Ratulan kylää. Tällöin venäläisten tiedusteleva kasakkaosasto sai havainnon Ratulassa olevista ruotsalaisista joukoista. Ratulassa oli majoittuneena osia Turun Rykmentistä. Everstiluutnantti Karpenkov lähetti hiihtävän jääkäriosaston ja husaariratsuväkiosaston tiedusteluosaston tueksi. Turun Rykmentin komentaja eversti Fleming pelkäsi venäläisten katkaisevan 2.Prikaatin osiin ja harkitsi jo vetäytymistä, varsinkin, kun prikaatinpäällikkö Adlercreutz oli antanut hetkeä aiemmin vetäytymiskäskyn Villikkala-Ruokola-tasalle. Tätä liikettä ei ehditty tekemään, koska venäläinen ratsuväki hyökkäsi jo Ratulan kylään. Ruotsalaista sotilaskunniaa ajatellen Fleming päätti taistella. Myös majuri Arnkihl jääkäreineen ja rakuunoineen oli käsketty Artjärvelle, jossa varsinainen pääjoukko, Turun Rykmentti, piti asemiaan. Turun Rykmentin Jääkärit ja Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona kohtasivat hyökkäävän venäläisen ratsuväen läheisen järven jäällä. Venäläiset heitettiin takaisin Ratulan kylään, jossa ratsuväki liittyi jääkärien ja hiihtäjien yhteyteen. Taistelussa seurasi nyt tauko aina kello 1400 saakka, kunnes venäläisten päävoimat saapuivat Ratulaan mukanaan kenrm Müller, joka nyt otti johdon. Müller käski joukkonsa hyökkäykseen kolmena kolonnana kohti suomalaisten asemia. Venäläiset joutuivat kahlaamaan syvässä lumessa järven jäällä. Samaan aikaan oli suomalaisten puolella saapunut Myrskylästä vahvistuksena paikalle 1.Kevyen 6-naulaisen Tykistökomppanian 3.jaos aliluutnantti Hagelstamin komennossa. Hänen jaoksensa oli ottanut asemansa Salmelan kylästä eräältä kukkulalta ja sieltä hänellä oli erinomainen ampumasektori venäläisten sivustaan. Venäläisten eteneminen pysähtyi Hagelstamin tulitukseen ja Müller veti joukkonsa tykkien kantomatkan ulkopuolelle. Siellä he joutuivat odottamaan tuntikausia pystymättä etenemään, koska heillä ei ollut omaa tykistöä paikalla ja suomalaisten tykistö vahti edelleen tilannetta. Lopulta eversti Fleming päätti noudattaa Adlercreutzilta saamaansa käskyä ja veti joukkonsa Salmelasta linjalle Villikkala-Ruokola.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.2.08 Koskenkylä (Pernaja) (taistelu)  

 

Eversti Gripenberg; HenkiP/UudmR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 2E/UudmRR, 8x6N/STR

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Kenraalimajuri Borosdin; 31.JääkR, Grodnon HR, HenkikasakkaR

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset ryhmittyivät hyökkäykseen aamulla klo 0800. Hyökkäys tapahtui kahdella kolonnalla. Oikella hyökkäyskolonnaa johti kenraalimajuri Orlov-Denisov ja hänen käytössään oli yksi jääkäripataljoona, kaksi henkikasakkaeskadroonaa ja yksi Grodnon Husaarirykmentin eskadroona. Vasenta kolonnaa johti kenraalimajuri Borosdin käytössään pääjoukko paitsi Pernajaan jätetyt yksi jalkaväkipataljoona, yksi ratsuväkieskadroona ja tykistö. Orlov-Denisovin kolonna hyökkäsi suoraan kohti suomalaisten Koskenkylän asemia, mutta Borosdinin osasto meni yli Pernajan lahdesta kohti Erlandsböleä uhaten suomalaisten perääntymistietä.

Suomalaisten Koskenkylän osastoa johti eversti Gripenberg ja hänellä oli käytössään Uudenmaan Rykmentin Henkipataljoona, puolet Elimäen Jääkärikomppaniasta, kaksi eskadroonaa rakuunoita ja kahdeksan 6-naulaista tykkiä. Koskenkylän asemat olivat melko vahvoja keskiosaltaan, mutta sivustoilla oli heikompaa.

Koskenkylässä venäläisten ensimmäinen rynnäkkö torjuttiin, ja eversti Gripenberg oli jo lyömäisillään Orlov-Denisovin osaston, mutta havaittuaan Borosdinin venäläisosaston etenemisen jäitä myöten Pernajanlahden yli Vanhakylän suuntaan, suomalaiset vetäytyivät saarrostusuhan vuoksi Porvooseen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 16

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.2.08 Porvoo (laukaustenvaihto)  

 

Eversti von Döbeln; EvlP/UudmR, 1./3.Kv6NTK/STR

Ratsuväkeä, 31.JääkR

 

TAISTELUKERTOMUS

Laukaustenvaihto suomalaisten vetäytyvien joukkojen ja venäläisten kärkijoukkojen välillä.

Porvooseen oli saapunut Helsingistä von Döbelnin osasto, alaisuudessaan Uudenmaan Rykmentin Everstiluutnantin Pataljoona ja 1.jaos/3.Kv6NTK (2 tykkiä). Von Döbeln pysäytti tällä osastollaan toistaiseksi venäläisten etenemisen, mutta käskyn mukaan oli lähdettävä vetäytymään jälleen. Suomalaiset jättivät Porvoon ja vetäytyivät kohti Mäntsälää.

Eräs suomalainen rakuuna jäi vangiksi Porvoossa. Hän oli ollut vaihtamassa ratsutilallaan hevosta ja joutui palaamaan Porvoon kautta liittyäkseen osastoonsa. Viivästyneen lähtönsä vuoksi hän törmäsi Porvooseen edenneisiin venäläisiin ja hänet saatiin vangiksi. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.2.08 af Klercker antoi yleisen vetäytymiskäskyn Hämeenlinnan tasalle.  

 


 

  26./27.2.08 Käkelä (Orimattila) (taistelu)  

 

Eversti Adlercreutz; Eversti Fleming; TurR, Henki- ja RusthP/PorR, ½ElimäenK/UudmJääkP, 8.E/UudmRR, 2. ja 3./1.Kv6NTK/STR.

Kenraalimajuri Müller; Osia/21.D; 26.JääkR, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Helmikuun 26. lähti kenraalimajuri Müller pääosastonsa kanssa liikkeelle Artjärveltä kohti Orimattilaa. Hän käski everstiluutnantti Kulnevin (osastonsa kanssa) etenemään Artjärveltä Kuivannon kylän kautta Uuteenkylään pohjoiselle suurelle päätielle, joka johtaa rajalta Hämeenlinnaan. Samoin hän antoi määräyksen vielä pohjoisempana olevalle Pyörilän erillisosastolle edetä Koskenniskaan.

Turun Rykmentti, Uudenmaan Jääkäripataljoonan Elimäen Puolikomppania (luutnantti Arnkihl), Uudenmaan Rakuunarykmentin 8.Eskadroona, sekä Suomen Tykistörykmentin Ensimmäisen Kevyen 6-naulaisen Tykistökomppanian 2. ja 3. jaos olivat majoittuneena Käkelän kylän seutuville. Joukko oli vetäytynyt lämpimiin majapaikkoihinsa lepäämään viimepäivien rasituksista ja vain vähäinen vartiosto oli asetettu kylään johtavalle tielle. Tunnustelevaa tiedustelua ei suoritettu.

Myöhään illalla Müller sai kasakoilta tiedusteluraportin, että ruotsalaisosasto majailee Orimattilan Käkelän kylässä ja pieni kenttävartio on tien varrella. Mueller päätti hyökätä heti ja ruotsalaiskenttävartio heitettiin asemistaan. Noin klo 2200 venäläiset hyökkäsivät Käkelän kylään, johon puolustukseen jäi Turun Rykmentin Henkipataljoona ja ½ Elimäen komppaniaa Uudenmaan Jääkäreitä eversti Flemingin alaisuudessa. Muu pääjoukko riensi Orimattilan kirkonkylään ja pappilan alueelle pitämään tärkeää paikkaa hallussaan. Fleming sai makuulta herätettyine alussa puolipukeisine joukkoinensa kiivain, pistiminkin suoritetuin torjunnoin heitettyä venäläiset takaisin. Pakkasta oli tuolloin hyytävät 36 astetta. Vasta kello 0300 aamuyöllä venäläiset vetäytyivät lumileiriinsä nuotioita metsän laitaan sytytellen, noin pari kilometriä Käkelästä Artjärvelle päin.

Alueen suomalaisten taistelunjohto oli prikaatinpäällikkö eversti Adlercreutzilla. Hän odotti venäläisten uudistavan hyökkäyksen päivänkoitossa. Adlercreutz luotti kykenevänsä torjumaan tulevankin hyökkäyksen, koska suomalaisten asemat olivat melko hyvin varustetut. Hyvistä asemista huolimatta kenraaliluutnantti Klerckerin Päämaja antoi varhain 27. päivän aamuna käskyn jättää asemat ja vetäytyä länteen kohti Hämeenlinnaa. Suomalaiset lähtivät vetäytyimään kohti Kankaantakaa.

Vetäytymistoimenpiteellä menetettiin hyvä iskumahdollisuus.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 15

Kaatui 8

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui 27

Kaatui 6

 

KARTTA

 


 

  28.2.08 Okeroinen (taistelu)  

 

Eversti Adlercreutz; Eversti von Platen; Everstiluutnantti Wetterhoff; Majuri von Essen; P/PorR, HämR, HämJääkP, Jaos/STR (1./1.Kv6NTK tai 1./3.Kv6NTK)

Kenraalimajuri Müller; Eversti Erikson; 26.JääkR, E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Hämeen Rykmentti, joka oli Iitin tietä edennyt Uuteenkylään, sai käskyn nyt vetäytyä ja majoittua ensin Okeroisten kylään ja jatkaa levättyään kohti länttä. 

Hämäläisten kärkipataljoonaa johti everstiluutnantti Wetterhoff. Hänen saavuttuaan Okeroisten kylään klo 1600 ja 1700 välillä, havaitsi hän, ettei kylässä ollut enää omia joukkoja. Turun Rykmentin yksi pataljoona, eli Orimattilan osaston jälkijoukko, oli käsketty suojaamaan Okeroisiin Hämeen Rykmentin vetäytymistä Uusikylästä, mutta tuntemattomasta syystä turkulaiset olivat jatkaneet matkaansa Kankaantaakse. Okeroinen oli näin jäänyt avoimeksi ja oli suuri vaara, että Orimattilan suunnasta lähestyvät venäläiset ehtivät ennen hämäläisiä Okeroisiin, jolloin Hämeen Rykmentti olisi joutunut murtautumaan läpi.

Näin ollen Müllerin etujoukolle oli luotu oivallinen tilaisuus samantapaiseen yllätyshyökkäykkäykseen ja tulokseen kuten Müller itse teki Orimattilan Käkelässä. Müllerin etujoukkoa johti 26.Jääkärirykmentin päällikkö, eversti Erikson.

Wetterhoffin oltua kylässä arviolta puoli tuntia ja osan miehistä jo ollessa majoittuneena, kuului yhtäkkiä ensimmäinen laukaus kaakosta päin. Kello oli tuolloin vähän yli 1700. Vihollinen hyökkäsi rohkeasti, mutta aivan yhtä sitkeästi puolusti Wetterhoffin hämäläisten joukko.

Vihollisen ylivoima oli kuitenkin liian suuri suomalaisille. Lopulta suomalaisilla oli enää pari rakennusta hallussaan, mutta niiden hallinnasta käytiin kiivasta taistelua. Hämeen Rykmentin sotilaita alkoi vetäytyä paonomaisesti länttä kohti. Tässä vaiheessa kylään saapui hämäläisten pääjoukko ja päällikkyys siirtyi eversti von Platenille. Taistelun kestettyä pari tuntia hän antoi vetäytymiskäskyn. 

Vähän aikaisemmin, eli heti kun Okeroisista alkoi kuulua ammuntaa, eversti Adlercreutz ratsasti sinne. Mukana seurasi Porin Rykmentin yksi pataljoona ja kaksi tykkiä. Nyt Adlercreutz ei onnistunut aikaisempaan tapaan palauttamaan pakenijoita taisteluun. Jos hän olisi päässyt perille aikaisemmin, lopputulos olisi mahdollisesti muodostunut samaksi kuin Käkelässä. Turhaan Kankaantaassa saakka, jossa mm. Turun Rykmentti majaili, odotettiin venäläisiä saapuviksi. Venäläisten tavoitteena lienee ollut vain majapaikan hankkiminen Okeroisista. Hämeen Rykmenttikin oli Okeroisiin saavuttuaan hakeutunut kovan pakkasen vuoksi talojen lämpöön ja unohtanut vartioinnin ja tiedustelun, jolloin vihollinen pääsi yllättämään, itsekin hakien suojaa pakkaselta.

Hämeen Rykmentin vetäytyminen suoritettiin Porin Rykmentin yhden pataljoonan ja kahden tykin suojatulen turvin.

Kun sitten Kankaantaassa ollut liikkuva kenttämakasiini oli saatu kauemmas, joukot irtaantuivat ja vetäytymistä jatkettiin Koskelle, ja Lammin kautta edelleen Syrjäntakaan.

Majuri von Essen haavoittui Okeroisten taistelussa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 12

Haavoittui 1

Kaatui 6

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 58

Kaatui 4

 

KARTTA

 


 

  Suomalaisten tappiot ensimmäisellä viikolla (21.-28.2.) olivat 19 kaatunutta, 53 haavoittunutta ja 32 vangiksi jäänyttä, eli yhteensä 104 miestä. Venäläisten tappiot olivat 22 kaatunutta, 159 haavoittunutta ja 9 vankia, eli yhteensä 190 miestä.  

 

  28.2.08 Buxhoevden käänsi venäläisten painopistesuunnan Helsingin sijasta Hämeenlinnaan.  

 

  28.2.08 venäläisten 5.Divisioona tunkeutui Savoon neljänä kärkenä kohti Rantasalmea, Sulkavaa, Puumalaa ja Ristiinaa.  

 


 

  28.2.08 Juva (Inkilän kartano) (kahakka)  

 

Luutnantti Ruthensköld; KarRak; 30 rakuunaa

5.D/Kasakkapartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten rajanylitys Savon rintamalla tapahtui viikkoa myöhemmin kuin Etelä-Suomessa, eli vasta 28.2.1808. Joukkoja tuli yli Rantasalmella, Sulkavalla, Puumalassa ja Ristiinassa. Savon Prikaati, eli sen hetken numeroinnin mukaan 3.Prikaati, lähetti Juvalle tiedustelupartion, jota komensi luutnantti Ruthensköld. Partion miehistö koostui 30:stä Karjalan Rakuunasta. Juvan Inkilän kartanon mailla suomalaispartio törmäsi tiedusteleviin kasakoihin, jotka ajettiin pakosalle takaisin idän suuntaan. Kasakoilta jäi saaliiksi joitakin varusteita. Tapahtuma oli Savon Prikaatin ensimmäinen kosketus viholliseen.

 

(Burman mainitsee kirjassaan, että 27.2.08 kornetti Duncker muutamien rakuunoiden kanssa, partioidessaan Juvan tiellä, yllätti muutaman kasakan eräällä maatilalla, jolloin kasakat pakenivat ja jättivät jälkeensä myssynsä ja reppunsa.)

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  29.2.08 Savon Prikaati aloitti vetäytymisen valmistelun Mikkelin alueelta.  

 


 

  2.3.08 Helsinki (kahakka)  

 

Eversti Gutofski; Majuri Toll; 1P/Adlercreutzin Rykmentti; Osia/Uudenmaan RR

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Eversti de Gibory; Jääkärirykmentti, Henkikasakkarykmentti, 1 eskadroona rakuunoita;

 

TAISTELUKERTOMUS

Kohti Sveaborgia ja Helsinkiä työntyvää venäläisten 17.Divisioonaa komensi kenraaliluutnantti Kamenski. Hän oli jo etukäteen lähettänyt sotaneuvottelijansa Helsinkiin. Niinpä jo 29.2.08 kenraalimajuri von Berg saapui Helsingin komendantin, eversti Gutofskin luo. Von Berg oli ollut myös neuvottelemassa Svartholman upseereiden kanssa. Nyt Helsingin neuvottelujen tuloksena hän pystyi kertomaan Kamenskille, etteivät ruotsalaiset tule puolustamaan Helsinkiä tehokkaasti.

 

Lainaus teoksesta Suomen Sodan Historia 1808-1809 (Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke, Ali Pylkkänen; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008):

Kamenskin joukot lähestyivät Sveaborgia tuntuvasti Svartholmia varovammin. Kun hänen etujoukkonsa oli 29. helmikuuta saapunut Sipoon kirkolle, sama kenraalimajuri von Berg, joka oli pehmittänyt Svartholman varusväkeä, saapui Helsinkiin neuvottelemaan  kaupungin komendantin, Jägerhornin Rykmentin eversti Gutofskin kanssa, ja totesi, että kaupunkia ei vahvasti puolustettaisi. Kenraalimajuri Orlov-Denisovin johdolla venäläiset lähtivät aamuyöllä 2. maaliskuuta etenemään Helsinkiä kohti. Eversti Anselm de Giboryn johtama vasen siipi marssi jäitse: kummallakin kahdella jäätiellä eteni jääkäripataljoona ja joukko ratsuväkeä. Pohjoinen osasto valtasi aamuhämärissä pienen kahakan jälkeen Sörnäisissä olleen etuvartion ja eteni päävoimillaan aamun sarastaessa Herttoniemestä nykyistä Pohjoissatamaa kohti.

Pohjoissataman jäälle oli kiireessä hälytetty pääosa kaupungin puolustajista, noin 460 Adlercreutzin Rykmentin alokasta ja Uudenmaan Rakuunarykmentin täydennysosaston rakuunaa. Sekavan laukaustenvaihdon keskelle ilmestyi suomalaisten ryhmityksen oikeaan sivustaan Korkeasaaren eteläpuolelta de Giboryn toinen osasto. Puolustajien rintama murtui, mutta sattumalta Sveaborgista tullut kapteeni Kasper Kraemer sai joukot järjestykseen ja vedetyksi hätäisesti Katajanokan tyven poikki Sveaborgiin, jonne miehensä jättänyt Gutofski jo oli edeltä ajanut reellä. Särkän 24-naulaisten tykkien tuli pelasti pääosan vetäytyjistä kasakoilta, mutta 73 miestä jäi jälkeen vankeina ja kaatuneina. Haavottuneita saatiin Sveaborgiin raahatuksi kymmenkunta.

Helsinki jäi varastoineen ja sotilassairaaloineen venäläisille. 17.Divisioonalta riitti Helsinkiin aluksi vain kaksi jalkaväkirykmenttiä, husaarieskadroona, puolensataa kasakkaa ja neljä tykkiä. Sillä joukolla ei Sveaborgia voitu eristää, joten sinne pääsi yhä sekä Lauttasaarenselältä että Santahaminasta. Rahvas toimittikin yhä linnoitukseen rekipeleillä lisämuonaa. Venäläinen piiritysjoukko olisi joutunut väistymään, jos Cronstedt olisi hyökännyt ylivoimallaan, mutta tämä piti miehensä linnoituksen turvissa. Sveaborgin joukoilla myös Helsinki olisi otettu takaisin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 73 (venäläisten ilmoituksen mukaan 124)

Haavoittui Kymmeniä

Kaatui Muutamia

(Erään tiedon mukaan ruotsalaisten tappiot olisivat olleet 10 haavoittunutta ja 80 kadonnutta. Tiedon mukaan mainitut haavoittuneet saatiin vedettyä Sveaborgin linnoituksen suojiin. Venäläisten ilmoituksen ja ruotsalaisten ilmoituksen yli jää vielä 34 miestä.)

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

KARTTA

 


 

  2.3.08 Kenraali Wilhelm Mauritz Klingspor otti Suomen Armeijan ylipäällikkyyden, kuninkaan määräyksen mukaan. Tähän saakka ylipäällikkyyttä Suomessa oli pitänyt kenraaliluutnantti Natanael af Klercker.  

 

  2.3.08 Savon Prikaatin viimeiset joukot vetäytyivät Mikkelistä.  

 

  2.3.08 Venäläiset saapuivat Sveaborgin Linnoituksen (Viapori, nykyisin Suomenlinna) edustalle.  

 

  4.3.08 Eversti Mihail Leontjevits Bulatovin johtama tuhannenviidensadan miehen venäläisrykmentti saapui Mikkeliin.  

 

  5.3.08 Klingspor, ylimpien upseereidensa kanssa neuvoteltuaan,  päätti pääarmeijan vetäytymisestä kohti Oulun aluetta. Kuitenkin kuormasto ja osa tykistöstä oli lähetetty kohti pohjoista jo pari päivää aikaisemmin.  

 


 

Vetäytyminen Oulun seudulle 6.3.-27.4.1808

(Taistelut Hämeenlinnan ja Oulun välisellä alueella)


 

  6.3.08 Suomen Pääarmeija jätti Hämeenlinnan taakseen suuntanaan Oulun alue. Osa joukoista suuntasi kohti Poria, koska tiepohja siinä suunnassa oli vahvempi. Porista käsky oli suunnata kohti pohjoista.  

 

  7.3.08 Venäläiset saapuivat Hämeenlinnaan. Samana päivänä eversti Johan Sandels käski kapteeni Gregori Aminoffin johtaman hiihtopartion tiedustelemaan Varkauden suuntaan. Tehtävänä oli selvittää eversti Mihail Bulatovin aikeet.  

 

  8.3.08 Karjalan Jääkärit lähtivät käskyn mukaisesti, mutta maakuntajoukon periaatteen vastaisesti jättäen kotimaakuntansa, Joensuusta kohti Kuopiota, tarkoituksena liittyä Savon Prikaatin pääjoukon yhteyteen, mutta saivat marssin aikana käskyn suunnata kohti Nilsiää. Jokin osa on historian lähteiden mukaan marssinut kuitenkin Kuopioon. Pohjois-Karjala jäi talonpoikaisosastojen varaan. Näillä TP-osastoilla oli kuitenkin ollut rauhan aikana jonkinlaisia harjoituksia ja sotakokemustakin heillä oli edellisestä sodasta, Kustaa III:n sodasta vuosilta 1788-90. Yhtenäisen johdon alla olevien Pohjois-Karjalan talonpoikaisjoukkojen vahvuus oli noin 1600 miestä. Lisäksi oli pienempiä itsenäisiä TP-osastoja ainakin Liperissä, Kontiolahdella, Kiteellä, Ilomantsissa, Rääkkylässä ja Tohmajärvellä. Ampuma-aseista vain oli pulaa. Nämä talonpoikaisosastot eivät varsinaisesti kokoontuneet vielä sotatoimiin, vaan vasta kesällä 1808.  

 

  11.3.08 Varkaudessa ollut suomalaisvaruskunta vetäytyi. Jäljellejäänyt varustus poltettiin.  

 


 

  11.3.08 Hatanpää (kahakka)  

 

Eversti Adlercreutz; Majuri Reuterskiöld; EvlP/TurR, PorR, E/UudmRR

Kenraalimajuri Jankovits; Grodnon HR, jalkaväkeä, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

(Lainaus: Kotiseutulehti Tammerkoski Nr 8/2008. Viljo Rasila/"Tampere Suomen Sodassa 1808". Joitakin tarkennuksia lisätty.)

 

Venäläisen raportin mukaan:

Venäläisten etujoukkona oleva ratsuväki (yksi Grodnon husaarieskadroona ja kasakkakomennuskunta) saapui Hatanpään kartanoon ja yllätti ruotsalaisen Turun Rykmentin pataljoonan, joka alkoi kiireesti vetäytyä Poriin johtavaa tietä pitkin suojaten kuormastoaan. Kasakat ja osa husaareista seurasivat vihollista, mutta tämä järjesti nopeasti voimakkaan vastarinnan ja ampui kiivaasti, niin että ei ollut mahdollista estää vetäytymistä, vaan ainoastaan ottaa saaliiksi muutama reki kuormineen.

Tampereelta ryntäsi kuitenkin kaksi eskadroonaa Uudenmaan rakuunoita ja pataljoona jalkaväkeä järven jäälle, mutta venäläinen ratsuväki huomasi tämän, asettui etelärannan kukkulalle lähelle Hatanpään kartanoa. Samaan aikaan tuli rekiä käyttäen venäläinen jääkäriosasto, joka asettui metsikön läheisyyteen. Uudenmaan Rakuunarykmentin eskadroona aikoi laukaten edetä kartanoon, mutta vastassa olivat venäläiset husaarit ja kasakat, jotka tulellaan pysäyttivät rakuunat, mutta eskadroona järjestyi uudelleen. Venäläinen ratsuväki, jolla ei ollut jalkaväkeä tukenaan, ei uskaltanut heti seurata, vaan odotti jääkärien tuloa, ahdisti vihollista sivustalta ja lähetti oikealle ryhmän uhkaamaan saarrostuksella. Tämä pakotti ruotsalaiset lopullisesti jättämään kaupungin, jonka venäläinen ratsuväki ja jääkäripataljoona miehittivät ja niin kaupunki oli vallattu.

 

Mitä todella tapahtui:

Venäläiset valtasivat Tampereen maaliskuun 11. päivänä 1808. Venäläisten kahakasta piirtämän kartan mukaan kaksi eskadroonaa suomalaista ratsuväkeä, noin 300 miestä, olisi hyökännyt Pyhäjärveltä kohti Hatanpäätä.

Dokumenttien mukaan viimeisetkin vetäytyvät suomalaiset joukot olivat saapuneet Tampereelle illalla 10.3.1808. Saman päivän iltana myös venäläisten etujoukko oli ennättänyt jo Kangasalle ja kenraalimajuri Jankovitsin johtama ratsuväki jatkoi edelleen lähes täyden kuun valossa etenemistään läpi yön ja saapui aamulla Hatanpään kartanoon.

Kartanon alueella lyhyen yön levännyt majuri Reuterskiöldin pataljoona oli silloin jo menossa Pyhäjärven jäällä. Sen tarkoituksena oli yhtyä jossakin nykyisen Kaarilan vaiheilla kaupungista jo Poria kohti lähteneeseen von Numersin kolonnaan. Venäläiset saavuttivat pataljoonan jälkijoukon, mutta suomalaisten yhteislaukaus pysäytti heidät. Alun jälkeen suomalaisten tulitus oli heikkoa, sillä kovassa pakkasessa piilukkokiväärin pystyi lataamaan ja laukaisemaan ehkä kerran minuutissa, mutta venäläinen ratsuväki arkaili ja kolonna pääsi jatkamaan matkaa. Vain muutama reki jäi venäläisten saaliiksi.

Tähän taisteluun osallistui myös ratsumestari C.M.Möllersvärdin johtama vajaalukuinen 70 miehen eskadroona, joka oli tullut Hauhon kautta Tampereelle jo 9. päivänä, levännyt päivän ja lähti nyt kolonnan jälkipäässä kohti Poria. Möllersvärdin päiväkirjan mukaan yksi hänen miehistään sai surmansa ja usea haavoittui venäläisten husaarien terävistä sapeleista, minkä vuoksi myös suomalaisia rakuunoita kehotettiin sittemmin hiomaan miekkansa terävämmiksi.

Samaan aikaan neljä venäläistä tiedustelijaa oli ratsain päässyt huonosti vartioituun kaupunkiin. Sotilaat nukkuivat, mutta kaupunkilaiset valvoivat ja tarinan mukaan jo eläkkeellä oleva majuri Karl von Knorring vangitsi keppi kädessä yhden tiedustelijan, joka oli hypännyt ratsailta, mutta muut pääsivät pakoon. Adlercreutzin esikunta oli ilmeisesti majoittunut kauppias Laurénin silloin torin pohjoislaidalla pitämään kestikievaritaloon, jossa kaksi adjutanttia, luutnantit Fredrik Stackelberg ja E.B. von Rohr heräsivät ja ryntäsivät ulos. He ottivat pihasta mukaansa joitakin prikaatin esikunnan palveluksessa olleita rakuunoita ja ratsastivat täyttä laukkaa tiedustelijoiden perässä jään yli Hatanpäähän.

Siellä oli vihollinen vastassa, Stackelberg joutui hyppäämään ratsailta ja kävi Hatanpään portilla taistelun, jossa hänen miekkansa katkesi tai taittui ja hän haavoittui ja joutui vangiksi. Myös von Rohr jäi venäläisten vangiksi.

Tässä vaiheessa Adlercreutz määräsi pataljoonan jalkaväkeä (porilaispataljoona) asemiin rantaan ja lähetti omassa komennossaan olleen vajaalukuisen (Uudenmaan RR:n) rakuunaeskadroonan kohti Hatanpäätä, mutta siellä oli omaa jalkaväkeä odottava Jankovits vastassa. Kaiken aikaa kaupungissa valmisteltiin lähtöä. Kolmen tunnin viivytyksen jälkeen Adlercreutz saattoi vetää miehet rannasta pois ja viimeisetkin suomalaiset joukot lähtivät kaupungista. Samassa myös venäläinen jalkaväki saapui Kyttälän puolelle.

(Lainaus päättyy.)

 

Taisteluun osallistui siis 2 vajaalukuista eskadroonaa suomalaisia rakuunoita, yksi Turun Rykmentin pataljoona, yksi Adlercreutzin komennossa ollut Porin Rykmentin pataljoona, venäläinen Grodnon Husaarirykmentin täysilukuinen eskadroona ja venäläistä jalkaväkeä.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että suomalaisten eskadroonien vahvuuden vajaalukuisuus johtui Uudenmaan Rakuunarykmentin eskadroonajaosta, jolloin rykmentin vahvuuden oltua vajaa 700 miestä ja jakautuen kahdeksaan eskadroonaan, jäi vahvuus eskadroonaa kohden tällöin kauas nimellisvahvuudesta 125+päällystö.

Venäläiset ovat taisteluraportissaan tunnetusti liioitelleet suomalaisten vahvuuslukuja.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2

Haavoittui 4

Kaatui 2

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  11.3.08 Venäläiset valtasivat Tampereen.  

 

  12.3.08 Kapteeni Aminoffin hiihtopartion kohdattua Bulatovin osaston, Aminoff vetäytyi Varkauteen, mutta todettuaan sen varustuksen poltetuksi, ilmoitti klo 0700 kuriirin välityksellä Savon Prikaatin päällikölle, eversti Cronstedtille Leppävirralle, että venäläiset ovat tulossa.  

 


 

  12.3.08  Leppävirta (Unnukkaveden Kalmanlahti) (taistelu)  

 

Eversti J.A.Cronstedt; Majuri Gustaf Ehrnrooth; SavR, SavJääkR, KarRR, Kristiinan (Ristiinan) ja Varkauden Laivastoasemien värvätyt komppaniat, SavPrTK (6 kpl 3-naulaista tykkiä ja 8 kpl 2-naulaista laivatykkiä); Yhteensä 2800 miestä.

Eversti Bulatov; 1P/24.JääkR, 1P/Sjevskin MR, 2E/Grodnon HR, kasakoita, 6 tykkiä; Yhteensä 1500 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Savon Prikaatin komentaja eversti Cronstedt oli saanut Klingsporilta käskyn vetäytyä kohti Oulua. Samalla oli käsketty välttämään taistelua, jos se suinkin oli mahdollista. Näin säästettäisiin joukkoja kohti kesää ja parempia iskutilanteita varten.

Saavuttuaan Leppävirralle Prikaati lepäsi pari päivää. Cronstedt oli lähettänyt kapteeni Aminoffin johdolla 200 miehen hiihtotiedusteluosaston ottamaan selvää venäläisten liikkeistä. Pian Aminoff palasikin ja tiedustelutietoihin pohjautuen Cronstedt komensi Prikaatinsa asemiin Leppävirran kirkon lähelle Unnukkaveden rannalle odottamaan venäläisten etenemistä kohdalle.

Venäläisten saavuttua iltapäivällä jäätä myöten (ilman tunnustelijoita) he huomasivat tulleensa suomalaisten asemien eteen ja pysähtyivät. Venäläisten vahvuus oli huomattavasti vähäisempi kuin suomalaisten. Tilanteen aluksi kumpikaan osapuoli ei ryhtynyt ampumaan, vaan joukot tyytyivät vain seuraamaan toistensa rivistöjä. Lopulta Cronstedt antoi tykistölleen tulenavauskäskyn, johon vihollinen vastasi tykistöllään. Pari tuntia ammuskeltiin puolin toisin ilman mainittavia tappioita. Ammuskelun aikana Cronstedt siirsi kuormastonsa kohti pohjoista ja pimeän turvin vetäytyi koko Savon Prikaati, vaikka venäläisetkin vetivät joukkojaan taaksepäin.  

 

TAPPIOT

(Burman väittää kirjassaan, että 5 Karjalan Rakuunaa jäi vangiksi, samoin suomalaiset jääkärit saivat 5 venäläistä vangiksi.) 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui - 8

Kaatui - 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi - 3

Haavoittui - ?

Kaatui - ?

 

KARTTA

 


 

  12.3.08 Fanttila (Tanttila) (Punkalaidun) (kahakka)  

 

Kapteeni Grönhagen; 200 miestä (jääkäriä?)/2K/PorR, 30 rakuunaa/URR

Tiedusteluosasto Liders (Majuri Liders); 2 upseeria, 35 husaaria/Grodnon HR, 30 jääkäriä/25.JääkR, 10 kasakkaa

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten tiedusteluosaston välinen kosketus. "12.3. venäläinen ratsuväkiosasto hyökkäsi Grönhagenin komppanioita vastaan Punkalaitumella. Suomalaiset vetäytyivät Fanttilaan." (Epäselvyyksiä on suomalaisten kahakkaan osallistuneiden vahvuudessa. Erään venäläislähteen mukaan mainitaan "Grönhagenin Erillisosastossa" olleen 300 miestä. Venäläiset joskus liioittelivat vastustajan voimaa, ehkä saadakseen raporteissaan osuutensa näyttämään vakkuuttavammalta. Eräs toinen lähde väittää, että suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten tiedusteluosaston välillä olisi ollut kosketus myös 7.3.08 Urtialassa, mutta tästä ei ole todisteita luotettavissa lähteissä.)

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  13.3.08 Savon Prikaati saapui Kuopioon. Savon Prikaati majoittui kaupunkiin ja sen ympäristöön. Eversti Cronstedt asetti etuvartion neljä kilometriä Kuopiosta etelään, Jynkkään. Etuvartio-osastoon kuuluivat Savon Jääkärirykmentin kaksi komppaniaa kapteenien Dunckerin ja Malmin johdolla ja kaksikymmentä Karjalan rakuunaa, sekä kolmen naulan tykki. Kolmensadankahdenkymmenen miehen osastoa komensi kapteeni Duncker.   

 

  14.3.08 Tanska julisti sodan Ruotsille. Sodanjulistus oli päivätty 5.3.08. Tanska ei kuitenkaan halunnut sotaan Britannian uhkan takia, sillä se olisi voinut miehittää Norjan. Tanska hallitsi tuolloin Norjaa. Tanskassa oli noin 20.000 miehen tanskalais-ranskalais-espanjalainen armeija valmiina hyökkäämään Etelä-Ruotsiin. Tätä armeijaa komensi ranskalainen kenttämarsalkka Jean-Baptiste Bernadotte, josta tuli sittemmin Ruotsin kruununprinssi v. 1810 ja kuningas v. 1818. Tanskan suunnalta luotu uhka sitoi Ruotsin joukkoja siirtymästä Suomen alueelle Venäjää vastaan. Tilannetta pahensi vielä Ruotsin kuninkaan päätös hyökätä Norjaan.  

 


 

  15.3.08 Jynkkä (taistelu)  

 

Kapteeni Duncker; Kapteeni Malm; Luutnantti Burman; Luutnantti Tuderus; Luutnantti Longe; Luutnantti Tawaststjerna; Luutnantti Brundert; Luutnantti von Gerdten; Luutnantti Tigerstedt; Kornetti Duncker; Kornetti Nandelstadh; Kadetti Argillander; Tykkijunkkari Wattulin; Sulkavan ja Kerimäen komppaniat/SavJääkR, 20 rakunaa/KarRR, yksi 3-naulainen tykki; 320 miestä. Päällikkönä Kapteeni Duncker. Vetäytymisvaiheessa taisteluvahvistukseksi ja irtautumista tukemaan saapui Savon Jalkaväkirykmentin Henkipataljoona

Kenraaliluutnantti Tutshkov I; Eversti Bulatov; 2P/Mohilevin MR, Permin MR, 23.JääkR, 2E/Grodnon HR, 4 haupitsia; Yhteisvahvuus n. 2000 miestä 

 

TAISTELUKERTOMUS

Jynkkään, noin 5 km Kuopiosta etelään määrätyn, kapteeni Dunckerin johtaman kenttävartion eteen saapui venäläisiä hiihtäjiä jo 14.maaliskuuta illalla, mutta vielä ei alettu ammuskelemaan. Sitten seuraavana aamuna noin klo 0900 aikaan venäläisten suuri etujoukko hyökkäsi suomalaisten kenttävartion kimppuun. Kenttävartio puolustautui 3h jäällä klo 1200 saakka, jolloin sen oli pakko vetäytyä venäläisten yrittäessä motittaa. Vasta kapteeni Dunckerin pakosta aloittaman vetäytymisen jälkeen prikaatinadjutantti luutnantti Brusin ratsasti tuomaan lupaa vetäytymiseen, mutta lupakin esitettiin hieman ivalliseen sävyyn kysyen, että... "Kuka on käskenyt herra kapteenin jättämään paikkansa?...Saanen kertoa, että prikaati on marssinut pois ja herra kapteeni saa nyt pelastaa kenttävartion niin hyvin kuin osaa". Siinä ohjeet prikaatin esikunnasta!  Tosiasiassa kenttävartion olisi pitänyt saada noin klo 0800 aikaan käsky vetäytyä, mutta Savon Prikaatin komentaja, eversti Cronstedt, unohti kenttävartion muun prikaatin vetäytyessä Kuopiosta pohjoiseen.

Kapteeni Dunckerin johtama vetäytyminen suoritettiin erittäin hallitusti ja siitä jopa venäläiset ottivat opikseen. Jopa venäläisten Kuopion suunnan joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Tutshkov arvosteli suomalaisten vetäytymisen mestarilliseksi. Vetäytyvä joukko oli jaettu kolmeen osastoon, jotka vetäytyivät vuorottain, keskimmäinen osasto ampui, kun sivustaosastot vetäytyivät ja päinvastoin. Kaikenkaikkiaan Jynkkä mukaanlukien Duncker pysähtyi puolustautumaan neljään eri paikkaan, ennenkuin saapui Toivalan rantaan muun prikaatin yhteyteen. Venäläiset seurasivat kannoilla ja Toivalan ranta-alueella syntyikin sitten noin neljän tunnin mittainen tykistötaistelu osapuolten kesken. Tässä tykistötaistelussa ei kummallekaan puolelle tullut sanottavia tappioita, mutta suomalaiset havaitsivat tykkinsä kelvottomiksi, jonka seurauksena suurin osa niistä upotettiin myöhemmin erääseen järveen.

Operaatioiden aikana molemmat osapuolet käyttivät myös hiihtojoukkoja.

Taistelussa kaatuivat suomalaisten puolelta luutnantti Brundert ja kadetti Argillander. Jynkän kenttävartion tykinjohtaja tykkijunkkari Wattulin haavoittui, samoin Karjalan Rakuunoiden kornetti Nandelstadh. Nandelstadh kunnostautui hyökkäämällä yksin kasakoiden kimppuun näiden tapettua erään rakuunan ja vieden hänen hevosensa. Nandelstadh tappoi kasakan saaden kaapatun hevosen takaisin. Tässä yhteydessä Nandelstadh sai seitsemän kasakkakeihään pistohaavaa ja yhden luodin nahkaansa, mutta pystyi voittoisasti palaamaan joukkonsa yhteyteen.

Vetäytymisen yhteydessä kenttävartion ainoa tykki vaurioitui, mutta Duncker ei halunnut jättää sitä venäläisille. Vaikka venäläiset yrittivät saada tykin vallattua, pystyivät suomalaiset silti saamaan tykin uudelleen toimintakuntoiseksi kesken taistelun.

Luontokin oli suomalaisten puolella, sillä lunta oli vetäytymisreitillä niin paljon, että se haittasi pahasti venäläisen ratsuväen liikettä, jolloin rynnäköt jäivät vähäisiksi. Nekin rynnäköt, joissa oli potentiaalia, torjuttiin kenttävartion ainoan tykin kartessilatauksilla ja kivääritulella. Viimeisen torjutun ratsuväkirynnäkön jälkimainingeissa kornetti Duncker syöksyi 20 rakuunansa kanssa venäläisten 200-miehisen husaariosaston kimppuun ja sai yhden husaarin vangiksi. 

Mainittakoon, että prikaatinkomentaja Cronstedt ei sanallakaan maininnut taisteluraportissaan unohdustaan. Lisäksi hän väheksyi kapteenien Dunckerin ja Malmin osuutta koko taistelussa palkiten muita upseereita, mm. oman adjutanttinsa luutnantti Brusinin, ylentämällä hänet kapteeniksi! Kenttävartion upseereista vain kornetti Duncker sai kunniamerkin ja miekkaritarikunnan ritarin arvon, muut eivät saaneet mitään.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui - 11

Kaatui 6

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi - Varmuudella 1 husaari

Haavoittui - ?

Kaatui - Kaatui ja haavoittui yhteensä 60

 

KARTTA

 


 

  15.3.08 Savon Prikaati vetäytyi Kuopiosta kohti pohjoista. Vetäytyminen suuntautui aluksi Kuopion pohjoispuolelle Toivalansalmen yli, mutta sieltä jatkettiin pian venäläisten hiihtojoukkojen yritettyä koukata suomalaisten selustaan ja sivustaan, siinä osittain onnistuen tykistötaistelun turvin.  

 

  15.3.08 Venäläiset saapuivat Kuopioon.  

 

  15.3.08 Ranskan Armeijan Kenraali Bernadotte saapui Kööpenhaminaan. Tanskan kuningas Kristian VII oli kuollut sydänkohtaukseen. Tanska oli valmiina hyökkäämään Ruotsiin.  

 


 

  15.3.08 Toivala (taistelu)  

 

Eversti Sandels; SavR, SavJääkR, KarRR, SavPrTK, SaimLaiv Ristiinan ja Laivanlinnan Vapaakomppaniat, STR:n jaos

Kenraaliluutnantti Tutshkov I; Osia/5.D; Permin MR, Kalugan MR, Sjevskin MR, Mohilevin MR, 23.JääkR, 1E/Grodnon HR, 1S/Kasakkaosasto, tykistöä

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten vetäydyttyä Kuopiosta ja Jynkän kenttävartion vahvistuksineen palattua muun prikaatin yhteyteen noin klo 1600 aikoihin, jäljessä seurannut venäläisten vahvennettu etujoukko otti yhteen Toivalansalmen pohjoispuolelle vetäytyneen Savon Prikaatin kanssa. Yhteenotto kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen Savon Prikaatin viimeisetkin joukot vetäytyivät hämärän turvin Toivalasta kohti pohjoista. Toivalasta lähdettiin kolonnana, jonka loppupään oikeaan sivustaan venäläinen koukannut osasto aiheutti vielä tappioita.

Savon Jääkärirykmentin luutnantti Brunert haavoittui ja kuoli haavoihinsa vähän myöhemmin. (KATSO JYNKKÄ 15.3.08)

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+11

Kaatui 1+8

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ? Kokonaistappiot noin 40-50

Kaatui ?

 

KARTTA

 


 

  15.3.08? Lauttakylä (Huittinen) (kahakka)  

 

Kapteeni Grönhagen?

Eversti Vuitsch?

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tiedustelupartioiden liikkeiden perusteella Klingspor pelkäsi venäläisten katkaisevan perääntymistien Lauttakylään, jossa lähin varasto sijaitsi. Tästä johtuen annettiin käsky nopeuttaa vetäytymistä kohti Lauttakylää, joka saavutettiinkin sitten ennen venäläisiä ja vetäytymistä kohti Poria voitiin jatkaa. Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten etujoukon välille syntyi Lauttakylässä kuitenkin laukaustenvaihtoa. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  16.3.08 Ensimmäiset venäläiset (Kuopion osaston osa) marssivat Savosta kohti Vaasaa.  

 


 

  17.3.08 Haistila (Porin lähellä) (kahakka)  

 

3.Pr/Eversti Gripenbergin jälkijoukko; Majuri Reutercrona; RusthP/TurR, HämJääkP, E/UudmRR, 2./2.Kv3NTK/STR

21.D/Kenraaliluutnantti Bagrationin etujoukko; Kenraalimajuri Jankovitsh; P/25.JääkR, 1E/Grodnon HR, Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Jälkijoukon ja kenraaliluutnantti Bagrationin johtamien venäläisten etujoukon välinen kahakka. Turun Rykmentin Rusthollipataljoona oli asettunut Kokemäenjoen molemmin puolin asemiin odottamaan venäläisten tuloa. Venäläiset etenivät myös joen molemmin puolin ja taistelun alettua joen pohjoisrannalla venäläiset saatiin tungettua takaisin, mutta etelärannalla kävi päinvastoin. Haistilassa viivytettiin venäläisten etenemistä sen aikaa, että Porissa olleita varastoja saatiin tyhjennettyä ja lastattua kuormastoon. Sitten vetäytyminen jatkui.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  17.3.08 Ulvila (Porin lähellä) (kahakka)  

 

3.Pr/Eversti Gripenbergin jälkijoukko; Everstiluutnantti Löwenhjelm; Majuri Reutercrona; RusthP/TurR, HämJääkP, E/UudmRR, 2./2.Kv3NTK;

21.D/Kenraaliluutnantti Bagrationin etujoukko; Eversti Vuitsch; 3E/Grodnon HR, S/Kasakkaosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Jälkijoukon ja kenraaliluutnantti Bagrationin johtamien venäläisten etujoukon välinen kahakka. Yhteenotto liittyy edelliseen Haistilan kahakkaan. Majuri Reutercronan jouduttua vetäytymään Haistilasta, everstiluutnantti Löwenhjelm riensi avuksi Hämeen Jääkäripataljoonan kanssa. Löwenhjelm otti taistelunjohdon. Vihollisen hyökkäys tyrehtyi. Ulvilan kahakka viivytti venäläisten etenemisen siksi aikaa, että Porissa olleet varastot saatiin lopulta tyhjennettyä ja turvaan. Vetäytymistä jatkettiin kohti pohjoista.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.3.08 Svartholman Linnoitus antautui piirityksen päätteeksi. Piiritys oli alkanut 23.2.08.  

 

  18.3.08 Venäläiset saapuivat Poriin.  

 

  19.3.08 Venäläiset ampuivat tykistöllään ensimmäistä kertaa Sveaborgin linnoitusta. Tykistötulitus kesti kaksi päivää.  

 

  20.3.08 Venäläiset saapuivat Tammisaareen.  

 

  21.3.08 Venäläiset saapuivat Turkuun.  

 

  21.3.08 Ruotsissa määrättiin varamiespataljoonat liikekannalle.  

 

  22.3.08 Venäläisten ylipäällikkö Buxhoevden ja hänen esikuntansa asettui Turkuun.  

 

  22.3.08 Venäläiset saapuivat Hankoon.  

 

  25.3.08 Suomen pääarmeija saavutti Vaasan. Vetäytymismarssivauhti oli tässä vaiheessa jo huikeat 37km/vrk, kun se vielä 20.3.08 oli ollut normaalit 20km/vrk. Vauhti lisääntyi, kun Klingspor sai kuulla, että venäläiset ovat saaneet Kuopion. Lisäksi sitten 23.3.08 kuultiin Savon Prikaatin vetäytyneen kauas pohjoiseen vauhdilla kohti Oulua ja venäläisten Kuopiosta lähteneen Eversti Turtshaninovin erillisosaston olevan jo Karstulassa. Klingspor pelkäsi venäläisten katkaisevan hänen pääarmeijansa peräytymistien.  

 

  25.3.08 Venäläiset saapuivat Kristiinankaupunkiin.  

 

  26.3.08 Venäläiset saapuivat Vaasaan.  

 

  28.3.08 Venäläiset antoivat julistuksen Suomen yhdistämisestä Venäjän Keisarikuntaan.  

 

  28.3.08 Venäläinen tykistö ampui Sveaborgin linnoitusta (toista kertaa). Ammunta kesti neljä päivää.  

 

  29.3.08 Savon Prikaati saapui ensimmäisenä vetäytyneistä Oulun seudulle.  

 

  31.3.08 Eversti Bulatovin venäläisrykmentti saapui Pulkkilaan.  

 


 

  1.4.08 Sundby (kahakka)  

 

3.Pr/Jälkijoukko/Everstiluutnantti Wetterhoff; HenkiP/HämR, 1E/UudmRR, 2x6N/STR. Jälkijoukon vahvistukseksi ajettiin 1 tykki/2.jaos/1.L3NTK/STR, päällikkönään vänrikki Manecke.

Os Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Etujoukko

 

TAISTELUKERTOMUS

Pietarsaaren eteläpuolella, Sundbyssä, Gripenbergin jälkijoukko joutui kahakkaan Kulnevin etujoukon kanssa. Kulnevin osasto torjuttiin, mutta vetäytymismarssia jatkettiin kohti Kruunupyytä ja Kokkolaa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  1.4.08 Venäläiset ilmoittivat ulkovalloille, että Suomi kuuluu tästedes Venäjään.  

 


 

  2.4.08 Kruunupyy (kahakka)  

 

3.Pr/Jälkijoukko; E/UudmRR

Os Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Etujoukko

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon rakuunaeskadroonan ja venäläisten etujoukon välinen kahakka.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  3.4.08 Venäläiset saapuivat Kokkolaan.  

 

  6.4.08 Sveaborgin varuskunta ja venäläiset solmivat aseleposopimuksen.  

 

  7.4.08 Ruotsissa päätettiin muodostaa Rannikkoarmeija mahdollisia maihinnousuja vastaan. Joukko-osastot järjestettiin 15.4.-27.5.08 välisenä aikana. Rannikkoarmeijaan kuului 13 varamiespataljoonaa ja pieni joukko vakinaista väkeä. Samaan aikaan muodostettiin myös ns. Kalmarin Divisioona, johon kuului 3 varamiespataljoonaa, 3 nostoväkipataljoonaa ja värvättyjä Engelbrechtin Rykmentistä sekä Wendein Tykistörykmentistä kuusine 3-naulaisine tykkeineen.  

 

  14.4.08 Ruotsi hyökkäsi Norjaan.  

 


 

  16.4.08 Yppäri (taistelu)  

 

3.Pr/Eversti Gripenberg; Wetterhoff; v Döbeln; v Essen; EvlP/UudmR, P/HämR, HämJääkP, 3E/UudmRR, Osia/STR

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, Osia/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto, 3 tykkiä; (Vahvennettu osasto)

 

TAISTELUKERTOMUS

3.Prikaati vastasi jälkijoukkona selustasuojauksesta ja oli ryhmitetty Yppärin kylään, Pyhäjoen kirkon eteläpuolella. Kulnev saavutti suomalaisen jälkijoukon aamuyöllä 0330. Kiivas taistelu kesti 5 tuntia, jona aikana suomalaiset peräytyivät 5 km.

Venäläiset tekivät taistelun aikana useita hyökkäyksiä ja aina heidät torjuttiin. Lopulta suomalaisten oli pakko vetäytyä kohti Pyhäjokea, koska A-tarvikkeet alkoivat loppua. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia. Katso tappiotiedot Pyhäjoen taistelusta (16.4.08).

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  16.4.08 Viirret (taistelu) 

 

3.Pr/Eversti Gripenberg; Löwenhjelm; Wetterhoff; von Döbeln; von Essen; Fock; Rothkirch; EvlP/UudmR, HämR, HämJääkP, TurR (1.Pr), UudmJääkP,  3E/UudmRR, STR (8 tykkiä)

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 1K/Kalugan MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, P/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto, 3 tykkiä; 1100 miestä (Vahvennettu osasto)

 

TAISTELUKERTOMUS

Viirteen torpan luo rintamaan järjestäytyneille suomalaisjoukoille jaettiin kiireesti lisää A-tarvikkeita lähestyvien venäläisten torjumiseksi. Kello 0900 paikkeilla ja taistelun ollessa kiivaimmillaan, saapui majuri Fockin johdolla Turun Rykmentti apuun, jolloin 3.Prikaatin joukkoja siirtyi lepoon. 

Tässä taistelussa suomalaiset olisivat todennäköisesti saavuttaneet ensimmäisen suuren voittonsa, mutta Klingspor käski taas vetäytymään.

Viirteen taistelu oli käsketty viivytystaistelu Pyhäjoella olleen kuormaston turvaan saamiseksi. Kun kuormasto oli sitten ajettu riittävän matkan päähän, alkoi vetäytyminen jälleen kohti pohjoista.

Tässä taistelussa kaatui von Döbelnin adjutantti vänrikki Erling. Myös kapteeni Bruncrona haavoittui kuolettavasti.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia. Katso tappiotiedot Pyhäjoen taistelusta (16.4.08).

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  16.4.08 Pyhäjoki (taistelu)  

 

3.Pr/Eversti Gripenberg; Eversti Fleming; Löwenhjelm; Wetterhoff; vDöbeln; vEssen; Fock; Rothkirch; EvlP/UudmR, HämR, HämJääkP, TurR (1.Pr), UudmJääkP,  3E/UudmRR, STR (8 tykkiä)

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 1K/Kalugan MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, P/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto (Kasakkarykmentti?), 3 tykkiä; (Vahvennettu osasto)

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisen etujoukon ja suomalaisen jälkijoukon välinen tuima yhteenotto. Tämä taistelu oli suora jatke Yppärin ja Viirteen taisteluille venäläisten edetessä koko ajan sitä mukaa kuin suomalaiset perääntyivät. Tässä taistelussa suomalaiset kärsivät merkittäviä tappioita ja useita upseereita kaatui. Turun Rykmentin komentaja, eversti Fleming sai osuman tykin ammuksesta, jolloin hänen toinen jalkansa repeytyi irti. Hän kuoli pian haavoihinsa. Kenraaliadjutantti (yleisesikunnan päällikkö, sotatoimien johtaja), everstiluutnantti Löwenhjelm haavoittui ja jäi vangiksi kasakoiden ja rakuunoiden välisessä yhteenotossa. Kasakat tökkivät pitkillä keihäillään Löwenhjelmiä pään alueelle, josta hän sai viisi haavaa. Adlercreutzista tuli uusi kenraaliadjutantti ja von Döbelnistä 2.Prikaatin komentaja. Vetäytyminen jatkui Raaheen ja sieltä Siikajoelle.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi ainakin yksi upseeri (everstiluutnantti Löwenhjelm)

Haavoittui useita 

Kaatui useita (tappiot yhteensä 17 upseeria ja 166 miestä)

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  16.4.08 illalla leiriydyttiin molemmin puolin. Suomalaisten leirit: 1.Prikaati Pattijoelle, 2.Pr Saloiseen (Saloon Raahen lähelle), 3.Pr Raaheen, 4.Pr Rantsilaan ja 5.Pr Liminkaan. Venäläisten leirit: Osasto Kulnev Piehinkiin ja Osasto Tutshkov Pyhäjoelle.  

 


 

  18.4.08 Salo (Saloinen, Raahe) (kahakka)  

 

Majuri Furuhjelm; P/PorR

Osasto Kulnev (Everstiluutnantti Kulnev); Everstiluutnantti Karpenkov; Majuri Silin; 2K/Velikije Lukin MR, 1K/Kalugan MR, 2K/26.JääkR, 2K/24.JääkR, P/23.JääkR, 2E/Grodnon HR, Vahvennettu Kasakkaosasto (Kasakkarykmentti?), 3 tykkiä; (Vahvennettu osasto)

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten jälkijoukon ja venäläisten etujoukon välinen kahakka.

Puolisen peninkulmaa Siikajoen eteläpuolella, Salossa (on myös kartoissa nimellä Saloinen, Raahen lähellä), oli Porin rykmentin pataljoona majuri Furuhjelmin johtamana joutunut aamulla 18.4. kiivaaseen taisteluun everstiluutnantti Kulnevin ylivoimaisen osaston kanssa ja vetäytyi sitkeästi taistellen tien suunnassa pohjoiseen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.4.08 Hailuoto (kahakka)  

 

Kersantti Lundholm; Osia/PohjmR

Ratsuväkeä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kersantti Lundholmin johtama erillisosasto torjui vihollisen ratsuväen tunkeutumisyrityksen Hailuotoon. Klingsporin päiväkäskystä 21.4.1808 ilmenee, että hän palkitsi Lundholmin kahdella kultadukaatilla. Tuolloin ei vielä kuningas ollut perustanut urhoollisuusmitaliaan. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.4.08 Siikajoki (taistelu)  

 

Eversti Adlercreutz; Eversti von Döbeln; Everstiluutnantti Rothkirch; Majuri von Otter; Majuri Furuhjelm; 1.Pr; 3.Pr; PorR, TurR, UudmR, UudmJääkP, HämR, HämJääkP, UudmRR, Osia/STR. 

Everstiluutnantti Kulnev; Eversti Turtshaninov; Majuri Silin; 23.JääkR, 24.JääkR, 1P/Sjevskin MR, 1E/ratsuväkeä, 150 kasakkaa.

 

TAISTELUKERTOMUS

2.Prikaatin vetäytyessä ja lähestyessä Siikajokea, kello 1300 von Döbeln sai käskyn suojata armeijan vetäytymisen joen yli, sillä tykistö ja kuormasto olivat ruuhkautuneet kirkonmäelle lumikinoksiin.

Von Döbeln ryhmitti prikaatinsa siten, että Porin Rykmentin 1.Pataljoona oli tien suunnassa Kerttulan tasalla ja muut pataljoonat sen takana; von Otterin pataljoona oli reservinä kirkonmäellä. Kulnevin tykistö asettui tuliasemiin Pyhtilän kohdalle noin 350 metrin päähän ruotsalaisten 6-naulaisista tykeistä, ja jääkäriketjut hyökkäsivät porilaisten vasenta siipeä vastaan levittäytyen Eskolasta joen rantaan saakka. Venäläisillä oli käytössään lumikenkiä.

Porin rykmentti yritti torjua hyökkäyksen taaemmilla  pataljoonillaan, mutta nämä joutuivat vetäytymään pappilan tasalle. Samanaikaisesti yritti  kumpikin puoli eliminoida toistensa tykistön. Ruotsalaisten uudenaikaisempi tykistö hiljensi nopeasti venäläisten patterit. Venäläiset jääkärit puolestaan harvensivat tarkalla tulella ruotsalaisten tykkimiehistöä.

Venäläisten kärkeen kuuluneen eversti Turtshaninovin osasto lähti etenemään metsäpolkuja myöten Kulnevin vasemmalta puolelta kohti kirkonmäkeä. Von Otterin pataljoona sai käskyn ryhmittyä porilaisten oikealle puolelle ja ehti paksusta lumesta huolimatta ajoissa perille. Osa miehistä oli ollut mukana jo Kustaa III:n sodassa, mutta uudet miehet olivat tottumattomia tuleen. Pataljoonan taistelu sujui kuitenkin moitteettomasti; vain äärimmäinen siipi joutui hieman taipumaan venäläisten painostuksesta.

Kello 1700 von Döbeln sai käskyn irtaantua. Irtaantuminen jouduttiin suorittamaan taistellen, sillä venäläiset hyökkäsivät herkeämättä. Vielä viime vaiheessa yritti venäläinen ratsuväkiosasto jäitse katkaista von Otterin vetäytymistien, mutta vajaa 100 Uudenmaan rakuunaa  torjui hyökkäyksen. 2.Prikaatin osuus Siikajoen taistelussa oli päättynyt, ja prikaati marssi yön aikana Lumijoelle.

Neljä tuntia kestänyt taistelu oli ollut erittäin kiivas, muun muassa von Otterin pataljoonassa oli jäljellä vain 45 patruunaa eikä paperin puutteen takia voitu uusia valmistaa. Yhteenotto oli kuitenkin ollut merkittävä, sillä ensimmäisenä von Otterin pataljoonan taisteluna se oli hyvänä pohjana, jonka moraalinen vaikutus oli suuri suomalaisille ja ruotsalaisille joukoille.

Illan alkaessa hämärtää aloitti Adlercreutz hyökkäyksen kahdella prikaatilla, löi Siikajoelle edenneen venäläisten kärjen ja ajoi vihollista takaa noin 5 km pimeän tuloon saakka. Oli hiuksen hienoa, ettei koko venäläisten joukko joutunut vangiksi, sillä venäläisten jälkeen päin kertoman mukaan he pelastuivat vain siksi, että takaa-ajo lopetettiin. Venäläisten taistelutahto oli menetetty ruumiillisen väsymyksen seurauksena.

Siikajoen taistelu päätti Ruotsi-Suomen armeijan vetäytymisen ja viikkoa myöhemmin lyötiin Revonlahdella kenraalimajuri Bulatovin joukot. Venäläiset arvioivat asemansa heikentyneen siinä määrin, että he vetäytyivät Kokkolaan. Klingspor tyytyi seuraamaan hitaasti perässä, kunnes joukot olivat venyneet Himangalta Siikajoelle. 2.Prikaati sijoitettiin Pattijoelle. Näissä asemissa pysyi armeija kesäkuun puoliväliin saakka keräten muonaa ja rehuja, kouluttaen joukkojaan sekä linnoittaen.

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi n.20

Haavoittui ja kaatui n.200

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5+255

Haavoittui ja kaatui n.200

 

KARTTA

 


 

  20.4.08 Lontoossa päästiin sopimukseen apujoukkojen lähettämiseksi Ruotsiin.  

 

  22.4.08 Venäläisten 1800 miehen osasto nousi taistelutta maihin Gotlannin Slesvikenissä. Maihinnousuosastoa johti kontra-amiraali Bodisco adjutanttinaan aliluutnantti Brosin. Maihinnousseet joukko-osastot olivat Koporin Musketöörirykmentistä kaksi pataljoonaa, sen krenatööri- ja 1.musketööripataljoona, komentajinaan eversti Licharev ja majuri Breverus (vahvuus 18+40+969 miestä), 20.Jääkärirykmentistä sen 1.Jääkäripataljoona komentajanaan eversti Schivkovitsh (vahvuus 17+40+501 miestä), sekä kuusi tykkiä 6-naulaisesta tykistökomppaniasta (puoli komppaniaa) päällikkönään majuri Jefremov (vahvuus 3+1+78 miestä). Mainittakoon vielä, että venäläiset olivat lähteneet soitellen sotaan, sillä molemmilla jalkaväkiyksiköillä oli soittokunnat mukanaan. Paikallinen pappi esti puheellaan gotlantilaisten talonpoikien vastarinnan. Venäläiset marssivat kohti Visbyä, jossa ruotsalaisten taistelutoimia suunnitellessa havaittiin, ettei ruutia asevaraston 600 kivääriin ole ollenkaan. Visby ja koko Gotlanti antautui 24.4.08 ilman taistelua.  

 


 

  27.4.08 Revonlahti (taistelu)  

 

4.Pr/Eversti Cronstedt; Eversti Adlercreutz; Ratsumestari Adlercreutz (edellisen veli); Everstiluutnantti G.Aminoff; Everstiluutnantti Christiernin; Majuri von Otter; Majuri Furumark; KarJääk, SavR, SavJääkR, SavPrTK; 2250 miestä. Lisäksi Adlercreutzin käskemä erillisosasto, joka koostui jääkäreistä ja rakuunoista.

Kenraalimajuri Bulatov; Permin MR, Mohilevin MR, tykistöä; 1500 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kun Ruotsi-Suomen Pääarmeija vetäytyi rannikkoa myöten, 4.Prikaati eversti Cronstedtin johdolla vetäytyi Savosta pohjoiseen kohti Oulua. Kenraalimajuri Bulatov, joka oli seurannut joukkonsa kanssa Cronstedtiä, oli nyt jo Revonlahdella. Tästä johtuen Pääarmeija marssi Lumijoelle tarkoituksena antaa Bulatoville samanlainen kohtalo kuin Siikajoella venäläiset kokivat. 150 miehen suomalaisosasto siirtyi tarkkailemaan Bulatovin liikkeitä. Cronstedt sai käskyn marssia Oulusta hyökätäkseen määräpäivänä ja hetkenä Bulatovin kimppuun. Tämän hyökkäyksen salaamiseksi Adlercreutz itse siirtyi tarkkailevan 150 miehen johtoon ja iski sillä joukollaan kiivaasti venäläiseen Bulatovin osastoon niin, että venäläiset kuvittelivat joukkoa paljon suuremmaksi. Cronstedt kuitenkin myöhästyi määrätystä hyökkäyshetkestään tai ei voinut tuntemattomasta syystä hyökkäystä suorittaa oikealla hetkellä ja sen vuoksi Adlercreutzin oli pienen joukkonsa kanssa vetäydyttävä. Kohta alkoi Revonlahden suunnalta kuulua kuitenkin kovaa ammuntaa ja jonkin ajan kuluttua tuotiin Lumijoelle vankeja, vallattuja tykkejä ja itse kenraalimajuri Bulatov haavoittuneena. Adlercreutzin hyökkäys oli vetänyt venäläisten huomion puoleensa niin täydellisesti, että Cronstedt kykeni yllättämään venäläiset toiselta puolelta. Venäläiset lyötiin totaalisesti. Revonlahden taistelu oli sodan tähän asti verisin taistelu.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Tappiot yhteensä 94-124

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3+73

Kaatui 2+16 (2+46?)

 

VENÄJÄ:

Tappiot yhteensä 500-643

Jäi vangiksi 7+432

Kaatui 4+200

 

KARTTA

 


 

  Huhtikuun lopussa pohjanmaalaiset talonpojat kahakoivat venäläisten kanssa, mm. Kokkolassa, jossa he saivat saaliikseen 53 tuliasetta. Huhtikuun viimeisenä päivänä talonpojat ahdistelivat Kalajoen yläjuoksulla venäläisten palveluksessa ollutta italialaista markiisi Pauluccia saattueineen.  

 

  Huhtikuun tappiot: Suomalaiset 528, venäläiset yli 1000.

Tappiot sodan alusta lähtien: Suomalaiset 750, venäläiset noin 1400. Tappioihin ei ole luettu marssitappioita ja sairastumisia.  

 

  Siikajoen ja Revonlahden voittojen vuoksi kenraali Klingspor ylennettiin sotamarsalkaksi ja Eversti Adlercreutz kenraalimajuriksi.

 


 

Vastahyökkäysvaihe 2.5.-8.7.1808


 

  2.5.08 Niilekselä (Pulkkilasta noin 5 km pohjoiseen) (kahakka)  

 

Osia/5.Pr

Kasakoita

 

TAISTELUKERTOMUS

5.Pr:n pääkolonnan lähestyessä Pulkkilaa, se törmäsi tiedustelevaan kasakkaosastoon, joka vangittiin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

KARTTA

 


 

  2.5.08 Pulkkila (taistelu)  

 

Eversti Sandels; Everstiluutnantti Fahlander; Majuri Grotenfelt; Majuri von Essen; Kapteeni Silfverbrand; Kapteeni Duncker; Luutnantti Clementeoff; 5.Pr; 350 miestä/KajP ja PohjmR, 200 miestä/SavJääkR, 2 3-naulaista tykkiä/SuomTR, 400 miestä/Länsipohjan R, 9 rakuunaa/KarRR; Yhteensä 960 miestä, joukossa 30 hiihtäjää.

Everstiluutnantti Obuhov; 1P/Mohilevin MR, kasakoita ja 3 6-naulaista tykkiä; Yhteensä 270 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Everstiluutnantti Obuhovin johtama noin 500 miehen osasto (taistelujoukkoja vain n.250 miestä, loput kuormakuskeja) oli tuomassa vahvistuksia ja tarvikkeita pohjoisempana olevalle kenraalimajuri Bulatovin joukolle, mutta oli pysähtynyt Pulkkilaan. Majoitus Pulkkilan kylän taloihin oli varattu neljäksi päiväksi. Sandels päätti tuhota vihollisen Pulkkilassa. Aamusumussa n.klo 0200 aikaan suomalaiset hyökkäsivät kahdelta suunnalta, neljänä osastona, Fahlanderin osaston yritettyä koukata venäläisten selustaan. Heidät havaittiin ennen aikaisesti, jolloin venäläiset aloittivat tulituksen, mutta vetäytyivät Pulkkilan kylän Anttilan tilan taloihin. Taistelu oli alkanut tuntia ennen suunniteltua yhteistä yllätyshyökkäystä. Tulitaistelu kesti nelisen tuntia, jonka päätteeksi Obuhov ja hänen osastonsa antautui. Obuhov oli itsekin haavoittunut pahasti. Kapteeni Serbin ja muutamia miehiä tykkeineen pääsivät pakoon.

Saaliiksi saatiin 2 lippua, yksi 6-naulainen tykki kaksine ammusvaunuineen, n.200 kivääriä kolmine patruunakuormineen, hevosia, kärryjä ja runsaasti muonaa.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4+61 (Toisen tiedon mukaan vain 46 haavoittui)

Kaatui 10

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6+276 (Toisen tiedon mukaan Evl Obuhov+4U+18AU+21 kasakkaa+197 jalkaväkimiestä, loput kuormaston kuskeja)

Haavoittui 4+45 (Kaikki vankien joukossa. Toisen tiedon mukaan 44 haavoittunutta)

Kaatui 1+41 (Toisen tiedon mukaan 41 kaatunutta)

 

KARTTA.

 


 

  3.5.08 Sveaborgin Linnoitus antautui kahden kuukauden piirityksen päätteeksi. Piiritys alkoi 2.3.08. Antautuminen perustui Sveaborgin linnoituksen päällikön Cronstedtin venäläisten kanssa tekemään sopimukseen. Taistellen venäläiset eivät linnoitusta saaneet. Linnoituksen uudeksi päälliköksi nousee amiraali Sarjutchev.  

 


 

  4.5.08 Peippo (Nykyisin Pyhäntä, Piippolasta 20 km kaakkoon) (huoltokuormaston kaappaus)  

Paikkaa on historian kirjoissa kutsuttu nimellä Piippo.

 

Majuri Grotenfelt; Osia/PohjmR/5.Pr

Kuormastovartio 

 

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Grotenfelt osastoineen vangitsi 39 venäläistä huoltokuormaston saattovartijaa Piipon majatalosta. Kuormasto hevosineen saatiin saaliiksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita.

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 39

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.5.08  Ahokylä (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Luutnantti Schantz; Aliluutnantti Tawaststjerna; 50 miestä/KajP

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

5.Prikaatiin kuuluneet luutnantti Anton Wilhelm Schantz ja aliluutnantti Carl Gustaf Tawaststjerna sieppasivat 50 miehellään 123 kuormaa elintarvikkeita sekä venäläisten Savonlinnasta lähettämiä kirjeitä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.5.08 Kärsämäki (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Everstiluutnantti Fahlander; KajP; 250 miestä.

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Everstiluutnantti Fahlander osastoineen sai saaliikseen noin 70 rekikuormaa, jossa oli viljaa, lihaa, viinaa ja lääkkeitä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+35

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.5.08 Haapajärvi (kahakka)  

 

Luutnantti Burman; 100 miestä/KajP; TPOs

Kasakkapartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Luutnantti Borman vangitsi tiedustelupartion. Borman sai saaliikseen 4 kasakkahevosta.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  5.5.08 Saviselkä (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Kapteeni Malm; 30 miestä/SavJääkR

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Grotenfeltin osastosta irroitettu 30 (Savon) jääkärin osasto kapteeni Malmin johdolla eteni Saviselkään ja sai siellä kaapattua 28 vaunun ampumatarvikekuljetuksen.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita ?

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

KARTTA

 


 

  5.5.08 Nissilä (Vieremä) (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Majuri Paul Bosin; 100 miestä/OulP; TP-osasto (nissiläläisiä)

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Paul Bosin ja 100 miestä Oulun Pataljoonasta, sekä joukko paikkakuntalaisia talonpoikia kaappasivat Nissilässä 60 kuormaa. Bosinin osasto oli saanut käskyn vallata Nissilässä tiedon mukaan olleen varaston. Varastoa siellä ei kuitenkaan ollut, mutta paikalle sattumoisin saapunut yllämainittu 60 reen venäläiskuormasto joutui vallatuksi. Voitostaan varmuutta saaneena Bosinin joukko jatkoi omine lupineen marssia kohti Iisalmea, jossa tiedettiin olevan suuri venäläisten varasto.

Majuri Bosinin osaston oli käskenyt af Klercker, mutta alueella samanaikaisesti operoinnin aloittanut 5.Prikaatin päällikkö eversti Sandels ei ollut hyvillään tästä hänen edelleen ehtineestä kouluttamattomasta joukosta. Tämän johdosta Bosin määrättiin myöhemmin - tosin jo Iisalmessa käytyään - Kajaanin tien varmistukseen Nissilässä ja sittemmin johtamaan vankikuljetuksen kohti Oulua.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  6.5.08 Valkiamäki (vartioston vangitseminen)  

Kyseessä on Iisalmesta 15 km pohjoiseen oleva kylä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Valkeiskylä.

 

Evp kenraalimajuri S.V.Carpelan, evp kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, lautamies Ruotsalainen, talollinen Erik Ollikainen. Kymmeniä talonpoikia (TPOs).

Vartiosto, 17 miestä; Kuormastovartio, noin 10 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Sotahistoriallisesti ajankohtaan liittyy venäläisten yritys päästä Iisalmesta Piippolaan, jolloin kenraaliluutnantti Nikolai Tutschkovin joukkoja oli liikkeellä kyseisellä tiellä. Samaan aikaan eversti Sandels lähetti vastatoimiin useita osastojaan Pulkkilasta etelän suunnan tieurille venäläisiä vastaanottamaan.

Talonpoikien toimintaa on aktivoittanut saatu tieto, että 5.Prikaati on aloittanut etenemisen kohti etelää ja on jo lähellä Iisalmea.

5.5.08 Iisalmen kylässä entisen kenraalimajurin ja Kuopion maaherran S.V.Carpelanin luona kokoontui joukko seudun johtomiehiä, kuten vakinaisesta palveluksesta eronnut kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, lautamies Ruotsalainen ja talollinen Erik Ollikainen, sekä muutamia muita. He tiesivät, että Iisalmen pohjoispuolella, Valkiamäessä, opettaja Gummeruksen talossa majaili venäläinen 17 miehen vartiosto. Kyseinen vartiosto piti saada kukistetuksi ennenkuin voitiin yrittää Iisalmessa olevan varaston valtausta. Seuraavana yönä (5./6.5.08) joukko talonpoikia piiritti Gummeruksen talon. Lautamies Ruotsalaisen merkistä joukko ryntäsi taloon ja yllätti venäläiset uniltaan ja sai koko joukon vangiksi ilman vastarintaa. Sattumoisin muutaman tunnin kuluttua etelän suunnasta saapui venäläisten heinäkuljetus, jonka ajureina oli savolaisia talonpoikia ja vartijoina kapteeni sekä kymmenkunta miestä. Heidän ja TP-osaston välille syntyi käsikähmä, jonka tuloksena mm. opettaja Gummerus sai surmansa, maanmittari Boisman haavoittui luodista, sekä kaikki talonpojat savolaisine ajureineen pakenivat. Venäläiset kuormastovartijat vapauttivat vangitut toverinsa Gummeruksen talosta. Tapahtumat eivät päättyneet tähän. Talonpojat kokoontuivat kiireesti uudelleen, koska tilanne oli hyvin kriittinen pelosta, että venäläiset saattoivat minä hetkenä hyvänsä hälyyttävän Iisalmessa olevan suuremman joukkonsa ja siitäkös olisi syntynyt ties minkälaisia kostotoimia. Talonpojat onnistuivat nyt nopealla uudella ylläköllä lyömään venäläiset, eikä hälytystä Iisalmeen tapahtunut. Venäläisten tappiot olivat 8 kaatunutta ja joitakin haavottuneita. Ainakin 11 venäläistä otettiin vangiksi. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui Muutamia

Kaatui 8

 

KARTTA

 


 

  6.5.08 Iisalmi (varaston valtaus)  

 

Evp kenraalimajuri S.V.Carpelan, evp kapteeni Sahlstein, maanmittari Boisman, talollinen Erik Ollikainen; Kymmeniä talonpoikia (TPOs).

Varastovartio; Osia/1K/Mohilevin MR

 

TAISTELUKERTOMUS

Valkiamäellä yöllä voiton saaneet talonpojat hyökkäsivät vielä saman yön kuluessa Iisalmella talollisen Erik Ollikaisen johdolla venäläisten varastovahtien kimppuun ja saivat saaliikseen 200 kuorman määrän elintarpeita ja 49 vankia. Erik Ollikaisen lisäksi mainitaan johtohenkilönä maanmittari Boisman, joka haavoittuneena osallistui valtaukseen. Myös vakinaisesta palveluksesta eronnut kapteeni Sahlstein otti osaa operaatioon. Kerrotaan operaation arkkitehtinä olleen ja myös valtaukseen osaaottaneen entisen Kuopion maaherran, kenraalimajuri S.V.Carpelanin, joka halusi nimenomaan talonpoika Ollikaisen mainittavaksi johtohahmona. Pian tapahtuman jälkeen paikalle saapui osastoineen majuri Bosin, joka otti virallisesti venäläisten varastot kruunun haltuun. Vähän myöhemmin päivällä saapui lisäksi viitisenkymmentä Savon Jääkäriä. Kerrotaan, että viikonlopun aikana (6.5.08 oli perjantai) koko suomalaisjoukko sotilaineen ja talonpoikineen "tutustui" venäläisten varaston elintarvikkeisiin ja varsinkin nesteisiin ja siten juhlistivat voittoaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 49

Haavoittui 1

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  6.-8.5.08 Finström ja Töftö (7.5.08) (kahakat)  

 

Nimismies Arén ja pastori Gummerus; AhvmTPOs

Majuri Paul Neidhard; 80 miestä; Lisäksi 80 miestä Töftön suunnalla. 25.JääkR, Kasakkaosasto (10 miestä) 

 

TAISTELUKERTOMUS

Ahvenanmaalaisten oma operaatio venäläisiä miehitysjoukkoja vastaan.

Venäläisten miehitettyä Ahvenanmaan saariston, he käyttäytyivät aluksi ystävällisesti paikallisväestöä kohtaan, mutta myöhemmin asenne muuttui tiukemmaksi.

Talonpojat valittivat paikalliselle Nimismies Arenille venäläisten heille antamista kohtuuttomista vaatimuksista ja huonosta kohtelusta. Nimismies Aren päätti ryhtyä vastarintaan, kohteenaan vaatimukset esittänyt majuri Neidhard kasakkahenkivartijoineen, joita tiedettiin olevan 10 miestä ja sijaintinaan Strömsvikin kartano. Aren kertoi päätöksestään Finströmin apulaispappi Henrik Johan Gummerukselle, joka puolestaan nostatti kansassa lisää vastarintahenkeä. Pian olikin koossa Arenin ja Gummeruksen johdossa noin 100 talonpoikaa Finströmistä, aseinaan pääasiassa seipäitä, mutta metsästykseen tarkoitettuja tuliaseitakin oli joillakin. Joukon päästyä Strömsvikin kartanoon, todettiin majuri Neidhardin paenneen, mahdollisesti saatuaan tietää talonpoikien tulosta kartanon isännältä, kruununvouti Taxellilta.

Ensimmäinen laukaustenvaihto tapahtui 6.5.08 Färjsundetissa, jossa vangittiin joukko venäläisiä heidän rantautuessaan. Vastarannalla ollut toinen venäläisjoukko ryhtyi ammuskelemaan kohti talonpoikaisosastoa, johon talonpojat vastasivat omalla tulellaan. Vastarannan venäläiset vetäytyivät.

Hammarslandin Marsundissa vangittiin samaan aikaan toinen venäläisjoukko ja myös muualla Ahvenanmaalla tavatut venäläiset riisuttiin aseista.

Eräällä maantiellä kaatui ensimmäinen venäläinen, eräs ratsumies.

Majuri Neidhard oli kahden kasakkahenkivartijan kanssa piiloutunut metsään Grelsbyn ja Finströmin välimaille. Nälän pakottamana he antautuivat vasta 8.5.08.

Färjsundetissa vetäytyneet venäläiset kulkeutuivat Töftöhön, mutta Aren ja Gummerus seurasivat perässä. Töftössä ahvenanmaalaiset hyökkäsivät rivistönä kohti venäläisiä, jotka heti antautuivat. Vangiksi saatiin 136 miestä. Ahvenanmaan pääsaari oli nyt venäläisistä vapaa.

Kaikki vangit kuljetettiin Tukholmaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 8+152 (joukossa haavoittuneita)

Haavoittui tuntematon määrä; jäivät vangeiksi

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  9./10.5.08 Taipale (Iisalmi) (kahakka)  

 

Kapteeni Malm; Luutnantti Clementeoff; 70 miestä/KajP, 120 miestä/SavJääkR

1K/Mohilevin MR; Noin 120 miestä

 

TAISTELUKERTOMUS

Kapteeni Malmin saavuttua 120 Savon Jääkärin kanssa Iisalmelle (50 jääkäriä tästä joukosta oli saapunut jo 6.5.08), hänen osastoonsa liittyi siellä luutnantti Clementeoffin johtamat 70 Kajaanin Pataljoonan miestä. Myös majuri Bosin ja hänen 100 Oulun Pataljoonan miestään oli tällöin vielä Iisalmella. Bosin kertoi Malmille, että etelästä lähestyi 150 venäläisen osasto. Malm käski luutnantti Burmanin ja 60 jääkärin koukata venäläisten kolonnan taakse etelään, mutta koukkaus osui tyhjään venäläisten jäätyä Taipaleen kylään yöpymään. Bosin jäi oululaisineen Iisalmeen ja Malm yhtyneine osastoineen eteni Pakaskylään, Iisalmen kirkolta noin 7 km etelään. Sieltä käskettiin luutnantti Clementeoff ja 70 Kajaanin Pataljoonan miestä koukkaukseen Taipaleen kylän eteläpuolelle. Malm eteni savolaisineen tieuraa pitkin kohti Taipaletta. Clementeoff eteni Kirmanjärven itäpuolta ja saapui Taipaleeseen venäläisten lähdettyä jo vetäytymään. Clementeoff sai vetäytyvän kolonnan katkaistua, jolloin saarroksiin jäänet venäläiset pyrkivät metsään ja osa Nerkoonjärven jäälle. Lyhyen tulitaistelun jälkeen venäläiset joutuivat kuitenkin antautumaan pieninä osastoina kärsittyään sitä ennen jonkin verran miestappioita. Vain muutama venäläinen onnistui pääsemään metsien kautta pakoon. Suomalaisille ei tappioita tässä kahakassa syntynyt lainkaan. Vangit toimitettiin majuri Bosinille Iisalmelle, josta hän kuljetti ne Ouluun. Malm jatkoi kohti Kuopiota.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+93

Haavoittui -

Kaatui 5

 

KARTTA

 


 

  10.5.08 Kumlinge  (taistelu)  

 

Pastori Gummerus; AhvmTPOs; 450m. Laivasto-osasto Kapfelman (luutnantti von Kapfelman); kuunari Fröja ja 2 tykkiparkassia (toinen t-parkassi nr 9), 73 miestä, tykistöä 5x2N. Lisäksi kolmen laivan Osasto Cronstedt (luutnantti O.Cronstedt) varmistamassa Kumlingen itäpuolella. TP-osastoa varten Kumlingen länsipuolelle ankkuroitui yli kymmenen aluksen kuljetuslaivasto-osasto (luutnantti Lagerhjelm).

Eversti Vuitsh; 600 miestä (joidenkin lähteiden mukaan 800 miestä); 5 komppaniaa/25.JääkR, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset olivat miehittäneet Kumlingen saaren. Venäläisten saatua tietoonsa Ahvenanmaan mantereen tapahtumista, he ryhtyivät ryöstelemään. 8.5.08 saapui Ruotsista Kumlingen vesille pieni laivasto-osasto. Osaston päällikkö luutnantti von Kapfelman neuvotteli venäläisten kanssa aselevon kahdeksaksi päiväksi. Ehtona oli, että venäläisten on pysyttävä saarella ja heidän on antauduttava elleivät he saa apuvoimia kyseisen määräajan puitteissa. Jo seuraavana päivänä venäläiset rikkoivat sopimuksen, sillä he yrittivät karata saarelta. Kapfelman pyysi Gummeruksen miehineen apuun. Gummeruksen joukko teki jo seuraavana päivänä maihinnousun Kumlingeen, mutta venäläisten tulituksessa Gummerukselta kaatui pari miestä. Tästä huolimatta maihinnousua jatkettiin joukon saatua vahvistuksina myös Kumlingen saaren talonpoikia. Nämä mukaan lukien Gummeruksen TP-osaston vahvuus oli nyt noin 450 miestä. Kapfelman oli antanut TP-osastolle muutamia kivääreitä, sekä toimitti paikalle myös 4 pientä tykkiä. Saatuaan kunnon sillanpääaseman ja venäläisten vetäydyttyä saaren sisäosiin, Gummerus valmistautui uuteen hyökkäykseen. Marssittuaan kylän liepeille ja alettuaan ampua läheiseltä kukkulalta tykeillä kohti venäläisten asemia, josta he vastasivat tuleen, Eversti Vuitsh pian ryntäsi majapaikkanaan pitämästä pappilasta ulos valkeata liinaa heiluttaen antautumisen merkiksi, jolloin kaikki venäläiset lopettivat tulituksensa, mutta ahvenanmaalaiset valkean lipun merkityksestä tietämättöminä jatkoivat vain ampumistaan. Vasta kun itse Gummerus selvitti miehilleen venäläisten antautuneen, tuli taukosi. Taistelutahtonsa menettänyt koko Vuitshin osasto antautui.

 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui 3

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 25+448

Haavoittui 8

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  11.5.08 Brändö ja Flakaholm (kahakat)  

 

AhvmTPOs

Majuri Scheremetjev; 1 komppania/25.JääkR

 

TAISTELUKERTOMUS

Kumlingen menestyksekkään taistelun jälkeen Gummeruksen osasto nousi maihin muihinkin venäläisten hallinnassa vielä oleviin saariin. Venäläiset antautuivat lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kaikissa paikoissa.

Mainittakoon, että Brändön venäläispäällikkönä ollut Scheremetjev oli häikäilemätön mies. Hän oli pakottanut väestön antamaan elintarpeita korvauksetta ja piti paikallista kirkkoa jauhovarastona. Nämä toimenpiteet olivat omiaan nostattamaan lisää ahvenanmaalaisten tuntemaa vihaa venäläismiehittäjää kohtaan ja lisäämään talonpoikaisosaston taistelutahtoa.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 6+89

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  12.5.08 Kuopio (takaisinvaltaus)  

 

Kapteeni Malm; Luutnantti Clementeoff; Luutnantti Burman; Aliluutnantti Tavaststjerna; SavJääkR, KajP, Länsipohjan R, 300 miestä/TPOs Koulumestari Felman

Venäläinen Kuopion varuskunta; Vahvennettu K/Mohilevin R (krenatöörejä); vahvuus 300, josta n.100 miestä varuskunnan päällikön mukana tiedustelemassa Toivalan suunnalla.

 

TAISTELUKERTOMUS

Iisalmen valtauksen jälkeen kapteeni Malm suuntasi käskynsä mukaisesti kohti Kuopiota. Malmin osaston vahvuus oli 148 miestä. Malm päätti ottaa Kuopion lähestymällä puolen yön jälkeen pimeällä lännestä ja jakamalla joukkonsa kolmeen osastoon. Osastoja komensivat luutnantit Burman ja Clementeoff, sekä aliluutnantti Tavaststjerna. Lisäjoukkona toimi noin 300 miehen talonpoikaisosasto, jota johti koulumestari Felman. Talonpojat käskettiin Kuopion itäpuolelle jäälle estämään mahdolliset venäläisten pakoyritykset.

Hyökkäysoperaatio aloitettiin tasan klo 0200. Burman, Clementeoff ja Tavaststjerna hyökkäsivät kaupungin pohjois- ja länsilaidalla olleita kenttävartioita vastaan. Burman ryntäsi joukkoinensa pistimin päälle, jolloin venäläiset jättivät asemansa ja juoksivat kaupungin läpi Kallaveden jäälle, sekä yrittivät paeta jäätä myöten, mutta talonpojat olivat vastassa. Käännyttyään takaisin ja havaittuaan pakomahdollisuutensa tyrehtyneen, suurin osa venäläisistä antautui, eli 52 miestä. Jonkin verran Burmanin pakosalle ajamasta joukosta pääsi pakoon jäälle jouduttuaan valitsemalla etelään vievän talvitien. Clementeoff ja Tavaststjernakin saivat ajettua vihollisen pakosalle, mutta osa heistä - krenatööreistä - ryntäsi kiviseen kansliarakennukseen ja sen yläkertaan ryhtyen sieltä ampumaan kohti Malmin miehiä. Kun ammuskelu oli kaupungilla kiivaimmillaan, jätti osa talonpojista kurittomasti asemansa Kallaveden jäällä ja kiirehti ryöstelemään venäläisten jälkeensä jättämiä tavaroita. Tällöin useita kymmeniä venäläisiä, mukaan lukien varuskunnan päällikkö, pääsi helposti pakoon Kallaveden jäälle ja metsään.

Valtaustaistelu Kuopiossa päättyi vasta klo 0600 kun kansliarakennukseen linnoittautuneet venäläiskrenatöörit antautuivat.

Suomalaiset saivat saaliikseen Kuopiosta 1200 tynnyriä viljaa ja 1000 säkkiä jauhoja ja ryynejä, sekä myös muita elintarvikkeita.

Tämän Kuopion valtauksen johdosta Malm ylennettiin majuriksi. Samalla hänen alaisuuteensa lähetettiin vahvistuksiksi 300 miestä, että Kuopio voitaisiin pitää.

Suomalaisten tappiot tässä taistelussa olivat kaksi kaatunutta ja yksi haavoittunut jääkäri. Venäläisiä jäi vangiksi noin 300 miestä, mutta he olivat pääosin sairaita ja lääkintöhenkilökuntaa. Terveitä joukossa oli 83 miestä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1 (SavonJääkR:n tappiot)

Kaatui 2 (SavonJääkR:n tappiot)

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5+291 (Vangeista vain 83 oli tervettä, loput sairaita ja lääkintähenkilökuntaa)

Haavoittui ja kaatui yhteensä 40

 

KARTTA

 


 

  13.5.08 Saarijärvi (kaappausyritys)  

 

TPOs (Pääosin pohjoispohjalaisia)

Kuormastovartio (jalkaväkeä ja kasakoita)

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten ruuan ja rehun puute, sekä ankara kyyditys- ja majoitusrasite johti talonpoikien venäläisiä kohtaan tunteman vihamielisyyden puhkeamiseen myös Saarijärvellä.

Saarijärven kirkon luona havaittiin lepotauolla ollut venäläinen muonakuormasto. Mahdollisesti venäläiset saivat vihiä kaappausyrityksestä, jolloin talonpoikaisosasto joutui tulituksen kohteeksi ennen aikojaan. Myös kasakat hyökkäsivät suomalaisten kimppuun. Vaikka vajaasti aseistautunut talonpoikaisjoukko yritti puolustautua venäläisiä vastaan kaataen luodikoillaan ja seipäillään muutamia sotilaita, se silti lyötiin hajalle ja pakoon. Suomalainen talonpoikaisosasto epäonnistui tässä muonakuormaston kaappausyrityksessä.

Rangaistukseksi paikallisten virkamiesten omaisuus tuhottiin ja muutamia muitakin taloja ryöstettiin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui muutamia

 

KARTTA

 


 

  13.5.08 Peltokorpi, Korpraalinmäki (Kälviä) (kahakka)  

 

TPOs (kälviäläiset)

Jalkaväkeä

 

TAISTELUKERTOMUS

Kälviän Korpraalinmäelle (nykyisen Peltokorven koulun paikkeilla) kälviäläiset talonpojat olivat rakentaneet vartiopisteen. He olivat yrittäneet muuntaa asusteensa näyttämään oikealta sotilaspuvulta, mm. laittamalla hattuunsa valkean nauhan. Tällä toimenpiteellä ja venäläisten havaitessa heidät, talonpojat kuvittelivat pystyvänsä välttämään venäläisten tulon Kälviälle, mutta toisin kävi. Venäläiset saartoivat heidät. Syntyneessä tilanteessa alkoi laukaustenvaihto, jolloin vain parilla kymmenellä kiväärillä aseistautunut talonpoikaisjoukko irtautui ja pakeni eri tahoilleen. Kuitenkin venäläiset kärsivät kahakassa 12 miehen tappiot kaatuneina. Venäläiset saivat Korpraalinmäen ja etenivät Kälviän kirkonkylään.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Tappiotiedot puutteellisia.

Jäi vangiksi 7

Haavoittui -

Kaatui 12

 

KARTTA

 


 

  13.5.08 Kokkola (huoltokuormaston kaappaus)  

 

TPOs

Kenttävahti

 

TAISTELUKERTOMUS

Kokkolalainen talonpoikaisosasto hyökkäsi venäläisen kenttävahdin kimppuun ottaen heiltä 53 kivääriä.

Levottomuus Pohjanmaalla aiheutti venäläisten joukkojen siirtoja. Kokkolan tapauksen johdosta kenraaliluutnantti Rajewski sai käskyn marssia Vaasasta Kokkolaan ja Uuteenkaarlepyyhyn, sekä määräyksen laittaa rahvas kuriin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  14.5.08 Peltokorpi (Kälviä) (kahakka)  

 

Tiedustelupartio Spåre; Kersantti Spåre; 30 miestä/HämR

Kenttävahti/90 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

13.5.08 lähetettiin Himangolta 30 miehen tiedustelupartio kersantti Spåren johdolla tiedustelemaan Kälviän suuntaan vihollisen oikeaa sivustaa. Seuraavana päivänä Kälviän Peltokorvella he onnistuivat yllättämään ja hajottamaan vihollisen 90 miehen kenttävahdin. Partio palasi 15.5.08 takaisin Himangolle.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

KARTTA

 


 

  14.5.08 Ruotsalaisten 2000 miehen maihinnousuosasto saapui Gotlannin Östergarniin ja alkoi edetä kohti Visbyä. Maihinnousuosastoa johti everstiluutnantti J.C.Fleetwood. Maihinnousseet joukko-osastot olivat Kuninkaan Oman Värvätyn Rykmentin yksi pataljoona komentajanaan majuri H.L.Norman (vahvuus 14+12+375), Kronobergin Rykmentin yksi pataljoona komentajanaan majuri W.Wrangel von Brehmer (vahvuus 13+19+514), Jönköpingin Rykmentin yksi pataljoona komentajanaan majuri C.Külenstierna (vahvuus 14+14+447), Kalmarin Rykmentin yksi pataljoona komentajanaan J.Stålhammar (vahvuus 11+14+495), Venden Tykistörykmentin 4.Kuusinaulainen Tykistökomppania päällikkönään luutnantti G.Timme ja kalustolisänä Karlskronan Laivastoaseman kahdeksan kolmenaulaista tykkiä. Ylivoiman edessä venäläiset halusivat neuvotella. Venäläisten antautumissopimus allekirjoitettiin 16.5.08 ja he poistuivat saarelta sopimuksen mukaisesti ilman aseitaan, hevosiaan ja lippujaan 18.5.08. Näin Gotlanti vapautui venäläisistä. Venäläiset olivat pakko-ottaneet 20 ruotsalaista riveihinsä ja sijoittaneet heidät eri osastoihin, mutta ruotsalaisen maihinnousuosaston saapuessa pakko-otetuista pääsi 13 miestä pakenemaan. Venäläisten kärsivät henkilötappioina tässä vallanvaihdossa 17 miestä kaatuneina. 

 

  Toukokuun alkupuolella uhka hyökkäyksestä Ruotsin eteläpuolelta Tanskan suunnalta poistui, sillä siellä oleillut espanjalainen osasto poistui englantilaisilla laivoilla Espanjaan. Espanjalaiset olivat olleet Napoleonin ranskalaisten liittolaisina Marsalkka Jean-Babtiste Bernadotten alaisuudessa Tanskan Fyenissä ja Etelä-Juutinmaalla, mutta heidän tiedustelunsa saatua tietää toisen englantilaisen laivasto-osaston, joka oli talvehtinut Göteborgin edustalla ja jota johti amiraali Hyde Parker, saapumisesta 17.5.08 Göteborgiin Ruotsin tueksi, katsoi espanjalaisosaston komentaja Markiisi La Romana, neuvoteltuaan ensin englantilaisten kanssa, viisaammaksi vetäytyä englantilaisten tarjotessa kuljetusapuna laivastoaan. Englantilaisilla oli kiistatta meriherruus kyseisellä alueella, joten olisi ollut järjetöntä yrittää maihinnousua Etelä-Ruotsiin. Napoleonin komennossa olleista Tanskan joukoista, joita oli noin 20.000 miestä koostuen ranskalaisista, tanskalaisista ja espanjalaisista, poistui siten noin puolet vahvuudesta, jolloin jäljelle jääneillä joukoilla ei ollut enää voimaa Etelä-Ruotsin Skåneen tunkeutumiseen. Tämän jälkeen olisi ollut perusteltua siirtää osa Etelä-Ruotsin alueella olleista joukoista Suomeen, mutta Kuningas ei siihen suostunut. Puhuttiin jopa 50 pataljoonan siirtotarpeesta Suomeen. Kuitenkin Kuningas halusi kesän aikana suoritettavaksi vain pistemäisiä maihinnousuja, jotka historia on osoittanut kaikki riittämättömiksi tai muuten epäonnistuneiksi.

Myös Etelä-Norjan suunnalla olisi ollut mahdollista saavuttaa ratkaiseva voitto norjalaisista, jolloin uhka sielläkin suunnalla olisi poistunut ja sitä suuremmalla syyllä joukkoja olisi voitu siirtää Suomeen. Norjan suunnan Ruotsin komentajana toimi tällöin Kenraali Armfelt, joka oli tehnyt suunnitelman Norjan lopulliseen lyömiseen, mutta pahaksi onneksi Kuningas Gustaf IV Adolf sotki asiat Armfeltin tietämättä siirtämällä Armfeltin komennossa olleita joukkoja Merenkurkulle, tehden siten tyhjäksi iskumahdollisuudet Norjaa vastaan.

Ruotsin kuningas Gustaf IV Adolf pyysi Tanskaa vastaan apua briteiltä. He antoivat käyttöön amiraali James Saumarezin johtaman 62 aluksen kuljetuslaivaston, joka toi Göteborgin edustalle 11.000 miestä käsittävän maihinnousuosaston. Alkuperäisen suunnitelman mukaan englantilaisista 10.000 miestä piti sijoittaa Norjan vastaiselle rajalle ja noin 1.200 miestä lähettää Suomeen tukijoukoksi. Tämä tukijoukko suunniteltiin koostuvaksi yhdestä linjapataljoonasta ja kahdesta jääkärikomppaniasta. Kuningas kuitenkin pilasi asian vaatimalla koko osaston hyökkäävän Tanskaan. Brittien peruskäsky oli ristiriidassa Tanskaan hyökkäyksen kanssa, joten siitä kehkeytyi riita kuninkaan ja maihinnousuosastoa komentaneen kenraaliluutnantti John Mooren välille, joka oli kutsuttu Tukholmaan neuvotteluihin. Kuningas asetti Mooren matkustuskieltoon, mutta Moore pääsi pakenemaan ymmärtäväisten ruotsalaisten avustuksella Göteborgiin omiensa pariin ja purjehti laivoinensa pois Ruotsin vesiltä.  

 


 

  15.5.08 Karstulan Muhola (huoltokuormaston kaappaus)  

 

TPOs (pääosin pohjoispohjalaisia, lisäksi karstulalaisia)

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Onnistunut kuormastokaappaus.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  15.5.08 Koiviston ja Rautalammin tien puolivälin Hintikan kestikievari (kuormaston kaappaus)  

 

TPOs (rautalampilaiset)

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Huoltokuormasto ja kestikievarissa majaillut kuormastovartio saatiin kaapatuksi. Joitakin venäläisiä otettiin vangiksi.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  16.5.08 Lokalahti (Helsinginkylä) (kalustokaappaus)  

 

TPOs

 

TAISTELUKERTOMUS

Talonpojat kaappasivat venäläisten veneet.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.5.08 Koiviston kestikievari (kuormaston kaappausyritys)  

 

TPOs (rautalampilaiset); 5 Sveaborgista saapunutta sotilasta (Sveaborgin antautuneita ja kotiinsa päästettyjä)

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Huoltokuormaston epäonnistunut kaappausyritys Koiviston kestikievarissa. Kuusi miestä kaatui ja viisi jäi venäläisten vangiksi.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 5

Haavoittui -

Kaatui 6

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.5.08 Kapeensilta (Laukaa) (taistelu)  

 

TPOs Tauno Korhonen (Saarijärven ja Laukaan talonpojat)

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Kapeenkosken alapuolella olevan sillan luona yhteenotto talonpoikien ja venäläisten välillä. Suomalaiset hävittivät sillan (Kapeenkoski, Vatianjärvi).

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 6

 

VENÄJÄ:

Tappiotiedot puutteellisia.

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  20.5.08 Laukaan Valkola (viljavaraston ryöstö)  

 

TPOs (rautalampilaiset)

Varastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Jo keväällä 1808 Laukaasta tuli maantieverkkonsa vuoksi sodan osapuolten tavoittelema alue, sekä etelästä ja idästä saapuvien venäläisten huolto- ja apujoukkojen kohtaamispaikka. Laukaaseen saapui 18.5.1808 Rautalammilta lähtenyt noin 300 talonpojan aseistautunut joukko, jonka tarkoituksena oli ryöstää venäläisiltä näiden varastoimat elintarvikkeet. Joukko kärsi 18.5.08 Koiviston kestikievarin kaappausyrityksessään tappion ja vetäytyi Laukaan kirkolle, jossa se ryösti pitäjänmakasiinissa olleen venäläisten jauhovaraston. Kirkkoherra Arwidsson kävi selittämässä, että venäläisten rankaisutoimet vahingoittaisivat maata enemmän kuin jauhojen menetys vihollista, jolloin talonpojat uhkasivat kirkkoherraa aseilla ja vain pitäjäläisten väliintulo esti verityön. Venäläisten kostotoimet olivatkin ankarat ja venäläisen sotaväen käyttäytyminen muuttui uhkaavaksi.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  21.5.08 Riippa (Kälviä) (kahakka)  

 

Os Spåre (Vääpeli Spåre ja 30 miestä/HR/3.Pr); Kälviäläinen TPOs. (Vääpeli Arvid Adolf Spåre ylennettiin vänrikiksi 20.5.08. Hän oli Jämsän komppanian lippumies.)

Kenttävartio/100 miestä/5.D

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomen Armeija oli pysähtynyt 7.5.08 Himangalle odottamaan apua Ruotsista. Odotustilanteessa kaivattiin vihollisen liikkeistä tietoa. Tästä syystä lähetettiin Vääpeli Spåren johtama tiedusteluosasto, jonka vahvuus oli 1+30, tehtävänään tunkeutua vihollisen selustaan ja väkivaltaistakaan tiedustelumuotoa kaihtamatta ottaa selvää vihollisen toimista. Operointialueeksi määrättiin Kälviän seutu.

Osasto siirtyi prikaatistaan Himangalta ensin lähemmäs Kokkolaa ja pian vihollisen selustaan Riipan kylän laitamille, noin 10 km Kälviän kirkonkylästä itään.

Riipassa tiedusteluosasto havaitsi venäläisen kenttävartion ja seurasi jonkin aikaa sen toimintaa. Spåre päätti tuhota vihollisen ja hyökkäsi kenttävartioon sen ollessa ruokailemassa. Ylläkkö onnistui, vaikkakin vihollinen kykeni vastaamaan tulitukseen. Hyökkäys eteni mies miestä vastaan käytyyn taisteluun. Kerrotaan venäläisen komentavan upseerin kieltäytyneen antautumasta, jolloin Spåre sivalsi miekallaan venäläisen upseerin käden poikki ranteen kohdalta. Suuri osa venäläisistä pakeni, joukossa haavoittunut upseerikin, mutta kälviäläiset talonpojat ryhtyivät Peltokorven paikkeilla Kokkolan suuntaan paenneiden takaa-ajoon, jolloin venäläisten tappiot kasvoivat entisestään. Kahakassa vangiksi jäi kahdeksan venäläistä. Saalista saatiin neljä hevosta ja käsiaseita.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi ?

Haavoittui ?

Kaatui ?

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 8

Haavoittui Muutama, joukossa ainakin 1 upseeri

Kaatui Muutama

 

KARTTA

 


 

  24.5.08 Rautalampi (viljavaraston valtaus)  

 

Aliluutnantti Tawaststjerna; 53 miestä/SavJääkR, TPOs

Varastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Viljavarasto vallattiin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.5.08 Varkaus (takaisinvaltaus)  

 

Os Grotenfeld (majuri Grotenfeld); Luutnantti Wallgren; 166 miestä; SavJääkR, 30 m/KajP

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset tunkeutuivat Varkauteen Leppävirran kautta. Venäläiset olivat hylänneet Leppävirran varastonsa ja vetäytyneet ilman taistelua. Samoin he olivat tehneet Varkauden Laivanlinnassa. Suomalaiset saivat Laivanlinnan kaikkine materiaaleineen. Vihollinen oli vetäytynyt suosiolla. Vallatut venäläisten elintarvikevarastot kuljetettiin soutaen Toivalaan. Valtauksen jälkeen suomalaiset järjestivät Varkauteen puolustusasemat majuri Schildtin johdolla. Suomalaisten aiemmin Paukarlahteen upottamat 2-naulaiset tykit nostettiin ylös. Majuri Grotenfeldt miehineen jatkoi täältä kohti Mikkeliä, mutta joutui pysähtymään Joroisiin venäläisten vahvistusten saavuttua Mikkeliin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.5.08 Suomalaiset valtasivat Varkauden takaisin.  

 


 

  27.5.08 Joroinen (varaston valtaus)  

 

Os Wallgren/5.Pr (luutnantti Carl Gustaf Wallgren ja 130 miestä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset saivat Joroisten muonavaraston ilman taistelua, sillä venäläiset olivat vetäytyneet hyvissä ajoin pois alueelta ja jättäneet varaston evakuoimatta.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  30.5.08 Koivisto (Äänekosken Koivistonkylä, Laukaan pitäjässä) (varaston valtaus)  

 

Kapteeni Spåre; KajP, SavJääkR; 150 miestä, lisäksi TPOs

Varastovartio-osasto (Vänrikki Podlutskij ja 70 miestä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Tätä operaatiota vähän aikaisemmin everstiksi ylennetty Fahlander sai tietoonsa venäläisten joukkokeskityksestä Karstulaan. Heikentääkseen venäläisten huoltomahdollisuuksia Fahlander suunnitteli ottavansa venäläisten Koivistossa olevan muonavaraston haltuunsa. Fahlander käski kapteeni Spåren valtausosaston johtajaksi. Spåren osasto koostui Kajaanin Pataljoonan sadasta miehestä ja viidestäkymmenestä Savon jääkäristä. Myös talonpoikaisosasto liittyi myöhemmin valtaukseen mukaan. Tiedustelutietojen mukaan Koiviston varastoa vartioi vajaan sadan miehen jalkaväkiosasto, joka oli mahdollista tuhota käytettävissä olevin voimin ja niin lähdettiin matkaan.

Fahlanderin tiedustelu oli niin tehokas, että hänellä oli tiedossaan jopa venäläisten vartioston päällikön arvo ja nimi, ja sekin, ettei vartiosto aio puolustautua viimeiseen mieheen. 

Venäläiset saivat pian tietää suomalaisten tulosta ja valmistautuivat vastaanottoon. Venäläisten olettamana aikana hyökkäystä ei tapahtunutkaan, jolloin vartiointia höllennettiin. Vodkaa ryypättiin. "Viina on viisasten juoma." Ja venäläisten.

Suomalaisten siirryttyä lähemmäs kohdetta he jäivät odottamaan. Tuli ilta ja pimeys. Aamuyöllä Spåre iski. Suomalaiset koukkasivat venäläisten sivustaan ja Kajaanin Pataljoonan miehet saartoivat venäläisten etuvartion ja vangitsivat sen ennenkuin se ampui laukaustakaan.

Etenemistä jatkettiin, mutta varaston läheisyydessä ollutta pääjoukkoa Spåre ei onnistunut yllättämään, sillä läheisellä pellolla kuulovartiossa ollut kasakka havaitsi suomalaiset ja teki hälytyksen. Venäläisten avatessa tulen suomalaiset painoivat pistimin päälle ja saivat venäläiset nujerrettua. 11 venäläistä kaatui kahakassa. Samalla vapautettiin useita venäläisten vankina olleita suomalaisia. Talonpojat oli sidottu selät vastakkain yhteen.

Spåren saatua muonavaraston haltuunsa, otettiin sieltä niin paljon jauhoja ja viljaa kuin pystyttiin jalan kantamaan ja jaettiin loput paikallisille talonpojille. Hevosia kuljetukseen ei ollut.

Koska paikalliset talonpojat olivat näin liittyneet sotilasoperaatioon, venäläiset kostivat siviileille, ryöstämällä ja polttamalla taloja. Joitakin siviileitä jopa ammuttiin. Monet pakenivat metsiin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 27 (9 haavoittunutta)

Haavoittui 9 (jäivät vangiksi)

Kaatui 11

 

KARTTA

 


 

  Toukokuun loppupuolella Ahvenanmaalle laivattiin 660-miehinen Kaartinpataljoona ja kuusi 3-naulaista tykkiä. Niistä muodostettiin 1.Maihinnousuprikaati. Ahvenanmaalle lähetettiin lisäksi 1770 uplantilaista nostoväkimiestä ja 75 miehinen Henkikaartin Eskadroona ilman hevosia. Näistä lisäjoukoista muodostettiin 2. ja 3.Maihinnousuprikaati. Järjestelyllä valmisteltiin kuninkaan käskemiä maihinnousuja Länsi-Suomeen.  

 

  Toukokuun viimeisenä päivänä sai majuri von Fieandt tehtäväkseen 200 Hämeen Rykmentin sotilaan kanssa tuhota Perhossa ja Lintulahden tienhaarassa olevat venäläisten varastot. Järjestettyään ensin tiedustelunsa, Fieandt aloitti etenemisensä Himangalta 2.6.08. Tehtäväalueelleen hän saapui 5.kesäkuuta.  

 


 

  2.6.08 Kälviä (kahakka)  

 

TPOs?

Kuormastovartio?

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset vangitsivat 9 venäläistä. Tästä tapauksesta ei ole tähän mennessä löytynyt muuta mainintaa kuin venäläisten tappioluvut, 9 miehistöön kuuluvaa jäi vangiksi. Kyseessä voi olla kuormastovartio.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 9

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  3.6.08 Ruotsalainen tykkiveneosasto yritti päästä Uuteenkaupunkiin. Venäläiset puolustautuivat.  

 

  5.6.08 osasto von Fieandt saapui Perhon alueelle. Etenemisen aikana hänen 200 miehen osastoonsa liittyi noin 130 perholaista ja kivijärveläistä talonpoikaa. Von Fieandtin etenemisreitti Himangalta kulki Lestijärven kautta Kinnulaan, josta pääosa joukosta siirtyi venekuljetuksena Kivijärvelle. Sieltä jatkettiin jalkamarssina kohti Perhoa. Risumäessä pysähdyttiin 6.6.08. Sieltä lähetettiin edelle kolme talonpoikaisryhmää, joiden tehtävänä oli tuhota Lokasaaren, Kimingin Möttösen ja Naarajärven Möttölän sillat. Näistä kohteista ainakin Möttösen tehtävä onnistui ja silta tuhottiin polttamalla. Myös pääosasto jatkoi etenemistään, joka jatkui Jylhään ja sieltä pohjoiseen Mustamaahan, johon saavuttiin 7.6.08.  

 


 

  7.6.08 Kivisalmi (Rautalampi) (kahakka)  

Eräs lähde mainitsee 8.-14.6.08

Eversti Fahlander; KajP, SavJääkR; 150 miestä

Kenraaliluutnantti Barclay de Tollyn osaston osia

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten tappio.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  8.6.08 Perho (varastojen valtaus)  

 

Os Fieandt (majuri von Fieandt); 200m/HämR, 130m/TPOs

Kapteeni Milosov; 110m/Varastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Saamansa tehtävän mukaan von Fieandt oli edennyt Perhon kirkonkylän liepeille 7.6.08. Järjestämänsä tiedustelun avulla hän sai tietää, että Perhossa oli noin 100-150 venäläistä sotilasta vartioimassa kolmea varastorakennusta, jotka sijaitsivat noin 350-400 metrin päässä toisistaan. Myös Kokkola-Lintulahti-tiellä liikkui päivittäin venäläisiä marssiosastoja, jotka saattoivat pysähtyä Perhossa. Erään tällaisen marssiosaston jatkettua liikettään Perhosta, katsoi von Fieandt sopivan hetkensä tulleen ja iski hyökkäysetäisyydelle salaa saapuneine joukkoineen yöllä 8.6.08 klo 0300. Hyökkäystä varten von Fieandt oli jakanut joukkonsa neljään osaan. Koska tiedettiin, että pääosa venäläisistä oli majoittunut Perhon Sahin kestikievariin, otti majuri von Fieandt itse sen kohteekseen mukanaan 100 miestä. Lippumies Weismanin ja 50 miehen oli hyökättävä lukkarin tuvalla nukkuvien venäläisten kimppuun. 25 miestä johdossaan vänrikki von Fieandt hyökkäisi myllysillan yli kohti pappilaa ja samaan kohteeseen pohjoisesta sillan yli ryntäisi myös lippumies Bökman 25 miehen voimin. Kaikki talonpojat alilääkäri Rauchtin johdolla ryntäisivät hurraahuutojen säestyksellä Mustamaan tietä pitkin tarkoituksenaan hämätä venäläiset luulemaan suuremmankin sotajoukon tulosta. Operaation oli määrä alkaa pappilaan suuntautuvalla hyökkäyksellä ja laukauksilla, mutta venäläiset vartijat havaitsivat tulijat ennenaikaisesti ja alkoivat ammuskelemaan. Kuitenkin ylläkön yritys johti yliotteeseen joka kohteessa, jolloin venäläisen vartioston päällikkö kapteeni Milosov katsoi viisaammaksi antautua lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen. Suomalaisille ei tässä yhteenotossa koitunut ollenkaan tappioita, mutta venäläisiltä kaatui 5 miestä, 5 haavoittui ja 87 miestä jäi vangiksi. Muutama venäläinen pääsi Sahin kestikievarista pakoon uimalla Perhojoen yli. Varastot tyhjennettiin. Von Fieandtin osasto otti elintarpeita niin paljon kuin pystyivät kantamaan. Myös vangit pantiin kantamaan. Loput varastojen elintarpeista jaettiin paikallisille ja osa kätkettiin myöhempää käyttöä varten. Operaatio oli ohi klo 0600, jolloin Osasto von Fieandt poistui Perhosta Kivijärven suuntaan.

Tämän von Fieandtin osaston tekemään Perhon varastojen valtaukseen antoi oman sysäyksensä hyvä tiedustelu, jonka vähäisempiä elementtejä ei ollut Mustamaan talon isäntä, joka piirsi von Fieandtille hiilellä pöydänkanteen kartan alueesta ja omalta osaltaan auttoi opastoiminnassa.

Von Fieandtin Perhon varaston valtaus ja liikkeet alueella aiheutti venäläisten päähuoltotien katkeamisen Kokkolasta Perhon kautta Jyväskylään ja johti laajemmalti venäläisten vetäytymiseen etelämmäs ja Kokkolasta Lintulahteen. Vetäytyessään venäläiset polttivat Tunkkarin sillan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+86

Haavoittui 5

Kaatui 1+4

 

KARTTA

 


 

  12.-14.6.08 Joroinen (taistelu)  

 

Majuri Berndt Grotenfelt; 5.Pr; SavJääkR, PohjmR, KajP, OulP, Länsipohjan R, KarRR, Osia/STR; (300 miestä ja laivalavetillinen 6-naulainen tykki)

Kenraaliluutnantti Barclay de Tollyn Divisioonan (6.D) kärkiosasto.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ylivoimaista vihollista pidäteltiin kaksi päivää ylittämästä Välijokea. Lopulta venäläiset pääsivät syvästä joesta yli rakentamillaan lautoilla tykkitulen sekä lumisateen suojassa, jolloin saarrostusuhan edessä Grotenfelt antoi irtautumiskäskyn. Suomalaiset aloittivat vetäytymisensä kohti Varkautta. Vain huonosti liikuteltava (laiva-) tykki ja sen 11 miestä näytti jäävän venäläisille, mutta dokumenttien valossa ainakin osa tykin miehistöstä on palannut myöhemmin omiensa joukkoon.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 13

Haavoittui 1+10 (Toisen tiedon mukaan haavoittui vain 6)

Kaatui 9 (Toisen tiedon mukaan kaatui vain 7)

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 40

Kaatui 9

 

KARTTA

 


 

  13.6.08 Klingspor siirsi päämajansa Himangalle.  

 


 

 13.6.08 Surnumäki (väkivaltainen tiedustelu)  

Surnumäki sijaitsee n.15 km Pieksämäestä pohjoiseen. Paikka tunnetaan nykyisin nimellä Isokylä.

 

Kapt Söderhjelm; Tiedustelupartio.

Kenraaliluutnantti Barclay de Tollyn Divisioonan (6.D) kärkiosasto. Ratsuväkeä, jääkäreitä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Saadakseen selville lähestyvän vihollisen vahvuuden, Kutumäellä yli 200 miehen osastoa päälliköinyt kapteeni Söderhjelm lähetti Pieksämäen tielle suurehkon tiedustelupartion, ollen itse sen johtajana. Partio kohtasi Surnumäessä vihollisen etujoukon. Paikalla käytiin lyhyt kahakka, jonka jälkeen tiedustelupartio vetäytyi takaisin Kutumäen asemiin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  14.6.08 Kenraaliluutnantti Rajevski vetäytyi Kokkolasta ja marssitti pääjoukkonsa Vähäänkyröön 17.6.08. Vetäytyminen johtui majuri von Fieandtin sissitoiminnasta venäläisten huoltoa vastaan.  

 


 

  14.6.08 Kutumäki (taistelu)  

 

Kapteeni Söderhielm; 120 miestä/Länsipohjan R, 80 miestä/PohjmR, 40 miestä/KarRR, 2 tykkiä/STR

Venäläisiä 6 jalkaväkikomppaniaa (1P/HenkikrenatööriR?, 2K/Asovin MR).

 

TAISTELUKERTOMUS

Eversti Fahlanderin Kutumäkeen komentama kapteeni Söderhielm osastoineen jaksoi kuusi tuntia puolustautua, mutta vihollisen tunkiessa ylivoimallaan jatkuvasti päälle, oli pakko lopulta lähteä. Söderhielm vetäytyi Suonenjoelle. Suonenjoella oli Sandelsin vahva kenttävartio, jota komensi majuri Roos.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 5

Haavoittui 9

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Tiedot puutteellisia

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  14.6.08 Kuvansinjoki (kahakka)  

Paikka sijaitsee Varkauden eteläpuolella.

 

Majuri Berndt Grotenfelt; 5.Pr; SavJääkR, PohjmR, KajP, OulP, Länsipohjan R, KarRR, Osia/STR;

Kenraaliluutnantti Barclay de Tollyn Divisioonan (6.D) kärkiosasto. Ratsuväkeä, jääkäreitä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Grotenfeltin osasto pysähtyi Joroisista vetäydyttyään hetkeksi Kuvansinjoelle, mutta venäläiset seurasivat heitä. Paikalle ryntäsi ratsuväkeä, jolloin havaittiin, että ratsastajien lisäksi hevosten selässä on kyytiläisinä jääkäreitä. Syntyi laukaustenvaihtoa, jolloin Grotenfelt päätti jatkaa vetäytymistä Varkauteen. 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  Yöllä 14./15.6.08 yöllä ruotsalaiset polttivat Varkauden Laivanlinnan varastot ja rakennukset, sekä paikalle jätettyjen raskaiden tykkien sankkireijät naulattiin umpeen. Täältä tehtävän suorittanut majuri Schildtin osasto vetäytyi aluksi Suonenjoelle ja sittemmin Vehmasmäkeen, majuri Roosin johtaman osaston yhteyteen. Suonenjoen kautta Vehmasmäkeen joutui vetäytymään myös osasto Söderhielm Kutumäen asemista. 

  16.6.08 Sandels käski Suonenjoen etuvartion ja sitten Vehmasmäkeen kokoontuneen joukon lähemmäs Kuopiota, Henriksnäsiin (Koivumäen ja Korsumäen varustettuihin asemiin Kuopion eteläpuolelle). Sinne kokoontui koko Sandelsin alainen prikaati tarkoituksena ryhtyä niissä asemissa taistelutoimiin etenevää Barclay de Tollyn divisioonaa (6.D) vastaan, mutta Sandelsin saatua tarkempaa tietoa lähestyvän vihollisen ylivoimaisesta vahvuudesta, hän päätti siirtää prikaatinsa Kuopion pohjoispuolelle, 4 kilometrin levyisen salmen yli, saarten taakse suojaisiin asemiin Toivalaan.

  Vain Kivisalmella ollut eversti Fahlanderin erillisosasto koki suuria vaikeuksia päästä pääjoukon yhteyteen menetettyään mahdollisuuden käyttää venekalustoaan virheellisen tiedon vuoksi. Fahlander oli saanut Sandelsilta käskyn mennä Kutumäkeen avuksi, mutta vihollisen ollessa edennyt jo Rautalammille, tehtävää ei voitu saattaa loppuun. Sandels käski  jättää Kivisalmen, jossa Fahlander hävitti varustuksensa ja ylimääräisen materiaalin, sekä siirtyi veneillä kohti Karttulaa. Mukana ollut kalusto laskettiin maihin Iisveden Rieponlahdessa, josta talonpojat kuljettivat sen hevoskyydillä Karttulaan ja Kuopioon. Rieponlahdesta Fahlander yritti vielä maitse Kutumäen päällikön kapteeni Söderhielmin avuksi, mutta törmättiin viholliseen. Palattuaan Rieponlahteen, venevahdit veneineen olivat poistuneet. Talonpojat olivat kertoneet heille Fahlanderin osaston jääneen vihollisen käsiin. Fahlanderille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää maitse kohti Kuopiota. Osasto vaelsi vaikeuksien kautta joutuessaan patikoimaan läpi metsien ja soiden päästäkseen ihmisten ilmoille, mutta selvisivät lopulta 17.6.08 Henriksnäsiin menetettyään vain 5 miestä kadonneina ja suurimmalla osalla porukasta jalat verillä. 

 

  14.-17.6.08 Käytiin huoltosotaa ja talonpoikaisosastot ahdistivat monin paikoin venäläisiä.  

 

  17.6.08 Suomalaisten 3.Prikaati eteni Kokkolaan. 

 

  18.6.08 Suomalaisten 4.Prikaati saapui Kokkolaan.  

 


 

  18.6.08 Kuopio (viivytystaistelu)  

 

Eversti Sandels; Luutnantti Colliander; SavJääkR, VaasR

Kenraaliluutnantti Barclay de Tollyn Divisioonan (6.D) kärkiosasto.

 

TAISTELUKERTOMUS

Vihollisen uhatessa nyt suuremmalla voimalla, eversti Sandels veti kaikki etuvartionsa pois kohti Kuopiota ja keskitti prikaatinsa Koivumäen ja Korsumäen varustettuihin asemiin aikoen siellä ryhtyä taistelutoimiin, mutta todettuaan lähestyvien venäläisvoimien olevan vahvuudeltaan niin ylivoimaisia, ettei lopputuloksesta voinut erehtyä, päätti hän vetää joukkonsa Kuopion läpi Toivalaan, 4 kilometrin levyisen salmen taakse. Sandels oli jo etukäteen varannut Kuopion Kelloniemeen ylimenokalustoa, jolla joukkoja ja kalustoa alettiin siirtää Toivalan puolelle. 

Vihollinen yritti sinnikkäästi häiritä vetäytymistä, mutta ei saanut mitään merkittävää aikaan. Kaikki osastot kalustoineen saatiin siirrettyä salmen yli.

18.6.08 klo 1700 oli koko prikaati siirretty Toivalaan lukuunottamatta ylimenoa suojaamaan käskettyä 50 jääkärin ja 300 Vaasan Rykmentin miehen jälkioukkoa, jota Sandels itse komensi. Jälkijoukko joutui laukaustenvaihtoon venäläisten etujoukon kanssa, mutta vetäytyi järjestyksessä rantaan ja yli Toivalaan pahemmitta tappioitta. Tämä oli Vaasan Rykmentin ensimmäinen taistelukosketus.

Toivalan salmessa on suuria saaria, jotka samalla tarjosivat hyvän näköesteen ja suojan pohjoisrannalle asettuville. Sandels varusti asemansa siellä hyvin ja järjesti myös hyvät etuvartioasemansa sekä tiedustelunsa niin, että Toivalassa pysyttiin venäläisten yrityksistä huolimatta yli koko kesän, operoiden sieltä venäläisiä tehokkaasti häiriten ja vasta syksyllä vetäydyttiin kohti pohjoista.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.6.-29.9.08 Toivalan salmi (Kuopio) (taistelut)  

Eräs lähde mainitsee Toivala I 8.6.-6.7.08 ja Toivala II 2.-30.9.08

Eversti Sandels; VaasR, OulP, PohjmR, KajP, SavJääkR, Länsipohjan R, SuomTR; 2000 miestä.

Kenraaliluutnantti Barclay de Tolly; 6.D (7- 8000 miestä).

 

TAISTELUKERTOMUS

Joukkojen välissä oli 4 km leveä salmi, mutta salmessa olevat lukuisat saaret hieman etäisyyttä kavensivat. Sandels linnoitti vallituksilla salmen pohjoisrannat Toivalassa. Venäläiset yrittivät useaan otteeseen vallata etuvarustuksia onnistumatta. Sandels vetäytyi vasta Oravaisten tappion (14.9.08) jälkeen.

Tässä luettelossa on erikseen mainittuna Toivalaan ja Kuopioon liittyvät taistelut päivämäärillä 22.6.08, 25./26.6.08, 1.7.08, 9.7.08, 23.7.08 ja 29.9.08.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  19.6.08 Venäläisten Savon suunnan uusi komentaja Barclay de Tolly "valtasi" Kuopion suomalaisten jätettyä sen siirtymällä Toivalan salmen yli Kuopion pohjoispuolelle parempiin asemiin.  

 


 

  19.-20.6.08 Lemu (maihinnousutaistelu)  

 

Os Vegesack (kenraalimajuri von Vegesack); 2500 miestä; Lifgardet till fot, Ruotsalainen Kaartinrykmentti, Suomalainen Kaartinrykmentti (näistä Kaartin osastoista oli muodostettu yksi Kaartinpataljoona), 4 pataljoonaa Upplannin Nostoväkeä, Lifgardet till häst (ilman hevosia), tykistöä 6x3N, entisiä Sveaborgilaisia ("vapaaehtoisia tarkka-ampujia") 106. Osastoon liittyi maissa noin 200 talonpoikaa, joilla ei ollut minkäänlaista sotilaskoulutusta.

Venäläisten joukkojen komentaja alueella oli kenraaliluutnantti Baggovut; Liepajan MR, Brestin MR, Nevan MR, Pärnun MR, Suomenmaalainen RR, husaareja, tykistöä noin 8 tykkiä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisten osasto laivattiin Ahvenanmaalta.

Maihinnousu tehtiin Kaarinan Lemunniemelle. Tarkoitus oli ottaa Turku takaisin, mutta operaatio epäonnistui.

Venäläiset saivat Turusta runsaasti vahvistuksia maihinnousupaikalle. Taistelussa Upplannin Nostoväki panikoi, samoin talonpojat. Kun talonpojat yrittivät paeta paikalta varastamalla ruotsalaisten veneitä, von Vegesack päätti lopettaa operaation ja vetäydyttiin laivoille. Vetäytymisvaihe suojattiin tykkiveneiden 24-naulaisten ja 3-naulaisten tykkien tulella.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 27

Haavoittui 13+117

Kaatui 1+58

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 7

Haavoittui 11+x

Kaatui 2+x

x = haav ja kaat yhteensä miehistöä 278 (näistä jäi vangiksi 7)

 

 

KARTTA

 


 

  22.6.08 klo 0200 maihinnousuosasto Bergenstråhle lähti merelle ulos Uumajasta suuntanaan Vaasa. Periaatteessa osaston olisi pitänyt lähteä jo noin viikkoa aikaisemmin, mutta Merenkurkussa puhaltanut vastatuuli esti tällöin lähdön. Eversti Bergenstråhlen tehtävänä oli vallata Vaasa ja hyökätä venäläisten selustassa Oravaista ja Uuttakaarlepyytä kohti. Klingsporin antaman tiedon mukaan Vaasassa olisi pitänyt olla vain 200 venäläistä. Maihinnousuosastoon kuului yhteensä 1181 miestä. Osastoon kuului Jämtlannin Rykmentin kaksi komppaniaa (238 miestä), Länsipohjan Rykmentin eteläinen pataljoona (451 miestä) ja varaväkipataljoona (408 miestä), 28 Jämtlannin Ratsujääkäriä hevosineen, sekä Svean Tykistörykmentistä 23 miestä ja heidän neljä 3-naulaista tykkiään. Lisäväkenä tykistöosastoon oli siirretty Länsipohjan Rykmentistä 3 päällystöön ja alipäällystöön kuuluvaa, sekä Hälsingen Rykmentistä 30 miestä. Länsipohjan Rykmentin varaväkipataljoona oli nostoväkeä, eli huonommin koulutettuja tai vähän kokemusta omaavia rekryyttejä, alokkaita. He muodostivat noin viidenneksen koko maihinnousuosastosta. Kokemattomuuden vaikutuksen vähentämiseksi noin 100 miestä varaväestä siirrettiin täydennykseksi Länsipohjan eteläiseen pataljoonaan ja loput 300 muodostivat pataljoonan Jämtlannin kahden komppanian kanssa. 

Uumajasta ulos merelle päästyään osastosta irtosi erikoistehtäviin muona-alus, fregatti Kronprinsen, jossa laivaväen lisäksi oli luutnantit Ridderhjerta ja Jakobsson, sekä 50 Jämtlannin Rykmentin miestä. Kronprinsen suuntasi Vaasan eteläpuolelle tehtävänään saattaa maihin mainitut upseerit ja jämtlantilaissotilaat. Heidän tehtävänään oli edetä maissa Tobyn (Tuovilan) kalliokapeikkoon ja katkaistava siellä Poriin päin mahdollisesti pakenevien venäläisten matka. Lisäksi Ridderhjertalle oli annettu tehtäväksi nostattaa talonpoikia avuksi. (Katso 22./23.6.08 Vallgrund)

Muutamaa päivää myöhemmin venäläiset olivat kuitenkin saaneet siirrettyä Vaasaan lisää joukkoja kenraalimajuri Demidovin komennossa kaikenkaikkiaan 1600 miestä, joten Bergenstråhlen maihinnousu oli siten jo pahasti myöhässä.   

 


 

  22.6.08 Kuopio Kelloniemi (väkivaltainen tiedustelu)  

 

5.Pr; 300 miestä

Eversti Potjomkin; Kaartin JääkP

 

TAISTELUKERTOMUS

Sandelsin käskemä väkivaltainen tiedustelu Kuopion Kelloniemelle. 300 miehen veneosasto souti Toivalasta vastarannalle, jossa venäläisten kaartinjääkärien vastarinta oli liian voimakas, joten suomalaiset vetäytyivät jo noin tunnin kuluttua takaisin Toivalaan.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  22.-25.6.08 Sundby (kahakat)  

20.6.08? (tappiotietoluettelon pvm)

Sundbyhyn liittyy maininta:

19.6.08 Etujoukko, UudmJääkP, eteni Sundbyhyn, jossa he saivat vangiksi suuren osan, 12 miestä eniten eteentyönnetystä kasakkavartiosta. UudmJääkP:n 250 miehistä osastoa johti kapteeni Langensköld. (Huomioi etujoukko/UudmJääkP, sensijaan miehitykseksi ja etuvartioksi asetettiin 1.JääkK/PorR. Mihin UudmJääkP tästä jatkoi, on epäselvää.)

 

PorR, UudmJääkP?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Porin Rykmentin 1.Jääkärikomppania asettui etuvartioksi Sundbyhyn, jota vastaan venäläiset kolmen päivän ajan tekivät hyökkäyksiään. Kaikki hyökkäykset torjuttiin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+8

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  22./23.6.08 Vallgrund (pidätys)  

 

Muona-alus Kronprinsen; Aluksen päällikkö luutnantti Lund; Aluksen miehistö laivaston matruuseja; Luutnantti Ridderhjerta; Luutnantti Jakobsson; 50 miestä/Jämtlandin R; Vallgrundilaisia talonpoikia

 

TAISTELUKERTOMUS

Muona-alus fregatti Kronprinsenin liikkeet liittyvät 24.6.08 aloitettuun Vaasan maihinnousuun (katso 25.-26.6.08 Vaasa). Kronprinsenin tehtävänä oli mennä Vaasan eteläpuolen saaristoon ja koota siellä talonpoikaisosasto, sekä hyökätä talonpoikien ja aluksessa olleiden sotilaiden joukolla venäläisen vartioston kimppuun Tobyn (Tuovilan) sillan luona kaupungin eteläpuolella ja katkaista kaupungista pakenevien venäläisten peräytymistie.

22./23.6.08 yöllä tuulen ja vesisateen vuoksi Kronprinsen ankkuroitui Vallgrundin tasalla Korsön saaren luona. Ridderhjerta pääsi kosketuksiin Vallgrundilaisten talonpoikien kanssa. Heiltä saatujen tietojen perusteella päätettiin vangita pappi Wenman, joka oli vannonut uskollisuudenvalan venäläisille. Vangitseminen ei ollut vaikea tehtävä, sillä Wenman saatiin kiinni yöuniltaan pappilasta.

Luutnantti Ridderhjerta piti aamulla hyvän palopuheen paikalle kerääntyneille talonpojille suostutellen heitä apujoukoiksi tukemaan Vaasan maihinnousua.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.6.08 Uusikaarlepyy (taistelu)  

 

Adlercreutz; Von Döbeln; Von Otter; Furuhjelm; Langenskjöld; PohjmR, PorR, UudmR, UudmJääkP, HämR, UudmRR, Osia/STR

Kenraaliluutnantti Jankovits; Permin MR, Mohilevin MR, Velikije Lukin MR, 23.JääkR, tykistöä; 1400 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS 

Von Otterin pohjalaisen pataljoonan ja Furuhjelmin uusimaalais-pataljoonan oli määrä ylittää joki Uusikaarlepyyn viinanpolttimon ja Juuttaan luona, missä Vaasan ja Lapuan tiet yhtyvät ja sulkea Uusikaarlepyystä Vaasaan johtava tie. Kapteeni Langenskjöldin johtama pienempi osasto ylitti joen veneillä kaupungin takana hyökätäkseen joen eteläpuolella olevien vihollisen pattereiden selustaan. Eversti von Döbeln meni Porin Rykmentin kanssa metsän halki ottaakseen sillan haltuunsa ja hyökätäkseen varsinaista kaupunkia vastaan. Kenraali Klingspor itse (Adlercreutz?) eteni armeijan kanssa päätietä pitkin kohti kaupungin eteen ryhmitettyjä pattereita.

Pitkään ei tarvinnut taistella kun vihollinen lähti pakosalle ja sytytti sillan jälkeensä. Eversti von Döbelnin yritykset ylittää palava silta tai kahlata joen poikki epäonnistuivat. Venäläisillä oli riittämiin aikaa poistua alueelta ennenkuin paikalle hankitun parin veneen avulla voitiin ryhtyä jokea ylittämään. Jostakin syystä von Otter, joka oli hyvissä ajoin jo joen ylittänyt, jäi paikalleen, vaikka olisi voinut sulkea venäläisiltä pakotien ja siten olisi ollut mahdollista tuhota tai vangita koko venäläisosasto. Kaikki tykit ja huoltokin olisi tällöin jäänyt saaliiksi, mutta nyt tilanne menetettiin. Venäläiset pakenivat Vaasaan. Suomen Armeija jäi Uuteenkaarlepyyhyn ja ympäristöön.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+2

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+62

Haavoittui 8

Kaatui 63 (mainitaan, että kaatuneita ja haavoittuneita olisi ollut vähän)

 

KARTTA

 


 

  24.6.08 Sundom, Ytter-Sundom ja Sulva (pidätykset)  

 

Luutnantti Jakobsson; 30 miestä/Jämtlandin R; 13 vallgrundilaista talonpoikaa

Kasakkavartiostot/Henkikasakkarykmentti

 

TAISTELUKERTOMUS

Luutnantti Ridderhjertan palopuheen ja suostuttelujen tuloksena, aikaisin aamulla ilmoittautui 13 talonpoikaa varustettuina omin luodikoin ja kuulin. Heille annettiin ruutia ja käsky seurata luutnantti Jakobssonia, jolla oli mukanaan 30 jämtlantilaista sotilasta. Kaikki siirtyivät pienillä veneillä mantereelle. Sää oli mitä kurjin: Ukkosmyrsky ja raesade. Joukko nousi maihin Sundomissa Vaasan eteläpuolella. Lähin kasakkavartiosto oli Ytter-Sundomissa, joka vangittiin vastarinnatta, kesken juhannusjuhlan. Myöhemmin juhannusaattona yllätettiin vartiostot myös Sundomissa ja Sulvassa. Yhteensä saatiin 35 vankia, jotka kaikki kuljetettiin muona-alus Kronprinseniin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 35

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.6.08 Kuopio Kelloniemi (maihinnousutaistelu)  

 

5.Pr; Sandels; Arnkihl; Schildt; Länsipohjan R, VaasR, Osia/STR; 600 miestä ja 4 tykkiä.

Osia/AK Barclay de Tolly; Kenraalimajuri Rahmanov; Nisovin MR, Henkikaartin JääkP, Revalin MR, Konstantinin UR, KaartTPr

 

TAISTELUKERTOMUS

Paukarlahteen suuntautuneen kuormastontuhoamisretken onnistumiseksi Kuopioon tehtiin venäläisiä joukkoja sitova harhautushyökkäys. Sandels jakoi joukkonsa kahteen osaan. Toinen ryhmä hyökkäsi Kuopioon pohjoisen puolelta ja toinen, jossa Sandels itsekin oli, idän suunnalta. Maihinnousu alkoi klo 1100. Alkumenestyksen jälkeen venäläiset keskittivät taisteluun lisää joukkoja, joten Sandels katsoi tavoitteen tultua saavutetuksi ja veti joukkonsa takaisin Toivalaan.  Tavoite siis saavutettiin, eli maihinnousun muodossa tehty harhautus sitoi venäläisiä joukkoja niin taistelussa kuin sen jälkeenkin ja poisti venäläisten huomion Paukarlahteen kohdistuvasta operaatiosta. Paukarlahdellakin kohde tuhottiin täydellisesti kuten päivämäärän 26.6.08/Paukarlahti selvitys osoittaa.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2+13

Kaatui 14

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 12

Haavoittui 37

Kaatui 1+12

 

KARTTA

 


 

  24.6.08 Klo 2000 Eversti Bergenstråhlen osasto nousi maihin Österhankmossa, noin 25 km pohjoiseen Vaasasta. Venäläisiä ei ollut vastassa. Ensi töikseen osasto hankki maista hevoset neljälle tykilleen ja aloitti marssinsa kohti Vaasaa Kvevlaxin (Koivulahti) kirkon kautta.

Osastosta irroitettiin kapteeni Sandmanin 128 miehen jämtlantilaiskomppania, jonka tehtävänä oli lyödä tai vangita Koskössä ja Karperössä olleet venäläisten vartiostot ja hyökätä pohjoisesta Vaasaan.

Toinen pienempi irroitettu 48 miehen osasto, jota johti vänrikki Qvickfeldt, sai tehtäväkseen hävittää Smedsbyn ja Klemetsön sillat ja siten tukkia venäläisten vetäytymistie Vaasaan.

Itse Bergenstråhle päätti 650 miehen kanssa hyökätä kaupunkiin idästä.  

 


 

  24./25.6.08 Koskö (kahakka)  

 

Kapteeni Sandman; 128 miestä/Jämtlannin R

Vartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläinen vartiosto vangittiin yöllisellä yllätyshyökkäyksellä. Operaatio liittyi OsBergenstråhlen Vaasaan suunnattavaan hyökkäykseen.

Sandman sai mukaansa 15 aseistettua talonpoikaa ja suuntasi kohti Karperötä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24./25.6.08 Karperö (kahakka)  

 

Kapteeni Sandman; 128 miestä/Jämtlannin R, 15 aseistettua talonpoikaa.

Vartiokomppania, noin 200 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten Karperön vartiostoston etuvartio vangittiin aamukymmeneltä tehdyllä yllätyshyökkäyksellä. Operaatio liittyi Osasto Bergenstråhlen Vaasaan suunnattavaan hyökkäykseen.

Karperön vartiokomppania pakeni kohti Vaasaa.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.6.08 Maihinnousuosasto Bergenstråhlesta erikoistehtäviin irroitettu 48 miehen osasto Qvickfeldt (vänrikki Qvickfeldt) ei onnistunut tuhoamaan tehtäväkseen annettuja kahta siltaa, koska osasto jäi Karparöstä vetäytyvän vartiokomppanian ja Vaasasta tulevien venäläisten väliin ja joutui vetäytymään metsään.

Bergenstråhlen edettyä Veikarsiin, hän lähetti itään luutnantti Gyllengahmin komppanian katkaisemaan venäläisten yhteyden Vaasan ja Vähänkyrön välillä. 

 


 

  25.6.08 Veikars (kahakka)  

 

Osasto Bergenstråhle (eversti Bergenstråhle); 650 miestä; Osia/Länsipohjan R, osia/Jämtlannin R, 25 miestä/Jämtlannin Ratsujääkärit, Osia/Svean TR

Vartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Veikarsin lähellä saatiin vangiksi pieni venäläinen vartiosto.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.6.08 Laihianjoki (Laihela å, Toby å) (kahakka)  

 

Luutnantti Jakobsson; 30 miestä/Jämtlandin R; 13 miehinen TP-osasto (vallgrundilaisia)

Osia/Henkikasakkarykmentti

 

TAISTELUKERTOMUS

Jakobsson oli sotilaineen ja talonpoikineen hajautetuissa asemissa heinikossa ja latojen suojassa Vaasaan johtavan tien varrella Laihianjoen sillan paikkeilla Helsingbyssä. Silta oli purettu. Vaasan suunnasta tietä pitkin ratsasti kasakkapartio - joko tietoisesti tai tietämättään Jakobssonin asemista - todeten, että siltaa ei enää ole, jolloin he tulituksen saattelemana vetäytyivät takaisin Vaasan suuntaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.6.08 Åminneborg (kahakka)  

 

Luutnantti Ridderhjerta; Luutnantti Jakobsson; Maalahden (Malax) ja Närpiön (Närpes) TP-osasto

Majuri Jagodin; Osia/Henkikasakkarykmentti

 

TAISTELUKERTOMUS

Yöllä 24./25.6.08 luutnantti Ridderhjerta oli muutaman miehen kanssa päässyt veneellä Vargöhön (nyk. Bergö). Aamulla siellä ilmoittautui muutamia talonpoikia luodikoin ja omin eväin. Sitten siirryttiin kolmella veneellä mantereelle Sundomiin. Rantaan päästyä kuultiin Vaasan suunnasta ammuntaa ja tykinlaukauksia. Tästä pääteltiin, että maihinnousu Vaasaan oli tapahtunut ja siellä taisteltiin. Taistelutilanteesta Ridderhjertalla ei ollut tässä vaiheessa mitään tietoa. Aloittaessaan etenemisen kohti Vaasaa, Ridderhjerta sai yhteyden Jakobssoniin, joka oli sotilaineen ja talonpoikineen asemissa Vaasaan johtavan tien varrella Laihianjoen sillan paikkeilla. Silta oli purettu. Ridderhjerta määräsi uudet asemat kaivettaviksi. Näihin asemiin sijoitettiin kolme mustaksi tervattua pölkkyä valetykeiksi. Ridderhjerta oli mukanaan tuonut yhden ison ja kaksi pientä tykkiä, jotka sijoitettiin talonpoikain rattaille liikkuviksi tykeiksi.

Luutnantti Jakobsson lähetettiin nyt etelään 10 miehen kanssa kutsumaan eteläisempien rannikkoseutujen talonpoikia apuun. Jakobsson tapasi kuitenkin jo matkallaan useita satoja maalahtelaisia ja närpiöläisiä talonpoikia marssilla kohti Vaasaa. Nämä talonpojat olivat suunnitelleet menevänsä Åminneborgin kartanoon vangitsemaan sinne majoittuneita kasakoita. Saadun tiedon mukaan siellä oli päällikkönä Henkikasakoiden majuri Jagodin ja hänen alaisuudessaan muutamia upseereita sekä 36 kasakkaa, joista ainakin osa oli sijoitettuna lähiseudun muihin taloihin. Kartanon isäntä, evp kapteeni Edman, oli pakosta joutunut majoittamaan venäläiset. Lähestyvät talonpojat ja ruotsalaiset sotilaat havaittiin, jolloin Jagodin joukkoineen pakeni hevosillansa murtautuen piirittäjiensä läpi vain yhden luodista kaatuneen kasakan tappioin. Venäläisen pakenivat kohti Vaasaa, jonne saapuivat harhailun vuoksi vasta parin päivän kuluttua. Suuresta talonpoikaisjoukosta monet jäivät päiviksi Åminneborgiin, jossa ryöstivät mm. venäläisten viinavaraston. Venäläisten koston pelossa evp kapteeni Edman pakeni Ruotsiin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  25.6.08 Martoinen (Martois) (kahakka)  

 

Osasto Bergenstråhle (eversti Bergenstråhle); 650 miestä; Osia/Länsipohjan R, osia/Jämtlannin R, 25 miestä/Jämtlannin Ratsujääkärit, Osia/Svean TR

Vartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Martoisissa käytiin pieni taistelu, kun 18 venäläisen vartioston miestä linnoittautui erääseen talontupaan. Tupa sytytettiin tuleen, jolloin 14 venäläistä menehtyi. Myös ensimmäinen ruotsalainen kaatui täällä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 4

Haavoittui -

Kaatui 14

 

KARTTA

 


 

  25.6.08 Smedsby (kahakka)  

 

Kapteeni Sandman ja 128 miestä/Jämtlannin R, vänrikki Qvickfeldt ja 48 miestä, 15 talonpoikaa.

Demidovin lähettämä torjuntaosasto; Pataljoona jalkaväkeä, 2 tykkiä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Sandmanin ja Qvickfeldtin osastot olivat juuttuneet taisteluun tykeillä varustetun venäläisosaston kanssa Smedsbyssä ja peräytyivät lopulta Petsmohon. Sieltä ottamillaan saaristolaisveneillä he tavoittivat pääjoukon vasta Vaasan taistelun jälkeen muutaman kymmenen kilometrin päästä, Svartörnin ankkuripaikalta.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.-26.6.08 Vaasa (taistelu)  

 

Os Bergenstråhle (eversti Bergenstråhle); 1090 miestä; Länsipohjan R, Jämtlannin R, 4x3N/Svean TR.

Kenraalimajuri Demidov; 1600 miestä; Petrovin MR, Bjelozerskin MR, 2.JääkR, Osia/Henkikasakkarykmentti, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Vaasa oli tuolloin venäläisten hallussa ja sitä puolusti kenraalimajuri Demidovin Osasto, noin 1600 miestä.

 

Osasto Bergenstråhle nousi maihin Vaasan pohjoispuolella Österhankmossa 24.6.08 klo 2000. Osastosta irroitetut pienet etujoukot vangitsivat Kaskön ja Karperön venäläiset vartiostot. Pääosasto, noin 650 miestä Bergenstråhlen johdolla, suuntasi marssinsa kohti Vaasaa Kvevlaksin (Koivulahden) kautta. Osasto Bergenstråhlen ensimmäinen varsinainen yhteenotto tapahtui ennen Vaasaa, Martoisissa, noin 15 km itään Vaasasta (katso 25.6.08 Martoinen).

 

Kenraalimajuri Demidovin saatua tiedon Karperön tapahtumista ja Smedsbyn kautta uhkaavasta maihinnousuosastosta ja ruotsalaislaivan liikkeistä Vaasan eteläpuolella, hän lähetti pataljoonan ja kaksi tykkiä Smedsbyhyn, Vaasasta pohjoiseen, ja kaksi vahvennettua komppaniaa myös kahdella tykillä varustettuna etelän suunnalle Tobyhyn (Tuovilaan). Kaupunkiin jäi vain komppania venäläisiä. Yksi komppania oli palaamassa kaupunkiin Klemetsöstä, lännestä. 

 

Etenemisestä väsyneenä ja voimia hyökkäykseen kerätäkseen Osasto Bergenstråhle lepäsi tunnin, vain parin kilometrin päässä Vaasasta, Höstvedessä (Höstves). Tiedustelu toi sinne tiedon, että pääosa venäläisistä on marssinut ulos kaupungista, osa etelään, osa pohjoiseen. Tämän tiedon innoittamana klo 1400 Bergenstråhle komensi joukkonsa hyökkäykseen.

 

Bergenstråhlen kiirehtiessä idästä Vaasaan, havaittiin etelästä palaava vahvahko venäläisten kolonna. Bergenstråhle hyökkäsi kiireesti kaupunkiin vallatakseen sen asukkaiden tuella ja ottaakseen osalla joukostaan puolustusasemat etelästä saapuvia venäläisiä vastaan. Bergenstråhle lähetti talonpojat kapteeni Dahlbergin komennossa kaupungin etelän puoleiselle Hovioikeudenmäelle viivyttämään venäläisten etenemistä.

 

Itäisellä tulliportilla ruotsalaiset saivat vastaansa tulta rakennuksista ja niiden nurkilta, mutta onnistuivat kahden tykkinsä tukemina melko vaivattomasti tunkeutumaan kaupunkiin. Aluksi Vaasan valtausyritys näytti onnistuvan, mutta kenraalimajuri Demidovin huomattua virheensä siirtää päävoimansa pois kaupungista, hän oli kääntynyt takaisin. Saavuttuaan sitten kaupunkiin pohjoisesta, Bergenstråhle vetäytyi itäiselle tulliportille, mutta koottuaan joukkonsa siellä, hän kävi uuteen hyökkäykseen.

 

Alkoi verinen kamppailu ja katutaistelu talo talolta. Eräällä kadulla ruotsalaiset joutuivat kiivaaseen neljän tykin tuleen. Vastarinta tiivistyi Klemetsöstä tulleiden venäläisten ehdittyä asemiinsa. Bergenstråhlen yrittäessä ahnaasti pureutua kaupunkiin, Tobyn (Tuovilan) suunnalta etelästä edenneet kahdella tykillä varustetut 2 tai 3 venäläistä komppaniaa työntyivät nekin pääosillaan läpi talonpoikien varmistuksen keskelle katutaistelua. Ruotsalaiset onnistuivat työntämään eteläportista tulleet venäläiset takaisin pellolle Tobyn (Tuovilan) puolelle ja etenivät myös kaupungissa.

 

Silloin palasi Smedsbyhyn lähetetty pataljoona ja hyökkäsi sekä pohjoisesta tulliportista, että kaupungin itäpuolelta. Ruotsalaisten puolelta everstiluutnantti von Knorring haavoittui vaikeasti. Hän kuoli myöhemmin haavoihinsa. Kiväärin luodista haavoittunut Bergenstråhle itse tungettiin eräälle pihalle, missä venäläinen upseeri ja muutamat sotilaat ottivat Bergenstråhlen vangiksi. Raivoisasta vastarinnasta huolimatta ruotsalaisten peli oli menetetty. Demidovin onnistui sulkemaan osan ruotsalaisista kaupunkiin, jonka puhdistaminen kesti vielä pari tuntia. Ruotsalaisten a-tarvikkeet alkoivat loppua. Arviolta parisataa venäläistä ja ruotsalaista kaatunutta ynnä haavoittunutta virui kuudetta tuntia kestäneen taistelun seurauksena kaduilla.

 

Kaupungin itäpuolella puolustusta johtanut majuri Ulfhjelm otti vanhimpana upseerina komennon, veti ruotsalaisensa aluksi Vähänkyrön suuntaan itään ja peräytyi sitten laivoille. Miltei puolet ruotsalaisista oli kaatunut, haavoittunut tai joutunut vangiksi. Seuraavana päivänä taistelusta jäljellejääneet ruotsalaiset purjehtivat Uuteenkaarlepyyhyn, jossa Ulfhjelm ilmoittautui 28.6.08 Klingsporille. Ulfhjelmin miehistä muodostettiin ns. ruotsalainen prikaati, eli 6.Prikaati, jonka komento annettiin eversti O.R.von Essenille. 

Vaasan taistelussa ruotsalaisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina noin 150, sekä noin 200 miestä jäi vangiksi. Kaatuneiden joukossa oli 2 upseeria. Yksi tykki menetettiin viholliselle. Kostotoimina Demidov antoi miestensä ryöstää ja hävittää Vaasaa 3 päivää. Sotamiehet hajaantuivat pieniksi ryhmiksi, tunkeutuivat taloihin ja ampuivat tai pistimin tökkivät kaikki tielleen osuvat. Kolmetoista asukasta sai surmansa, joukossa naisia ja lapsia. Moni haavoittui. Eversti Bergenstråhle, samoin kuin muut vangiksi jääneet ruotsalaiset upseerit riisuttiin alasti.

 

Parisataa asukasta pidätettiin. Heidät vietiin Kuortaneelle, jossa nimellisen oikeudenkäynnin jälkeen pidätetyt joutuivat kärsimään kujanjuoksun. Asukkaisiin kohdistuneiden raakuuksien johdosta Demidov joutui myöhemmin sotaoikeuteen, mutta vapautui panemalla kaiken asukkaiden syyksi. Kuitenkin julmuudet asukkaita kohtaan oli tehty taistelun jälkeisinä päivinä ja silminnäkijöiden mukaan Demidov itse oli ollut yllyttämässä sotilaitaan raakuuksiin.

 

Venäläiset vetäytyivät Vaasasta 30.6.08 itään Lapuan suuntaan ja kaupunki siirtyi suomalaisten talonpoikaisjoukkojen haltuun jo 1.7.08, kun luutnantti Ridderhjertan joukosta (300 miestä) pienempi osasto marssi Vaasaan.

 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 12+182

Haavoittui 2+kymmeniä (eräässä lähteessä mainitaan, että n.150 kaatui ja haavoittui)

Kaatui 2+74

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 3+50

Haavoittui 5+77

Kaatui 37

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Pirttikylä (Pörtom) (kuormaston kaappaus)  

 

Pirttikylän talonpojat.

Kuormastovartio.

 

TAISTELUKERTOMUS

Vaasasta Lapväärtiin Pirttikylän kautta matkalla ollut venäläisten viljakuljetus kaapattiin Pirttikylän alueella. Venäläisten kimppuun hyökkäsi Pirttikylän väki. 25 venäläistä sotilasta saatiin vangiksi. Saaliiksi saatu vilja vietiin lähellä olleeseen ruotsalaiseen laivaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 25

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Korsnäs (kahakka)  

 

Maalahden ja Närpiön TP-osasto; Noin 400 miestä

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Harrström (kahakka)  

 

Maalahden ja Närpiön TP-osasto; Noin 400 miestä

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Töjby (kahakka)  

 

Maalahden ja Närpiön TP-osasto; Noin 400 miestä

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Norrnäs (kahakka)  

 

Maalahden ja Närpiön TP-osasto; Noin 400 miestä

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Nämpnäs (kahakka)  

 

Maalahden ja Närpiön TP-osasto; Noin 400 miestä

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.6.08 Paukarlahti (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Os Duncker (majuri Duncker); Kapteeni Malm; Aliluutnantti Weber; PohjmR, SavJääkR; 240 miestä; 20 venettä. 

Kuormastovartio/Azovin MR

 

TAISTELUKERTOMUS

Majuri Dunckerin johtama osasto pääsi livahtamaan venäläisten huomaamatta Toivalasta 20:llä veneellä tehtävänään estää tiedustelutietojen mukaan Varkauden suunnasta lähestyvä suuri huoltokuljetus. Iskukohdaksi valittiin Paukarlahti ja jäätiin sinne odottamaan.

Suomalaiset väijyivät ja hyökkäsivät suuren kuormaston kimppuun ja saivat saaliikseen noin 200 kuormavankkuria, joissa kuljetettiin elintarvikkeita, aseita, vaatetavaraa ja jopa palkkarahoja. Kuljetuksessa kuormaston mukana oli 370 tykistön ja ponttoonikomppanian hevosta, jotka kaikki ammuttiin. (Kerrotaan, että kaikkia hevosia ei ammuttu, vaan osalta katkottiin jaloista jänteet ja jätettiin virumaan. Venäläisen kirjailijan ja Suomen Sodassa 1808-09 mukana ratsuväen kornettina olleen Faddei Bulgarinin mukaan kuormastossa oli mukana elintarvikkeet koko divisioonalle, jauhoja, kauraa, suolaa ja paloviinaa. Bulgarin väittää, että mukana kulki myös majuri Dietrichsin ponttoonikomppania. Ja Bulgarin jatkaa: "...hyökkäsivät yllättäen kuormastomme ja ponttoonikomppaniamme kimppuun, tappoivat melkein kaikki sotilaamme, polttivat ponttoonit ja kaiken, mitä eivät pystyneet viemään mukanaan, ottivat parhaat hevoset ja katkaisivat muilta neljältäsadalta hevoselta etujalkojen jänteet polven alapuolelta.")

Kyseinen väijytyspaikka on nykyisen Paukarlahden hautausmaan kohdalla.

Bulgarinin väittämä ponttoonikomppaniasta saattaa pitää ainakin osittain paikkansa. Dokumenteista on luettavissa, että Varkaudessa on ollut 1.7.08 ja vielä 1.8.08 majuri Dietrichsin Ponttoonikomppania, mutta vain vahvuudella 1+34, joka vaikuttaa liian pieneltä ollakseen koko komppania, kun ponttoonikomppanian vahvuus maksimissaan oli venäläisillä noin 120 miestä. Voi olla mahdollista, että suurin osa kyseisestä ponttoonikomppaniasta on ollut siirrossa Kuopioon ponttooneineen ja hevosineen kyseisen kuormaston mukana ja jonka sitten Dunckerin miehet tuhosivat. Lisäksi kun tiedetään, että tuntematon osa venäläisistä pakeni paikalta, niin ei voida todistaa etteikö mukana olisi ollut osa ponttoonikomppaniaa. Heidän hevosensa ainakin olivat, miksei siis miehistö ponttooneineen myös?

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 9

Haavoittui -

Kaatui 1+10

 

KARTTA

 


 

  26./27.6.08 Tjärlax (kahakka)  

 

Maalahden (Malax) ja Närpiön (Närpes) TP-osasto

Kasakkavartiosto

 

TAISTELUKERTOMUS

26./27.6.08 yöllä talonpoikien joukko saapui Tjärlaxin kylään, jossa majaili luutnantin johtama kuuden kaartinkasakan vartiosto. Tämäkin kasakkavartiosto nujerrettiin ilman omia tappioita. Yksi kasakka pääsi pakoon. Hän pakeni Närpiön suuntaan, jossa tiedettiin olevan ainakin 130 kasakkaa.

Tämän jälkeen talonpoikaisjoukko lisäsi varovaisuuttaan perustaen asemat Kalaxin kylän länsipuolella olevan sillan taakse ja jäi odottamaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi Muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  27.6.08 Ylimarkku (Övermark) (kuormaston kaappausyritys)  

 

Ylimarkun talonpojat.

Kuormastovartio, noin 100 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Tieto Pirttikylän onnistuneesta kaappauksesta 26.6.08 saapui samana päivänä Ylimarkkuun, jonne juuri oli tullut ja pysähtynyt 100 sotilaan saattamana venäläisten rahalähetys. Ylimarkkulaiset päättivät myös yrittää kaappausta. Venäläisen saattovartion päällikön pyytäessä hevosia jatkaakseen matkaa, talonpojat selittivät, ettei hevosia ole saatavilla. Upseeri päätti jäädä kylään yöksi. Seuraavana päivänä pyydettiin 7 hevosta, eikä niitäkään saatu. Päällikkö lähetti muutamia sotilaitaan postitaloon, jonka velvollisuutena oli toimittaa pikaläheteille hevosia. Talon isäntä, 70-vuotias Abraham Brenn kieltäytyi. Sotilaat ampuivat varoituslaukauksia, mutta ilman tulosta, jolloin lopulta tähdättiin Brenniin. Brennin poikapa ampui ensin tähtääjän, jolloin venäläiset häipyivät omine hevosineen. Talonpojat lähtivät takaa-ajoon ja saavuttivat joukon kylän pohjoispäässä. Syntyi tiukka kahakka. Kaksi talonpoikaa kaatui, kaksi haavoittui ja neljä vangittiin. Talonpojat pakotettiin väistymään. Venäläiset kääntyivät takaisin ja lähtivät etelään kohti Lapväärtiä. Kolme vangeista kidutettiin pistimin ja keihäin kuoliaaksi ja neljäs, iäkäs mies, päästettiin myöhemmin vapaaksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 4 (3 kidutettiin kuoliaaksi)

Haavoittui 2

Kaatui 2

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  27.6.08 Tjärlax (kahakka)  

 

Evp kersantti Wikström; Maalahden (Malax) ja Närpiön (Närpes) TP-osasto; Noin 400 miestä.

Kasakkaosasto; Noin 20 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Suuri talonpoikaisosasto oli asettunut asemiin Tjärlaxin ja Kalaxin välisen tien varteen Kalaxin kylän länsipuolelle puron yli johtavan sillan kohdalla. Talonpojat valmistautuivat vastaanottamaan Närpiön suunnasta tapahtuvan mahdollisen kasakoiden hyökkäyksen. Kasakat oli hälyyttänyt vähän aiemmin Tjärlaxin kasakkavartiosta pakoon päässyt kasakka. Närpiössä tiedettiin olevan ainakin 130 kasakkaa.

Tjärlaxin lähistöllä tiedettiin asuvan myös erään Ruotsin armeijan evp kersantin. Hänen nimensä oli Wikström. Hänet saatiin suostuteltua talonpoikien päälliköksi.

Myöhemmin päivällä Wikströmin johtama TP-osasto onnistui torjumaan noin kahdenkymmenen kasakan hyökkäyksen.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  27.6.08 Von Fieandtin vallattua ja tyhjennettyä Perhon varastot 8.6.08, hän poistui sieltä ylivoimaisen vihollisen läheisyyden vuoksi. Kuitenkin hän sai paluumatkallaan Pohjanmaalle käskyn palata Perhoon takaisin ja edetä aina Lintulahdelle saakka. Vahvistuksiksi 200 Hämeen Rykmentin miehen ja 130 talonpojan joukkoonsa v.Fieandt sai kaksi savolaispataljoonaa (4.P/SavR, 3.P/SavJääkR), joita johti majuri Grotenfelt. Tällä yhtyneellä osastolla Perho otettiin uudelleen haltuun. Osasto jatkoi matkaansa kohti Lintulahtea. Perhoon jäi Savon Jalkaväkirykmentin 4.Pataljoonan yksi komppania (100 miestä) päällikkönään kapteeni Ladau varmistamaan tieyhteyttä Perho-Saukko.

 

  28.6.08 Osasto Fieandtin otettua Perhon, se jatkoi kohti Lintulahtea, jonka tienhaara vallattiin 28.6.08. Saarijärvellä ollut 500-miehinen Vlastovin osasto joutui eristetyksi Rajewskin pääarmeijasta. Samalla katkesi myös Rajewskin 5.D:n ja Barclay de Tollyn 6.D:n välinen nopein yhteystie. Koska v.Fieandt oli liikkeillään pystynyt aiheuttamaan venäläisten huollolle suuria vaikeuksia, Barclay de Tolly lähti Kuopiosta pääjoukkoineen apuun, mutta kääntyi takaisin ja vain 7 komppaniaa Azovin Rykmentistä, kaksi tykkiä ja 50 kasakkaa jatkoi Saarijärvelle. Myös Buxhoevden lähetti Helsingistä Vlastoville avuksi yhden Suomenmaalaisen Rakuunarykmentin eskadroonan ja 50 kasakkaa. Näine vahvistuksineen Vlastovilla oli kesäkuun lopussa Saarijärvellä 1260 miestä ja neljä tykkiä. Buxhoevdenin antamien vahvistuksien mukana saapui myös käsky vallata Lintulahden tienhaara heti takaisin.  

 


 

  30.6.08 Kramppi (Hanka-Krampholm) (meritaistelu)  

 

Saaristolaivasto

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+7

Kaatui 1+3

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  1.7.08 Kuopio (maihinnousutaistelu)  

 

Os Grotenfeldt (150 miestä), Os Söderhjelm (240 miestä), Os Burman (200 miestä), Os Duncker (500 miestä), yhteensä 1090 miestä. PohjmR, KajP, VaasR, SavJääkR, Länsipohjan R, Osia/STR (yksi tykki). (Toinen lähde väittää, että tykkejä olisi ollut kuusi.)

Nisovin MR, Revalin MR, 3.JääkR, Kaartin JääkP (Bulgarinin kirjassa mainitaan, että BdeTolly otti mukaansa Kuopiosta 3.JääkR:n)

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten hyökkäys kääntyi venäläisten eduksi, koska he saivat jatkuvasti vahvistuksia. Suomalaisten oli vetäydyttävä veneille ja takaisin Toivalaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1+15

Haavoittui 2+49

Kaatui 1+15

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 17

Haavoittui 4+148

Kaatui 1+41

 

KARTTA

 


 

  2.7.08 Kimingin Möttönen (Isomöttölä) (väijytys)  

 

Osia/Os Fieandt (Etuvartio)

Osia/Os Vlastov; Jalkaväkeä, kasakoita

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset järjestivät tiedusteleville kasakoille väijytyksen. Jo edellispäivänä oli havaittu etuvartioaseman edustalla vihollisen tiedustelutoimintaa. Väijytyksessä kaatui kolme kasakkaa ja yksi jäi vangiksi.

Jatkotilanteessa paikalle saapui Vlastovin osaston kärkikomppania yhden tykin tukemana, jolloin von Fieandtin etuvartio vetäytyi Lintulahdelle.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui 3

 

KARTTA

 


 

  2.7.08 von Döbeln ja Kulnev neuvottelivat Kauhavalla. Neuvottelun aiheena oli talonpoikaisvankien vapauttaminen.  

 


 

  3.7.08 Lintulahti (Kyyjärvi) (taistelu)  

 

Os Fieandt; K/4.P/SavR, 2K/HämR, 3.P/SavJääkR, 2x3N/SavPrTK; 650 miestä

Eversti Vlastov; 7K/Azovin MR, 24.JääkR, E/SuomenmaalainenRR, 100 kasakkaa, 4 tykkiä; 1260 miestä

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Fieandt oli asettunut asemiin Lintulahden kylän pohjoispuoliselle kukkulalle. Joukot olivat levittäytyneet järven ja suon väliselle puolen kilometrin alueelle. Suon suunnalla oli lisäksi tehty murros. Järven rannan suunnassa asemissa oli Savon Rykmentin 4.Pataljoonan komppania, keskellä puoli pataljoonaa Hämeen Rykmentistä ja oikealla sivustalla - suon suunnassa - Savon Jääkärirykmentin 3.Pataljoona. Kaksi kolmenaulaista tykkiä oli asemissa keskivaiheilla. Fieandtin osastosta oli Perhoon jätetty kapteeni Ladaun johtama 100 miehen komppania Savon Rykmentin 4.Pataljoonasta. Varsinaista reserviä tätä Lintulahden taistelua silmälläpitäen ei ollut. Tästä syystä v.Fieandt käski Ladaun marssimaan välittömästi kohti Lintulahtea. Tämä joukko ei sittemmin kuitenkaan lopulta ehtinyt taisteluun.

Venäläiset saapuivat asemien eteen 3.7.08. Vlastovilla oli käytössään 1260 miestä. Vlastov oli korjannut suomalaisten hävittämien Oikarinjoen ja Ähtyrinpuron sillat ja saanut tykkinsä ja joukkonsa niistä yli. Osasto sai Lintulahden kylän ja tienristeyksen haltuunsa taistelutta, koska suomalaiset olivat hieman pohjoisempana. Venäläisten ryhmitys oli suomalaisten linjoja myötäilevä. Järven suunnalla oli puolitoista komppaniaa Azovin Rykmentistä ja komppania jääkäreitä, samoin suon suunnalla. Keskisellä alueella, tienristeyksessä, oli heidän kaksi tykkiään. Suon suunnalla oli lisäksi toisessa rintamassa puolitoista pataljoonaa 24.Jääkärirykmentistä. Vlastovin reservi odotteli katveessa muutama satametri kauempana. Reserviin oli jätetty Azovin Rykmentin Krenatööripataljoona ja Suomenmaalaisen Rakuunarykmentin eskadroona, sekä noin 100 kasakkaa. Kaksi tykkiä oli vielä edellisistä tykeistä kauempana tiellä estämässä mahdollista suomalaisten läpimurtoa.

Alkoi laukaustenvaihto. Vlastov hyökkäsi, mutta ryntäykset torjuttiin. Noin kahden tunnin kuluttua alkoi myös sataa. Sade kiihtyi. Se vaikeutti ampumista. Ruutia piti varjella kastumiselta. Ammunta vähentyi. Venäläiset yrittivät suon suunnalla koukkausliikettä suomalaisten sivustaan, mutta kaksi savolaisten jääkärijoukkuetta esti yrityksen. Sade yltyi rankkasateeksi. Se pahensi tilannetta. Ammunta muuttui yksittäiseksi ammuskeluksi ja lakkasi miltei kokonaan. Iltapäivällä klo 1600 aikaan venäläiset vetivät kaksi etummaista tykkiään taaemmaksi. Tällöin von Fieandt katsoi tilanteen olevan otollinen ja antoi pistinhyökkäyskäskyn. Se tehosi ja Lintulahden kylä tienhaaroineen saatiin suomalaisten haltuun. Useita venäläisiä jäi suomalaisten vangiksi. Tätä ei kestänyt kauaa, kun venäläisten piilottelema reservi ilmestyi esiin. He olivat suojelleet aseitaan kastumiselta ja ampuivat nyt yhteislaukauksen, sekä välittömästi kävivät pistimin päälle. Von Fieandt perääntyi. Hän käski vänrikki von Fieandtin 50 miehen kanssa Nopolanjoen sillalle suojaamaan vetääntymistä ja hävittämään lopulta kyseisen sillan. Vetäytyminen sujui vain osittain hyvin, sillä suon suunnalla olleet savolaisjääkärit ja osa hämäläisistä eivät päässeet riittävän nopeasti irtautumaan venäläisten rakuunoiden ja krenatöörien häirinnästä johtuen. Vänrikki v.Fieandt torjui sillalle yrittäneen venäläiskärjen ja joutui samantien tuhoamaan sillan. Myöhään irtautuneet savolaiset ja hämäläiset jäivät joen väärälle puolelle ja olivat vähällä joutua saarretuksi, mutta pääsivät suojatulen ansiosta vielä pois, mutta suon yli ja metsien kautta. Sillan yli päässyt suomalaisten pääjoukko vetäytyi Perhoon, jonne metsien kautta vetäytyneet pääsivät vasta yön kuluessa ja viimeiset seuraavan amun valjetessa. 

Suomalaisten tappioiksi luetaan 24 kaatunutta, 26 haavoittunutta ja 91 kadonnutta, joista osa on saattanut tulla vangituksi. Venäläisten tappiot olivat 25 kaatunutta, 99 haavoittunutta ja 19 vangiksi joutunutta.

Tämän taistelun jälkeen von Fieandt ylennettiin everstiluutnantiksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2+89

Haavoittui 26

Kaatui 24

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 19

Haavoittui 3+96

Kaatui 1+24

 

KARTTA

 


 

  3.7.08 Eversti Vlastovin onnistuttua avaamaan Lintulahden tienhaaran, venäläisten huoltoyhteydet paranivat, jolloin he uskaltautuivat etenemään jälleen.  

 


 

  4.7.08 Etelä-Kallavesi (järvikahakka)  

 

Majuri Arnkihl; Soutualukset; LänsipohjanR, 2x3N/STR (?); 500 miestä; (Tykkien kuuluminen STR:n vahvuuteen on epäselvä)

Venäjän Saimaan Laivaston Lappeenrannan Eskaaderin tykkiveneet

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset komensivat Lappeenrannasta 15 soutualusta (tykkiveneitä) kohti Kuopiota ja Sandelsin joukkoja. Sandels puolestaan lähetti oman soutueskaaderinsa vastaan, mutta Konnuskosken ohi päässeet 6 venäläistä tykkivenettä, jotka jo olivat Etelä-Kallaveden puolella, avasivat tulen tykeillään ampuen raehauleja, jolloin majuri Arnkihl - joitakin laukauksia ammuttuaan - katsoi parhaimmaksi vetäytyä. Laukaustenvaihdossa haavoittui ruotsalaisten puolelta yksi Länsipohjan Rykmentin mies.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.7.08 Pukinsalmi (Pukkisaaren salmi) (meritaistelu)  

 

Kuningas Gustaf IV Adolf; Amiraali Klas Hjeimstjärna; Kapteeni C.J.Wirsen; Kuninkaallinen jahti Amadis; Saaristolaivastosta 15 tykkipurtta, 4 tykkivenettä ja 4 kaleeritykkivenettä. Vahvistuksina saapui vielä 4 kaleeritykkivenettä lisää.

Kenraalimajuri P.K.Konovnitsin; Kapteeni Selivanov; Luutnantti Miakin; Saaristolaivastosta osallistui yhteensä 26 alusta, joista ainakin 15 tykkivenettä ja 3 tykkijollaa. Vahvistuksina oli saapuneena 5 tykkivenettä. Rantapattereita, 150 miehinen tarkkampujakomppania.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kuningas Gustaf IV Adolf oli mukana tässä 6-tuntisessa meritaistelussa. Hän purjehti nopeasti Ruotsista Turun lähivesille ja liityttyään amiraali Hjelmstjärnan laivasto-osastoon 4.7.08 kuningas otti välittömästi komennon ja siirsi laivasto-osastonsa lähemmäs Turkua. Venäläisten tykkipursia ja -jollia oli kaikkiaan 29 alusta tässä taistelussa. Heidän osastojaan komensivat kapteeni Selivanov ja luutnantti Miakin. Venäläisillä oli lisäksi saarissa rantapattereita, kuten Pukinsaaressa, Ruissalon niemessä ja Mudderholmissa 6-7 tykkiset 24-naulaiset tykistöpatterit ja 150-miehinen tarkkampujakomppania, joita komensi kenraalimajuri P.K.Konovnitsin. Myös Turun linnan molemmin puolin oli sijoitettu raskaat patterit Aurajoen suun suojaksi. Rantojen korkeilla paikoilla oli polttorovioita ja rantojen vartioina kasakoita. Ruotsalaisten osastosta oli tykkipursia 15, maihinnoususluuppeja 4 ja kaleereita, eli soudettavia tykkiveneitä 4. Toisaalla on tieto, että aluksista 21 olisi ollut tykkipursia ja 8 kaleeria.

Aluksi kuningas käski pienen osaston kapteeni Wirsenin johdolla suorittaa väkivaltaista tiedustelua, jonka houkuttamina venäläiset alkoivat liikehtiä. Ne eivät saaneet tiedusteluosastoa nujerretuksi avuksi tulleen muutaman ruotsalaisaluksen vuoksi, jolloin venäläiset kääntyivät takaisin. Taistelua oli käyty kolme tuntia kun kuningas päätti hyökätä päävoimillaan. Venäläiset alkoivat jo perääntyä, mutta rantapatterit ryhtyivät ampumaan, jolloin ruotsalaisaluksiin tuli osumia. Jotkin alukset vaurioituivat niin pahoin, että niiden oli pakko vetäytyä. Lopulta vähän ennen puolta yötä kuningas antoi yleisen vetäytymiskäskyn. Taistelua oli käyty lähes kuuden tunnin ajan.

Lähes kaikkiin ruotsalaisaluksiin tuli vaurioita, mutta pysyivät pinnalla. Venäläisten osastosta upotettiin kolme tykkipurtta ja useat muut vaurioituivat. Taistelun tulos oli ratkaisematon, mutta ruotsalaiset saartoivat tämän taistelun jälkeen Turun meriliikennettä kahden viikon ajan. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+4

Kaatui 1+6

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+15 (Luutnantti Miakin haavoittui)

Kaatui 10

(Kolme tykkipurtta upotettiin.)

 

KARTTA

 


 

  5.7.08 Varkaus (valtausyritys venäläisaluksia ja Varkautta vastaan)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  5.7.08 Kristiinankaupunki (maihinnousutaistelu)  

 

Ruotsalaisia joukkoja Sundsvallista, Härnosandista ja Gävlestä.

Os Orlov-Denisov (kenraalimajuri Orlov-Denisov).

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisten tappio. Ruotsalaiset vetäytyivät laivoilleen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

Kesäsotaa 8.7.-13.9.1808

(Taistelut Pohjanmaalla, Hämeessä, Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Maihinnousut Länsirannikolle.)

 


 

  8.7.08 Harjankylä (Kauhajoen ja Kurikan puolessavälissä) (huoltokuormaston kaappaus)  

(Erään lähteen mukaan tapahtuman päivämäärä on 15.7.08. Todennäköisempi pvm on kuitenkin 8.7.08.)

 

Nimismies Adam Qvist ja filosofian kandidaatti Salomon Hanelles; Kauhajokelainen TPOs; 100 miestä

Kuormastovartio; 1 upseeri ja 10 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset päättivät siirtää Ilmajoen Hannukselassa olleen varastonsa etelämmäs turvallisempaan paikkaan. Pääkuormastoon kuului 70 kuormaa ja 50 saattovartijaa. Vähän myöhemmin Hannukselasta lähti vielä 13 kuorman ja yhden upseerin sekä 10 miehen saattovartio. Lisäkuljetuksessa oli pääasiassa leipää.  Tämä pienempi kuormasto yöpyi Harjankylän Harjan talossa. Yöllä kauhajokelaisten talonpoikaisosasto päästi kuormaston hevoset karkuun. Aamulla venäläiset alkoivat vaatia korvaavia hevosia. Tällöin talonpojat hyökkäsivät. Kahakassa haavoittui ainakin yksi venäläinen, joka myöhemmin löytyi kuolleena. Vangiksi otettiin upseeri ja yksi sotilas. Talonpoikaisosasto valtasi kaikki 13 kuormaa. Leipäsaalis piilotettiin Harjan talon aittaan. Talonpoikaisosaston johtajat Qvist ja Hanelles eivät varsinaisesti osallistuneet väkivaltaisuuksiin, vaan pysyttelivät tapahtumien ajan Kyrönjoen toisella puolella Toivakan talojen takana seuraten tilannetta. 

Ilmajoelta vähän aikaisemmin samana päivänä lähtenyt pääkuormasto säästyi tälläerää kaappaukselta, mutta joutui myöhemmin hyökkäyksien kohteeksi.

Myös samana päivänä Harjankylän ohi ratsasti 15 kasakkaa, jotka matkasivat kohti Karviaa. Kasakat eivät onneksi pysähtyneet Harjankylässä, vaikka säikäyttivätkin osan siellä olleista ja onnistunutta kaappaustaan juhlineesta talonpojista.

Harjankylään saapui myöhemmin 300-400 metelöivää pääosin ilmajokista ja mutta myöskin kauhajokista talonpoikaa, joita johti ala-seinäjokelainen Tuomas Uppa ja jotka sittemmin suurimmaksi osaksi palasivat takaisin kotiseudulleen kuultuaan kaappauksen onnistuneen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+1

Haavoittui -

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  8.7.08 Lapua I (taistelu)  

 

Majuri Ehrnrooth; P/SavR, 12 rakuunaa, 2 tykkiä.

Kenraaliluutnantti Rajewski; Kalugan MR, Velikije Lukin MR, 5K/Permin MR, K/Mohilevin MR, 7K/Petrovin MR, 23.JääkR, 7K/26.JääkR, 2E/Grodnon HR, kasakoita, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ylivoimaiset venäläiset valtasivat Lapuan. Suomalaiset vetäytyivät taistelun jälkeen Kauhavan kautta Alahärmään.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 26

Haavoittui 5

Kaatui 7

 

VENÄJÄ:

Yhteistappiot 75 (haav.+kaat.)

 

KARTTA

 


 

  8./9.7.08 Parjakanneva (kuormaston kaappausyritys)  

(Tämä paikka tunnetaan dokumenteissa myös nimellä Paljakka.)

 

Korpraali evp Åkerman; Ilmajokelaisten ja kauhajokelaisten TPOs

Kuormastovartio; 50 miestä

 

TAISTELUKERTOMUS

Ilmajoen Hannukselasta kohti Kristiinankaupunkia lähtenyt 70 vaunulastin kuormasto kääntyi Karijoella takaisin pohjoiseen talonpoikaisosastojen uhkan vuoksi. Kuultuaan tapahtuneesta talonpoikaisosasto korpraali Åkermanin johdolla tuhosi ensi töikseen 5 km Kauhajoen kirkolta etelään olleen Parjakannevalla sillan purkamalla ja jäi sinne odottamaan venäläisten kuormastoa. Keskiyön paikkeilla vihollisen kuljetus saapuikin ja syntyneen lyhyen laukaustenvaihdon yhteydessä talonpojat pakenivat. Venäläiset korjasivat sillan ajokuntoon ja jatkoivat matkaansa Kauhajoen kirkolle, jonne he saapuivat aamulla 9.7.08 ja jossa kuormasto joutui taas laukaustenvaihtoon.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.7.08 Kallavesi (Suovun mylly ja Laivonsaari) (varastojen kaappaus)  

 

Vänrikki Borgman; Osia/5.Pr

Varastovartiot

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaiset saivat kaapattua ja siirrettyä Kallaveden länsirannalla olevalle Suovun myllylle ja Kuopion luoteispuolella olevalle Laivonsaarelle vihollisen keräämät 30 säkillistä jauhoja.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.7.08 Kauhajoki (kuormaston kaappausyritys)  

 

Ilmajokelaisten ja kauhajokelaisten TPOs

Kuormastovartio; 50 miestä

 

TAISTELUKERTOMUS

Ilmajoen Hannukselasta kohti Kristiinankaupunkia lähtenyt venäläisten 70 vaunulastin kuormasto joutui matkansa aikana monta kertaa kaappausyrityksen kohteeksi. Kuormasto oli Parjakannevan yhteenotosta selvittyään saapunut aamulla 9.7.08 Kauhajoen kirkolle. Sinne oli jo yöllä rientänyt suurin osa Parjakannevalla olleita talonpoikia, jotka olivat repineet Kauhajoen yli johtavan sillan kansilankut ja tehneet niistä jonkinlaisen rintavarustuksen joen itärannalle. Venäläisten saavuttua joen rannalle, kuormastovartion päällikkö ryntäsi kohti suomalaisia pitkin osittain puretun sillan rakenteita, mutta sai kuolettavan osuman talonpoikain ampumasta luodista ja putosi jokeen. Tällöin alkoi yleinen laukaustenvaihto. Suomalaisten aseiden kantomatka ei riittänyt, mutta venäläisten luodit kantoivat rintavarustuksiin niin tehokkaasti, että talonpojat lähtivät asemistaan pakoon. Venäläiset saivat vain yhden huonojalkaisen talonpojan kiinni vastarannalta ja tappoivat hänet. Kuormasto jatkoi sillan korjauksen jälkeen itään kohti Nummijärveä. Noin kilometrin päässä sillan ylityksestä kuormasto pysähtyi paikalla olevain halkopinojen kohdalla. Osa kuormasta heitettiin halkopinojen päälle ja pinot tuikattiin tuleen. Näin kuormaa kevennettiin ja saatiin mahdollisuus nopeampaan liikkeeseen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1 upseeri

 

KARTTA

 


 

  9.7.08 Nummijärvi (kahakka)  

 

Kapteeni Uggla; 100 miestä/PohjmR, Ilmajokelaisten ja kauhajokelaisten TPOs

Osia/Kuormastovartio (aliupseeri ja 8 miestä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Talonpoikaisjohtaja Hanelles, joka oli ollut johtamassa 8.7.08 Harjankylässä tapahtunutta kuormastokaappausta, oli pyytänyt jo aikaisemmin sotaväkeä avuksi Iso-Kyrössä majailleelta majuri von Otterilta. Väkeä luvattiin ja Hanelles jäi Harjankylän tapahtumien jälkeen odottamaan Mattilaan, joka on 4 km Kauhajoen kirkolta pohjoiseen, Kainastonjoen pohjoisrannalla. Samana päivänä, 9.7.08, eli muutaman tunnin kuluttua siitä kun venäläinen kuormasto oli lähtenyt Kauhajoelta sillan yli kohti itää, saapui majuri von Otterin lupaama sotilasosasto Mattilaan, päällikkönään kapteeni Uggla, joka oli Pohjanmaan Rykmentin Ensimmäisen Majurin Komppanian päällikkö. Hänellä oli mukanaan noin 100 miestä ja lisäksi matkalla mukaan lähteneitä Ilmajoen talonpoikia. Mattilasta hänen osastonsa suoriutui kiireen vilkaa hevoskyydillä Kauhajoelle, jossa osastoon liittyi lisää talonpoikia ja edelleen kohti Nummijärveä. Nummijärvelle saavuttuaan Uggla sai tietää, että venäläisten kuormasto oli ajanut paikan ohi jo pari tuntia aikaisemmin. Ugglan tiedettyä lisäksi, että edempänä, Karvian seudulla, oli suurempi joukko venäläisiä, päätti hän lopettaa kuormaston takaa-ajon Nummijärvelle. Samalla Ugglalle tuotiin tieto, että lähistöllä oli havaittu metsässä nuotio ja siinä ympärillä 9 venäläistä sotilasta, joista yksi oli aliupseeri. Uggla päätti ottaa porukan vangiksi ja piiritti heidät. Venäläiset eivät halunnet antautua, vaan alkoivat ammuskella. Syntyneessä laukaustenvaihdossa venäläinen aliupseeri ja kolme sotamiestä kaatui, jolloin loput viisi laskivat aseensa ja antautuivat. Yksi vangeista oli pahoin haavoittunut. Uggla palasi sotilaineen ja vankeineen Iso-Kyröön, mutta haavoittuneen vangin he jättivät Kurikkaan, jossa paikalliset asukkaat hänet hoitivat parempaan kuntoon. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5

Haavoittui 1 (jäi vangiksi, mukaanluettuna vankien määrässä)

Kaatui 4

 

KARTTA

 


 

  9.-10.7.08 Perho (etuvartiokahakka)  

 

Os Fieandt; Etuvartio-osasto

Kenraaliluutnantti Rajewski; Kärkiosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

9.7.08 venäläiset karkottivat suomalaisten etuvartion Möttösestä, Perhon sillalta. Perhon kirkonkylällä oli toinen vartio-osasto, joka sekin vetäytyi. Osastot siirtyivät Kokonsaaren asemiin. Venäläiset valtasivat Perhon.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  10.7.08 Piri (Härmä) (kahakka)  

 

TPOs

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA


 

  10.7.08 Kenraalimajuri Orlov-Denisovin alainen kasakkaosasto (noin 40 miestä) tunkeutui Kauhajoen kirkonkylälle ja Harjankylään terrorisoiden siviilejä, surmaten heitä ja polttaen taloja. Kasakkajoukko jakautui Kauhajoen kirkolle saavuttuaan kahtia, toinen osasto suunnisti pohjoiseen Knuuttilan kartanoon, jonka isäntää epäiltiin osalliseksi ja johtajaksi Harjankylän tapahtumiin ja toinen osasto matkasi pappilaan.

Pappilassa väki oli jo mennyt nukkumaan, mutta kasakoiden saapuessa metelöiden, pappi arvasi mennä talon vintille piiloon ja selvisi siten hengissä. Papin perhe joutui kasakoiden kuulusteluun papin olopaikasta, mutta he eivät sitä osanneet kertoa. Papin rouvalle ja lapsille ei tehty pahaa, vaikka heitä kyllä keihäillä peloteltiin. Pappilan irtain omaisuus ryöstettiin ja tuhottiin täysin. Jopa papin rouvan sormuksetkin riistettiin hänen sormistaan. Läheisen tilan isäntä tuotiin pappilan pihalle ja surmattiin siinä. Syytön mies.

(Pappi vangittiin vasta 26.7.08 jälkeen, piestiin ja vietiin Kauhajoen kirkolle, jossa häntä kidutettiin ruumiillisesti sekä henkisesti. Muutaman päivän kuluttua pappi kuljetettiin kasakkahevosen perässä juoksuttamalla Lapväärtiin. Viikkokausia siellä vangittuna oltuaan hänet vietiin Turkuun, jossa hänet todettiin syyttömäksi ja laskettiin vapaaksi. Pappi palasi myöhään syksyllä takaisin kotiseudulleen.)

Vasta aamulla 11.7.08 kasakat poistuivat pappilasta pohjoiseen ratsastaneiden toveriensa luokse, Knuuttilan tilalle.

Edellispäivän puolella pohjoiseen lähtenyt kasakkaryhmä oli ratsastanut 2 km kirkolta olevalle Knuuttilan kartanotilalle.

Knuuttilaa isännöi Gustav Ingberg. Häntä venäläiset epäilivät talonpoikain yllyttäjäksi. Ensimmäiseksi kasakat tappoivat talon isäntärengin katkaisemalla kaulan. Talon isäntä, Ingberg, hakattiin ja pisteltiin keihäillä ja viilleltiin miekoilla tajuttomaksi. Myös Ingbergin vaimo, talon emäntä, piestiin tajuttomaksi, vaikka hänellä oli pieni lapsi sylissään. Myös tämän talon irtain omaisuus ryöstettiin tai tuhottiin. Yläkerrassa tavattu renki hakattiin tainnoksiin. Kolme muuta renkiä ja talon vanhaisäntä, Ingbergin isä, joutui vangiksi ja heidät kuljetettiin Lapväärtiin, josta vanhaisäntä ja yksi rengeistä päästettiin vapaaksi, mutta kaksi muuta renkiä päästettiin hengiltä.

Ingbergin vaimon herättyä tajuttomuudestaan hän ensitöikseen yritti hoitaa miehensä haavat ja kasakoiden pelossa raahasi miehensä läheisen pellon kasvuston suojaan näkymättömiin, koska talosta kasakat olisivat varmasti heidät löytäneet. Vaimon lähdettyä etsimään kylältä turvallisempaa majapaikkaa, kasakat ratsastivat pellon laihon kumoon ja samalla hevosineen talloivat pahoin haavoittuneen Ingbergin kuoliaaksi.

Myös Harjankylän taloissa tapahtui raakuuksia. Kasakoiden hirmutöiden päätepiste oli vierailemiensa talojen poltto. Niinpä melkein koko Kauhajoki poltettiin tässä yhteydessä poroksi. Viattomatkaan tilat eivät säästyneet tulen tuhoavalta voimalta.

Tapauksia voidaan pitää kostoiskuina, sillä pari päivää aikaisemmin, eli 8.7.08, talonpojat olivat kaapanneet Harjankylällä venäläisten huoltokuljetuksen ja häirinneet vielä suurempaa kuormastoa.

Kasakoiden vierailu ei jäänyt tähän yhteen päivään, vaan Kauhajoen aluetta terrorisoitiin kokonaista kuukauden ajan. Eikä Orlov-Denisovin kasakat olleet ainoita, jotka syyllistyivät terroriin. Sitä teki myös alueella taistellut jalkaväki.

Venäläiset syyllistyivät käsittämättömiin raakuuksiinkin, kidutuksiin, sillä joitakin siviilejä palvattiin kuoliaaksi nuotion yllä. Kasakoiden tekosia on pidettävä raukkamaisina tekoina, sillä täysin viattomia ihmisiä kidutettiin ja lopulta surmattiin muka varoitukseksi muille ja hyvityksenä omiin tappioihin. Kosto ei rajoittunut vain asukkaisiin, vaan heidän omaisuus ryöstettiin ja tuhottiin täysin. Vaikka irtain omaisuus olisi tuhoutunut talon polttamisenkin yhteydessä, niin esineet, huonekalut, astiat ja vaatetavaratkin - siis kaikki mitä ei voinut ryöstää - hajotettiin, särjettiin, revittiin ja vasta sitten talo poltettiin. Myös tilojen kotieläimet tapettiin tai vietiin mukana pois. Raakalaisten työtä. Tästäkin johtuen eivät venäläiset tule koskaan saamaan joidenkin suomalaisten sukujen arvostusta tai hyväksyntää.

Tämänkaltainen terrori oli niin tehokasta, että Kauhajoki autioitui kylittäin lähes kokonaan. Ihmiset olivat paenneet metsiin tai lähteneet kokonaan paikkakunnalta säästyäkseen raakuuksilta.  

 


 

  11.7.08 Kokonsaari (Kokkoneva) (Perhon luoteispuolella) (taistelu)  

 

Os Fieandt; P/SavR, P/SavJääkR, P/UudmR, P/TurR, 2K/HämR, 20 rakuunaa, 2x3N ja 2x6N/SavPrTK

Kenraalimajuri Jankovitsh; Eversti Vlastov; Azovin MR, Sevskin MR, Belozerskin MR, 24.JääkR, Grodnon HR, kasakoita, 4 tykkiä; (Kolminkertainen ylivoima)

 

TAISTELUKERTOMUS

Os Fieandt suojasi pääarmeijan itäistä sivustaa. Osasto oli asemissa Kokonsaaren maastossa. Suomalaisilla ei ollut reserviä, mutta vFieandt oli saanut tuekseen lisäväkenä pataljoonat Uudenmaan ja Turun Rykmenteistä, 20 rakuunaa, sekä kaksi tykkiä. Venäläiset aloittivat taistelun klo 0700 suoralla hyökkäyksellä suomalaisten asemia päin. Samaan aikaan toinen venäläisosasto suoritti koukkausliikettä sivustaan. Suomalaisten tykit ampuivat kartesseja, eli raehauleja päin venäläisiä pitäen heidät loitommalla. Taistelun tiimellyksessä kuitenkin vuoroin vetäydyttiin. Tulitaistelu vakiintui paikoilleen.

Sitten klo 1500 aikaan Jankovitsh lähetti suuren osan reservistään koukkaamaan Oksakosken seutuvilla. Von Fieandt siirsi joukkojaan taaemmas hiukan toista kilometriä. Oksakoskella syntyi viivytystaistelu, jossa suomalaiset pitivät puoliaan vielä tunnin verran saadakseen kuormastonsa ja haavoittuneensa turvaan. Lopulta suomalaiset vetäytyivät ylivoiman edessä pois taistelukentältä ja 50 km kohti Kokkolaa, Tunkkarin sillalle saakka. Jankovitsh seurasi suomalaisia jonkin matkaa, mutta lopulta Rajevski pysäytti takaa-ajon ja käski Jankovitshin Lintulahteen. 

Suomalaisten puolelta tässä Kokonsaaren taistelussa kaatui mm. Rautalammin Komppanian varusmestari vänrikki Bror Schöneman. Seitsemän upseeria haavoittui. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 7+137

Kaatui 22

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 15+x

Kaatui 1+x

x = haav+kaat rivimiehet yhteensä 300

 

KARTTA

 


 

  12.7.08 Keuruun Hoskari (huoltokuormaston kaappaus)  

 

TPOs Colliander

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Perimätieto. Vahvistamattomien perimätietojen mukaan heinäkuussa vuonna 1808, mahdollisesti 12.7.08, Keuruun seudulla asunut 44-vuotias entinen kapteeni, Carl Johan Colliander, kokosi pienen talonpoikaisjoukon ja päätti kaapata jonkun ohi matkaavan kuormaston.

Perimätieto väittää, että talonpojat olisivat todellisuudessa olleet talonpoikaisvaatteisiin puettuja Savon Jääkäreitä. Miksi olisi kunniakkaat sotilasvaatteet peitetty siviilivaatteilla? Ei löydy dokumentteja Savon Jääkäreiden tällaisesta toiminnasta. Kyseisenä aikana alueella ei operoinut savolaisia joukkoja. Alue oli syvällä vihollisen linjojen takana.

Perimätieto on lisäksi sotkeentunut 22.7.08 tapahtuneeseen Riitalahden kaappaukseen (kts. 22.7.08!).

Perimätietokertomus jatkuu näin: Colliander kutsui taloonsa joitakin kymmeniä miehiä, joukossa yllämainittuja siviiliasuun puettuja savolaisjääkäreitä ja joitakin talonpoikia. Tällä joukolla Colliander olisi sitten lähtenyt väijymään tien varteen mahdollista venäläisten kuormastoa. Väijypaikasta ei ole muuta mainintaa, kuin että se olisi ollut Hoskarin talosta kilometrin päässä Riitalahden rannan suunnassa metsäisellä kohdalla. Tarinaan on sotkeutunut (?) Keuruun Riitalahti ja muka Collianderin kaappauksen kunniaksi pystytetty muistomerkki. Toki siellä muistomerkki nykyisin on, mutta se on pystytetty 22.7.08 tapahtuneen kuormastokaappauksen kunniaksi.

Väitetään, että Collianderilla olisi ollut jopa tiedustelijoita, jotka ilmoittivat kuormaston saapumisesta ja miehet tiesivät olla varuillaan. Tarina ei kerro mitään miesten aseistuksesta. Epätodennäköistä on, että "virkaheitto" entinen kapteeni olisi pystynyt syvällä venäläisten selustassa aseistamaan talonpoikaisosastonsa.

Väijytys eteni niin, että ensin ohi ajoi vaunuissa muutamia venäläisiä upseereita - kuuleman mukaan kohti Keuruun pappilaa. Mistä tieto pappilasta määränpäänä on tullut, on epäselvää. Jonkin ajan kuluttua saapui kuormasto, jolla oli vain muutamia sotilaita saattojoukkonaan. Collianderin porukka iski ja sai kuormat haltuunsa. Saattovartioista kaatuivat melkein kaikki. Yksi sotilaista pakeni haavoittuneena läheiseen järveen ja menetti siellä tajuntansa.

Kuormaston lastina oli tarinan mukaan tynnyreitä, joissa oli kuivia korppuja.

Järven rannalle tuupertunut venäläinen sotilas heräsi sittemmin ja etsiytyi Keuruun pappilaan ja siellä olleiden upseereiden puheille kertomaan kaappauksesta.

Ensikostotoimina venäläiset vangitsivat kirkkoherra Rosenbackin ja seurakunnan lukkarin. Myös muut saivat osansa kostossa, sillä venäläiset rankaisivat erityisesti Pohjoislahden kylää (nykyisin Pohjoisjärven kyläalue). Omaisuutta tuhottiin, vilja poljettiin, ihmisiä piestiin ja vietiin vankeuteen, jopa tapettiinkin joku. Kertoo perimätieto, johon on suhtauduttava varauksellisesti tässä tapauksessa.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui noin 20-30

 

KARTTA

 


 

  13.7.08 Kenraaliluutnantti Aleksejevitsh Tutshkov määrättiin venäläisten 6.Divisioonan uudeksi komentajaksi sairastuneen Barclay de Tollyn tilalle.   

 


 

  13.7.08 Pjelax I (10 km kaakkoon Närpiöstä) (kahakka)  

 

TPOs Wikström (evp kersantti Wikström); Lisäksi merellä korvetti Der Biederman päällikkönään majuri Martin, joka antoi Wikströmille 2 pientä tykkiä vahvistukseksi.

Os Orlov-Denisov; 2K jääkäreitä, 220 kasakkaa

 

TAISTELUKERTOMUS

Orlov-Denisov hyökkäsi talonpoikien asemiin molemmilta sivustoilta, saaden talonpoikaisjoukon epäjärjestykseen. Tällöin Orlov-Denisov heitti reservinsä hyökkäämään keskeltä, jolloin talonpojat jättivät asemansa ja tykkinsä paeten metsään.

Venäläisten tappiot kaatuneina 9 ja haavoittuneina 16. Talonpoikien tappiolukuja ei ole tiedossa, mutta ne on arvioitu venäläisten tappioita suuremmiksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Tietoja ei saatavissa.

Jäi vangiksi -

Haavoittui useita

Kaatui useita

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 16

Kaatui 9

 

KARTTA

 


 

  14.7.08 Lapua II (taistelu)  

 

Eversti von Döbeln; Ehrnrooth; KarJääk, SavR, SavJääkR, PorR, UudmJääkP, Osia/STR

Kenraaliluutnantti Rajevski;

 

TAISTELUKERTOMUS

Kun tiedustelu oli selvittänyt, että venäläiset olivat vetäytyneet Vaasasta ja ryhmittyneet puolustukseen Lapuan kirkonkylään, Uusikaarlepyyssä olevat joukot saivat käskyn lähteä liikkeelle. Heinäkuun 11. päivänä armeija aloitti marssinsa kohti Lapuaa. Esteittä armeija saapui 13. päivänä Kauhavalle, joka on Lapualta noin 15 km päässä. Etäisyys venäläisten etuvartioihin ei ollut suuri. Aikaisin 14. päivänä Karjalan Jääkärit lähetettiin ajamaan nuo etuvartiot tiehensä, mutta tulivatkin itse torjutuiksi. Savon Jääkäreillä oli parempi onni. Koko armeija kenraalimajuri Adlercreutzin johdolla lähti liikkeelle ja eteni marssien tietä myöten, kun urheat Savon Jääkärit ajoivat sitkeästi viivyttäviä ja jatkuvasti tulittavia vihollisen etuvartioita edellään. Kun jääkärit tulivat metsänrajaan, mistä tie laskeutuu Lapuan viljapelloille, he lopettivat etenemisensä ja takaa-ajetut venäläiset syöksyivät kasvavien ruiskorsien sekaan.

Venäläiset olivat asemissa Lapuan kylässä ja Kuortaneen tiellä. Sieltä heidän tykistönsä pystyi tulittamaan koko peltoa, jonka poikki suomalaisten oli edettävä. Venäläisillä oli esteettömät vetäytymistiet niin Kuortaneelle, Vaasaan, kuin Ilmajoellekin. Luonnollisin valinta olisi Kuortane, josta he odottivat huoltokuljetuksiaan ja saapuvia vahvistuksiaan.

Metsänrajassa mäellä suomalainen armeija pysähtyi. Prikaatinkomentaja von Döbeln sai käskyn aloittaa Porin Rykmentin kanssa hyökkäyksen ja edetä 3. ja 4.Prikaatin ohi. Ne olivat marssiessa olleet edellä. Kun hyökkäyskolonna eteni metsän suojasta, sitä vastaan suuntautui vahva tulitus vihollisen tykistön ja ruispeltoon kätkeytyneiden jääkäreiden toimesta. Everstiluutnantin Pataljoona, joka eteni kärjessä, kärsi erityisesti jääkäreiden tulituksesta. Henkipataljoona eteni seuraavana. Von Döbeln käski 1.Jääkärikomppanian ajaa kiusalliset venäläiset jääkärit tiehensä. Porilaiset jääkärit ryhmittyivät avoriviin ja heittäytyivät ruispeltoon ryömien venäläisten peltoon polkemissa urissa. Suomalaisten jääkäreiden tulituksessa hajallaan olevat venäläiset vetäytyivät ja peltoalue onnistuttiin puhdistamaan.

Von Döbelnin hyökkäys käskettiin pysähtymään ja joukkoja suojautumaan ruispeltoon. Joukot heittäytyivät ojiin ja maahan pitkin tietä. Turhautumista ojassa makailuun alkoi ilmetä. Juuri näihin paikkoihin vihollisen tykistön kartessiammusten raehaulit iskivät. Suomalaisten tykistö ei onnistunut vaientamaan vihollisen tykistöä. Lapuan pellot näyttivät olevan tulessa ja paksun savun peitossa. Eräs reserviosasto oli lähetetty kiertämään vihollisen oikean sivustan taakse. Se lienee ollut syynä pysähtymiskäskyyn.

Ruispellossa makaillut Porin Rykmentin 1.Jääkärikomppania ei pidempää totellut käskyä olla paikallaan vihollisen raehaulitulituksessa, vaan upseerineuvottelun jälkeen ryntäsi hyökkäykseen. Matkaa vihollisasemiin oli 600-700 metriä. Rynnäkköhuudoin joukko syöksyi Lapuan kylään. Rynnäkön aikana venäläiset ehtivät ampua vain kerran raehaulilatauksella ennenkuin suomalaisjoukko jo oli kylän rakennuksien suojassa. Suomalaiset olivat nyt kylän itäosassa, josta venäläinen vetäytyi, vetäen pois myös kyseisen raehaulilatauksen ampuneen tykkinsä. Vetäytyessään vihollinen tulitti käsiaseillaan kaikenaikaa. Myös suomalaiset koko ajan ampuivat pakenevien perään.

Toinen ja kolmas von Döbelnin komennossa ollut pataljoona pääsi sillan yli Lapuanjoen eteläpuolelle. Ensimmäinen Jääkärikomppania sai kaksi komppaniaa vahvennukseksi. Venäläiset olivat vetäytyessään sytyttäneet Liuhtarin kylän palamaan ja alue piti kiertää. Kun suomalaiset jääkärit kierron jälkeen palasivat tielle, ei venäläisiä näkynyt enää missään. Venäläiset olivat vetäytyneet läheisen suon poikki ja välttäneet maantien. Porilaiset jääkärit alistettiin reservijoukoista irroitetun eversti Gripenbergin komentoon. Joukko oli edennytnyt peltoaukean itäreunaan, metsämäelle ja jatkoivat, kunnes kohtasivat pakenevan vihollisen, joka käänsi rintamasuuntansa ja aloitti kiivaan tykistötulen. Omaa tykistöä ei saatu palavan kylän vuoksi paikalle. Suomalaiset yrittivät koukkausta molempien sivustojen kautta, mutta vihollinen vetäytyi ja taistelu laantui. Venäläiset oli lyöty. Suomalaiset saivat näin vallattua tärkeän tienristeyksen.

Lapuan taistelukenttä jäi suomalaisten haltuun. Vihollisen yhteydet hallussaan oleviin rannikkokaupunkeihin ja Turussa olevaan esikuntaan katkaistiin. Vihollinen vetäytyi Kuortaneen suuntaan ja ryhmittyi puolustukseen Salmille.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui 12+121

Kaatui 4+21

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi n. 50

Haavoittui n. 150

Kaatui Useita

 

KARTTA

 


 

  15.7.08 Porin Rykmentin Ruoveden Komppanian lippujunkkari Rothin sissipartio lähti Lapualta. Käskynä oli hävittää venäläisten varastoja ja huoltokuljetuksia sekä siltoja Virtain ja Tampereen välillä. Joukon vahvuus oli 43 Porin Rykmentin miestä, joilla oli paikallistuntemus. Joukon varajohtaja oli Ensimmäisen Majurin Komppanian lippujunkkari Spoof.  

 

  15.7.08 Pjelaxissa 13.7.08 tappion kärsinyt talonpoikaisosasto Wikström vetäytyi Finbyn sillan taakse, jonne perustettiin uudet asemat. Sinne saapui 15.7.08 Vaasan Mustasaaren pitäjästä joukko nostomiehiä tueksi.  

 

  16.7.08 Venäläisten 565-miehinen ratsuväkiosasto, päällikkönään kenraalimajuri Aleksejev, ylitti rajan Pohjois-Karjalassa, Pälkjärvellä. Pieni osa tästä ratsuväkiosastosta oli ylittänyt rajan jo aikaisemmin, mutta odotteli pääjoukkoa Pälkjärvellä. Aleksejevin saamana käskynä oli edetä aluksi Joensuuhun, pyrittävä rauhoittamaan mahdolliset talonpoikaislevottomuudet ja siirryttävä edelleen kohti Kuopiota ja iskettävä Sandelsin sivustaan. Aleksejev pääsi myöhemmin vain Joensuuhun asti ja lopulta epäonnistui tehtävässään pohjoiskarjalaisten talonpoikien aktiivisen toiminnan vuoksi. 

 

  18.7.08 Kuopion pohjoispuolella Toivalassa esikuntaansa pitänyt 5.Prikaatin komentaja, eversti Sandels, sai tiedon, että Aleksejevin ratsuväkiosasto on ylittänyt rajan Pälkjärvellä. Samaan aikaan Toivalassa oleskellut liperiläinen talollinen Juhana Lappalainen Liperin Mattisenlahdesta sai käskyn palata kotiinsa ja johtamaan talonpoikaisosastoa vastarintaan Joensuussa. Hän sai Sandelsilta mukaansa 17 kiloa ruutia ja noin 1000 lyijykuulaa.  

 

  18.7.08 Talonpoikaisosasto Wikström piti asemiaan Finbyn sillan takana. Sinne saapui 18.7.08 alueen kansannousua organisoinut luutnantti Ridderhierta ja otti talonpoikaisosaston päällikkyyden. Samalla saatiin vahvistuksena 150 uutta nostomiestä vahvuuden noustua nyt noin 500 mieheen.  

 


 

  18.7.08 Jarkon silta, Pusunvuolle (Visuvesi) (huoltokuljetuksen valtaus)  

 

Os Roth

Venesaattovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Rothin tiedustelu havaitsi Pusunvuolteella majailleen venäläisen 9 (kirkko-) veneen jauhokuljetusjoukon ja iski, kun venäläiset olivat levolla. Veneet jauhoineen saatiin ja venäläinen, 2 upseerin ja 9 sotamiehen saattojoukko vangittiin. Heistä kaatui 2. Soutajina oli ollut pirkkalaisia talonpoikia. Jarkon 60 metriä pitkä puusilta poltettiin. Silta johti Visuveden ja Tarjanneveden välisen salmen poikki.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+7

Haavoittui -

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  19.7.08 Kenraalimajuri Aleksejevin ratsuväkiosasto saapui Tohmajärven Kemieen. 

Toivalasta Sandels lähetti pohjoiskarjalaisten talonpoikien neuvonantajiksi kaksi kokenutta Karjalan Rakuunaa, kornetti von Brandenburgin Liperiin ja vääpeli Brunoun Pielisjärvelle (nyk. Lieksaan). Heidän tuli nostattaa talonpojat aseisiin ja järjestää maakunnan puolustusta lähestyvää Aleksejevin joukkoa vastaan.

 

20.7.08 Aleksejevin puheille Kemieen ilmestyi muutamine alaisineen Liperin kruununvouti Floman, joka vuolaasti kertoi edessä olevista vaikeuksista ja varoitti Pielisjoen pohjoispuolella olevista vihamielisistä talonpojista. Floman lupasi Aleksejeville järjestää Joensuun kohdalle Pielisjoen ylimenokalustoa ja heiniä hevosille. 

Tiedustelutietoihin pohjautuen Aleksejev irroitti pääjoukosta majuri Bekleshovin eskadroonan ja lähetti sen Kiihtelysvaaraan suojaamaan oikeaa sivustaansa.

Tämän jälkeen Aleksejev jatkoi etenemistään kohti Joensuuta.

Sandelsin Toivalasta lähettämä kornetti Berndt von Brandenburg varustutti Joensuuhun Pielisjoen länsirannalle puolustuksen etulinjan ja varmistuslinjan Liperin Taipaleen kapeikkoon.  

 


 

  20.7.08 Ruhala, Ruoveden eteläpuolella (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Os Roth; Korpraali Kortman ja 20 sotilasta

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Rothin tiedustelu havaitsi venäläisten suuren elintarvikekuljetuksen, joka lepäili Ruhalan majatalossa Kautun sillan eteläpuolella. Roth antoi kuormaston valtaamiskäskyn korpraali Jussi Kortmanille. Aamuhämärissä korpraali Kortmanin johtama 20 miehen partio iski. Venäläisistä kaatui 14 miestä ja 3 pääsi pakoon. Vangiksi jäi 3 upseeria ja 3 sotamiestä, joista 1 upseeri ja 1 sotamies haavoittuneena. Haavoittuneet todennäköisesti kuolivat haavoihinsa pian. Suomalaisten puolelta surmansa sai Oriveden nimismies Sumell, joka oli alun alkaen venäläisten pakottamana seurannut kuormastoa, mutta myöhemmin ja tässä taistelutilanteessa myötäillyt venäläisiä. Hänet tappoi Jussi Kortman todennäköisesti pistimellä. Saaliiksi saatiin 73 jauho- ja leipäkuormaa. Lisäksi vielä parin tunnin kuluttua etelästä saapui paikalle 2 nahka- ja saapaskuormaa, jotka nekin vallattiin. Kautun 90 metriä pitkä puusilta poltettiin. Rothin joukkoon liittyi antautuneesta Sveaporgin linnoituksesta kotoisin olevia sotilaita (24 miestä Porin Rykmentin Ruoveden varamieskomppaniasta ja 25 miestä Adlercreutzin Rykmentistä) ja paikallisia talonpoikia noin 20. Osasto Rothin vahvuus nousi noin 150:een.

Roth siirrätti kaapatun materiaalin Soukonsaareen, josta tuli samalla osaston tukikohta. Saareen kuljetettiin saalis, sekä vangit, joita oli tähän mennessä kertynyt 1 upseeri ja 9 sotamiestä. Sinne kerättiin myös lähiseudun kaikki veneet.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Ei tappioita

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+2

Haavoittui -

Kaatui 2+17

 

KARTTA

 


 

  20.7.08 Finnby (Närpiö) (taistelu)  

 

TPOs Wikström (evp kersantti Wikström) (päällikkö luutnantti Ridderhjerta); Vahvuus n.500 miestä. Von Otterin komppania?

Os Orlov-Denisov; Demidov; 2K jääkäreitä, 220 kasakkaa; Vahvuus n.500 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Finnbyn sillan tuntumaan pystytetysissä asemissaan talonpoikaisosasto voitti Orlov-Denisovin osaston. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 13

Haavoittui 2

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2+19

Kaatui 11

 

KARTTA

 


 

21.7.08 Ruotsin kuningas Gustaf IV Adolf nousi maihin Ahvenanmaan Kastelholmassa. Hän oli 4.7.08 lähtien osallistunut Turun saariston meritaisteluihin jahti Amadiksella.  

 


 

  21.7.08 Näsijärvi, Unnekivensalmi (huoltokuljetuksen valtaus)  

 

Os Roth

Venesaattovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Osastosta 90 miestä souti Unnekivensalmeen väijyksiin. Jonkin aikaa odoteltuaan saaliiksi jäi isohko jaala, jossa oli lastina noin 500 hl jauhoja. Pienestä saattojoukosta jäi vangiksi 1 upseeri, 2 aliupseeria ja 4 sotamiestä. Muutamia pääsi pakoon. Jaala (alus) poltettiin. Samana päivänä Rothin osastoon liittyi lisää paikallisia talonpoikia. Osasto Rothin koko vahvuus oli nyt noin 180 miestä. Tosin suurimmalla osalla talonpojista oli aseinaan vain kirves, viikate, keihäs tai seiväs.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+6

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  21.7.08 Tallholmen  (meritaistelu)  

 

Saaristolaivasto, Nostoväki

Saaristolaivasto

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2+22

Kaatui 1+21

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+14

Kaatui 5

 

KARTTA

 


 

  22.7.08 Keuruun Riitalahti (huoltokuormaston kaappaus)  

 

Os Böök (Adlercreutzin Rykmentin vääpeli K.J.Böök; Sveaborgissa antautuneita; HämR ResP, AdlR); 50 miestä. Lisäksi joukko talonpoikia.

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Keuruulle oli kerääntynyt joukko Sveaborgissa antautuneita mutta vapaaksi päästettyjä Hämeen Rykmentin varaväkipataljoonan ja Adlercreutzin Rykmentin miehiä, johtajanaan vääpeli G.J.Böök. Aseistuksena oli pääasiassa vain keihäitä ja kirveitä. Kerrotaan sotilaiden olleen talonpoikaisasuissa. Tämä noin 50 miehen osasto, tukenaan joukko talonpoikia pääosin Lintulan ja Savonmäen taloista, väijyi Hoskarin talon luona saadun tiedon mukaan tulevaa venäläistä raskaasti kuormattua 25 vaunun huoltokuljetusta. Kuormastolla oli tiedustelun mukaan 20-30 saattovartijaa. Kuormaston tullessa kohdalle, Böökin joukko hyökkäsi. Kuormasto vallattiin. Saattovartio teki kovaa vastarintaa, mutta hyökkäyspaikan ahtaus esti tuliaseiden tehokkaan käytön, joten taistelu muodostui käsikähmäksi. Venäläinen saattovartiosto kaatui melkein viimeiseen mieheen ja vain 2 pääsi pakenemaan läheiseen rantaveden kaislikkoon, hekin pahoin haavoittuneina. Vääpeli Böökin joukko liittyi myöhemmin Osasto von Fieandtiin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui noin 20-30

 

KARTTA

 


 

  22.7.08 Venäläiset polttivat itse Virtain Herrasessa sijainneen suuren elintarvikevarastonsa sissiosasto Rothin pelossa. Herrasen varaston venäläisen vartio-osaston vahvuus oli ollut noin 300 miestä. Ennen vetäytymistään Herrasesta Alavudelle venäläiset terrorisoivat siviilejä ryöstämällä ja polttamalla taloja sekä pieksemällä ihmisiä.  

 


 

  22.7.08 Joensuu (Pohjois-Karjala) (vanginsieppaus)  

 

TPOs Lappalainen (Liperiläiset talonpojat, johtajanaan Juhana Lappalainen; Alussa noin 40 miestä, mutta lukumäärä kasvoi melko pian.)

Kenraalimajuri Aleksejev; 4E/Mitaun Rakuunarykmentti (502 miestä), 1S/Isajev II:n Kasakkarykmentti (63 miestä). (Osastosta noin 450 miestä saapui ja pysähtyi Niinivaaraan, kilometrin päähän Pielisjoen Joensuun ylikulkupaikasta. Majuri Bekleshov, komennossaan vajaa eskadroona, erkani pari päivää aikaisemmin etenemisvaiheessa Kemiessä pääjoukosta ja suuntasi Kiihtelysvaaraan. Bekleshovin osastosta edelleen lähetettiin pieni kymmenmiehinen tiedustelu- ja vartio-osasto Mönninvaaraan.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kenraalimajuri Aleksejevin ratsuväkiosasto saapui 22.7.08 Joensuun Niinivaaran kylään, mutta hänen etujoukkonsa joutui pysähtymään Pielisjoen rannalle, sillä joen toisella puolella vastassa olivat talollinen Juhana Lappalaisen (Sandelsin sanansaattaja) johtamat liperiläiset talonpojat. Lappalainen oli hävittänyt polttamalla joen yli liikennöivän, vain viisi ihmistä kantavan pienen lautan jo ennen kuin venäläiset saapuivat. 

 

Joissakin lähteissä mainitaan joen yli johtaneen sillan, joka olisi tuhottu. Dokumenttitiedon mukaan kyseessä on ollut ponttoonisilta, joka on sijainnut nykyisen Sirkkalan paikkeilla, mutta ei Ilosaaren kohdalla, vaan vähän ylempänä virtaa. Lautta on kuitenkin voinut olla ponttonisillan tuhoamisen jälkeinen väliaikaisratkaisu, joka tuhottiin polttamalla. Mm. Liperin kruununvouti Floman mainitsee nimenomaan pienen lautan ja sillasta ei puhuta enää mitään, antaessaan tietoja Aleksejeville. Arkistosihteeri Pekka Kupiainen mainitsee kirjoituksessaan, että maaherra Olof Wibelius antoi v.1805 käskyn sillan rakentamisesta Joensuuhun. Siltasuunnitelman asiantuntijana toimi majuri Nyberg, joka teki maastotutkimukset ja yksityiskohtaisen suunnitelman lauttasillaksi v.1807. Maaherra hyväksyi suunnitelman 11.9.1807. Tämän jälkeen urakka huutokaupattiin 21.11.1807 heinävaaralaiselle Iisakki Sorsalle. Tarvikeluettelon mukaan siltaan tarvittiin mm. 834 kpl 10-18 kyynärän pituisia honkahirsiä, piiruja 112 kpl, lankkuja 53. tolttia, rautahaahloja ketjuineen jne. Urakkasumma oli 2245 valtionvelkariksiä. Silta valmistuikin seuraavana vuonna, mutta jäi kovin lyhytikäiseksi, sillä jo heinäkuussa 1808 liperiläiset maanpuolustusjoukot tuhosivat sen kenraali Aleksejevin etenevien venäläisjoukkojen tieltä. Silta oli siis rakenteeltaan ponttoonisilta, nivellautta.

 

Joensuu oli vuonna 1808 vain pieni kylä paikassa, jossa Pielisjoki laskee Pyhäselkään ja jossa harjoitettiin jonkinlaista markkinakauppaa. Suurimmat rakennukset olivat kruununmakasiini, viinanpolttimo ja Steniuksen kartano. Ennen Aleksejevin saapumista venäläiset olivat järjestäneet tiedustelua alueella. Tiedusteluasioissa oli liikkunut ortodoksikirkon pappeja, eräitä Sortavalan suunnasta kotoisin olevia kauppamiehiä ja muita harvoja venäläismielisiä, jotka kuitenkin suureksi osaksi joutuivat kiinni. Esitiedustelun suoritti esikuntamajuri Seraskerken käymättä kuitenkaan seudulla. Hän oli saanut tietonsa pääosin Pietarissa majailleelta Anjalan mieheltä, Sprengtportenilta.

Joelle saavuttuaan Aleksejev kaadatti puita ja teetti niistä pari lauttaa. Jostakin löytyi kuusi ruuhta, joilla ryhmä kasakoita siirrettiin joen yli. He vangitsivat joensuulaisen talonpojan, Juho Immosen,  joka vietiin kuulusteluihin Aleksejevin esikuntaan. Immosen kertoman mukaan vastarannalla oli noin 40 asemiestä. Aseita ja patruunoita oli saatu Liperin nimismieheltä, Montellilta. Samainen nimismies oli käskenyt polttaa kaikki sillat ja lautat Kuopioon vievältä tieltä. Kuulusteltu talonpoika harhautti venäläisiä kertomalla muka tulossa olevista 1500:sta sotilaasta. Oliko harhautus tietoista vai uskoiko Immonen itsekin liikkeellä olleeseen huhuun, sitä eivät historian lähteet kerro.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.7.08 Tampere (taistelu)  

 

Os Roth; Lippujunkkari Spoof; Noin 50 miestä.

Majuri Njevnev (Tampereen Varuskunnan Komendantti); Majuri Judenjev; 2K/noin 300 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Roth oli jakautunut kahtia. Roth souti veneillä Tampereen edustalle ja lippujunkkari Spoofin osasto hyökkäsi maitse. Spoofin osasto oli noussut maihin jo edellisenä päivänä ja maihinnousun myötä hänen avukseen ilmoittautui muutamia paikkakuntalaisia. Tarkoitus oli tuhota paikalliset varastot ja Tammerkosken silta, mutta yritys ei onnistunut venäläisten havaittua Rothin veneosaston liian aikaisin, jolloin Rothin maihinnousu Spoofin tueksi olisi ollut liian tappiollinen. Spoof katsoi viisaammaksi vetäytyä taisteltuaan venäläiskomppanioiden kanssa jonkin aikaa.

Rothin osastoon kuului nyt jo noin 200 miestä.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.7.08 Kautun silta, Ruhala (kahakka)  

 

Os Roth

Pikalähetti ja saattovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Rothin eräs pienempi venepartio vangitsi Buxhoevdenin pikalähetin ja hänen soutajansa. Vangiksi jäi 1 aliupseeri ja 4 sotamiestä. Pikalähetti oli matkalla Tampereelta Alavudelle kenraaliluutnantti Rajewskin esikuntaan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 5

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.7.08 Toivala (taistelu)  

 

Sandels; 5.Pr

Barclay de Tolly; Osia/6.D; 3 tykkivenettä, 3 tykkiproomua, lukuisia soutuveneitä. Jalkaväkeä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset yrittivät päästä Kuopiosta salmen yli Toivalaan. Heillä oli käytössään 3 tykkivenettä, 3 tykkiproomua ja paljon soutuveneitä. Syntyi parituntinen tykistötaistelu, jonka jälkeen venäläiset vetäytyivät. Koko aikana venäläiset eivät päässeet rantautumaan.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.7.08 Osasto Rothin toimien aiheuttama heikko elintarvike- ja ampumatarvikehuoltotilanne pakotti kenraaliluutnantti Rajevskin sotaneuvostonsa kanssa hätäkokoukseen, jonka tuloksena aloitettiin seuraavana päivänä vetäytyminen kohti Jyväskylää Ähtärin ja Keuruun kautta. Sotaneuvostoon kuului Rajewskin lisäksi kenraalimajurit Demidov, Jankovitsh ja Kosatshkovski, sekä everstit Eriksson, Frolov, Stegman, Turtshaninov ja Kulnev. Tarkoitus oli jatkaa Jyväskylästä etelään Hämeenlinnaan, jossa venäläisillä oli suuret varastot. Tätä ennen Suomen operaatioiden komentaja Buxhoevden oli komentanut 17.Divisioonan komentajan ja Suomenlahden rannikkoalueen (Loviisa-Hanko) päällikön, 31-vuotiaan kenraaliluutnantti Kamenskin, matkaamaan kohti pohjoista kenraaliluutnantti Rajewskin tilalle. Buxhoevden katsoi Rajewskin epäonnistuneen tehtävässään perinpohjin. Rajewskin joukkojen muona oli todella lopussa ja sotilaat söivät sieniä ja jopa kasvien juuria pitääkseen itsensä edes jotenkin toimintakuntoisina. Kamenski kohtasi Rajewskin Jämsässä, johon Rajewskin osasto pysäytettiin. Kamenski oli tuonut mukanaan jonkin verran elintarvikkeita nälkiintyneille sotilaille. Koska Kamenski oli saanut Buxhoevdenilta ankaran käskyn tuhota vastaanhangoitteleva vihollinen, ja vallata Lapua, kääntyivät vetäytyneet joukot takaisin ja edettiin jälleen.

 

Buxhoevden antoi Hämeenlinnan komendantille, kenraalimajuri von Müllerille, käskyn puhdistaa Tampereen lähiseudut sisseistä. Von Müller lähti Tampereelle ja kootakseen siellä operaatioon tarvittavat joukot. (Katso 28.7.08)  

 

  23.7.08 Sandelsin Toivalasta lähettämä sotilasneuvonantaja, vääpeli Brunou, saapui perille Pielisjärvelle.  

 


 

  24.7.08 Ruokovirta (Maaninka) (maihinnousu)  

 

Majuri Von Essen; Kapteeni Söderhielm; Kapteeni Colliander; P/PohjmR, VaasR, Osia/STR, Maaningan TPOs

Barclay de Tolly; Osia/6.D; Eversti Paulucci; 3 tykkivenettä, yli 20 soutuvenettä. Kolme komppaniaa alkaväkeä. Noin 500 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Sandelsin tiedustelu sai selville, että Kuopiosta lähti maihinnousuosasto 23.7.08 kohteenaan Maaningan Ruokovirta. Sandels hälytti Ruokovirran vartiojoukot ja samalla lähetettin paikalle vahvistuksia.

Ruokovirralle oli sijoitettuna majuri von Essenin komennossa kapteeni Söderhielmin osasto, 200 miestä Pohjanmaan Rykmentistä ja 1 tykki. Kilometri pohjoisempana oli itse von Essen ja 100 pohjalaista. Vahvistuksina Sandels siirsi kapteeni Collianderin 100 Vaasan Rykmentin miestä ja yhden tykin Ruokovirran länsipuolelle, jotka saapuivat juuri parahiksi, kun venäläiset aloittivat maihinnousuyrityksensä.

Italialaisen eversti Filippo Pauluccin johtamat venäläiset saapuivat yöllä 23./24.7.08 lähistölle vesiteitse käytössään kolme tykkivenettä ja yli 20 soutuvenettä. Kohteen haltuunotoksi he laskivat ennen Ruokovirtaa maihin jonkin verran jalkaväkeä, joiden tarkoitus oli maitse yrittää Käärmelahden puolelta koukata suomalaisten sivustaan.

Yöllä syntyneessä taistelussa suomalaiset upottivat seitsemän soutuvenettä ja yksi tykkivene ajoi kiville. Sekin upposi. Von Essenin joukko siirtyi lähemmäksi vihollista jolloin viholinen katsoi viisaammaksi vetäytyä. Vetäytyessään etelään päin venäläiset soutivat maihin Väänälänrannalle, ryöstivät kylän ja hautasivat mukaansa saaneet kaatuneensa sinne ja poistuivat kohti Kuopiota, jonne saapuivat 25.7.08.

Suomalaisten puolella Söderhielmin osasto, joka suurimmaksi osaksi torjui venäläisten maihinnousuyrityksen, säästyi tappioitta.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Tappiotiedot puutteellisia

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui 1 (useampi kuin yksi on kaatunut, koska raporteissa puhutaan monikossa haudatuista kaatuneista)

 

KARTTA

 


 

  24.7.08 Joensuu (laukaustenvaihto)  

 

TPOs Lappalainen (Liperin talonpojat)

Aleksejevin tiedusteluosasto/Mitaun RR.

 

TAISTELUKERTOMUS

Joensuussa muutamat talonpojat ammuskelivat joen yli kohti venäläisten etuvartiota. Kerrotaan, että venäläiset olisivat vastarannalla nähneet pari sotilaspukuista miestä. Tietojen mukaan paikalla ei ole voinut olla muita sotilashenkilöitä kuin korkeintaan neuvonantaja, kornetti von Brandenburg, mutta hän oli antanut talonpojille neuvon pukea hattuihinsa nauhan ja tuohisen "kokardin", sekä veistättänyt ja maalauttanut heidän metsästysaseisiinsa puiset pistimet, niin että he kaukaa katsoen näyttivät säännölliseltä sotaväeltä.

Rakennuttamillaan kahdella lautalla kenraalimajuri Aleksejev määräsi pienen ratsuväkiosaston myöhään illalla yli Pielisjoen, tehtävänään tiedustella Kuopion tien maastoa. Edettyään pari kilometriä, osasto törmäsi suomalaisvartioon ja syntyi laukaustenvaihtoa. Rakuunat syöksyivät päälle, jolloin talonpojat hajaantuivat metsään Siilaisenpuron länsipuolelle. Rakuunaosasto kääntyi takaisin Siilaisenpuron poltetun sillan luona ja palasi lähtöpaikkaansa kohtaamatta vastarintaa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.7.08 5.Pr:n komentaja, eversti Sandels lähetti illalla majuri Malmin johtaman jääkärikomppanian (1+2+100 miestä/HenkiK/SavJääkR) Pohjois-Karjalaan Joensuuhun tukemaan siellä olevia talonpoikaisjoukkoja ja estämään venäläisten pääsyn 5.Pr:n selustaan. Malmin vajaalukuiseen komppaniaan kuului kaksi aliupseeria, kersantti Rosenqvist ja varusmestari Schlüter, rummuttaja Gers, sekä 99 jääkäriä. Tykkejä heidän mukanaan ei ollut. 

 


 

  25.7.08 Joensuu (laukaustenvaihto)  

 

TPOs Lappalainen (Liperin talonpojat)

Aleksejevin etuvartio; Osia/Isajev II:n Kasakkarykmentti, Osia/Mitaun RR.

 

TAISTELUKERTOMUS

Joensuussa Pielisjoen länsirannalle palanneet talonpojat ammuskelivat taas illalla vastarannan venäläisten etuvartion suuntaan. Yksi kasakka haavoittui.

Tässä vaiheessa venäläiset kertoivat nähneensä jo useita sotilaspukuisia miehiä vastarannalla. Todellisuudessa he olivat sotilasasullisiksi naamioituneita Lappalaisen johtamia talonpoikia.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.7.08 Samelinlakso (Kauhajoki) (kahakka)  

 

Everstiluutnantti von Otter; Everstiluutnantti Eek; PohjmR, HP/PorR

Majuri Jagodin;

 

TAISTELUKERTOMUS

Kauhajoen kirkon tienoolla majaillut ja sieltä etelään vetäytymään pakotettu majuri Jagodinin joukko ryhtyi tehokkaampaan vastarintaan noin 4 km kirkolta olevan Samelinlakson paikkeilla, mutta pari tuntia taisteltuaan vetäytyi edelleen. Everstiluutnantti Eekin ajettua Porin Rykmentin Henkipataljoonalla Jagodinia takaa, sytyttivät venäläiset Kyynyn kylän tienvarren talot palamaan. Venäläiset vetäytyivät Karijoelle. Von Otter jäi pohjalaisineen asemiin Kauhajoelle.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  27.7.08 Kenraaliluutnantti Kamenskin osasto saapui Alavudelle. Edettiin vielä Kuortaneelle saakka, jonne pysähdyttiin. Valmisteltiin etenemistä ja hyökkäystä Lapualle, mutta joukoilta alkoi muona loppua taas, eikä paikallisista oloista ja Osasto Rothin operaatioista huoltokuljetuksia vastaan johtuen täydennystä saatu mistään. Hyökkäys Lapualle oli pakko lykätä tuonnemmaksi. Alettiin suunnitella jälleen vetäytymistä.  

 

  28.7.08 Kenraalimajuri von Müllerin saatua Buxhoevdenilta Tampereen alueen puhdistuskäskyn, hän ryhtyi tarmokkaasti toimeen. Siirryttyään itse Tampereelle, hän kokosi käytettävissä olevat joukot ja muodosti niistä kolme tuhoamisosastoa. Tampereelta lähetettiin illalla venäläinen Veneosasto Sukhanov (kapteeni Sukhanov ja K/2.JääkR, 10 venettä, joissa muutamassa kevyt jalkaväkitykki, vahvuudeltaan 150 miestä) kohti Ruovettä tuhoamaan Osasto Roth. Myös maitse lähti kaksi venäläistä osastoa marssille kohti Ruovettä, toinen, Osasto Telegin (majuri Telegin ja Kalugan Rykmentin ja 23.Jääkärirykmentin täydennysmiehet, sekä muutamia kevyitä tykkejä, yhteisvahvuudeltaan 250 miestä), Näsijärven itäpuolta ja toinen, Osasto Koslov (eversti Koslov ja 2K/30.JääkR, 2 kasakkaryhmää yhteisvahvuudeltaan 18 kasakkaa, sekä yksi kevyt tykki, yhteisvahvuudeltaan 350 miestä), länsipuolta.

Von Müller oli lisäksi saanut ankaran käskyn, että jos etelän linnoituksilta vapautettuja sotilaita tavattaisiin, heidät tulee ampua ja ripustaa jonkin kirkon läheisyyteen pystytettyihin hirsipuihin varustettuna kyltillä, jossa on miehen nimi, joukko-osasto, sekä maininta heidän olevan kapinallisia ja toimineensa kansainoikeutta vastaan. Aseissa tavatut talonpojat tulee rangaista ja ajeltava heidän päänsä vain puoliksi. Tämän jälkeen heidät tulee päästää vapaaksi, mutta ehdolla, että jos seuraavan kerran tavataan, tullaan heidät hirttämään. Taistelussa tavatut talonpojat on pantava kahleisiin ja lähetettävä Sveaborgiin.  

 

  28.7.08 Kun eversti Sandelsin lähettämä neuvonantaja, vääpeli Brunou, oli saapunut 24.7.08 Pielisjärvelle, käynnistettiin Pielisen talonpoikaisjoukkojen liikekannallepano. Kokoontumispaikaksi oli määrätty Pielisjärvi (nyk. Lieksa). Kutsua noudatti yhteensä 600 talonpoikaa Nurmeksesta, Juuasta, Pielisjärveltä ja Enosta. Kun joukko saatiin kokoon, lähdettiin 28.7.08 kirkkoveneillä soutaen Pielistä pitkin kohti Enon kirkonkylää Pohjois-Karjalassa, jonne joukko rantautui. (Vuonna 1808 Enon kirkonkylä oli parikymmentä kilometriä nykyistä pohjoisempana, nykyisen Ahvenisen kylän paikkeilla). Talonpojat jatkoivat marssien etelään, noin 15 kilometrin päässä olevaan Kaltimoon, jonne leiriytyivät. Tästä talonpoikaisjoukosta 382 oli aseistettu kivääreillä. Samana iltana saapui Sandelsin 5.Prikaatista irrotettu majuri C.W.Malmin johtama jääkärikomppania Joensuuhun. Sandelsin käskyn mukaan paikalliset talonpojat alistettiin Malmin komentoon.

Joensuussa asemiaan pitäneiden Juhana Lappalaisen johtamien talonpoikien lukumäärä oli kasvanut jo huomattavasti viikon sisällä ja he olivat tähän saakka pystyneet estämään venäläisten ylitulon Joensuun kohdalla 24./25.7.08 yöllä tapahtunutta tiedusteluosaston ylimenoa lukuunottamatta.

Aleksejevin tiedustelijat totesivat Tiaisen osaston saapumisen Kaltimon ylikulkupaikan läheisyyteen, jolloin Aleksejev keskeytti Pielisjoen ylimenovalmistelut kaikissa paikoissa.  

 


 

  28.7.08 Aronkylä (Kauhajoki) (kahakka)  

 

Luutnantti Adlerborg; UudmRR (30 rakuunaa)

Grodnon HR, henkikasakoita; (Venäläisten jälkijoukko, yht. noin 60 miestä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Ratsuväkikahakka.

Kurikasta etelään vetäytyessään venäläiset olivat tuhonneet Aronkylässä Kainastonjoen yli johtavan Kattilakosken sillan. Suomalaiset ajoivat heitä takaa. Uudenmaan Rakuunat kahlasivat joen yli ja saivat venäläisten jälkijoukon kiinni joen toisella rannalla. Syntyneessä kahakassa venäläiset jäivät alakynteen ja heitä suistui useita jokeen. Osa jälkijoukon venäläisistä jäi vangiksi. Venäläisten pääjoukko jatkoi pakoaan kohti Lapväärtiä.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi muutama

Haavoittui muutama

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.7.08 Keturi (Kauhajoki) (kahakka)  

 

Von Otter; Eek; Jalkaväkeä, rakuunoita, tykistöä

Osia/Osasto Orlov-Denisov

 

TAISTELUKERTOMUS

Kahakka pienen venäläisosaston kanssa. Venäläiset olivat joko tiedustelijoita tai vetäytyviä ja todennäköisesti vain ratsuväkeä. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.7.08 Pyhävuori (Botömbergen) (kahakka)  

 

Os von Otterin 200 miehen etuvartio Lapväärtin suuntaan.

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Majuri Jagodin;

 

TAISTELUKERTOMUS

Vihollinen työnsi suomalaisen etuvartion yöllä pois asemista ja kohti Karijoella (Botöm) ollutta pääosastoaan.

 

TAPPIOT (Katso Parjakanneva 28./29.7.08)

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.-29.7.08 Parjakanneva I (7 km Kauhajoelta lounaaseen) (taistelu)  

(Tämä paikka tunnetaan dokumenteissa myös nimellä Paljakka.)

 

Os von Otter; Everstiluutnantti von Otter; Everstiluutnantti Eek; PohjmR, PorR, UudmRR, STR (4 tykkiä)

Kenraalimajuri Orlov-Denisov; Majuri Jagodin; Jalkaväkeä, ratsuväkeä, tykistöä (>4 tykkiä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Yöllinen taistelu. Venäläisten hyökättyä ruotsalaisten puolella taistelu epäonnistui osittain pataljoonien heikon yhteistoiminnan vuoksi. Syynä pidetään von Otterin ja porilaisten päällikön everstiluutnantti Eekin välisiä suhteita, sillä kyseessä oli herrojen saamat ylennykset. Eek oli ylennetty everstiluutnantiksi hieman aikaisemmin kuin von Otter ja von Otterin ylennyksestä ei ollut taistelun aikana tietoa. Von Otter ei antanut tukea ratkaisevalla hetkellä Eekin hyökätessä venäläisrintaman keskustaan. Suomalaisten tykit vaurioituivat venäläisten tulituksessa. Tykistöupseeri suositteli vetäytymistä. Kolmetuntisen taistelun jälkeen suomalaiset vetäytyivät Kurikkaan. Matkalla tuhottiin viisi siltaa. Venäläiset saivat jälleen Kauhajoen, jonka majuri Jagodin miehitti.

 

TAPPIOT (Tappioluvut yhteensä Pyhävuori ja Parjakanneva)

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1+26

Haavoittui 2+28

Kaatui 7

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+100

Kaatui 28

 

KARTTA

 


 

  29.7.08 Kenraaliluutnantti Kamenskin osasto vetäytyi muonatilanteen vuoksi Kuortaneelta, jonne jätettiin vain jälkijoukko. Vetäytymisen määränpääksi otettiin jälleen Hämeenlinna, jonne marssireitti suunniteltiin kulkevaksi Jyväskylän kautta.  

 

  29.7.08 Pohjois-Karjalan Talonpoikaisjoukkojen päällikön Tiaisen määräämät joukot marssivat Enon kirkonkylältä etelään ja asettuivat asemiin Kaltimon Niskankylän kohdalle Valliniemeen ja lähiympäristöön. Venäläisiä ei ollut vastassa. Paikalla oli tuolloin soutulossi. Kaltimon kohdalla Pielisjoki putoaa noin 10 metriä, joten ylityspaikat olivat "kortilla" ja varsinkin Niskankylän ylityspaikka oli tärkeä.

Tiaisen joukon pääosa siirtyi Pielisjoen yli Kaltimon kohdalla. Vähän yli sata miestä jäi vartioon ja harjoituksiin Kaltimoon. Noin 200 talonpojan pienempi osasto itse Tiaisen johdolla jatkoi joen pohjoisrantaa Joensuun tietä mennäkseen Mönninvaaran kohdalla joen yli.

 

Aleksejev sai Kiihtelysvaaraan komennetun eskadroonan tiedusteluraportin, jossa todettiin suuren talonpoikaisosaston saapuneen Mönninvaaran kohdalle joen ylikulkuvalmisteluihin. Yöllä 29./30.7.08 Tiaisen osasto sitten ylittikin joen ja jatkoi hitaasti kohti Mönninvaaran kylää. Saavuttuaan kylän laitaan illalla 30.7.08, kylässä ollut venäläisten kymmenmiehinen rakuunavartiosto pakeni laukaustakaan ampumatta. Talonpojat yöpyivät kylän rakennuksissa, pääosan yöpyessä keskellä kylää olevan Kurjankallion kohdalla.  

 

  Joensuun kylässä ollut Aleksejevin venäläinen ratsuväkiosasto vetäytyi yöllä 29./30.7.08 pääsemättä tiedusteluretkiä lukuunottamatta kertaakaan Pielisjoen yli Joensuussa ollessaan. Syynä tähän oli vahva liperiläinen talonpoikaisosasto, joka oli asemissa Joensuussa joen vastarannalla.

 

Aleksejeville 29.7.08 illalla välitetty tieto Mönninvaaran kohdalle saapuneesta ja ylikulkua valmistelevasta vihollisosastosta oli Aleksejeville vetäytymisratkaisuun johtanut "viimeinen pisara". Ratkaisu vetäytymisestä oli oikea, sillä venäläisillä oli vaara joutua saarroksiin, jos olisivat jääneet Joensuuhun. Majuri Malmin käskystä vetäytyviä joukkoja lähti seuraamaan noin 100 Joensuun ympäristön talonpoikaa ja 20-30 Savon jääkäriä. Venäläiset vetäytyivät Kemieen. Yöllä suoritettu vetäytyminen oli paonomainen johtuen vihollisen läheisyydestä, pelosta joutua saarroksiin ja joistakin talonpoikien ammuskeluista. Paonomaisuudesta kertoo aika, jona vetäytyminen Joensuusta Kemieen tapahtui. Nyt siihen käytettiin vain kymmenen tuntia, kun viikkoa aikaisemmin kuljettaessa vastakkaiseen suuntaan kohti Joensuuta, käytettiin aikaa kaksi kokonaista vuorokautta.  

 

  30.7.08 Tiaisen komennossa olevia ja Kaltimossa Pielisjoen ylittäneeseen pääjoukkoon kuuluneita talonpoikaisjoukkoja sijoitettiin Koveron, Kiihtelysvaaran ja Huhtilammen välisiin kyliin ja tienhaaroihin. Majuri Malm kokosi päävoimat Tutjunniemeen, josta lähti veneillä Pyhäselän yli itärannalle Hammaslahteen tarkoituksenaan motittaa vetäytyvät venäläiset.

Kenraalimajuri Aleksejevin Kiihtelysvaaraan lähettämä kapteeni Bekleshovin johtama rakuunaeskadroona ei vielä aamulla ollut vastaanottanut vetäytymiskäskyä, joten saatuaan tietää Mönninvaaraan tunkeutuneesta talonpoikaisosastosta, Bekleshov kokosi eskadroonansa 80 rakuunaa ja lähti yötämyöten (30./31.7.08) kohti Mönninvaaraa tiedustelemaan tilannetta.  

 

  30.7.08 Kenraalimajuri von Müllerin käskemistä, Osasto Rothin tuhoamiseksi tarkoitetuista kolmesta osastosta, Osasto Koslov (eversti Koslov ja 2K/30.JääkR, 2 kasakkaryhmää yhteisvahvuudeltaan 18 kasakkaa, sekä yksi kevyt tykki, kokonaisvahvuudeltaan 350 miestä) käskettiin Kurussa kääntyä kenraalimajuri Orlov-Denisovin avuksi Kauhajoelle.  

 


 

  30.7.08 Kaskinen (maihinnousu)  

 

Os Gyllenbögel (kapteeni Gyllenbögel)/900 miestä. Tämä joukko, jota jatkossa nimitettiin Gyllenbögelin Vapaapataljoonaksi tai Vapaajoukoksi, oli puolet entisiä antautuneita Sveaborgilaisia, jotka olivat hankkiutuneet Ahvenanmaalle liittyäkseen Ruotsin joukkoihin takaisin, sekä toinen puolikas talonpoikia, jotka halusivat olla aktiivisti vastarinnassa mukana. Todennäköisesti osa tästä joukosta irroitettiin erilliseksi pataljoonaksi, jota nimitettiin jatkossa Gyllenbögelin Tarkkampujapataljoonaksi tai Tarkkampujiksi. Vapaapataljoona koostui tästedes siviilinostoväestä (vrt. "militia"), eli aktiivista talonpoikaisväestä ja Tarkkampujapataljoona linnoituksissa antautuneista, mutta edelleen taistelunhaluisista sotilaista. 

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto laivattiin Ahvenanmaalta. Maihinnoustessaan ruotsalaiset eivät tiettävästi kokeneet vastarintaa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  30.7.08 Kautun silta (Ruovesi) (kahakat)  

 

Os Roth, TPOs; Yht. n.100 miestä

Kärkivene/Veneosasto Sukhanov (15 miestä/K/2.JääkR); Osasto Teleginin yksi komppania; 2 tykkiä; Yhteensä n.160 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Rothin alkuperäinen miehistö (lippujunkkari Spoof ei osallistunut tähän operaatioon, koska oli valmistelemassa Soukonsaaressa Lapualle lähtöä.) ja joukko talonpoikia oli asemissa poltetun Kautun sillan eteläpuolisessa rinteessä (Ruoveden kirkonkylän puolella). Etuvartio oli veneillä mennyt Ruhalan puoleiselle rannalle tehtävänään päästää viholliset rantaan ja hyökätä heidän kimppuunsa sivusta ja takaapäin. Marssineen Osasto Teleginin kärkikomppanian saapuessa aamupäivällä paikalle, Rothin Ruoveden puoleisen rannan miehet avasivat tulen. Pian tulitukseen yhtyivät myös venäläisten selkäpuolella olevat etuvartion miehet. Venäläisille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä nopeasti. He jättivät jälkeensä yhden kaatuneen ja kevyen tykkinsä, joka otettiin saaliiksi. Roth veti joukkonsa metsän suojaan, mutta jätti tähystäjät asemiin.

Venäläisen veneosaston kärkiveneen (varustettu tykillä, päällikkönä upseeri) puolestaan saapuessa myöhemmin paikalle, Roth päästi veneen aivan lähelle, ennenkuin antoi yhteislaukauskäskyn. Vene vastasi tykinlaukauksella. Ennenkuin tykki kerettiin ladata uudestaan, vene vallattiin ja miehistö tuhottiin. Roth vetäytyi iltapuolella Soukonsaareen tiedustelun tuotua viestin Kurusta päin saapuvasta vihollisosastosta (tod.näk. Osasto Koslov, n.350 miestä).

Tässä Kautun sillan kahakassa saatiin saaliiksi 2 kevyttä tykkiä.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui varmuudella 1, mutta veneen valtauksessa on noin 15 kaatunut lisää (veneen miehistö tuhottiin)

 

KARTTA

 


 

  30.7.08 Hammaslahti (Pohjois-Karjala) (huoltokuormaston kaappaus)  

 

TPOs Halonen

Kuormastovartio

 

TAISTELUKERTOMUS

Kontiolahtelaisen talonpoika Halosen johtama talonpoikaisosasto valtasi osan Joensuusta vetäytyvästä venäläisestä kuormastosta ja sai joitakin vankeja.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi muutamia

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  31.7.08 Mönninvaara (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs Tiainen; Noin 200 miestä

Kapteeni Bekleshov; E/Mitaun RR; 80 miestä (tiedustelueskadroona)

 

TAISTELUKERTOMUS

Kapteeni Bekleshov lähti 30.7.08 Kiihtelysvaarasta eskadroonansa kanssa kohti Mönninvaaraa kuultuaan siellä olevan suomalaisia talonpoikaisjoukkoja. Kyseinen eskadroona saapui Mönninvaaran kylään aamuvarhain 31.7.08 ja aiheutti pikaisen aamuherätyksen Tiaisen lähettämälle noin 200 miehen osastolle, joka yöpyi kylässä. Suurin osa talonpojista oli nukkumassa keskellä kylää olevan Kurjankallion taloissa. Vartiointiin ei oltu kiinnitetty riittävästi huomiota, jolloin venäläinen rakuunaosasto pääsi yllättämään. Suomalaiset ryntäsivät ulos taloista paonomaisesti ja syntyneessä tilanteessa syntyi tappioita. Mainitaan yhden talonpojan kaatuneen rakuunoiden tulituksessa. Muistitietojen mukaan juukalainen talonpoika Olli Räty sai maallisen matkansa pään yrittäessään paeta yöpaikkansa talon ikkunasta. Todennäköisesti yöpaikka oli ollut Simolan talo, jonka rakuunat sitten polttivat.

Talonpojat syöksyivät läheiseen ruispeltoon ja pusikkoihin avaten suojistaan tulen kohti rakuunoita. Yksi rakuuna kaatui tässä vaiheessa. Venäläiset vastasivat tuleen, mutta heidän rakuunakivääriensä kantomatka ei vastannut läheskään samaa, kuin talonpoikien kiväärien. Venäläiset vetäytyivät pian kohti Kiihtelysvaaraa pääjoukkonsa yhteyteen. Vetäytymisen yhteydessä myös luutnantti Shotikov kaatui.

Venäläisten raporteissa ei mainita haavoittuneita, mutta väitetään niitäkin olleen. Suomalaisten puolelta haavoittui kuusi miestä. Jonkin verran saatiin sotasaalista, kuten aseita ja muita sotilasvarusteita.

Talonpojat lähtivät jalkaisin seuraamaan vetäytyneitä venäläisiä.

Perimätietona kerrotaan Mönninvaaraan (nyk. Mönni) haudatun 17 venäläistä, mutta hautapaikka ei ole enää tiedossa. Eräs teos kertoo venäläisten raportoineen heiltä kaatuneiksi noin 40 miestä. Nykytutkimukset eivät puolla tätä. Tunnettua on myös, että Tiaisen raporteissa liioiteltiin mm. venäläisten tappioita.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 6

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui Useita

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  31.7.08 Kiihtelysvaara (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs (Kiihtelysvaaralaiset)

Mitaun RR (yksi eskadroona)

 

TAISTELUKERTOMUS

Jälleen suomalaiset talonpojat tulivat nukkuessaan yllätetyiksi, sillä Tiaisen talonpoikien pääjoukko kohtasi aamulla Mönninvaaralta vetäytyvän venäläisen rakuunaeskadroonan Kiihtelysvaaran kirkolla, jolloin rakuunat murtautuivat läpi ampuen ainakin yhden talonpojan hengiltä ja saaden 18 talonpoikaa vangiksi ja satoja patruunoita saaliiksi. Syntyneessä kahakassa myös Tiaisen joukot saivat joitakin venäläisiä vangiksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 18

Haavoittui -

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 12

Haavoittui -

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  31.7.08 Majuri Malmin johtama jääkärikomppania teki myöhästyneen maihinnousun Pyhäselän itärannalla olevaan Hammaslahden kylään. Osaston tarkoitus oli päästä Joensuusta vetäytyneen ratsuväkiosaston eteen ja mahdollisesti tuhota se.  

 


 

  1.8.08 Huhtilammin ja Kemien välillä (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

SavJääkR, TPOs

Mitaun RR (kaksi eskadroonaa)

 

TAISTELUKERTOMUS

Huhtilammen eteläpuolella tehtiin talonpoikien ja 40 jääkärin väijytys, jossa kohteena oli kaksi venäläistä rakuunaeskadroonaa ja jolloin 31.7. Kiihtelysvaaralla vangiksi jääneet talonpojat saatiin vapaaksi. Venäläisisten päällystöstä yksi luutnantti kaatui. Venäläiset vetäytyivät Kemieen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1 aliupseeri +8

Haavoittui -

Kaatui 1+1

 

KARTTA

 


 

  1.8.08 Osasto Rothista irroitettu Osasto Spoof lähti paluumatkalle armeijan yhteyteen kohti Lapuaa. Mukana oli Osasto Rothiin sissiretken aikana liittyneet Sveaborgin 49 sotilasta, joukko talonpoikia ja Tampereen pakolaisia sekä 18 venäläistä vankia. Sveaborgin sotilaille tämä oli tervetullut vaihtoehto, sillä kiinni joutuessaan heitä olisi odottanut venäläisten uhkauksen mukaan varma hirsipuu, ammutuksi tuleminen tai molemmat!  

 


 

  1.8.08 Pjelax II (Pielahti) (kahakka)  

 

Suom?

Os Orlov-Denisov (kenraalimajuri Orlov-Denisov)

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten tappio.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui muutamia

Kaatui 10

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+27

Kaatui 1+12

 

KARTTA

 


 

  1./2.8.08 Suomalaiset valtasivat miekaniskutta takaisin Kauhajoen. Sen teki eversti von Döbeln kahden pataljoonan voimin. Venäläiset vetäytyivät suosiolla Karijoelle, mutta polttivat lähtiessään Lukkarin talon.   

 


 

  2.8.08 Sandöström (meritaistelu)  

 

ArmLaiv (Saaristolaivasto), Nostoväki

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisten tappio. Meritaistelu alkoi aamuyöllä klo 0300. Päivän edetessä ruotsalaiset jäivät alakynteen ja peli menetettiin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2+33

Haavoittui 8+79

Kaatui 2+25

 

VENÄJÄ:

(Katso venäläisten yhteiset tappioluvut taistelusta 2.8.08 Kemiö)

 

KARTTA

 


 

  2.8.08 Kemiö (Sandö) (maihinnousu)  

Ruotsinkielinen nimi Kemiölle on Kimito.

 

Maihinnousuosasto af Palén (eversti Palén); 1076 miestä; Upplannin R Nostoväki (966 miestä), Saksalainen R (74 miestä) ja suomalaista reserviporukkaa 36 miestä, sekä 6x3N tykkiä. Ratsuväkeä ei ollut mukana.

Villmanstrandin MR, Jääkäreitä, Tykistöä

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisten tappio. Osasto laivattiin Ahvenanmaalta. Samaan aikaan kun lähellä käyty Sandöströmin meritaistelu oli jo hävitty, nousi venäläisten huomaamatta Sandöhön maihin eversti af Palén mukanaan 1076 miestä ja kuusi 3-naulaista tykkiä. Osasto suuntasi kohti Västankärrin kartanoa, jossa Buxhoevden upseereineen juhli meritaistelun voittoa. Af Palénin oli tarkoitus ottaa Buxhoevden vangiksi. Buxhoevden pääsi kuitenkin pakenemaan pääasiassa siitä syystä, että upplantilainen nostoväki oli hyvin kokematonta, joita nälkäisinä kiinnosti enemmän venäläisten jättämä ruoka kuin korkea-arvoiset venäläiset upseerit. Ruotsalaisten tappiot olivat 7 upseeria ja 212 miestä. Kaikki tykit jäivät venäläisten käsiin. Suurin osa ruotsalaisten tappioista syntyi, kun kaksi heidän kaljaasiaan törmäsi vetäytymisvaiheessa toisiinsa ja aluksissa olleet joukot sekä 6 jalkaväen tykkiä jäivät vihollisen saaliiksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Kadonneita 2+142

Haavoittui 3+22

Kaatui 2+48

 

VENÄJÄ:

(Yhteiset tappioluvut meritaistelun 2.8.08 Sandöström kanssa)

Jäi vangiksi -

Haavoittui 7+200

Kaatui - 1+120

 

KARTTA

 


 

  3.8.08 Osasto Rothista irroitettu Osasto Spoof saapui Virtain ja Visuveden kautta Lapualle. Paluumatka oli sujunut onnistuneesti. Spoof toi mukanaan Rothin viestin, jossa hän pyysi lisäjoukkoja 200 miestä. Tähän pyyntöön Klingspor ei ymmärtänyt suostua.  

 

Lippujunkkari Rothin tiedustelu sai tietää noin 400 venäläisten majoittuneen Ruoveden kirkonkylän Ritoniemeen. Oman vahvuutensa ollessa venäläisiin verrattuna liian vähäinen, Roth yritti nostattaa kansaa aseisiin Virtain, Visuveden ja Mustajärven seuduilla. Roth sai joukkoonsa tällä tavoin lisää talonpoikia ja sai vahvuutensa nousemaan noin 200 paikkeille, vaikkakin joukkoon liittyneiden talonpoikien aseistus oli heikohko, käsittäen lähinnä kirveitä, viikatteita ja muita teräaseita. Harvalla liittyneellä talonpojalla oli käytössään luodikko. Roth päätti kuitenkin hyökätä tällä joukolla Ritoniemeen.

Ennen Ritoniemeen majoittumistaan venäläiset olivat ryöstäneet Ruoveden Ruhalan kylän Hakolan ja Kantolan talot sekä kiduttaneet asukkaita kostoksi Kautunvuolteella kärsitystä tappiosta.  

 


 

  3.8.08 Ruoveden kirkonkylän Ritoniemi (taistelu)  

 

Os Roth; 40 sotilasta/Ruoveden K/PorR, TPOs. Yhteensä noin 200 miestä.

Osasto Telegin (majuri Telegin); Veneosasto Sukhanov (kapteeni Sukhanov); K/2.JääkR, K/Kalugan R, K/23.JääkR, kevyitä tykkejä, 9 venettä. Yhteensä noin 400 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Rothin kahteen osaan jakautunut joukko, jonka maitse edennyttä joukkoa johti korpraali Kortman ja veneitse edennyttä joukkoa itse lippujunkkari Roth, hyökkäsi Ruoveden kirkolle aamulla klo 0900. Kirkon liepeillä Ritoniemessä majaili noin 400 venäläistä. Kortmanin tarkasti tähdätyllä laukauksella, jolla pudotettiin vihollisen vartiomies, alkoi raivoisa, käsikähmäksikin yltänyt parituntinen taistelu, jonka päätteeksi, noin klo 1100 aikaan, venäläiset pakenivat etelään, mutta jäivät asemiin puolentoista kilometrin päähän Nuijaharjulle. Kortman ei lähtenyt takaa-ajoon. Saaliiksi saatiin useita kuormia leipää ja muita elintarvikkeita, aseita ja muutama hevonenkin.

Rothin johtama veneosasto ei osallistunut maissa käytyyn kamppailuun, vaan sitä johti korpraali Kortman mukanaan osa sotilaista ja pääosa talonpojista.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui muutama TP

Kaatui 1 sotilas

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 16

Kaatui useita

 

KARTTA

 


 

  3.8.08 Eversti Sandels määräsi everstiluutnantti Cristierninin johtamaan 300 miehen joukkoa, jonka tehtävänä oli mennä 30 veneellä Vehmersalmen ja Suvasveden kautta Varkauteen ja tuhota siellä olevat venäläisten varastot. Yritys kuitenkin epäonnistui matalan vedenpinnan vuoksi lähempänä Varkautta. Veneet ottivat pohjaan kiinni. Osasto kääntyi Kiesimänjärveltä takaisin 6.8.08. 

 

  4.8.08 Sandels toimitutti Pohjois-Karjalan talonpoikaisosastolle 62 kivääriä ja 1200 patruunaa.  

 


 

  5.8.08 Ruovesi, Nuijaharju (1,5 km kirkolta etelään) (kahakka)  

 

Os Roth; 40 sotilasta/Ruoveden K/PorR, TPOs. Yhteensä noin 250 miestä.

Osasto Telegin (majuri Telegin); Veneosasto Sukhanov (kapteeni Sukhanov); K/2.JääkR, K/Kalugan R, K/23.JääkR, kevyitä tykkejä. Yhteensä noin 350 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruoveden kirkon liepeillä Ritoniemessä käydyn taistelun jälkeen venäläiset vetäytyivät Nuijaharjulle asemiin. On epäselvää, osallistuiko tähän kahakkaan koko Rothin osasto, vaiko vain Kortman joukkoineen tai vain Roth veneosastoineen, mutta hyökkäys venäläisten kimppuun tapahtui heti tiedon tultua venäläisten pureutumisesta Nuijaharjulle. Tässä kahakassa, jota kuvataan myös raivoisaksi taisteluksi, apuna oli lisäksi Ruoveden kirkonkylän seudun miehet. Venäläiset jäivät taas alakynteen ja vetäytyivät Kautun poltetun sillan eteläpuolelle.

Roth jakoi tähän kahakkaan osallistuneille talonpojille suuren osan saaliistaan ja loput hän myi paikkakunnan asukkaille.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

(Venäläisten tiedot puuttuvat)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  5.8.08 Venäläiset kokosivat osaston, jonka tehtävänä oli tuhota Osasto Roth ja rakentaa uudelleen poltetut sillat, sekä edetä sen jälkeen Alavudelle saakka, jossa piti olla 9.8.08. Venäläisosastoon kuului 10 komppaniaa jalkaväkeä (7K/3.JääkR, 2K/Liettuan R, K/Permin R), 1 eskadroona ratsuväkeä (E/Keisarillinen UlaaniR), 50 kasakkaa, 40 pioneeria ja 5 kevyttä tykkiä. Osastoon alistettiin myös Ruovedellä sissejä vastaan taistellut Osasto Telegin ja veneosasto Sukhanov. Koko joukon kirjavahvuus oli noin 2000 miestä. Osasto sai nimekseen Osasto Sabanjejev. Yhtymän marssitavoitteeksi annettiin 6.8.08 Visuvesi ja 9.8.08 Alavus. Sabanjejevin osasto lähti liikkeelle illalla 5.8.08 Orivedeltä kohti pohjoista. Marssittiin läpi yön. Aamulla osastoon yhtyi osasto Telegin. Osaston etujoukko ylitti Kautun vuolteen 6.8.08 Rothin voimatta sitä estää. Siltaa alettiin rakentaa.   

 

  6.8.08 Kenraaliluutnantti Kamenskin osaston vetäytymismarssi Kuortaneelta suuntautui aluksi Jyväskylään, josta käännyttiin etelään kohti Hämeenlinnaa. Marssi pysähtyi kuitenkin taas Jämsään, jonne 6.8.08 alkaen saapui suuri elintarvikekolonna, jossa muonaa oli 15 päiväksi koko divisioonalle. Kamenski siirrätti lisävoimia Tampereelle, josta lähtenyt Osasto Sabanjejev 5.-7.8.08 puhdisti Näsijärven ja Oriveden alueen suomalaisista sisseistä.  

 


 

  6.8.08 Ruovesi, Matomäki (viivytystaistelu)  

 

Os Roth

Osasto Sabanjejevin kärkiosasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Roth kohtasi Osasto Sabanjejevin etujoukon noin 1 km Ruoveden kirkolta pohjoiseen Matomäellä. Syntyneessä laukaustenvaihdossa venäläisten eteneminen pysähtyi.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  7.8.08 Venäläiset saivat valmiiksi Kautunvuolteen yli vievän sillan ja siirsivät Osasto Sabanjejevin Ruoveden kirkonkylään Osasto Rothia vastaan. Roth vetäytyi. Ruovesi siirtyi täten venäläisten haltuun. Kaksi komppaniaa Liettuan Rykmentistä jätettiin suojaamaan korjattua Kautunvuolteen siltaa.  

 

  7.8.08 Majuri Malm sai Sandelsilta vahvistuksina Pohjois-Karjalaan 120 miestä Oulun Pataljoonasta ja kaksi 3-naulaista tykkiä. Malm siirtyi Tohmajärvelle. Osa joukoista oli talonpoikia, joista suurin osa oli ilomantsilaisia johtajanaan lautamies Risto Huovinen.  

 


 

  7.8.08 Ruovesi (viivytystaistelut)  

 

Os Roth

Osasto Sabanjejev

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Roth viivytti venäläistä Osasto Sabanjejevia vetäydyttyään Ruoveden kirkonkylältä pohjoiseen, ensin 3 km:n kohdalla Sammakko-ojalla, sitten 4,5 km:n kohdalla Syväojalla ja kolmannessa viivytysasemassaan 7,5 km Ruoveden kirkolta pohjoiseen Pekosenojalla. Sieltä Roth vetäytyi vasta illalla. Rothin koko 200 miehen osasto souti 20 veneellä Visuvedelle ja ryhtyi järjestämään viivytysasemaa Pusunvuolteen pohjoisrannalle.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Venäläisten tiedot puutteellisia)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  8.8.08 Visuvesi, Pusunvuolle (viivytystaistelu)  

 

Os Roth; 100 miestä

Osia/Osasto Sabanjejev; K/Permin R

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten etujoukko nousi maihin Pusunvuolteen pohjoisrannalla, jolloin syntyi laukaustenvaihtoa. Osasto Roth vetäytyi Virroille, jonne he saapuivat 9.8.08. Osasto Rothin vahvuus oli 35 sotamiestä ja 65 talonpoikaa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.8.08 Alavus I (kahakka)  

 

TurR

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset ottivat Alavuden.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.8.08 Lisää venäläisiä joukkoja käskettiin vahvistuksiksi Suomeen.  

 

  10.8.08 Osasto Roth (35 sotilasta ja 65 talonpoikaa) lähti Virroilta pyrkimään muun armeijan yhteyteen Kauhajoelle.  

 

  10.8.08 Gyllenbögelin vapaajoukon vahvuus oli kasvanut, ollen nyt noin 1600 miestä. Joukossa oli sekä sotilaita, että talonpoikia.  

 


 

  10.8.08 Kauhajoki (taistelu)  

 

Eversti von Döbeln; Everstiluutnantti Furuhjelm; Majuri Gyllencreutz; PohjmR, PorR, Osia/STR

Kenraaliluutnantti Usjakov; Kenraalimajuri Shepeljev; Eversti Koslov; Jalkaväkeä 8 komppaniaa, kasakoita, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio. Venäläiset aloittivat hyökkäyksensä yöllä klo 0300. Jalkaväki hyökkäsi Koslovin johdolla ja kahden tykin tukemana kolmea porilaiskomppaniaa vastaan. Porilaisia komensi majuri Gyllencreutz. Taisteltuaan jonkin aikaa yhtyi taisteluun pohjalaisten pataljoona, jolloin Koslovin venäläiset vetäytyivät.

Samaan aikaan Shepeljevin johtamana venäläisten päävoimat neljän tykin tukemina hyökkäsivät suomalaisten oikeaan siipeen, jolloin Furuhjelmin päällikkyydessä olleet porilaiset ja pohjalaiset hitaasti vetäytyivät taistellen. Venäläisten yritettyä koukata Furuhjelmin sivustan taakse, käski von Döbeln reservinä olleen joukon mukaan taisteluun ja venäläiset lyötiin takaisin.

Klo 0900 Shepeljev vetäytyi taistelusta. Suomalaiset ajoivat takaa venäläisiä Parjakannevalle saakka.

Tämän taistelussa venäläisiä laskettiin taistelukentälle kaatuneena 119.

Kauhajoki jäi suomalaisille. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4+53

Kaatui 10

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 14

Haavoittui ja kaatui yht. 200 (Haav ja kaat rivimiesten yhteislukumäärään lisätty 11.8.08 Tjöckin taistelun tappiot) 

 

KARTTA

 


 

  10.8.08 Noittaanjoki (Pälkjärvi, Pohjois-Karjala) (taistelu)  

 

Os Malm; OulP, SavJääkR, Osia/STR, TPOs (Yhteensä 210 sotilasta, 400 talonpoikaa ja 2 tykkiä.)

Os Aleksejev; 500 jääkäriä, jalkaväkipataljoona, kolme eskadroonaa ratsuväkeä, kasakoita.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio.

Majuri Malm antoi hyökkäyskäskyn Pälkjärvelle osastolleen 8.8.08. Osasto Malm lähti seuraavana päivänä Tohmajärveltä kohti Pälkjärveä. Osaston yhteinen vahvuus oli 650 miestä. Joukossa oli myös Suomen Tykistörykmentin Savoon komennettu jaos, jota johti luutnantti Svibelius. Kaksi pientä osastoa erkani pääjoukosta kiertämään venäläisten taakse: Vääpeli Brunow ja 100 talonpoikaa eteni Pälkjärven länsipuolitse Matkaselän kautta Sortavalan tielle, johon saapuivat kohteeseen 10.8.08 aamulla. Kornetti von Brandenburg, 25 savon jääkäriä, 25 Oulun Pataljoonan miestä ja 100 talonpoikaa eteni Pälksaaren ja Läävien kylän kautta ja Ristiselän korpien kautta Juvosenkalliolle, joka on 6 km Pälkjärveltä etelään. Majuri Malm ja pääjoukko, 70 Savon jääkäriä, 90 OulP:n miestä ja 200 talonpoikaa, kohtasi 10.8.08 klo 0200 vihollisen etuvartion Noittaanjoella. Kersantti Rosenqvist ja 16 Savon jääkäriä kiersi vartion taakse ja samalla luutnantti Wallgren osastonsa kanssa hyökkäsi pistimin suoraan edestä. Vihollisen vartio, 50 jääkäriä ja 20 rakuunaa, sekä joitakin kasakoita, hajotettiin. Vangiksi jäi 2 rakuunaa hevosineen ja 2 jääkäriä. Kaksi kasakkaa, yksi rakuuna ja neljä jääkäriä kaatui. Vihollinen perääntyi vartiopaikalta toiselle.

Kenraalimajuri Aleksejevin joukkojen yhteisvahvuus juuri saapuneine vahvistuksineen oli Pälkjärven seutuvilla noin 1300 miestä. Hänellä ei ollut tykistöä, mutta hänelle oli tulossa lisävahvistuksina 4 eskadroonaa ratsuväkeä ja 4 tykkiä, vaikkakaan tähän koitokseen ne eivät ehtineet. Venäläiset tekivät tiukkaa vastarintaa koko 7-tuntisen taistelun ajan. Lopulta Aleksejev antoi periksi ja vetäytyi Sortavalaan.

Suomalaisten tappiot tässä taistelussa: Kaatui 1 upseeri (vänrikki Löthman), 1 aliupseeri, 10 sotilasta ja 9 talonpoikaa (joukossa liperiläisten talonpoikien päällikkö Pentti Lappalainen). Haavoittui 2 upseeria, 18 sotilasta ja 16 talonpoikaa.

Venäläisten tappioina mainitaan vähintään 200 miestä ja 31 vankia. (Eräs tietolähde mainitsee venäläisten kokonaistappioluvuksi 126 miestä. Ei ole selvää, onko tähän lukuun otettu myös Juvosenkallion tappiot, mutta muuten luku 126 vaikuttaa pieneltä suhteessa käytyyn taisteluun ja siihen, että venäläiset hävisivät tämän Pohjois-Karjalan suurimman taistelun Suomen Sodassa 1808-09.)

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2+34

Kaatui 1+20

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 35

Haavoittui 1+40

Kaatui 50 (Katso taistelukertomus!)

 

KARTTA

 


 

  10.8.08 Juvosenkallio (Pälkjärvi) (kahakka)  

 

Os Malm, TPOs

Os Aleksejev

 

TAISTELUKERTOMUS

Yllämainittuun Pälkjärven taisteluun liittyvä kahakka käytiin Pälkjärven eteläpuolisen Juvosenkallion kohdalla, jossa Osasto Malmista erannut koukkausosasto odotti asemissa mahdollisia Pälkjärveltä vetäytyviä venäläisiä. Myös toinen koukkausosasto siirtyi Juvosenkalliolle ajaen takaa pienehköä vihollisosastoa kohti Pälkjärveä. Juvosenkallion kahakka käytiin pääasiassa rakuunaosastoja vastaan, jotka vetäytyivät kohti Sortavalaa. A-tarvikkeiden loputtua molemmat suomalaisosastot vetäytyivät Pälkjärven pääjoukon yhteyteen. Osasto Malm vetäytyi Tohmajärven Kemieen jättäen Pälkjärvelle vain 25 miehisen vartion tiedusteluun.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  11.8.08 Tjöck (taistelu)    

 

GyllVP, TrkampP, Pohjoinen Saaristolaivasto

Schepeljev; Essen; Kisilev; Jalkaväkeä, ratsuväkeä, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset vetäytyivät ja Kristiinankaupunki siirtyi suomalaisten haltuun.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4

Kaatui 4

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui ja kaatui yht. (Katso 10.8.08 Kauhajoen taistelun tappiot) 

 

KARTTA

 


 

  12.8.08 Sandels oli tuohtunut majuri Malmin vetäydyttyä Pälkjärveltä, jolloin Osasto Malm sai Sandelsilta heti uuden käskyn edetä Ruskealaan. Malm siirtyi valtakunnan rajan yli Pirttipohjan kylään. Ruskealassa oleskellut vihollinen vetäytyi vastarinnatta Sortavalaan. Malm oli tämän sodan ainoa komentaja, joka ylitti valtakunnan rajan ja valtasi Venäjän aluetta. Pälkjärven taistelun ansiosta Malm ylennettiin everstiluutnantiksi. Venäläisten Sortavalan osaston komentaja Aleksejev joutui jättämään paikkansa ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukille, mutta jäi tämän alaisuuteen.  

 

  13.8.08 Osasto Malm vetäytyi Pirttipohjasta Kemieen ja myöhemmin Tohmajärvelle, mutta jätti rajan taakse pienen tiedustelu- ja häirintäosaston.  

 

  13.8.08 Osasto von Fieandt hyökkäsi Karstulaan ja aina Kalmarin kylään saakka. Venäläiset vetäytyivät Saarijärvelle.  

 

  14.8.08 Osasto Roth saapui Kauhajoelle ja liittyi prikaatiinsa. Tähän päättyi sissiosasto Rothin maineikas retki. Lippujunkkari Roth oli suorittanut tehtävänsä hyvin. Vain Tampereen varastot ja Tammerkosken silta jäivät tuhoamatta. Osasto Rothin toimet olivat aiheuttaneet Rajewskin Armeijakunnan vetäytymisen Alavudelta Jämsään (200 km). Venäläisten vastatoimet eivät pystyneet tuhoamaan sissiosastoa. Viime vaiheessaan Roth puolestaan pystyi viivyttämään 200 miehellään (joilla kaikilla ei ollut edes ampuma-asetta) venäläisten 2000 miehen osastoa yli 2 vuorokautta 20 km:n matkalla. Rothin toimien ja hänen sissiosastonsa vaikutuksesta jopa kenraaliluutnantti Rajewski sai väistyä ja hänen tilalleen käskettiin 17.D:n komentajana ja Suomenlahden rannikkoalueen päällikkönä toiminut nuori kenraaliluutnantti Kamenski.  

 


 

  15.8.08 Hiiskoski (Kiteen ja Kesälahden raja, Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs Löwenmark (Kiteeläinen 30 miehen talonpoikaisosasto, johtajanaan Kiteen nimismies Löwenmark.)

Eversti Gudovitshin etujoukko (59 ulaania)

 

TAISTELUKERTOMUS

Eversti Gudovitshin pääosasto oli saanut käskyn siirtyä Kuopiosta Savonlinnaan. Osastoon kuului Henkikrenatööripataljoona (524 miestä), 59 ulaania ja 39 tykkimiestä kaksine tykkeineen. Ulaanit komennettiin etujoukoksi. Tämä etujoukko törmäsi Hiiskoskella kiteeläisten talonpoikien asemiin. Talonpojat pystyivät pidättelemään vihollista aikansa. Lopulta molemmat osapuolet vetäytyivät. Kiteeläiset vetäytyivät Puhoksen kapeikkoon ja ulaanit Hummovaaraan.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  17.8.08 Alavus II (taistelu)  

 

KarJääk, SavR, SavJääkR, TurR, UudmR, UudmJääkP, HämR, Länsipohjan R, UudmRR, Rannikkopatterikomppania, Osia/STR, SavPrTK

Sabanjejev; Eversti Eriksson; 3.JääkR, Grodnon HR, Ulaani R, kasakoita, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio. Adlercreutz valtasi Alavuden.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 13+179

Kaatui 1+16

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+70

Haavoittui 12+207

Kaatui 2+75

 

KARTTA

 


 

  17.-18.8.08 Lövö Jungfrusund (meritaistelu)  

PVM? 16.8. mainittu tekstissä ja tappiotiedoissa on erilliset taistelut 17. ja 18.8.08

Ruotsin Avomerilaivasto

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisten yritys saada takaisin kaappaamalla venäläisten hallussa olevat Hämeenmaa-luokan alukset Styrbjörn ja Hjalmar, jotka olivat jääneet venäläisille Sveaborgin antautumisen yhteydessä. Kaappausyritys tehtiin yöllä 16./17.8.08 ja se epäonnistui. Styrbjörn tuhoutui syntyneen entrauksen tiimellyksessä käyttökelvottomaksi ja Hjalmar jäi entraamatta. Sensijaan ruotsalaiset saivat pienemmän 10-tykkisen aluksen, nimeltään Aglae.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 37

Haavoittui 6+112

Kaatui 2+26

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+21

Haavoittui 98

Kaatui 3+80

 

KARTTA

 


 

  18.8.08 Venäläiset aloittivat kaikilla rintamillaan yleishyökkäyksen.  

 

  18.8.08 Dolgorukin osasto saapui Sortavalasta Ruskealaan. Suomalaiset häiritsivät useita kertoja Dolgorukin etujoukkoa.  

 


 

  18.8.08 Lapväärtti I (taistelu)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  20.8.08 Ähtäri (taistelu)  

 

Majuri G.Ehrnroth; Kapteeni N.C.Carlquist; Kapteeni Borgenström; SavR, SavJääkR, HämJääkP/HämR, tykistöä

Majuri Glaskov; 

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio. Palmfeltin prikaati eteni Ähtäristä etelään aina Virtain Tulijoelle saakka, josta venäläiset häädettiin matkoihinsa. Venäläiset joutuivat jättämään kuormastonsa suomalaisille.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1 + 9

Kaatui 3

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 3 + 61

Haavoittui 4

Kaatui 21

 

KARTTA

 


 

  20.8.08 Ömossa I (taistelu)  

 

Grönhagen; PorR, Osia/STR

De Gibory;

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten etujoukko kärsi tappion ja vetäytyi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1+1

Haavoittui 1+33

Kaatui 12

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 31

Kaatui 6

 

KARTTA

 


 

  21.8.08 Karstula (taistelu)  

 

Os Fieandt; SavR, SavJääkR, TurR, UudmR, HämR, 25 miestä Jämtlannin Ratsujääkäreistä, tykistöä. 

Sjevskin MR, Bjelozerskin MR, Nisovin MR, Azovin MR, 24.JääkR, SuomenmaalRR, Grodnon HR, kasakoita, tykistöä. (Kaksinkertainen ylivoima)

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten tappio. Esimiesten käskystä Fieandt asettui Karstulaan. Hän ei itse arvostanut paikkaa hyvänä puolustusasemana. Myös tiedustelu hoidettiin kehnosti ja venäläisten saarrostus jäi huomioimatta, kunnes oli jo myöhäistä. Joukot lyötiin hajalle. Fieandt vetäytyi Pääarmeijan yhteyteen ja kohti pohjoista. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 137

Haavoittui 7+109

Kaatui 1+59

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5+192

Kaatui 2+46

 

KARTTA

 


 

  21.8.08 Herranen  (taistelu)  

 

UudmJääkP, HämR, KarJääk, Osia/STR

Kolme jv-pataljoonaa, jääkäreitä?, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset jäivät tappiolle ja vetäytyivät.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+11

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puuttuvat)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  23.8.08 Everstiluutnantti Malm vetäytyi lähestyvän Dolgorukin joukon edestä osastoineen Joensuuhun. Pälkjärven-Kemien alueelle oli jätetty luutnantti Hydénin 60 miehen tiedustelu- ja häirintäosasto. Lisäksi Malm siirsi Joensuusta Puhokseen kiteeläisten talonpoikien avuksi kornetti Molleruksen ja 50 Oulun Pataljoonan miestä. Tässä vaiheessa Dolgorukin joukot olivat vielä Ruskealan seudulla rajan takana.  

 


 

  26.8.08 Lahdensilta (Lahdenvaara, Lahdenperä), 5 km Tohmajärveltä Pälkjärvelle päin (taistelu)  

 

Os Ltn Hydén; TPOs

Os Dolgoruki

 

TAISTELUKERTOMUS

5000 miehen vahvuinen Dolgorukin osasto oli lähtenyt etenemään  Sortavalasta 18.8.08, mutta pysähtyi Ruskealaan, josta liikkeelle lähdettyä raja ylitettiin 26.8.08. Osastoon yhtyi lisäksi Savonlinnasta käsketty 500 miehen osasto. Täydennyksenä oli tulossa vielä 1200 miestä ja tykistöä 4.Divisioonasta. Jatkettuaan etenemistään Ruskealasta, Lahdensillan luona syntyi taistelu luutnantti Hydénin johtaman ja luultavasti ilomantsilaisella talonpoikaosastolla vahvistetun etuvartio-osaston kanssa. Ylivoiman edessä ja tappioita kärsien suomalaisten oli vetäydyttävä.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui -

Kaatui 10

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.8.08 Kemie (Pohjois-Karjala) (laukaustenvaihto)  

 

Luutnantti Hydén; (Os Malm)

Os Dolgoruki

 

TAISTELUKERTOMUS

Kemiessä, lähellä Tohmajärven kirkonkylää, piti vartiota sinne vetäytynyt luutnantti Hydén pienen osastonsa kanssa. Hänen etujoukkonsa oli Lahdensillan luona joutunut hetkeä aikaisemmin tappiolle. Dolgorukin etujoukon saavuttua Kemien kylään syntyi osastojen välillä laukaustenvaihtoa, jolloin Hydén katsoi viisaammaksi vetäytyä Joensuuhun Osasto Malmin pääjoukon yhteyteen. Kemie jäi venäläisille.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.8.08 Baltischportin lähivedet (Viron rannikko, nykyinen Paldinski) (meritaistelu)  

 

Englannin Laivasto

Venäjän Laivasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Kaksi englantilaista linjalaivaa ahdisteli yhtä venäläistä linjalaivaa, joka pyrki satamaan Baltischportiin (nyk. Paldiski). Englantilaiset saivat aluksen kiinni ja syntyneessä tykkitaistelussa venäläisalus vaurioitui ja lopulta tuhottiin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

ENGLANTI:

Jäi vangiksi 9

Haavoittui 53

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Haavoittuneita ja kaatuneita yhteensä 223

 

KARTTA

 


 

  27.8.08 Puhos (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

Kiteen TPOs Löwenmark

Os Gerngross; Jääkäripataljoona ja 3 eskadroonaa ratsuväkeä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kiteen nimismies Löwenmarkin 30 miehinen talonpoikaisosasto törmäsi kotimatkallaan sakeassa sumussa Gerngrossin venäläisosastoon. Tällöin Löwenmark ja 16 talonpoikaa jäivät vangiksi. Aikaisemmin kiteeläisten talonpoikien avuksi tullut kornetti Molleruksen johtama 50 Oulun Pataljoonan miehen osasto oli jo edellispäivänä siirtynyt saarrostusuhan pelossa veneillä kohti Joensuuta. Oli kuultu huhuja, että venäläinen tykkivene olisi siirtynyt Haukivedeltä Orivedelle.

Venäläisten suunnitelmana oli hyökätä everstien Gerngross ja Gudovitsh osastojen kanssa yhtäaikaa kiteeläisten kimppuun, mutta sattuma puuttui peliin ja Löwenmark miehineen jäi vangiksi. Gudovitsh ei ennättänyt vangitsemiseen, vaan kohtasi Gerngrossin seuraavana päivänä. (Kts 28.8.08 Puhos!) 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1+16

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui 3

 

KARTTA

 


 

  27.8.08 Isonnevankangas (Räneenmutka, Menkijärvi) (kahakka)  

 

Eversti Aminoff; KarJääk, SavJääkR, Osia/STR

Everstiluutnantti Lukov; Rykmentti jalkaväkeä, puoli eskadroonaa ratsuväkeä

 

TAISTELUKERTOMUS

Ylivoimaisten venäläisten tunkiessa päälle vetäytyi Aminoffin osasto askel askeleelta kohti Kuortanetta. Kurejoella purettiin Hörin silta, ja uusi viivytys saatiin aikaan Isonnevankankaalla Räneen mutkassa; tarkoitus oli heittää vihollinen Kurejoelle asti. Menkijärvellä Hollipuron Oravan puoleisella laakealla kumpareella oli osaston pääasemat. Paikka oli hyvin valittu. Nykyinen peltoaukea puron molemmin puolin oli vielä 1800-luvun puolella läpikulkematonta lettoa. Tielinja kulki pengerrykstä pitkin paljon lähempänä Menkijärveä kuin nykyinen tie. Letto- ja niittymaisemaa oli helppo hallita tykeillä. 

Aminoffin viivytysosasto onnistui sikäli tehtävässään, että Kurejoelta uhkaava vihollinen ei ehtinyt 1. päivä syyskuuta käytyyn Ruonan taisteluun.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puuttuvat)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.8.08 Puhos (2 km Puhoksesta itään, Kesälahden tien risteys) (Pohjois-Karjala) (venäläisten välinen kahakka)  

 

Os Gerngross, Os Gudowitz

 

TAISTELUKERTOMUS

Dolgoruki oli lähettänyt eversti Gerngrossin osaston Kemiestä Kiteelle siellä liikuskelleen talonpoikaisosaston vuoksi. Samaan aikaan oli Puhoksesta päin tulossa Eversti Gudowitzin osasto. Osastot eivät tienneet toisistaan. Alueella vallitsi sakea sumu. Joukkojen kohdatessa molemmat kuvittelivat törmänneensä Malmin Osastoon ja avasivat tulen. Tykkejäkin käytettiin. Ammuttiin ankarasti. Miehiä kaatui molemmin puolin. Erään karkuun päässeen hevosen ja haihtuneen sumun seurauksena tajuttiin erehdys ja tuli taukosi. Venäläiset halusivat salata tapahtuneen ja hautasivat kaatuneensa perimätiedon mukaan keskelle tietä, ettei hautoja keksittäisi. Gerngross jatkoi Kemieen ja Gudovitsh jäi Suorlahteen.

 

TAPPIOT

 

VENÄJÄ:

Haavoittui 5

Kaatui 3

 

KARTTA

 


 

  28.8.08 Kristiinankaupunki (maihinnousu)  

 

Maihinnousuosasto von Vegesack (kenraalimajuri von Vegesack)/3000 miestä, vahvistuksiksi Suomeen; Västmanlandin R, Lifgardet till Häst, Hälsingen R, Upplannin R, Osia/SveanTR

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Todennäköisesti maihinnoustessaan osasto ei kohdannut vastarintaa. Maihin tuotiin 5 pataljoonaa. Upplannin ja Hälsingen Rykmenttien jääkäreistä muodostettiin jääkäripataljoona, joka toimi myöhemmin eversti von Platenin osaston alaisuudessa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.8.08 Nummijärvi (taistelu)  

 

Os von Otter; EvlP/PorR, P/PohjmR, Vaasan Nostoväki, UudmRR, Osia/STR, TPOs

Eversti Koslov; Mohilevin MR, Liettuan MR, jääkäreitä, kasakoita. (Ainakin 1500 miestä.)

 

TAISTELUKERTOMUS

Aikaisin aamulla Koslov hyökkäsi 1500 miehen voimin von Otterin osastoa vastaan. Aamu-usva ja tulitoiminnasta syntynyt ruudinsavu heikensivät ammunnan tehoa. Suomalaisten puolustautuessa noin kahden tunnin ajan, von Otter päätti puolestaan hyökätä. Reservikomppaniat otettiin mukaan. Venäläisten oikea siipi alkoi vetäytyä, mutta venäläisten keskusta ja vasen siipi piti linjansa. Vasta kun pohjalaisetkin oli lyöty muutaman kerran takaisin, venäläiset vetäytyivät pois koko rintamallaan, käyttämättä edes reserviään. Tähän vaikutti todennäköisesti von Otterin tekemä huijaus pukemalla talonpoikaisjoukkojen hattuun valkea tuohinauha ja antamalla heidän käyttöönsä lippuja sekä soittajia. Kun vielä talonpoikaisosasto ruudinsavussa marssiessaan katosi metsään ja pian taas ilmestyi uudelleen näkyviin eri paikasta, venäläiset kuvittelivat paikalle marssivan lisää vakinaista reserviä monta osastoa.   

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 4+65

Kaatui 25

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+46

Haavoittui 4+156

Kaatui 2+44

 

KARTTA

 


 

  28.8.08 Vatala (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs (Ilomantsilaiset ja kiihtelysvaaralaiset)

Os Scheene; Kaksi jääkärikomppaniaa, eskadroona rakuunoita.

 

TAISTELUKERTOMUS

Dolgoruki lähetti majuri Scheenen osaston tuhoamaan Lahdensillan taistelusta selvinneitä talonpoikia. Vatalassa ilomantsilaiset ja kiihtelysvaaralaiset talonpojat olivat vastassa, jolloin syntyi kahakka. Talonpojat vetäytyivät kohti Ilomantsia.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  28.8.08 Kristiinankaupunki (kahakka)  

 

GyllVapaaj

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS HUOM! Samana päivänä maihinnousu kts edellä!

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  29.8.08 Lapväärtti II (Lappfjärd) (taistelu)  

 

Kenraalimajuri von Vegesack; Majuri Gyllenbögel; GyllVapaaP, TrkampP, PorR, Upplannin R, Hälsingen R, Jämtlannin R, Nostoväkeä, Lifgardet till häst, Osia/STR

Bibikov; Vilmanstrandin MR, Nevan MR, 2.JääkR, 30.JääkR, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Edellisenä päivänä maihinnoussut von Vegesack voitti tässä taistelussa Bibikovin. Venäläiset ajettiin hurjassa paossa Ömossan toiselle puolelle.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3+83

Kaatui 2+24

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+80

Haavoittui x

Kaatui 3+x

x = yhteensä haav ja kaat rivimiehiä 150

 

KARTTA

 


 

  29.8.08 Von Otter vetäytyi Kauhajoelle, mutta joutui vetäytymään edelleen jälkijoukkona Kurikkaan ja jälleen venäläiset saivat Kauhajoen. Kauhajoelle marssi kenraalimajuri Ushakovin johtamat 3000 venäläistä.  

 


 

  30.8.08 Isoluoto (Grönvikssund) (meritaistelu)  

 

ArmLaiv (Saaristolaivasto), Nostoväki

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3+131

Kaatui 4+37

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+68

Kaatui 45

 

KARTTA

 


 

  31.8.08 Konnunniemi (Tuupovaara, Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs (Ilomantsilaiset)

Os Gerngross, Os Scheene

 

TAISTELUKERTOMUS

Vatalan kahakan jälkeen majuri Scheene sai vahvistukseksi eversti Gerngrossin osaston, johon kuului 4 jääkärikomppaniaa, 2 komppaniaa Navagan Musketöörirykmentistä, 2 eskadroonaa Jamburgin Rakuunarykmentistä ja 1 tykki. Gerngross ja Scheene suuntasivat ilomantsilaisten perään. Talonpojat olivat asettuneet Konnunniemeen viimeiseen vastarintaan. Kahakassa ei syntynyt merkittäviä tappioita, mutta ilomantsilaiset vetäytyivät.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  1.9.08 Kauhajoki (taistelu)  

 

Os von Otter; Palmfelt; PorR, PohjmR, Osia/STR, rakuunoita.

Ushakov; Mohilevin MR, Liettuan MR, 30.JääkR, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Lyhyt taistelu Kauhajoen hallinnasta jo neljännen kerran. Palmfelt eteni Kauhajoelle Lapväärtin suunnasta ja von Otter pohjoisesta. Palmfeltin osasto joutui vetäytymään pääsemättä Kauhajoen kirkolle, mutta von Otter pääsi. Venäläiset sytyttivät Kauhajoen kirkon ja Yli-Knuuttilan kartanon tuleen. Von Otter ei yksin kyennyt pitämään asemiaan, joten hän vetäytyi ja siten Kauhajoki jäi nyt pysyvästi venäläisille.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui 1+11

Kaatui 2

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haav ja kaat yht. 40

 

KARTTA

 


 

  1.9.08 Ruona (taistelu)  

 

KarJääk, SavR, KarRR, SavJääkR, Osia/STR, TurR, UudmJääkP, HämR, HämJääkP, UudmR, Länsipohjan R, Svean TR ( ja jokin "Kenttäpataljoona"? = mahdollisesti 6.Pr:n sekalainen ruotsalainen osasto ja nostoväkeä). 

Rajewski; Erikson; Jankovitsh; Deminov; Azovin MR, Velikije Lukin MR, Petrovin MR, Permin MR, Bjelozerskin MR, 3.JääkR, 23.JääkR, 26.JääkR, ulaaneja, husaareja, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT (Yhteensä Ruonan ja Salmen taistelut)

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 4+173

Haavoittui 20+376

Kaatui 2+104

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+51

Haavoittui 15+648

Kaatui 1+128

 

KARTTA

 


 

  2.9.08 Salmi (taistelu)  

 

UudmR, UudmJääkP, KarJääk, HämJääkP, HämR, TurR, SavR, SavJääkR, Länsipohjan R, Osia/STR ( ja jokin "Kenttäpataljoona"? = mahdollisesti 6.Pr:n sekalainen ruotsalainen osasto ja nostoväkeä). 

Sjevskin MR, Permin MR, Velikije Lukin MR, Petrovin MR, 3.JääkR, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiot on mainittu edellisessä Ruonan taistelussa, jossa ovat Ruonan ja Salmen taistelujen yhteenlasketut tappiot.

 

KARTTA

 


 

  2.-5.9.08 Kaltimonniska (Pielisjoki, Pohjois-Karjala) (joenylimenotaistelu)  

 

TPOs Tiainen

Os Gerngross

 

TAISTELUKERTOMUS

Talonpojat viivyttivät tehokkaasti venäläisten joenylitystä ja venäläiset pääsivät vasta kolmantena päivänä rakentamillaan lautoilla yli Pielisjoesta Kaltimonniskalla.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.9.08 Parjakanneva II (taistelu)  

(Tämä paikka tunnetaan dokumenteissa myös nimellä Paljakka.)

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Suomalaisten Kauhajoen takaisinvaltausyritys epäonnistui.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.9.08 Ömossa II (taistelu)  

pvm? 6.9.08?

Upplannin R, Lifgardet till häst, Svean TR; (Aliluutnantti Wilhelm von Schwerin 2-tykkisen patterin päällikkönä.)

HenkikasakkaR

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 43

Haavoittui 16

Kaatui 5

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puutteellisia)

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui 4

 

KARTTA

 


 

  4.9.08 Haapajoki (5 km Joensuusta etelään) (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

Os Malm

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten etujoukko eteni 4.9.08 Haapajoelle, jossa oli Osasto Malmin jälkivartio. Suomalaiset häiritsivät tulellaan venäläisten sillanrakennusta ja viivyttivät heidän etenemistään niin, että venäläisten etujoukko oli Joensuussa vasta seuraavana päivänä.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  4.-5.9.08 Varpasalo, Oravisalo, Tutjunniemi (Pohjois-Karjala) (laukausten vaihto)  

 

TPOs (Rääkkyläläiset ja liperiläiset)

SaimLaiv

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset lähettivät Varkaudesta Joensuuhun 3 tykkivenettään varmistamaan Pyhäselän järvialuetta ja suojaamaan omien joukkojen sivustaa, sekä estämään mahdolliset veneillä tapahtuvat suomalaisten operaatiot Pyhäselällä. Laivueen päällikkö oli kapteeni Starck. Laivueen matka Joensuuhun ei sujunut vaikeuksitta, sillä Rääkkylän ja Liperin talonpojat häiritsivät tykkiveneiden matkaa tulellaan ja manöövereillään. Ainakin kolmessa mainitussa paikassa suoritettiin laukaustenvaihtoa. Tutjunniemessä venäläiset nousivat jopa maihin. Tappioista ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että varsinkin tykkivenemiehistöön osui. Laivue saapui Joensuuhun 5.9.08. Venäläisten toive saada Osasto Malm tuhottua Joensuussa ei onnistunut, sillä Malm oli siirtynyt jo länteen Taipaleeseen, jonne myös Sandels lähetti vahvistuksia.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  6.9.08 Siipyy (taistelu)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA


 

  7.9.08 Ylipäällikkö Klingspor erotettiin kuninkaan käskykirjeellä. Uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin kenraaliluutnantti af Klercker. Tieto erottamisesta saapui Klingsporin tietoon vasta 29.9.08 kesken Lohtajan sopimuksen neuvottelujen.  

 


 

  10.9.08 Veteli (Dunckarsin silta) (taistelu)  

 

Os Fieandt

Vlastov; Jalkaväkeä, Tykistöä (Ylivoima)

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui (Miehiä haavoittui molemmin puolin. Kaatuneista ei ole tietoa.)

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  10.9.08 Alahärmä (taistelu)  

 

PorR, TurR, UudmRR, Osia/STR

Kosatshkovski; Karpenko; 26.JääkR, jalkaväkeä, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 7

Haavoittui -

Kaatui 4

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 2

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  10.9.08 Ylistaro (taistelu)  

 

Suom? KarJääk

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  11.-30.9.08 Kokkola (Kaarlela)/Kaukon silta (viivytystaistelu)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  13.9.08 Vöyri (Tatturbacken/Midsommarsmossen) (kahakka)  

 

P/Västmanlandin R, vähän ratsuväkeä, 2x6N/Svean TR; noin 650 miestä.

Kulnev; Jalkaväkeä, kasakoita, kaksi 8-naulaista haupitsia. Vahvuudeksi ilmoitetaan 2000 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ruotsalaisen jälkijoukkona toimineen osaston ja venäläisen etujoukon välinen kahakka ruotsalaisten leiriytymisalueella. Ruotsalaiset jatkoivat vetäytymistä pohjoiseen ja seuraavana päivänä västmanlandilaispataljoona osallistui Oravaisten taisteluun.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+9

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  13.9.08 Juuttaa (Jutas) (taistelu)  

 

Eversti von Döbeln; GyllVapaaj, PorR, TurR?, Osia/STR

Kosatshkovski; Jalkaväkeä, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio. Venäläiset pelkäsivät tulevansa saarretuiksi ja vetäytyivät Alahärmään. von Döbeln ylennettiin kenraalimajuriksi.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui 1+34

Kaatui 5

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+9

Haavoittui 3+83

Kaatui 1+32

 

KARTTA

 


 

Venäläisten ote Suomesta tiukkenee 14.9.-18.11.1808


 

  14.9.08 Oravainen (taistelu)  

 

Adlercreutz; PohjmR, KarJääk, SavR, SavJääkR, UpplR, Västmanlandin R, Hälsingen R, Länsipohjan R, UudmRR, Lifgardet till häst, Osia/STR, SavPrTK, Osia/Svean TR

Kulnev; Demidov; Ushakov; Sjevskin MR, 3.JääkR, Petrovin MR, Permin MR, husaareja, kasakoita, tykistöä. 

 

TAISTELUKERTOMUS

Sodan Suomen puolen verisin taistelu ja ruotsalaisten suuri tappio.

Oravaisissa piti alunalkaen vain viivyttää vihollista vetäytymisolosuhteiden parantamiseksi. Ruotsi-Suomesta taisteluun osallistui noin 7000 miestä, joista noin kolmannes oli varsinaisia suomalaisia joukkoja.

Aluksi taistelu koski ruotsalaisten etuvartioasemia, mutta sitten taistelualue pikkuhiljaa laajeni kun enemmän joukkoja molemmin puolin liittyi mukaan. Laukaustenvaihto alkoi aamulla ja noin puolen päivän aikaan etuvartiotaistelu oli ohitse.

(Tästä Oravaisten taistelusta on kirjoitettu monissa eri lähteissä. Tässä ei ole esitetty taistelukertomusta, koska se ei ole osaltani riittävä ja sen muualla esitetyt kertomukset kattavat riittävästi tiedon tarpeen niille, jotka siitä tietoa kaipaavat. Omien tutkimuksieni tuloskertomus lisätään sitten kun se on valmis.)

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 6+355 (joukossa haavoittuneita)

Haavoittui 25+251 (vihollisen puolelle jääneitä haavoittuneita ei ole luettu tähän mukaan)

Kaatui 2+101

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1+108

Haavoittui 25+640

Kaatui 1+120

 

KARTTA

 


 

  14.9.08 Lyytikkälä (kahakka)  

 

Adjutantti C.F.Tigerstedt; 30 miestä/Heintziuksen VK

Ulaanipartio (n.20 miestä)

 

TAISTELUKERTOMUS

Aamuyöllä 14.9. Tigerstedtin johtama osasto yllätti yöpyvän ulaanipartion. Koko partio tuhottiin. Hengissä säilyneet 2 maanmittausupseeria ja 19 hevosta kuljetettiin Maaningalle. Myöhemmin kyseisiä vankeja vastaan vaihdettiin Salmen taistelussa vangiksi jäänyt luutnantti D.M.Klingspor.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2

Haavoittui -

Kaatui 17

 

KARTTA

 


 

  15.9.08 Kruunupyy (taistelu)  

 

Eversti Gripenberg; Os Fieandt; Jalkaväkeä 3 pataljoonaa (2.P/TurR, RusthP/TurR, 2.P/HämR), 40 Rakuunaa, 3 tykkiä; Vahvuus yhteensä 1200 miestä.

Velikije Lukin MR, jääkäreitä, tykistöä; Vahvuus yhteensä 600 miestä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset ajettiin pakoon. Tällä torjuntavoitolla turvattiin Suomen Armeijan vetäytyminen kohti pohjoista. Venäläiset eivät saaneet katkaistuksi vetäytymisreittiä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui 13

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Tappiotietoihin on laskettu mukaan Kaukon sillan kahakassa samana päivänä menetetyt.)

Jäi vangiksi 24

Haavoittui 1+19

Kaatui 2+7

 

KARTTA

 


 

  16.-18.9.08 Varanpäänniemi (Lokalahti) (maihinnousutaistelu)  

 

Maihinnousuosasto von Lantinghausen (Kenrm)/2800 miestä (toisaalla on mainittu 3500 miestä). Kronobergin R (2P), Ruotsalainen Kaartinrykmentti, Suomalainen Kaartinrykmentti, Lifgardet till fot (1P), Jääkäreitä (1P),  Västmanlannin Reservipataljoona, Lifgardet till häst (2Eskdr) ja Svean TR (12 tykkiä).

Bagration; Tshoglokov; Sasonov; Nevan MR, Pärnun MR, Grodnon HR, kasakoita, tykistöä

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto laivattiin Ahvenanmaalta. Pääjoukko piti suunnitelman mukaan rantautua Helsinginniemelle, mutta Lantinghausen muutti maihinnousupaikaksi Varanpäänniemen. 300 miestä Västmanlannin Reservipataljoonasta nousi etujoukkona maihin 16.9.08 Järvenperän kylän kohdalla. He joutuivat kahakkaan venäläisten kanssa, mutta saivat lyötyä vastarinnan hyvin pienin omin tappioin, 2 haavoittui ja 1 kaatui. Sen sijaan Järvenperässä venäläiset kärsivät tappioita yhteensä 42 miestä, joista 34 jäi vangiksi, 3 haavoittui ja 1 upseeri sekä 4 miehistöön kuuluvaa kaatui.

Lantinghausen oli huolissaan a-tarvikkeiden riittävyydestä. Joka kivääriä kohti oli vain 60 patruunaa. Aluksi pääjoukko eteni vain 4 km kohti Lokalahden kirkkoa.

Venäläiset marssittivat paikalle 2 komppaniaa Pärnun Rykmentistä, yhden tykin ja joitakin rakuunoita. Kosketus venäläisiin saatiin. Kahakka syntyi jalkautuneiden rakuunoiden kanssa, mutta ruotsalaiset pysyivät suhteellisen passiivisina ja täten sallivat edelleen venäläisten leiriytyä yöksi hyvin lähelle. Yöllä saapui 2 komppaniaa lisää pärnulaisia ja yksi tykki. Lisäksi saapui vajaa Nevan Rykmentin komppania tykkeineen.

Aamulla venäläiset hyökkäsivät. Hyökkäyksellä ei ollut tehoa ja vain 4 ruotsalaista haavoittui. Myöhemmin päivällä saapui eskadroona Grodnon Husaareja.

Iltapäivällä saapui kenraaliluutnantti Bagration ja kenraalimajuri Sasonov, 3 Pärnun Rykmentin komppaniaa ja kaksi tykkiä. Nyt venäläisten koko vahvuus oli noin 1200 miestä. Mutta mitä tekikään ylivoiman omannut Lantinghausen? Käski vetäytymään! Vetäytyminen ei sujunut hyvin sillä jälkivartioon määrätty Kronobergin Rykmentin Pataljoona, jonka asemat olivat kirkon ympäristössä, joutui pakosta vetäytymään, jolloin he menettivät kirkkomaalle jätetyt reppunsa. Myös tykit meinasivat jäädä venäläisten käsiin. Ruotsalaisten ratsuväki oli ollut kirkon takana suojassa ja kun taistelu kirkon ympärillä yltyi, ratsuväki siirtyi suojaisampaan paikkaan. Koko päivän aikana ratsuväellä ei ollut tappioita ollenkaan.

Kun vetäytyminen oli käynnissä tai ainakin juuri kun vetäytyminen laivoille oli jo tapahtunut, saapui ruotsalaisten a-tarvikkeita tuova laiva ja joitakin toisia laivoja, jotka kuljettivat paikalle yhtä jalkaväen pataljoonaa. Peli oli silloin jo kokonaan menetetty.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2+13

Haavoittui 8+90

Kaatui 1+26

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi x

Haavoittui 2+x

Kaatui 1+x

x = Yhteiset tappiot rivimiehiä noin 200

 

KARTTA

 


 

  18.9.08 Palvan salmi (meritaistelu)  

 

ArmLaiv (Saaristolaivasto), Nostoväki

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1+53

Kaatui 1+30

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3 upseeria

Kaatui 2 upseeria (Lisäksi haavoittui ja kaatui yhteensä 202 miehistöön kuuluvaa.)

 

KARTTA

 


 

  19.9.08 Purmonjoki (joenylityskahakka)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  21.9.08 Ähtävä (kahakka)  

Paikan ruotsinkielinen nimi on Esse.

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotietoihin laskettu myös samana päivänä tapahtuneen Långforsin kahakan tappiot.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 17 (osa haavoittuneina)

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  21.9.08 Långfors (kahakka)  

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot yhdistetty samana päivänä tapahtuneen Ähtävän kahakan tappioihin. (Långfors pvm 29.9.08? Osallisena KarJääk?)

RUOTSI:

Jäi vangiksi-

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  24.-25.9.08 Rytilampi (Kälviä) (taistelu)  

 

Eversti Gripenberg;

Jalkaväkeä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset kohtasivat suomalaisten etujoukon, ollessaan marssilla Alavetelistä kohti Kälviän kirkonkylää. Kohtaamisen jälkeen syntyneen tulitaistelun turvin vihollinen eteni noin kahden kilometrin päähän Kälviän kirkosta. Rintamalinjat kuitenkin vakiintuivat Rytilammen tienoille, lammen laskuojan molemmin puolin.

Gripenberg sai seuraavana päivänä vahvistuksia, jolloin kolmituntisen taistelun myötä venäläisten oli pakko irtaantua. Venäläiset vetäytyivät Alaveteliin.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  25.9.08 Lakkautettiin 4.Prikaati, jonka jalkaväki siirrettiin 3.Prikaatiin ja tykistö maassa oleskelevan ruotsalaisen osaston käyttöön. Myös Gyllenbögelin pataljoona siirrettiin 3.Prikaatiin. Savon Jääkärirykmentin kolme pataljoonaa yhdistettiin yhdeksi pataljoonaksi ja myös Karjalan Jääkärien jäljellä oleva joukko tiivistettiin yhdeksi pataljoonaksi. Uudenmaan Rykmentin rippeistä muodostettiin yksi pataljoona. Nämä muutokset johtuivat joukkojen huvenneista vahvuuksista. Kaikki suomalaiset joukot alistettiin kenraalimajuri Gripenbergille. Länsipohjan Rykmentin varaväki- ja jääkäripataljoonat lakkautettiin ja rykmentin jalkaväkipataljoona siirrettiin 2.Ruotsalaiseen Prikaatiin. 

 


 

  26.9.08 Taipale (Viinijärvi, Pohjois-Karjala) (viivytystaistelu)  

 

Os Malm, OulP, KajP

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Malm vetäytyi Joensuusta Taipaleeseen, eli nykyiseen Viinijärven kylään, noin 30 km Joensuusta länteen, jonne hän varustautui odottamaan eteneviä venäläisiä. Taipaleeseen saapui myös Sandelsin lähettämä vahvistus, 300 miestä Oulun ja Kajaanin Pataljoonista. Heidän johtajanaan oli everstiluutnantti Cristiernin. Dolgoruki lähti etenemään Joensuusta 25.9. kohti Taipaletta, jossa syntyi laukaustenvaihtoa. Sandels kutsui Cristiernin kuitenkin takaisin Malmin jäädessä Taipaleeseen viivyttämään venäläisiä. Hänenkin oli kuitenkin vetäydyttävä venäläisten joukkojen vain lisääntyessä. Malm siirtyi Jännevirralle.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  26.-28.9.08 Helsinginkylä (Helsinginranta) (Taivassalo) (maihinnousutaistelu)  

 

Maihinnousuosasto Lagerbring (everstiluutnantti Lagerbring))/3600 miestä. Kronobergin R, Ruotsalainen Kaartinrykmentti, Suomalainen Kaartinrykmentti, Lifgardet till fot, Upplannin R, Jääkäripataljoona/1.Pr (ruotsal.), Jääkäripataljoona/2.Pr (ruotsal.), Lifgardet till häst, Västmanlandin Reservipataljoona, Svean TR

Kenraaliluutnantti Baggovut; Pärnun MR, Nevan MR, Liepajan MR, Käkisalmen VkP, 1.JR, kasakoita, Tykistöä

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto laivattiin Ahvenanmaalta. Ruotsalaisten tappio. Ruotsalaiset menettivät tykistönsä ja yhden lipun. Taistelun jälkeen kuningas hajotti Ruotsalaisen Kaartinrykmentin ja alensi kaksi muuta kaartinrykmenttiä poistaen niiltä kaartin arvonimen ja muuttaen niiden nimet Fleetwoodin Rykmentiksi ja Palénin Rykmentiksi. Jopa niiden liput otettiin pois kuninkaan käskystä. 

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 11+338

Haavoittui 12+239

Kaatui 57

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 54

Haavoittui 13+339

Kaatui 6+114

 

KARTTA

 


 

  28.9.08 Jännevirta (Pohjois-Karjala) (viivytystaistelu)  

 

Os Malm

Os Dolgoruki

 

TAISTELUKERTOMUS

Osasto Malm viivytti Dolgorukin joukkoja, mutta vetäytyi lopulta Toivalaan Sandelsin pääjoukon yhteyteen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  29.9.08 Toivala (maihinnousu)  

 

5.Pr

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset yrittivät nousta maihin Toivalassa, mutta lyötiin takaisin.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 5

 

KARTTA

 


 

  29.9.08  LOHTAJAN SOPIMUS  (aselepo 29.9.-27.10.08).  

Syksyllä sää viileni ja satoi lakkaamatta. Molemmin puolin joukot olivat hyvin uupuneita. Sairastuneita oli paljon ja muonitus heikkoa. Venäläisten ylipäällikkö von Buxhoevden ehdotti aselepoa ja neuvottelut aloitettiin. Neuvotteluja varten venäläinen upseerikomennuskunta kuljetettiin silmät sidottuina Kaukon sillalta Lohtajan pappilaan, jossa aseleponeuvottelut pidettiin. Neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen ja sopimus allekirjoitettiin 29.9.1808. Ruotsin allekirjoittajana oli sotamarsalkka Klingspor ja venäläisten puolelta kenraaliluutnantti Kamenski ja kenraali van Suchtelen. Sopimus kirjoitettiin ranskan kielellä.

Sovittiin, että aselepo kestää vähintään 8 päivää sopimuksen irtisanomisesta, eikä joukkoja saa siirrellä sopimuksen aikana. Sopimus myös määritteli karttapiirroksena osapuolien rajalinjat, joiden välille jäi noin 10 km:n miehittämätön alue.

Venäläiset irtisanoivat sopimuksen 23.10.1808 ja etenivät välittömästi Alaviirteelle, mutta vetäytyivät takaisin kenraaliluutnantti Klerckerin huomautettua asiasta.

Sopimuksen vaikutukset osapuolille olivat venäläisiä suosivia. Mm. jo neuvottelujen aikana ja niistä tietämättä Sandelsin 5.Prikaatin jätettyä hyvät Toivalan asemansa Kuopion pohjoispuolella siirtyäkseen sen hetkisen tilanteen vaatimiin parempiin ja valmiisiin Paloisvirran asemiin, Sandelsin pettymykseksi Paloisvirta määriteltiinkin aseleposopimuksessa venäläisten alueeksi, joten Sandelsin oli siirryttävä uusien asemien tekoon Koljonvirran luoteispuolelle.

Sodan osapuolten kenttäylijohto oli tehnyt sopimuksen omavaltaisesti, eikä sopimuksella ollut kummankaan osapuolen hallitsijan hyväksyntää.

Ruotsin kuningas Gustaf IV Adolf  vapautti Klingsporin ylipäällikkyydestä ja nimitti hänen tilalleen kenraaliluutnantti af Klerckerin. Tieto erottamisesta tuli kesken neuvottelujen. Erottamispäätös oli tehty jo 7.9.08, mutta tieto viipyi jostakin syystä matkalla. Paremmin ei käynyt venäläistenkään puolella. Tsaari Aleksanteri I oli kehottanut von Buxhoevdenin pyytämään eroa, jonka hän tekikin lokakuun aikana vedoten heikentyneeseen terveyteensä. Buxhoevden sai tietää "eroanomuksensa" hyväksynnästä joulukuun alussa. Uudeksi venäläisten Suomen joukkojen ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Bogdan Fjodorovitsh von Knorring.

 


 

  26.9.08-2.10.08 Kahiluoto (merikahakat)  

 

Vara-amiraali von Rajalin; Kapteeni Brunck; Saaristolaivaston kymmeniä soutualuksia;

Kontra-amiraali Mjasojedov; Saaristolaivaston kymmeniä soutualuksia;

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset yrittivät lähes päivittäin murtautua Kahiluodon vesillä ruotsalaisten soutualusrivistöjen läpi onnistumatta. 1.10.08 venäläiset yrittivät läpimurtoa sakeassa lumisateessa, mutta ruotsalaisten tietäessä odottaa hyökkäystä, venäläiset torjuttiin taas. Talven tehdessä vakaasti jäineen tuloaan, ruotsalaiset vetäytyivät. Viimeisenä taistelutoimenaan 2.10.08 ruotsalainen laivasto-osasto paukutteli Helsinginkylän edustalla niin, etteivät venäläiset voineet suorittaa rannikkopatterin rakennustöitään. Tämä oli vuoden viimeinen merialueella käyty taistelu. 

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui muutamia (yksi tykkijolla vaurioitui)

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui muutamia

 

KARTTA


 

  5.10.08 saapui Joensuuhun eversti Gerngross, jolle Dolgoruki oli antanut 29.syyskuuta käskyn koota osasto ja hyökätä sillä Enon Ahveniseen ja edelleen Pielisjärvelle. Tehtävänä oli hajottaa talonpoikaisjoukot sekä vangita Tiainen ja kirkkoherra Jacob Stenius, jota epäiltiin osalliseksi talonpoikien vastarintatoimintaan. Gerngrossin osastoon tuli kuulumaan kaksi ja puoli komppaniaa Navaginin Musketöörirykmentistä, puoli eskadroonaa Mitaun rakuunoita sekä kaksi tykkiä. Osaston vahvuus oli tässä vaiheessa noin 400 miestä. 

 


 

  6.-7.10.08 Ahveninen (Pohjois-Karjala) (viivytystaistelu)  

 

TPOs Stenius (Tiaisen alainen TP-yksikkö)

Os Gerngross; Osia/Navaginin Musketöörirykmentti, ½E/Mitaun Rakuunarykmentti, kaksi tykkiä ja huoltokuormasto, yht. 575 miestä

 

TAISTELUKERTOMUS

Eversti Gerngross lähti joukkoineen Joensuusta aamupäivällä 6.lokakuuta ja saapui myöhään illalla klo 2200 Ahvenisen salmen etelärannalle. Steniuksen etuvartiot huomasivat venäläiset ja ammuttuaan muutamia laukauksia vetäytyivät salmen pohjoispuolelle. Talonpojat olivat valmistelleet kaivetut asemat salmen pohjoisrannan niemelle, josta he sitten aloittivat ammuskelunsa kohti venäläisiä. Harvalukuista talonpoikain kivääritulta ylläpidettiin koko yö. Venäläiset eivät vastanneet tulitukseen, vaan keskittyivät yön pimeydessä keräämään tukkeja lauttojen rakennusta varten. Steniuksen raportin mukaan yöllä kuu oli valaissut jonkin aikaa, jolloin he pystyivät tähtäämään tarkemmin, mutta aamuyöllä noussut sumu esti näkyvyyden, jonka turvin venäläiset pystyivät ryhmittämään miehensä ja tykkinsä suojassa parempiin asemiin. Aamulla venäläiset avasivat kivääritulen ketjussa vastarannalta, sekä tykeillä Kirkkoniemeltä ja Luotsiniemeltä. Voimakkaan tulituksen vuoksi talonpojat vetäytyivät kauemmaksi vastarannan asemistaan. Isak Steniuksen johtama 100 miehen talonpoikaisosasto piti puoliaan venäläisosastoa vastaan puoleenpäivään saakka, mutta joutui tulituksen voimasta lopulta jättämään asemansa. Stenius siirtyi pohjoisen suuntaan parikymmentä kilometriä murrostaen samalla tien kaadetuilla puilla sekä kivillä ja perusti Vornan sillalle lähelle Kelvän kylää seuraavat asemansa.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  8.-9.10.08 Vorna (Pohjois-Karjala) (viivytystaistelu)  

 

TPOs Stenius (noin 100 talonpoikaa)

Os Gerngross; Majuri Boborykin; Osia/Navaginin Musketöörirykmentti, ½E/Mitaun Rakuunarykmentti, kaksi tykkiä ja huoltokuormasto

 

TAISTELUKERTOMUS

Jätettyään Ahvenisen salmelle 30 jalkaväkimiehisen vartioston ja päästyään salmesta yli kolmella lautalla, Gerngrossin osasto jatkoi Steniuksen osaston jälkiä kohti pohjoista, mutta joutui pysähtymään Haapalahteen, koska Stenius oli poltattanut siellä olleen sillan. Venäläiset rakensivat sillan uudelleen yön aikana ja aamulla Gerngross irrotti osastostaan 50 Navaginin Musketöörirykmentin miestä ja lähti tämän joukon kanssa polkuja myöten Steniuksen perään. Pääjoukko jäi majuri M.F.Boborykinin komennossa raivaamaan tieltä Steniuksen teettämiä murrosesteitä.

 

Tällävälin Stenius oli linnoittautunut suurimmaksi osaksi puretun Vornan sillan pohjoiselle rannalle, siellä olevan kukkulan rinteeseen. Suurin osa miehistä oli maastoutunut tien molemmin puolin ja Stenius itse oli muutamien miesten kanssa ylempänä kukkulalla.  Lisäksi hän oli jättänyt pienen etuvartion pari kilometriä etelämmäksi ns. Teerisärkkien paikkeille. Venäläiset havaittuaan ja muutaman laukauksen ammuttuaan etuvartio vetäytyi muun joukon yhteyteen.

 

Illalla noin klo 2000, pimeän jo laskeuduttua, Gerngross saapui etujoukkonsa kanssa vastarannalle. Gerngrossin itse ratsastaessa ensimmäisenä sillan eteläpäähän, hänen altaan ammuttiin hevonen. Venäläisjoukko vetäytyi välittömästi kauemmas, mutta yhtyi talonpoikien kiväärituleen. Tulitusta kesti kolme tuntia. Pimeydessä ei kummankaan tulella ollut osumatarkkuutta. Gerngross pelkäsi talonpoikien koukkausta Tervakkolammen kautta, jolloin hän lähetti sinne suunnalle puolet joukostaan aliluutnantti Lopatinin johdolla.

 

Puolen yön aikaan saapui paikalle majuri Boborykin pääjoukon ja tykkien kanssa. Tykit ajettiin hyviin asemiin. Tykkitulen suojassa venäläiset alkoivat korjaamaan siltaa, josta yli Boborykin lopulta hyökkäsi puolikomppanian kanssa ja ajoi Steniuksen osaston pakoon. Tämän aamuyöllä tapahtuneen rynnäkön jäljiltä venäläiset väittävät Steniuksen miesten jättäneen aseitaan ja osan muista varusteistaan asemiin. Myös Stenius mainitsee, että osa väsyneistä miehistä pakeni jo kesken taistelun.

Taistelu oli kestänyt noin viisi tuntia. Steniuksen vetäydyttyä Gerngross komensi miehensä lepoon taistelupaikalla.

 

Stenius siirtyi Kelvän kylän pohjoispuolelle lähelle Jauhiaistensalmea.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Tappiotiedot puutteellisia

Jäi vangiksi 1 (Juho Sokuri tai Sokorin, Saharinen?)

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 3 (Perimätiedon mukaan ruumiita löytyi upotettuina vesistöstä useita kymmeniä.)

 

KARTTA

 


  9.10.08 Kelvänjärvi (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs Stenius

Os Gerngrossin jälkijoukko; Kapt Dzuran

 

TAISTELUKERTOMUS

Gerngrossin jatkettua 9.lokakuuta etenemistään Vornan sillalta kohti Kelvän kylää, hänen jälkijoukkonsa kimppuun kävi Kelvänjärveltä veneillä liikunut talonpoikaisjoukko aiheuttaen venäläisten osastossa sekasortoa. Kapteeni Dzuran kykeni kuitenkin nopealla toiminnallaan ajamaan hyökkääjät takaisin veneilleen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.10.08 Kelvä/Jauhiainen (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs Stenius; Pielisjärveläiset talonpojat

Os Gerngross; Majuri Boborykin; 

 

TAISTELUKERTOMUS

Saavuttuaan 9.lokakuuta Kelvään, eversti Gerngross päätti osastoineen pysähtyä sinne. Iltapäivällä klo 1400 hän lähetti majuri Boborykinin komennossa vajaan eskadroonan rakuunoita ja 60 jalkaväkimiestä seuraamaan Vuonislahden suuntaan vetäytyviä Steniuksen talonpoikia. Boborykin törmäsi talonpoikien jälkijoukkoon pari kilometriä Jauhiaisensalmesta etelään, jolloin osa talonpojista vetäytyi salmen yli ja osa pakeni metsään. Talonpojat sytyttivät Jauhiaisensalmen sillan palamaan. Boborykinin saavuttua hieman myöhemmin illansuussa paikalle ja todettuaan sillan poltetuksi, palasi hän vielä samana iltana Gerngrossin pääjoukon yhteyteen Kelvään.

 

Stenius oli vetäytynyt salmen yli jo puolenpäivän aikaan ja saatuaan lisäjoukkoja noin 250 miestä Pielisjärveltä, aikoi seuraavana päivänä käydä salmella olleen vihollisen kimppuun koukaten takaapäin veneillä. Uuden päivän valjettua kuitenkin havaittiin, että vihollinen oli kaikonnut paikalta. Koko Gerngrossin osasto oli lähtenyt aamuvarhain kohti Joensuuta Kelvästä. Stenius ei onnistunut saamaan venäläisiä enää kiinni ja keskeytti takaa-ajon.

 

Gerngrossin osasto oli toteuttanut vetäytymismarssinsa melko nopeasti. Osasto lähti Kelvästä 10.lokakuuta aikaisin aamulla ja jo klo 2200 se oli mennyt Ahvenisen virran yli. Lokakuun 12.päivänä osasto saapui Joensuuhun. Matkan varrella Kaltimossa Gerngrossin joukkoon liityi vielä sinne saapuneet 64 rakuunaa.

 

Tiainen saapui nurmeslaisine talonpoikineen Steniuksen osaston tueksi viimeistään 15.lokakuuta. Talonpoikaosaston yhteisvahvuus oli tällöin 500 miestä.

 

Näihin Jauhiaisensalmen tapahtumiin on historian kirjoituksissa sotkeutunut tieto, että olisi käyty siellä jonkinlainen taistelu, mutta nykytiedon mukaan ylläoleva lienee lähempänä totuutta. Ensimmäisen tulkinnan taistelusta on kirjoittanut Kivinen (= Karl Mortimer Stenius) 1800-luvun loppupuolella 50 vuotta tapahtumaa myöhemmin (v. 1865) ja Kilpeläinen uudelleen 1900-luvun alkupuolella. Heidän tulkintansa on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Totuudenmukaisempi tieto pohjautuu venäläisiin dokumentteihin ja Ruotsin Yleisesikunnan historiaan tästä sodasta.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  27.10.08 Koljonvirta (taistelu)  

 

Sandels; Fahlander; Duncker; Malm; Ziden; KajP, VaasR, OulP, PohjmR, SavJääkR, Länsipohjan R, KarRR, KarRR Varaväkikomppania, Osia/STR

Dolgoruki; Tutskov; 4.JääkR, Tenginin MR, Navagan MR, Revalin MR, Nisovin MR, Henkikrenatöörirykmentti, Mitaun RR, ulaaneja, kasakoita, pioneerikomppania, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläisten tappio. Tässä taistelussa kaatui venäläisten puolelta Dolgoruki ja haavoittui Tutshkov. Taistelun jälkeen pidetyssä neuvottelussa Tutshkov ehdotti 24 tunnin aselepoa kaatuneiden ja haavoittuneiden poiskorjaamiseksi. Aselepoa pidennettiin vielä 36 tuntiin. Sandels vetäytyi.

Taistelukertomus "Suomalaiset Sotamuistomerkit"-kirjan mukaan:

Ruotsi-Suomen ja Venäjän armeijoiden välillä tehtiin 29.9.1808 aselepo Lohtajalla. Kenraaliluutnantti N.A.Tutskov irtisanoi 19.10. aselevon. Uusien taisteluiden alkamisajankohdaksi sovittiin Savon rintamalla 27.10. klo 13.00. Todellisuudessa taistelu alkoi jo klo 12.00; alkamissyystä on erilaisia käsityksiä, mutta se tiedetään, että osapuolien kellojen välillä oli noin 35 minuutin ero. Aselepolinja sijaitsi Iisalmen vanhan kirkon luona. Suomalaiset olivat asemissa Koljonvirran luoteisrannalla, jossa heitä oli noin 2.000 miestä. Venäläisten joukkojen kokonaisvahvuus oli 6.000 miestä. Venäläisiä etujoukkoja komensi Dolgoruki.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Jouko Pennanen kuvaa kirjassaan 'Ruhtinas Dolgoruki - verinen Koljonvirta' suomalaisten voittoisan taistelun 27.10. kulkua näin:

"Venäläinen kasakkajoukkue kreivi Tolstoin johdolla ja kaksi jääkärikomppaniaa ryntäsi klo 12 aselepolinjalta Iisalmen kirkolta suomalaisten etuvartijoiden ja Sandelsin adjutantin Brusinin perään Koljonvirralle päin. Suomalaiset etuvartijat ja tiedustelupartio ehtivät puoliksi puretun sillan irtolautoja pitkin Koljonvirran yli Savon Jääkäripataljoonan kivääritulen suojassa. Länsipuolen irtolaudat vetäistiin pois. Sillan itäisen ehyen puoliskon purkamisesta piti luopua. Venäläiset toivat Koljonvirralle hyökkäykseen 10 tykkiä, pioneerikomppanian, joka korjasi sillan, kaksi musketöörirykmenttiä, yhden jääkärirykmentin, sekä rakuunaeskadroonan, joka ei osallistunut Koljonvirran ylimenoon. Venäläisten pääjoukko oli taaempana. Käytiin useita tunteja kestänyt tykistötaistelu Koljonvirran ja Iijärven yli.

Iltapäivällä klo 16 Dolgoruki lähetti kolme rykmenttiä Koljonvirran sillasta yli. Savon Jääkärirykmentin pataljoona, jossa Sulkavan ja Kerimäen komppanioiden päällikköinä toimivat Duncker ja Malm, vetäytyi Kauppilan talon luota Sandelsin pääpuolustusasemiin Linnan talon mäelle.

Kun venäläinen jääkärirykmentti hyökkäsi Sandelsin pääpuolustusasemiin Linnaan ja Kaarakkalaan, jossa oli 6 kuusinaulaista tykkiä, Sandels käski Fahlanderin johtaman prikaatin ensimmäisen osaston torjua hyökkäys. Fahlanderin johtama vastaisku onnistui ja venäläiset pakotettiin takaisin Koljonvirran itäpuolelle, jolloin suomalaisten kiivas kivääri- ja tykkituli Koljonvirran sillalle teki pakenevien venäläisten joukossa suurta tuhoa.

Suomalaisten vastaiskuun Linnan talon mäeltä Koljonvirran sillan luo ja rantaan osallistuivat Savon Jääkärirykmentin pataljoona, Vaasan Rykmentti, Oulun läänin pataljoona, osa Kajaanin pataljoonaa ja Karjalan rakuunavaraväen komppania. Vastaiskun onnistuttua Sandels käski reservinä olleet Pohjanmaan ja Länsipohjan pataljoonat ja Kajaanin pataljoonan osan Koljonvirralle jatkamaan tulitaistelua. Linnan talon mäeltä aloitettuun vastaiskuun osallistui 500 sotilasta. Sandelsilla oli Koljonvirralla noin 1.000 sotilasta.

Venäläiseen Savon osastoon, jonka päällikkönä oli kenraaliluutnantti Tutskov, kuului Iisalmen ja Lapinlahden välillä 6.000 sotilasta; Dolgorukin johtamaan etujoukkoon kuului 2.000 sotilasta. Venäläinen sotahistoria pitää Koljonvirran taistelua heille yhtenä verisimmistä Suomen sodan taisteluista. Venäläiset pitivät Sandelsia taitavimpana heitä vastaan taistelleena Suomen sodan sotapäällikkönä.

Suomalaisia kaatui 34 ja haavottui 282 sotilasta. Venäläisiä kaatui 221, haavottui 479 ja vangiksi joutui 73 venäläistä sotilasta. Sekä suomalaisten että venäläisten sotilaiden Koljonvirran taistelusta johtuva kuolleisuus oli todellisuudessa huomattavasti suurempi, sillä hyvin monet kuolivat haavoihinsa seuraavina päivinä ja viikkoina." 

Taistelun jälkeen pidettiin 36 tunnin aselepo. Ylivoiman edestä oli väistyttävä ja niin Sandels siirtyi 29.10. Vieremään ja Salahmiin, josta Duncker teki vielä epäonnistuneen hyökkäyksen Koljonvirralle." (Katso 10.-11.11.1808/Iisalmi)

(Ylläoleva on lyhennetty lainaus teoksesta "Suomen sotamuistomerkit")

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 14+268

Kaatui 2+32

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 2+71

Haavoittui 20+459

Kaatui 5+216

 

KOLJONVIRRAN KARTTA


 

  1.11.08 suoritettiin armeijan uusjako. Kokoonpano muodostui seuraavaksi: 

 

Pääesikunta

 

Ylipäällikkö jalkaväenkenraali C.N. af Klercker

Kenraaliadjutantti (sotatoimen johtaja) C.J. Adlercreutz

 

Ruotsalainen osasto (divisioona)

 

Päällikkö eversti A.L. von Schwerin

 

1.Prikaati

 

Päällikkö everstiluutnantti P.T.G. Drufwa

 

Uplannin Rykmentin 1. ja 2.Pataljoona

Västmanlandin Rykmentin 1. ja 2.Pataljoona

Uudenmaan Rakuunarykmentin Henkieskadroona

 

2.Prikaati

 

Päällikkö majuri S. Sture

 

Hälsingen Rykmentin 1. ja 2.Pataljoona

Länsipohjan Rykmentin 2.Pataljoona

Uudenmaan Rakuunarykmentin yksi eskadroona

Suomen Tykistörykmentin kolme tykistökomppaniaa

 

Suomalainen osasto (divisioona)

 

Päällikkö eversti A.F. Palmfelt

 

1.Prikaati

 

Päällikkö everstiluutnantti H.C. Reuterskiöld

 

Turun läänin Rykmentti (3 pataljoonaa)

Uudenmaan Kenttäpataljoona

Uudenmaan Rakuunarykmentin yksi eskadroona

Suomen Tykistörykmentin tykistökomppanian jaos

 

2.Prikaati

 

Päällikkö everstiluutnantti E. Furuhjelm

 

Porin Rykmentti (3 pataljoonaa)

Pohjanmaan Rykmentin 5 komppaniaa (Henkikomppania, 1.majurin komppania, Närpiön komppania, Ilmajoen komppania ja 2.majurin komppania)

Uudenmaan Rakuunarykmentin yksi eskadroona

Suomen Tykistörykmentin 5 tykistökomppaniaa ja 2 jaosta

 

3.Prikaati

 

Päällikkö eversti O.R. von Essen

 

Hämeen Rykmentti (3 pataljoonaa)

Gyllenbögelin Vapaajoukko

Uudenmaan Jääkäripataljoona

Uudenmaan Rakuunarykmentin yksi eskadroona

 

Osastojaon ulkopuoliset joukot:

 

4.Prikaati

 

Päällikkö kenraalimajuri J.A.Sandels

 

Henkikrenatöörirykmentin osia

Pohjanmaan Rykmentin 3 komppaniaa (Everstiluutnantin komppania, Pyhäjoen komppania ja Kemin komppania)

Länsipohjan Rykmentin Henkipataljoona

Vaasan Rykmentti

Kajaanin Pataljoona

Savon Jalkaväkirykmentti (yksi pataljoona)

Savon Jääkärirykmentti (yksi pataljoona)

Oulun Pataljoona

Karjalan Rakuunoiden varaväkikomppania

Karjalan Jääkärit

Karjalan Rakuunat

Sahlsteinin Vapaakomppania

Hentziuksen Vapaakomppania

16 tykkiä Svean Tykistörykmentistä, Suomen Tykistörykmentistä, Savon Prikaatin Tykistökomppaniasta ja Armeijan Laivastosta

 

Osastojaon ulkopuolella olivat myös:

 

Pioneerikomppania

Rakuunareservi

Tykistövarikko

Oulun Varuskunta  

 


 

  5.11.08 Siiponjoki (Kalajoen eteläpuolella) (kahakka)    

Siiponjoki on joissakin ruotsalaisissa kartoissa mainittu nimellä Sippoja.

 

Västmanlannin R (300 miestä), Hälsingen R (100 miestä), 2P/2.SuomalPr (P/PohjmR ja tod.näk. P/PorR), tykistöä 2x3N.

Kulnev; 3½P Jalkaväkeä, 1S Kasakoita, Tykistöä 2x6N; Demidov; 5P Jalkaväkeä, tykistöä 4x6N.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kulnevin johtama kärkijoukko sai kosketuksen suomalaisten noin kahden pataljoonan vahvuiseen jälkijoukkoon 5.11.08 Siiponjoella. Pienen kahakan jälkeen jälkijoukko vetäytyi 6.11.08 Kalajoen taakse, mutta jätti pienen etuvartion erääseen tienhaaraan ennen Kalajokea.

Siiponjoella Kulnevin osasto oli Sirosen kylässä ja Demidovin osaston 4 jalkaväkipataljoonaa ja 2 tykkiä Törmälän kohdalla, sekä yksi jalkaväkipataljoona että 2 tykkiä Kurikassa. Ruotsalaiset olivat Siiponjoen takana Siipon kylän sillan luona, Rantalassa, Törmälässä, Kurikkaa vastapäätä ja Pystössä. Suomalaiset pataljoonat olivat sijoitetut vähän kauemmaksi joesta noin 9 km leveydelle.

Venäläisten pääjoukko Tutshkov III:n johdossa odotteli etelämpänä 3 km päässä Siiponjoesta, Roukolan kylässä.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui 2

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui 2

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  6.11.08 Vieremä (väkivaltainen tiedustelu)  

 

KarJääk

Tutshkovin etujoukot

 

TAISTELUKERTOMUS

Venäläiset tekivät Vieremällä väkivaltaisen tiedustelun suomalaisten asemiin ja sieppasivat vankeja.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 11

Haavoittui -

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  6.11.08 Kalajoki (taistelu)  

 

Västmanlannin R, PorR, Upplannin R.

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 2

Haavoittui 1+6

Kaatui 1

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 1

Kaatui 1

 

KARTTA

 


 

  7.11.08 Kalajoki (taistelu)  

 

UudmRR

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puutteellisia)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  7.11.08 Niinivaara (Pohjois-Karjala) (kahakka)  

 

TPOs Tiainen; Kontiolahden, Enon ja Pielisjärven talonpojat

Vartio-osasto (30 kasakkaa); Siviilihallintovirkamiehet

 

TAISTELUKERTOMUS

Olli Tiainen lähti viiden talonpojan kanssa salaa kohti Joensuuta tarkoituksenaan siepata Dolgorukin Joensuuhun asettama "Karjalan kuvermentin ensimmäinen venäläinen kuvernööri", entinen Ruotsin alamainen ja rahalla Venäjän palvelukseen houkuteltu Sortavalan tullinhoitaja, kollegiasessori Otto von Fürstenberg. Fürstenberg oli halunnut asettua "varmuudeksi" Pielisjoen itäpuolelle ja niin hänen asemapaikakseen järjestettiin Niinivaaralla sijainnut maanmittari Karl Backmanin talo - maakirjan mukaan Juhanalan talo (nyk. Suvikatu 9:n kohdalla). Dolgoruki oli ollut niin itsevarma voitostaan ja pohjoiskarjalaisten alistamisesta, että oli ottanut tämän virkamiehistön mukaansa jo lähtiessään Sortavalasta etenemään.

Matkallaan jalkaisin kohti Joensuuta Tiaisen joukkoon liittyneiden talonpoikien määrä kasvoi kuuteenkymmeneen, mutta toisen tiedon mukaan noin sataan. Suuresta joukosta huolimatta aamuyöllä suoritettu ylläkkö Joensuussa onnistui. Kaksi ulkona ollutta vartijaa eliminoitiin ja syöksyttiin sisälle virkataloon. Vartiopäällikkönä toiminut luutnantti oli umpihumalassa. Joukko vangitsi Fürstenbergin virkahuoneestaan, lääninsihteeri J.L.Cederwaldin, tulkkina ja kirjurina toimineen Granfeltin, sekä pari kasakkaa. Tarkoitus oli saada vangiksi myös Fürstenbergin lähin apulainen, entinen virkaheitto ruotsalainen henkikirjuri Juhana Reinheim, josta Dolgoruki oli tehnyt kruununvoudin. Sattumalta Reinheim oli muualla ja säästyi siten vangitsemiselta. Tiainen kävelytti vankinsa 40 km Enon Ahvenisen pappilaan jättäen päätösvallan heidän kohtalostaan Sandelsille.

Jäljelle jääneet vartijat toki saivat tietää kuka oli sieppausjoukon johtaja, mutta eivät uskaltaneet ryhtyä takaa-ajoon, vaikka käytössä lisäksi olisi Ylämyllyllä ollut yksi jääkärikomppania.

Tästä tappiostaan kiukustuneena Dolgoruki hirtätytti vartioston päällikön, juopon luutnantin. Kasakat saivat raipparangaistuksen.

Tiainen vapautti vankinsa vasta paljon myöhemmin, kun taistelut Pohjois-Karjalassa olivat jo ohi.

Vapautumisensa jälkeen von Fürstenbergin maaherrakausi jäi lyhyeksi, sillä jo tammikuussa 1809 Savo-Karjalan maaherraksi nimitettiin kenraalimajuri Simon Wilhelm Carpelan.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui 2

 

KARTTA

 


 

  7./8.11.08 yöllä 2 ruotsalaista muonalaivaa haaksirikkoutui Pohjanlahdella ja lisäksi eräs alus jäätyi jäihin kiinni Oulun lähelle. Tässä aluksessa oli lastina 6000 päällystakkia armeijalle.  

 


 

  8.11.08 Kalajoki (taistelu)  

 

Adlercreutz; eversti von Schwerin; (16P Jalkaväkeä) Västmanlannin R, PohjmR, PorR, Hälsingen R, ratsuväkeä, tykistöä 8x6N ja 4x3N.

Kamenski; Kulnev; Tutshkov III; Ushakov; Kosatshkovski; Erikson; 22P Jalkaväkeä, ratsuväkeä, kasakoita, tykistöä ainakin 9x6N.

 

TAISTELUKERTOMUS

Kamenski lähetti 6.11.08 Eriksonin Kalajoen yläjuoksulle Tyngän kylään. Siellä kasakat ja jääkärit pääsivät yli 8.11.08. Kulnev lähetettiin Kalajoen kirkonkylään ja Kamenski itse lähti myös yläjuoksun suuntaan. Pitkäsen kylässä 8.11.08 saatiin silta rakennettua, jolloin 9.11.08 päävoimat pääsivät myös Kalajoen yli Adlercreutzin sivustaan. Lyhyen tykkitulen jälkeen von Schwerin irtautui.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui 5

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puutteellisia)

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  9.11.08 Kalajoki (vetäytymistaistelu)  

 

Vestmanlandin R, Hälsingen R, Länsipohjan R, PorR, UudmRR, Osia/STR

Kamenski; Kulnev; Tutshkov III; Ushakov; Kosatshkovski; Erikson; 22P Jalkaväkeä, ratsuväkeä, kasakoita, tykistöä ainakin 9x6N.

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1+12

Haavoittui 1+16

Kaatui 3

 

VENÄJÄ:

(Tiedot puutteellisia)

Jäi vangiksi -

Haavoittui 3

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  10.-11.11.08 Iisalmi (taistelu)  

 

Os Duncker; SavJääkR, SavR, HenkikrenatööriR

4.JääkR, Tenginin MR, Navagan MR, Revalin MR, Nisovin MR, Henkikaartin JääkP, Henkikrenatööri R, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Vihollinen oli saanut ennalta tietää suomalaisten hyökkäysaikeista ja tästä syystä hyökkäys epäonnistui suurin tappioin. Majuri Malm jäi jalkaan haavoittuneena venäläisten vangiksi.

Tätä taistelua sanotaan viimeiseksi Suomen alueella tapahtuneeksi taisteluksi. Pienempiä kahakoita käytiin kuitenkin vielä muutamia tämän jälkeenkin aina 20.11.1808 saakka.

 

TAPPIOT

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3+91

Haavoittui 5+68

Kaatui 26

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 7

Haavoittui 4+170

Kaatui 3

 

KARTTA

 


 

  11.11.08 Yppäri (taistelu)  

 

Eversti von Schwerin; Reuterskjöld; Uudenmaan Kenttäpataljoona, TurR, Osia/STR

Kulnev; Jalkaväkeä 3½P, kasakoita, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Etuvartioaseman eteen saapuivat Kulnevin etujoukot iltapäivällä. Etuvartio vetäytyi, mutta venäläiset pysäytettiin tulivoimalla Yppärin kylässä. Siellä oli talojen taakse suojaan linnoittautuneina kolme pataljoonaa Turun rykmentistä ja Uudenmaan Kenttäpataljoona, sekä kaksi 3-naulaista tykkiä.

Kulnevin osaston osa koukkasi Yppärin joen yläjuoksulta yli, jolloin Reuterskjöld irrottautui ja vetäytyi joukkoineen kohti Viirretojaa. Viivyttämään jäi 150 turkulaista.

Tässä taistelussa Suomen Tykistörykmentti ampui sodan viimeiset laukauksensa kotimaan kamaralla.

 

TAPPIOT (Laskettu yhteen Viirteen saman päivän taistelun kanssa)

 

RUOTSI:

Jäi vangiksi 22

Haavoittui 2+17

Kaatui 5

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittuneita ja kaatuneita yhteensä 60

 

KARTTA

 


 

  11.11.08 Viirret (taistelu)  

 

Reuterskjöld; Uudenmaan Kenttäpataljoona, TurR, 2.P/PorR, 1.P/PohjmR, 1. ja 7.E/UudmRR

Kulnev; Jalkaväkeä 3½P, kasakoita, tykistöä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Ennen Viirteen kylää suomalaisilla oli jälkijoukko kylään johtavien teiden haarassa. Jälkijoukon kanssa Kulnevin etujoukko kävi pienen kahakan, jonka päätteeksi suomalaisten jälkijoukko vetäytyi Viirteen kylään pääjoukkonsa yhteyteen.

Viirretojalla venäläisten ylimeno estettiin erityisesti reservin ja tykistön raehaulilauskausten avulla. Ankara tulitus jatkui iltakymmeneen saakka, jolloin molemmat osapuolet ryhtyivät majoituspuuhiin. Majoittuminen jouduttiin toteuttamaan suureksi osaksi taivasalla, lumisessa maastossa.

Seuraavana päivänä suomalaisia uhkasi vielä suuremman venäläisvoiman hyökkäys ja koska venäläiset pystyivät tykistöllään tulittamaan helposti Pyhäjoelle johtavaa tietä, Reuterskjöld tyhjensi asemat ja vetäytyi pääjoukon yhteyteen Pyhäjoen taakse. Vetäytyminen tapahtui rauhallisesti. Pyhäjoen yli johtanut silta poltettiin.

 

TAPPIOT (Katso 11.11.08 Yppäri.)

 

KARTTA

 


 

  12.11.08 Pyhäjoki (kahakka)  

 

1.Ruotsalainen Pr, 2.Ruotsalainen Pr, 2.Suomalainen Pr; jalkaväkeä, ratsuväkeä

Kulnev; Jalkaväkeä 3½P, kasakoita, 2 tykkiä.

 

TAISTELUKERTOMUS

Tämä yhteenotto liittyy vahvasti Yppärin ja Viirretin taisteluihin ja ikä sitä pidä noteerata oikeastaan omaksi taisteluksi, vaan on auttamattomasti eräs viivyttävä episodi vetäytymisessä pohjoiseen.

Kulnev saavutti Pyhäjoen etelärannan 12.11.08. Seuraavana yönä Pyhäjoki meni jäähän ja vihollinen pääsi koukkaamaan yläjuoksulta yli. Toivottoman taistelun viimeinen vastarintayritys huonoissa asemissa johti suomalaisten vetäytymiseen. Vetäytyminen tapahtui hyvässä järjestyksessä. Vihollinen jatkoi etenemistä pohjoiseen 14.11.08 Pyhäjoen jäädyttyä. Vihollinen rakensi lankuista ja vedellä valelluista oljista kantavan jääsillan, jota hyväksi käyttäen jalkaväki, tykistö ja kuormasto pääsivät jään yli. Hevoset uitettiin hakattujen railojen avulla yli.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  15.11.08 Pohjanmaalla Suomen armeijan kiireellisen perääntymisen vuoksi oli pakko jättää haavoittuneita jälkeen venäläisten armoille suurin joukoin. Vedottiin papiston apuun ainakin heikompien hoivaamisessa. Etteivät venäläiset pääsisi Pulkkilasta kohti Oulua vetäytyvän Sandelsin 4.Prikaatin selkään, Klercker ja Adlercreutz päättivät viivyttää venäläisiä vielä Siikajoella Sandelsin vetäytymisen varmistamiseksi Liminkaan ja Oulun varastot ennätettäisiin tyhjentää. Siikajoella ei kuitenkaan enää taisteltu.  

 

 16.11.08 Oulussa evakuointi kangerteli pahasti. Kaupunkiin kuljetettiin haavoittuneita suurin joukoin ja kaupungin viinanpolttimorakennus tyhjennettiin sairaalatilaksi, johon mahtui 250 potilasta. Rakennus täyttyi heti ja taas ahtaus muodostui jälleen sietämättömäksi ja monen haavoittuneen kohtaloksi.

Oulun rannat olivat jäätyneet ja kaupungin satama ja sinne johtava väylä ahtojään tukkeama. Jäävaikeuksien vuoksi ei voitu käyttää Oulujoen yli johtavaa armeijan rakentamaa lauttasiltaakaan, sillä se oli joessa kulkevien jäämassojen vuoksi käänneety rannan suuntaiseksi. Tykistövarastot oli lastattu laivoihin, jotka lähtivät merelle jäätilanteesta huolimatta. Redillä odotti myös tulevia muonalaivoja. Jäätyminen yllätti kuitenkin kaikki, minkä johdosta koko kuljetuslaivue jäi kiinni jäihin. Perääntyminen oli tästä syystä keskeytettävä. Ajan voittamiseksi yritettiin pyytää aselepoa, jonka neuvottelut annettiin Adlercreutzin hoidettaviksi. Neuvotteluista syntyi sittemmin ns. Olkijoen sopimus (kts 20.11.08). 

Oulun lauttasilta saatiin käännetyksi takaisin paikoilleen joen yli. Redille jäätyneisiin laivoihin ei onnistuttu saamaan aluksi kulkuyhteyttä. Laivoissa oli enin osa tykistöstä, ammukset, muonaa ja sairaslaivat täynnä sairaita. Lopulta suurten ponnistelujen jälkeen kuljetuslaivasto saavutettiin ja muona saatiin purettua perääntyvän armeijan huolloksi.  

 

 17.11.08 Helsingin kaupungissa syttyi suuri tulipalo, jossa suurin osa kaupungin rakennuksista tuhoutui. Kaikenkaikkiaan 77 rakennusta tuhoutui ja lisäksi venäläinen varuskunta ryösti tulipalon yhteydessä taloja. Tavarat, mitkä saatiin ehjänä ulos taloista lyötiin kadulla säpäleiksi tai rosvottiin.  

 

  19.11.08  OLKIJOEN SOPIMUS  Marraskuun 16. päivänä aloitettiin neuvottelut aselevosta Raahen lähellä Salon pappilassa ja niitä jatkettiin Olkijoella Lassilan talossa. Pääneuvottelijoina olivat kenraaliluutnantti Kamenski ja kenraalimajuri Adlercreutz. Ennenkuin sopimus syntyi, Kamenski vaati ruotsalaisia antautumaan, mutta siihen Adlercreutz vastasi tuohtuneena, että armeija mieluummin kaatuu viimeiseen mieheen. Kamenski tyytyi vielä kysymään asiaa kenraali von Buxhoevdeniltä, jolle aselevon tekeminen ilman antautumista sopi hyvin vallitsevaan venäläisten kriittiseen huoltotilanteeseen, joka näin helpottui. Lopulta 19.11.1808 saatiin aikaan Olkijoen sopimus (aselepo 20.11.-28.12.08). Sopimuksen allekirjoittivat Adlercreutz ja Kamenski. Sopimuksessa sovittiin Oulun luovutus venäläisille viimeistään 29.11.08 ja Ruotsin joukkojen vetäytyminen Ruotsiin Tornion kautta. Oulu tuli tyhjentää joukoista kymmenessä päivässä ja venäläisten piti marssia kaupunkiin marraskuun viimeisenä päivänä. Rajalinjaksi joukkojen välillä sovittiin Kemin ja Tornion pitäjien raja, jolloin koko Kemijoki molempine rantoineen jäisi venäläisille. Kuitenkin Kemijoen venäläiset saisivat ylittää vasta 14.12.08. Ruotsalaisten tuli jättää venäläisille kaikki sairaat ja varastot, joita he eivät pystyisi kuljettamaan. Taisteluja Suomen puolella tässä sodassa vakinaisten armeijoiden välillä ei enää käyty. Vaikka Olkijoen sopimus sovittiin päättyväksi yöllä 28./29.12.08, sitä jatkettiin Sandelsin ja venäläisten kanssa tehdyn lisäsopimuksen mukaan ainakin 21.1.09 saakka ja vielä tarvittaessa tästä eteenkin päin, mutta irtisanomisajaksi sovittiin vain neljä vuorokautta. Sittemmin venäläiset julistivat aselevon päättyneeksi vasta 16.3.09.  

 Kun Olkijoen sopimus allekirjoitettiin, oli Oulujoki jäätynyt kauttaaltaan ja jää särkenyt sillat, ennenkuin suomalaiset olivat päässeet yli. Jos sopimusta ei olisi syntynyt, olisivat joukkomme olleet melko avuttomassa tilanteessa pystymättä tarvittaessa nopeasti vetäytymään Oulujoen ylitse.  

 Olkijoen sopimuksen vuoksi Pohjois-Karjalan Talonpoikaisosastot laskivat voittamattomina aseensa ja palasivat 23.11.08 kotikonnuilleen Lieksan ja Nurmeksen seuduille Enosta ja Ahvenisesta. Venäläinen eversti Gerngross pääsi vasta 25.11.08 tuhannen rakuunan osastollaan Lieksaan. Sota Pohjois-Karjalan alueellakin oli päättynyt.  

  Olkijoen sopimuksen jälkeen kenraaliluutnantti Kamenski matkusti Pietariin hoitamaan terveyttään. Tämän jälkeen kenraali von Buxhoevden sai eron ylipäällikön tehtävästään ja tilalle astui kenraali von Knorring.  

 

  Marraskuun loppupuolella -08 pieni vihollisjoukko teki väkivaltaisen tiedusteluoperaation Oulujärven Saaresmäen kylään ja ryösti siellä muutamia taloja. Venäläiset yrittivät saada paikallisilta asukkailta tietoja Ruotsin Armeijan asemista Kajaanissa ja Säräisniemellä, joka oli tuolloin tärkeä etappipaikka.  

 


 

  20.11.08 Rantsila (laukaustenvaihto)  

 

Sandels; 4.Prikaatin kenttävahtiosasto

Tutschkov I; Jalkaväkeä, etujoukko

 

TAISTELUKERTOMUS

 

Sandels oli käsketty vetäytymään Rantsilaan, jonne hänen joukkonsa saapui 16.11.1808. Perässä seuranneiden venäläisten etujoukkojen kanssa käytiin Rantsilan Kerälänkylässä Suomen Sodan viimeinen laukaustenvaihto Suomen alueen puolella. Laukaustenvaihto päättyi kun paikalle saapui kuriirin tuoma tieto aselevon alkamisesta. Toisen tiedon mukaan paikalle saapui vaunu, jossa oli sekä ruotsalainen että venäläinen upseeri, jotka ilmoittivat aselevon alkaneen.

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  29.11.08 viimeistenkin suomalaisten joukkojen poistuessa Oulusta, sinne ja Kellon (Haukipudas) kylään oli pakko jättää jälkeen suuri joukko sairaita. Myös suurin osa sairaanhoitotarvikkeista oli jätettävä, jolloin Tornion talvimajoitusleiriin, jossa niitä sittemmin olisi todella tarvittu, ei niitä saatu nimeksikään. Paljon miehiä menehtyi lähtemällä luvan saatuaan Oulun alueen sairaaloista toipilaana kohti Torniota. Heikossa voimissaan he matkalla tuupertuivat lumikinoksiin ja paleltuivat hengiltä. Ainoa lohtu heille etteivät he tarvinneet enää tulevassa kärsiä Tornion sairaalaoloista.  

 Ouluun oli paria päivää aikaisemmin ennen kaupungin luovuttamista saapunut Länsipohjasta (Ruotsista) hovijahtimestari Klingstedt mukanaan 800 hevosta evakuointia varten. Hevosia oli kerätty kaikkiaan 1500, mutta 700 hevosta oli matkalla täytynyt luovuttaa perääntyvälle Suomen armeijalle. Ouluun tuodut 800 hevosta eivät em. syystä määrältään enää pystyneet kattamaan täyttä evakuointitarvetta.  

 

  10.12.08 Suomen armeijan joukot alkoivat saapua talvimajoitusseudulle Tornioon. Sinne oli pian järjestettävä sairaaloita, mutta ne täyttyivät nopeasti. Sairaita sijoitettiin pitkin Tornionjokivartta ja kauemmaksikin länteen päin. Tilanne johti hyvin alkeellisiin olosuhteisiin. Keittoastioistakin oli pulaa, jolloin lihaa syötettiin jopa raakana.

 

  13.12.08 viimeiset perääntyvät joukkomme ylittivät Kemijoen.

 Alkanut talvi ja Tornion-Länsipohjan olosuhteet talvimajoituksessa tappoivat 12.000 miehen armeijasta 3.000 ennen kevättä 1809. Erään varhaisen vaiheen historioitsijan mukaan joulukuusta -08 helmikuuhun -09 Torniossa kuoli tarkkaan ottaen 1783 miestä, mutta nykyhistorioitsijat pitävät lukua suuresti alimitoitettuna. 

Tornion alueen pääsairaala oli Haaparannassa. Joulukuun lopussa alueen sairaaloissa oli yhteensä 4.812 miestä. Lisäksi majapaikoissa oli sairaita 2.115 miestä. Armeijan kunto oli tässä vaiheessa heikko, eikä se olisi kestänyt venäläisten massiivista hyökkäystä, mutta onneksi ei venäläiselläkään osapuolella ollut liiemmälti voimaa sotilaallisiin operaatioihin ruotsalaisia vastaan tässä vaiheessa.  

 


 

VUOSI 1809


 

  5.1.09 Venäjän keisari Aleksanteri I julistautui Suomen Suuriruhtinaskunnan hallitsijaksi.  

 


 

  28.1.09 Banö (kahakka)  

Banö sijaitsee Ahvenanmaan saaristossa.

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 3

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  29.1.09 Kumlinge (kahakka)  

 

Livgardet till Häst

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui 1 upseeri

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  15.2.09 Enklinge (kahakka)  

Enklinge sijaitsee Ahvenanmaan saaristossa.

 

Suom?

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi -

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi 1

Haavoittui 1

Kaatui -

 

KARTTA

 


 

  18.2.09 Kumlinge (kahakka)  

 

Södermanlannin R, Livgardet till Häst

Ven?

 

TAISTELUKERTOMUS

 

TAPPIOT

Tappiotiedot puutteellisia.

RUOTSI:

Jäi vangiksi 6

Haavoittui -

Kaatui -

 

VENÄJÄ:

Jäi vangiksi -