Moe

Aluksi / Luonne / Suku / Kisat / Muuta


WHO I am


Suklaanruskea fwb ori laukkaa villisti kentällä. Se ei kuuntele ratsastajaansa yhtään eikä tottele neuvoja. Se laukkaa päätä viskoen kohti estettä ja juuri ennen esteelle tuloa se pysähtyy. Ratsastaja on hevosen kaulalla. Hevonen laskee päänsä alas ja ratsastaja tipahtaa vesilammikkoon. Kentän laidalta kuuluu huuto "Yritä uudestaan". Ratsastaja kipeää mutisten takaisin selkään ja jatkaa tehtäväänsä eteenpäin. Hevonen höristelee korviaan eikä selvästikkään aijo totella ratsastajaansa. Kentän laidalla seisova tyttö lähtee kävelemään kohti ratsukkoa. Ratsukko pysähtyy ja pudonnut tyttö laskeutuu alas selästä. Tyttö ojentaan toiselle tytölle kypärän ja toinen tyttö nousee hevosen selkään. Märissä vaatteissa oleva tyttö lähtee talliin vaihtamaan vaatteitaan. Hetken kuluttua tyttö palaa kuivissa vaatteissa kentälle katsomaan miten ratsastus sujuu. Hänen suunsa loksahtaa auki hämmästyksestä, kun hän näkee kuinka taitavasti toinen tyttö ratsastastaa hevosta läpi esteiden. Hän kuivaa vesipisaroitaan hiussuortuvista ja jää kentän laidalle, notkuen, katsomaan toisen tytön ratsastusta. "Kuinka sinä tuohon pystyit?", hän toteaa lopulta.

Oletko ikinä katsonut simpsoneita? Päähenkilöiden lisäksi sarjassa esiintyy monia muitakin henkilöitä muun muassa Homerin vakio "baarin pitäjä" Moe. Moe on hyvin erakoitunut, mutta seurankipeä oman baarin/tavernan pyörittäjä. Moelta ei kovinkaan paljoa kehuja löydy eikä hän kommentoi hyviä asioita melkein koskaan, paitsi tietysti itsestään. Meidän oma Moemme on hieman verrattavissa Simpsons sarjan Moe:en. Moe on nimittäin erittäin erakoitunut, mutta ihmisseuran kipeä hevonen. Se inhoaa hevosten seuraa, mutta rakastaa ihmisiä. Sen seurallisuus on jopa joskus todella ärsyttävää sillä se kiintyy todella nopeasti erilaisiin ihmisiin. Hevosystäviä sillä ei varsinaisesti ole eikä se nauti olla muiden hevosten seurassa.

Hoitaessa Moe ei ole mikään "unelmien täyttymys". Se on joko todella ADHD tai sitten se seisoo vaan paikallaan ja möllöttää eteenpäin. Voisi sanoa että sillä on kaksi vaihdetta: On ja Off. Dandyharjalla sitä kannattaa yleensä harjata sillä se ei kauheasti karvaansa talven aikana uusi. Sille laitetaan aina talvella loimi tarhatessa, joten sen talvikarva ei kovinkaan pitkäksi kasva. Kaviot se antaa ottaa aika mukavasti, vaikka se välillä tykkää hipsutella paikallaan eikä anna kavioita nostettavaksi ylös. Kumisualla harjata sitä ei kannata ellei oikeasti ole kurainen keli. Harjaan ja häntään sillä kuluu kuukaudessa noin puoli litraa häntä&harja suihketta, joten sitä kannattaa oikeasti varata todella paljon mukaan. Tallista löytyykin yksi 5 litran pönikkä, joka on varattuna Moelle ja sieltä saa hakea sitä pienempiin sprey pulloihin aina, kun tarvitsee.

Moen saa laitumelta kiinni alle kymmenessä minuutissa. Ei tarvitse mitään muuta tehdä kuin viheltää niin se rynnistää jo jostain pellon toisesta päästä esille. Laventelin tuoksuisten peltojen keskeltä se onkin helppo erottaa, mutta lehmusten ja muiden puiden sekä pensaiden keskeltä sitä ei kyllä millään erota. Moe kulkee taluttaessa yleisesti ottaen erittäin kuuliaisesti, kiltisti vierellä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Välillä se säntäilee innoissaan sinne sun tänne, mutta välillä se kävelee kuuliaisesti tasaista tahtia eteenpäin. Jossain mielessä mielessäni käy, että onko se enemmän arabialainen vai jotain ihan muuta. On OFF teoriani todistuu toisinsanoen taas kerran.

Mutta mikä kuitenkin saa näin herkän, mutta ailahtelevan olennon pysähtymään? Mikä kiinnittää sen huomion totaallisesti johonkin muuhun? Sykähdyttävä hetki joka saa Moenkin keskittymään on kisatilanne. Se saa Moen valppaaksi, omistajan haluilla toimivaksi, kuuliaiseksi ja ennen kaikkea nöyräksi. Se ei kapinoi kisatilanteessa omistajaansa vastaan. Yhteistyö, teamwork, ennen kaikkea on se mistä me molemmat olemme kisatilanteissa tehtyjä. Koemme kisatilanteet yhdessä, emme koe niitä erikseen. Olemme kuin yksi ja sama henkilö siinä tilanteessa, kun astumme radalle. Kuuliainen, tasainen, matkaavoittava, kaunis ja kurinpitoinen askel voisi kuvata kokonaisuuttamme, harmoniaamme ja yhteistä elämystämme kisatilanteissa.

Mikä sitten muodostaa tämän yhteisymmärryksen, harmonian, tasapainon, villiyden, kilttiyden, on/off teoriani? En todellakaan tiedä siihen vastausta, mutta pohdintaa harjoittamalla se ehkä joku päivä minulle vielä ratkea. Mielestäni tähän tilanteeseen sopisi minun erään ystäväni kirjoittama sitaatti: "oma elämäni on kuin karkkipussi. Sieltä löytyy hedelmäkarkkeja, salmiakkeja ja sekä väkeviä, että mietoja sellaisia. Se karkkipussi muodostaa kuitenkin sen kuvan, joka minä olen ja se kuva kuvaa minua kaikista parhaiten sellaisena persoonana, kuin ole." JATKUU

Ulkoasu © Tidamin Kopiointisivut, Muokkaus © Anu , Tausta © All free backgrounds