Bonjour!

Winhan Kreivitär FIN

© S&A
Huomaathan että kuvan hevonen on ainoastaan virtuaalimaailmassa olemassa näillä tiedoilla.

VH06-018-3480
Suomenhevonen, tamma
Rautias, 158cm
11.06.2009 / 3 vuotta - 11.03.2010, VAI laskurin mukaisesti
Kasvattaja: Jenna VRL-3515, Finnhorse
Yleispainote: 70-80cm, HeB-(A)

LUONNEKUVAUS
Sade kasteli tallin pihan. Muutamaa hevosta juoksutettiin sisälle loimitukseen. Hento hirnahdus rikkoi hiljaisuuden. Yhden tarhan portilla pyöri nuorehko rautias suomenhevostamma. Se ei pitänyt sateesta. Se tahtoi sisälle ja vaikka tarhassa oli katos, se ei suostunut menemään sen alle. Se hirnahti uudelleen ja ravisti hölmösti päätään niin että sateenkastelema harja heilui ympäriinsä. Sitten tamma ravasi pää korkealla jonkin matkaa ja pysähtyi taas. Se etsi katseellaan ihmisiä. Kuka viitsisi viedä minut sisälle? Kun ketään ei tullut se pukitti paikoillaan ja ravasi taas vähän matkaa. Kun vieläkään ei tullut ketään, se pärskähti kyllästyneenä, ja ravasi katoksen alle. No mutta nyt joku käveli tarhaa kohti hymyillen. Tamma ei ollut huomaavinaankaan ja kun sitä kutsuttiin, se käänsi takapuolensa kohti porttia, kuin sanoakseen "olisin tullut äsken, mutta jos nyt kuvittelet saavasi minut mukaasi se on turha kuvitelma!". Tyttö portilla kääntyi ympäri naureskellen. Tamma katsahti häneen ja laukkasi salamana portille, älä jätä minua!

Kun luet tämän luonteen saatat ajatella Kerttua oikeaksi hirviöksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on maailman rakastettavin, viattomin ja hieman kömpelö nuori suokki. Se tekee asioita hetken mielijohteesta, ja vähät välittää muista hevosesista. Kaikista palkitsevimpia hetkiä Kertun kanssa ovat hetket illalla tallissa sen karsinassa kun voi yksikseen puhella sille maailman menosta ja se väsyneenä kuuntelee silmät puoli ummessa.

Kerttu on hieman oikullinen pikku tamma. Kun se jotain ensin haluaa kovasti, heti seuraavassa hetkessä se ei sitä haluakaan. Ainoa asia, jota se haluaa aina poikkeuksetta on ruoka. Mitä tahansa syömiskelpoista Kerttu saakaan eteensä sitä on heti maistettava. Karkailu on myös hauskaa, mutta Kerttu ei ole aina karkailu tuulella. Jos se kuitenkin karkaa sen löytää poikkeuksetta rehuvaraston ovea koputtamasta. Joskus tämä vieterityttö kuitenkin rauhoittuu ja nauttii harjauksesta täysin siemauksin. Seuraavana päivänä se voi pyöriä karsinassaan kuin hyrrä ja se on pakko laittaa pesukarsinaan, jottei se litistä harjaajaansa. Muuten Kerttu on kuin enkeli, mitä nyt joskus vähän hamuaa jonkun paitaa. Mutta pipot, hanskat ja muut sellaiset etenkin kaulahuivit kannattaa pitää loitolla Kertun karsinasta. Se nappaa ne ihan huomaamatta ja sitten alkaa hirmuinen kolina kun se ensin kaataa vesiämpärinsä ja niin edespäin innostuessaan heittelemään saalistaan. Kavioiden hoito on yllättävän helppoa, koska Kerttu on opetellut kävelemään kolmella jalalla. Sen ei siis tarvitse laittaa olleenkaan painoa jalalle, jota hoitaja pitää, liikkuessaan. Tässäkin asiassa on poikkeus. Vasen takanen on se jalka, jolle Kerttu ei osaa olla laittamatta painoa. Sitten päästään pesemiseen. Hännän pesemisen Kerttu kestää kutakuinkin, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Kun aletaan sitten puhua muusta pesusta alkaa mennä vähän hankalammaksi. Kerttu tuntuu pitävän pesemisestä niin, ettei se malta olla paikoillaan. Se tanssahtelee pesemisen aikana ja irvistelee letkulle. Sen lempipuuhaa on napata letkun päästä kiinni ja roiskia sillä ympäriinsä. Jos pesijä on niin tylsä että käyttää ämpäriä, sekin kelpaa heitettäväksi. Pesusieniäkin tuppaa katoilemaan ja löytymään kummallisista paikoista Kertun pesemisen jälkeen. Karsinaakin siivotessa löytää mukavia yllätyksiä puruista, Kerttuhan keräilee kakenmaailman kepukoita tarhoista ja kuljettaa ne karsinaansa kun niitä ei saa sen suusta millään pois.

Taluttaessa Kerttu osaa olla ihan kunnolla, mikä yllättää monet. Sen karsinan seinässä roikkuu naulassa normaali riimu ja normaali riimunnaru (usko tai älä). Joskus tulee eteen kuitenkin sellaisiakin päiviä, jolloin tuntuu ettei mitkään maailman ketjuriimunnarut sun muut pidättele Kerttua. Sen huomaa jo karsinassa kun Kerttu on painamassa ovea vasten jo ennen kuin haka on auki. Sitten kun ovi vihdoin aukeaa se suorastaan ravaa hirnuen käytävälle. Taluttaja saa sen puolesta juosta perässä ja kiskoa riimusta niin paljon kuin haluaa. Vasta käytävän päässä se pysähtyy ja kurkkaa uteliaana ulos. Jos sataa sen saa kiskoa perässään pihalle, koska se inhoaa sadetta, jos taas paistaa aurinko se hörähtää vähän ja marssii tomerasti kohti tarhaansa. Tarhaan meno sujuu aina rauhallisesti ja Kertulla on hyvät välit pienen tammalaumansa kanssa. Se menee tervehtimään niitä ja sen jälkeen tietysti syömään. Tarhasta pois tulo onkin sitten toinen juttu. Kerttu ravaa innoissaan muiden tammojen ympäri kun ne syövät heiniä, tuskin vilkaistenkaan Kerttuun. Ennen ne ihmettelivät moista hölmöilijää ja tuijottivat sitä kuin avaruusoliota. Kertun perään ei kannata juosta, se vain yltyy pahemmaksi. Kannattaa vain seisoa ja odottaa että se kyllästyy. Joskus siihen menee hetki, joskus vähän kauemmin. Lopulta Kerttu kuitenkin antaa kiinni ihan suosiolla.

Kerttu kannattaa aina vidä maneesiin ratsastettavaksi jos sataa, koska muuten se jumpittelee koko ajan, eikä suostu liikkumaan. Normaalisti se liikkuu ihan hyvin, mitä nyt vähän saa käskeä tiukemmin joskus. Laiskalla tuulella Kerttua ei saa mihinkään, se on kuin liisterissä. Eikä sitä saa reipastumaan millään. Jos Kerttu taas osuu reippaalle tuulelle eivät tunnu pidätteet riittävän. Kertun kanssa ei kannata koskaan ottaa mitään ennakkoasenteita jos ei tunne sitä. Jos menee ratsastamaan ja odottaa reipasta vauhtia kuten eilen saa tyytyä hitaaseen jolkotukseen. Jos taas odottaa hidasta matelemista alla onkin yhtäkkiä pomppiva vieteri. Kertun askellajit taas ovat mukavat ja se on nopea käännöksissään (myös mielessään). Sen käynti on tasaista ja pehmeää, mutta jos se sattuu hidastelu päälle sitä ei saa reipastamaan käyntiään millään. Se tuntuu hyvin turhauttavalta, mutta minkäs voimme itsepäiselle tammallemme? Raippa kannattaa napata mukaan, jos Kertulla on hidas päivä, mutta vasta selästä käsin kun se on todettu. Reippaalla tuulella se ei pysy nahoissaan ollenkaan. Jos Kerttu jumpittelee sitä ei saa peräänantoon millään, vain juuri ja juuri asettamaan kun aikansa taistelee sen kanssa. Reippaalla tuulella Kerttu on unelma. Ravi tuntuu reippaalta vaikka Kerttu olisikin hitaalla. Se myös työskentelee parhaiten ravissa. Ravi kannattaa kiihdyttää reippaaksi, jotta Kerttu herää. Kannataa myös työstää uralta pois kääntymistä jottei Kerttu hiljennä siinä kohdassa. Myös ympyrän avoimet sivut ovat aika kriittisiä paikkoja. Laukannoston saa aina parhaiten ravista Pysähdys on toiseksi helpoin ja käynti vaikein. Käynnissä Kerttu kun ei meinaa millään liikkua ketterästi tai nopeasti. Laukka itsessään on mukavaa ja lennokasta (jos ei oteta lukuun laiskoja päiviä). Laukasta on myös paras hypätä Kertulla, vaikka ravissa se suostuukin menemään keskeltä estettä, sen hypyt ovat suorastaan kamalia. Laukassa se ei mene keskeltä yli, mutta hyppää paremmin ja korkealle. Kerttu onkin lahjakas hyppääjä, mutta kouluratsastukseen sillä ei riittäisi kärsivällisyyttä.

Juoksutusta en edes yrittäisi Kertun kanssa, mutta onhan sitä tullut yritettyä kuitenkin. Kerttu oli suorastaan haltioissaan huomatessaan pitkän liinan roikkuvan riimusta. Se laukkaili ympäriinsä, eikä tuntunut kuulevan tai näkevän mitään muuta kuin liinan. Tästedes meidän on pakko pitää liinaa piilossa, ettei Kerttu innostu liikaa.

Kisoissa Kerttu on liiankin innokas. Se meinaa aina istahtaa peruuttaessaan vauhdilla kuljetusautosta. Kisapaikalla se rakastaa hälinää ja hälisee itsekin aika tavalla. Se herättää kummastuneita katseita varastellessaan lakkeja ja hirnuessaan innoissaan. Sitä saa myös pitää tarkasti silmällä mahdollisten karkumatkojen varalta. Kerttu kun on mahdoton availemaan solmuja. Lämmittely alueella Kerttu pistää ranttaliksi ja sen kanssa saa ravailla aika kauan ennen kuin se jaksaa keskittyä ja viitsii rauhoittua. Radalla se sitten huitelee lujaa innostuksessaan, eikä tietenkään mene keskeltä estettä, sehän nyt olisi ihan liian paljon vaadittu. Kertulla tuntuu olevan pakkomielle hypätä muualta kuin esteen keskeltä.

SUKUTAULU

i. Ceasar VH-24131 155cm, punarautias	ii. Caesar II EVM	iii. CZ Uni EVM
		iie. Lento Piirto EVM
	ie. Viskutar EVM	iei. Aamu-Uljas EVM
		iee. Aavetar EVM
e. Winha Wilhelmiina VH-54693 153cm, rautias	ei. Winha Wiipuri-Pate EVM 150cm, liinakko	eii. Winha Weijari EVM 155cm, liinakko
		eie. Peter Panin Lissukka EVM 156cm, liinakko
	ee. Villi Vadelma EVM 151cm, liinakko	eei. Metsän Villi Kumina EVM 160cm, tummaruunikko
		eee. Villimarjat EVM

Caesar II annettin hevosen nimeksi sen tempperamenttisen ja johtavan luonteen ansiosta. Se osasi olla hermostunut ja saattoi välillä polkea maata lähes vihaisen näköisenä mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Kärsimätön mutta silti taitava ratsu oli kisojen ykkös vetonaula, jota ihmisetkin tulivat kaukaa katsomaan. Sivulliset ihmiset usein luulivat että Caesar II on vihainen ja jopa aggressiivinen hevonen mutta sitä se ei oikeasti ollut. Kova ulkokuori peitti sisäänsä rauhallisen ja kiltin orin, joka halusi vain esittää. Halusi leikkiä vaikeata ja mahdottomaksi saatavaa hevosta. Koulutustasoltaan ihanteellinen Caesar II ehti astua lähes 12 tammaa elämänsä aikana. Caesar II kuoli vuonna 2006(27 vuotias) pahaan ähkyyn.

Viskutar, Caesarin emä oli todella menetyvä hevonen kouluratsastuksessa ja esteissäkin se pärjäsi mukkiin menevästi. Viskutarta kuvattiin usein: "Sukunsa hevosten mukaisesti Viskutar oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti mutta silti yllättävän vireä ratsu. Väriltään Viskutar oli kirkas punarautias ja jouhet olivat vaaleat. Päässä oli pieni ruutuässän muotoinen tähti jonka erotti selkeästi Viskuttaren turvasta. Kasvattajan yksi hienoimpia luomuksi ja sointuvimpia nimiä." 80-90 luvulla muotiin tuli hevosten nimissä hieman vierasperäisemmät kirjaimet ja konsonanttien käyttö nimissä yleistyi. Viskutar oli Aavettaren varsa ja Aavettaren kasvattaja halusi jatkaa hieaman erikoisemmilla hevosten nimille eteenpäin.

CZ Uni syntyi Ullan ollessa 14 vuotias, venäläiseen maalaisperheeseen. Se nimettiin osittain suomalaisittain, osittain venäläisittän niin, kuin siihen aikaan venäläis-suomalaisissa maataloissa oli yleensä tapana. Ullan omistaja inhosi nimeä eikä varsinkaan hyväksynyt edessä olevaa etuliitettä CZ joka tuli venäjänkielisestä lyhenteestä. CZ Uni kehittyi todella nopeasti hyväksi kouluratsuksi ja se kisasi paljon elämänsä aikana. Se oli tyypiltään enemmän ratsu, kun juoksija. Uni oli ryhdikäs ja pitkäkaulainen. Sen väritys oli vaalea rautias ja sillä oli pieni pää verrattuna sen muuhun vartaloon. Lavat olivat hiukan viistot ja säkä oli selväpiirteinen. Kaikki ominaisuudet mitä ratsulta vaadittiin.

Lento Piirto syntyi Pertolle 1970. Piirto oli perinyt äidin ja isänsä ominaisuudet. Sillä oli jäänsiniset silmät, liinaharja ja lihaksikkaat lavat. Juoksijaa siitä ei tullut, eikä esteratsua. Täyttäessään viisi vuotta Pertto otti kasvattinsa silmäteräkseensä. Pertto päätti kokeilla jotain uutta, kouluratsastusta. Noin kaksikymmentä vuotta sitten Pertto oli saanut tallimestarin koulutuksen ja paikan hienosta kartanosta jossa hän oli ensimmäistä kertaa törmännyt kouluhevosiin. Hän oli tallimestarin tavoin saanut koulutusta hevosten käsittelystä ja erilaisista ratsastuslajeista. Nyt Pertolla oli oma mahdollisuus kokeilla Piirrolla mitä hän ikinä halusikaan. Pertto ja Piirto uurastivat tasaiseen tahtiin lähes kaksi vuotta. Noin 1980 luvulla Piirto pääsi osallistumaan Perton kanssa ensimmäisiin koulukilpailuihinsa. Pertto teki sen taas, hän oli kasvattanut loistavan kouluratsun, joka peitti muiden taidot omiin varjoihinsa.

Aamu Uljas oli ns. riidan sopuhevonen. Aamu Uljaan äidin, Silti Kamomillan, omistajat riitelivät Kamomillan nimestä. Varsan syntyessä riidat sovittiin ja unohdettiin. Uljas varttui hyvässä kodissa hyvien ja rakastavien ihmisten keskellä, jotka hoitivat Uljasta hyvin. Uljas oli tavallinen yleisratsu ja toimi sinä todella hyvin. Luonteeltaan Uljas oli rauhallinen, rohkea ja kuuliainen eikä se yleensä säikähtänyt mitään.

Aavetar syntyi vahinkovarsana sellaiseen perheesen jonne sitä ei aluperin oltu edes toivottu. Omistajat myivät Aavettaren, joka oli yksinäinen ja vaelteleva sielultaan. Hevosta ei ikinä ymmärrettty täysin. Monet pitivät Aavetarta outona ja sen myyntihetkelläkin omistajalla oli vain yksi tavote: päästä siitä eroon. Aavetar kulki elämänsä aikana monta mutkaa ennen, kun se tapasi orin johon se rakastui. Aamu Uljas olikin lottovitto sen elämässä, vaikka Uljaan ja Aavettaren luonteet olivat aivan erilaiset.

Winha Wiipuri-Pate "Pate" on Suomessa arvostettu orii, jolla on korkeutta vaatimattomat 150cm. Tämä kaunis liinakko on luonteeltaan äkäinen ja ailahtelevainen. Pate ei varmaan muuten olisi elänyt näinkään pitkää pitkään, mutta se on menestynyt hienosti kisoissa valjakko puolella. Lisäksi se on periyttänyt tätä taitoa jälkeläisilleen. Patella on Suomessa kymmenkunta jälkeläistä ja se on palkittu hyvänä periyttäjänä. Kantakirjattu on ori on KTK-II.

Winha Weijari "Veka" on myös matala liinakko. Veka on periyttänyt jälkeiläisilleen hyvää luonnetta, Patea lukuun ottamatta, ja luotettavan ajettavuuden. Veka oli siis myös valjakko hevonen. Vekalla jätti jälkeensä vain muutaman jälkeläisen ennen kuin menehtyi suolisolmuun.

Peter Panin Lissukka "Lissu" on liinakko tamma, jolta korkeutta löytyi jopa 154cm, iso tamma siis. Luonteeltaan Lissu oli eritäin äkäinen eikä sietänyt toisia hevosia lähellä mistään hinnasta. Lissu on ykeishevonen joka toimii niin ratsuna kuin valjakkohvosenakin. Pääpainotus kuitenkin valjakossa. Kisoissa Lissu ei pahemmin känyt hankalan luonteensa vuoksi. Myöskään jälkeläisisä Lissulla ei ole kuin Pate ja sn puolisisko, joka vaikuttaa jossain päin Suomea.

Villi Vadelma "Vattu" on luonteeltaan ailahtelevainen persoona, joka menestyy hienosti valjakko kisoissa. Tämä 151cm korkea liinakko tamma taitaa myös ratsun alkeet. Kisoissa Vattu on menestynyt suhteellisen hyvin ja periyttänyt ajatteavuutensa useille jälkeläisilleen. Toistaiseksi Vatulla ei ole arvonimiä tai suuria voittoja, mutta se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla.

Metsä Villi Kumina "Vipa" poikkeaa muusta suvusta kuin yö päivästä, sillä ori on lähes musta ja korkeutta melkein 160cm. Lisäksi oria ei ole koulutettu ollenkaan ja se karkasi laitumeltaan ja eksyi minnekä muuallekkaan kun tammalaitumelle, jossa kiimaiset tammat laidunsivat. Samalla reissulla tuli astuttua muutama tamma, joten Vatulla on useita samanikäisiä puolisiskoja ja -veljiä. Luonteeltaan melko riehaks tapaus.

Villimarjat on minulle tuntematon tamma, joka ilmeisesti on jonkin verran kisannut valjakkoa ja koulua. Koulu puolella se enemmän oli pyörinyt ja jopa menestynytkin hieman.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ

Bonjour!

Lyhyesti