Caesar

Huonoa sukua, pah!

Sukutaulu ja Sukuselvitys

i Caesar II (evm)	ii CZ Uni (evm)	iii Uneksija(evm)
		iie Ullan Ässä(evm)
	ie Lento Piirto (evm)	iei Vauhti Viiva(evm)
		iee Kotiin Lento(evm)
e Viskutar (evm)	ei Aamu-Uljas (evm)	eii Aamu-Tuima (evm)
		eie Silti Kamomilla (evm)
	ee Aavetar (evm)	eei Pölypilvi (evm)
		eee Aaveen Ajatus(evm)

Sukuselvitys:
Jossain Suomen peräkylässä, jossa keskustaan oli matkaa 10km eikä sähköakään tullut, kuin säännöllisin väliajoin, syntyi varsa nimeltään Uneksija. Se oli pienikokoinen mutta yritteliäs orin alku johon sen omistaja kiintyi todella paljon. Uneksijassa ei ollut mitään erikoista, se oli vain tavallinen varsa, joka ei erityisemmin erottunut muiden ikäistensä joukosta. Sen rakenne ei ollut täydellinen eikä väritys ihanne värimaailmojen mukainen, mutta se ei ikinä haitannut omistajaa. Oli yksi piirre joka kuitenkin kaikista muista varsoista huolimatta erottuin upeiten ja loistaen, syvän siniset ja hohdokkaat silmät. Ne vangitsivat kiltteydellään ihmisen katseen ja olisi ehkä voinut uskoa että oli päässyt taivaaseen. Kukaan ei välttynyt niin suloiselta mutta toisaalta niin mahtipontiselta katseelta, ei kukaan.

Uneksija astui Ullan Ässän naapuritallin pitäjän hevosen, kesäkuussa 1960. Ullan Ässä oli menestyksekäs ravuri jolla oli vankka ja kestävä, juoksijan rakenne. Se oli aika kiltti ja suurikokoinen suomenhevonen jolla oli isot askeleet ja pitkä runko. Se juoksi elämänsä aikana lähes 2000 markkaa, joka oli Ullan omistajalle aivan lottovoitto. Kiltin luonteensa ja helpon käsittelevyyden lisäksi Ullalla oli hyvä rakenne ja upea puhdas raudikon väri jota se sai ylpeänä kantaa kisoista toiseen. Ulla ehti startata elämänsä aikana lähes 10 000 lähtöä, joista keskimäärin joka seitsemäs oli sijoitus. Kerroin oli korkea ja odotukset olivat jälkeläisistä suuret.

CZ Uni syntyi Ullan ollessa 14 vuotias, venäläiseen maalaisperheeseen. Se nimettiin osittain suomalaisittain, osittain venäläisittän niin, kuin siihen aikaan venäläis-suomalaisissa maataloissa oli yleensä tapana. Ullan omistaja inhosi nimeä eikä varsinkaan hyväksynyt edessä olevaa etuliitettä CZ joka tuli venäjänkielisestä lyhenteestä. CZ Uni kehittyi todella nopeasti hyväksi kouluratsuksi ja se kisasi paljon elämänsä aikana. Se oli tyypiltään enemmän ratsu, kun juoksija. Uni oli ryhdikäs ja pitkäkaulainen. Sen väritys oli vaalea rautias ja sillä oli pieni pää verrattuna sen muuhun vartaloon. Lavat olivat hiukan viistot ja säkä oli selväpiirteinen. Kaikki ominaisuudet mitä ratsulta vaadittiin.

Vauhti Viiva ja Kotiin Lento syntyivät samaan maalaisperheeseen. Viivan vahvoja ominaisuuksia oli sen pieni mutta kestävä rakenne, sen sitekys ja yritteliäisyys. Se erottui selkeästi tallin muista hevosista. Sen silmistä ja ilmeestä näki aina että se halusi olla johtaja, se halusi olla jotain mihin muut hevoset eivät olisi ikinä kyenneet. Se halusi olla kaikkien hevosten johtaja. Viivan omistaja Pertto käytti Viivaa usein näyttelyissä kohtuun hyvin menestyksin. Siihen aikaan pidettiin kuitenkin paheena suomenhevosten pientä kokoa. "Suomenhevosten pitää olla jykeviä ja lihaksikkaita", sanoi näyttelyiden arvostelija kirjoittaessaan papereita Pertolle ja Viivalle. Pertto pettyi pahasti saamaansa kritiikkiin ja jätti lopulta kisaamisen Viivan kanssa kokonaan. Toivo kuitenkin palasi uudestaan Perton elmään, kun Lento Piirto syntyi. Se ei ollut varsana kovinkaan erikoisen näköinen mutta se oli selkeästi tallin muita varsoja isokokoisempi. Liinaharja, väriltään ruunikko. Isot ja lihaksikkaat lavat. Jyekevä kaula ja suora selkä. Pertto päätti kokeilla vielä kerran onneaan. Oli kaunis maaliskuinen päivä vuonna 1964, kun Pertto lastasi Lentoa traileriinsa. Tallinväki jännitti koko päivän minkä kohtalon Lento saa. 1965 Pertto palasi Lennon ja ison pokaalin kanssa kotiin. Se oli onnen päivä. Pertto oli vihdoinkin saanut toteutettua unelmansa.

Lento Piirto syntyi Pertolle 1970. Piirto oli perinyt äidin ja isänsä ominaisuudet. Sillä oli jäänsiniset silmät, liinaharja ja lihaksikkaat lavat. Juoksijaa siitä ei tullut, eikä esteratsua. Täyttäessään viisi vuotta Pertto otti kasvattinsa silmäteräkseensä. Pertto päätti kokeilla jotain uutta, kouluratsastusta. Noin kaksikymmentä vuotta sitten Pertto oli saanut tallimestarin koulutuksen ja paikan hienosta kartanosta jossa hän oli ensimmäistä kertaa törmännyt kouluhevosiin. Hän oli tallimestarin tavoin saanut koulutusta hevosten käsittelystä ja erilaisista ratsastuslajeista. Nyt Pertolla oli oma mahdollisuus kokeilla Piirrolla mitä hän ikinä halusikaan. Pertto ja Piirto uurastivat tasaiseen tahtiin lähes kaksi vuotta. Noin 1980 luvulla Piirto pääsi osallistumaan Perton kanssa ensimmäisiin koulukilpailuihinsa. Pertto teki sen taas, hän oli kasvattanut loistavan kouluratsun, joka peitti muiden taidot omiin varjoihinsa.

Caesar II annettin hevosen nimeksi sen tempperamenttisen ja johtavan luonteen ansiosta. Se osasi olla hermostunut ja saattoi välillä polkea maata lähes vihaisen näköisenä mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Kärsimätön mutta silti taitava ratsu oli kisojen ykkös vetonaula, jota ihmisetkin tulivat kaukaa katsomaan. Sivulliset ihmiset usein luulivat että Caesar II on vihainen ja jopa aggressiivinen hevonen mutta sitä se ei oikeasti ollut. Kova ulkokuori peitti sisäänsä rauhallisen ja kiltin orin, joka halusi vain esittää. Halusi leikkiä vaikeata ja mahdottomaksi saatavaa hevosta. Koulutustasoltaan ihanteellinen Caesar II ehti astua lähes 12 tammaa elämänsä aikana. Caesar II kuoli vuonna 2006(27 vuotias) pahaan ähkyyn.

Samoihin aikoihin Ullan Ässän ollessa 4 vuotias, jossakin toisella puolella suomea, taas kerran peräkylässä Aamu-Tuima, siro, kaunis ja kokenut ori jolla oli hieno rakenne kisasi vaativia luokkia ympäri suomen maata hyvillä saavutuksilla. Kauniin rakenteen ansiosta sille haluttiin etsiä hyvä rakenteinen tamma. Etsintä päättyi lopulta kun tajuttiin että oman tallin pihapiirissä olisi sopiva tamma Tuimalle.

Silti Kamomilla sai erikoisen nimensä omistajltaan joka halusi nimetä tammansa Kamomillaksi. Tamman toinen omistaja olisi halunnut jonkun mahtipontisen ja englanninkielisen nimen, jotka olivat siihen aikaan suosiossa. Kiukkuinen omistaja lähti yksin rekisteröimään hevosta ja rekisteröi sen nimellä Silti Kamomilla. Draamaa siitä sitten syttyi ja molempien omistajien välille meinasi syttyä ilmiriita. Riitely loppui kuitenkin ajan kanssa ja asia unohdettiin. Välit sovittiin aivan lopullisesti Aamu-Uljan synnyttyä.

Aamu Uljas oli ns. riidan sopuhevonen. Aamu Uljaan äidin, Silti Kamomillan, omistajat riitelivät Kamomillan nimestä. Varsan syntyessä riidat sovittiin ja unohdettiin. Uljas varttui hyvässä kodissa hyvien ja rakastavien ihmisten keskellä, jotka hoitivat Uljasta hyvin. Uljas oli tavallinen yleisratsu ja toimi sinä todella hyvin. Luonteeltaan Uljas oli rauhallinen, rohkea ja kuuliainen eikä se yleensä säikähtänyt mitään.

Aavetar syntyi vahinkovarsana sellaiseen perheesen jonne sitä ei aluperin oltu edes toivottu. Omistajat myivät Aavettaren, joka oli yksinäinen ja vaelteleva sielultaan. Hevosta ei ikinä ymmärrettty täysin. Monet pitivät Aavetarta outona ja sen myyntihetkelläkin omistajalla oli vain yksi tavote: päästä siitä eroon. Aavetar kulki elämänsä aikana monta mutkaa ennen, kun se tapasi orin johon se rakastui. Aamu Uljas olikin lottovitto sen elämässä, vaikka Uljaan ja Aavettaren luonteet olivat aivan erilaiset.
Suomenhevosten suosio yleistyi ja haluttiin yhä enemmän suomenhevosia perheisiin ja harrastekäyttöön. Pölypilvi ja Aaveen Ajatus olivat hyviä esimerkkejä siitä kun tarvittiin kevytrakenteista ratsua jolla haluttiin tehdä muitakin töitä, kun peltohommia. Rikas ruotsalainen perhe osti Pölypilven ja Aaveen Ajatuksen summa mutikasta eräältä suomalaiselta kasvattajalta. Pölypilvi oli luonteeltaan riehakas, äkkipikainen ja kuumeneva ratsu ja se jouduttiinkin myymään jo muutaman kuukauden jälkeen. Ennen myymistä se silti astutettiin Aaveen Ajatukselle toivossa että varsasta tulisi lempeä ja hyvän tahtoinen.

Viskutar, Caesarin emä oli todella menetyvä hevonen kouluratsastuksessa ja esteissäkin se pärjäsi mukkiin menevästi. Viskutarta kuvattiin usein: "Sukunsa hevosten mukaisesti Viskutar oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti mutta silti yllättävän vireä ratsu. Väriltään Viskutar oli kirkas punarautias ja jouhet olivat vaaleat. Päässä oli pieni ruutuässän muotoinen tähti jonka erotti selkeästi Viskuttaren turvasta. Kasvattajan yksi hienoimpia luomuksi ja sointuvimpia nimiä." 80-90 luvulla muotiin tuli hevosten nimissä hieman vierasperäisemmät kirjaimet ja konsonanttien käyttö nimissä yleistyi. Viskutar oli Aavettaren varsa ja Aavettaren kasvattaja halusi jatkaa hieaman erikoisemmilla hevosten nimille eteenpäin.