Matkoilleni osuneita museosiltoja ja -teitä

•Ahdaskurun silta, Enontekiö
•Alvettulan museosilta, Hauho
•Aunessilta,Tampere
•Enonkosken silta, Enonkoski
•Espoonkartanon silta, Espoo
•Fagervikin museotie, Inkoo
•Halikon vanha silta, Halikko
•Heinäjoen silta, Pihtipudas
•Huovintie, Köyliö
•Ihalaisenkyläntie, Rautalampi
•Keskikosken silta, Anjalankoski
•Koiviston paikallistie, Äänekoski
•Korian silta, Koria
•Kyrönkankaan Kesätie, Kauhajoki
•Kuortti - Miekansalmi -tie, Kuortti
•Lankosken silta, Merikarvia
•Lapijoen silta, Eurajoki
•Markkulan silta, Kihniö
•Mattilan silta, Alahärmä
•Mierolan silta, Hattula
•Mullinkosken silta, Hamina
•Muntin silta, Taivassalo
•Nikkilänmäentie, Leppävirta




•Niskapietiläntie, Rautjärvi ja Ruokojärvi
•Peräkunnantie, Ruovesi
•Porras-Renko museotie, Loppi ja Renko
•Porrassalmentie, Mikkeli
•Salmensilta, Hamina
•Savukosken silta, Pyhtää
•Simonkyläntie, Simo;
•Tallinmäki-Virojoki -tie, Vehkalahti
•Tulkkilan silta, Kokemäki
•Tuusulan rantatie, Tuusula
•Tönnön silta, Orimattila
•Vanhalinnantie eli Hämeen härkätie, Lieto
•Viherin silta, Joutsa
•Virransalmen silta, Mäntyharju
•Vårnäsin silta, Kirkkonummi
•Muita siltoja




Olen liikkunut pääasiassa Etelä-Suomessa, itseasiassa huomattava osa löytämistäni museokohteista onkin saman Suuren Rantatien eri kohtia. Haluatko käydä itse näissä museokohteissa tai kanavilla?

Fagervikin museotie, Inkoo (kartta)

Fagervikin museotie noudattelee keskiajalta peräisin olevaa Turun -Viipurin suuren rantatien linjausta. Rantatie kulki pitkin eteläistä rannikkoa vanhojen pitäjien ja satamapaikkojen kautta. Sen perustamisajankohtaa ei tiedetä, mutta sitä on pidetty Suomen vanhimpana tienä. Tien vanhuutta todistavat maininnat 1400-luvulla Kymijoen suuhaarojen yli johtaneista silloista. Rantatie oli Ruotsin ja Venäjän välinen valtakunnallinen tie sekä Turun ja Viipurin linnojen yhdysside. (Lähde: Tielaitos)




Tallinmäki – Virojoki – tie, Vehkalahti ja Virolahti (kartta)

Tallinmäki – Virojoki -tie on pisin museoitu tieosuus pituudeltaan 35,2 kilometriä. Se on osa Suurta Rantatietä. Tielle osuu helposti ajamalla Virojoen kylän läpi seuraten Kuninkaantien kylttejä. Tie mutkittelee metsäsaarekkeiden ja peltojen lomassa.

Salmen silta, Vehkalahti ja Hamina (kartta)

Salmen kaksiaukkoinen kiviholvisilta rakennettiin vuonna 1904 vanhalle Turun – Viipurin Rantatielle. Salmenvirran ylityspaikalla ovat tiettävästi kaikki sillat olleet puurakenteisia ja lyhytikäisiä. Vuonna 1726 vei tulva sillan mennessään. Vuonna 1742 Ruotsalaiset sotajoukot perääntyessään hävittivät sillan. Nykyistä siltaa edeltänyt kaksiaukkoinen puusilta poltettiin tahallisesti vuonna 1902. Nykyinen silta edustaa vanhan kivityötaidon mestarinäytettä. (Lähde: Tielaitos). Silta on Pirkantiellä, joka on osa Haminan katuverkkoa Salmenkylässä.




Mullinkosken silta, Vehkalahti ja Hamina (kartta)

Mullinkosken esijännitetty teräsbetoninen palkkisilta on valmistunut vuonna 1949. Se on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja Pohjoismaissa. Vastaavanlaisella tekniikalla siltoja rakennettiin Yhdysvaltoihin vasta vuonna 1951 (Lähde:Tielaitos). Silta edustaa v. 1948 esiteltyä Magnel-menetelmää. Sillan rakenteeseen on liitetty peltiset kaapeliputket ja sillan esijännitys saadaan aikaiseksi kaapeleita kiristämällä. Kaapeliputket hankaloittivat sillan valua. Kun kaapeliputkia täytettiin betonilla, rakenteeseen syntyi vaurio joka aiheutti epäilyksiä esijännitystä kohtaan. Rakenteelliset ja taloudelliset kysymykset hidastivat tämän siltatyypin laajempaa käyttöönottoa.

Kuortti - Miekansalmi -tie, Pertunmaa (kartta)

Kuotin-Koirakiventie on 6,2 kilometrin mittainen sorapintainen tie, joka on peräisin Suuresta Savontiestä. Suuri Savontie johti Hämeenlinnasta Mikkelin kautta Savonlinnaan. Tien syntyvaiheet liittyvät Olavinlinnan perustamiseen 1470-luvulla. Tie mainitaan yleisenä tienä 1550-luvulla. Tie muodostui jo varhain Hämeen ja Savon tärkeimmäksi yhdystieksi. Tie pysyi vuosisatoja polku- ja ratsutienä. Tietä voitiin ajaa jo 1600-luvulla kärryillä ja 1700-luvun puolivälissä vaunuilla. (Lähde:Tielaitos)






Tuusulan Rantatie, Tuusula (kartta)

Tuusulanjärven rannalle syntyneestä Tuusulan kylästä Mäntsälään johtava maantie mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1692. Talonpoikien hoitama maantie yhdisti Tuusulan seudun Porvoon-Hollolantiehen. Tien varrelle muodostui 1900-luvun alussa taiteilijasiirtokunta. J.H. Erkko hakeutui Aleksis Kiven kuolinmökin läheisyyteen. Pekka Halonen rakensi jykevän hirsihuvilansa Tuusulanjärveen työntyvälle niemelle ja Jean Sibeliuksen Ainolakin sijaitsee rantatien tuntumassa. (Lähde: Tielaitos)




Espoonkartanon silta, Espoo (kartta)

Espoon yksiaukkoisen kiviholvisillan pituus on 17,2 metriä, leveys 5,6 m ja vapaa-aukko 2,7 m. Silta on perustettu sora-arinalle. Maatukina ovat kivimuurit. Silta valmistui vuonna 1777 ja on tiettävästi vanhin vielä käytössä oleva silta maassamme.

Siltapaikka kuuluu keskiaikaiseen Turun-Viipurin Rantatiehen. Useita tuhansia kuparitaalereita maksanut silta mainitaan talvikäräjillä 1778. (Lähde: Tielaitos).

Silta löytyy Espoon katuverosta Kuninkaankartanontieltä.

Koiviston paikallistie, Äänekoski (kartta)

Koiviston museotie on osa Hämeestä tulevaa ja Viitasaaren suuntaan johtavaa Anjanpellon markkinatietä. Vanhalta postitieltä erkani Koivistossa Rautalammin suuntaan kapea talvitie. Kesäisin kuljettiin vesistöjä pitkin. Jalkapolulla näkyi entistä useammin ratsuja, jotka liikkuivat hevosille sopivia uria Pietari Brahen alulle paneman kievarilaitokseen kuuluvasta kievarista toiseen, liikenteellisessä risteyspaikassa sijaitseva Koivisto näiden joukossa. (Lähde: Tielaitos) Koivistontie löytyy tieltä nro 69, 2 km Hirvaskankaalta Suolahteen päin.




Tönnönsilta, Orimattila (kartta)

Tönnön silta valmistui v.1911. Se on suomen vanhin teräsbetonisilta. Sillan suunnitteli sillanrakennusprofessori Jalmar Castren ja rakensi Tampereen Sementtivalimo (Lähde: Tielaitos). Silta löytyy Orimattilasta tieltä 1631.



Korian silta, Koria (kartta)

Korian ensimmäinen silta rakennettiin Riihimäen – Pietarin rautatielle 1870. Sillan keskimmäinen jänne on rakennettu Englannissa keittoraudasta, joka tarkoittaa, että ohuet rautalevyt keitettiin yhteen. Korian silta on maassamme viimeinen keittorautasilta ja samalla vanhin terässilta (Lähde: Tielaitos). Sillan 63,9 metriä pitkä pääjänne koottiin niittamalla rannalta käsin ja se siirrettiin paikalleen joen pohjaan tuetun puisen kehikon avulla. Pääjänne painaa 365 tonnia. Silta suunniteltiin alunperin kantamaan kahden veturin n. 11 tonnin akselipainon aiheuttama kuorma. Junapainojen kasvaessa siltaa vahvistettiin 1900-luvun alussa. V. 1925 rautatieliikenne siirrettiin viereen rakennetulle betoniselle holvisillalle ja ristikkosilta muutettiin maantiesillaksi. Toisen maailmansodan aikaan silta arvioitiin hyvin keskeiseksi kohteeksi. Pommitusuhan vuoksi rakennettiin tarvittaessa käytettävä korvaava rataosuus Korialta Voikkaalle. Silta on tiellä 364 lähellä Korian keskustaa.



Virransalmen silta, Mäntyharju (kartta)

Virransalmen kautta kulkeva maantie johtaa liikennettä Mäntyharjulta Jaalaan ja Heinolaan. Se on vanha lossipaikka. V. 1881 salmeen suunniteltiin ensikertaa siltaa ,jota ei kuitenkaan toteutettu. Ristikkosillan rakentaminen aloitettiin vuonna 1936. Silta on perustettu puupaaluille jotka juntattiin miesvoimin. Myös maatukiin tarvittavat kivet hakattiin käsin. Silta valmistui kesällä1937 (Lähde: Tielaitos).Silta on tiellä 368 12,5 kilometriä Voikoskelta Mäntyharjun suuntaan Vanhalla Virransalmentiellä.

Keskikosken silta, Anjalankoski (kartta)

Vuonna 1954 valmistuneen Keskikosken sillan rakennutti Tie- ja Vesirakennushallitus. Sillan teräsrakenteet painavat n. 150 tonnia ja teräsbetoninen kansirakenne n. 500 tonnia. Sillan rakentaminen kesti kaksi vuotta.

Silta on Suomen suurin teräksinen jäykistetty sauvakaarisilta. Sen rakenteen muodostaa ajoradan alla olevat kansirakennetta kannattelevat pituussuuntaiset palkit yhdessä teräspalkeista kootun sauvakaarirakenteen kanssa (Lähde: Tielaitos). Silta on Myllykoskella tiellä nro. 353 ylittäen Kymijoen.





Savukosken silta, Pyhtää ja Ruotsinpyhtää (kartta)

Savukosken silta on siltapaikkana kohtalaisen vanha. Turun rauhan 1743 raja määrättiin kulkemaan Kymijoessa. Virran pohjoispuolella sijaitsi Ruotsin tulli- ja postiasema sekä linnakkeita. Tämän teräsbetonisillan rakensi Tanskalainen Cristiani & Nielssen kesällä 1926. Voimakkaan virran takia kaaret rakennettiin yläpuolelle jännitetyn köysiradan avulla. Kaarien valun jälkeen asennettiin riipputangot paikalleen ja kansi valettiin niiden varassa. Silta valmistui syksyllä 1928. (Lähde: Tielaitos).

Silta on VT 7:llä, Ruotsinpyhtäältä 1 km Pyhtään suuntaan, sivutien varressa.




Vårnäsin silta, Kirkkonummi (kartta)

Silta on 139 m pitkä ja 6,3 m leveä puupalkkisilta. Silta on perustettu puupaaluille, myös maatuet ovat puisia. Sillan rakensivat Neuvostoliittolaiset pioneerit vuonna 1948, jolloin Porkkala oli rauhansopimuksen mukaan vuokrattuna sotilasalueena. Silta rakennettiin järeäksi kestämään raskaan sotakaluston liikennettä, jota se välitti Upinniemen ja Porkkalan välillä aina vuoteen 1956 asti (Lähde: Tielaitos). Silta löytyy Eestinkylän ja Piispankylän väliseltä Kabanovintieltä. Silta purettiin syksyllä 2007 liian huonokuntoisena. Tilalle rakennettiin nykyaikainen silta.

Ahdaskurun silta, Enontekiö (kartta)

Ahdaskurun silta on pituudeltaan 10,9 m ja leveydeltään 6 m. Se on Lapin ainoa kiviholvisilta joka säästyi sodan tuhoilta. Silta rakennettiin v. 1943 kestämään raskasta, Saksalaisten ”Barbarossa” suunnitelman mukaista sotilasliikennettä jäämereltä Suomen rintamalle (Lähde: Tielaitos). Silta löytyy tieltä nro. 21 läheltä Suomen ja Norjan valtakunnan rajaa.





Myllysilta, Nurmijärvi (kartta)

Myllysilta rakennettiin vuonna 1966. Sillassa on käytetty perinteistä suomalaista puurakennustekniikkaa nykyaikaista suunnittelua hyväksi käyttäen. Rakenne on mielenkiintoinen. Sillan tukiristikko on tehty pyöreistä pylväistä betonisten pilarien päälle. Silta on hieman hankala löytää, sillä sitä ei ole merkitty museosillaksi. Silta löytyy Siippoontieltä 300m ennen kolmostien ylittävää siltaa. Silta on sikäli kummallisessa paikassa, ettei sille johda näkyvää tietä kummallakaan puolella. Itse asiassa tie päättyy sillan jälkeen umpimetsään. On erikoista, että näinkin uusi silta on jäänyt vaille käyttöä esim. kevyen liikenteen siltana.

Aunessilta, Tampere (kartta)

1890-luvun alussa päätettiin Aunessalmen ylittävä puusilta korvata kiviholvisillalla. Silta rakennettiin Teiskon graniitista ja suunniteltiin kestämään ikuisesti. Silta on pituudeltaan 46 metriä ja sen korkeus on 19 metriä. Silta on pohjoismaiden suurimpia kiviholvisiltoja. Sillaan rakentamiseen myönnettiin v. 1897 10 000 markan valtion avustus ja sillan tuli valmistua v. 1899.





Tämän jälkeen päätettiin antaa silta rakennettavaksi tarjouskilpailun perusteella. Vasta toinen tarjouskierros tuotti tulosta. Sillan otti rakentaakseen kivityömies Frans Malmlund Ylöjärven kirkolta 28 000 markan urakkahintaan. Rakentajalle lähti takaajaksi kolme talollista. Helmikuussa 1899 kävi ilmi, että rakentaja oli ottanut urakan liian halvalla. Sovittu urakkasumma oli käytetty lähes loppuun, mutta työ oli vasta puolivälissä. Urakoitsija ja takaajat halusivat irtautua urakasta. Tähän ei suostuttu, vaan Teiskon kunta vaati urakoitsijalta yli 25 000 markan korvauksia sillan saattamiseksi valmiiksi. Kuntakokous päätti hakea urakoitsijan vararikkoon. Silta rakennettiin valmiiksi tie- ja vesirakennuksen ylihallituksen valvonnassa kesällä 1899. Sillan hinnaksi muodostui 66 841,07 markkaa. Asia meni käräjille ja urakoitsija määrättiin korvaamaan Teiskon kunnalle 38 341,07 markkaa. Koska urakoitsija oli varaton, lähes koko summa lankesi takaajien vastuulle. Takaajilta meni kaksi tilaa vasaran alle. Aunessilta oli autoliikenteen käytössä vuoteen 1983 asti. Nykyään se toimii kevyenliikenteen siltana. Silta löytyy Kämmenniemeltä tien 338 varresta.





Enonkosken silta, Enonkoski (kartta)

Tämä silta on rakennettu v. 1903 tai 1904 lähellä sijaitsevalta pellolta kerätyistä liuskeisista kivistä. Sillan rakentamisen otti urakakseen talollinen Antti Makkonen Hanhijärven kylästä. Varsinaisen rakennustyön suoritti kuitenkin Sylvester Redsven 300 markan urakkahintaan. Mainittakoon, että tuohon aikaan miehen päiväpalkka oli yksi markka. Sillan rakenne on ainutlaatuinen Mikkelin läänin alueella.



Ihalaisenkyläntie, Rautalampi (kartta)

Suoliveteläiset anoivat ratsutien tekoa jo vuonna 1855 ja talollinen Matti Jäntti ehdotti veneyhteyden rakentamista Ihalaisen kylältä Rautalammin kirkolle. Kun Ihalaisen ja Suoliveden kyläläiset anoivat 1865 kuntakokoukselta maantien tekoa, asetettiin toimikunta pohtimaan tien linjausta. V. 1894 määräsi kuvernööri tien rakennettavaksi. Kun pula-aikana tarvittiin hätäaputöitä, otettiin tiehanke jälleen kyläkokouksen käsiteltäväksi.






Rakentaminen aloitettiin vuonna 1901 ja tiestä tehtiin kyläpolkua muistuttava ratsutie. Mahtoi Suoliveteläisille syntyneen varsin selkeä kuva sen aikaisesta byrokratiasta. Asiaa sentään vatvottiin melkein viisikymmentä vuotta. Tien leventäminen aloitettiin v. 1909 ja se valmistui vuonna 1912. Tässä tiessä aika todella näkyy, sillä se on aivan uskomattoman mutkainen ja mäkinen.



Porrassalmentie, Mikkeli (kartta)

Porrassalmen paikallistie on 5 kilometriä pitkä osuus, joka on vanhan Mikkeli-Lappenranta tien peruja. Suuresta Savontiestä alkanut tie johti Ristiinan ja Savitaipaleen kautta Lappeelle, sekä sieltä aina Viipuriin asti. Tie on ollut talvikäytössä jo 1550-luvulla, mutta kesätieksi se raivattiin viimeistään 1600-luvulla. Porrassalmen harjulla käytiin Kustaan sodan aikana 13.6.1789 Porrassalmen taistelu, jossa 600 Ruotsi-Suomen suomalaista sotilasta torjui 6000 venäläisen sotilaan hyökkäyksen.





Nikkilänmäetie, Leppävirta (kartta)

Nikkilänmäen yksityistie on pitäjän ja koko Pohjois-Savon vanhimpia yhä käytössä olevia teitä. Leppävirtalaiset talonpojat raivasivat tien 1660-luvulla. 1770-luvulla tie tuli osaksi Savontietä, joka 10 kyynärää (5,9 metriä) leveänä yhdisti Suomenlahden Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin. Tämä 2,4 kilometrinen osuus myötäilee maaston muotoja mutkitellen talolta talolle. Valtatie 5 kulki Nikkilänmäen kautta aina 1950-luvulle asti.



Alvettulan museosilta, Hauho (kartta)

Salmeen rakennettiin 82 metriä pitkä puusilta 1800-luvun alussa. 1910-luvun alussa todettiin sillan olevan niin huonokuntoinen, että tievelvolliset perustivat toimikunnan uuden sillan rakentamista varten. Rakennusurakasta pidettiin tarjouskilpailu. Tarjouskilpailun voitti Turun Sementtivalimon tarjous. Teräsbetoni oli tuohon aikaan aivan uusi rakennusmateriaali, joten sen kestävyys herätti epäilyksiä. Piirustukset jätettiin asiantuntijan tarkastettavaksi ja niihin vaadittiinkin muutoksia. Urakkasopimus arvoltaan 37 000 markkaa solmittiin keväällä 1914. Uusi silta rakennettiin ns. Tapio-menetelmällä. Sillan onteloharkot valettiin paikan päällä. Onteloihin laitettiin betoniteräkset ja ontelot täytettiin betonilaastilla. Rakennustyön aikana toimikunnan asettama valvoja esitti vaatimuksia sillan rakenteen muuttamista, koska hän piti mahdollisena, että muussa tapauksessa kaaret voisivat vaurioitua. Tässä yhteydessä huomattiin, että suunnitelmat oli laadittu osittain huolimattomasti. Urakoitsija suostui muutoksiin vasta ulkopuolisen lausunnon perusteella. Silta valmistui elokuussa 1916. Sillassa on kaksi holvia pituudeltaan 30 metriä. Sillan leveys on viisi metriä ja se on 4,2 metriä korkea. Rakentaja sitoutui takaamaan rakenteiden kestävyyden viideksi vuodeksi.

Aivan uutena silta joutui kansalaissodan näyttämöksi rintamalinjan kulkiessa sillan kohdalla. Punaiset mm. yrittivät vetäytyessään räjäyttää sillan. Sillan rakenteeseen alkoi syntyä vikoja 1930-luvulla. Tehdyissä tarkastuksissa huomattiin, että mm. sillan vesieristeet olivat puutteelliset.

¨


Lisäksi syyksi laitettiin huono työn laatu siltaa rakennettaessa ja sementin puute sementtiharkoissa. Siltaa on vuosien varrella peruskorjattu kaksi kertaa. Seikka on havaittavissa mm. sillan kaiteista. Liikenne kulki sillan yli vuoteen 1974 asti. Uuden sillan valmistuttua silta oli tarkoitus purkaa, mutta siitä onneksi luovuttiin kyläläisten vastustuksen vuoksi.

Mierolan silta, Hattula (kartta)

Mierolan silta on aivan Hattulan kirkolla, Kirkkotiellä kylänraitin varressa. Aikaisemmin vt 3 kulki siltaa pitkin. Silta on kolmiaukkoinen teräsbetoninen holvisilta, jonka keskijänne on kolminivelholvi. Tällä paikalla oli aiemmin puinen tukiansassilta. Sillan uusimisesta oli tehty päätös 1910-luvulla. Kansalaissodan aikana punaiset polttivat puusillan, joten sillan rakentaminen vauhdittui 1919. Oy Constructor Ab teki edullisen tarjouksen teräsbetonisen sillan rakentamisesta. Sillan rakenteessa käytettiin hyväsi vanhan sillan maatukia, lisäksi otettiin huomioon riittävän leveä ja korkea aukko vesiliikennettä varten. Sillan suunnitteluvaiheessa kiinnitettiin huomiota esteettisiin seikkoihin. Sillan julkisivusta tuli tasapainoinen, kun kansi sai lisäpaksuutta betonisista kaiteista. Silta valmistui lokakuussa 1919 hämmästyttävän nopeasti. Sillan rakennustyö kesti ainoastaan seitsemän kuukautta.



Porras-Renko museotie, Loppi ja Renko (kartta)

Tällä tieosuudella on pitkä historia. Se on osa keskiaikaista Hämeen Härkätietä joka johti Turun linnasta Hämeenlinnaan. Härkätiestä on säilytetty n. yhdeksän kilometrin pituinen osuus, joka alkaa VT 10:ltä Nummenkylässä ja päättyy tielle 54. Alkuosa tiestä mutkittelee hämäläisessä kulttuurimaisemassa ja päättyy korpimaisemaan. Tien varressa on Lietsassa Palsankallio. Se on seitsemän hämäläispitäjän rajapyykki. Kivi on mainittu Hämeen vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1539. Palsankalliolla yhtyivät Lopen, Tammelan, Urjalan, Sääksmäen, Kalvolan, Hattulan ja Vanajan pitäjien rajat. Rajakiven merkitys liittyy tien kunnossapitoon ja kauttakulkuoikeuksiin. Pitäjät, joiden alueet ulottuivat Härkätiehen, vastasivat myös sen kunnossapidosta. Vapaa kulkuoikeus ei ollut itsestäänselvyys keskiajalla, joten kulkuoikeuksista oli helpompi sopia useampien pitäjien kesken.



Viherin silta, Joutsa (kartta)

Silta löytyy Joustan-Pertunmaan välisen tien nro 428 vierestä n. viisi kilometriä Joutsasta. Silta on 29,5 metrin pituinen puinen tukiansassilta. Sillan rakentamisesta päätettiin v. 1887. Sillan korjaamista esitettiin v.1938, mutta varat peruskorjaamiseen löytyi vasta v.1944. Seuraavan kerran siltaa korjattiin vuonna 1962 ja korvattiin uudella sillalla v.1971. Silta on sivussa nykyisestä maantiestä. Vanha tie näkyy sillan luota lähtevänä kärrypolkuna.

Muntin silta, Taivassalo (kartta)

Muntin silta löytyy tien 192 viereltä, n. kaksi kilometriä Taivassalon kirkolta Turkuun päin. Paikalla oli aiemmin 1700-luvun lopulla rakennettu puusilta. Yksiaukkoinen kiviholvisilta on rakennettu vuonna 1850 yhdistämään Koiviston kylä Taivassaloon.

Silta edustaa aikakaudelle tyypillistä rakennustapaa, joka sulautuu erinomaisesti ympäristöönsä. Maan kohoamisen vuoksi vanhasta joesta on jäljellä ainoastaan pieni puro.



Vanhalinnantie eli Hämeen härkätie,Lieto (kartta)

Tämä museotie löytyy Liedosta, VT 10.n varresta 5 km Turun keskustasta. Vanhalinnantie seuraa keskiaikaisen Hämeen Härkätien linjausta. Se on Suomen vanhimpia reittejä. Liedon kohdalla on n. kolmen kilometrin pituinen vanhassa asussaan säilynyt tieosuus. Tien varressa on korkea kallio, jonka päältä avautuu kaunis näkymä peltomaisemaan. Tie on saanut nimensä härkien pidosta ja kuljetuksista.

Halikon vanha silta, Halikko (kartta)

Silta on osa Suuren rantatien muodostamaa maantiereittiä. Halikon puinen tuki- eli ponsiansasilta sijaitsee Halikon kirkonkylässä ja ylittää Halikonjoen. Sillan pituus on 75 metriä ja leveys 6,7 metriä. Jännemitta on 27 metriä.

Siltapaikasta on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1626. Silta rakennettiin vuosina 1865–1866 puusta ja kivistä puupaalujen varaan. Sillan rakentamiseen osallistui koko pitäjän väki. Silta maksoi 56 000 markkaa. Sillan valmistuttua alettiin matkalaisilta periä siltamaksua, jota kannettiin v. 1886 asti.




Peräkunnantie, Ruovesi (kartta)

Tie on nykyiseltä nimeltään Paarlammintie. Museotie erkanee Kuru-Ruovesi maantiestä heti Kantatie 66:lta käännyttäessä. Maantie liittyy Parakanon ja Mäntän väliseen Peräkunnantiehen, jonka osuus Kurun kirkolta Ruoveden kirkolle se on. Tien varressa on ollut asutusta jo 1500-luvulla. Tie on perustettu 1600-luvulla. Tie säilytti varsin pitkään alkuperäisen, vesireittiä (Näsijärven reitti) täydentävän luonteensa. Se oikaisi koskipaikat ja johti venevalkamiin ja myöhemmin laivalaiturille. Geometrialtaan tie on säilynyt vuosisadat samanlaisena. Tie mutkittelee kumpuilevana metsämaisemassa ylittäen kaksi puroa vanhoja kivisiltoja pitkin.




Niskapietiläntie, Ruokojärvi ja Rautjärvi (kartta)

Niskapietiläntien historia ulottuu 1600-luvulle. Rautjärvi oli 1500–1600 -luvulla harvaan asuttua seutua. Tien varrella sijaitsi mm. Purnujärven ja Miettilän kylät. Suurin osa tienvarren kylistä annettiin 1600 -luvulla lahjoitusmaina saksalaiselle majurille. Samoihin aikoihin rakennettiin Rautjärven kappeli, jonka alueella oli 19 kylää. Kaikkialta ei ollut vesitietä kirkolle, joten jonkinlainen tie on johtanut kyliltä kirkolle. Niskapietiläntie on kulkenut vuosisatoja valtakunnan raja-alueella. Alue on kuulunut välillä Ruotsille ja välillä Venäjälle. Miettilään perustettiin kasarmi 1700-luvulla, mikä samalla vilkastutti liikennettä tiellä ja samalla kohensi tien kuntoa. Tie on osa postireittiä, joka kulki 1800-luvun alussa Viipurista Savonlinnaan. Miettilässä ja Niskapietilässä oli myös kestikievarit kulkijoiden majoittamiseksi. Tien eteläpäässä on Immolan lentokenttä ja rajavartioston varuskunta. Museotie on pituudeltaan 19,5 kilometriä. Se alkaa Ruokolahdelta ja päättyy Miettilän kylään. Tie oli osa valtatie 6:tta vuoteen 1957 asti.



Huovintie, Köyliö (kartta)

Huovintien kangasharjulla kulkeva osa on ollut käytössä jo esihistoriallisen ajan kauppa- ja eräretkillä. Tämä helppokulkuiseen harjumaastoon syntynyt reitti palveli ensisijaisesti kaukoyhteyksiä. Huovintieksi kutsuttu tie oli osa keskiaikaista Turku-Ulvila-Pohjanmaa maantietä. Köyliössä Huovintien linjaukseen liittyy Pyhän Henrikin tie -niminen pyhiinvaellusreitti. Huovintie oli keskiajalla merkittävä reitti yhdistäen Varsinais-Suomen ja Satakunnan hallintokeskuksia, kaupunkeja ja kauppapaikkoja. Museoitu 9,5 kilometrin pituinen osuus kulkee Köyliöjärven itärantaa Kankaanpäästä Lähteenkylään.







Tulkkilan silta, Kokemäki (kartta)

Kokemäenjoen ylitykseen käytettiin 1800-luvulla veneitä ja lauttoja. Ensimmäinen puusilta rakennettiin Tulkkilaan 1893. Nykyinen silta on rakennettu 1918 sodassa tuhoutuneen puisen sillan tilalle. 90,6 metriä pitkän teräsbetonisen kolmiaukkoisen kaarisillan rakensi Helsinkiläinen Oy Constructor Ab. Silta edusti rakennusaikanaan uudentyyppistä rakennustapaa. Se onkin ensimmäisiä teräsbetonista rakennettuja siltoja Suomessa. Sillan kunto on heikentynyt viime vuosina ja sen kunnostamista suunnitellaan. Silta on nykyäänkin paikallisliikenteen käytössä.

Lankosken silta, Merikarvia (kartta)

Lankosken kivinen holvisilta rakennettiin v. 1886–1887 puisen sillan tilalle. Silta edustaa aikakaudelle tyypillistä vankkarakenteista siltatyyppiä. 1800-luvun lopulla tarvittiin vahvempia siltoja liikennemäärien kasvaessa. Sillan rakentamiseen on käytetty tuon ajan uudistusta, sementtilaastia. Valtatie 8 kulki sillan yli vuoteen 1960 asti.




Kyrönkankaan kesätie, Kauhajoki (kartta)

Kyrönkankaan kesätie on osa keskiaikaista Kyrönkankaantietä, joka kulki Ylä-Satakunnasta Kyrönjokilaaksoon. Kesä- ja talvitiet erosivat toisistaan reiteiltään. Tietä pidetään Pohjanmaan vanhimpana tienä ja se on myös osa keskiaikaista Huovintietä. Tie mainitaan v 1556 laaditussa tieluettelossa, mutta sen syntymä ajoittuu jo 1300-luvulla rakennetun Korsholman linnan perustamisen aikoihin. 1600-luvun alussa tie raivattiin ratsutieksi. Tien varteen rakennettiin Kustaa II Adolfin aikaan sotilasvartioasema kulkijoiden turvallisuuden takaamiseksi. Tie kulkee soraharjulla ja se on aikakauden huomioon ottaen varsin suoraviivainen. Museotie on pituudeltaan seitsemän kilometriä ja se päättyy Kauhannevan Pohjankankaan kansallispuistoon. Tie kulkee kansallispuiston läpi, mutta alue on eristetty puomilla.






Markkulan silta, Kihniö (kartta)

Kankarin ja Linnankylän välisellä paikallistiellä on Markkulan kohdalla ollut ainakin kaksi vanhempaa puusiltaa, jotka rakennettiin 1900-luvun alussa ja 1920-luvulla. Markkulan museosilta on rakennettu 1959. Puinen riippuansassilta oli tyypillinen siltarakenne, jota käytettiin yleisesti paikallisteillä erityisesti vuosisadan alussa, mutta niitä on rakennettu vuosisadan lopulle asti. Sillalla on maavarainen perustus ja kivitäytteiset hirsiarkut.






Mattilan silta, Alahärmä (kartta)

Lapuanjoen ylittävä Mattilan silta sijaitsee Alahärmän Voltin kylässä. Silta on kolmiaukkoinen teräsbetonista valmistettu palkkisilta. Kaiteet ovat kiinteä osa sillan kantavaa rakennetta. Aiemmin joki ylitettiin yläjuoksulla sijainneen pukkisillan kautta. Sillan virtapilarit valmistettiin v. 1914–1915 paikalle suunniteltua rautatiesiltaa varten, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti rakennustyön ja muutti suunnitelman. Virtapilarien varaan rakennettiin v.1921 valmistunut maantiesilta. Sillan rakensi helsinkiläinen v.1917 perustettu Oy Constructor Ab, joka on mm. rakentanut myös Tulkkilan- ja Mierolan museosillat, sekä Äijälänsalmen sillan Jyväskylässä.





Lapijoen silta, Eurajoki (kartta)

Eurajoen Taipaleen kylässä oleva kolmiaukkoinen kiviholvisilta on rakennettu 1600-luvulta peräisin olevalle siltapaikalle. Sillan rakennustyö huutokaupattiin ja sen sai rakennetavakseen v. 1882–1883 Panelialainen torppari Isak Pienessuo 1585 markalla. Silta on rakennettu liuskeisista luonnonkivistä, jotka on tiivistetty kiilakivillä. Holviaukot ovat matalia ja kaiteena on kivitukien varaan asennettu rautaputki. Valtatie 8:n liikenne kulki sillan yli 1950-luvulle asti.






Simonkyläntie, Simo (kartta)

Simonkyläntie on osa Pohjanlahden ympäri muotoutunutta Pohjanmaan rantatietä. Tie seuraa Pohjanlahden rantaviivaa Tornion ja Kemin kautta Oulun asti. Ruotsin valtakunnassa maantieverkko ei 1500-luvulla ylettynyt Korsholman linnaa pohjoisemmaksi. 1600-luvun alussa kuningas Kaarle IX:n Jäämeren politiikka johti toimiin Pohjanlahden ympäristön tieverkon kohentamiseksi. Osa tätä työtä oli Korsholman ja Oulun välisen ratsupolun kunnostaminen maantieksi. Tien rakentamista vauhditti Oulun kaupungin perustaminen sekä lisääntyneet sotilaskuljetukset. Tie rakennettiin kulkemaan kylien läpi ja sillä oli suuri merkitys taloudelle ja hallinnolle. Tietä käytettiin 1600-luvulla kelirikkoaikana postireittinä Tukholman ja Turun välillä. Muuna aikana posti kulki Ahvenanmaan kautta.

Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan tien rakentaminen on kestänyt yli sata vuotta ja se valmistui kärrytieksi v. 1752, jolloin Ruotsi-Suomen kuningas Adolf Fredrik matkusti tietä myöten. Tietä alettiin kutsua Kuninkaan tieksi. Suomen sodassa v. 1808 -1809 Ruotsin armeija käytti tietä vetäytymiseen. Keisari Aleksanteri I vieraili 1819 uudessa valtakunnassaan ja käytti tätä tietä käydessään Torniossa. Tie sai uuden nimen Keisarintie.





Heinäjoen silta, Pihtipudas (kartta)

Pihtiputaan kunnalliskokous päätti 1908 rakennuttaa kivisillan korvamaan vanhan puusillan. Sillan rakennustavasta, sijainnista sekä kustannusten jaosta oli vaikeaa päästä sopimukseen tievelvollisten ja viranomaisten välillä. Lisäksi sillan rakentamista lykkäsi I maailmansodasta johtunut raudan ja sementin puute. Sillan rakentamista vauhditti v. 1918 voimaan tullut Tielaki, joka määräsi yleiset tiet ja sillat valtion ylläpidettäväksi. Laki edellytti tievelvolliset kunnostamaan yleiset tiet ja sillat ennen luovutusta valtion hoitoon.

Sillan sai v. 1915 pidetyn tarjouskilpailun jälkeen rakennettavakseen Hankolainen Granit Oy, joka oli vuosisadan vaihteessa alansa suurin yritys Suomessa. Rakennustyö alkoi v.1923, mutta jo ennen sitä tievelvolliset kuljettivat kiviä sillan raaka-aineeksi usean vuoden ajan. Sillan rakennus osoittautui haasteelliseksi vedenalaisten valujen ja paineellisen pohjaveden vuoksi. Sillan paikkaa jopa siirrettiin kesken rakennustyön. Varsinainen kivityö tehtiin pääasiassa käsin. Työn suorittivat Virolahdelta saapuneet ammattimiehet ja silta edustaakin aikansa parasta kivirakennustaitoa.



Tuohon aikaan sillat pyrittiin rakentamaan kivestä, mikäli riittävän hyvälaatuista kiveä vain suinkin oli saatavilla paikkakunnalta. Silta valmistui v. 1924, mutta viimeistely- ja korjaustöitä tehtiin v. 1926 loppuun asti. Sillan hinnaksi muodostui 600 000 markkaa, jota voidaan pitää tuona aikana hyvin korkeana. Kaiken lisäksi urakoitsija kärsi työstä hiukan yli 60 000 markan tappiot.

Muita komeita siltoja ja teitä

Loppuun vielä kokoelma komeita siltoja ja teitä, osa niistä voisi olla vaikka museokohteita jonain päivänä.

Godby, Ahvenanmaa

Silta ylittää merensalmen Godbyssä VT 2:lla








Kirjalansalmi, Parainen

Silta on n. 6 kilometriä Kaarinasta Paraisten suuntaan, tiellä 180. Kirjalansalmessa on aiemmin ollut lossi. Paraisilla aloitti kalkkikaivos v. 1892. Liikenneyhteys mantereelle kävi alati tärkeämmäksi kaivoksen toiminnalle, sillä mm. maitse kuljetettavan materiaalin määrä nelinkertaistui 1930-luvulta alkaen. Kirjalansalmen lossista muodostui varsinainen pullonkaula. 1948 Paraisten Kalkkivuori Oy hankki salmeen ponttonisillan. Sillan hyöty oli rajallinen, sillä se oli kapea ja käytössä ainoastaan talviaikana. V. 1949 salmeen rakennettiin uusi niin ikään tilapäiseksi tarkoitettu ponttonisilta, joka leveämpänä mahdollisti ajoneuvojen kohtaamisen sillalla. Ponttonisilta oli kallis ylläpitää ja silta kärsi ruostevaurioista. Salmeen alettiin suunnitella riippusiltaa 1950-luvun puolivälissä.

Sillan teräsrakenteet valmisti Rauma-Repola Oy:n Loviisan tehdas. Teräsrakenteet tuotiin junalla Piikkiön asemalle, josta ne kuljetettiin meriteitse rakennuspaikalle. Uusi 260 metriä pitkä riippusilta vihittiin joulukuussa 1963. Sillan jänneväli 220 m oli pisin Suomessa aina vuoteen 1997 asti.

Syksyllä 2014 tehtiin sillalla kuormituskokeita. Kokeissa haluttiin selvittää uusien ajoneuvoyhdistelmäpainojen vaikutus sillan rakenteisiin. Kokeessa ajettiin sillalle vierekkäin kaksi 78 tonnin ajoneuvoyhdistelmää. Mittauksissa todettiin sillan kannen painuvan 30 cm.









Sementtibetonitie, Kirjala (kartta)

Kasvavat liikennemäärät edellyttivät tien 180 päällystämistä. V. 1958 Paraisten Kalkkivuori Oy tarjoutui urakoimaan ja rahoittamaan sementtibetonipäällysteen Paraisilta Kaarinan suuntaan. Tie valmistui v. 1959. Betonilaatta on leveydeltään 3,5 metriä ja sen paksuus on 18 cm. Laatan pituus vaihtelee kaarteen säteen mukaan. Laattojen välit saumattiin bitumilla. Betonipäällyste osoittautui erittäin kestäväksi raskaan kuormituksen alla, mutta päällysteen ongelmaksi osoittautui tiepohjan epätasainen painuminen, joka aiheutti laattojen reunan siirtymistä. Siirtymisestä johtuvan töyssyn saattoi poistaa ainoastaan purkamalla laatan. Tämä osuus on ainoa Suomen tieverkossa, jossa alkuperäinen sementtibetonipäällyste on yhä nähtävissä. Betonipäällystettä on myös kokeiltu mm. paikoin valtatie 110:llä, mutta laatat ovat nykyään asfalttipäällysteen alla.






Jyrängön silta, Heinola

Jyrängön virran yli kulkeva rautatiesilta valmistui vuonna 1932. Pituudeltaan se on ln. 340 metriä ja jännevälejä on 11. Siltakantta kannattavat korkeat graniittiset siltapilarit.

Kalkkisten kanava, Kalkkinen

Silta löytyy kun käännytään tieltä 3142 Kanavankulmantielle tien päästä.






Kariniemen silta, Asikkala kk

Kariniemen riippusilta on kauniilla kapealla Pulkkilan harjulla tiellä nro 314.





Kymenvirran silta, Iitti kk

Riippusilta tiellä nro 362 lähellä Iitin kirkonkylää.

Kimola, Jaala

Vanha ristikkosilta tiellä nro 362.

Kärkistensalmen silta, Korpilahti

Kärkistensalmen vinoköysisilta valmistui 1997. Sen kokonaispituus on 788 m ja hyötyleveys 11 metriä. Se on tiellä nro 610, 8 km Korpilahdelta Tammijärven suuntaan.



Äijälänsalmen silta, Jyväskylä

Äijälänsalmen kaunis silta on valmistunut vuonna 1932. Sillan rakensi Oy Constructor Ab. Sillassa on rakenteeltaan harvinainen ulokkeellinen kolminivelkaari, jossa on ulokkeiden ja maatukien välissä nivelöidyt jatkopalkit. Tällä rakenteella pyrittiin mm. välttämään painumia sekä estämään sortumaherkkien rantatörmien vaikutus sillan rakenteisiin. Silta on yksi Suomen vanhimmista paikallaan valetuista teräsbetonisilloista. Alikulkuaukon korkeus on 10 metriä korkeimmasta tulvavesipinnasta lukien.



Jyväsjärven silta, Jyväskylä

Jyväsjärven silta oli valmistuessaan v.1989 Suomen suurin liittorakenteinen silta. Sen pituus on 480 metriä ja hyötyleveys 15,5 m.



Kuusa, Laukaa

Tämä ristikkosilta rakennettiin Kemijärvelle Kemijoen sivuhaaraan, Koivuväylään v. 1951. Samaan aikaan kuitenkin rakennettiin sillan vierelle virran sulkevaa pengertä. Tämä herätti luonnollisesti kummastusta. Selitys on, että rautatien linjaukselle Kemijoen yli oli saatu lupa jo ennen sotaa, mutta se oli jäänyt toteuttamatta sodan vuoksi. Maantiepenkereelle saatiin lupa sodan jälkeen. Silta purettiin ja rata siirrettiin kulkemaan pengertä pitkin. V. 1962 tämä silta siirrettiin edelleen rautatiesillaksi Kuusaankosken partaalle ja paikalla ollut silta siirrettiin maantiesillaksi Tarvaalaankoskelle. Eli osattiin sitä kierrätystä 1960-luvullakin.



Vihantasalmen silta, Mäntyharju

Silta on tyypiltään viisiaukkoinen liimapuinen riippuansassilta, jonka tukivälit ovat 21+42+42+42+21=168 metriä. Sillan ajoradan leveys on 11,0 metriä ja kevyen liikenteen väylän leveys 3,0 metriä. Sillan kokonaispituus on 182 metriä. Alikulkukorkeus on 4,05 metriä HW:stä (ylimmästä veden korkeudesta) mitattuna. (Lähde: Tielaitos) Vihantasalmen silta valmistui v.1999.







Emäsalon silta, Emäsalo

Silta on tiellä 1513. Vanhan lossipaikan korvaava silta johtaa Tolkkisista Emäsalon saareen. Silta on n. 230 metriä pitkä ja sen alikulkuaukon korkeus on 18 metriä.

Strömman kanava, Perniö

Kanava sijaitsee tiellä 183, Perniön ja Kemiön rajalla. Strömma on ainoa paikka Suomessa, jossa on havaittavissa vuorovesi-ilmiö. Kanavalla on varsin pitkä historia. Perniössä sijainneen Teijon ruukin omistaja Robert Bremer oli löytänyt 1820-luvulla rikkaan rautamalmiesiintymän Koskinjoen (Kiskonjoki) varrelta.
Malmi kuljettiin vesiteitse Teijoon jalostettavaksi, mutta reitti oli hankala ja pitkä, koska jouduttiin kiertämään koko Kemiön saari ulkomeren kautta. Matalasta ja karikkoisesta Strömmasta ei voinut kulkea isoilla proomuilla.
Teijon ruukin uusi omistaja Viktor Zebor Bremer teki vuonna 1843 senaatille anomuksen Strömman kanavoinnista. Keisari hyväksyi hankkeen seuraavana vuonna ja Bremer sai itse rakennettavakseen kanavan. Kanavan leveydeksi tuli 9,7 m ja syvyydeksi noin 3 m.
Kanaalin yli rakennettiin 22,6 metriä pitkä rullasilta, jonka valmisti Teijon ruukki.



Se oli ilmeisesti ensimmäinen rullasilta Suomessa.
Strömman kanava vihittiin isoin juhlallisuuksin käyttöön 2. heinäkuuta 1845. Kanavalla oli suuri merkitys koko rannikkomerenkululle ja Strömmaan nimettiin oma luotsi vuonna 1852. Kanavaa laajennettiin vuosina 1896-98. Leveydeksi tuli 16,7 m ja syvyydeksi 4 m. Vanha rullasilta korvattiin kääntösillalla, jota kanavan vartija käytti veivillä.Vuosina 1967-68 rakennettiin kokonaan uusi kanava noin puoli kilometriä länteen vanhasta kanavasta. Uusi kanava on 28 m leveä ja 5,5 m syvä.







Sisällysluettelo