Karkkila, valimomuseo (2.7.2005)

Ajoin ensin Lahden katuverkossa Okeroisiin josta käännyin Nostavantielle. Nostavan suoralla näyttisi olevan oikoratatyömaa jo varsin pitkällä. Herralassa käännyin tielle 2954 joka vie Luhtikylän ja Keiturin kautta Kärkolään. Keiturissa käännyin soratielle joka vie Marttilaan. Saavuin tielle 295. Aloin ihmetellä, GT-kartta ei pidäkkään yhtä maiseman kanssa. Myöhemmin selivisi että tie on sillä kohtaa muuttunut, vaikka karttani ei vanha olekaan. Lopulta löysin oikean tienhaaran josta pääsin Metsä-Marttilaan. Mutkitteleva Marttilantie johdatti minut Koukunmaalle josta käännyin vasempaan Koukuntielle. Tämä soratie vei minua peltoalueiden halki ja hetken kuluttua ylitin tien 1431 ja jatkoin Väläkäntielle. Väläkäntiellä tuli pakollinen pysähdys kun lehmiä vietiin niitylle. Lehmät tuijottivat porukalla outoa kulkijaa. Ajoin muutaman kilometrin tietä 1471 ja käännyin vasempaan Maitostentielle. Tie alkaa sorapintaisena muuttuen parin kilometrin päässä öljysorapintaiseksi.Tien nimeksi vaihtuu Nyryntie. Tie päättyy T-risteykseen ja käännyin vasempaan tielle 2894 kohti Ridasjärveä. Hetken päästä käännyin oikealle tielle 1430 kohti Hyvinkäätä.

Tankkasin Hyvinkäällä ja jatkoin matkaa tietä 1361 Kytäjän kautta kohti Läyliäisiä. Tämä tie on myöskinmotoristien keskuudessa tunnettu mutkistaan. Tie olikin mukava ajaa runsaineen mutkineen ja mäkineen. Matkan varrella oikella puolella näkyy Kytäjän kartanon maat ja hetken kuluttua suuri Golfkenttä. Nuijamäessä käännyin oikealle tielle 132 ja Läyliäisissä käännyin tielle 134 kohti Karkkilaa. Heti kohta tuli vastaan iso teollisuushalli, jonka seinässä lukee Suomen Vahinkopalvelu. Kyseessä on vakuutusyhtiöiden omistama firma, joka myy esim. kuljetuksissa vahingoittunutta tavaraa. Päätin poiketa sisään.



Hallissa oli myytävänä kaikkea mahdollista, esim. sinappia, telkkareita, vaatteita ja rakennustarvikkeita. Aikani ihmeteltyäni jatkoin matkaani Karkkilaan.

Vierailin Suomen Valimomuseossa, jonne on kerätty näytteille monenlaista valimoteollisuuden välineistöä. Samalla poikkesin Högforsin masuuniin joka on restauroitu 1800-luvun muotoonsa. Opastettu kierros olikin henkilökohtainen, sillä kierrokselle ei ollut muita osaanottajia. Samalla alueella on kiiteänä osana myös toimiva, nykyaikainen valimo. Varsinaista ruukkialuetta ei ole, mutta joitakin rakennuksia ja koski on vielä jäljellä kertomassa vanhoista ajoista.

Lähdin Karkkilasta Porintietä pohjoiseen, hetken kuluttua käännyin Siikalantielle, joka vie Pilpalaan. Jatkoin edelleen Pilpalantielle jonka ajettuani saavuin Lopelle. Lopelta ajoin tietä 54 Riihimäelle, jossa kävin tapaamassa moottoripyöräilevää kaveriani. Jatkoin matkaa kohti Hollolaa ja kotiin palattuani matkaa oli kertynyt 283 kilometriä.














Edellinen Sisällysluettelo Seuraava