Candido "Tino"
REKISTERÖINNIT ITALIASSA v.1898-1996
REKISTERÖINNIT SUOMESSA v.1994-2007
ROTUHISTORIAA
Rakkaalla
lapsella on monta nimeä: Italian
kääpiöpystykorva ja 1700
-luvulla se tunnettiin Firenzeläisenä
pystykorvana: Joissakin koirakirjoissa Cane de Quirinalena. Virallinen
nimi on Volpino Italiano, kaikilla kielillä.
Tätä
terhakkaa ja pienikokoista rotua on kasvatettu Italiassa
ikimuistoisista ajoista asti.
Rodun alkuperää ei tarkalleen tunneta, mutta volpino
muistuttaa saksalaisia kääpiöpystykorvia.
Tiedetään ainoastaan, että jo roomalaisissa seinämaalauksissa
esiintyi volpinon näköisiä
kääpiökoiria, jotka
todennäköisesti ovat molempien rotujen
esi-isiä.
Erityisen suosittu rotu oli 1500 -ja 1600 -luvulla
aateliston parissa.
Renessanssiajan Italiassa omistajat somistivat
nämä viehättävät koirat
norsunluukoruilla.
Volpino oli myös Michelangelon koira ja Toscanan ja Latiumin ajureiden
väsymätön kumppani, joka oli valmis
ilmoittamaan äänekkäästi jokaisesta teillä kohtaamastaan vieraasta.
 |
 |
| "volpino" italialaisessa taulussa n. vuonna 1502 |
pieni koira viereisessä taulussa |
Ikivanha rotu
silti harvinainen kaikkialla maailmassa.
FCI
hyväksyi rodun vasta 27.11.1989, jonka jälkeen
volpino on aloittanut "Maailman valloituksen" myös täällä Pohjoimaissa.
Suomeen
ensimmäiset volpinot tulivat Ruotsista v.1991. Sittemmin
suurin osa tuonneista on ollut Italiasta, Norjasta ja yksi Hollannista.
Rodun kasvatus on lähtenyt
hyvin käyntiin myös täällä
Suomessa.
Tässä ihastuttavassa pienessä koirassa on sen verran
särmää, että tuskin rotu
tähdenlennoksi jää.
Näyttelykoiranakin nämä hauskat
veitikat ovat täällä Pohjoismaissa varsin
tasokkaita ja niittäneet omistajilleen mainetta ja kunniaa.
Piccolo Crande Valpolicella "Ella"
KUVAUS RODUSTA
Volpino
italianon pää on kiilamainen. Otsapenger
selvästi havaittavissa.
Silmät tummat ja eloisat ja niissä on älykäs ilme. Korvat
kolmiomaiset ja pystyt.
Häntä on hyvin tuuheakarvainen ja aina selän
päällä kannettuna.
Turkki on runsaskarvainen ja varsinkin kaulus kuin puuhkaan kiedottu.
Karvanlaatu karkeahko, joko yksivärinen valkoinen tai
yksivärinen punainen.
Runko neliömäinen. Musta pigmentti kirsussa, huulissa
ja silmien ympärillä.
Leikkaava purenta, tasapurentakin hyväksytään.
Uroksen säkäkorkeus 30 cm ja 3 cm ylitys ja alitus
sallitaan.
Narttujen säkäkorkeus 28 cm ja
3cm
ylitys ja alitus sallitaan. Paino noin 4-6 kg.
YLEISTIETOA
RODUSTA JA SEN LUONTEESTA
Volpino italiano
sopii oikeastaan kaikenikäisille kumppaniksi, niin maalle kuin
kaupunkiin. Vilkkaana ja
helposti oppivana se rakastaa toimintaa ja sopii hyvin myös
agility- ja tottelevaisuuskentille.
Reipas volpino pitää liikunnasta ja ulkoilee
mielellään, pienestä koostaan huolimatta,
ulkoiluttaja uupuu
varmasta aikaisemmin kuin iloinen volpino. Turkki on valkoisesta
väristään huolimatta varsin helppohoitoinen,
sillä
säänkestävä turkki, vesisateesta
tultuaankin, hetken ravisteltuaan turkki on lähes kuiva.
Vaikka rodun kotimaa onkin lämmin Italia, sopii volpino
erittäin hyvin myös tänne
kylmään pohjolaan.
Volpinolla on paksu turkki, joka suojaa niin liialta
lämmöltä kuin kylmältäkin.
Aikoinaan volpinot toimivat parivajakkona suurien paimentavien
Maremmano koirien (nyk. Maremmo-Arbuzzese) kanssa.
Erittäin hyvän kuulonsa ja
näkönsä ansiosta volpinot havaitsivat
nopeasti vaaran ja
ilmoittivat siitä suuremmalle ja vahvemmalle toverilleen.
Volpinolla onkin harvinaisen sosiaalinen
luonne ja se tulee erittäin hyvin toimeen
toisten koirien kanssa kuten myös muiden eläinten.
Niillä on valtava miellyttämisen tarve,
omistajiaan
ja etenkin lapsia ne rakastavat yli kaiken.
Italialaisten ihmisten rakastettavuus ja lämpö ovat
kenties saaneet aikaan sen,
että volpinostakin on aikojen kuluessa tullut
luonteeltaan avoin,
iloinen ja hyvin seurallinen, niinkuin seurakoiran kuuluukin.
VOLPINO ITALIANON ROTUMÄÄRITELMÄ SUOMEN KENNELLIITOSSA.
TERVEYSTIETOA
Volpino Italiano
on yleiseti ottaen erittäin terve rotu.
Rodussa tavataan kuitenkin yksittäisiä sairaustapauksia, kuten kaikissa muissakin
koiraroduissa.
Mitään rotua ei voi sanoa täysin terveeksi. Suurin osa volpinoista
on kuitenkin erittäin terveitä ja pitkäikäisiä koiria.
Kasvattajat tekevät parhaansa välttääkseen erilaisten sairauksien ilmenemisen kasvateissaan.
Kukaanhan ei halua kasvattaa sairaita koiria ihmisten rakkaiksi
lemmikeiksi,.
On pyrittävä ottamaan selvää sairauden
periytyvyydestä ja välttämään kyseisiä
yhdistelmiä.
Parhaimmistakin yrityksistä huolimatta sairauksia
voi
silti joskus ilmetä, koska koiran perimää ei tunneta vielä tarkoin,
eikä
sen
toimintaa pystytä täysin ennustamaan.
Jos haluamme ymmärtää
erilaisia
rodussa esiintyviä seikkoja ja pyrkiä kohti terveempiä koiria, huonotkin
asiat tulisi tiedostaa.
back
|
