Phalène kuuluu kääpiökoiriin ja on säkäkorkeudeltaan n. 28cm. Rotu on hyvin vanha, keskiajalla kehitetty (n. 1100 - 1200 -luvulla) ja ollut suosittu aatelisnaisten sylikoirana vuosisatojen ajan.
Sen kotimaiksi lasketaan nykyisin Ranska ja Belgia, vaikka Ranskaan se alun perin tuli Italiasta. Phalene oli Ranskan hovin suosikkikoiria vallankumoukseen saakka. Ruotsiin se tuli 1500-luvulla Puolasta prinsessa Katarina Jagellonican mukana, joka ensin asui Turun linnassa Suomen herttua Juhanan puolisona (myöh. kuningas Juhana III).


Phalènesta on tämän vuosisadan alussa kehitetty pystykorvainen muunnos papillon. Molemmat tunnetaan myös perhoskoirina (phalène merkitsee yöperhosta, papillon päiväperhosta). Rodun virallinen nimi on mannermainen kääpiöspanieli phalène.
Se on iloinen, vilkas ja ihmisiin kiintyvä koira. Varsinkin nuorena se on välillä lähes ylivilkas, mutta ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, joskin niitä phalene kestää erittäin hyvin ja rakastaa metsässä kirmailua. Phalènet haluavat olla jatkuvasti ihmisen lähellä ja kiintyvät omistajaansa voimakkaasti, myös sen osoittaen.


Oikein pidettynä phalènet ovat todella kilttejä ja rakastettavia, "helppoja" koiria, mutta ne ovat myös jokseenkin itsepäisiä suuren omanarvontuntonsa vuoksi kaiketi ja vaativat sen tähden omistajalta koiran kielen ja tapojen hallintaa sekä määrätietoisuutta, etteivät pääse perhelauman johtajiksi. Uroksilla ja nartuilla ei tässä rodussa ole luonteen puolesta merkittäviä eroja. Erot luonteessa ovat lähinnä yksilökohtaisia. Myös useat phalène-nartut merkitsevät reviirinsä nostamalla koipea.

Varsinkin ainoana koirana phalène voi olla ruokansa suhteen melko nirso, mutta yleensä nirsous näyttää kohdistuvan lähinnä ruokiin, joissa on vähän lihaa. Phalènet ovat vielä melko alkukantaisia ja rakastavat yleensä raakaa lihaa, hautaavat ylimääräisen ruuan (tai ainakin yrittävät) ja tekevät makuulle mennessä itselleen pesän. Ne ovat mukavuudenhaluisia ja saattavat sateella tai muuten huonolla ilmalla kieltäytyä menemästä ulos. Mm. tästä syystä ne kannattaa opettaa tekemään sisällä tarpeensa sanomalehdelle, onpa joku opettanut koiransa pissimään suoraan WC:n lattiakaivoonkin. Mukavuudenhaluisina ne myös rakastavat pehmeitä makuupaikkoja.

Oikein pidetyt phalènet eivät pure ketään, ainakaan turhaan. Puremisongelmat johtuvat yleensä siitä, että koira on päässyt lauman pomoksi ja käskee muita. Peloissaan koira voi purra siitä huolimatta, että on hyvin opetettu. Phalènet yleensä pelkäävät suurempia koiria ja sen vuoksi voivat haukkua näitä ja jopa osoittaa agressiivisuutta, jos iso koira tulee lähelle. On hyvä, jos saa koiransa luottamaan itseensä ja tottumaan isojen koirien ohittamiseen. Niitä ei saa nostaa syliin, jos ne pelkäävät, koska tämä vain vahvistaa pelkoa. Phalènet ovat tarvittaessa hyviä vahtikoiria, mutta ne voi myös kouluttaa olemaan haukkumatta.


Phalènet rakastavat vaihtelua ja aivovoimistelua, minkä vuoksi niiden kanssa kannattaa harrastaa jotain tai kouluttaa muuten vain. Hyviä harrastuksia ovat esim. agility, rauniokoiratoiminta ja jäljestys. Monet myös rakastavat matkustelua ja näyttelyitä, joissa ne pääsevät kaikkien ihailtavaksi. Ne huomaavat helposti ihmiset, jotka niitä rakastavat ja jotka eivät niistä pidä. Phalènet ovat lisäksi temperamenttisia ja ne voivat olla hyvin herkkiä tai hieman herkkiä ja kovapäisiä yhtä aikaa. Yleensä ne eivät ole paukkuarkoja.


Phalènen turkki ei ole vaikea hoitaa, joskin se on jonkin verran kiinni karvan laadusta. Hapsukarvoihin tulee takkuja helpommin ja ne on hyvä kammata säännöllisesti. Turkille riittää harjaus n. kerran viikossa ja pesu jopa kerran kuukaudessa tai oman maun mukaan harvemmin. Koiralla ei ole alusvillaa ja tästä syystä koira voi palella talvella. Pesun jälkeen koira on hyvä föönata, jos on vilustumisvaara. Muuten oikeanlaatuista turkkia ei tarvitse laittaa mitenkään. Liian pehmeä turkki (joka myös usein kasvaa pidemmäksi) menee usein pesun jälkeen jonkin verran kiharaan ja siihen on hyvä käyttää runsaasti hoitoainetta ja föönata jos aikoo estää kihartumisen. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä, ihonmyötäistä ja kiiltävää, hieman jäykkää.


Kaikki värit on sallittu, kunhan pääväri on valkoinen. Valkoinen piirto päässä on toivottava, mutta sen puuttuminen ei ole virhe. Yleisimmät värit ovat valko-soopeli (ruskea, jossa mustat karvanpäät), kolmivärinen ja valko-musta.


Luppakorvista huolimatta rodulla ei ole korviensa kanssa yleensä terveysongelmia, koska ne ovat jonkin verran irti päästä, eivät siis kuten spanielin korvat ja ovat myös näitä lyhyemmät (hapsut tosin ovat pitkät, mutta korvat niiden alla eivät). Ongelmia saattaa sen sijaan olla hammaskiven ja ientulehduksen kanssa, mutta sen voi pitkälti välttää harjaamalla hampaat pari kertaa viikossa ja antamalla puhdistavia puruluita.

Phalèneilla esiintyy lähinnä kahta perinnöllistä sairautta: polvivikaa (patella luxatio) ja PRA:ta, joka sokeuttaa koiran iän myötä. Pennunostajan kannattaa aina pyytää vanhempien silmä- ja polvitarkastuslausunnot nähtäviksi ja kysyä PRA:n suhteen mitä kasvattaja tietää pennun sukutaulussa olevista koirista (koira voi olla PRA:n kantaja, eikä sitä merkitä silmätarkastuslausuntoon). Jalostusohjesäännön mukaan vanhempien polvituloksien tulee olla yhteensä enintään 0+1, eli käytännössä toisella 0+0 eli terveet polvet ja toisella saa olla toisessa polvessa lievä vika, eli 0+1. Nämä sairaudet eivät ole kovin yleisiä, joskin patella luxatiota esiintyy useammin. PRA on phalèneilla hyvin harvinainen.


Rotuyhdistys Suomessa: Suomen Papillon ja Phalène -yhdistys, sekä rotuyhdistyksen alainen Phalène-kerho. Rekisteröinnit ovat Suomessa toistaiseksi olleet aina alle 100kpl/vuodessa, joskin rotu on vuonna 1997 jälleen 100 suosituimman listalla.