Tervetuloa sivuillemme!

Begbie on pieni kotikenneli Tampereella ja kasvatan mieheni ystävällisellä tuella pienimuotoisesti Bichon Friseitä ja Skotlanninterriereitä.

Ensimmäisen Bichon Frisen SWEET'N ROSY BETTI "Mimmi" hankimme 1999 ja Mimmi teki kahdet pennut. Mimmi oli yli 11 vuotiaanakin niin eloisa koira, että Mimmin sairastuminen maksakasvaimiin yllätti meidät täysin. Suruksemme jouduimme luopumaan Mimmistä elokuussa 2008. Vuonna 2005 hankin varsinaiseksi jalostusnartuksi "Armin" Fin Mva SEMPRE LIBERA HANDS FREE. Armi on nimensä mukaisesti osoittautunut todelliseksi missiksi ja sydänten valloittajaksi. Kiitos Eeva Simolalle tästä erinomaisesta nartusta!

Meillä ei ollut aikomustakaan vaihtaa rotua, mutta Skotlanniterrieri TÄHTIRATA BLACK ROSE "Manta" sulatti sydämemme. Pitkäaikaisena haaveena oli löytää Mantan rinnalle vehnänvärinen skottiuros ja puolentoista vuoden etsinnän jälkeen saimme hankittua "Väinön" MELKIY BES RAHAT LUKUM. Skotlanninterriereiden kasvatuksen aloitin Mantalla ja Väinöllä 2004.

Nämä kennelimme koirat, myös pennut, elävät ja kasvavat rakastettuina perheemme jäseninä kotonamme.

HISTORIAA


Iloisiin lapsuusmuistoihini kuuluvat vanhempani hankkimat terrierit. Black&Tan-värinen Australianterrieri Ami oli innokas retkeilijä ja telttailija kuten isäntäväkensäkin. Luonteeltaan Ami oli herkkä ja todella kiltti.

Ensimmäisen oman koirani, vehnänvärisen Cairnterrierin Zanyn, sain 15-vuotiaana. Zanyn kanssa kävin rotuyhdistyksen trimmauskursseilla ja jo 15-vuotiina trimmasin koirani itse. Vaikka Zany oli ärhäkkä sisupussi ja pisti hanttiin vähän joka asiassa, se antoi hyvin trimmata itsensä ja nyppiä pään, korvat ym. Kotoa pois muutettuani vanhempani hankkivat eläkepäivien lenkkikaveriksi vielä Winston-nimisen Westien.

Seuraava koirani olikin yhteisesti mieheni kanssa hankittu sileäkarvainen kettuterrieri Huli. Oli suuri suru, että mieheni tuli tälle koiralle allergiseksi ja jouduimme luopumaan siitä. Emme luovuttaneet, vaan kokeilimme v. 1996, sopisiko Bichon Frise rotuna meille. Allergiaa ei onneksi ilmennyt. Skotti tuli meille oikeastaan vähän vahingossa v. 2000, kun otimme 3 kk:n ikäisen mustan narttupennun hoitoon, kunnes se löytäisi kodin. Tästä vahingosta olen ikionnellinen, sillä pentua emme tietenkään raaskineet antaa pois ja Manta löysi meiltä etsimänsä kodin. Myöhemmin se sai kaverikseen vehnä-Väinön.

Kennelliiton järjestämän kasvattajan perustutkinnon suoritin keväällä 2003 ja jatkotutkinnon saman vuoden syksyllä, jonka jälkeen anoin omaa kennelnimeä ja vanha skottilainen sukunimi BEGBIE meni läpi. Olen Suomen Kennelliiton jäsen ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen vuonna 2003. Olen myös Bichon Frise ry:n, Skotlanninterrierikerho ry:n, The Scottish Terrier Club (England) ja SuKoKa ry (Suomen Koirankasvattajat ry) jäsen.

Skotlanninterrierikerhon hallituksessa olen toiminut vuodesta 2006 lähtien ja vuosina 2007-2013 toimin yhdistyksen sihteerinä. Olen ollut myös Bichon Frise ry:n hallituksen varajäsen vuonna 2006.