Kuvat talosta ja navetasta syksyllä 2004
Krookuksia keväällä 2005
Katja & veljentytär Anni (s.13.8.2007)
Pihapihlaja parhaimmillaan
 

MARSUKASVATUKSENI HISTORIAA

Jospa ensin kertoisin siitä miten marsuharrastukseni sai alkunsa. Elettiin vuotta 1990 ja minun teki kovasti mieli uutta lemmikkiä sen jälkeen kun koiramme oli sairauden vuoksi jouduttu lopettamaan. Pohdin pitkään ottaisinko marsun vai gerbiilin, mutta eräällä tutulla oli juuri syntynyt marsupentue, jota päätimme sitten kaverini kanssa mennä katsomaan. Varasin pentueesta itselleni kolmivärisen naaraan, Emman. Ihastuin ikihyväksi Emman luonteeseen, ja siitä tuli perheemme maskotti ja todellinen ilopilleri. Puoli vuotta myöhemmin näin eräässä eläinkaupassa kauniin d.e golden värisen risteytysmarsunaaraan, jonka päätin hankkia siltä seisomalta Emman kaveriksi. Essin kanssa kiersimme aikoinaan paljon pet-näyttelyitä ja hänestä tuli näyttelyvoitoillaan legenda jo eläessään. Valitettavasti kumpikaan näistä kahdesta marsusta ei enää ole ilonani, sillä Essi nukkui pois eräänä yönä 6,5 vuotiaana ja Emma jouduttiin alkuvuodesta -98 nukuttamaan ikiuneen 8 vuoden ikäisenä.

Aloin hiljalleen kiinnostua puhdasrotuisista marsuista sekä niiden kasvatuksesta, ja ensimmäisen rotumarsuni, pitkäkarvaisen texeluroksen, hankin loppuvuodesta 1992 Zeeland's marsulasta. Minun tarinani on varmaan harrastajille aika yleinen ja monille tuttu; ensin hankin marsuja ihan lemmikiksi, sitten innostuin pet-näyttelyistä ja lopuksi harrastus siirtyi rotumarsuihin! Myöhemmin hankin "Nessalle" sitten kaksi naarasta seuraksi ja ensimmäinen, kauan kaivattu ja odotettu poikue syntyi sitten toukukuussa 1994, josta syntynyt texel uros Aniara's Aramis valmistui myös muotovalioksi. Kasvattajanimianomukseni hyväksyttiin loppuvuodesta 1993 ja aloitin kasvatustyöni siis pitkäkarvaisilla texel- sekä sheltieroduilla. Myöhemmin hankin myös alpakkapariskunnan Ruotsista.

Kun Kati Kiviharju (Waltzing Matildas) päätti lopettaa kasvatustyönsä, minulla oli ilo jatkaa hänen työtään goldenväristen sileäkarvaisten, englannincrest - ja satiinimarsujen parissa. Niinpä suurin osa Katin kasvatuseläimistä matkasi Nokialta meille keväällä 1995. Ensimmäinen sileäkarvainen poikue syntyi jo saman vuoden toukokuussa. Koska pitkäkarvaiset rodut ovat erittäin suuritöisiä turkkinsa takia, päätin hiljalleen luopua niiden kasvatuksesta ajanpuutteen vuoksi vuoden -96 lopulla, ja keskittyä vain sileäkarvaisiin marsuihini. Goldenini olivat peräisin, kotimaisten kasvattajien lisäksi myös Ruotsista sekä Norjasta.

Ensimmäiset saffronmarsut syntyivät yllätyksekseni golden-värisestä pariskunnasta marraskuussa 1995, ja siitä lähti innostus myös niiden kasvattamiseen. Juuri tästä pentueesta ovat peräisin marsulani kiintotähdet FIN MVA Aniara's Kanjoni sekä FIN & S MVA GG-96 GG-97 Aniara's Kaljaasi. Koska Suomen saffronkanta on todella suppea, olen saanut myöhemmin uutta verta linjoihini Englannista, Tanskasta, Norjasta sekä Ruotsista.

Vuoden 1996 lopulla hankin yhden p.e white pariskunnan Ruotsista ja näin alkoi innostukseni valkoisiin marsuihin. Syksyllä 1997 minulle tuli Ruotsista myös creamuros. Myöhemmin olen lisäsin p.e white ja cream marsujen määrää ja kasvatin niitä myös satiinina ja satiinicrestinä.

Self Red marsut tulivat minulle vahingossa, sillä toin trion niitä Suomeen eräälle aloittelevalle kasvattajalle syksyllä 1997, mutta koska hän päätti myöhemmin luopua kaikista eläimistään, niin redit päätyivät takaisin minulle. Redini olivat kotoisin Englannista ja Ruotsista, mutta myös jokunen oma kasvattikin löytyi.

Self blackeihin ihastuin eräällä näyttelymatkalla Tanskassa. Siltä reissulta lähti mukaani self black uros Medusas Joker. Sittemmin hankin lisää mustia Ruotsista, Suomesta ja Englannista niin sileäkarvaisena kuin englannincrestinäkin.

Abessiinialaiset tulivat mukaan kuvioihin vuonna 2000 kun sinä syksynä pidetyssä Nordicissa Norjassa oli myytävänä d.e golden roan naaras. Näyttelytin naarasta aikani ja kun oli aika astuttaa hänet niin ostin abyuroksen Ruotsista. Sittemmin aby kanta on vahvistunut ja uusia jalostuselämiä on tullut niin Ruotsin huippukasvattajilta kuin Englannistakin.

Rotu jota olen aina ihaillut on amerikancrest kaikissa väreissä. Jossain vaiheessa lähti kipinä siitä, että tähänkin rotuu olisi kiva jossain vaiheessa tutustua. Olin yhteydessä erääseen ruotsalaiseen kasvattajaan ja kun hän päätti luopua osasta kasvatuseläimistään, niin Suomeen matkasi kevättalvella 2002 trio mustia jenkkinaaraita sekä saman rotuinen urospentu. Koska amerikancrest on äärimmäisen vaikea rotu kasvatta ja vaatii paljon eri tasoisia jalostuseläimiä, päätin kysyä josko Minna Lintonen (MyWay) olisi kiinnostunut kasvattamaan niitä yhdessä kanssani. Näin lähti yhteistyömme marsujen parissa ja tulostakin syntyi. Minnan lopetettua mustien amerikancrestien kanssa, iso osa hänen jalostuseläimistään matkasi minun luo. Uusin projektini on jalostaa saffron amerikancrestiä. Sitä varten hankin p.e golden jenkin Englannista jolla yritin hankkia vähän lisää valkoista saffroneiden vresteihin. Tulostakin on tällä saralla tullut.

Jossain vaiheessa mukaan kuvioihin on tullut moniakin nonself variaatioita jotka ovat minulle uudempia tuttavuuksia; silver argente, lemon argente, tortoishell & white ja tricolor. Ne ovat haastavia ja mielenkiintoisia kasvattaa.

Pääosa marsuistani on tällä hetkellä saffroneita eri variaatioissa; self englannincrest, satiini, amerikancrest ja roan. Muita variaatioita on vähäisemmässä määrin.

Kasvattini ovat pärjänneet näyttelyissä hyvin ympäri Pohjoismaita; olen kasvattanut yli 60 muotovaliota, osa kasvateistani on saavuttanut valionarvon myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Kasvattejani asuu Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Venäjällä. Mielenkiintoiset, mutta vaativat tuomarointitehtävät ovat vieneet minua ympäri Pohjoismaita ja Venäjää.

Siitä, että olen kasvattanut lukuisia eri värejä ja rotuja näiden vuosien aikana on ollut paljon hyötyä myös toimiessani ulkomuotoluokan tuomarina. Kasvattaminen avartaa näkemyksiä eri roduista sekä auttaa ymmärtämään eri ikäkausien kehitysvaiheita.Tavoitteeni kasvattajana on luoda mahdollisimman terveitä ja lähellä rotumääritelmää olevia eläimiä. Unohtaa ei myöskään saa eläinten luonetta, mikä on erittäin tärkeää, koska marsun ensisijainen tarkoitus on olla perheen rakastettu lemmikki eikä suinkaan pelkkä näyttelytähtönen tai siitoseläin. Pentujen käsitteleminen pienestä pitäen on todella tärkeää, jotta ne myös aikuisena luottavat ihmiseen ja ovat sosiaalisia. Tällaisen eläinmäärän hoitaminen tuntuu välillä kokopäiväiseltä työtä....ilman palkkaa tosin....mutta on kaikin puolin erittäin antoisaa ja rikastuttavaa. Kun annoin tälle harrastukselle pikkusormeni, on se vienyt koko käden, eikä elämää ilman marsuja ja muita veijareita voisi enää kuvitella !

Tällä hetkellä suurin osa ajastani menee eläinlääkärityöhön, jossa viihdyn erinomaisesti. Liikenevä vapaa-aikani kuluu niin marsujen, kanien, koiran ja kissojen hoitamiseen. Minut voi myös bongata lähes jokaisesta marsu- ja kaninäyttelystä. Kissojen kanssa olen käynyt myös kotikissanäyttelyissä. Toukokuussa 2008 sain kasvattajanimen myös kaneille.