Suomen kielen synty kartalla / The birth of Finnish language on the map



Monet ovat kaipailleet suomen kielen esimuotojen sijoittamista kartalle ja aikaan, joten täytän nyt tuon aukon tällä graafisesti karkealla karttasarjalla. Kartat ovat pelkästään suuntaa-antavia, eikä sijainteja ja vuosilukuja pidä ottaa kiveen hakattuina. Näkemys perustuu tämän vuosituhannen suomalaisen uralistiikan tuloksiin; lähteitä löytyy kirjoituksestani Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 2).

Many people have asked after the map showing the time and place of the pre-forms of the Finnish language, and with this graphically rugged set of maps I now fulfill the gap. The maps are only directional, and none of the locations nor dates should be taken as accurate. The presented view is based on the results of the Finnish uralistics at the present millennium; sources are listed in my article Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 2) [The continuity arguments and the spread of Saami language (PART 2)]

Tässä vaiheessa (pian toisen vuosituhannen jaa. alettua) kaikki suomen kielen nykyiset murteistot olivat syntymässä tai syntyneet. Suomen kielen taustalla on kolme ensisijaista itämerensuomalaista muinaismurretta (muinaiskarjala, muinaishäme ja muinaispohjoisviro), joiden sekoittuessa syntyi kaksi toissijaista murretta (muinaissavo kahden ensimmäisen ja muinaissuomi kahden viimeisen pohjalta).

At this phase (soon after the beginning of the second millennium AD) all the present dialects of Finnish language were born or about to be born. There are three primary Finnic dialects behind the Finnish language (Old Karelian, Old Tavastian and Old North-Estonian), by the mixing if which were born the two secondary dialects (Old Savonian on the foundation of the two first and Old Finnish on the foundation of the two latter).

Pohjalaismurteiden vanhin juuri on muinaishämäläinen, mutta pian myös varsinaissuomalainen ja karjalainen vaikutus ulottui niihin. 1400-luvun lopulta alkaen savolaismurteet levisivät suureen osaan Keski- ja Itä-Suomea. Joutuminen Ruotsin hallintaan (1300-luvun alussa) ja yhteinen kirjakieli (1500-luvun alusta) mahdollistivat erilähtöisten itämerensuomalaisten kielimuotojen päätymisen yhden kielen, suomen, murteiksi. Suomen kielen itämurteisiin lasketaan savolaismurteet ja läntisimmät karjalaismurteet, länsimurteisiin taas hämäläis-, varsinaissuomalais- ja pohjalaismurteet.

The oldest root of the Ostrobothnian dialects is Old Tavastian, but soon also the Finnish proper and Karelian influence reached them. From the end of the 15th century the Savonian dialects spread to the large part of Central and Eastern Finland. The subjugation to Sweden (at the beginning of the 14th century) and the common literary language (from the early 16th century) made it possible for different Finnic vernaculars to end up as the dialects of one language, Finnish. In the eastern dialects are counted the Savonian and the westernmost Karelian dialects, while in the western dialects are counted the Tavastian, Finnish proper and Ostrobothnian dialects.




Edelliselle sivulle
Seuraavalle sivulle

Takaisin pääsivulle