Vielä jatkuvuusteorioista

Jaakko Häkkinen
(27.1.2006)



Elämme jatkuvuusteorioiden luvattua aikaa: arkeologiseen ja/tai geneettiseen jatkuvuuteen vedoten yhä lukuisampi joukko tutkijoita argumentoi myös kielellisen jatkuvuuden puolesta. Valitettavasti vain arkeologinen jatkuvuus ei todellisuudessa vastaa kielellistä jatkuvuutta.

Seuraavassa etsin syitä jatkuvuusteorioiden suosiolle.

Jatkuvuusteorioiden kohdalla on huomionarvoista, että ne ovat pääasiassa sellaisten arkeologien rakennelmia, joilla ei ole juurikaan kielellisten realiteettien tuntemusta. Ehkä parhaan esimerkin tästä tarjoaa Mario Alinei, joka Paleoliittisen Jatkuvuusteoriansa kautta hyökkää perinteisen indoeurooppalaisen kielen leviämistä koskevan teorian kimppuun.

Paitsi että Alinein käsitykset perinteisestä teoriasta näyttävät olevan pahasti ajastaan jäljessä ja lisäksi sangen mustavalkoisia. Niinpä Alinei hyökkää Kurgaaniteoriaa vastaan näin: "Vaikka monet indoeuropeistit ovat haluttomia sitä myöntämään, tällainen ajoitus, kuten myös sen taustalla oleva skenaario, voidaan nyt hylätä perusteettomana. Arkeologian viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana keräämä todistusaineisto todistaa, ettei Euroopassa ole havaittavissa minkääänlaisia suurimittaisia invaasioita, ja keskeytymätön jatkuvuus ulottuu useimmista kupari- ja pronssikauden kulttuureista neoliittiseen kauteen, ja useimmista neoliittisista kulttuureista mesoliittiseen ja myöhäispaleoliittiseen kauteen."

Kuinka ollakaan, nykyinen kurgaaniteoria (jonka mukaan indoeurooppalaista kieltä puhuttiin alun perin Mustanmeren pohjoispuolisilla aroilla neljännellä vuosituhannella eaa.) ei liity oikeastaan mitenkään sotaisiin invaasioihin eikä joukkomuuttoihin tai kansainvaelluksiin. Kyse on oikeastaan vain kielenvaihdosta: alkuperäiset eurooppalaiset omaksuivat uuden, indoeurooppalaisen kielen.

Nykyään tiedetään, että kielenvaihto on hyvin tavallinen ilmiö, eikä siihen suinkaan aina liity massiivista geneettistä tai kulttuurista vaikutusta. Tämä on välittömästi selvää jo kun tarkastellaan ekspansiivisten kielikuntien geneettistä diversiteettiä: ei ole olemassa mitään yhteistä uralilaista tai indoeurooppalaista "rotua" - näihin kielikuntiin kuuluvia kieliä puhuvat väestöt ovat fyysisesti ja geneettisesti heterogeenisiä. Tällainen diversiteetti selittyy ainoastaan olettamalla, että kielenvaihtoon ei ole liittynyt laajamittaista geenivirtaa.

Tilanne on aivan vastaava myös arkeologisessa yhteydessä. Kuten olen muissa kirjoituksissani esittänyt, arkeologinen jatkuvuus on ilmeinen osapuilleen kaikkialla. On myös selvää, kun puhutaan niinkin laajoista alueista kuin uralilaisen ja indoeurooppalaisen kielikunnan kohdalla, että kielikuntiin luettavat kulttuurit ovat hyvin erilaisia: nehän ovat kukin paikallisen kehityksen tulosta, kuten jatkuvuutta painottavat arkeologit argumentoivat. Tämäkin seikka voidaan selittää ainoastaan olettamalla, ettei kielenvaihtoon ole liittynyt laajamittaista kulttuurivirtaa.

Kieli näyttääkin oikeastaan olevan jonkinlainen kelluva tekijä, ainakin siinä mielessä että kielellinen ekspansio voi toteutua jopa ilman geneettisiä tai kulttuurisia jälkiä. Väestöt voivat siis teoriassa säilyttää alkuperäisen geeniperimänsä ja kulttuurinsa ja silti vaihtaa kielensä uuteen.

Käytännössä kuitenkin kielen leviämisen toisenkielisen väestön keskuuteen selittää prestiisiasema, vaikka emme voikaan sen paremmin ennustaa kuin taannustaakaan sitä, mikä tekijä kulloinkin tämän prestiisin aiheuttaa. Niinpä voimme vain arvailla, mitkä ovat todelliset syyt indoeurooppalaisen ja uralilaisen ekspansion takana. Silti faktana pysyy, että nämä ekspansiot ovat kiistatta tapahtuneet, minkä osoittaa jo silmäys Euraasian kielikarttaan. Prestiisin saattaa aiheuttaa jokin esineelliseen kulttuuriin liittyvä keksintö, jolloin kielenvaihdosta voidaan katsoa jäävän jälkiä arkeologiseen aineistoon.

Tiivistäen voidaan sanoa, että kielentutkijoiden puhuessa kielen ekspansiosta (eli kielen leviämisestä laajemmalle alueelle) he eivät puhu invaasioista tai massamigraatioista. Luonnollisestikin menneisyydessä on saattanut tapahtua tällaisia väestöliikkeitä, mutta kielellinen ekspansio ei missään nimessä edellytä niitä.

Tästä syystä agumentilla, ettei jollakin alueella ole merkkejä invaasioista tai massamigraatioista, ei ole minkäänlaista vaikutusta teorioihin kielen ekspansiosta - kyseessä ei siis ole vasta-argumentti. Niin kauan kuin teoriat kielten ekspansioista perustuvat kielelliselle todistusaineistolle, niitä ei voida kumota arkeologisella todistusaineistolla.

Tämä ilmeinen seikka on jäänyt havaitsematta Alineilta ja kaikilta muiltakin tutkijoilta, jotka tekevät päätelmiä kielestä muiden tieteenalojen kuin kielitieteen keinoin.




Edelliselle sivulle
Seuraavalle sivulle

Takaisin pääsivulle