Beauceron – Beaucenpaimenkoira
Alla oleva kirjoittamani kirjoitus beussista on julkaistu palveluskoirat lehdessä 6/2011


Beussi, punasukka, berger de beuce - rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä sanonta pitää paikkansa beauceroninkin kohdalla.

Chien de Beauce (Beaucen koira), Beauceron ja Bas-Rouge (”punasukka”) ovat nimiä, joita käytettiin 1800-luvun lopulla kuvaamaan ikivanhoja ranskalaisia tasankopaimenkoiria. Näitä koiria kasvatettiin ja valittiin jalostukseen erityisesti niiden laumanajo- ja laumanvartioimiskyvyn perusteella. Ne olivat keskenään samantyyppisiä, niillä oli sileäkarvainen naama, kova ja lyhyt karva sekä typistetyt korvat. Rungossa oli punaiset merkit, erityisesti kaikkien käpälien kärjessä olevat merkit saivat sen ajan kasvattajat kutsumaan koiriaan ”punasukiksi”. Karvapeite oli tavallisesti musta punaisin merkein, mutta joukossa oli myös harmaita sekä yksivärisiä mustia, jopa yksivärisiä punaruskeitakin koiria.

Beauceron rantautui Suomeen vasta 1990 -luvun alussa, joten rotuna se on vielä meillä suhteellisen tuore. Tähän mennessä Beauceroneja on Suomessa rekisteröity noin 1000 kpl ja niiden lisäksi tuontikoiria on reilut 100 kpl. Suomessa pentuja on syntynyt viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 54 kpl vuodessa.

Ei voida sanoa, että rotu olisi jaettu näyttely tai käyttölinjaisiin, kuitenkin yleisesti pidetään tiettyjä sukulinjoja enemmän käyttölinjaisina, johtuen siitä, että kasvattajat ovat painottaneet kasvatustyössään eri ominaisuuksia. Rodun pariin Suomessa on viimeisien vuosien aikana tullut useita uusia kasvattajia ja tulevaisuus tulee näyttämään, mihin suuntaan kukin kasvattaja lähtee jalostustyötään rakentamaan eli millaisen painoarvon käyttöominaisuudet rodussa tulevat jatkossa saamaan.

Rotumääritelmässä kuvataan beussia sanoin: luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton. Vakaviksi virheiksi katsotaan aggressiivisuus sekä voimakas arkuus.

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että beauceron on luonteensa puolesta kaikissa arkielämän tilanteissa luotettava sekä nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin soveltuva koira, kuten rodun jalostuksen tavoiteohjelmassa sanotaan. Rodun luonnetta tarkastellessa pitää muistaa myös rodun vuosisatoja vanha historia sekä sen alkuperäinen käyttötarkoitus. Beauceronhan ei ole ollut pelkästään laumaa ajava paimen, vaan myös laumaa vartioiva ja suojeleva koira.

Tällä hetkellä suurin osa kasvattajista luonnetestaa tai MH – kuvaa jalostukseen käytettävät yksilöt, mikä on auttanut myös beauceronia rotuna eteenpäin, esimerkiksi vaikka äänialttiita yksilöitä näkee vielä joskus, niin suunta on kääntynyt parempaan päin. Luonnetestien lisäksi suosittuja ovat myös Suomen Beauceron Ry:n järjestämät jalostustarkastukset, johon tänäkin vuonna osallistui 74 koiraa.

Luonnetestituloksia tarkastellessa huomaa rodun vahvuuksia ja puutteita. Suurin osa beusseista saa taisteluhalusta ja tempperamentistä vähintään +2 tai +3. Puutteita vuorostaan näkyy toimintakyvyn puolella siten, että suurin osa testatuista koirista on saanut toimintakyvystä +1, kun tavoitteena olisi +2.


Terveydestä

Beauceronille PEVISA:ssa kuuluvat tällä hetkellä pakollisina lonkka- ja kyynärnivelkuvaukset. Terveiden lonkkien raja-arvona pidetään C:tä ja kyynärien osalta vaaditaan kuvaustulos. Lonkkatilastot näyttivät vielä 1990 -luvulla melko huonoilta, mutta kehitys on ollut sittemmin mukavaa seurattavaa. Kun 1990 -luvulla koiria kuvattiin 199 kpl (53 % syntyneistä) oli niistä A ja B lonkkien osuus 52%. 2000 -luvulla kuvattuja koiria oli 332 kpl (62 % syntyneistä) ja niistä A ja B -lonkkien osuus nousikin jo 78 %:iin. Oikean suuntaista kehitystä on tapahtunut samalla tavalla myös kyynärniveltilastoissa. Voidaankin todeta, että rodun kohdalla PEVISA on purrut ja seuraavaksi voisi pohtia pitäisikö PEVISAN piiriin ottaa jatkossa myös selkälausunnot? Selkälausuntojen mukaan ottamista tukevat mm harrastajien parista kuuluneet toiveet sekä Suomen Beauceron Ry:n toista kertaa beussien omistajille toteuttama terveyskysely, josta ilmeni mm että kuvattujen koirien selissä oli havaittu jonkun verran erilaisia terveysongelmia. Kyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 131 kpl ja kun vastauksista 15 % käsitteli jo kuolleita koiria, niin kyselyn perusteella beussien iäksi keskimäärin (Suomessa) määriteltiin 12+.

Yleisimpiä sairauksia beuceronilla ovat luuston kehityshäiriöt sekä kasvaimet. Tällä hetkellä muiden sairauksien osalta tilanne ei ole huolestuttava. Loppupeleissä beussienkin terveys on paljolti kiinni kasvattajien tietotaidosta ja moraalista; halusta kasvattaa tervettä sekä kestävää harrastuskoiraa, tietoa on nykyään paljon, nyt se pitää vain valjastaa käyttöön.


Beussi harrastuskoirana - mukava kaveri moneen menoon

Rodun kotimaassa ranskassa beauceronilla viimeisien vuosikymmenien aikana harrastettu useita eri lajeja. Suosituimpana on ringsport, mutta uudet lajit valtaavat alaa, kuten esimerkiksi agility ja toko.

Ranskassa beauceronilla on vahvat perinteet myös paimennuksen parissa ja edelleenkin näkyy yksilöitä satapäisen lammasjoukon uutterana paimentajana. Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että beauceron toimi ensimmäisessä maailmasodassa pelastuskoirana.

Beauceron on parhaimmillaan monipuolinen, kestävä ja moneen lajiin soveltuva harrastuskoira joka kestää erinomaisesti eri sääoloja kylmästä kuumaan. Fysiikaltaan beussi käy hausta agilityyn tai jopa vesipelastukseen. Kooltaan rodun yksilön tulee olla vankka, hyvärakenteinen ja lihaksikas. Uroksien säkäkorkeus 65–70 cm välillä ja narttujen 61–68 cm.

Suomessa PK-kokeissa beusseja käy eniten haussa, seuraavaksi metsäjäljellä ja näiden lisäksi on vuosien varrella tehty muutamia tuloksia viestissä, suojelussa sekä etsintäkokeessa. Suomen palveluskoirakokeissa beussit tekivät tuloksia 1990 -luvulla 138 kpl. 2000 -luvulla noustiin jo 414 PK-tulokseen, tosin tänä aikana kantakin on kasvanut merkittävästi.

Käyttövalioita on tällä hetkellä 3 hausta ja 5 metsäjäljeltä. Ensimmäinen käyttövalion arvo saavutettiin hausta vuonna 1996.

Koulutuksessa beauceron ei ole se kaikkein helpoin rotu, ehkäpä jo siitäkin syystä, että rotu kehittyy aikuiseksi huomattavasti hitaammin kuin monet muut suositut palveluskoirarodut. Urokset kehittyvät keskimäärin 4 -vuotiaiksi saakka, joten leikkisästi voidaankin todeta, että hätähousujen on ehkä parempi valita jokin muu rotu. Beauceronin koulutuksessa ohjaaja tarvitsee siis pitkää pinnaa niin kuin pitkäjänteisen koulutustavankin; toistot ovat avainasemassa, eli uusia asioita pitää jaksaa toistaa riittävästi. Kun perustyön tekee kunnolla, myös sen tulokset palkitsevat. Joten usein käykin niin, että beussin kanssa harrastaessa ohjaajan rajat tulevat ensin vastaan, koiran fysiikka, tahto tehdä ja koulutettavuus kyllä riittäisivät enempäänkin.

Beusseilta löytyy mm erinomainen taistelutahto, joka oikein hyödynnettynä synnyttää loistavan moottorin lajiin kuin lajiin. Saalisvietin osalta rodussa taas on suurta vaihtelua, osalla sitä on jopa liiaksi asti, toisilla taas ei juuri lainkaan. Jalostusvalinnoissa saalisvietti tulisi huomioida, se kun on helpoin hyödyntää koulutuksessa, varsinkin aloittelevalle harrastajalle saalisvietitön koira saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Iso etu beusseissa harrastuskoirina on sopiva kovuus, joten ne ovat myös kouluttajalleen armollisia; pienet varpaille astumiset tms. eivät tottelevaisuusharjoituksissa jää koiran mieltä painamaan ja iloinen tekeminen jatkuu pikkuhaavereista huolimatta.

Kotioloissa Beauceron on koko perheen koira ja haluaa olla aktiivisesti mukana arjessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että beussin koulutus on aloitettava heti pennusta, koska muuten lopputulos on nopeasti kuriton kotia tuhoava koira.

Positiivisena kehityksenä on mainittava myös se, että viime vuosina rotu on alkanut näkymään entistä enemmän sekä koulutuskentillä että palveluskoirakokeissa. Palveluskoiraharrastajan näkökulmasta katsottuna pennutuksessa ihanteellisin yhdistelmä olisikin sellainen, missä molemmat vanhemmat ovat suorittaneet koulutustunnuksen jossakin palveluskoiralajissa. Vaikka tulokset eivät periydykään, niin kyllähän ne tuovat pennun ostajalle tärkeää lisätietoa kyseessä olevien yksilöiden koulutettavuudesta ja ominaisuuksista. Toivottavaa olisi myös se, että beussia harkitseva ohjaaja tutusuisi olemassa oleviin tietokantoihin (esim. Koiranet) sekä Suomen Beauceron Ry:n sivuihin, ennen uuden harrastuskaverin hankintaa.


Teksti: Marjo Alanen

Lähteet:
Beauceronien jalostuksentavoiteohjelma
Suomen Beauceron Ry:n terveyskysely
Rotumääritelmä
KoiraNet