KENNEL AGRARIUM

susanna.neva (@) gmail.com (poista välilyönnit)
Puh. 040-702 7875

KUINKA KAIKKI ALKOI JA ETENI TÄHÄN PÄIVÄÄN

Perheemme ensimmäinen koira oli japaninpystykorva Eri-Terrin Oona (5.1.1985 - 5.8.1999), joka saapui iloksemme pienen pienenä pentuna hiihtolomalla v. 1985. Oonan kanssa oli haaveena päästä näyttelyihin, mutta paha alapurenta esti moiset haaveet ja niinpä innostuin harrastamaan sen kanssa tottelevaisuutta. Läpäisimme alokasluokan ja muutamia kertoja kilpailimme avoimessakin luokassa.

Ihan ensimmäinen oma koirani oli nimeltään C.I.B. & FI CH Wien Sg-90 WW-90 Berlin Sg-97 Bellechien Brimavera, kotoisammin Muusa (4.5.1988 - 4.2.1999). Muusan kanssa kävin näyttelyissä ahkerasti vuodesta toiseen ja se suorastaan rakasti esiintymistä. Tämä koira oli kuin ajatus. Se valloitti ihmisten sydämet reippaalla ja huumorintajuisella olemuksellaan. Muusa on kasvatustyöni kantanarttu ja siitä olen hyvin iloinen, sillä monia sen hyviä ominaisuuksia on periytynyt myös sen jälkeläisiin ja näidenkin jälkikasvuun. Tämän ikinuoren touhu-mummon eläkepäivät kuluivat reippaasti lenkkeilemällä ja leikkimällä. Muusalla oli kahdet pennut (A- ja B-pentueemme), yhteensä 7 lasta.

Kolmas koira jäi perheesemme Muusan toisesta pentueesta; FI CH Agrarium Bessval Olympic, kotoisasti Sessa (14.2.1994 – 15.5.2001). Sessa kävi myös paljon näyttelyissä ja oli mm.japaninpystykorvien erikoisnäyttelyssä v. 1997 VSP sen pentueveljen ollessa ROP. Sessa oli oikea ikiliikkuja. Sessalla oli erinomainen äiti lapsilleen: paljon rakkautta ja selvät rajat.

Perheemme historian 4. koira ei ns. kuulu joukkoon eli se ei ollutkaan rodultaan japsi, vaan samojedinkoira Thedina's Aurora eli Ansa (27.2.1995 – 17.5.2006). Ansa oli luonteeltaan rauhallinen ja leppoisa, mutta vauhtiakin tarvittaessa löytyi. Talvella se veti lapsia pulkassa oikein mielellään ja vaikka olikin arktinen pystykorva, niin silti se asusti kanssamme sisätiloissa, kuten muutkin koiramme. Ansa oli koira, jota meillä on suunnaton ikävä ja sen ansiosta perheessämme on taatusti aina paikka samojedinkoiralle.

Perheemme seuraava tulokas on Sessan jälkeläinen nimeltään C.I.B & FI & SE & EE CH ESTV-03 Agrarium Ester Embreziaz, kutsumanimeltään tietenkin Esteri (27.3.1998 – 10.11.2009). Luonteeltaan se oli hurmaava ja hyvin tottelevainen, oikea mamin mussukka! Ulkonäöltään Esteri oli viehättävän tyttömäinen, puhtaanvalkea lady, joka kilpaili menestyksekkäästi vielä veteraaniluokissakin ihan elämänsä loppuun asti.

Alkuvuonna 2006 Ansan ollessa pirteä vanhus löysin parin vuoden etsimisen jälkeen perheenjäseneksemme samojedinkoiran C.I.B. & FI & RU CH Helsinki Winner-10 W-10 Talvituuli Peaceful Pearl jota oikean nimensä mukaisesti kutsutaan nimellä Helmi. Se on ollut jo pienestä pitäen koira, joka rakastaa esiintymistä ja sen vuoksi Hempulan kanssa on onni ja ilo kiertää näyttelyitä. Helmi on luonteeltaan ihannesamojedi joka on kotioloissa kaikki hurmaava soffasamojedi. Helmi kruunattiin Vuoden Samojedinartuksi vuonna 2010.

T-pentueestamme kotiin jäi v. 2010 alussa asumaan FI CH Agrarium Thaleia Of Prashanti ”Rauha”, joka nimestään huolimatta on oikea vauhtimimmi! Pippurinen ja todella tottelevainen, hyvin oppivainen neito, jota tullaan tulevaisuudessa näkemään niin näyttelyissä kuin toivottavasti myös toko-kokeissa! Rauha oli Vuoden Japsipentu vuonna 2010 ja 2. menestynein japsinarttu Suomessa vuonna 2011.

Kesällä 2010 minulla oli kunnia saada perheemme jäseneksi toinen samojedityttö nimeltään EE JCH Smiling Snowball Miss Rosemary ”Seela”. Se on kotoisin Virosta, kennel Smiling Snowball kennelistä. Luonteeltaan Seela on kertakaikkisen ihana rakkaus-pakkaus ja ulkomuodoltaankin hyvin lupaava. Aika näyttää mihin kaikkeen sen kanssa vielä ehdimmekään??

Kotona olevien koirien lisäksi olen käyttänyt jalostukseen useasti ns. sijoituskoiria. Ensimmäinen sijoituskoirani oli nimeltään Agrarium D'rosadan Decil, kotoisammin Rosa. Rosa on luonteeltaan vilkas ja rakastettava, se oppii asioita hyvin nopeasti ja siitä voisikin sanoa, että se on palvelualtis japaninpystykorva. Tällä hetkellä Rosa on jo Storbackan perheen omistuksessa Kotkassa, koska sijoitussopimuksen ehdot täyttyivät syksyllä v. 2000.

Kevään 2001 pennuista sijoitin urospennun nimeltään FI CH W-03 Agrarium Justin Justrow, kutsumanimeltään Taavi. Se asustelee Saarisen perheessä Kangasalla ihan lähellämme. Taavi on Esterin jälkeläinen ja se voitti mm. Helsingin Voittaja näyttelyssä VOITTAJA-2003 -tittelin. Taavi sai myös Vuoden Japsi 2003 -tittelin Japsiyhdistykseltä ja se jos mikä lämmittää kasvattajan mieltä!

Kevään 2001 pennuista sijoitin myös narttupennun nimeltään Agrarium Ingela I´Justin, kutsumanimeltään Elli, Lempäälään Paijan perheeseen. Sessan pentu Elli on energinen ja vilkas ikiliikkuja, kuten äitinsä! Koska sijoitusehdot ovat jo täyttyneet on omistusoikeuteni Elliin jo päättynyt.

Kesän 2004 pentueesta sijoitin narttupennun nimeltään FI CH Agrarium Nakama Nana-San kutsumanimeltään Nana, Kokkolaan Ahon perheeseen. Nana on leikkisä ja vankkarakenteinen neiti. Se on määrätietoinen ja mukava perheenjäsen. Nana on Q-pentueen äiti ja omistusoikeuteni siihenkin on jo päättynyt.

Esterin viimeisestä pentueesta v. 2006 sijoitin narttupennun FI & RU CH Agrarium Peppar Pärla ”Papsi” samaan perheeseen kuin missä Ellikin asuu Lempäälässä. Papsi on melko pieni, hyvin elegantti japsineito, joka on S- ja U-pentujen äiti. Sekin on jo Paijan perheen oma koissuli nykypäivänä.

Q-pentueesta Andrejeffin perheeseen muutti sijoitukseen jouluaaton tietämillä v. 2006 Agrarium Qimene Of Accel ”Lempi”. Se omaa isänsä puolelta sukujuuret suoraan Japanista. Lempi on luonteeltaan hyvin rohkea ja reipas aivan kuten äitinsäkin. Lempi on R- ja T-pentueidemme äiti ja nykyisin Sonjan ja Mikan ikioma .

Samojedinkoiranarttu Agrarium Awendela Adsila ”Silvia” on Helmin tytär ja se muutti keväällä 2008 ystäväni Sarin perheenjäseneksi Orimattilaan. Se rakastaa agilityä ja näyttelyistäkin on tullut ihan mukavia tuloksia. Sillä on vankat omat mielipiteet asioissa, mutta hurmaava samojedineidin viehättävyys ja kestävyys! Silvia on nykyisin Sarin ikioma, sillä päätin, että sitä en itse jalostukseen käytä.

Ostin ja sijoitin japsineiti Fuji-San Chiyoshi ”Maisan” siskoni Paulan perheeseen v. 2008. Maisa on vankka, pikisilmäinen neiti joka on pärjännyt muutamissa käymissään näyttelyissä oikein mukavasti. Neiti on luonteeltaan hyvin oppivainen ja määrätietoinen. Maisa asustelee Hämeenkyrön maalaismaisemissa.

T-pentueesta Andrejeffin perhe halusi Lempin seuraksi toisen japsin ja niinpä alkuvuonna 2010 FI CH Agrarium Thisbea Of Prashanti ”Saara” muutti Sahalahdelle sijoitukseen. Se on leikkisä kaikkien kaveri ja aika näyttää jatkaako Saara Agrarium sukujuuria eteenpäin. Saara saavutti Suomen Muotovalion arvon heti 3 ensimmäisessä näyttelyssään.

Näiden koirien lisäksi olen omistanut myöskin urosjapsin nimeltään Agrarium Cadix Cornelius, kotoisasti Oskari. Tämä koira pärjäsi upeasti pentuluokissa, ollen useita kertoja ROP-pentu, mutta valitettavasti se ei koskaan ehtinyt kasvaa aikuiseksi ja päästä kilpailemaan virallisiin luokkiin, koska jäi auton alle ollessaan 8 kuukauden ikäinen.

KIITOS kaikille sijoituskoirieni omistajille mahtavasta yhteistyöstä jota olemme vuosien varrella tehneet. Milloinkaan ei Agrarium koiria olisi syntynyt näin paljon, ellei teitä olisi. Olen aina sanonut, että harrastan koiria, en kerää niitä. Haluan ehdottomasti käydä joka päivä esimerkiksi ulkoilemassa koiriemme kanssa ja viettää niiden kanssa ns. laatuaikaa, jolloin ison lauman pitäminen kotioloissa on mahdotonta työssä käyvälle perheenäidille.

OMA HARRASTUNEISUUTENI KENNELTOIMINNASSA

Kennelnimen AGRARIUM sain vuonna 1993, jolloin ensimmäinen pentueemmekin syntyi. Olen myös kehätoimitsija ja erittäin aktiivinen yhdistysihminen. Tampereen Seudun Koirakerho ry:n tottelevaisuuskokeiden kilpailutoimikuntiin kuuluin iät ja ajat, mutta nyt perhe-elämä vie enemmän aikaa ja tottiskokeiden järjestelyt ovat jääneet. TamSK:n nimissä on tullut järjestettyä lukuisat match-show:t, tottelevaisuus- ja näyttelykoulutukset, erilaisia messuja, näytöksiä ja tempauksia, mutta nyt olen mukana lähes tulkoon rivijäsenenä, toki aina välillä jotain puuhaa "kasvattiseuran" eteen tulee tehtyä. 20 vuoden ajan olin mukana myös näyttelytoimikunnassa, joka järjestää kansainväliset koiranäyttelyt aina parillisina vuosina Tampereella ja viimeiset vuodet työskentelin näyttelytoimikunnan puheenjohtajana. Ainakin toistaiseksi viimeisen Tampere KV-näyttelyn toteutin upean toimikuntamme kanssa v. 2010.

LUOTTAMUSTOIMET

Olin Tampereen Seudun Koirakerho ry:n johtokunnan jäsen vuodet 1992-1999 ja puheenjohtaja v. 1999-2003. Toimin TamSK:n jäsenlehden Koiranleuan päätoimittajana vuodet 1991-1997.Olen saanut myös TamSKin hopeisen ja kultaisen ansiomerkin sekä viirin.

Olen ollut Suomen Japaninpystykorvayhdistys ry:n hallituksen jäsen vuosina 1997-1998 ja puheenjohtajana 1998-2005, 2009-2011. Minulle on myönnetty JAPSI ry:n pronssinen ansiomerkki v. 2001 ja hopeinen ansiomerkki v. 2006.
Pohjois-Hämeen kennelpiirin hallituksen varajäsen olin vuosina 1997-1999.

Minulla oli ilo ja kunnia vastaanottaa Suomen Kennelliiton hopeinen ansiomerkki 20.3.2002.

Voittaja 2004 näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa 4.12.2004 sain kiitollisena ja ylpeänä vastaanottaa VUOLASVIRTA-palkinnon nro 573. Siitä kuuluu SUURI KIITOS kaikille kasvattieni omistajille, jotka ovat koiriensa kanssa käyneet näyttelyissä. Palkinnon myöntämiseen tarvittava pistemäärä ylittyi huimasti, joten hyvä me!

Suomen Kennelliiton valtuustoedustajana olen toiminut jo vuodesta 2001 – edelleen. Olen myös Kennelliiton ainaisjäsen. Isäni aikoinaan 80-luvulla osti ainaisjäsenyyden minulle syntymäpäivälahjaksi ja toivotti pitkää ikää. Tämä lahja on ollut todella ikimuistettava, yksi parhaimmista milloinkaan.

TAVOITTEENI JA VASTUUNI KASVATTAJANA

 

Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, pitkäikäisiä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat ulkonäöltään mahdollisimman lähellä rotumääritelmän mukaista ihannetta. Minulle on hyvin tärkeää se, että kasvattini saavat hyvät ja rakastavat perheet, jotka ymmärtävät pennun tuovan perheeseen niin iloa kuin eloakin, mutta vaativan myös vastuuta ja huolenpitoa.

Ehdottoman tärkeää on, että pentu hankitaan harkiten eri vaihtoehtoja ja pennusta tulee perheenjäsen, eikä mikään "esine". Siksi haen aina ensisijaisesti pennuille hyvän, rakastavan kodin. Jos uusi perhe innostuu näyttelyistä ja/tai kilpailemisesta, niin se on hauskaa, totta kai. Pentu valitaan aina yhdessä perheen kanssa, jolloin kerron pentujen luonteesta ja ulkomuodosta sen mitä siihen mennessä on havaittavissa. En koskaan myy pelkkää näyttelykoiraa, koska sellaista ei ole mielestäni olemassakaan eli ensin rakkaus ja huolenpito, sitten vasta kilpaileminen. Meillä koirat ovat perheenjäseniä, eivät siis mitään tarhakoiria pihan perällä. Tarkoitukseni ei ole kerätä koiria, vaan harrastaa tätä toimintaa nimenomaan siten, että se on HARRASTUS, ei siis elinkeino.
Meillä pennut kasvavat kotioloissa perheen keskellä. Ne tottuvat erilaisiin elämän ääniin ja ihmisiin jo heti syntymästään lähtien. Tällöin niiden sopeutuminen nyky-yhteiskuntaan ja elämään helpottuu. Pentumme ovat uuteen kotiin lähtiessään reippaita ja rohkeita valkohuiskuja. Pentueita meillä on yleensä vain yksi vuodessa, joten pennun ottaja joutuu odottamaan uutta ystäväänsä mahdollisesti jopa vuoden, ehkä ylikin.

Kasvattajan velvollisuuksiin kuuluu mielestäni myös välittäminen kasvateistaan koko niiden elinkaaren ajan. Yhteydenpito kasvattien perheiden kanssa on erittäin tärkeää, oli koira sitten minkä ikäinen tahansa. Ei siis niin, että rahat mulle ja huolet sulle! Pidän yhteyttä kasvatteihini ja toivon, että hekin kertovat kuulumisiaan eli ottavat yhteyttä niin iloissa kuin suruissakin.
Oli ongelma mikä tahansa, koska tahansa, niin aina he voivat soittaa ja kysyä minunkin mielipiteeni asiasta, jolloin ei tarvitse yksin jäädä asiaa pohtimaan. Monien kanssa pidämme yhteyttä lähes viikoittain ja poikkeilemme kylässä puolin jos toisinkin. Toisten kanssa yhteydenpito ei ole niin aktiivista. On hyvä muistaa, että vuorovaikutus molemmin puolin on tärkeää. Minullakin on kasvatteja maailmalla jo niin paljon, että aina ei yksinkertaisesti ehdi pitämään yhteyttä niin paljon kuin haluaisi. On kuitenkin aina äärettömän mukavaa kuulla uutisia ja kuulumisia vaikka vuosienkin päästä!

PERHEEMME

Perheeseeni kuuluu koirien lisäksi mies Ari ja lapset Henna ja Elias sekä jo aikuiseksi kasvanut, omaan kotiin muuttanut Henry. Tyttäremme Henna varsinkin on innolla mukana monesti näyttelyissä, kilpailuissa ja erilaisissa talkoissa. Kun itse ole näyttelymatkoilla, niin miesväen apu kotiin mahdollisesti jäävien koirien hoidossa on todella tärkeää. Kiitos koko perheelle tuesta niin ilon kuin surunkin hetkellä. Valkohuiskut kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme ja saavat lähtemään lenkille satoi tai paistoi ja vastaanottavat aina iloisesti kun saavumme kotiin!

             
     Henna ja samojedinpentu Seela 4kk        HeW-10 Helmi, minä &Giuseppe Alessandra.        Mami & nuoret mussukat 2/2011