23.4.2012 Adan kisat + vähän muuta

Kuulumisten kirjoittelu on taas jäänyt, kun aina on niin paljon touhua ja työpäivän jälkeen ei jaksa istua koneen ääressä.:P Adan kanssa ollaan oltu nyt kolme kertaa kolmosluokan kisoissa. Ekoissa kisoissa oli musta aika vaikeat radat ja olin ihan paniikissa, joten tuloksena "yllättäen" tuplahylly. Toiset kisat meni sitten huomattavasti paremmin, niistä yliaikanolla ja yliaikavitonen, joka ois voinut olla vaikka nolla, jos oisin viitsinyt ohjata myös radan loppuvaiheessa;) eli Ada meni ohi hypystä, kun minä vaan juoksin eteenpäin ohjaamatta koiraa.

Lauantaina korkattiin ulkokausi Janakkalassa ja tehtiin ensimmäinen oikea kolmosluokan nolla.:) Vauhti meillä ei oikein meinaa riittää, kun ehdittiin just ihanneajan sisällä maaliin tuloksella -0,4s, mutta kyllä Adan varmaan saisi menemään lujempaa, jos oppisi liikkumaan itse nopeammin ja ohjaamaan ilman turhia kaarroksia. Sitä odotellaan;) Meillä oli ollut pieni tauko treeneistä ja kisapaikalla ei päässyt harjoittelemaan puomia, joten neiti hyppäsi puomilta törkeästi alas. No tästä ei mun onneksi tullut virhettä, mutta täytyy taas treeneissä palautella asiaa mieleen, ettei tulisi tavaksi.:P Hyppärillä tehtiin kanssa virheetön suoritus, mutta 2,77s yliaikaa.
»» Kisavideo

Milankin kanssa on oltu pari kertaa kisoissa. Yhden kerran päästiin palkinnoille tuloksella 10 :) mutta viime kisat meni aika penkin alle. Kokeilin ensimmäistä kertaa osallistua agilityradalle ja suoritus jäi lyhyeksi, kun Mila ei pysähtynyt A:n kontaktille. Täytyisi nyt harjoitella ahkeasti A:ta sekä kontakteilla pysymistä, joka myös tuottaa välillä ongelmia. Hyppyradalla Mila kiiti hirmuista vauhtia ja siitä seurasi sitten lopulta hylätty, kun ei ohjaaja pysynyt matkassa mukana.:)

Viikko sitten oltiin Milan kanssa Jenna Caloanderin koulutuksessa, jossa sain hyviä vinkkejä kontakteihin sekä muutenkin ohjaamiseen. Harjoiteltiin mm. takaakiertoa, leijeröintiä, sylkkäriä ja jotain, jonka nimeä en enää muista.:) Jenna oli ihanan kannustava ja treeneistä jäi onnistunut olo.:)

Eilen nautittiin runsaasti ihanasta kevätsäästä.:) Aamupäivällä oltiin Vahteriston ulkoilualueella oman perheen kesken ja iltapäivällä käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Hannan poppoota ja tehtiin lenkki Rajamäellä, jossa sain tunnelmoida lapsuuden maisemia.:) Viisikko pääsi kirmaamaan pellolle lintujen perässä sekä tietysti keskenään ja illalla mulla oli kaksi hyvin väsynyttä, mutta onnellista karvatassua. Kiitos seurasta Hanna ja hauvat.:)

22.1.2012 Ada nousi kolmosluokkaan :)

Oltiin tänään Adan kanssa ekaa kertaa kisoissa leikkaustauon jälkeen ja meni niin hienosti, että nyt on pakko ryhdistäytyä ja kirjoittaa tänne pitkästä aikaa.:) Osallistuttiin kahdelle agilityradalle ja Ada keskittyi hienosti myös jälkimmäisellä - mahtavaa, että nykyisin voi ottaa useamman startin kerralla! Ekalta radalta nolla ratavirhettä, vaikka matkalle mahtui kyllä "vaaratilanteita" (neiti meinasi mm. mennä ohi kepeistä ja ajautui melkein puomille, kun päätin kokeilla persjättöä ennen keinua) ja niiden seurauksena aikaakin saatiin kulumaan vähän liikaa, 0,65sekunnin verran.:P Toki tuo harmitti, mutta olin kovin iloinen, että päästiin palkinnoille, kun ei olla kovin usein sinne päästy. Meidän sijoitus oli 2/11 ja palkintona oli Royal Canin ruokalahjakortti + omavalintainen neule - mä otin itselleni villasukat.:)

Toinen rata meni paremmin, vaikka siinäkin tuli sähläiltyä ohjauksen kanssa. Ada katosi multa ennen keppejä ja jouduin muuttamaan ratasuunnitelmaa, mutta meno onneksi jatkui kohtalaisen sujuvasti. A:n kontaktin otto oli tällä radalla tosi hilkulla, joten mä nyt vakavasti mietin, keskityttäiskö me jonkun aikaa kisoissa pelkästään hyppäreihin ja alettaisiin harjoitella kunnollisia kontakteja. Puomi ja keinu menivät kyllä tän päivän kisoissa hyvin, mutta ei nekään mitenkään takuuvarmoja ole. Mutta takaisin meidän suoritukseen - tältäkin radalta tuli nolla ratavirhettä ja ehdittiin ajoissa maaliin, tulos oli hauskasti sama lukema kuin edellisellä kerralla, mutta ihanneajan paremmalla puolella: -0,65. Meidän sijoitus oli jälleen 2/11 ja päästiin vastaanottamaan lisää palkintoja + meidän toinen agility-serti & siirryttiin siis kolmosluokkaan!!:) Ada sai toisenkin ruokalahjakortin ja neulepuolelta valkattiin sukat Lasselle.:) Video kisoista »

Milan kanssa ollaan käyty kaksi kertaa kisoissa hyppäreillä. Uudenvuoden kisat oli aika kaoottiset - meillä taisi kummallakin olla liian rankka uudenvuodenaatto, vaikka sitä ihan kotona vietettiinkin.;) Mila kävi bongailemassa ratahenkilöitä, minä sähläsin kepeille lähetyksessä niin, että saatiin siitä kieltojen määrästä hylätty ja lopussa ohjasin vielä näppärästi putken väärään päähään. Toiset kisat oli viime viikonloppuna ja niissä meidän tulos oli tähän mennessä paras eli vitonen, mutta mun ohjaus oli koko ajan myöhässä ja sen seurauksena paloi paljon ylimääräistä aikaa. Vitonen tuli jälleen kepeiltä, joten nyt yritän panostaa treeneissä keppien harjoitteluun. Noilla kisaradoilla on nyt joka kerta ollut kepit hyppysuoran perään ja me ei vaan osata mennä niille kovassa vauhdissa.

Edellisen päivityksen jälkeen me ollaan ehditty käydä treeneissä vaikka kuinka ja paljon ja enimmäkseen on mennyt oikein mukavasti, en vaan ole saanut aikaiseksi raportoida niistä tänne. Adan ekat treenit tauon jälkeen oli aivan ihanat, kun neiti oli niin onnellinen päästessään kuukauden tauon jälkeen hallille. Neiti paahtoi innoissaan minien hyppykorkeuksilla ja ainoa ongelma oli, että minä en oikein ollut hereillä ohjauksen suhteen. Tuolla ekalla treenikerralla oli tarkoitus jättää kontaktien teko pelkkään puomiin, mutta Ada kävi kuitenkin omatoimisesti suorittamassa loputkin.:) Agility-Ada siis liitelee jälleen innoissaan<3

11.12.2011 Aduska ja Milan liitelyä

Ada voi ihan huippu hyvin, ois varmaan omasta mielestään voinut lähteä mukaan treeneihinkin tiistaina, mutta neiti saa/joutuu kyllä lepäilemään tämän vuoden loppuun.:) Neidille oli käynyt vähän hassusti Milan treenien aikana, kun touhusi kauluri päässä aktivointipallon kanssa. Kun tultiin kotiin, kauluri oli kadonnut jonnekin ja se löytyi sängyn alle pingottuneena eli Ada oli jäänyt pallon perässä mennessään jumiin.:P Mutta onneksi oli saanut kiskottua itsensä irti ja odotti tyytyväisenä ilman kauluria.:) En tiedä oliko sitten onnistunut nuolemaan haavaansa, mutta haava näyttää nyt tosi hyvältä (ei uskoisi, että leikkaus oli vasta viime torstaina), joten ei siihen ole tainnut päästä pöpöjä. Tuon jälkeen tajusin, että kaulurin kanssa on turvallisempaa antaa vaan jotain pureskeltavaa yksin ollessa.

Lenkkeilyn suhteen ollaan otettu rauhallisesti Adan kanssa. Tänään kokeiltiin ekaa kertaa ottaa Ada mukaan pitkälle lenkille ja hyvin jaksoi eli voidaan palata takaisin normaaliin.:) Ois varmaan jaksanut aiemminkin, mutta eipä pienestä lepotauosta mitään haittaakaan ole. Keskiviikkona on vielä kontrollikäynti, mutta vaikuttaisi kyllä siltä, että kaikki on kunnossa.:)

Mila oli tiistain treeneissä varsin pätevä. Kokeiltiin ottaa kontakteja (keinua ja A:ta) radan yhteydessä ja sujui tosi kivasti. A:lla ei muuten mitään ongelmaa, mutta kerran tuli niin vauhdilla, että tuli vahigossa alas asti. Tajusi itsekin, että nyt meni pieleen ja korjasi jalat takaisin A:lle. Otettiin uusiksi ja osasi heti himmata riittävästi vauhtia. Keinulla Milaa alkuunsa vähän jännitti eli jäi puoliväliin kummastelemaan, mennäkö vaiko ei, mutta lopputunnista teki jo tosi reippaasti keinuakin.

Milan keskittymiskyky oli muutenkin mainio eikä väsymyksestä näkynyt merkkejä, vaikka neiti oli ollut parina edellisenä päivänä ensin kisoissa ja sitten treeneissä. Olin ensin ajatellut ottaa jommissa kummissa treeneissä vain keppejä ja kontakteja, mutta kun neiti näytti jaksavan, niin treenattiin sitten monipuolisemmin. Alussa mun niistoa täytyi parannella, että saatiin Mila kääntymään paremmin. En meinaa millään tajuta, että siinä pitää malttaa odottaa koiraa ja olla ihan kiinni esteessä.:P Hyppyjen takaaleikkaukset ei sujuneet erityisen hyvin, vaan Mila ehti pyöriä ja hyöriä matkan varrella (ohjaus oli siis myöhässä), mutta tähän saattoi vaikuttaa sekin, että Mila oli niin kovaa kyytiä menossa keinulle, jota otettiin ennen rataa yksittäisenä.

Kepeille lähetykset onnistui ihan kivasti keinulta kepeille mennessä, mutta A:lta kepeille oli hankalampi. Hypylle 16 lähettäessä en ensin tajunnut lähteä itse ajoissa liikkeelle, mutta sitten kun tajusin, niin ehdin kivasti tehdä persjätön hyppyjen 16 ja 17 välissä ja kerkesin ottamaan Milan vastaan hypyltä 18A. 18C hypyltä kääntyi kivasti kohti muuria, kun tein siinäkin niiston. (Tätä pyöritystä piti kyllä ottaa useampaan otteeseen, mutta loppuvaiheessa se sujui oikein kivasti.)

Lopussa tosiaan A:n jälkeisen kepeille lähetyksen kanssa oli ongelmia, kun Mila jäi etsimään A:n vapautusnamia ja mä olin aina itse näyttämässä ihan väärään suuntaan. Lopputunnista mentiin vielä koko rata putkeen (kun oli eka treenattu kaikki hankalat kohdat) ja Mila meni tosi upeasti. Muistaakseni sähläsin itse jonkun yhden hypyn kohdalla ja vika kepeille lähetys ei oikein onnistunut, mutta muuten hienoa menoa.:)

Radan lisäksi kävin myös toisella kentällä (jolla ei jostain syystä ollut tuolla kerralla ketään) harjoittelemassa keppejä ja puomia. Puomi meni ihan loistavasti eli just niin kuin on tarkoitus ja kepitkin sujui tosi kivasti sekä yksittäin että putkeen yhdistettynä. Lisää vaan harjoitusta, niin kyllä me vielä nekin opitaan.:)

6.12.2011 Milan ekat kisat ja eiliset treenit

Tällä kertaa kirjoittelen lähinnä Milan touhuista, koska Ada on ollut toipilaana, mutta ennen sitä Adan kuulumisia. Neiti on lähtenyt toipumaan aivan loistavasti, sillä on jo ihan oma itsensä, eikä tajua ollenkaan, että voisi vielä lepäilä. Ada riehuu kuin pikkupentu eikä minkäänlaisista kivuista näy merkkejä. Yrittää vähän väliä saada Milaa kanssaan riekkumaan ja loikkasi jo viikonloppuna sohvallekin omatoimisesti, kun en tajunnut vahtia neidin tekemisiä. Yleensähän pohtii pitkän tovin ennen kuin tekee päätöksen, hypätäkö vai ei, mutta nyt vaan loikkasi yks kaks yllättäen. Kauluriinkin Ada on tottunut tosi hyvin, joten eiköhän me sen kanssa pärjätä tämä viikko.:)

Milan kanssa korkattiin ekat kisat sunnuntaina. Lähdettiin ihan Lietoon saakka, kun ei lähempänä ollut hyppäreitä tarjolla ja iski into mennä kisoihin. Pitkä matka taittui nopeasti ja mukavasti hyvässä seurassa, kitos Satulle ja Tipille.:)

Olin oikein tyytyväinen siihen, että Mila kuunteli ohjausta hyvin ja malttoi pysyä lähdössä.:) (Harjoitusesteillä varasti muutaman kerran lähdössä, joten mulle tuli vähän paineita ennen radalle menoa.) Keppien ohjauksen mä kyllä sähläsin ihan täysin, tein ihan päinvastoin kuin mitä mun piti. Käsi sohii minne sattuu lähetyksissä.:P Täytyy nyt treenata noita lähetyksiä ennemmän, kun ne ei selvästikään ole mulla hallussa. Mun ohjaus oli välillä myöhässä ja radan loppupuolella olevaa hyppyjen välistä vetoa en ollut suunnitellut ollenkaan järkevästi, mutta saatiin kuitenkin suoritettua esteet oikeassa järjestyksessä. Sekin on meille jo jonkinlainen saavutus.:) Mila oli minusta hieno ja innolla ilmoitin neidin jo seuraaviin kisoihin. Nyt täytyy vaan itse harjoitella tuota ohjauspuolta lisää. Meidän menosta on nähtävissä video, kiitos siitäkin Satulle.:)

Eilen oltiin treenailemassa Adan ryhmässä. Meillä oli radat valmiina, mutta treenailtiin omatoimisesti, koska kouluttajat eivät päässeet tällä kertaa paikalle. Ratojen lisäksi oli mahdollisuus harjoittella myös keinua ja A:ta. Kontaktiharjoitukset meni tosi kivasti. Keinulla Milan jännitys oli kadonnut ainakin täksi kerraksi.:) Meni reippaasti keinun kallistumiskohtaan saakka ja otti vielä hienosti 2on 2off asennon loppuun. Mulla oli keinun yläosassa nami tsemppaamassa Milaa, mutta loppuasennon suorituksen palkkasin vaan kädestä. A puolestaan meni muuten tosi hyvin, mutta yhden kerran karkasi liian aikaisin pois. Mila on nyt jo pidemmän aikaa osannut mennä A:n tarpeeksi rauhallisesti niin, että onnistuu pysähtymään kunnolla alas tullessaan. Hieno Millis!:)

Ensimmäisellä radalla me onnistuttiin aika hyvin (tai ainkin musta tuntui siltä;). Sain mielestäni suunniteltua ihan toimivan ratasuunnitelman ja muutaman toiston jälkeen saatiin sujuva suoritus aikaiseksi. Alussa menin valmiiksi hypyn 2 taakse ja lähdin etenemään just kun Mila oli hyppäämässä. Milan tullessa putkesta 5 ohjasin hypyn 6 toiselta puolelta, valssasin hyppyjen 7 ja 9 kohdalla ja lopussa menin taas hypyn 12 taakse, josta suunnattiin kohti maalia. Oispa tämä videolla, niin selostuksesta voisi paremmin ymmärtää jotain.;)

Radalla 2 ei ollut muita suurempia ongelmia kuin kepeille lähetys. Onnistuin aina lähettämään Milan keppien ohi.:P Kun ei ollut ketään neuvomassa, mitä tehdä, niin päätin sitten harjoitella keppejä ihan yksittäisenä. Ja siten saatiin sitten onnistuneitakin lähetyksiä aikaiseksi.:) Putkiin Mila haki tosi kivasti ja renkaankin enimmäkseen (yhden kerran juoksi ohi, mutta muuten suoritti oikein).

3.12.2011 Treenihöpinää ja Adan leikkaus

Adan maanantain treeneissä tehtiin vaihteeksi pitkää rataa, jota suoritettiin kisanomaisesti vuorotellen kolme kertaa ja jokaisen kerran jälkeen kouluttajat neuvoivat, mitä kannattaisi tehdä toisin ja mikä puolestaan meni hyvin.

Ada otti kontaktit loistavasti, kun meillä oli namit käytössä kahdella ekalla kierroksella ja kolmannella luotin siihen, että tarkistaa, oisko namit paikoillaan. Ensimmäinen vaikeampi kohta oli hypyltä 8 putkeen 9 kääntö. Jäin siinä itse hankalaan paikkaan, kun olin A:n ja putken välissä ja lähetys putkeen ei ollut kovin sujuva. Sain neuvoksi tehdä tuossa persjätön ja se toimi mainiosti.

Pituudelta kepeille Ada kääntyi yllättävän hyvin, vaikka ekalla kerralla oli kyllä A:lle karkaaminen lähellä. Tuossa tepsi kii-kii käsky + selkeä kääntö ja lähetys kepeille. Kepit Ada pujotteli tällä kertaa melko hitaasti. Voi olla, että himmasin itse vauhtia liikaa, kun hypylle 18 ohjausta ajatellen ei saanut mennä itse liian pitkälle.

Vaikein juttu oli hyppyjen 18 ja 19 suoritus. Ekalla kerralla ohjasin 18 väärältä puolelta ja jatkettiin suoraan 20:lle, kun en kääntänyt selkeästi hypylle 19. Toisilla kerroilla 18 sujui hyvin, mutta 19 jäi aina välistä, kun en kääntänyt hartiasuuntaa riittävän selkeästi kohti hyppyä. Eli tarvitaan lisää harjoitusta välistävetoihin.

 

Milan treenit oli vuorossa tiistaina. Siellä tehtiin rataa + lisäksi sai toivoa, mitä itse haluaisi treenata radan lisäksi. Ensin ajattelin kontakteja, mutta koska meillä on ekat kisat tulossa ja ollaan ilmoittauduttu vaan hyppärille, niin päädyttiinkin keppitreeniin.

Jätettiin keinun suoritus väliin, joten tehtiin ensin alkupätkää 1-6 ja jatkettiin sen jälkeen hypyltä 8. Alku meni hyvin, mutta hypyn 8 jälkeen Mila kerkesi pyörähtää ympäri, kun ei tiennyt mihin suuntaan jatketaan. Yritin muistaakseni tehdä siinä takaaleikkauksen hypyllä 9 ja jatkaa hyppyjen vasenta puolta ennen putkeen lähetystä. Tuohon sain neuvoksi tehdä valssin, jolloin olin valmiiksi oikealla puolella ja koirakin tiesi, minne mennään.:)

Putkesta pituudelle Mila kääntyi nätisti, mutta renkaan jälkeen jatkoi suoraan, kun en näyttänyt, minne ollaan menossa. Hyvä minä;) tuossa tepsi haltuunotto ennen rengasta ja oikein ajoitettu kääntö, se oikea ajoitus on vaan aina niin hankala löytää. Kokeilin ottaa puominkin tuon putki-pituus- rengas pätkän perään ja Mila kyllä pysähtyi, mutta vähän liian aikaisin, josta sitten korjasi oikeaan kohtaan. Eka suorituskerta tuntuu joka treeneissä menevän noin ja vasta sen jälkeen muistaa, mihin kohtaan pitää mennä.:P

Kepit yritin ensin ohjata menemällä itse niiden vasemmalta puolelta, mutta jatko eli hyppyjen 17 ja 18 ohjaus ei sitten oikein sujunut. Kouluttaja pyysi mut katsomaan kepelle, miten suora linja kepeiltä on hypyille 17 ja 18 ja sai mut ymmärtämään, että kannattaisikin mennä itse keppien oikealta puolelta.:)

Mutta miten, kun ei Milan kanssa voi leikata takaa kepeillä? No persjättö putken jälkeen tuntui aika mahdottomalta ajatukselta, mutta koska voidaan kuvitella, että puomin suorituksen jälkeen Mila pysyy puomilla odottamassa (näinhän sen ois tarkoitus alkaa sujumaan;), pystyin ottamaan itselle etumatkaa ennen kuin lähetin Milan putkeen. Kiirettä piti, mutta kyllä siinä kerkesi, kun vaan lähti ajoissa liikkeelle.

Loppu menikin sitten muuten hyvin, paitsi hypyn 18 jälkeen meni aika pitkälle, kun kääntö oli jälleen myöhässä. Mutta sekin saatiin paremmaksi uudella yrityksellä.:)

Keppien harjoittelussa huomattiin, että Mila kyllä osaa, kunhan luotan Milaan enkä häslää turhia. Kepeille lähetyksessä sohin liikaa vasempaaan, kun pitäisi näyttää suoraan, en malta pitää kättä paikoillaan, vaikka Mila ei mun käsiapuja tarvitse ja menen usein liian hitaasti. Kun nuo asiat korjaa, niin kepit sujuu jo ihan mukavasti. Eli selkeä lähetys kepeille, käsi aloillaan ja vauhtiakin saa olla jonkun verran. Treenit on menneet Milan kanssa tosi kivasti juoksutauon jälkeen - ei edes kaduta, että ilmoittauduttiin vihdoin kisoihin.:) Vaikka tietysti jännittää..

Torstaina oli vuorossa mun kovasti jännittämä päivä eli Adan sterilaatioleikkaus. Kun neiti oli jäänyt operaatioon ja lähdin itse kotiin odottelemaan, en ensin edes muistanut käynnistää autoa, ihmettelin vaan, mikä mättää.;) Ja ajoin ohi moottoritien liittymästä. Selvisin kuitenkin kotiin ja hakureissulle Lasse onneksi lähti mukaan, niin mun ei täytynyt enää ajaa.:)

Kun saavuttiin paikalle, meille kerrottiin, että Ada on hereillä ja kaikki meni hyvin, mutta piippailee kyllä aika tavalla. No ainahan se meidän neiti piipittää milloin mistäkin, joten tottakai tuollaisen leikkauksen jälkeen on kerrottavaa.;) Saatiin hoito-ohjeet, lääkkeet ja luovuttiin rahoista, jonka jälkeen Ada tuotiin mulle syliin. Ada oli ihan virkeä, mutta piippaili kyllä surkeana ja näytti ressukalta ilmarengaskaulurissaan.

Kotona Ada nukkui melkein koko illan, mutta pystyi jo ihan hyvin kävelemään mini-iltaulkoilun, jonka jälkeen tarjosin iltaruokaakin. Ada söi ekaa kertaa kolmeen vuoteen rauhallisesti ja kuppiin jopa jäi piimää Milan nuoltavaksi. Sitä tuskin tapahtuu toiste, sillä aamulla oli vanhat ruokailutavat palanneet.;) Ja ruoanodotus juoksurituuaaliakin aloitteli jo heti seuraavana päivänä. Yöllä Ada piipitti kovin, eikä kumpikaan saatu oikein nukuttua, mutta onneksi perjantaina helpotti senkin osalta. Ada on kyllä edelleen väsynyt, mutta piippaus on loppunut. Ja viime yön nukkui ihan rauhallisesti, vaikka joutuikin pitämään typerää kauluria. Toipuminen näyttää siis lähteneen hyvin käyntiin.:)

Lopuksi vielä tunnustuksen suoritus, kun Satu, Saana, Sani ja Tipi sekä Hanna, Elvis, Dea ja Zen meidät siihen mukaan haastoivat. Tehtävänä oli siis siirtää haaste eteenpäin ja kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään, mutta mä teen vain tuon jälkimmäisen eli alla olisi tunnustuksia meistä. Kiitos tehtävästä Satu ja Hanna & karvatassut.:)

1. Ada on niin prinsessa, ettei pysty kävelemään, jos hihna jää jonnekin jumiin, kuten esimerkiksi tassun alle. Neiti siis jähmettyy paikoilleen odottamaan, että hänet pelastetaan pulasta.
2. Ada on toisia koiria kohtaan aikamoinen ämmä, sillä yrittää lähes poikkeuksetta isotella muille nartuille, eikä anna periksi, kun kähinää ilmenee. Saga (Milan mamma) on ainoa, jota Ada on aina ymmärtänyt kunnioittaa.;)
3. Ada on hirveän ahne. Ruoka tulee tärkeysjärjestyksessä aina ensin. Vaikka Ada on myös mamman tyttö, joka seuraa mua kaikkialle, niin ruoka tulee kyllä ennen mua. Ada lähtisi varmaan kenen tahansa matkaan, kunhan sillä jollain ois ruokaa tarjottavana.:P Melkein kaikki ruoka kelpaa Adalle ja kaikki mitä ei ole pakko pureskella, niellään kokonaisena..
4. Mila on kiintynyt Tikru-pehmoleluun. Vaikka melkein kaikki pehmolelut tuhotaan ihan täysin, niin Tikru on säilynyt kasassa jo useamman vuoden ja Mila kanniskelee Tikrua usein mukanaan, jopa nukkuu sen kanssa.:)
5. Vaikka ensivaikutelma Milasta on varsinainen räyhäroope, niin tosi asiassa Mila tulee paljon paremmin muiden koirien kanssa toimeen kuin Ada ja ymmärtää myös alistua, jos toisten kanssa tulee erimielisyyksiä.
6. Ada on Milalle tosi tärkeä. Ada on aina ollut Milan kaverina, joten Mila ei oikein osaa olla yksin. Kun me ihmiset ollaan poissa, kotona on paljon mukavampi olla yhdessä Adan kanssa.
7. Mä jännitän ihan kauheasti agilitykisoja, mutta haluan silti mennä niihin aina uudestaan. Mitä huonommin kisat on menneet, sitä tarmokkaammin laitan uutta ilmoa menemään. Ja jokaisena kisa-aamuna ihmettelen, miksi mä ilmoittauduinkaan taas.:P
8. Koirien kanssa touhuaminen on ihan parasta. En enää muista, mihin aika kului ennen Adan ja Milan tuloa. Vaikka välillä tuntuu, ettei jaksaisi lähteä lenkille sateeseen tai väsyneenä treeneihin, niin aina sitä kuitenkin lähtee ja huomaa, miten hyvälle mielelle siitä tulee.:)

28.11.2011 Adan kisat

Oltiin eilen Adan kanssa kisoissa Hyvinkäällä. Meillä oli kaksi starttia ja ensimmäistä kertaa Ada oli oma itsensä myös toisella radalla eli innokas ja jaksoi keskittyä radan suoritukseen.:) Ekalla radalla puomi meni meidän "kilpajuoksuksi" ja Ada loikkasi liian aikaisin alas. Tämän seurausena myös seuraavan esteen suorituksesta kielto, kun ohjaus oli myöhässä. Loppurata sujui hyvin, joten sitä pahuksen puomia lukuunottamatta olin tyytyväinen meidän suoritukseen. Harjoitteluesteillä ei ollut puomia, joten ei päästy ratojen välissä treenaaman sitä ja mua epäilytti, mahdetaanko onnistua sen suorituksessa seuraavallakaan radalla. Ada kuitenkin yllätti positiivisesti ottamalla kontaktin just niin kuin ollaan treenattu.:)

Toisella radalla ainoa virhe oli kielto kepeiltä. Mä nyt en vaan osannut lähettää Adaa niille, vaan huidoin minne sattuu.:P Harmillista, mutta onneksi kontaktit tuli suoritettua kunnolla. Tai A:lta loikkaa kyllä vähän liian aikaisin, muttei kuitenkaan kaoottisesti ja se puomi oli hyvä. Mun muurilta puomille ohjaus oli kyllä kökkö, kun en saanut näytettyä minne käännytään ja Ada teki pitkän kaarron ennen puomille tuloa - mutta tuli sentään oikealle esteelle. Jäädään hyvällä mielellä tauolle, kun kontaktit ei olleet ihan mahdottomia ja Adalla piisasi intoa ja motivaatiota.:) Adan agilitytouhut jatkuu siis vasta ensi vuoden puolella (tänään oltiin vielä treeneissä, mutta kirjoitan niistä myöhemmin).

» Adan kisaradat

25.11.2011 Taas on treenailtu ja liidelty

Tiistaina kävin ensin Milan kanssa treeneissä, kävin pikaisesti kotona ja lähdin Adan kanssa takaisin hallille. Tästä täytyy tosissaan tykätä, kun käyttää koko illan treenireissuihin;) ja kyllähän me tykätäänkin. Molempien kanssa oli taas tosi kivat treenit.:)

Milan kanssa kuvio sujui itse asiassa jopa paremmin kuin Adan kanssa, kun olin varautunut siihen, että Mila saattaa hakeutua itse valitsemilleen esteille. Se olikin Ada, joka innoissaan esim. sujahti putkeen hyppyjen 3 ja 9 jälkeen.:)

Milan keppien pujottelu oli taas komennuksella varustettua ja aika hidasta. Kun lisäsin omaa vauhtia, niin Mila meni reippaammin, mutta pääsis vieläkin nopsempaa, jos äänenkäyttö vähenisi. Kaipa se komennus on epävarmuutta, kun ei oikein ole varma, tekeekö oikein. Treenikaveri sanoi tehneensä huomion, että mun käden liikutuskin häiritsi Milan menoa - kun käsi pysyi aloillaan, Mila pujotteli vauhdikkaasti eteenpäin eikä tosiaan tarvinnut mun kättä osatakseen tehdä kepit.;) Pitäisi siis vaan luottaa koiraan ja lopettaa liika hösääminen.

Nyt en enää muista, mitä kaikkia ongelmia meillä oli, mutta se jäi mieleen, että mahdottomaksi kuvittelemani kohta hypyltä 14 putkeen onnistui Milan kanssa tosi hienosti - neiti oli taas hyvin kuulolla.:)

Otettiin pitkästä aikaa keinua yksittäisenä ja Milaa jännitti taas aika paljon keinun kallistuminen, mutta namin houkuttelemana uskaltautui kuitenkin kävelemään kallistumiskohtaan. Lopun 2on2off oli hyvin hallussa. Otin myös pari kertaa puomia ja A:ta yksittäisenä ja molemmat sujui hienosti - ihana, että ollaan edistytty niissä.:)

Adan kanssa puomi on ollut tosi hyvä "nami-muistuttelun" ansiosta, mutta A:lla on edelleen aika hätiköivä alastulo ja monesti loikkaa ennen kuin on päässyt maahan asti. Täytyy miettiä mitä tekisi, nyt mennään näillä eväillä vielä yksiin kisoihin. Ensi viikolla onkin sitten Adan leikkaus ja alkaa lepotauko.

Adalla oli tosiaan into päällä - omavalintaisten esteiden suoritusmäärä saatiin pienenemään lopputreenejä kohti, kun minä keskityin paremmin ohjaukseen.:) Alun hypyillä kokeilin paria eri vaihtoehtoa, persjättö nelosen ja vitosen välissä ja takaaleikkaus hypyllä 6. Persjättö oli muuten ok, mutta oma pää meni pyörälle - takaaleikkaus oli mulle luontevampi ohjaustapa.

Adankin kanssa hypyltä 14 putkeen 15 meni pulmitta (siinä muistin olla tarkkana) ja loppusuorankin muistin mennä vauhdilla. Tarjakin sanoi, että mä olen oppinut liikkumaan kunnolla Adan kassa.:) Kisoissa se vauhti kyllä meinaa unohtua, kun keskittyy niin siihen, että saisi suoritettua esteet oikeassa järjestyksessä.. vaikka tosi asiassa Ada pysyy paremmin ohjauksessa, kun pidetään vauhtia yllä.

Oltiin Adan kanssa myös maanantaina treeneissä ja siellä aiheena oli hyppy-putki pätkä sekä toinen ratakuvio, jossa saatiin hyvää puomitreeniä. Hyppypätkä meni oikein kivasti, vaikkakin alkuunsa olin opetellut radan väärin. Ada oli innokas eikä haistellut juuri yhtään! (Jotenkin noi maanantain treenit meinaa aina mennä haistelu-haahuiluksi, mutta nyt meni siis paljon paremmin.)

Toisella radalla alun hypyiltä puomille kääntö oli hankala saada onnistumaan - jotenkin Ada meinasi hukkua aina mun selän taakse puomille mentäessä. No sain neuvoksi, että älä käännä sitä selkää vaan odota koiraa, kunnes on juuri hyppäämässä kakkoshyppyä ja käännä hartiasuunta vasta sitten - ja kyllähän se sitten silleen sujui paremmin.:)

Puomin kontaktin Ada otti tosi nätisti. Tein persjätön hypyn 5 jälkeen ja muutaman harjoituskerran jälkeen se alkoi toimia. Hypyltä 7 käännöksessä tuli turhaa kaarrosta ja siinä kohdassa oli jotain hyvää hajuakin - se olikin ainoa kohta, jossa Ada tällä kertaa haisteli. Renkaalle lähetyksessä meinasi mun lähetys olla myöhässä, mutta Ada paikkasi vielä hienosti ja suoritti renkaan oikein. Yhden kerran haki heti neloshypynkin jälkeen renkaalle.:P Otin myös keinua ja A:ta yksittäisenä: keinu meni hyvin, mutta A:lla loikkasi vähän ennen maahan tuloa. Pahuksen A.:/

16.11.2011 Tyttöjen agiliitoa

Molemmat tytöt pääsivät eilen treeneihin, kun sain varattua paikkausvuoron oman vuoron perään. Muuten tehtiin samaa rataa, mutta Milan kanssa mentiin hypyn 13 jälkeen putkeen 19, että saatiin jätettyä A:n suoritukset väliin. Ja alussa tuli radan pätkintää puomin kohdalla. Kontakteja otettiin sitten erikseen ratatreenin jälkeen.

Mila haki hienosti kepeille sisään, mutta haukkua vouhotti pujottelun aikana, joten vauhti oli hitaampi kuin mitä se voisi olla. Malttoi kuitenkin joka kerta pujotella loppuun saakka.:). Matka jatkui hypyltä 6 ja meni ihan mukavasti aina hypylle 12 saakka, jonka jälkeen mun käsi putosi alas ennen aikojaan ja sain Milan kääntymään jo ennen kuin ehti hypätä seuraavan esteen. Tätä sitten testailtiin useaan otteeseen ja toimi kivasti, kunhan maltoin pitää valssia tehdessäni käden ohjauksessa mukana. Loppupätkä muuten ok, mutta putkeen 21 lähetyksessä meinasi hakea hypylle tai A:lle, jos ei ollut tarkkana. Kuunteli tälläkin kertaa hienosti ohjausta, joten se ei näköjään ollut vain yhden kerran hyvää tuuria.:)

Ja kontaktit oli jälleen hienot - nää oli hyvän mielen treenit kaikin puolin.:) Puomilla jäi ekalla kerralla vähän liian ylös pysähdyksiin, mutta osasi korjata ja yhden kerran toinen etutassu jäi kontaktille, kun molemmat pitäisi olla maassa. Siitäkin vaadin korjaamaan asennon ja kyllä neiti hoksasi sen tehdä. Tän jälkeen onnistui koko ajan ihan loistavasti, eikä karannut kertaakaan asennosta liian aikaisin pois. Kokeiltiin myös hyppyihin yhdistettynä ja edelleen meni hyvin. Seuraavaksi kokeiltiin A:ta ja Mila malttoi tulla tosi rauhallisesti alas ja meni joka kerta oikeeseen kohtaan - ihan loistavaa, että nää alkaa vihdoin sujua.:)

Lopuksi mentiin vielä rata uudestaan ja päätettiin kokeilla ottaa puomikin radan yhteydessä. Hienosti suoritti puomin alkuesteiden vauhdittamanakin - hieno Millis<3 Palkkasin puomilla ja jatkettiin rataa hypyltä 6 loppuun. Nyt oli hypyt 12-13 iskostuneet päähän ja ne meni nätisti, mutta putkeen 21 lähetyksessä neiti kävi A:lla, kun oltiin just tehty sitä ja se oli niin kivaa;) .. ja ei mammakaan kauheen tarkasti ohjannut.

Adan kanssa sama kuvio, mutta kaikkien esteiden kera. Kontakteille laitettiin namit, jotta neiti muistaisi mennä ne kunnolla. Puomi toimi erinomaisesti - ei loikannut kertaakaan liian aikaisin alas, mutta A:lta tuli alkuunsa ihan liian kovaa. Namien avulla saatiin kyllä hillittyä menoa, mutta saa nähdä malttaako kisoissa. Nyt ei kuitenkaan ennen sitä voi tehdä muuta kuin harjoitella samaan tapaan ja toivoa, että toimis kisaradallakin ensi viikolla.

Alkuunsa Ada karkaili multa bongailemaan ympäristöä, kun en muistanut olla tarkkana, mutta jatko sujui paremmin. Hyppyjen takaakierroissa ohjasin Adan kiertämään turhan kaukaa, mutta muuten kaikki meni ok hypylle 13 saakka. Siinä hätäilin liikaa, jolloin Ada ei hypännytkään estettä. Tässä piti muistaa vaan vetää selkeästi nenästä hypyn yli ja johan alkoi toimia.:) Loppupätkäkin meni muuten hyvin, mutta vikan esteen onnistuin ohjaaman ohi, kun oma vauhti hyytyi. Mila kun oli onnistunut väsyttämään mua aika tehokkaasti omalla tunnillaan. Vauhtia Adalla riitti ihan mukavasti ja silti saatiin kunnollisia kontaktisuorituksiakin aikaiseksi, joten hirmu hyvä mieli jäi Adankin osalta.:) Oli helpompi keskittyä yhteen koiraan kerralla, kun sai rauhassa miettiä ohjaustavat ihan erikseen. Molempien kanssa samalla tunnilla ollessa mulla menee yleensä sekaisin, että mitä pitikään tehdä ja kenen kanssa.:P

14.11.2011 Agility-Adan touhuja

Adalla on viime aikoina piisannut intoa agilityn parissa, viime lauantain kisoissa vähän liikaakin.:P Neidillä oli ihan hirveä kiire, mikä ei muuten ole ollenkaan huono juttu, mutta kun kontaktien oikeanlainen suoritus unohtui siinä vauhdissa. Saatiin jo ennen kontakteja hylätty, kun Ada suoritti ylimääräisen hypyn (minä en ollut tarkkana ohjauksen suhteen). Ja tuon jälkeen matka jatkui ihan mahdottomana. A:lta hyppäsi ennen aikojaan (ei ollut virhe, mutta hyppäsi aika läheltä rajaa) ja kirmasi eteenpäin, kun ois pitänyt lähteä vastakkaiseen suuntaan. Puomilta hyppäsi jo reilusti ennen kontaktialuetta, joten se oli ihan sikamainen suoritus.:/ Siinä jäin itse liian taakse, mutta ei Ada yleensä ihan noin törkeesti oo loikkinut.. mun on kai nyt vaan myönnettävä, että Adallekin täytyisi opettaa kunnon kontaktit - yritän jaksaa keskittyä siihen sitten tauon jälkeen. Mutta sitä ennen yritän vahvistaa vanhaa "juoksutyyliä", kun meillä on vielä yhdet kisat edessä.

Tänään meidän treeneissä tehtiin yllä olevia ratoja, ensimmäistä kouluttajan kanssa ja toista omatoimisesti. Me päästiin ekana tuolle puomiradalle ja pyysin, että otettaisiin oikein tehotreeniä namipalkkauksella. Namit tepsi hyvin, sillä Ada ei loikannut kertaakaan. Kokeiltiin myös jopa tehdä niin, että juoksin puomin ohi ja silti Ada meni alas asti. En kyllä tiedä, uskallanko kisoissa juosta Adan edelle:P (tai ehdinkö edes) mutta ainakaan taakse ei saisi jäädä, sillä se tuntuu aiheuttavan aina ongelmia. Rata sujui muutenkin ihan kivasti, vaikka alkuunsa en meinannut muistaa missä järjestyksessä piti mennä, kun keskityin vaan puomiin.

Kakkosradalle menin sitten omatoimisesti harjoittelemaan ja namit onneksi auttoivat A:llakin sen verran, että sain useimmilla kerroilla Adan menemään alas asti. Mutta tuli niin vauhdilla, että se oli vähän niin kuin "liukumista alas".:P Ja välillä loikkasi siitä rajan läheltä, kun mulla ei ollut namia valmiina (mistä se sen arvasikin?;). Että A:n onnistuminen taitaa olla aika tuuripeliä.. siinäkin on kyllä sama juttu kuin puomilla eli pitää muistaa mennä itse tarpeeksi pitkälle. Rata 2 oli muutenkin melko haasteellinen, sillä siinä sai helposti koiran väärään paikkaan, jos ei ollut tarkkana. Esim. putkeen 4 lähetys piti olla tosi selkeä, sillä muuten Ada juoksi joko A:lle tai putken vierestä. Hypyn 5 jälkeen tein persjätön, että sain paremmin kiepautettua Adan kuutoshypyn ympäri ja se toimi hyvin. Ja keinukin sujui oikein hyvin:) - joskushan se oli meille suuri ongelma, mutta nyt se sujuu kaikista kontakteista parhaiten.

9.11.2011 Milan treenit

Milan treeneissä oli hyppyrata, joten päästiin kerrankin tekemään koko rataa kerralla.:) Ja lopuksi otettiin vielä erikseen kontakteja, joten nekään ei jääneet kokonaan väliin. Alussa ohjasin niin, että menin renkaan taakse kutsumaan ja renkaan suoritus osoittautuikin hankalaksi. Jos liikahdin vähänkin liian aikaisin, Mila meni väärästä kohdasta läpi. Eli piti malttaa odottaa tarpeeksi kauan. Putken jälkeiset hypyt sen sijaan meni hienosti, kun maltoin ohjata tarkasti molemmat hypyt. Mila irtosi hienosti putkeen ja kääntyi oikeaan suuntaan hypyllekin, vaikka jäin tosi paljon jälkeen. Kepeille kääntymiseen tuli ekalla kerralla turhan pitkä kaarros, mutta toisella yrityksellä, kun käänsi selkeämmin, saatiin ihan sujuva kepeille kääntyminen aikaiseksi. Keppien sisäänmeno meni hyvin, mutta alkupujottelun aikana Mila haukkui, mikä hidasti vauhtia. Sitten kun hiljenee, tulee vauhtiakin huomattavasti lisää.;) Pussiin ohjauksessa unohdin, miltä puolelta mun piti mennä ja se meni överiksi. Seuraavaksi yritettiin niin, että pussi oli mun vasemmalla puolella ja tein takaaleikkauksen okserilla, mutta siinä Milan vauhti jotenkin hiipui ja rima putosi. Paras tapa oli tehdä persjättö hypyn 13 ja pussin välissä - siinä oli kiire, mutta kerkesin, kunhan lähdin ajoissa liikkeelle.

Uusintakierroksella Mila oli selvästi jo väsynyt, sillä keskittyminen & kuunteleminen alkoi herpaantua. Renkaan suorituksessa piti heiluttaa hanskapalkkaa renkaan kohdalla, jotta saatiin neiti oikeasta välistä ja muurin jälkeinen kääntö ei enää sujunutkaan, kun neiti ei seurannut ohjausta. Mutta nähtiin kuitenkin alkutunnista, että Mila osaa myös kuunnella.:) Lopuksi otettiin vielä kontakteja ja Mila yllätti positiivisesti. Oltiin harjoiteltu kotona pintakäskyä laudan pätkän avulla ja Mila näytti osaavan homman ilman namilautasta, joten otettiin treeneissäkin puomia ja A:ta ilman lautasta. Puomilla jäi aluksi pari kertaa liian ylös pysähdyksiin, mutta osasi korjata oikeaan kohtaan ja sen jälkeen tuli monta onnistumista. Ja A:n suoritus sujui ilman aiempaa ongelmaa (toki tää saattoi olla vaan tän kerran onnea) eli Mila osasi tulla riittävän rauhallisesti alas ja pysähtyi oikeaan kohtaan. Kerran juoksi läpi, kun jäin itse taaemmaksi eli se oli liian hankala juttu, mutta kaiken kaikkiaan näytti siltä, että Mila on tehnyt ajatustyötä tauon aikana.:)

8.11.2011 Viikonloppu ja Adan treenit

Lauantaina tytöt pääsi kirmaamaan kavereitten kanssa, kun treffattiin Satua ja tyttöjä lenkin merkeissä. Meinattiin mennä Rajamäen metsään, mutta koska suunnistajat oli vallanneet sen, vaihdettiinkin Märkiön lenkkiin. En ollut aiemmin käynyt siellä ja tykkäsin kovasti, avara näköala ja nätit maisemat ja ainakaan tällä kertaa ei törmätty kovin moneen muuhun ulkoilijaan eli saatiin olla omassa rauhassa.:) Milalla oli juoksun takia pitkä tauko vapaana juoksusta ja Adallakin oli edellisen viikonlopun metsälenkit jääneet väliin, joten neideillä riitti virtaa ja erityisesti Ada oli tavallista riehakkaampi;) tosin ehkä vain siksi, että Mila on aina samanlainen..
Kiitos Satu ja tytöt seurasta:)

Sunnuntaina käytiin aamusta vakiolenkillä "omassa metsässä" ja sen jälkeen otettiin lunkisti keräillen voimia illan kisoihin. Olin ilmoittanut Adan kahdelle agilityradalle ja tälläkin kertaa neiti oli kyllä innokas molemmilla radoilla, mutta toisella startilla oli herkempi häiriöille. Onneksi eka rata meni kuitenkin hyvin: ratavirheitä nolla ja ehdittiin alle ihanneajan.:) Sijoitus oli 4/18 ja se riitti LUVAn saantiin eli nyt tarvitaan enää yksi lisää.:) Puomin kontaktin Ada otti hyvin ja kepit oli ihan reippaat, mutta A:lla loikkasi kyllä vähän liian aikaisin alas. Kontaktit on kyllä ikuinen ongelma, kun en ole alunperin jaksanut opettaa niitä kunnolla ja nyt en tiedä, jaksanko aloittaa kokonaan uuden tavan harjoittelun.:P

Toisella radalla Ada juoksi ennen putkea ratahenkilöä katsomaan, ei tullut virhettä, mutta aikaa kului. Menetin jo toivon tuon seurauksena ja onnistuin möhlimään myös puomin kontaktin ja sit Ada jäi vielä moneksi sekunniksi haistelemaan jotain keinun alastulolle. Adalla siis riitti kyllä vauhtia, mutta keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan. Mutta ei kauheesti harmittanut, kun eka rata meni hyvin.:)

Eilen olin Adan kanssa treeneissä ja tehtiin kolmea erilaista pientä rataa: ekassa harjoiteltiin keppejä, toisessa puomia ja kolmannessa A:ta + putken pimeään kulmaan lähetystä. Viimeisin oli "omatoimirata" ja me aloitetiin sillä. A:lta meinasi loikata koko ajan alas ennen aikojaan, vaikka otin namitkin apuun, enkä sitten yksikseni keskinyt, mikä ois auttanut. Puuh:P Ja putkeen lähetyksetkään ei oikein sujuneet. Sain alkuunsa Adan menemään putken suun ohi ja onnistumista varten täytyi viedä tosi lähelle putken suuta - eli tuotakin ois syytä harjoitella lisää. Puomi-harjoituksessakin loikki välillä liian aikaisin kontaktilta alas, mutta kouluttajan neuvo muuttaa äänenpaino matalammaksi tepsi. Ada kuulemma haki hyvin puomille, kun sivusta tultaessa ei loikannut suoraan esteelle vaan meni kontaktiosion kunnolla. Keppiharjoitus meni ihan ok. Sen yhteydessä oli myös putkitreeniä: keppien jälkeen lähetettiin vieressä olevan suoran putken vastakkaiseen päähän. Alkuunsa saatoin tosi pitkälle, mutta kyllä Ada osasi lähteä putkeen ihan yksikseenkin, kun uskalsin (kouluttajan kehoituksesta) kokeilla, voinko lähettää jo keppien loppupään kohdalta.

2.11.2011 Treenit

Maanantaina käytiin Adan kanssa HSKK:n treeneissä. Kouluttajat eivät olleet tällä kertaa paikalla, mutta meillä oli kuitenkin valmiit radat käytettävissä.

Ensin mentiin oikeanpuoleista kuviota. Eka kierros ei oikein mennyt nappiin, kun jäin itse pohtimaan kesken rataa, että missä järjestyksessä nää menikään ja Ada alkoi ylläri ylläri haistella maata. Uusi yritys kunnon vauhdin kera, niin saatiin Adakin mukaan menoon.:) Putkesta 6 onnistuin ohjaamaan ohi, kun jäin itse putken ulkoreunalle, toiselta puolelta lähetys onnistui paremmin. Lopussa Ada kääntyi kivasti kympiltä yhdelletoista, kun käytin ennen hyppyä haltuunottosanaa + Adan nimeä.

Toisen radan ongelmakohta oli putkesta kepeille meno. Seisoin ilmeisesti itse keppien edessä, joten Ada ei voinut tajuta, minne pitäisi mennä ja lisäksi hätäilin etenemisessä niin, että Ada aloitti pujottelun kakkosvälistä. Tässä täytyi vaan malttaa olla tukkimatta koiran näkökenttää sekä olla ottamatta varaslähtöä.;) Renkaalta Ada kääntyi yllättävän hyvin hypylle 9, kun pyöräytin Adan esteen ympäri oikealta puolelta. Kontakteja vahvistelin nameilla, kun neiti meinasi loikkia taas liian aikaisin alas. Taisin kyllä itse hätäillä puomilla edelle ja loikkaus johtui siitä, että Adalle tuli liian kiire pysyä perässä. A:n osalta taas tajuttiin tiistaina, että loikkaa ehkä siksi, että jään liian kauas pysähdyksiin, jolloin Ada ei nää mua ja alkaa hätäillä.

Tiistaina koitti Milan onnenpäivä, kun pääsi pitkästä aikaa hallille.:D Neiti kommentoi jo hallille menevällä tiellä, että nyt päästiin asiaan, vihdoinkin ne tajuaa tuoda mun tänne.:) Molemmat tytöt oli mukana treeneissä, Ada teki alkuperäistä rataa (mustat numerot) ja Milan rata puolestaan pätkäistiin A:n kohdalla + puomin sijaan mentiin putkeen + yksi eri hyppy.

Mila sai kunnian aloittaa ja neiti yllätti mut iloisesti.:) Ennen juoksua meillä oli ongelmia paikalla pysymisen kanssa ja lisäksi välillä oli korvatkin ihan kateissa. Nyt neiti ei karannut lähdöstä kertaakaan (komensi kyllä, mutta pysyi odottamassa siinä asennossa, johon jätin eli istumassa) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Ja vauhtia piisasi tooosi paljon - mun ohjauksen ajoitus kaipaisi vielä rutkasti parannusta, sillä se on aina myöhässä.

Renkaalta putkeen lähetyksessä oli hankaluuksia, kun ensin en saanut otettua ajoissa haltuun ja seuraavaksi oli putkeen lähetys myöhässä. Meidän lelukäsky "kii-kii" tepsi tässä loistavasti siihen, ettei Mila mennyt putken väärään päähän. Hypyltä 8 putkeen ohjaus meni alkuunsa ilman ongelmia, mutta uusintakierroksella onnistuin ohjaamaan Milan jopa ohi putkesta - mulle tuli niin hoppu yrittää ehtiä putken toiseen päähän, että sähelsin ohjauksessa. Samoin kääntö muurin takaakierrolle onnistui alkuunsa, mutta myöhemmin kovemmassa kiireessä neiti hyppäsi muurin väärinpäin, kun en ollut ajoissa paikalla. Tuon kohta saatiin onnistumaan niin, että kun olin ajoissa hidastamassa oman vauhtini + ottamassa haltuun putken lähettyvillä, sain Milan pyöräytettyä muurin ympäri sen oikealta puolelta.

Mila haki tällä kertaa myös tosi kivasti sisään kepeille, kun sekin on ollut meillä melko epävarma juttu. Hypylle 16 ohjasin niin, että vedin keppien jälkeen taaksepäin + käänsin sen jälkeen hypylle ja lopun pari estettä olikin pulmattomia.

Adan kanssa mulla oli alkuunsa keskittymiskyky hukassa, kun Mila vei kaiken energian:P Alku meni hyvin, mutta putkesta 7 onnistuin ohjaamaan ihan ohi, kun Ada alkoi bongailla meidän kouluttajaa ja lisäksi hätäilin hypyillä 8 ja 9 niin, että ohjasin Adan aina hypyn 9 väärälle puolelle. Treenien lopussa keskityin oikein tarkkaan ja saatiin mentyä renkaalta putkeen 10 niin kuin oikeasti kuului.:) Muurin takaakierto ei ollut ongelma Adan kanssa sillä kerkesin juosta putken suulle ajoissa ja pystyin kierrättämään Adan muurin vasemmalta puolelta. Kepeille menossa tein takaaleikkauksen ja se onnistui hienosti. Adalla oli myös melko vauhdikkaat kepit tällä kertaa.:) Loppuesteiden onnistui samalla tavalla kuin Milan kanssa.

Milan kanssa otettiin vielä lopuksi muutaman kerran puomi. Osasi mennä oikeaan pysähtymispaikkaan, vaikka namilautanen jätettiin pois ja palkkana oli vain muurin takana odottava yksittäinen nakkipala. Eli se oli hienoa edistystä.:) Mutta Mila ei malta odottaa kauaa tuossa asennossa ja karkaa siitä omia aikojaan pois, jos en vapauta riittävän nopeasti eli siinä pysymistä täytyy vahvistaa.

30.10.2011 Arkitouhuja

Mun kotisivujen päivitys on jäänyt, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä. Meille ei oikeastaan kuulu tavallista arkea kummempaa. Tytöt on olleet taas pitkästä aikaa päivät kaksistaan, mutta mun lyhyen työmatkan vuoksi päivät on kohtuullisen pituisia ja ovat pärjänneet loistavasti. Kotiin tullessa odottavat enemmän sapuskaa kuin ulos pääsyä.;) Mila on ollut juoksun takia lokakuun treenitauolla, mutta Adan kanssa sen sijaan ollaan käyty treeneissä kahdesti viikossa ja parit kisatkin on takana. Milakin pääsee onneksi ensi tiistaina hallille, mutta sen seuraukset saattaa olla kaoottisia.;) No pikkumusta ainakin tulee olemaan tyytyväinen, vaikka mä olisinkin ihan kuutamolla:D

Adan treenit on sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, maanantain treeneissä neiti on aika paljon keskittynyt epäolennaiseen eli haistellut kovasti kenttää.:P Välillä menee innolla ja saadaan kivasti tehtyä, mutta yhtäkkiä ne hajut onkin paljon kiinnostavampia ja kerrankin pyllähti istumaan kesken radan;) Tiistain treeneissä sen sijaan meno on yleensä vauhdikkaampaa, mutta saattaa toki johtua ihan siitä, että olen itse rennompi tutummassa ryhmässä. Kisoissa tuosta haistelusta ei onneksi ole ollut merkkejä, vaan siellä neiti on ollut tosi innokas:) Mun oma keskittyminen sen sijaan on ollut hukassa. Ekoissa lokakuun kisoissa rata ois ollut tosi mukava ja helppo, mutta päästin Adan karkaamaan putken sijaan ratahenkilöä bongaamaan ja sen jälkeen ohjasin vielä hypyn väärin päin:P ja viime kisoissa en vaan ohjannut kunnolla ja hankin meille kaksi kieltoa hypyiltä. Kepit oli tosi sujuvat, samoin putkeen menot ja puomin kontakti. A:lta hyppäsi vähän liian aikaisin, mutta ei kuitenkaan ennen kontaktialuetta. Eli jos sitä vaan itse keskittyisi siihen mitä on tekemässä, niin saattaisi alkaa sujumaan:)

Olen päättänyt leikkauttaa Adan ja aika on nyt varattu ihan joulukuun alkuun. Sitä ennen on vielä parit kisat suunnitteilla ja joulukuun neiti on sitten lepotauolla. Leikkaus kyllä pelottaa, kun onhan se aina riski, mutta kohtutulehdus on niin yleinen, että mieluummin ennaltaehkäisen sen ja helpottaahan leikkaus muutenkin elämää.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Seinäjoen näyttelyyn + sen jälkeen kaverille kylään Adan kanssa, mutta mulle nousi torstai-iltana korkea kuume ja viikonlopun ohjelma vaihtuikin kotona lepäämiseen. Harmitti kovasti, että kiva reissu jäi väliin (ja ilmorahojen hukkaan menokin ärsytti), mutta parempi levätä ja tervehtyä kunnolla, kuin lähteä puolikuntoisena reissaamaan. Nyt on ainakin levätty jo niin paljon, että alkoi ihan tulla tekemisen puute ja päädyin vihdoinkin kuulumisia päivittelemään;)

Tässä vielä Adan tämän viikon treeniradat, lähinnä mulle itselle talteen. Ne ei mennyt alkuunsa mitenkään loistavasti, mutta lopulta kouluttajien vinkkien avulla saatiin tehtyä onnistuneita suorituksia.:)

20.9.2011 Mila täytti jo kolme :)

Myöhästyneet onnittelut meidän rakkaalle pienelle mustalle<3, joka täytti viime lauantaina jo kolme vuotta! Emäntä oli reissussa koneen tavoittamattomissa, joten siksi vasta nyt tämä päivitys. Mila vietti synttäreitään Adan kanssa "isovanhempien" luona ja päivään kuului ainakin mamin mukaan pakkaamat herkkuateriat.:)

Mila melkein 3 vuotiaana Rukalla :)

Mila 3 viikon ikäisenä <3

11.9.2011 Adan kisat

Oltiin tänään Adan kanssa Hyvinkäällä kisaamassa. Ilmoitin kokeeksi pitkästä aikaa kahdelle radalle ja ihan hyvin neiti jaksoi innostua vielä toisellakin radalla. Ekalla radalla tuli kaksi kieltovirhettä hypyiltä, kun itse hätäilin liian nopeasti eteenpäin ja Ada tuli perässä. Positiivista oli, että Ada teki kaikki kontaktit kunnolla ja haki hyvin kepeille ja putkiin.:) Osallistujia oli niin vähän, että vaikka meidän tulos oli 13,31, päästiin palkinnoille sijoituksella 3/5. Palkintona oli herkkuja sekä mulle että Adalle.:)

Toiselle radalle en osannut kunnolla laatia ohjaussuunnitelmaa ja sähläsinkin sitten renkaalla niin, että Ada meni väärästä välistä. En edes huomannut väärää suoritusta, kun kipitin edelle ehtiäkseni ohjata oikeaan päähän putkeen.:P Toisellakin radalla kontaktit, putket ja kepit menivät hyvin ja lisäksi olin iloinen, kun toisena esteenä ollut hypyn takaakierto onnistui.:) Tulokset lisätty Adan sivulle »»

10.9.2011 Mila möllikisoissa

Kävin Milan kanssa eilen pitkästä aikaa kokeilemassa kisaamista, kun Ojangossa oli möllihyppäri. Meidän suurimmaksi pulmaksi osoittautui paikallaolo, joka vaivasi alkuviikon treeneissäkin. Otin Milalle kaksi starttia ja ekalla varasti. Hölmönä lähdin vaan kävelemään omalle paikalleni, enkä seurannut, mitä Mila tekee ja neitihän lähti liikkeelle omia aikojaan mun selän takaa.:/ Yllätyin niin, että lähdin sitten hätäpäissäni jatkamaan rataa, vaikka järkevämpää ois ollut palauttaa Mila lähtöön. Ohjaus oli mitä sattui, kun lähtö meni niin överiksi: pari kertaa neiti haahuili jotain ylimääräisiä kieppejä ja kerran tuli putkesta takaisin, josta saatiin kielto. Lopullinen radan tulos taisi olla 5.

Ennen toista starttia päätin, etten anna Milan varastaa, vaan vien takaisin alkuun, jos alkaa temppuilla. Pari kertaa jouduin käydä laittamassa takaisin istumaan, mutta ei sentään karannut radalle. Toisen startin ohjaus sujui huomattavasti paremmin, vaikka oma pää meni putkipyörityksessä sekaisin, kun putkiin menoja oli 6 peräkkäin - Mila kyllä taatusti tykkäsi tästä radasta.:) Harmillisesti yksi rima putosi, kun Mila hyppäsi okserille tosi kaukaa, muuten oli virheetön suoritus. Ilman tuota riman pudotusta ois tullut voitto, kun Milan aika oli nopein, nyt sijoitus oli 4/18.:) Meidän toisen radan menoa pääsee katsomaan videolta ja tulos on lisätty Milan sivulle. Paikallaolo täytyy ottaa tehotreeniin, mutta ohjausta Mila kuitenkin seurasi hienosti.:)

7.9.2011 Adan treenit

Käytiin tänään Adan kanssa paikkaamassa Tiinan kisaavien valmennusryhmässä ja päivän aiheena oli melkoisen haasteellinen rata. Meidän suoritus ei ollut parhaita, kun minä taas jännitin ja Ada reagoi siihen olemalla haahuilija. Mahdollisesti Ada oli muutenkin vähän pöhköllä tuulella, mutta ainakaan en itse auttanut asiaa. No, hyviä vinkkejä saatiin kuitenkin ja pätkissä saatiin rataakin väännettyä eteenpäin.:)

Eka pulmakohta oli kepeille vienti. Tein persjätön renkaan jälkeen ja yritin lähettää kepeille, mutta Ada meni niistä ohi tai aloitti pujottelun väärästä kohdasta ja välillä onnistuin ohjaamaan neidin putkeenkin. Tarkempi haltuunotto ja kuljetus lähemmäs keppejä auttoi selviämään hankalasta kulmasta. Seuraava moka oli hypyn 11 paikkeilla, kun menin itse hypyn oikealta puolelta ja ohjasin putken sijaan puomille. Sain neuvoksi tehdä valssin hyppyjen 10 ja 11 välissä ja johan alkoi toimia.:) Välillä ei vaan itse tajua mitään.. kuulemma kakkosluokkalaisen pitäisi osata välttää tuollaiset mokat, hups.;)

Pituudelta Ada juoksi pöydälle, jostain syystä se on Adasta ihana. Ja juuri eilenhän me itse asiassa otettiin pöytä namipalkalla, joten ihmekös tuo.:) Tähän neuvoksi vastakkaisen käden käyttö sekä napakat haltuunotot. Seuraava pulma oli, että kuinka vaihtaa puolta ennen tai jälkeen A:n. Tähän toimi parhaiten valssin teko A:n jälkeen ja se piti tehdä nopsaa ennen kuin Ada ehti alas A:lta.

Loppu meni muuten ok, mutta puomin lopussa Ada kompuroi ja tuli vähän hassusti alas. Otin puomin vielä uusiksi namien kera, jotta se saatiin tehtyä kunnolla.

7.9.2011 Hyvän mielen treenit :)

Eilen oltiin pitkästä aikaa molempien tyttöjen kera omassa tutussa Tarjan treeniryhmässä ja jäi tosi hyvä mieli kummankin neidin osalta. Ada oli innokas ja vauhtia piisasi, kun muistin itse pistää vipinää omiin kinttuihin ja Mila puolestaan seurasi pitkästä aikaa ohjausta tosi hyvin ja sain oikeasti ohjauksen onnistumaan.:) Oli meillä myös tuplasti karkkia mieltä kohottamassa, kun viime viikonloppuna Iita nousi kakkosluokkaan ja Ada sai ekan LUVAn kakkosista.:D Rata on taas piirretty mun muistikuvan mukaan eli vähän sinne päin.;)

Milan kanssa tehtiin ensin alun kaksi hyppyä. Hyppyjen ohjaus sujui kivasti sillä "ässä"-tyylillä, jota harjoiteltiin viime viikon treeneissä, mutta meillä oli ongelmia lähdössä pysymisen kanssa. Mila haukkuu kauheasti ja hyppii eteenpäin haukkuessaan ja välillä nousee kokonaan ylös tai vaihtoehtoisesti menee maahan.:P Täytyy näköjään alkaa taas harjoitella pelkkää hypyn takana odottamista ennen oman vuoron alkua.

Radasta Milan kanssa tehtiin esteet 4-18, mutta A:n sijaan tehtiin kepit. Keppien pujottelu sujui tälläkin kertaa hyvin. Mua jännitti kovasti, miten ihmeessä saan Milan menemään kontaktien välistä kepeille, mutta neiti yllätti positiivisesti. Ehdin ottaa hypyille etumatkaa Milan mennessä putkeen ja kun kerkesin ajoissa itse kohti keppejä, neiti tuli nätisti perässä ja teki hienon sisäänmenon kepeille.:) Pujottelu meinasi mennä sekaisin, kun minä kehuin niin innolla, mutta sai senkin hoidettua loppuun saakka. Radan suoritus sujui oikein kivasti esteelle 15 saakka, jonka jälkeen en kääntänyt riittävän ajoissa ja Mila jatkoi edessä olevalle hypylle. Otettiin uusiksi putkesta 12 loppuun ja hienosti meni.:)

Lopuksi otettiin puomia yksittäisenä. Laitettiin ensin namilautanen vähän kauemmas ja lopuksi jo hypyn taakse. Mila pysähtyi pari kertaa nätisti oikeeseen kohtaan, mutta minä onnistuin sähläämään vapautuksen kanssa. Oon yleensä heittänyt nameja ja kehunut oikeassa kohdassa olosta ja nyt sitten Mila tulkitsi voivansa lähteä kehuja kuullessaan, vaikka lähtö on sallittu vain mene-käskyllä. Kun muutama kerta meni vapautussähläyksessä, Mila tuli epävarmaksi ja jäi vähän liian ylös seisomaan. Osasi kuitenkin korjata käskystä oikeaan paikkaan. Loppuun saatiin tehtyä yksi onnistunut suoritus, johon lopetettiin harjoittelu. Mun täytyisi nyt siis harjoitella Milan kanssa myös siinä 2on2off asennossa pysymistä + miettiä kunnolla, kuinka palkkaus pitäisi tehdä, ettei neiti tulkitse mun naminheittelyä ja muuta hätkyilyä vapautukseksi.

Adan kanssa meni oikein kivasti ja tosiaan kisavideon katsottuani muistin, että toisinaan varmistelen ja hidastelen liikaa, joten nyt muistin liikkua lujempaa. Ainoastaan putkesta 5 neiti meni ohi, kun lähti Tarjaa katsomaan (en muistanut varoa tätä Adan toisinaan harrastamaa hölmöilyä;). Muuten rata meni sujuvasti. Alun tein Adankin kanssa ässänä kierrättämällä ja hypyn 8 jälkeen päästiin persjätön avulla etenemään nopsaa A:lle. Kontaktit neiti teki kunnolla, kun laitettiin namit muistutukseksi ja keinun suoritus oli erittäin reipas. Ollaan päästy keinukammosta ihan kunnolla eroon:), nyt jännittää enemmän muut kontaktit (sen suhteen, että hyppääkö liian aikaisin alas).

6.9.2011 Milan treenit

Hain talvikaudeksi Adalle treenipaikkaa HSKK:lta ja sain paikan maanantaille kisaavien 1- ja 2-luokkalaisten ryhmästä. Treenit alkoivat eilen, mutta koska Adalla oli tiedossa jo kahdet treenit tälle viikolle, Mila pääsi tuuraamaan Adaa.

Ensin tehtiin viereisen kuvan mukaista takaaleikkausharjoitusta (kuviota tehtiin myös peilikuvana). Ideana oli kulkea itse mahdollisimman suoraa linjaa ja ohjata koiraa takaaleikkauksilla. Hartialinja oli tärkeä juttu, jotta koira osaisi lukea, minne seuraavaksi pitäisi mennä.

Mila kävi aika pahasti kierroksilla ja alkuunsa en meinannut saada neitiä pysymään lähdössä. Ja kun siitä selvittiin, niin huh, mikä kiire mulle tuli. Onnistuin ohjaamaan suunnilleen oikeat esteet, mutta ohjaus tuli aina autuaasti liian myöhässä - Mila ehti jo pyöriä paikallaan kysyen, minne minne??

Ja vaikka muutaman toiston jälkeen ohjaus osui jo paremmin kohdalleen, niin tämä oli kyllä juttu, johon me tarvittaisiin lisätreeniä, kun ei se nyt ihan sujunut niin kuin olisi ollut tarkoitus.:P

Muutenkin mulla on viime aikoina ollut Milan ohjaus pahasti hukassa. Se tuntuu toimivan vain tutuissa Tarjan treeneissä, joten mua kai jännittää uusien kouluttajien treeneissä oleminen, enkä osaa keskittyä kunnolla. Ja se vaikuttaa tietysti myös Milaan.

Lyhyen pätkän lisäksi tehtiin 18 esteen rataa, josta me Milan kanssa jätettiin A:n ja puomin suoritus väliin ja jatkettiin hypyltä 5 suoraan hypylle 8.

Alusta esteet 1-5 sujui hyvin, mutta viitoselta kasille mennessä en oikein saanut näytettyä, minne suuntaan mennään ja ysin ja kympin välillä Mila teki tosi ison kaarroksen. Samoin pussin jälkeen kirmasi iloisesti putkeen. Sain neuvoksi kääntää rintaman ajoissa & kunnolla hyppyä 8 kohden ja näin saatiin Mila menemään oikeaan suuntaan ja ajoittamalla valssin paremmin, neiti myös kääntyi nätimmin ysiltä kympille.

Pussista tulossa yritettiin ensin haltuunottokäskyjä, mutta kun se ei tuntunut oikein toimivan (Mila ei kuunnellut), niin lopuksi kokeiltiin, mitä Mila tekee, jos olen hiljaa? Neiti tuli sitten oikein nätisti hypylle 12. Ilmeisesti oletti mun olevan siinä suunnassa ja varmisti vielä asian, kun mitään kutsua ei kuulunutkaan.

Kepeille lähetys oli alkuunsa myöhässä, mutta kun tajusin lähettää ajoissa, Mila itse asiassa haki tosi nätisti kepeille ja tällä kertaa myös pujotteli ne loppuun saakka ilman turhaa räksytystä. Hypyt 14 ja 15 meni ok, mutta putkeen 16 meni ekalla kerralla väärästä päästä. Putki korjaantui selkeämmällä lähetyksellä ja lopun hypyt sujuivat pulmitta.

Itse asiassa siinä yhteydessä, kun olin hiljaa Milan tullessa putkesta, oli tarkoitus ohjata koko loppupätkä ilman ääntä, mutta minä en ihan tajunnut tätä ja aloin käyttää ääntä jo heti kepeillä.;) Mutta hienosti teki kepit ja muut loppupätkän esteet.:) Sainkin vinkiksi, että Milan kanssa voisi olla hyvä kokeilla ohjata matalammalla äänellä, niin joutuisi keskittymään ohjeiden kuunteluun. Neidillä on nimittäin usein korvat hukassa ja tekee mitä itse tykkää, kun sille päälle sattuu.

6.9.2011 Kuva & video kisoista

Vielä pikainen päivitys viikonlopun kisoista eli kuva palkintojen jaosta & kisavideo »» Kiitos Saaralle ja Mikolle molemmista.:)

4.9.2011 Adan ekat kakkosluokan kisat

Startattiin eilen Adan kanssa ekaa kertaa kakkosluokassa. Meillä oli vain yksi startti ja olin valinnut hyppyradan, koska ne sujuu meiltä yleensä paremmin. Ennen rataantutustumista mietin (ja hermoilin), että miten meiltä mahtaa sujua vaativammat radat, mutta sen jälkeen jännitys laski, kun näin, että radan suoritus vaikutti ihan mahdolliselta. Juuri ennen radalle menoa Ada ei enää innostunut retuuttamaan hanskaa mun kanssa ja pieni epäilys kerkesi käydä mun mielessä. Lähdössä onneksi kuului tuttu intohaukahdus.:)

Kolmannen hypyn kääntö oli myöhässä ja Ada teki turhan pitkän kaarroksen, mutta jatkoi kuitenkin sen jälkeen oikeaan suuntaan ja meidän meno alkoi sujumaan. Putkiin lähetyksissä muistin saattaa riittävän pitkälle ja ne meni kaikki ok ja kepeille lähetyksessä muistin jättää Adalle tilaa. Radan loppupuolella tuntui tulevan hieman kiire parin hypyn kautta putkeen ohjauksessa, mutta sekin onnistui ja päästiin maaliin ilman virheitä. Suoritus oli ihanneajan sisällä ja sijoituskin vielä 1/6, joten saatiin siis eka LUVA kakkosista.:) Ada oli hieno!<3 Treenikaveri kuvasi radan, joten jossain vaiheessa on luvassa videokin meidän menosta, samoin palkintojen jaosta tulossa kuva. Niitä odotellessa tänään otettu kuva Adasta kera palkintojen, jotka oli jälleen mukavan runsaat: ruokasäkki, lahjakortti, ruusuke ja lelu/pokaali, joista me valittiin tällä kertaa vaihteeksi lelu.:)

31.8.2011 Treenailua

Eilisissä treeneissä tehtiin hyppyrataa, joka laittoi mun pään ihan pyörälle. Onneksi rataa käytiin läpi yhdessä kouluttajan kanssa ja saatiin vinkkejä hankalien kohtien ohjaukseen. Radan lisäksi otin Milan kanssa A:ta. Ennen Rukan reissua onnistui jo koko A:n suoritus riittävän rauhallisesti, mutta nyt kävi taas niin, että etutassut osui ensin maahan ja sen jälkeen takajalat pamahti ilmasta takaisin A:lle. Joten otettiin takapakkia ja harjoiteltiin vaan sitä loppuosaa. Harmillista, ettei ole mahdollista treenata tarpeeksi noita kontakteja, ne ei kauheesti edisty tällä mun vauhdilla.:P

Ada oli kotoa lähtiessä sitä mieltä, että hän jää kotiin ja katseli toiveikkaana lipaston päälle, jossa namilelu yleensä odottanut, kun Mila on lähtenyt treeneihin. Oli ihan kummastunut, kun lelua ei tullut ja täytyi lähteä meidän matkaan.:) Agilityinto ei kuitenkaan ollut kadonnut minnekään, sillä neiti oli kovin vauhdikas ja saatiin ihan kivasti rataa tehtyä. Kakkoshypyllä kierrätin Adan oikean siivekkeen ympäri. Ekalla kerralla peitin hypyn näkyvyyden, jolloin Ada suunnisti kolmoshypylle, mutta toisella yrityksellä tämä keino toimi. Hypyn 5 kierrätin putkenpuoleisen siivekkeen ympäri ja alkuunsa yritin tehdä hypyn 6 jälkeen valssin ja vaihtaa puolen kepeille menoa varten. Ada ei nyt jostain syystä tykännyt, että jäin neidin taakse kepeille menossa, joten muutettiin suunnitelmaa ja teinkin valssin vasta keppien jälkeen. Renkaan jälkeisten hyppyjen takaakierrot onnistuivat hyvin, mutta valssi ennen hyppyä 13 oli myöhässä. Kokeiltiin myös persjättöä, mutta sitä ei ehtinyt tekemään, kun vauhtia oli neidillä niin paljon.:) Valssikin saatiin ihan kivasti toimimaan, mutta lopuksi kokeiltu keino, jossa tein valssin hypyn toisella puolella, toimi kaikkein parhaiten.

Loppupätkä 14-18 meni muuten hyvin, mutta Adan tullessa putkesta 17, olisin voinut lähteä liikkeelle nopeammin. Loppuun saatiin etukäteen neuvoksi, että kannattaa odottaa koiraa sen tullessa putkista, jotta saa selkeästi jatkosuunnan näytettyä eikä ole esimerkiksi vikan putken jälkeen itse jo maalissa koiran ihmetellessä, minne se ohjaaja jo katosi.;) Ja muistin jopa hyvin noudattaa näitä ohjeita. Toisella yrityksellä sain myös maaliin lähdön ajoitettua paremmin niin, että Ada tuli vauhdilla eikä joutunut kummastelemaan, miksi mamma vaan seisoo tuossa.;)

Mila oli tällä kertaa aika hankala. Teki aika paljon mitä itseään huvitti sen sijaan, että olisi seurannut ohjausta, kävi ihan ylikierroksilla eikä haukkumiseltaan pystynyt kunnolla tekemään mitään ja haahuili vielä hajujen perässä. Ei siis mitkään meidän parhaat treenit.:/ Pienissä osissa saatiin kuitenkin jotain tehtyä ja sain ideoita Milankin ohjaukseen. Alussa hypyn 2 kierrätys onnistui paremmin "ässänä" kuin siivekkeen ympäri kiertämällä. Jälkimmäisessä en malttanut odottaa tarpeeksi, kun pelkäsin että tulee kiire, joten sähläsin koko homman. Ässänä kierto onnistui kivasti ja Mila sujahti näpsäkästi putkeen. Hyppy 5 onnistui siivekkeen ympäri kiertämällä ja hypyn 6 takaakierto meni ok, mutta kepeillemeno sen sijaan oli tosi hankalaa. Haukkui vaan eikä edes yrittänyt hakea keppejä. Otettiin sitten sisäänmenoa namien avulla ja pari kertaa kepit yksittäisenä. Seuraava pulma oli rengas, jonka on osannut ihan loistavasti, mutta nyt tunki väärästä välistä. Tätäkin otettiin sitten yksittäisenä ja palauteltiin mieleen, mistä kohdasta se este pitikään suorittaa. Hypyn 10 takaakierto ei ottanut onnistuakseen, mutta tekemällä pelkkä rengas + hyppy niin, että otin vähän etumatkaa, saatiin selville, minne mun ois pitänyt ehtiä, jotta homma toimisi ("normi" Mila ois kyllä osannut pienemmälläkin etumatkalla hypyn takaakierron).

Hyppy 13 toimi samalla keinolla kuin Adankin kanssa, mutta putkeen ohjauksessa tuli paljon kovempi kiirus ja ilman kunnollisia haltuunottoja, neiti kyllä karkasi ihan muualle putkeen menon sijaan. Putkeen 17 ohjasin väärään päähän, kun olin itse hypyn ja keppien välissä. Ratkaisuna tähän oli puolenvaihto, jolloin oikean putkenpään valinta oli selkeä Milalle.

Viime viikon treeneissä Mila oli onneksi yhteistyökykyisempi. Tehtiin rata osissa 1-10 (puomin sijaan Milan 10. este oli muuri) ja 11-17 (vika este A jätettiin tekemättä). Puomia otettiin yksittäisenä. Alkuunsa neiti pysähtyi liian aikaisin eli etutassut eivät olleet vielä ihan maassa, mutta osasi korjata "patistettaessa" oikeaan kohtaan ja muutaman toiston jälkeen meni suoraan oikeaan kohtaan eikä häiriintynyt, vaikka juoksin itse ohi.

Alkuun kokeiltiin, oisko Milaa pystynyt "kauko-ohjata" niin, että oisin itse jo hypyn kolme takana, mutta ei toiminut. Tän jälkeen suunnitelma muuttui niin, että seisoin hypyn 2 edessä, otin pari askelta sen suuntaan ja sen jälkeen kiiruusti vetämään Milaa putken suuntaan. Tää toimi yllättävän kivasti, ei karannut kontaktiesteille.:) Keppien suorituskin oli näissä treeneissä hyvä, sisäänmenot onnistuivat ja malttoi pujotella loppuun saakka. Putkeen veto onnistui hyvin, kun kouluttaja oli etukäteen vinkannut ettei saa kääntyä A:ta kohti. Hypyn 9 suoritus ok, ennen muuria taisi vähän pyöriä, että tännekö vai minne?

Putkeen 13 ohjaus epäiltiin olevan hankala Milalle, kun puomi siinä vieressä houkuttelemassa, joten otettiin sitä vähitellen vaikeammin. Eka pelkkä putki, sitten hypyn 12 läheltä, seuravaaksi hypyn 12 kera ja lopuksi hypyn 11 kautta. Koko yhdistelmä saatiin toimimaan kivasti.:) Hypyn 14 jälkeen sen sijaan onnistuin vetämään neidin niin napakasti haltuun (siis ihan liikaa sivulle), että neiti menikin putkeen 5, kun suuntana ois pitänyt olla putki 16. Eipä ainakaan mennyt A:lle.:) Tää oli mulle jostain syystä tosi hankala juttu, mutta lopulta saatiin maltillinenkin haltuunotto aikaiseksi ja vika putki & hyppy suoritettua.

Mila kävi viime viikolla myös ekaa kertaa HSKK:n treeneissä ja sielläkin neidin keskittymiskyky hapuili. Oli tietysti ymmärrettävää, kun kyseessä oli ulkotreenit nurmikentällä ja ympärillä oli paljon muita koiria treenaamassa + samaan aikaan oli viereisellä vinttikoiraradallakin kisat. Radan tekoon keskittyi ihan ok, vaikkakin mun ohjaus oli aika toivotonta, mutta konktakteista ei tuntunut ymmärtävän tuolla mitään. Ei osannut puomilla hakea oikeaa pysähtymispaikkaa ja nuuskutteli kauheesti jo puomilla ihan kuin namilautasta etsien eikä sit meinannut edes löytää namilautasta ruohon seasta. A:llakin tuntui unohtaneen, että siihen pitää ihan oikeasti pysähtyä.:P

Omatoimisesti sai suorittaa ylempänä olevaa viiden esteen sarjaa, josta estettä 4 kokeiltiin ohjata molemmilta puolilta. Milan kanssa onnistui parhaiten niin, että menin valmiiksi hypyn 2 taakse ja ohjasin siltä puolelta. Hypyn 4 tein joko vetämällä Milaa ensin lähemmäksi itseäni ennen hypylle lähetystä tai toisessa vaihtoehdossa lähettämällä selkeästi takaakierrolle.

Rata sisälsi paljon pyöritystä ja mulla ei pysynyt kaikki kuviot päässä. Ja kun vielä kontaktitkin jätettiin tekemättä radan yhteydessä, niin tehtiin pieniä pätkiä vähitellen. Alku toimi parhaiten olemalla hyppyjen 2 ja 3 sekä A:n välissä ohjaamassa, hypyltä kolme ohjaus vastakkaisella kädellä putkeen. Putkeen 5 lähetyksen jälkeen piti mennä kiireesti eteenpäin, jotta ehtisin tekemään valssin ennen keppejä. Hypyn 8 takaakierto onnistui kivasti, kun olin selvinnyt valmiiksi keppien vasemmalle puolelle, mutta pussilla Mila laittoi jarrut pohjaan. Hallin treeneissä ei ole ollut ongelma, joten tuo oli kai sitten erilainen ja siksi kummallinen. Pussi tehtiin sitten hieman raotettuna, jotta saatiin neiti musta suorittamaan este. Lopun kuvio 12-15 oli aika hankala, mutta se onnistui jotenkin valssien avulla:) ja tekemällä valssin juuri ennen keppejä, pääsin taas jatkoa varten paremmalle puolelle valmiiksi.

30.8.2011 Rukan reissu:)

Ada on juoksun takia taukoillut treeneistä, mutta tänään neiti pääsee pitkästä aikaa hallille juoksemaan, kun juoksu on vihdoin ohi.:) Tiedossa saattaa olla Milan treenikuulumisia elokuulta, jos ehdin kirjoittaa niistä joku kerta. Juoksun takia Adalla jäi myös Rukan lomareissu väliin, sillä arvelin juoksuisen nartun aiheuttavan hämminkiä Rukan muiden turistikoirien keskuudessa ja hankaloittavan meidän lomailua.:/ Ada saikin sitten laatuaikaa mun vanhempien luona, kun sai ihan yksinään kaikki rapsut, sylit, herkut ynnä muut kivat jutut.:) Ja pääsi mökillekin hoidossa ollessaan.:) Ainakin yhden koiraherran pään Ada sekoitti vierailunsa aikana, sillä yhtenä päivänä etuoven taakse oli ilmestynyt kosijaehdokas neitiä odottelemaan.;) Meidän palatessa reissusta Ada kyllä otti mut ja Lassen iloisena vastaan, mutta Mila ei Adan mielestä olisi saanut tulla mun vanhempia moikkaamaan, neiti oli ihan kokonaan "ominut" heidät.

Menomatkalla Rukalle yövyttiin yksi yö hotellissa ja tämä taisi olla Milan toinen hotellikokemus (edellinen on koettu Seinäjoen näyttereissulla). Neiti vietti pienet hetket yksin hotellihuoneessa meidän käydessä ravintolassa syömässä ja aamupalalla ja saatiin kyllä huippuiloinen vastaanotto molemmilla kerroilla. Neiti suorastaan pomppi ilosta ympäriinsä pitkän aikaa.:) Mila oli tosi helppo matkakaveri: hotellissa olo sujui pulmitta, autossa neiti nukkui tyytyväisenä, vaikka matkustusmuoto oli tavallisesta poiketen valjaissa keskipenkillä meidän kavereitten keskellä:) ja ulkoilut sujuivat kaikilla pysähdyspaikoilla mutkattomasti.

Perille Rukalle päästyään Mila oli selvästi sitä mieltä, että nyt ollaan tultu kivaan paikkaan ja matkustus saa riittää, sillä seuraavana päivänä rannalle lähdettäessä neiti laittoi jarrut pohjaan, kun huomasi suunnan olevan kohti autoa.;) Rannalle päästyään oli kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun huomasi päässeensä veden äärelle pisarajahtiin!

Kuu ensimmäisellä Rukan iltalenkillä

Näkymä rannalle saavuttaessa

Mila sukeltaa pisaroita;)

Pisarajahtia :D

Ihanan loivasti syvenevä ranta - minä olen tuo hahmo keskellä järveä:)

Rannalla olon jälkeen oli vuorossa vaativa kävelyreitti Rukan maastossa, jossa kohennettiin kuntoa, bongailtiin poroja ja ihasteltiin maisemia.:) Milan mielestä porot olivat erittäin kummallisia ja niille täytyi jonkin verran murista. Alla yksi näistä otuksista, pikkuinen sellainen.:)

Seuraavana päivänä Mila pääsi uudestaan rannalle, jossa samat vesi-ilot jatkuivat:)

Mila poseeraa Rukan korkeuksissa :)

Milan (ja meidän muidenkin) pisimmät kävelyt olivat Kiutakönkään 8 kilometrin kävelyreitti sekä Pieni karhunkierros, jolle pituutta tuli 12 kilometriä. Ja nuo talsittiin vielä peräkkäisinä päivinä. Maisemat oli ihan mahtavat ja vaikka toisen kävelyn päätteksi väsytti kovin, niin olivat kyllä kokemisen arvoisia.:) Alla Kiutakönkään maisemia.

Lasse ja Mila Kiutakönkäällä

..ja poro samalla kävelyreitillä.:)

Pienellä karhunkierroksella päästiin ihastelemaan samoja koskia, joita oltiin laskettu aiemmin kumiveneellä.:) (Mila tosin ei ollut tuossa huvissa mukana:) Oli hauska mennä näin päin, että ensin koettiin se koskenlasku veneellä ja vasta sitten nähtiin laajemmin, miltä ne kosket oikein näyttävät. Seuraavaksi siis kuvia pieneltä karhunkierrokselta:

Myllykoski

Vattumutka

Jyrävän vesiputous

Aallokkokoski

Pienen karhunkierroksen jälkeen "keittiö" sai pitää taukoa ja suunnattiin illalliselle riistaravintola Riipiseen. Minä söin herkullista savuporo-sienikeittoa ja jälkkäriksi karpaloita ja kinuskia, nam!:) Oli kyllä niin mukava reissu, että olisin valmis lähtemään pian uudestaan ja täytyyhän Adankin päästä joskus poroja katsomaan.:)

11.8.2011 Touhuja Milan kanssa

Tiistaina mentiin Milan kanssa heti aamusta lenkille yhdessä Satun, Saanan, Sanin ja Tipin kanssa ja lenkin jälkeen vielä treenailemaan. Adan päätin jättää kotiin, koska en ois uskaltanut pitää neitiä juoksun takia vapaana eikä ois myöskään voinut osallistua treeneihin. Ada pääsi sitten omalle lenkille Lassen kanssa.:)

Tyttöjen meno lenkillä oli kovin rauhallista - Mila ei näköjään tiennyt, kenen kanssa riekkuisi, kun Ada ei ollut paikalla. Siirryttäessä metsästä agilityn pariin, rauhallisuus katosi kyllä nopeasti.;) Aloitin Milan kanssa keinun harjoittelulla. Mentiin edelleen hihnassa ja Mila oli jo kovin reipas, sillä uskalsi jatkaa samantien keinun kallistumiskohtaan. Satun kanssa mietittiin, että ois parempi, jos Mila ei hidastaisi niin kaukana vauhtiaan ja kokeilin tsempata neitiä tulemaan pidemmälle - tämäkin sujui hienosti. Olen toistaiseksi harjoitellut niin, että olen vaatinut Milalta myös keinulla 2on 2off -asennon, mutta Satu toi esille ongelman, että jos koira menee asentoon liian vauhdikkaasti, keinu saattaa nousta sen mahaa vasten ja satuttaa koiraa. Eli nyt sitten jäin pähkäilemään, pitäisikö tuota muuttaa.

Seuraavaksi otettiin keppien sisäänmenoharjoituksia niin, että Mila lähti hypyn takaa ja mun paikkaa vaikeutettiin vähitellen eli ensin olin niin, ettei Milalla ollut mahdollisuutta mennä väärästä välistä sisään ja tämän jälkeen siirryin aina vähän kauemmaksi lähettämään. Saatiin onnistuneita lähetyksiä aikaiseksi, mutta lisäharjoitusta tarvitaan paljon ja myös keppien pujottelu oli taas sellaista, että alkumatkalla neiti vaan komensi ja meni vain loppupään kunnolla. Välillä toimii parhaiten niin, että annan kepit-lähetyksen ja olen sen jälkeen hiljaa, mutta nyt tuntui kaipaavan muutakin, mutta mene-mene käskytys ei Milan kanssa ole hyvä ratkaisu, sillä siinä Milakin alkaa huutamaan mulle, että mitä sä oikein komennat.:P Eli ilmeisesti täytyy kehua tai olla hiljaa, päivästä riippuen.

Lopuksi otettiin vielä puomia ennen kuin sade tuli keskeyttämään meidän treenit. Pelkkä puomi kera namilautasen sujui tosi hienosti, mutta kun lautanen siirrettin puomin jälkeen olevan hypyn taakse, Mila juoksi ohi pysähtymiskohdasta. Palautettiin lautanen lähemmäksi ja vahvistettiin oikeaa paikkaa heittämällä Milalle siihen nameja ja tän avulla saatiin lopulta aikaiseksi onnistunut pysähtyminen myös niin, että lautanen oli hypyn takana. Kiitos Satu seurasta ja treeniavusta.:)

Illalla oli vielä treenit hallilla. Ajattelin, ettei touhut vaikuta meidän virtapupuun, mutta kyllä se vähän vaisumpi oli kuin yleensä eli oli ehkä kuitenkin liikaa ohjelmaa samalle päivälle. Intoa kyllä riitti, mutta ei ollut ihan oma itsensä. Tehtiin alla olevaa rataa (en kyllä ole ihan varma oliko A:n ja putken välissä hyppy:P) niin, että pysäytin ennen kontakteja ja niitä otettiin yksittäisinä (rata aloitettiin pöydältä).

Pöydästä Mila juoksi ensin läpi, mutta yhden muistutuksen jälkeen (merkattiin pöytä lelulla) neiti taas muisti, mitä pöydällä pitää tehdä. Alun kolme estettä menivät hyvin niin, että menin valmiiksi esteiden 1 ja 2 väliin kutsumaan, mutta kolmosen jälkeen en muistanut kutsua Milaa poispäin A:sta ja juoksi sitten suoraan A:lle vaikka tarkoitus oli nimenomaan välttää sitä.:P

Meillä oli kouluttaja, jonka tunnilla en ollut aiemmin ollut ja hän neuvoi oman tapansa kontaktien harjoitteluun, kun kerroin, että Milalla on liikaa vauhtia A:lla eikä saa pysäytettyä itseään kunnolla 2on 2off -asentoon. Tässä tavassa namilautanen oli ihan kiinni A:ssa (tai puomissa) ja sitä pitäisi käyttää aina treeneissä (jäisi pois siis ainoastaan kisoissa). Ideana siis, että jatkuvien toistojen takia hommasta tulisi rutiinia. Kokeiltiin tätä ja Mila teki A:lla hienon pysäytyksen sopivalla vauhdilla, mutta koska olen aiemmin todennut, ettei Mila pysähdy enää sitten, kun namilautanen tai nami puuttuu (tarkisti aina, onko sitä vai ei), en voi ottaa tätä keinoa käyttöön. Mutta ainakin Milan on fyysisesti mahdollista tehdä A:n pysähtyminen oikein.:) Adan kanssa tämä varmasti toimisi, jos joskus päätän opettaa neidille pysähtymisen, sillä tälläkin hetkellä neiti tekee kontaktit kunnolla vain siksi, että siellä saattaisi olla nami odottamassa.:)

Putkesta putkeen lähetyksen olisin luullut olevan helppo, sillä yleensä Mila hakee tosi hyvin putkiin. Kaipa mun suunta ja käskytys olivat alkuunsa väärässä kohdassa, sillä se ei onnistunutkaan ihan helposti. Hypyltä 8 Mila myöskin kerkesi juosta puomille ja tähän sain neuvoksi heittää Milan esteen yli niin, että olen itse selkä kohti puomia - näin saatiin aikaiseksi napakka käännös ja vältettiin puomille meno. Puomin yksittäisharjoittelussa kokeiltiin samaa kuin A:lla, mutta se onneksi on jo hyvällä mallilla silläkin tyylillä, jota ollaan jo pitkään treenattu ja jonka olen kokenut hyväksi.

Putkesta kepeille kääntö onnistui kivasti niin, että olin valmiiksi putken takana lähettäessäni Milan putkeen, joten Mila oletti minun olevan keppien lähellä. Koira otettiin vastaan oikealla kädellä ja sen jälkeen lähetys kepeille - onnistui aika näppärästi. Keppien kanssa piti ottaa muutama uusinta, että saatiin ne kunnolla loppuun saakka tehtyä ja pussiin lähetyksessä koira karkasi multa puomille, kun käännös ei ollut tarpeeksi selkeä. Kokeiltiin sellaista, että minä käännyin keppien suuntaisesti, mutta hätäilin ja tein käännöksen liian aikaisin, jolloin Mila tuli kesken keppien mun suuntaan. Luontevampikin käännös (eli poispäin kepeistä) alkoi sujua sitten, kun Mila huomasi, että on tarkoitus mennä pussiin. Putkeen lähetys onnistui hyvin, samoin seuraava hyppy ja putki niin, että olin itse esteiden vasemmalla puolella. Hypyn 16 ohjauksessa merkkasin hypyn menemällä valmiiksi sen eteen ja Mila kääntyi siitä melko napakasti hypylle 17. Kuulemma vielä Mii-kutsun lisäys tuohon tehostaisi kääntymistä ja hyvin se näytti toimivan, kun kouluttaja näytti sen Milan kanssa. Mila muuten puhisi alkuunsa kouluttajaa, mutta nakkia tältä saatuaan totesi, että ok tyyppi ja meni tyytyväisenä esteitäkin hänen ohjaamana.:)

Eilen käytiin Milan kanssa HSKK:n hallintatestissä, jotta saataisiin osallistumisoikeus kerhon agilityvalmennukseen ja vapaisiin treeneihin. Testi sisälsi hihnassa ja ilman hihnaa seuraamista, paikallaolon, luoksetulon, kontaktin ottamisen koiraan toisen koirakon suorittaessa esteitä sekä esteiden suorituksen toisen koirakon odottaessa vieressä. Mila oli testissä melkoisen äänekäs, kun vieressä oli agilityesteet, mutta suoritti osiot ihan mukavasti. Hihnassa seuraaminen oli aikamoista haahuilua, mutta ilman hihnaa meni tosi nätisti, pysyi hyvin paikalla odottamassa ja tuli samantien kutsusta luokse. Kontaktin saaminen Milaan toisen koirakon tehdessä hyppyjä oli hieman haastavaa, mutta sekin onnistui jotenkin namien avulla. Omat hyppynsä Mila suoritti innolla välittämättä toisesta koirakosta. Testi siis läpäisty.:) Adan kanssa täytyisi suorittaa sama testi juoksun jälkeen.

5.8.2011 Treenit

Eilisissä treeneissä tehtiin vauhdikasta hyppyrataa. Mila meni tällä kertaa tosi kivasti (lue: kuunteli ohjausta) ja Adakin oli innokas ja vauhdikas sitten, kun päästiin alun haistelu-haahuilu-vaiheesta ohi. Tänään huomasin Adan aloittaneen juoksun, joten haahuilu oli ihan ymmärrettävää. Radan lisäksi harjoittelin Milan kanssa A:ta ja keinua. A:lla nostin Milan vähän kerrassaan ylemmäs - nyt päästiin kontaktialueen rajan kohdalta alas niin, että Mila sai pysäytettyä itsensä ilman ongelmia eli osasi mennä riittävän rauhallisesti. (Koko A:ta kokeiltaessa Milalla on ollut liikaa vauhtia, jolloin tulee ensin alas saakka ja tömäyttää takajalat vasta jälkikäteen kontaktille.) Keinua tehtiin hihnassa, namipalkka liiskattuna keinun päähän + lisäksi namilautanen, josta saa palkan oikeasta 2on2off -asennon suorituksesta. Viimeisillä toistoilla Mila meni jo mun edelle eikä jäänyt enää kauheasti pohtimaan, mennäkö vai eikö eli selkeää reipastumista oli nähtävissä. Ja loppuasennon suoritus käy kuin vanhalta tekijältä - ainakin namilautasen kanssa.:)

Mila pääsi ekana radalle ja eka hankala kohta oli esteet 2-4. Ohjasin hypyn 3 heittämällä sen yli ja vastaanottamalla toisella kädellä Milan mun toiselle puolelle, mutta parilla ekalla kerralla hätäilin ja ohjasin Milan väärään paikkaan. Ohjaus onnistui, kunhan maltoin odottaa Milan toiselle puolelleni ennen liikkeellelähtöä. Ekalla kierroksella ohjasin hypyn 8 takaaleikkauksella ja Mila meni kyllä oikeat esteet, mutta kerkesi tehdä ylimääräisen pyörähdyksen ennen rengasta. Putkeen lähti loistavasti kuten yleensäkin, minä tein persjätön hyppyjen 11 ja 12 välissä ja yritin ohjata Milan kepeille olemalla itse keppien oikealla puolella. Keppien itsenäinen aloitus vauhdissa ei vielä oikein suju ja kävi niin, että Mila meni oikeasta välistä sisään, mutta ei onnistunut liian kovassa vauhdissa jatkamaan pujottelua. Muutettiin ohjausta niin, että tein ns. pakkovalssin ennen keppejä, jolloin sain Milan vauhtia hidastettua ja lähetettyä kepeille onnistuneesti ja lopun hyppyjen ohjauskin onnistui paremmin.

Adan kanssa veivattiin jonkun aikaa alun kolmea estettä, kun neiti keskittyi haistelemaan maata eikä oikein ollut kuulolla. Nakkien avulla sain lopulta neidin huomion ja saatiin hypyn 3 suoritus onnistumaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Muurilla putosi palikat, kun Ada jostain syystä ei katsonut eteensä vaan tuijotti liian pitkään muhun päin. Otettiin uusiksi ja hyvin neiti siitä yli pääsi, kunhan muisti katsoa, minne oli menossa.:) Kokeilin ensin alunperin suunnittemaani ohjaustapaa, jossa jäin itse putken 10 ja hyppyjen 11-13 väliin ohjaamaan - se meni ihan ok, mutta oli aika hidas tapa. Kokeiltiin samaa kuin Milan kanssa eli persjättö hyppyjen 11 ja 12 välissä ja saatiin kivasti vauhtia sekä muhun että Adaan. Kepeillä tein takaaleikkauksen ja se toimi Adalla loistavasti. Ja jälleen kepit oli mukavan reippaat.:) Mä sain ekan ratapätkän jälkeen huomautuksen, että vauhtia lisää ja uudestaan mentäessä muistin ohjauksen lisäksi myös liikuttaa omia jalkoja nopeammin eteenpäin.;)

Milan uusintakierros onnistui muuten hyvin, mutta hypyllä 7 unohdin, miten Milan ohjaus pitikään tehdä ja se näkyi hypyn 9 riman pudotuksena. Muuten Milan meno oli tosi nättiä.:) Otettiinkin sitten vielä tuo pätkä 7-9 kokeiluun ja todettiin, että koska takaaleikkaus hypyllä 8 aiheuttaa ylimääräistä pyörimistä, on Milankin kanssa parempi tehdä persjättö seiskan ja kasin välissä. Kunhan meni riittävän nopeasti, niin sen ehti tekemään. Adan uusintakierroksella kaikki meni muuten hyvin, mutta kepeillä hidastin kai omaa vauhtiani liikaa ja Ada keskeytti pujottelun. Otettiin uusiksi ja saatiin taas takaaleikkaus onnistumaan. Jälleen loistavat treenit!:) Nyt Ada on elokuun ajan tauolla ja syyskuussa ois tarkoitus jatkaa kisailua. Sitä odotellessa seuraa Milan treenitarinoita.

Adan synttäripäivänä tehtiin synttärilenkki yhdessä Elvis-veikan poppoon kanssa. Ada pääsi uimaan ja Mila napsimaan pisaroita ja molemmat tietysti kirmaamaan yhdessä kavereiden kanssa. Lenkin jälkeen käytiin myös kurkkaamassa poppoon valmistumassa olevaa uutta kotia, Vilpolaa. Mila on tainnut alkaa tykätä Nanesta, sillä juoksenteli metsässä ja seikkaili Vilpolan viidakossa yhdessä herran kanssa.;) Kiitos Hanna ja hauvat seurasta!:)

3.8.2011 Adan treenit

Ada pääsi eilen paikkaustreeneihin ja tehtiin ylläolevaa rataa kera kaikkien kontaktien. Eka kierros mentiin ilman nameja ja Ada otti siitä huolimatta kaikki kontaktit kunnolla.:) Toiselle kierrokselle laitettiin namit, jotta Ada uskoisi niitä välillä siellä olevan. Ada oli innokkaalla päällä ja Satun antama karvalelu osoittautui ihan superkivaksi palkaksi. Mulla oli tällä kertaa erittäin innokas ja vauhdikas treenikaveri.:)

Mentiin kerralla koko rata, tosin alkuunsa meidän meno keskeytyi heti esteellä 5, kun Ada alkoi pöhistä muille koirakoille.:P Uusi yritys, jota ennen mua muistutettiin käskyttämään napakasti, ettei Adalle jää aikaa haahuiluun, ja menemään vauhdikkaasti. Alun putkihoukutuksesta selvittiin hyvin ja Ada kääntyi itse asiassa aika kivasti hypylle 3. Hypylle 5 ohjasin heittämällä Adan sen yli ja jatkamalla itse matkaa hypyn vasemmalta puolelta, jotta sain etumatkaa ja kerkesin ohjaaman hypyn 6 ja siitä puomille. Kepit Ada meni tällä kertaa tavallista vauhdikkaammin ja hyppyjen 10-12 ohjauskin sujui ongelmitta. Etukäteen olin jännittänyt, että hypyltä 12 koira saattaisi hakea putkeen, mutta sain tehtyä Adalle niin hyvän linjan kohti A:ta, ettei putkesta ollut häiriötä. A:lla takaaleikkaus toimi hyvin, samoin renkaan kautta putkeen sujahdus. Keinun Ada teki myös tosi reippaasti ja ainoa varsinainen pulmakohta olikin sitten lopun hypyt 18-20. Olin suunnitellut tekeväni persjätön putken ja hypyn 18 välissä ja hypyllä 19 heitto ja koiran vastaanotto selän takaa samalla kädellä, mutta unohdin hypyllä 19, mitä piti tehdä ja Ada hyppäsi sen uudestaan ennen vikaa estettä.

Otettiin tuota loppua muutamaan otteeseen kokeillen erilaisia vaihtoehtoja. Ensimmäinen oli tuo äsken mainittu ja se toimi kivasti, kunhan muisti, mitä piti tehdä ja ajoitti liikkeen oikein. Toisena vaihtoehtona kokeiltiin valssia, mutta sen ongelmana oli, että jos en lähtenyt riittävän nopeasti etenemään, Ada kerkesi taas hypätä esteen 19 uudestaan. Kolmas ja todennäköisesti turvallisin tapa, oli esteen yli pyörittäminen, jolloin jäin itse esteen eteen eikä ollut vaaraa, että Ada olisi karannut sille uudestaan. Kouluttaja kertoi, että eka vaihtoehto ois kuitenkin nopein versio, joten uusintaradalla päätin kokeilla sitä.

Mentiin siis vielä uusiksi koko rata ja paria kohtaa lukuunottamatta sujui hienosti. Aloin kai jo itse väsyä, kun en saanut loppua onnistumaan, vaikka sitä oli juuri harjoitellut monella eri tavalla. Lisäksi ohjasin renkaan väärästä välistä, enkä edes tiedä, kuinka se tapahtui.:P Lopussa tosiaan onnistuin aina ajoittamaan sen koiran takaa oton niin, että Ada hyppäsikin esteen 19 takaisinpäin sen sijaan, että olisi kiertänyt esteen. Usean toiston jälkeen sain tuon kohdan onnistumaan, mutta kisoissa varmaan turvautuisin kuitenkin siihen hitaaseen, varmaan ohjaustapaan.

Ada vietti sitten synttäreitään aamuisen cesar-aterian lisäksi hammastahnalla herkutellen.:P Olin harjaamassa Adan hampaita, kun meille tuli kyläilijöitä ja unohdin hammastahnan lattialle. Muistin koko hampaiden harjauksen vasta noin varttitunnin päästä ja mennessäni kylpyhuoneeseen, löysin Adan suu hammastahnassa ahkeroimassa tuubin parissa. Tuubi oli purtu auki ja lähes koko sisältö syöty. Ei ollut ihan uusi tahna, mutta kyllä neiti taisi yli puoli paketillista sitä ahmia. Saa nähdä, mitä tästä seuraa.. :P Adan ahneudella ei ole rajaa - kaikista testatuista syötävistä ainoastaan lehtisalaatti ei ole kelvannut ja sekin menee kastikkeen kera ja näköjään hammastahna on suurta herkkua, vaikka kyseessä ei edes ollut mikään makutahna.:D

3.8.2011 Onnea Ada 4-v! <3

Paljon onnea rakkaalle Ada-muruselle, joka on tuonut iloa meidän elämään jo neljän vuoden ajan!! <3

Ada kiitää kisoissa melkein 4-vuotiaana :)

Ada neljän viikon ikäisenä <3

1.8.2011 Treeniturinaa

Kuulumisten kirjoittamisessa oli taas niin pitkä tauko, että mulla on jäänyt useammat treenit raportoimatta. Aloitan Milan paikkaustreeneistä (20.7), joissa tehtiin allaoleva harjoitus sekä valsseilla että persjöilllä ja lisäksi pyysin neuvoja keinun ja A:n harjoitteluun ja kokeilin niitä myös käytännössä.

Valsseilla ohjaus tehtiin ensin ja jälkeenpäin ajatellen se tuntui paljon vaikeammalta kuin persjätöt. Voi toki olla, että persjätöt oli siksikin helpompia, että asiaa oli jo harjoiteltu moneen otteeseen kera valssien.;) Aluksi menin liian lähelle hyppyjä, jolloin mun ohjaus oli koko ajan myöhässä ja Mila teki liian pitkiä kaarroksia. Tiina neuvoi pysymään keskilinjalla, mutta senkään merkitys ei valjennut mulle ennen kuin Tiina näytti mulle käytännössä, mitä se tarkoitti. Mila meni hienosti Tiinan kanssa ja kun näin, missä mun suunnilleen pitäisi olla, opin vähitellen itsekin ohjaamaan kuvion oikealla tavalla.:)

Persjättöjen tekeminen tuntui Milan kanssa luontevammalta, mutta niitäkin hiottiin muutamaan otteeseen, että saatiin just passeli suoritus aikaiseksi. Keskilinjalla pysyttely oli jo juurtunut hyvin mun mieleen, mutta ohjauksen ajoitusta piti vielä korjailla jonkun verran. Lopuksi kun Tiina oli tyytyväinen meidän suoritukseen, sain neuvoksi painaa mieleeni, miltä se oikeanlainen ohjaus koiran kanssa tuntui ja miten se tehtiin, jotta muistaisin sen myöhemminkin. No enhän mä enää kyllä muista, miten se onnistui, mutta sillä hetkellä oli tosi hyvä fiilis ja tuntui, että me oltiin oikeasti sujuva pari tuon kymmenen esteen pätkän ajan.:)

A:n kanssa Tiina neuvoi ottamaan takapakkia, jotta Mila oppisi jarruttamaan esteellä. Eli harjoitellaan A:takin alhaalta ylöspäin, jotta Mila saa harjoitusta alastulosta vähän kerrassaan. Keinulla Tiina neuvoi, että keinun loppuun laitetaan namia, jotta Milalla olisi motivaatiota suorittaa este loppuun + lisäksi kauempana namilautanen, jolla palkataan 2on2off -asennon oikea suoritus. Harjoitusta tehdään hihnassa, jotta koira ei pääse karkaamaan kesken suorituksen ja sitten vaan odotellaan, että koira tulee eteenpäin keinulla ja sen tehtyään saa palkan keinun päädystä.

Seuraavan päivän treeneissä kokeiltiin keinua tuolla Tiinan neuvomalla tavalla, mutta se tuntui olevan Milalle vähän liian rankkaa. Tarja neuvoi lisäämään siihen enemmän kannustusta, jos ei muutaman kokeilukerran jälkeen ala toimia, jotta harjoittelusta ei tulisi liian pakottavaa. Viime viikon treeneissä kokeiltiin vielä tätä keinoa ja silloin Mila meni jo aika reippaasti eli katsotaan kuinka meidän käy. Satu neuvoi myös totuttelemaan keinun kallistumiseen siten, että koira seisoo keinulla ja sitä heijataan edestakaisin + syötetään namia samalla - tätäkin meinaan kokeilla heti kun mahdollista.:)

Toissa viikon treeneissä (21.7) tehtiin 22 esteen rataa osissa, Adan kanssa 1-11 & 11-22 ja Milan kanssa 1-6 & 8-11 sekä lisäksi keinun ja A:n harjoittelua. Milan A:ssa alkoi jo heti näkyä edistystä, sillä pientä matkaa harjoiteltaessa alkoi "jarrut" toimia.:)

Milan ratapätkään vaihdettiin A:n tilalle S-putki ja ensin tehtiin vain esteet 1-6. Ekalla kierroksella mulla jäi puoli vaihtamatta, kun ei tarvinnut oikeasti jatkaa keinulle ja ohjaus oli mitä sattui, mutta Mila haki hienosti omatoimisesti hypyn 6.:) Uusi yritys kera takaaleikkauksen hyppyjen 4 ja 5 välissä ja neiti kääntyi hienosti hypyn 6 jälkeen ilman karkaamista putkelle tai puomille. Okserilta 8 hypylle 9 kääntö oli tosi haastava, sillä neiti teki siinä hirmu ison kaarroksen. Jotenkin me saatiin linjaa paremmaksi, mutten enää muista kuinka.:P Kepeille lähetys onnistui kivasti ja pujottelu onnistui parhaiten niin, että lähetyksen jälkeen olin hiljaa ja annoin Milan pujotella rauhassa.:)

Adan kanssa sujui muistaakseni melko hyvin keinulle saakka, vaikka käännöksessä hypyltä 6 keinulla taisi kyllä olla parantamisen varaa. Okserin 8 jälkeen kääntö oli Adankin kanssa alkuunsa hankala, mutta kunnon haltuunotto ja oman liikkeen vienti oikeaan suuntaan auttoivat. Kepeille menon kanssa oli keskittymisongelmaa, kun Ada kävikin vaan Tarjaa ihmettelemässä keppien sijaan - lopulta nekin saatiin pujoteltua kunnialla loppuun.

Loppuradan ainoa ongelmakohta oli putkesta 17 tulo, jossa en tajunnut, että koira tietysti hakee puomille ja sinnehän se Ada meni innolla.:) Tarja neuvoi hakemaan Adan lähempää putken suuta ja se tepsi. Takaaleikkaus hypyn 19 kohdalla toimi hyvin ja hypyltä 21 Ada kirmasi nätisti vikaan putkeen.:)

Viime viikon torstaina (28.7) meidän tunnilla oli kouluttamassa Milja ja hänen kanssaan tehtiin seuraavaa useita pyörityksiä sisältävää rataa:

Adan kanssa tein koko radan, Milan kanssa jälleen ilman kontakteja eli 1-7 ja 13-21. Kummankin kanssa putkeen 4 ohjaus oli tosi hankala, tein sen valssilla, mutta oikea ajoitus ei meinannut löytyä millään - varsinkaan Milan kanssa. Milan kanssa piti kääntyä ajoissa ja kuitenkin osata liikkua oikeeseen suuntaan ja jotenkin oli kauhean hankala hahmottaa, missä kohdassa se valssi pitikään tehdä.:P Pyöritys A:n ympäri meni Adan kanssa kivasti ja Milankin kanssa hyvin hypylle 7 saakka, johon lopetettiin Mila eka pätkä. Kokeilin Adan kanssa hypylle 13 ohjausta niin, että tulin itse A:n vasenta puolta ja tein persjätön A:n jälkeen, mutta koska se ei ollut toimiva ratkaisu, vaihdoin puolta (Adalle laitettiin A:lle nami, että muistaisi tulla alas asti), jolloin hypylle 13 ohjauksesta tuli sujuvampi.

Milja neuvoi olemaan tarkka hypyn 15 ohjauksessa, ettei ohjaisi omalla liikkeellään koiraa ohi hypystä (eli omaa liikettä piti jatkaa suoraan ennen hypylle lähetystä). Milan kanssa pidättelin alkuunsa neitiä liian pitkään ennen kuin lähetin hypylle, mutta uudella yrityksellä ajoitus oli parempi. Adan kanssa sujui heti hyvin, kun olin jo harjoitellut jutun Milan kanssa. Kepeille lähetys meni kummankin kanssa ihan ok ja loppupätkä Adan kanssa ongelmitta, mutta Milan kanssa mulla oli ongelmia myös hypyn 19 kanssa, etten ohjaisi neitiä A:lle enkä myöskään ohi putkesta. Tein kummankin kanssa persjätön putken 18 jälkeen ja hypyn jälkeen haltuunotto ja kääntö putkeen, mutta ajoitusta tosiaan piti taas hakea neiti mustan kanssa. Lopuksi otettiin vielä muutama kerta kepeille lähetystä Milan kanssa niin, että Milja palkkasi Milan oikeaan aloitusväliin tulosta.

1.8.2011 Adan kisaviikonloppu ja mökkeilyä

Ilmoittauduin Adan kanssa viikonlopun Janakkalan kisoihin molempina päivinä, että pääsisin nopeasti yrittämään uudestaan (meille kaksi starttia samana päivänä on yleensä ollut liikaa). Yritys kannatti, sillä sähellettyäni lauantain kisoissa, osasin sunnuntaina välttää juuri tekemiäni mokia.:) Lauantaina saatiin siis hylätty, kun hukkasin Adan selkäni taakse persjätössä ja neiti kirmasi putkesta tullessaan keppien sijaan muurille. Tän jälkeen jatkettiin rata loppuun, mutta mulla hajosi pakka ja koko loppuratakin oli aikamoista sähellystä. Seuraavana päivänä mietin mielessäni, että mun täytyy pitää koira koko ajan näkökentässäni, käskyttää napakasti, ohjata tarkasti putkiin (en aina muista, että Ada ei irtoa putkiin samalla tavalla kuin Mila), keskittyä kontaktien alastuloihin ja vielä yrittää pitää vauhtia yllä (joskus olen suunnilleen kävellyt radalla, kun olen varmistellut ohjausta), sillä Ada menee yleensä mun tahtiin. Lasse ystävällisesti tsemppasi Adaa hanskan rieputuksella ennen radalle menoa, kun itse jännitin ja kävin toimintaohjeitani läpi. Lyhyet hanskaleikit vielä mun kanssa ja sitten suunnattiin radalle lähtöalueelle.

Ada istumaan ja paikka-käsky ja haukahduksen kuullessani tiesin, että neiti on innokkaalla päällä - tsemppaus siis toimi, jes.:) (Jos Ada ei kommentoi mitään lähdössä, on sillä yleensä jotain muuta mielessä kuin agility.) Lähdettiin liikkeelle ja heti kolmantena esteenä oli A. Harjoiteltiin A:ta namien kera ennen radalle tuloa ja se tepsi, sillä neiti meni A:n nätisti alas asti. Ennen keppejä tuli hieman liian pitkä kaarros, mutta kerkesin saada Adan napakalla haltuunotolla oikeaan kohtaan ja lähetys kepeille meni hyvin. Neiti pujotteli kepit mun tsemppaamana ja syöksyi putkeen. Seuraavana oli vuorossa puomi ja taas jännitti hieman, kuinka sen kanssa käy. Hienosti neiti meni senkin alas ja vaikka puomin jälkeisten hyppyjen välisessä valssissa oma pää meinasi mennä sekaisin, matka jatkui oikeaan suuntaan.:) Hyppyjen jälkeen putkeen lähetys ja sitten loppusuora. Huutelin neidille eteenkäskyjä ja kirmasin itse vähän perässä, hienosti tuli rengaskin suoritettua oikeasta välistä ja sitten neiti hyppäsikin jo viimeisen esteen. Hyvä Ada, jee!!:D

Kaverit maalissa kertoivat, että ei teille ainakaan virheitä tullut ja itse mietin, että ei varmaan aikavirhettäkään, kun neiti tuntui menevän melko vauhdikkaasti. Sitten tuli tulokset ja oltiin alitettu ihanneaika oikein mukavasti tuloksella -9,65.:) Vihdoin saatiin siis meidän viimeinen nousunolla ja noustiin kakkosluokkaan, jee!! Ja vaikka kolmen parhaan sijoitus olikin tasaväkinen, niin kävi niin ihanasti, että me voitettiin ja päästiin ekaa kertaa ykkössijalle!!:D Palkinnoksi saatiin lahjakortti JANKK:in järjestämiin tapahtumiin, ruokasäkki, pokaali, ruusuke sekä kolmannen nollan seurauksena agilityserti-ruusuke.:) Satu oli meitä tsemppaamassa ja otti palkintokuvia, lisään niitä sitten, kun saan kuvat Satulta. Just vähän aikaa sitten vannoin, etten osta tytöille mitään pehmoleluja, kun ne aina rikotaan, mutta koska Mila on tuhonnut kaikki Adan ihanat jättipehmopallot, päätin hankkia sellaisen Adalle, kun neiti oli niin taitava.:) Ada sai myös Satulta ihanan karvavetolelun, joka testattiin kotona erittäin toimivaksi (saadaan hyvä vaihtoehto repaleisen hanskan tilalle palkkaukseen) - kiitos Satu siitä ja kaikesta muusta, ihana kun olit katsomassa meidän suoritusta.:)

Ennen kisailua olin tyttöjen kanssa mökkeilemässä edellisestä sunnuntaista keskiviikkoon. Säät suosi meitä ja saatiin jälleen nauttia ulkoilmasta yllin kyllin. Nyt oli lammen vesikin niin lämmintä, että koiratkin pääsivät/joutuivat uimaan ja sain napsittua siitä todisteitakin, jotka lisään tähän alle.:) Käytiin myös ekaa kertaa tänä kesänä veneilemässä. Ada osasi ottaa melko rennosti, mutta Mila himoitsi airoista lentäviä pisaroita niin kovasti, että neitiä täytyi pitää tarkasti silmällä (kerranhan neiti on pudonnut veneestä järveen pisaroiden perään hypätessään). Kun menin siskoni kanssa uimaan, Adalle tuli ikävä ja neiti piipitti veneessä ja tuijotti surullisillä silmillä meitä - ei kuitenkaan uskaltautunut hyppäämään veneestä meidän perään. Veneilyn ajan neidit siis pysyivät kuivina, vaikka mietittiinkin, että oisko Ada pitänyt nostaa uimaan meidän kanssa.:)

Ada noutaa rakasta mustekalaansa uimalla <3

Piisami-Mila<3, joka ui aina samantien takaisin rantaan.

Milan palkka uintiurakasta: pisaroita! :)

14.07.2011 Treenit tänään

Tehtiin rataa kahdessa osassa 1-13 ja 13-22. Adan kanssa alkupätkä sujui kivasti. Tein persjätön hyppyjen 3 ja 4 välissä sekä hypyn 9 jälkeen. Kokeilin persjättöä myös hypyn 11 jälkeen ja ehdin ajoissa tekemään sen, mutta myös takaaleikkaus toimi tuossa kohdassa, kun Adalla oli tarpeeksi vauhtia. Ada oli tänään innokkaalla päällä ja mun ohjauskin sujui kerrankin mallikkaasti.:)

Milan kanssa kokeilin ensin ohjata niin, että menin valmiiksi hypyn 3 taakse odottamaan ja lähetin Milan siitä putkeen. Ja Milan tullessa putkesta jatkoin matkaa, kun Mila oli hyppäämässä kolmosestettä. Yritin ehtiä ajoissa näyttämään suuntaa renkaalle, mutta siinä tuli liian kiire. Vaihdoin siis ohjaustaktiikkaa eli menin toiselle puolelle ohjaamaan ja tein renkaan kohdalla takaaleikkauksen. Sitten persjättö ysin ja kympin välissä ja takaaleikkaus hypyllä 12.

Loppupätkällä Adan kanssa tuli hätäiltyä keppien kohdalla, jolloin neiti aloitti pujottelun tokasta välistä. Heti kun maltoin odottaa, meni pujottelu ongelmitta. Ja koko loppurata meni mukavasti. Puomilla oli nami, koska sen kanssa meillä on kisoissa ollut ongelmana liian aikainen pois hyppääminen. Namin kera Ada kyllä hidastaa, mutta tuntuu huomaavan sen vasta, kun näytän kädellä, missä nami on (nami on siis meillä ihan puomin alareunassa kiinni).

Mila karkasi ekalla yrityksellä puomille, kun en ollut skarppina. Kepeillä neiti jätti lopusta osan pujottelematta. Kokeilin pelkkää kepit käskyä aloitukseen ja sen jälkeen "hiljaa-oloa" ja sen avulla Mila pujotteli tosi nätisti loppuun saakka. Puomi jätettiin radalla välistä, joten jatkoin erikseen vielä puomin jälkeisen osan ja se meni hyvin. Puomia harjoiteltiin yksittäisenä ja kokeiltiin sellaista, että namilautanen sijaitsikin vasta putken jälkeen. Tarja oli jo valmiiksi putken lähellä ja Mila tuntui katsovan vaan Tarjan sijaintia ja juoksi vaan puomin läpi. Tarjan tullessa lähemmäksi, pysähtyminen onnistui ilman lautasta. Mila tuntuu siis olevan aika riippuvainen lautasesta sekä avustavan henkilön sijainnista - hankalia nämä kontaktit.:P Just viime kirjoituksessa kehuin miten hienosti menee ja nyt tuli jälleen takapakkia. A:ta harjoittelin Lassen kanssa ja siinä oli sellainen pulma, että Mila meni niin vauhdilla, että menee periaatteessa jo alas saakka ennen kuin pudottaa takajalat takaisin kontaktille. Tätä harjoitellaan varmaan hihnassa, että Mila ymmärtäisi hidastaa vauhtia.

14.7.2011 Agiliitoa

Viime torstain treeneissä otettiin tunnin lopussa Milan kanssa kontakteja. Ensin puomia yksittäisenä ja kun se meni hienosti, yhdistettiin puomin perään hyppy. Ekalla kerralla Mila vähän epäröi (pysähtyi liian aikaisin), kun namilautanen olikin vasta hypyn takana, mutta korjasi pinta-käskyllä itsensä oikeaan paikkaan. Ja tuon ekan kerran jälkeen osasi hyvin hakea oikean paikan, vaikka lautanen olikin vasta hypyn takana. Seuraavaksi otettiin pitkästä aikaa A ja kokeiltiin tehdä se heti kokonaan niin, että vähän matkan päässä on namilautanen odottamassa. Lähetys A:lle ja pinta-käsky ja Mila osasi.:) Otettiin muutama toisto, jotka onnistuivat kaikki hyvin. Seuraavaksi kokeiltiin vielä keinua. Keinun kallistus oli Milasta taas jännittävä, mutta loppuvaiheen osasi tehdä samalla tavalla kuin muillakin kontakteilla. Sain neuvoksi harjoitella puomia yhdistettynä muihin esteisiin ja muita kontakteja yksittäisinä lautasen kera.

Ennen Milan kontaktiharjoituksia tehtiin alla olevaa rataa (Adan kanssa koko mustilla numeroilla merkitty rata, Milan kanssa esteet 1-14, joista 4 ja 7 merkitty harmaalla):

Adan ohjauksessa pulmakohtia olivat A:lle ohjaus, hypyltä 9 hypylle 10 kääntö ja myös esteiden 16-18 ohjaus kaipasi parannusta. A:lle ohjauksessa käänsin liian jyrkästi, jolloin Adan oli hankala mennä A:lle. Tiina neuvoi etenemään kohti estettä 10 ja tekemään juuri sitä ennen valssin tai persjätön, en enää muista kumman. Mun ajoitus ei oikein onnistunut ja Ada hyppäsi sen 10 hypyn, mutta sitten tein vähän vahingossa niin, että lähetin Adan ilman valssia A:lle + leikkasin takaa ja se olikin ihan toimiva ratkaisu.:) Hypyllä 9 Ada teki mun omalla ohjauksella liian suuren kaarroksen - siihen Tiina neuvoi tekemään heittoliikkeen ja lähtemään saman tien toiseen suuntaan ja sieltä se koirakin sitten tuli näppärästi perässä.:) Lopussa esteet 16-18 tein myös monen mutkan kautta ja siinä Tiina neuvoi lähettämään putkeen hypyn 16 kohdalta ja sen jälkeen vaan siirtymään hypyn toiselle puolelle ja kun Ada hyppäsi, tuli lähteä itse jo etenemään ja vaihtaa ohjauskättä.

Milan kanssa meni ainoastaan alku 1-4 hyvin ja sen jälkeen tein kaikkea hölmöä ja olin koko ajan myöhässä (oisko helle pehmittänyt pään;). Ennen kepeille lähetystä piti hidastaa Milan vauhtia, että kepeistä saatiin rauhalliset ja hypyn 8 kanssa piti malttaa mennä riittävän kauan suoraan ennen takaa-käskyn antoa. Hypyltä 9 kääntyminen oli Milan kanssa tosi vaikeaa, kunnes Tiina sai mut tajuamaan senkin osalta, että täytyy vaan näyttää selvästi, että ollaan kääntymässä ja kipittää itse jo eteenpäin.:) Pätkällä 11-14 meinasin koko ajan olla myöhässä ja siinä oli siis tarkoitus, että kun Mila hyppää rengasta, menen jo valmiiksi hypyn 12 taakse ja ns. vedän koiraa luokseni ja loittonen itse kauemmas, jotta ehdin ohjaamaan myös vikat hypyt. Tätäkin harjoiteltiin useampi kerta, mutta lopulta onnistuttiin.:)

Tiistaina olin Milan kanssa paikkaustunnilla. Tehtiin kuvassa olevaa rataa sekä harjoiteltiin keinua ja A:ta yksittäisinä.

Tehtiin taas rataa ilman kontakteja, joten mentiin lyhyitä pätkiä, ensin esteet 3-7 (radasta poiketen meidän 7 este oli putki) ja sitten 8-10. Lopuksi otettiin vielä esteet 10-13 ja 15-22. Hypyllä 4 kierrätin Milan niin, että sain itse otettua etumatkaa ja kerkesin ohjata kaikki hypyt ajoissa. Esteet 8-10 menivät ok, jopa kepeille lähetys onnistui jotenkin. Ensin neiti ei malttanut pujotella loppuun saakka, mutta se taisikin johtua vaan mun omasta hätäilystä, sillä kun menin itse rauhallisemmin, niin Milakin malttoi tehdä loppuun saakka.

Keinua otettiin niin, että houkuteltiin nakeilla Mila tulemaan kallistumiskohtaan ja lopussa normaali pysähtyminen ja vapautus namilautaselle. Edelleen se loppu meni hyvin, mutta kallistusvaihe jännittää Milaa kovasti. A:lla Milalla meinasi alkuunsa olla liian kova vauhti, mutta korjasi heti asentonsa eli tiesi kyllä, mitä kuuluu tehdä.

Esteet 10-13 menivät sujuvasti. Loppupätkällä esteiden 15-18 ohjaus meni hyvin, mutta olin ihan myöhässä yrittäessäni tehdä persjättöä hyppyjen 18 ja 19 välissä. Tarja neuvoi juoksemaan valmiiksi eteenpäin hypyn 19 kohdalle ja se tepsi hyvin. Kokeiltiin myös uudestaan persjättöä niin, että lähetin Milan kauempaa putkelle ja menin vauhdilla tekemään sen persjätön ja kyllä sen ehti, kun ei jäänyt varmistelemaan turhaan. Eli molemmat ohjausvaihtoehdot toimivat hyvin.:)

14.7.2011 Agirodun videot ja kuvia

Tässä videot meidän joukkueiden suorituksista:
- Villit Vipeltäjät
- HotDogs

Ja lisäksi muutama kuva mökkikoirista ja Adan uinnista.:) Kiitos Satulle videoista ja kuvista!

Mökkikoirat Mila, Ada, Sani ja Tipi :)

Sanille riitti kuvaukset ;)

Ada uiskentelee <3

13.7.2011 Juhannus

Juhannusta vietettiin jälleen mökkeillen.:) Lammen vesi oli niin kylmää, että tytöt eivät uineet ollenkaan, mutta kahlasivat kyllä rantavedessä vahtimassa muita uimareita. Mila nautti taas hirmuisesti ulkona olosta (ei olisi tullut ollenkaan sisälle) ja kotiin paluun jälkeen näytti ihan tympääntyneeltä - täällä kun on vaan oma kuisti. Toivottavasti saadaan joskus oma piha, että Mila pääsee sinne nautiskelemaan.:) Alla mökkitunnelmia, loput kuvat löytyvät Picasasta.

<3

13.7.2011 Roturace kuvia ja Agirotu 2011

Pitkästä aikaa kuulumisia. Ei näitä meinaa ehtiä/malttaa istua kirjoittamaan, kun on niin paljon menoa koko ajan. Ihan ensimmäiseksi palaan vielä kesäkuun RotuRace kilpailuun Irene Vinhan ottamien kuvien merkeissä. Kiitos Irene ihanista kuvista!:)

Älyvapaa ;)

Poseeraus :)

Viime viikonloppuna mentiin tyttöjen kanssa Agirotuun Lappeenrantaan. Reissuseurana meillä oli Satu, Sani ja Tipi. Satu tuli hakemaan meidät kyytiin lauantai-iltapäivänä ja suunnattiin kohti Taavetin lomakeskusta, jossa meillä oli leirintämökki varattuna. Mökki oli ihan kelvollisen kokoinen ja huoltorakennuskin sijaitsi ihan vieressä. Karvatassut olivat vaan sen verran levottomia tepsuttelemaan ympäriinsä, että yöunet jäivät melko vähäisiksi.:P

Aamulla suunnattiin kisa-alueelle Lappeenrantaan ja heti yhdeksän maissa oli aloittelevien medien rataantutustuminen. Meidän joukkueeseen kuuluivat minä & Mila, Satu & Tipi, Kati & Minni sekä Saija & Tomu. Mila oli hieno, mutta minä olin välillä väärässä paikassa. Alussa Mila meni ohi muurista ja lopussa (mun kiirehtiessä liikaa) ohi pituudesta ja sen jälkeen hyppäsi jo viimeisen hypyn ennen kuin ehdin korjata pituuden suorituksen. Eli meidän suorituksesta tuli siis kaksi kieltoa ja hylätty (hylätystä sai 10 virhepistettä) eli tulos 20 virhettä - aika oli 33,12s. Koko joukkueen yhteistulos Milan sivuilla. Tänä vuonna saatiin melkein se jumbosija.;)

Kisaavien minien rataantutustuminen oli vasta iltapäivällä kahden maissa, joten väliajalla suunnattiin läheiselle koiranuittopaikalle. Mun tytöt eivät omatoimisesti suostuneet uimaan, mutta hyvin helteisen sään vuoksi avitin neitejä "hieman".:) Milakin nouti keppiä, kunhan sen heitti riittävän lähelle ja niin, että neiti varmasti näki minne keppi heitettiin. Ada puolestaan nouti kepuja vähän kauempaakin. Rantaan tuli myös yksi tunkeilija, Hans-terrieri, josta mun tytöt eivät piitanneet yhtään. Milan otin kiinni, ettei alkaisi kahisemaan Hansin kanssa ja Adakin näytti herralle tosi kaunista "hymyä". Ada myös keksi, että aletaanpa Mila juosta hepuliympyrää kivikossa, joten koko aikaa en pystynyt täysillä nauttimaan tästä ihanan viilentävästä uintireissusta - mutta hyvää se teki.:)

Kisaavien joukkueen kokoonpano oli minä & Ada, Eerika & Siiri, Mikaela & Tao sekä Satu & Sani. Helteen vuoksi pelkäsin, ettei Ada olisi kovin kiinnostunut enää oman vuoron koittaessa, mutta neiti onneksi sai intoa seuratessaan Satun ja Sanin radallelähtöön valmistautumista. Meidän palkkahanskasta irtosi kaksi "sormeakin" kokonaan, kun neiti kiskoi sitä oikein raivolla.:) Lähdössä Ada istui kuin tatti ja epäilin, että joko se into katosi, mutta hienosti jaksoi kipittää radan läpi. Puomilta hyppäsi ihan kontaktialueen rajalta, jonka seurauksena putkeenlähetys oli myöhässä, mutta ylimääräisestä kiepistä huolimatta ei saatu kieltoa. Loppuradan neiti teki kommelluksitta ja tuloksena hienosti nollarata, aika 41,45s. Nuo koirakkokohtaiset ajat on siitä tylsiä, että ainoastaan ekan koiran kohdalla aika pitää paikkansa, kun muilla siinä on mukana myös "vaihto-aika", joka kuluu ennen kuin seuraava pääsee liikkeelle. Koko joukkueen tulos on Adan sivuilla - olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, sillä oltiin sijalla 14/35. Meni paljon odotettua paremmin.:)

Harmillisesti unohdettiin ottaa kuvat meidän joukkueista, mutta molemmat radat saatiin videoitua. Lisään linkit sitten, kun videot on saatu nettiin.:) Yritän myös pian saada lisättyä juhannuskuvia ja kirjoittaa jotain meidän treeneistä.

8.6.2011 RotuRace

Osallistuttiin viime sunnuntaina RotuRace juoksukilpailuun. Yhteen joukkueeseen kuuluu neljä saman rotuista koiraa ja kaikki neljä juoksevat vuorotellen 80 metrin mittaisen matkan joko vieheen perässä tai omistajan houkuttelemana. Kaikkien suorituksista otetaan ajat ja niistä kaksi keskimmäistä tulosta ratkaisevat joukkueen sijoituksen.

Meillä oli yhteensä kolme shelttijoukkuetta miniluokassa (alle 40cm): Nane ja kuumat misut, Elvis ja prinsessat sekä Karvapallot. Mila oli Nanen joukkueessa ja Ada Elviksen prinsessana.:) Alla kuvia joukkueista.

Kaikki kolme shelttijoukkuetta

Nane ja kuumat misut eli Mila, Saana ja Tipi ;)

Elvis ja prinsessat eli Ada, Hilla ja Sani:)

Milan joukkue juoksi ensimmäisenä. Neiti hoksasi lähteä heti liikkeelle ja tuntui olevan kiinnostunut myös vieheen perässä juoksemisesta, sillä pinkoi innokkaasti maalia kohti, vaikka olin itse niin kaukana, ettei mua tainnut heti huomata. Neidin aika oli 8,84s ja nopeimmat ajat taisi olla seiskalla alkavia eli aika nopea tyttö oli.:)

Adan kanssa kävi sitten vähän hassusti, kun menin tosi pitkälle valmiiksi eikä neiti heti tajunnut, että missä minä olin. Alussa neiti siis vähän ihmetteli touhua ennen kuin kirmasi mamman kanssa maalia kohti. Hienosti se sitten sujui, kun tajusi että täytyy juosta mua kohti.:) Ada ei tainnut kauheesti noteerata viehettä, mutta kävi kyllä maalissa sitä kummastelemassa. Neidin aika oli 13,75s, mutta aika ois varmaan ollut vähän parempi, jos oisin ollut lähempänä kutsumassa. Kyllä Mila on selvästi Adaa nopeampi, muttei sentään oikeasti ihan noin paljon.;)

Joukkueen Nane ja kuumat misut sijoitus oli 16/40 tuloksella 19,440s ja tiimin Elvis ja prinsessat sijoitus 28/40 tuloksella 21,850s. Kokemus oli oikein hauska ja ensi vuonna lähdetään mielellään uudestaan, jos saadaan joukkueet kasaan. Sitten voisi käydä etukäteen harjoittelemassa vieheen perässä juoksua, niin ei olisi niin tarkkaa, missä kohtaa itse juoksentelee ja kutsuu koiraa.

Kiitos vielä kaikille shelttijoukkueiden jäsenille seurasta.:)

4.6.2011 Juoksutreenit

Tiina piti meidän agilitytreenit torstaina ja laittoi mut juoksemaan ihan tosissaan. Kunto oli kovilla, mutta jotenkin pysyin tolpillani molempien neitien ohjauksen ajan, vaikka Adan jälkeen tuntui kyllä epätoivoiselta lähteä vielä pikakiiturin kanssa radalle.;) Alla meidän melkoisen haastava rata, josta ei vauhtia puuttunut.

Ada oli vuorossa ekana. Muutaman toiston jälkeen sujui jo ohjauksellisesti hyvin, mutta mun vauhtia piti vielä lisätä ja sain huomautuksen siitä, että jään paikalleni odottamaan Adaa, jos ehdin edelle. Eli sitä sitten yritettiin aina uudestaan ja uudestaan, että muistaisin pysyä koko ajan liikkeessä - oli melkoisen vaikeeta.:P Hankalimpia kohtia mulle ja Adalle olivat putken 9 jälkeen muuri ja hypyltä 11 hypylle 12 kääntö. Muurissa ongelmana oli siis se, etten lähtenyt tarpeeksi nopeasti edelle, jolloin en ehtinyt vaihtaa puolta ajoissa. Jäin katsomaan, että meneekö Ada putkeen vai ei - ja kyllähän se meni sittenkin, kun en jäänyt sitä tarkistamaan.:) Hypyltä 11 hypylle 12 kääntö oli jotenkin töksähtävä, kun oma vauhti katosi eli siinä tepsi se, että pysyin itse liikkeessä ja ohjasin tarkemmin. Kepeille meno sujui Adan kanssa hienosti.:) Ja myös keppien jälkeinen pätkä meni hyvin, vaikka se vaikutti rataantutustumisessa kovin monimutkaiselta vääntämiseltä.

Milan kanssa putkeen 7 saakka meni ok, mutta siitä alkoikin sitten pätkä, joka otettiin niin monta kertaa uusiksi, että mä kuulen vieläkin päässäni lauseen "ja uudestaan mustasta putkesta".;) Putkesta 7 muurille meni kyllä ok, mutta ne otettiin aina uusiksi, että saatiin vauhti mukaan tuon pulmakohdan harjoitteluun. Hypyltä 11 hypylle 12 kääntäminen oli hirmu vaikeeta. Mä jäin aina katsomaan Milan perään, kun neiti porhalsi eteenpäin hypyn 6, vaikka mun ois pitänyt katsoa sinne, minne halusin neidin menevän. Kokeiltiin ohjausta alkuunsa niin, että tulin itse muurin vasemmalta puolelta, mutta kun se ei toiminut, vaihdettiin puolta ja ohjasin hypyn 11 takaaleikkauksella. Sitäkin tehtiin useampaan otteeseen ennen kuin sain aikaiseksi yhden onnistuneen käännön.

Kepeille meno muurin jälkeen ei Milan kanssa onnistunut, mutta se ei ollut ihmekään, kun meillä ei tuo itsenäinen aloitus ja lähetys kepeille ole vielä hallussa. Lähetys tapahtui aina niin, että ensin Mila pyöri mun jaloissa ja sit kun oltiin päästy riittävän lähelle, sain neidin aloittamaan pujottelun.:P Eli siinä taas yksi asia, jota meidän pitäisi treenata. Keppien pujottelu meni hyvin, mutta niiden jälkeisten hyppyjen 15 ja 16 ohjaus oli mulle hankalaa. Jäin liikaa pohtimaan Tiinan neuvomia käsiliikkeitä ja homma jotenkin hajosi käsiin. Sitten kun Tiina neuvoi, miksi niin toimitaan ja neuvoi jättämään toisen käden liikkeen pois, sain lopulta Milan tekemään nuo hypyt. Hypyt 17 ja 18 puolestaan onnistuivat kivasti, kunhan muistin lähteä liikkeelle heti, kun Mila lähti hyppäämään estettä 16. A jätettiin väliin, kun edelleen harjoitellaan vaan puomia yksittäisenä (jä tällä kertaa ei harjoiteltu sitäkään, sillä olin ihan poikki radalla juoksemisesta).

2.6.2011 Adan kisat ja yhteenvetoa toukokuun treeneistä

Käytiin tänään Adan kanssa kisoissa Janakkalassa. Olin ilmoittanut neidin vaan yhteen starttiin, kun se toinen startti on yleensä ollut meille ongelmallinen (Adaa ei siis ole enää kiinnostanut). Mila oli mukana turistina, joten ennen radalle menoa innostettiin Adaa niin, että tein Milan kanssa putkea, jolloin Adallekin tuli kova hinku päästä tekemään mun kanssa.;) Retuutettiin myös hanskaa just ennen meidän vuoroa ja neiti oli innokas radalle lähtiessä. Kepeillä meinasi alkaa haahuilemaan, mutta jatkoi kuitenkin reippaasti matkaa, kun huomautin asiasta. A:lla taisin mennä taas itse liian pitkälle, sillä Ada melkein hyppäsi liian aikaisin alas. Kolmanneksi vikalla esteellä:P tein sitten mokan, kun piti kääntää keinulta putkeen ja minä ohjasin Adan ohi siitä putkesta. Oli kyllä niin lähellä, että ois tullut nolla, että sapetti, mutta toisaalta pääasia, että Adalla oli intoa ja kivaa. Vauhtiakin riitti.:) Ensi viikolla uusi yritys Riihimäen kisoissa.

Sit koska en ole ehtinyt kirjoittaa kuukauteen treeneistä (paitsi viime viikolla), niin laitan niistä nyt jotain yhteenvetoa, kun mulla kuitenkin on radat piirrettynä. Radat on kiva tallettaa tänne, niin voin myöhemmin selailla, mitä kaikkea ollaan tehty.:)

Vappuaattona oli mun ja Milan vikat yhteistreenit Satun ja Hannan kanssa ja Anu oli kouluttamassa meitä. Tehtiin oikealla olevaa ratapätkää sekä puomia. Rataharjoituksessa mietittiin, kuinka koiralle saataisiin aikaiseksi mahdollisimman suorat linjat esteeltä seuraavalle ja harjoiteltiin sitä käytännössä. Esimerkiksi hypyltä 2 hypylle 3 saatiin neuvoksi mennä itse valmiiksi hypyn 2 taakse ja asettaa oma menosuunta jo kohti hyppyä 3. Siitä sitten piti väistää just ennen kuin koira hyppää esteen. Tämä oli oikein toimiva ohjauskeino, kunhan oman liikkeen sai ajoitettua oikein.:)

Puomilla saatiin neuvoksi, että sitten kun koko puomin suoritus sujuu niin hyvin, että koira varmasti kestää kaikki eri variaatiot mun sijainnista (eli edellä, jäljessä tai kauempana sivusuunnassa olon) ja siis pysähtyy aina haluttuun paikkaan, voi harjoitukseen lisätä putken suorituksen ja palkata sen avulla. Eli puomi, vapautus mutkaputkeen ja sen jälkeen namipalkka.

Pääsiäistauon jälkeen ekat treenit kesän uudessa ryhmässä, johon kuuluu meidän lisäksi ranskanbuldoggi Hertta sekä griffon Maxi, olivat 5.5. Adan kanssa tein koko radan (vasen kuva), mutta Milan kanssa vain harmailla numeroilla merkityn pätkän sekä puomia yksittäisenä. Näistä treeneistä on jäänyt mieleen, että molempien tyttöjen kanssa hypyn 15 jälkeen putkeen 16 ohjaus oli hankala - kummatkin menivät ekalla kerralla ylimääräisen hypyn ennen putkea.

12.5 tehtiin rataa, jossa oli 19 estettä (oikea kuva). Milan kanssa tein jälleen sellaisia pätkiä, että jätettiin radalla kontaktit väliin ja harjoiteltiin erikseen puomia yksittäisenä. Tästäkään radasta ei oo tarkkoja muistikuvia, mutta jälleen Adan kanssa oli hankaluuksia putkeen 12 ohjauksessa eli putket on tainneet olla viime aikoina meidän vakituinen ongelmakohta.:P Kepit ja kontaktit puolestaan on sujuneet treeneissä hyvin.

19.5 tehtiin yllä olevaa rataa osissa: Adan kanssa 1-8 ja 9-20. Milan kanssa ilman kontakteja eli 1-7, 9-16 ja 18-20 + puomia yksittäisenä. Alkupätkällä Mila meni hirmu lujaa ja mulla piti kiirettä ehtiä kääntämään neiti kepeille. Lisättiin putkien väliin valssi ja sen jälkeen ennätin hypylle 5 ennen Milaa ja kepeille kääntökin onnistui.:) Adan kanssa tein näissä(kin) treeneissä mokia putkilla, kun ohjasin Mila-tyylisesti. Miten mä aina unohdan, ettei Ada hae putkia niin hyvin kuin Mila? Esteet 9-12 oli hankala juttu. Adan kanssa onnistui helpommin, mutta Milan kanssa väännettiin tosi pitkään, että sain kaikki käännökset ajoitettua oikein ja lopuksikin Mila teki vielä ylimääräisen pyörähdyksen hypyn 11 jälkeen. Adan kanssa hypyltä 15 putkeen vienti sujui ongelmitta, mutta Milan ohjaus vaati huomattavasti enemmän haltuunottoja ja vedätystä sivulle.

31.5.2011 Äänekosken ja Viitasaaren näyttelyreissu 13.-15.5

Pari viikkoa sitten tehtiin mökki-/näyttelyreissu Keski-Suomeen. Majoituttiin Sirpan mökille ja menossa mukana olivat Sirpa & Kira, Hilla, Joonas ja Arttu, Hanna & Elvis, Dea ja Zen, Satu & Sani ja Tipi sekä minä & Ada. Milaa en tällä kertaa ollut ilmoittanut näyttelyihin ja hyvä niin, sillä jouduin itse lähtemään jo lauantaina takaisin kotiin ja Ada jäi muun poppoon kanssa reissuun. Kiitos vielä Adan hoitamisesta ja esittämisestä näyttelyssä ja Sirpalle majoituksen tarjoamisesta.:) Alla mökkitunnelmia Satun kuvaamana.

Shelttilauma :)

Innokkaita pallon odottajia :)

Touhutoopet ;)

Sisarukset <3

Kaverukset <3

Soma Aduska <3

Ada poseeraa

Lauantaiaamuna suunnattiin Äänekosken näyttelyyn. Alkuperäisen tuomarin tilalle oli vaihtunut Pirjo Aaltonen, josta olin iloinen, sillä olin muutenkin suunnitellut vieväni Adan hänelle arvosteltavaksi. Adan tulos ERI, mutta ei sijoitusta isossa AVO luokassa. Arvostelu oli mielestäni hyvin todenmukainen:

Hieman kookkaampi. Hyvin rakentunut. Tänään hieman niukassa karvapeitteessä. Hyvä päänkiila ja ilme, hieman raskaasti taittuneet korvat. Hyvät käpälät. Hyvin kannettu häntä. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Sopivasti kulmautuneet raajat.

Äänekosken näyttelyssä tuomaria odottamassa

Sunnuntaina Ada suuntasi Satun ja Hannan mukana Viitasaaren näyttelyyn, jossa tuomarina oli Alar Müürisepp Virosta. Tuloksena jälleen ERI ja kaunis arvostelu:

Hyvä tyyppinen ja kokoinen narttu. Kaunis pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hieman löysät eturaajat, hyvät takaraajat. Vapaat liikkeet. Turkki saisi olla runsaampaa. Kaunis väri. Hyvä luonne.

*Huom! Kuva ihanista uusista pannoista lisätty edelliseen merkintään.:)

29.5.2011 Pitkästä aikaa :)

Toukokuu on ollut niin touhuntäyteinen, etten ole ehtinyt kuukauteen kirjoittaa kuulumisia. Asiaa riittäisi vaikka kuinka, mutta kerron nyt alkuunsa tämän viikon touhuista.

Tytöt kävivät tiistaina uudestaan fysioterapiassa. Mila ei ollut alkanut venytellä takaosaansa, joten epäilin neidin tarvitsevan jatkokäsittelyä ja Ada puolestaan tuli varmuuden vuoksi mukaan. Milan tilanne oli parempi kuin edellisellä kerralla, mutta nyt löytyi esim. takalonkista uusia jumeja, joihin ei viimeksi päästy käsiksi. Adakin oli jonkin verran jumissa, mutta ei yhtä pahasti kuin viimeksi. Saatiin muutama uusi harjoitusohje ja nyt täytyisi hankkia jotain rimoja kävelyharjoituksia varten. Uusi venytysliike (jossa koira seisoo ja sitä houkutellaan namipalalla mahdollisimman paljon eteenpäin niin, että takajalat pysyvät paikallaan) tekee varmaan hyvää Milalle, kun siinä saadaan venytettyä takaosaa, jota ei itse ole mun havaintojeni mukaan vieläkään venytellyt. Toivottavasti Mila kuitenkin voi nyt paremmin - se kun ei näytä kipuaan, vaan porhaltaa täysillä eteenpäin jumeista huolimatta, joten on vaikea arvioida vointia.

Torstain treeneissä tehtiin hyppyrataa ja lisäksi harjoittelin Milan kanssa puomia. Puomi on edistynyt hienosti, sillä nyt onnistuu jo koko puomin tekokin ja Mila kestää aika hyvin mun ohijuoksut ja eri kohdissa olot pysähtymisen yhteydessä.

Adan kanssa rata meni muuten sujuvasti, mutta vauhti oli vähän hiljaisempaa kuin mitä se viime aikoina on ollut. Putkeen 7 ohjauksessa sai valita kumpaan päähän ohjaa ja valitsin vasemman pään, jotta muurille meno olisi helpompi. Kepeille ohjausta jännitin etukäteen, mutta sen Ada hoiti hienosti.:) Hankalin juttu Adan kanssa oli putkeen 15 ohjaus. Se onnistui ensimmäisellä kerralla jotenkin "vahingossa", kun menin itse muurin vasemmalta puolelta, mutta ei enää toisella yrityksellä. Puolen vaihto eli muurin oikealta puolelta meno tepsi.

Mila seurasi tällä kertaa ohjausta yllättävän hyvin. Hypyltä 2 3:lle ohjaus ei alkuunsa oikein toiminut, kun neiti teki tosi laajan kaarroksen siinä välissä. Tarja neuvoi, että menisin hypyn 2 taakse valmiiksi oikeaan menosuuntaan ja väistäisin ennen kuin Mila hyppää ja niin saatiin tosi pieni käännös aikaiseksi. Hypyn 12 jälkeen käännös kepeille oli myös hieman hankala, kun ohjauksen ajoituksen myöhästyessä Mila jatkoi liian pitkään eteenpäin hypyn 12 jälkeen. Toisilla kerroilla käännös onnistui, mutta keppien aloitus ei ja toisilla taas hypyn jälkeen tuli liikaa ylimääräistä matkaa, mutta kepit meni ok. Milan kepit on edistyneet hienosti, sillä malttaa tosi hyvin pujotella loppuun saakka ja aloituskin on parantunut huomattavasti. Lopussa muurin jälkeen putkeen meno oli upea, sillä Mila haki vaan tosi varmasti putkeen vaikka mun ohjaus oli mitä sattui.:) Myös lopun hypyt meni hyvin.

Eilen oltiin Harjavallan näyttelyssä, reissuseurana Kristina, Saga ja Brandy.:) Molemmat tytöt ovat nyt avoimessa luokassa, joten Kristina ystävällisesti esitti Adan. Ada esiintyi hienosti, mutta Milan kanssa liikkeiden esitys ei sujunut, kun neidin nokka meni koko ajan maahan. Ada tuntui olevan muuten kovasti tuomarin mieleen, mutta raskaat läpsyttimet saivat maininnan arvostelussa.;) Ada sai erinomaisen ja oli hienosti avoimen luokan kolmas (luokassa oli 18 koiraa) kera SA:n.:) Milakin sai ensimmäistä kertaa erinomaisen ja minä häkellyin siitä niin, että pudotin nauhankin maahan ja seikkailin vielä keskellä kehää, kun seuraava koira oli jo vuorossa.:P Tuomari jakoi ERIä hyvin avokätisesti, mutta silti oli hauska, että neiti sai kerrankin erinomaisen. Ja arvostelussa mainittiin hyvä luonne - neiti antoi tuomarin käsitellä itseään ongelmitta.:)

Kristina valikoi Harjavallasta viime vuonna ihanat leveät nahkapannat, joissa oli vaikka miten monta väri- ja kuviovaihtoehtoa, mutta minä jätin ostamatta, kun pärjäsin mielestäni vanhoillakin. Nyt tuolla oli sama myyjä paikalla ja oli pakko mennä kuolaamaan niitä pantoja ja tietysti sellaiset tarttui matkaan meidänkin tytöille.;) Milalle ihana tummanliila ja Adalle tiestysti prinsessamainen vaaleanpunainen - ne on ihanat.:) Näyttelyn päätteeksi syötiin taas Harjavallan pizzamestareilla ihanat jättipizzat, nam!:)

Uudet pannat:)

29.4.2011 Agilitya ja muita touhuja :)

Fyssarikäynnin jälkeen ollaan jumppailtu tyttöjen kanssa ahkerasti annettujen ohjeiden mukaan. Yksi harjoituksista on laatikon ylitys niin, että ensin pidetään etutassut laatikolla, sitten kaikki tassut ja lopuksi pelkät takatassut. Tää oli aluksi hankala juttu, sillä molemmat (etenkin Ada) olisivat halunneet mieluummin hypätä laatikon yli. Mila ei meinaa tulla ollenkaan pois tosta takatassut laatikolla asennosta - yhdistää kai sen kontaktien 2on 2off asentoon.:) Nyt siis kuitenkin laatikon idea on tajuttu ja harjoittelu sujuu hyvin. Ja tytöt tekee mielellään kaikki muutkin harjoitukset kunhan niistä saa palkaksi namia.:)

Pääsiäislauantaina käytiin Adan kanssa kisoissa omalla hallilla. Olin itse flunssassa, mutten malttanut jäädä kotiin ja hyvä etten jäänyt, sillä Ada nautti tällä kertaa täysin rinnoin!:D Komensi lähdössä ihan intopiukeena, meni tosi vauhdikkaasti ja seurasi loistavasti ohjausta.:) No se mun ohjaus ei sit ollutkaan niin loistavaa, mutta Ada teki kaiken mitä itse pyysin. Kepit ja kontaktit meni kaikki mainiosti, mutta putkelta ja hypyltä tuli kiellot, kun karkasin liian aikaisin kohti seuraavaa estettä. Hypyllä vielä hukkasin Adan mun selän taakse, mutta selvittiin silti ihanneajan sisällä maaliin eli vauhtia tosiaan oli enemmän kuin yleensä.:)

Sunnuntaina käytiin "isovanhemmilla" syömässä ja harjulla lenkillä (minäkin pääsin pitkästä aikaa ulkoilemaan flunssan alkaessa hiljalleen hellittää). Illalla suunnistin Milan kanssa Hakkilan hallille treenaamaan kera Satun ja Tipin sekä Hannan ja Elviksen. Tehtiin tällä kertaa alla olevaa pientä rataa sekä keppejä.

Ensin oli tarkoitus mennä putken toiseen päähän, mutta koska se tuntui mahdottomalta, muutettiin rata mukavammaksi.:) Ennen muutosta kokeilin ohjausta tekemällä takaaleikkauksen hypyllä 5 ja ottamalla napakasti haltuun: sain Milan tulemaan luokseni, mutta ohjaus putkeen ei jatkunut sujuvasti. Kokeilin myös hypyn 6 ympäri kierrätystä ja siinä tavassa Mila teki liian suuren ylimääräisen kaarroksen, kun en onnistunut kääntämään tarpeeksi napakasti.

Alun kolme hyppyä ja putki olivat melko haastavat (hyppyjen takana oli vielä puomikin houkuttelemassa). Menin liian kauas lähdössä, jolloin en ehtinyt kääntää Milaa ajoissa hypylle 2. Satu neuvoi tekemään vekin lähempänä hyppyä 1 ja muutaman kokeilun jälkeen sen avulla alkoi sujua, kun käännös tuli riittävän ajoissa. Loppuesteet menivät pulmitta, kun Mila sai paahtaa suoraan putkeen 7.:)

Ratapätkän lisäksi tehtiin keppejä kuuden kepin sarjalla. Palkka tuli namilautaselta ja Satu toimi avustajana, ettei Mila päässyt varastamaan nameja. Alkuunsa neiti ei meinannut millään hoksata, että namin saa vasta kepit kokonaan pujoteltuaan, mutta sitten kun "lamppu syttyi", alkoi pujotella tosi kivasti, pystyin jopa vedättämään. "Hankalamman" puolen ohjauksessa Mila seurasi aika paljon mun kättä, mutta helpommalla puolella pärjäsi hyvin itsenäisestikin.:)

Maanantaina tehtiin niin pitkä lenkki Hikiän harjun maastossa, että loppumatkasta soitettiin "taksikyyti" tyttöjen isoisältä.:) Mila ei ollut moksiskaan lenkistä, mutta Ada ilmeisesti väsähti täysin, sillä ei jaksanut ollenkaan kiinnostua agilitysta, kun mentiin illalla HSKK:n hallimestaruuskisoihin. Radan suorituksen sijaan Ada kävi haukkumassa ja haistelemassa ratahenkilöitä sekä nuuskutteli maata.:P Pienen pätkän teki innolla, mutta pääasiassa meno oli ihan mahotonta haahuilua. Kaipa neiti oli vaan tosi väsynyt, sillä ei oo pitkään aikaan ollut tuollainen.

Mölleillä oli hyppyrata, joten Milakin pääsi kisaamaan. Pitkä lenkki teki kai Milalle hyvää, sillä neiti kuunteli tosi hyvin ohjausta. Ajattelin pitkän hyppyjä ja putkia sisältävän suoran olevan meille mahdoton, mutta Mila haki hienosti putkiin, vaikka mä tulin ihan jäljessä.:) Kepit otin liian varman päälle ja koskin vahingossa Milaan, mutta mitään muita virheitä ei tullut eli nolla ei ollut kaukana. Tulos 5 ja sijoituttiin toiseksi. Hieno Milli!:)

Keskiviikkona oli alun perin suunnitelmissa mennä Hannan ja sisaruskaksikon (Ada & Elvis) kanssa epävirallisiin kisoihin, mutta koska kumpikaan meistä ei ollut kisafiiliksissä, tapaaminen muuttuikin vapaamuotoiseksi treenailuksi Imppareitten kentällä.:) Jäähdytyslenkillä sisarukset pääsivät juoksentelemaan vapaina ja meno oli ihan samanlaista kuin pentuna, kun muut hauvat ei olleet häiritsemässä. Hirmu liikkiksiä nuo meidän vanhimmat<3

Otin Adan kanssa kontakteja nameilla ja ilman, rengasta yksittäisenä sekä muutamaa erilaista hyppykuviota. Kokeiltiin esim. vastaavaa kolmen hypyn sarjaa kuin sunnuntain treenien radan alussa ja se onnistui hienosti Adan kanssa, kun oli Milan kanssa testattu ohjaussuunnitelma valmiina. Ja nyt Ada teki taas innolla mun kanssa. Ada kiittää veikkaa sisarustreffeistä!:)

19.4.2011 Kavereita ja fyssarilla käynti

Toissa viikonloppuna käytiin metsälenkillä Satun, Wilman ja Wendyn kanssa + lenkin jälkeen Satu ja tytöt tulivat meille kylään. Sää oli aivan loistava ja neitoset lenkkeili sulassa sovussa ja yhdessä kirmaillen.:) Ainoa miinus reissussa oli koiranomistaja, jonka koira huiteli pitkän matkan päässä omistajastaan ja jota omistaja ei vaivautunut kutsumaan luokse, kun tämä tuli haukkuen meitä kohti. Käveli vaan hiljaa koiransa perässä ja koira kerkesi änkeä Adan ja Milan luo rähjäämään.:/ Ada osasi kotioloissa käyttäytyä nätimmin eikä tällä kertaa tullut tyttöjen välisiä tappeluita. Muutaman kerran kyllä huomasin, että tuo meidän "ämmä" irvisteli vierailleen, kun oli sitä mieltä, että nämä olivat liian lähellä hänen ruokasäkkiään tai rapsuttajaansa, mutta neiti laitettiin ruotuun ennen kuin syntyi mitään pahempaa. Mila puolestaan on edelleen aivan ihastunut Wilmaan. Wilmalla kesti hetken ennen kuin lämpeni Milan leikkiyrityksille, mutta lopulta löytyi yhteinen sävel.:) Kiitos seurasta Satu ja tytöt!

Viime sunnuntaina mentiin Nurmijärvelle lenkkeilemään ja seuraksi saatiin Satu, Saana, Sani ja Tipi sekä Ilse ja issikat Nuppu ja Helmi. Ada lenkkeili tälläkin kertaa nätisti ilman kahinoita toisten tyttöjen kanssa, mutta Mila ja Helmi eivät ihan tulleet juttuun. Mila kai ajatteli, että kerrankin joku, jolle minun ei tarvitse alistua, sillä komensi Helmiä ihan ilman syytä.:P Ärisemistä kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut ja tytöt juoksentelivat välillä yhdessä ilman riitelyäkin. Sää oli aivan loistava ja tytöt nauttii kovasti kavereitten seurasta. Tietävät jostain jo heti kotiovella, että nyt on tiedossa jotain tavallista lenkkiä hauskempaa.:D Kiitos seurasta Satu, Ilse ja karvakuonot.:)

Agilitysta meillä on parin viikon tauko ennen kesäryhmien alkamista ja tähän väliin olikin hyvä sijoittaa pitkään suunnitteilla ollut fysioterapiakäynti ja varasin ajan Eläinsairaala Aistin Anulta. Epäilin molemmilla tytöillä olevan jumeja ja halusin muutenkin mennä kontrollikäynnille, että tiedetään, jos jotain on vialla ja saadaan tarvittaessa hoito-ohjeita. Alkuhaastattelun jälkeen katsottiin molemmilta neideiltä liikkeet, jonka jälkeen alkoi Adan käsittely. Ada sieti käsittelyä paljon paremmin kuin olisin kuvitellut ja osasi rauhoittua hyvin sen ajaksi. Aina välillä kyllä tapitti Anua kysyen, joko saisin nousta, kun olen näin kiltti ja suloinen?:) Adalta jumiutumia löytyi etenkin lanteen ja takaraajojen alueelta ja kuulemma Adan peitsaaminen rauhallisessa kävelyssä saattaa aiheuttaa jumiutumia, joten nyt pitäisi tarkkailla peitsaamista ja puuttua siihen välittömästi. Hieronta- ja venyttelykäsittelyn jälkeen Ada pääsi harjoittelemaan jumppaliikkeitä, joiden harjoittelua meidän täytyy jatkaa kotona. Jumppaliikkeisiin kuuluu esim. takapään hahmotusharjoituksia, sillä tällä hetkellä Ada ei tunnu osaavan hallita takapäätään.

Mila yllätti meidät täysin olemalla Adaakin nätimmin käsittelyssä. Olen aina miettinyt, että Milan vienti fyssarille saattaisi olla hukkareissu, koska neiti ei tykkää siitä, että vieraat ihmiset tulevat koskemaan, mutta näköjään sopivan henkilön käsittelyssä oli vallan niin tyytyväinen, että sulki välillä silmänsäkin hieronnasta nauttien.:) Kipeimpien kohtien käsittelyssä yritti laittaa vastaan, mutta kaiken kaikkiaan oli tosi reipas.:) Milalla oli yllättäen paikat paljon pahemmin jumissa kuin Adalla, vaikka sitä ei ole huomannut yhtä selvästi neidin käytöksestä. Ainoastaan takaosan venyttelemättä jättäminen on ollut merkki jumissa olosta, liikkeistä sitä ei ole huomannut ollenkaan. Milalla jumiutumat olivat takapäässä ja selässä ja neiti sai Adan kanssa läpikäytyjen jumppaohjeiden lisäksi muutaman ohjeen rintarangan ja rangan venytykseen. Nyt jatketaan harjoittelua kotona Anun antaman ohjeistuksen mukaan ja tarvittaessa uusi käynti fyssarille 4-6 viikon kuluttua (etenkin Milalle saattaa uusi käynti olla tarpeen).

13.4.2011 Maanantain treenit

Menin ensin Adan kanssa. Neiti meni hirmu innokkaasti ja vauhdilla hanskapalkan ansiosta.:) Alku putkeen saakka meni hyvin, mutta putken jälkeisessä persjätön yrityksessä koira hukkui ekalla kerralla. Uusi yritys ja persjättö saatiin onnistumaan, mutta Ada paahtoi suoraan putken 7 väärään päähän. Lisäsin kii-kii-kii käskytyksen (lelupalkkauksessa käytetty) hypyn 6 jälkeen ja johan neiti kääntyi oikeeseen suuntaan. Palkkasin hanskan retuutuksella ennen putkea ja sitten jatkettiin matkaa. Putkeen 11 lähetys ei onnistunut ekalla yrityksellä, kun Ada bongasi Tarjan sen takana, mutta toisilla kerroilla se ei enää ollut ongelma. Esteet 12-16 meni hyvin ja erityisesti kepit oli upeat: hieno sisäänmeno ja reipasta pujottelua.:) Putkeen 17 lähetys oli hankala, kun mun oma vauhti tyssäsi putken suulla ja Ada kummasteli, että ethän sinäkään liiku minnekään. Sain neuvoksi tehdä vekin hypyn 15 jälkeen niin, että menin Adan kanssa samaa matkaa ja sain näytettyä suunnan kohti putkea aiemmin. Vielä lähetys hyvissä ajoin ja putkeen 17 ohjauskin alkoi sujua. Lopun hypyt menivät pulmitta, tein takaaleikkauksen hypyllä 19.

Milan kanssa tehtiin radasta pätkät 1-7 ja 10-20, sillä en halunnut vielä tehdä puomia radan yhteydessä. Ennen radan tekoa otettiinkin sitten puomia yksittäisenä. Tosi hienosti neidillä on juttu muistissa, sillä useasta toistosta vaan yhden kerran meni niin lujaa, ettei ehtinyt pysähtyä ja korjasi samantien asennon siihen oikeeseen pysähtymispaikkaan. Ensin otin lyhyempää matkaa ja lopuksi koko puomia. Jäin nyt tällä kertaa koko ajan taakse, joten täytyy muistaa seuraavalla kerralla harjoitella myös sitä ohijuoksua. Puomin harjoittelu taisi vaatia niin paljon keskittymistä, että Mila väsähti, sillä radalla ei oikein kuunnellut/seurannut mun ohjausta. Yleensä just väsymys aiheuttaa sen, että vauhti kasvaa ja korvat katoaa.

Alkupätkällä Mila lähti hakemaan A:ta hypyn 3 jälkeen - mulle ei ollut edes tullut mieleen, että sekin voisi olla hankala kohta. Ongelma korjaantui napakalla haltuunotolla ja tarkemmalla putkeenlähetyksellä, mutta koska mun piti tarkistaa, että menee varmasti putkeen eikä A:lle, niin en ehtinyt tehdä suunnittelemaani persjättöä putken jälkeen. Yritin tehdä takaaleikkauksen hypyllä 6 ja yhden kerran onnistui tuurilla, mutta hyvin tönkösti, ohjaus putken 7 oikeeseen päähän. Sen jälkeen Mila keksi mennä väärään päähän, eikä enää kuunnellut mun ohjausta ollenkaan. Kokeiltiin myös sellaista, että kierrättäisin Milan hypyn ympäri vasemmalta puolelta ja sen jälkeen lähetys putkeen, mutta ei Mila oikein kääntynyt siihenkään suuntaan. Luovutettiin tän osalta ja siirryttiin loppupätkän suoritukseen.

Hypyn 10 jälkeen Mila yritti hakea A:lle, joten siinä piti olla tarkkana ja kepeille menon sijaan yritti hakeutua keinulle (keinu puuttuu mun kuvasta, mutta sijaitsi siis jossain keppien ja A:n välissä). Sitten kun sain neidin lopulta tekemään keppejä, niin malttoi kyllä pujotella nätisti loppuun saakka. Putkelle 17 ohjauksessakin piti olla tarkka, ettei neiti menisi A:lle ja lopun hyppyjenkin kanssa tuli kiire. Mila haki hypyn 18 jälkeen edessä olevan esteen. Kokeiltiin ohjausta kauempaa niin, että menin itse hypyn 1 vasemmalta puolelta - se onnistui kerran, mutta uudella yrityksellä Mila jättikin hypyn 18 hyppäämättä ja tuli suoraan mun luo. Lopuksi pystyin sitten toimimaan alkuperäisen suunnitelman mukaan eli tekemään takaaleikkauksen hypyllä 19.

10.4.2011 Agiliitoa

Eilen suunnattiin Satun ja Tipin seurassa treenailemaan Hakkilan hallille. Adakin pääsi tällä kertaa mukaan: otettiin pari kertaa puomi makupalojen kera kisoja varten ja Satu kokeili ohjata Adaa. Ada meni hienosti Satun kanssa eli ohjaajan vaihto ei näköjään haittaa yhtään, kunhan kyseessä on joku kiva tuttu ihminen.:)

Tipin ja Milan kanssa harjoiteltiin puomia ja lisäksi kaikki kolme pääsivät tekemään seuraavia ratakuvioita:

Aloitettiin harjoittelu puomilla ja Mila on kyllä sisäistänyt jutun jujun tosi hienosti, sillä meni vain pari kertaa ohi oikeasta pysähtymispaikasta. Otettiin tällä kertaa ekan kerran myös koko puomi ja sekin onnistui hienosti, taitava pieni musta.:) Olen nyt melkein koko ajan jäänyt Milan taakse pysähtymistä harjoiteltaessa ja kun kokeiltiin niin, että juoksin Milan ohi, niin se oli Milalle vähän hankala juttu, sillä ei pysähtynyt ollenkaan. Uudella yrityksellä tämäkin onnistui eli nyt pitäisi vaan harjoitella enemmän noita ohijuoksuja sekä etäisyyden kasvatusta sivusuunnassa. Ihanaa, että Mila on alkanut oppia, miten puomi tulisi suorittaa.:)

Ada oli oikein superinnokas ja mietin jälkeenpäin, että oisko ruoan saanti vasta treenien jälkeen voinut olla yksi vaikuttava tekijä. Yleensä tytöt nimittäin saa ruoan hyvissä ajoin ennen kasilta alkavia treenejä. Oli kiva katsoa Adan menoa Satun kanssa, kun en aiemmin ole päässyt seuraamaan sivusta. Neiti oli niin tyytyväisen näköinen radalla viipottaessaan ja Satu osasi ohjata taitavasti.:)

Milan kanssa treenasin taas paikallaoloa hanskapalkkauksen kera, mutta radan yhteydessä hanska tuntui häiritsevän mun keskittymistä ja käytin myös namipalkkaa. Eka pätkä oli hieman helpompi, mutta siinäkin ohjausta oli hankala ajoittaa Milan vauhtiin. Toisella pätkällä Satu neuvoi käyttämään vuorotellen koiran puoleista ja vastakkaista kättä ja sen avulla alkoi sekin kuvio lopulta sujua. Treenit oli jälleen tosi kivat, kiitos Satu seurasta!

Tänään käytiin Adan kanssa kisoissa ja minä sain taas kehitettyä kauhean jännityksen, jonka seurauksena oli sählinkiä (tulos»»). Menin kuulemma jälleen melkoisen hitaasti, vaikka mun pitäisi vauhdittaa Adan menoa menemällä itse lujaa ja kepeille lähetys meni ihan mönkään. En tiedä meninkö taas liikaa edelle vai eikö Ada oikein keskittynyt kunnolla, kun en tsempannut ja pitänyt vauhtia yllä. Meni ensin muistaakseni toisesta välistä sisään ja kun yritin lähettää uudestaan, neiti lähti jollekin haahuilukierrokselle ja vasta ohjauspuolen vaihdon jälkeen sain neidin tekemään kepit kunnolla. Jotain hyvääkin sentään oli, sillä yhdeltäkään kontaktilta ei hypännyt liian aikaisin alas. Puomilla himmailin Adan menoa liikaakin, mutta A ja keinu menivät hienosti.:)

5.4.2011 Treenit

Sopivasti juuri, kun päätin jättää Milan kanssa kontaktien teon pois ja harjoitella vain puomia yksittäisenä, meillä oli treeneissä hyppyrata.:) Tehtiin rataa kahdessa osassa 1-14 ja 13-22. Radan lisäksi harjoiteltiin Milan kanssa puomia Anun sunnuntaina neuvomalla tavalla ja yhtä hienosti sujui kuin silloinkin.:) Ja hanskapalkka toimi kanssa hyvin molemmilla tytöillä. Adakin riekkui into piukeena.:)

Mila pujahti alkuunsa hypyn 2 jälkeen putkeen, mutta parempi ohjaussuunnan näyttö, haltuunotot ja palkkaus heti hypyn 2 jälkeen toimivat ja päästiin lopulta myös hypylle 3. Yhdellä kerralla Mila karkasi muurin jälkeen katsomaan treenikavereita, mutta sitä lukuunottamatta esteiden 4-12 ohjaus sujui hyvin. Putkissa oli kyllä tällä kerralla jotain kummallista, sillä molemmat tytöt jäivät välillä putkiin haistelemaan jotain. Hypyn 13 yritin ohjata ensin vasemmalta kierrättämällä, mutta sen seurauksena Mila hyppäsi hypyn takaisin toiseen suuntaan. Kun pyöräytin neidin oikealta puolelta, onnistui putkeen lähetys sujuvasti.

Toisella pätkällä Milan hyppy muurin jälkeen meni vähän pitkäksi, mutta toisaalta se helpotti kepeille ohjausta. Kepit sujui tällä kertaa melko kivasti, sillä aloitus onnistui joten kuten vauhdissakin ja Mila malttoi aika hyvin pujotella loppuun saakka, kun kehuin rauhallisesti pujottelun aikana. Keppien jälkeen yritin ohjata Milan hypyn kautta putkeen niin, että menin itse hypyn oikealta puolelta, mutta se oli vikatikki, sillä Mila ehti mun edelle ja ohjautui putken väärään päähän. Tarja neuvoi tekemään takaaleikkauksen ennen hyppyä 18, sen jälkeen haltuunotto ja samantien putkeenlähetys ja se toimi hienosti. Esteiden 20-22 ohjaus meni myös hyvin ilman ylimääräisiä kaarteita.

Adan kanssa tuli ekalla kierroksella ongelmia hyppyjen kanssa, kun osa rimoista oli laitettu 45:een. Yleensä ne eivät ole haitanneet neitiä, mutta nyt on ehkä paikat vähän jumissa, kun meni tosi harkiten. Seuraavalle kierrokselle laitettiinkin sitten matalammat hypyt. Ada tuli liiankin hyvin haltuun, kun ei ehtinyt edes hypätä hyppyä 2 eli edessä oleva putki ei ollut ongelma. Putkeen 6 ohjasin ekalla kerralla väärään päähän, kun unohdin ketä ohjaan ja menin liian nopeesti sekä unohdin katsoa, missä koira menee.:P Adankin kanssa esteet 7-12 meni ok, mutta hypyltä 13 putkeen ohjaus oli alkuunsa hankala. Onnistui parhaiten tekemällä hypyn 12 kierrätys kuten Milan kanssa ja putken kohdalla pieni vekki taaksepäin kohti putkea. Koko loppupätkä sujui Adan kanssa hienosti, etenkin kepit. Ja putkeen 19 ohjaus onnistui Adan kanssa menemällä hypyn oikealta puolelta, kun ei ollut niin hoppu kuin Milan kanssa.:) Lopuksi otin vielä Adan kanssa A:n ja keinun namien kera, että neiti muistaisi kisoissa tarkistaa, onko kontakteilla namit.;)

3.4.2011 Milan kanssa treenaamassa

Tänään suunnattiin Milan kanssa yhteistreeneihin Hakkilan hallille. Seurana jälleen Satu ja Tipi sekä Hanna ja Zen ja meidän kaikkien iloksi Anu tuli kouluttamaan meitä.:) Ennen treenien alkua Anu piti meille teoriaosion, jossa käytiin läpi millaisia ongelmia meillä on ja mitä haluttaisiin opetella sekä saatiin neuvoja ohjaukseen. Päätettiin keskittyä tällä kertaa treeneissä kontakteihin sekä harjoitella eilisissä möllikisoissa ollutta ongelmakohtaa (sisälsi niitä putkia, joista ohjasin Milan ohi kisoissa), kuva oikealla.

Ensin kokeilin itsekseni keppejä kuuden kepin sarjalla. Oli tosi vaikea saada käsi pysymään rentona "vaikeampaa" puolta ohjatessa. Aina se vääntyi omia aikojaan taaksepäin, jolloin Mila ei voinut jatkaa pujottelua, kun seurasi mun kättä.:P Helpompikin puoli takkusi aluksi, kun en saanut Milaa keskittymään ja neidin ois esim. tehnyt mieli kirmata Tipin perässä putkeen.;) Sitten kun sain Milan kuuntelemaan, sujui lähetys ja pujottelu kivasti ja muistin jopa kehua Milan jatkaessa pujottelua oikein. Virheen sattuessa keskeytin pujottelun ja aloitin kokonaan alusta.

Puomia harjoitellessa kerroin miten ollaan tehty tähän mennessä ja sain nyt neuvoksi sanoa pinta-käskyn heti, kun nostan Milan puomille ja Milan pysähtyessä oikeaan kohtaan hurjasti kehuja + tarvittaessa vielä käskyn toisto. Palkkauksessa käytettiin edelleen kauempana olevaa namilautasta, jolle Mila sai vapautuskäskyn oikean suorituksen tehtyään, mutta sen lisäksi Milaa palkattiin vielä oikeassa kohdassa olemisesta niin, että Anu heitti Milalle nameja palkaksi ja samalla kehuttiin kovasti. Vapautus tuli tehdä sellaisella hetkellä, kun Mila katsoo eteenpäin kohti namilautasta. Otettiin tätä harjoitusta molemmin puolin aina vähän ylempää ja onnistui myös tasaiselta alueelta lähetettäessä. Pysähtymiskohdassa ei itse asiassa tuntunut olevan tarvetta enää toistaa pinta-käskyä, vaan riitti, että sanoin sen nostaessani Milan puomille.

Tällä keinolla olisi nyt tarkoitus jatkaa harjoittelua ja välttää kontaktien tekoa radalla, kunnes Mila osaa tehdä ne oikein yksittäisinä esteinä. Tuon namipalkan heittämisen voi kuulemma tehdä itsekin, mutta vapautuskäskyn jälkeen saatavaa namia varten tarvitaan avustaja, ettei namia saa väärästä suorituksesta. Ja vähitellen voin alkaa harjoitella sitä, että menen itse eri kohtiin (jään koiran jälkeen tai menen edelle), kun nyt olin suunnilleen samassa kohdassa Milan kanssa.

Seuraavaksi harjoiteltiin paikallaoloa. Paikallaoloon sain neuvoksi kokeilla palkkausta lelulla, mihin minä totesin, etten ole saanut Milaa innostumaan leluista agilityn yhteydessä. No Mila näytti että olin ihan väärässä luulossa, sillä kiskoi ihan riehakkaana Anun kanssa hanskaa.:) Seuraavaksi sitten kokeiltiin, että jätin Milan paikalleen ja vapautuksen saatuaan sai kiskoa mun kanssa hanskaa ja minäkin sain Milan innostumaan. Otettiin muutama toisto ja se näytti toimivan tosi kivasti, sillä Mila odotti lähdössä paljon rauhallisemmin. Anu kertoi, että syynä siihen oli se, että lelupalkka on yhtä kivaa kuin agility, joten Mila odottaa nätisti, kun tietää, että jompi kumpi kiva juttu on tulossa. Hienoa huomata, että Milaa voi sittenkin palkata lelulla. Huomisia treenejä varten on vanha sormikas jo pakattu reppuun.:)

Lopuksi otettiin vielä pätkää, jossa oli hyppyjä ja putkia. Niiden ohjaus onnistui ensimmäiselläkin kerralla, mutta mun ohjaustyyli oli sellainen, että mulla oli koko ajan kauhea kiire, kun pelkäsin jääväni jälkeen. Sain toiselle kierrokselle neuvoksi keskittyä siihen, mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa sekä seurata, missä koira menee. Yritin toimia näiden ohjeiden mukaisesti ja kuulemma ohjaus näytti paremmalta ja esteetkin tuli suoritettua oikessa järjestyksessä. Palkkasin molemmilla kerroilla hanskalla ja Mila riekkui innoissaan. Kaiken kaikkiaan tosi kivat treenit, opin taas paljon uutta.:)

2.4.2011 Mila möllikisoissa

Tänään suunnattiin pitkästä aikaa epävirallisiin kisoihin Milan kanssa. Matkaseurana meillä oli Hanna ja hauvat sekä Satu ja Tipi, kiitos seurasta.:) Kisat olivat Lohjalla Kirkniemen hallissa, joten päästiin kokeilemaan uudessa ympäristössä kisaamista. Rata oli ihan mukavan näköinen, mutta jotkut pätkät näytti niin pitkiltä suorilta, että pelkäsin jääväni jälkeen. Mutta itse asiassa mä otin vähän liikaakin etumatkaa sillä seurauksella, ettei Mila kerinnyt suorittaa esteitä - hups.:P

Muuten Mila ei kummastellut uutta kisaympäristöä, mutta puomilla meni tosi rauhallista tahtia ja nuuhkutteli jotain ihania hajuja matkan varrella. Mä jännitin taas ihan liikaa ja toteutin vaan ratasuunnitelmaani seuraamatta mitä Mila teki. Eli karkasin liian ajoissa eteenpäin sillä seurauksella, että Mila juoksi putkesta ohi ja sen jälkeen pakka hajosi ja mentiin seuraavastakin putkesta ohi + vielä sen putken väärään päähän ennen kuin jatkettiin matkaa. Onneksi meillä oli uusintastartti, niin päästiin vielä harjoittelemaan (uusintaa ei huomioitu tuloksissa). Toinen startti menkin sitten paljon paremmin, sillä ainoa virhe oli, että puomin palikat putosivat ja se oli ihan mun moka, kun ohjauksen ajoitus oli pielessä. Ekan startin aika oli 36,59, ratavirheet 30 (2 kieltoa ja hylätty) ja sijoitus 8/12. Uusintastartin aika 26,68 ja ratavirheet 5. Meidän kisat tuli tällä kertaa kuvattuakin ja Hanna teki koko poppoon suorituksista yhteisen videon. Milan uusintastartin video»»

31.3.2011 Kuvia ja maanantain treenit

Tunnelmia sunnuntain lenkiltä :)

Batman ;)

Räyh!

Hassu murunen<3

Täältä tullaan!

Treenit 28.3.2011

Meillä oli lyhyt, mutta vaativa 15 esteen rata ja Tarja ilmoitti heti tunnin alussa tehneensä Milan painajaisradan ja että huomaan kyllä rataan tutustuessani, mitä se tarkoittaa.;) Eniten hirvitti A:lta putkeen kääntö (koska suoraan edessäkin oli putki) ja putken 9 jälkeen edessä houkutteleva A. Samoin lopun puomi-putki-hyppy osio mietitytti.

Ensimmäiseksi radalle pääsi Ada ja sain todeta, että rata oli myös Adalle haastava. Kontaktit toimi edelleen kivasti ja tällä kertaa muistettiin myös laittaa välillä namit palkaksi. Ekalla kierroksella ohjasin kepit "vaikeammalta" puolelta, joka osoittautui hankalammaksi myös esteiden 5 ja 6 ohjauksen kannalta. Ada lähti oikeasta välistä pujottelemaan, mutta vauhti oli tavallista hitaampi. Pahimmaksi ongelmaksi osoittautui putken 9 jälkeen kääntyminen hypyllen 10, sillä useimmiten suoran putken jälkeen on jatkettu suoraan eteenpäin ja nyt vielä ihana A odotti edessä. Otettiin pelkkää putkesta kääntymistä namialustalla palkkaamalla ja johan alkoi toimia, myös radan yhteydessä.:) Hypyt 10-12 ohjasin olemalla itse puomin puolella. Hypyt meni ok, mutta puomille menosta tuli liian jyrkkä. Putkeen lähetys onnistui hyvin, mutta alkuunsa Ada kääntyi putkesta tullessaan väärään suuntaan. Lisäharjoittelulla ja riittävillä haltuunotoilla saatiin neiti kääntymään suoraan kohti vikaa hyppyä.

Toisella kierroksella muutin joidenkin kohtien ohjausta. Kepeillä vaihdoin ohjauspuolen: Ada kääntyi nätisti pujottelemaan keppejä ja vauhtiakin tuli lisää. Lisäksi myös seuraavien esteiden ohjauksesta tuli sujuvampaa. Esteet 10-12 ohjasin muurin puolelta ja puomille lähetyksestä tuli parempi (Ada kiersi hypyn 12 vasemmalta puolelta puomille).

Milan kanssa pulmia oli "hieman" enemmän. A:lta putkeen kääntö ei ollutkaan hankala, mutta putken jälkeen Mila haki keppien sijaan putkeen 14. Milankin kanssa kokeilin keppien ohjausta molemmilta puolilta ja myös Milan kanssa keppien helpompi puoli toimi paremmin jatkoesteiden ohjauksen kannalta. Muistin keskittyä keppien teossa muuten Tiinan keppitreeneissä antamien ohjeiden mukaan, mutta huidoin kuulemma turhaan kädelläni. Mila malttoi useamman kerran pujotella kepit loppuun saakka, kun aloituskäskyn jälkeen annoin vaan kehuja oikein pujottelusta (aiemman käskytyksen sijaan).

Milankin kanssa oli ongelma saada neiti kääntymään putken 9 jälkeen - neiti paukkasi pää kolmantena jalkana A:lle. Tehtiin taas yksittäistä putkiharjoittelua namilautasen kera ja johan alkoi tämänkin neidin kääntyminen sujua.:) Hyppyjen 10-12 ohjaus onnistui Milankin kanssa paremmin muurin puolelta ohjaten, mutta hypyn 12 jälkeen kierrätin Milan esteen oikealta puolelta puomille. Vikasta putkesta hypylle kääntyminen sujui Milalta samantien, ehkä osasin Adan kanssa harjoiteltuani kutsua riittävän napakasti?

A:n kontaktille pysähtyminen ei tällä kertaa onnistunut kunnolla naminkaan kanssa, mutta puomille Mila puolestaan pysähtyi kerran ilman namia (tosin pakitti pysähtymisen jälkeen väärään kohtaan seisomaan). Me tarvittaisiin kipeästi kontaktiharjoittelua, että saisin Milan oppimaan oikean pysähtymispaikan kunnolla ja tajuamaan, että aina kannattaa pysähtyä. Onneksi meillä on viikonloppuna ylimääräiset treenit tiedossa.:)

Radan lisäksi harjoittelin vauvakepeillä molemmin puolin ohjausta. Helpompi puoli sujui paremmin: pystyin jopa ohjaamaan kepit olemalla itse liikkumatta. Vaikeammalla puolella Mila oli epävarmempi ja tarvitsi enemmän ohjaustukea.

28.3.2011 Milan viime viikon liitelyä

Milan kanssa käytiin viime viikolla Tiinan tunnilla paikkaamassa ja mun toiveesta Milan kanssa keskityttiin pelkästään keppeihin. Sain neuvoksi harjoitella keppejä neljän kepin sarjojen avulla niin, että laitan kahdet kepit peräkkäin pienen välimatkan päähän toisistaan, jolloin saan harjoiteltua molempia keppien ohjauspuolia samalla kertaa tekemällä valssin sarjojen välissä. Lyhyen matkan ansiosta on helpompi motivoida Milaa ja saadaan keskityttyä keppien sisäänmenon harjoitteluun joutumatta pujottelemaan joka kerta koko 12 kepin sarjaa.

Kokeiltiin myös 12 kepin sarjalla sitä yleensä helpompaa ohjauspuolta ja sain neuvoksi kepeille lähetyskäskyn jälkeen pelkästään kehua Milaa oikeasta suorituksesta, kun tähän saakka oon pujottelun jatkumiseksi käskyttänyt koko ajan kepi-kepi tai mee-mee-mee tms. Ja jos Mila tekee virheen, meidän tulee aloittaa rauhallisesti alusta eikä toimia niin, että minä näytän oikean välin, josta pujottelua jatketaan (tähän olen usein sortunut). Tänään on omat vakiotreenit, joten yritän pitää nämä opit siellä mielessä.:)

Lauantaina Mila pääsi sporttikoirahallille Nina Frantsin vetämällä lauantaikurssille, jossa meillä oli seurana Satu ja Tipi. Kiitos tytöt mukavasta reissusta!:) Minä olin tosi tyytyväinen koulutukseen, sillä siellä tuli taas opittua paljon uutta Milan ohjauksesta. Kurssin aiheina oli mm. ennakoiva ohjaus, rytmittäminen sekä erilaiset perusohjaukset, kuten valssi, persjättö ja takanaleikkaus ja noita kaikkia harjoiteltiin seuraavaa radan avulla:

Rataa pääsi tekemään kahteen otteeseen ja meillä ensimmäinen kerta keskittyi lähinnä esteisiin 1-10. Alku 1-3 meni kivasti, mutta sen jälkeinen ohjaus vaati harjoittelua. Mila meni mun omalla suunnitelmallakin oikeat esteet A:lle saakka, mutta ohjaus oli koko ajan ihan myöhässä eikä Milan meno näyttänyt yhtään siltä kuin ois pitänyt. Esteet 4-6 onnistui tekemällä tiukan täyskäännöksen - oli vaan vaikea ajoittaa se kääntyminen juuri oikeaan hetkeen. 6-8 ja 8-10 ohjattiin samalla tavalla, mutta vaan eri suuntiin. Noihin kohtiin sain neuvoksi tehdä valssin. Valssin kanssa oli kova pohdinta, ettei ottaisi itse etumatkaa, vaan lähtisi putkelta Milan kanssa yhtä matkaa ja tekisi valssin juuri oikealla hetkellä ja samalla kädenvaihdon. Valssin yhteydessä harjoiteltiin myös rytmittämistä eli lyhyemmän askelen ottoa hypylle kääntämisen yhteydessä. Pitkän hionnan jälkeen saatiin lopulta tosi nätit käännökset aikaiseksi.:) Putkeen 11 ohjauksessa tein takaaleikkauksen ja hyppyjen 12 ja 13 välissä persjätön.

Toisella kierroksella otettiin vielä uudestaan alkua, jotta saatiin se edelleen onnistumaan. Alkuunsa vähän tökki, mutta sain kuitenkin lopulta tehtyä yhtä hyvän suorituksen kuin aiemmin. A:lla Mila ei ottanut kontaktia kunnolla, vaikka siellä oli namikin, joten kouluttaja näytti Milalle namin paikan, jotta saatiin neiti pysähtymään oikeaan kohtaan. Seuraava kinkkinen juttu oli 18-20. Pussiin yhdistettynä tuli tosi kiire ja harjoiteltiinkin tätä kohtaa enimmäkseen niin, että jätin Milan hypyn 18 taakse odottamaan ja sen jälkeen yritin ohjata hypyn 19 kautta putkeen. Tämä kohta oli tosi hankala, sillä alkuunsa en saanut Milaa kääntymään ja neiti suoritti putken väärästä suunnasta ja sittenkin, kun mun käännös onnistui, Mila ei katsonut ohjausta, kun luuli jo osaavansa (käytin siis vastaavaa valssilla kääntämistä kuin radan alkupuolella). Tähän otettiin avuksi kouluttajan antama palkka hypyn 19 jälkeen, jotta saatiin Mila oikeeseen suuntaan. Ennen putkeen lähetystä tein valssin, jotta pääsin itse putken vasemmalle puolelle. Esteet 20-24 menivät kivasti. Lopuksi mentiin vielä koko rata, mutta meidän rata keskeytyi pussin jälkeen, kun en ehinyt ohjata ajoissa ja jatkettiin rataa hypyn 18 takaa. Kouluttajan antama namipalkka oli taas tarpeen, jotta saatiin Mila kääntymään oikeeseen putken päähän.

Sain neuvoksi harjoitella valssien tekoa ja katsoa ohjauksessa sinne, minne haluan koiran menevän sen sijaan, että katson koiran perään, kun koira lähtee väärään suuntaan. Tästä mulle on sanottu aiemminkin, täytyisi yrittää keskittyä paremmin tähän, etten aina tekisi samaa virhettä.:)

23.3.2011 Adan treenit

Eilen oltiin Adan kanssa treeneissä, päivän tehtävänä oli 17 esteen agilityrata. Ekalla kierroksella mentiin aika hitaasti, mutta ainakin saatiin rata suoritettua oikein lukuunottamatta vikaa estettä, jonka Ada jätti hyppäämättä (taisin hidastaa oman vauhdin liian aikaisin). Toisella yrityksellä rata meni muuten hyvin, mutta okserille (14) lähetys oli tosi tönkkö, kun odottelin paikallani Adan tullessa putkesta. Hypyn 2 ohjasin kädellä taaksepäin heittämällä ja renkaalle ohjauksessa olin itse renkaan vasemmalla puolellla. Esteiden 13 ja 14 välissä tein valssin ja puomille ohjauksen tein e.m. esteiden välistä.

Lopputunnista mentiin vielä sama rata kisanomaisesti (Tarja otti aikaa) ja se suoritus onnistui parhaiten.Vauhti oli reipasta ja okserille ohjaus onnistui sujuvammin. Erityisen iloinen olin kontakteista, jotka Ada suoritti joka kerta kunnolla.:) Täytyy vaan muistaa välillä laittaa namit kontakteille, ettei neiti lopeta namin tarkistusta, kun vauhdin hidastaminen on opeteltu namien avulla.

22.3.2011 Adan toinen nolla =D, Nummelassa ja treenailua

Jee! Saatiin sunnuntaina Adan kanssa toinen nolla ykkösluokasta!:) Rata oli melko suoraviivainen, joten kun muistin keskittyä meille tyypillisiin ongelmakohtiin eli keppeihin ja kontakteihin (kepeillä ei saa mennä koiran eteen ja kontakteilla täytyy muistaa oman vauhdin rauhoitus & selkeä käskytys), niin Ada meni rataa oikein sujuvasti ja melko vauhdikkaastikin. Yhdessä kohdassa teki vähän tarpeettoman pitkän kaarroksen, kun kävi haukkumassa ratahenkilöä, mutta muuten kaikki meni ok. Parasta suorituksessa oli, että kaikki kolme kontaktia menivät just niin kuin ollaan harjoiteltu. Hieno Aduska!:) Vauhti ei tällä kertaa riittänyt palkintosijalle, mutta sijoitus oli kuitenkin hienosti 5/17.

Kisojen jälkeen suunnistettiin Nummelaan Kristinaa ja hauvoja moikkaamaan. Talsittiin ulkona parin tunnin lenkki kuuden koiran lauman kera: Sagan, Brandyn ja Magnuksen lisäksi mukana oli myös Kristinan sijoitusneiti Agnes 6kk. Mila tykästyi Agnekseen, mutta Adalta pikkuneiti sai leikkiyrityksiin vastaukseksi ärähdyksiä. Kristinan pojat puolestaan tykästyivät meidän neiteihin ja Manu erityisesti blondiin, jonka irvistykset ja ärähdykset eivät hillinneet herran intoa pätkääkään.;) Trikit kirmailivat välillä kolmisin, mutta Manun täytyi kuitenkin aina välillä palata takaisin Adan luo. Milasta Agneksen jahtaaminen oli huippua ja pikkuneiti taisi olla tyytyväinen, kun sai jonkun juoksemaan perässään.:) Lenkin päälle kahviteltiin ja hauvat saivat iltasapuskansa. Kiitos Kristina ja hauvat seurasta.:)

Mila pääsi ekstratreeneihin viime perjantaina. Tehtiin 21 esteen hyppyrataa ja lisäksi treenailtiin puomilla kontaktia. Mila haki jo melko onnistuneesti oikean pysähtymispaikan ja palkan sai aina mun vapautuskäskyn jälkeen Lassen heittämänä.

Alun esteet 1-5 meni ok, samoin lopun esteet 16-21, mutta siihen välille mahtui pulmakohtia. Mila jatkoi hypyltä 7 suoraan, kun en saanut käännettyä ajoissa ja kepeille lähetys kovassa vauhdissa oli hankalaa. Yhden kerran Mila haki hienosti itse aloituksen, mutta muilla kerroilla mun ajoitus oli aina pielessä eli keppitreeniä kaivattaisiin kovasti. Kepeiltä putkeen 14 oli kaikkein hankalin kohta, kun vauhti kasvoi niin kovaksi ja puskin Milan omalla liikkeelläni renkaan väärästä välistä. Alkuunsa yritin ohjata niin, että tulin itse hypyn 12 ja muurin välistä, mutta koska Mila ajautui aina väärään kohtaan renkaalla, sain vinkiksi kokeilla mennä keppien ja muurin toiselta puolelta. Kepeiltä putkeenlähetys onnistui, kun käden liikkeestä sai riittävän selkeän ja tän jälkeen piti juosta kipin kapin eteenpäin. Ekalla kerralla Tarja palkkasi Milan renkaalla ja toisella onnistui jo ilman palkkaustakin esteiden11-14 suoritus (myös putken vasempaan päähän ohjauksen kanssa oli aluksi ongelmia). Hypyillä 15 ja 16 tuli hätiköityä ekalla kerralla, mutta sen jälkeen niiden ohjaus sujui pulmitta.

Treenit 21.3

Eilen meillä oli varsinaiset juoksutreenit kahden hyppyradan muodossa. Oma kunto ei riittänyt siinä menossa.:P Mila jatkoi positiivista yllättämistä: malttoi odottaa lähdössä ja kuunteli ohjausta hyvin.:)

Ekalla radalla Milan kanssa oli kolme kohtaa, jotka tökkivät, mutta muuten Milan meno oli tosi sujuvaa ja vauhdikasta. Putkelle 5 käänsin liian napakasti, jolloin Mila tuli putken sijaan mun luo ja kepeille lähetys oli töksähtävä, kun hidastin vauhdin kokonaan saadakseni Milan aloittamaan pujottelun oikein. Lisäksi putkeen 15 kääntö oli niin myöhässä, että Mila kerkesi ennen putkeen menoa hypätä esteen 16. Viimeisin saatiin korjattua heti seuraavalla yrityksellä, kun tajusin kääntää ajoissa, mutta kepeille meno ei ottanut onnistuakseen.

Adan kanssa koko rata meni ensi yrityksellä puhtaasti, mutta vauhti olikin huomattavasti hillitympi kuin Milan kanssa. Kuitenkin Adan vauhdiksi meno oli reipasta.:) Toisella startilla aloin jo itse väsyä ja ohjasin Adan ohi parista hypystä (ohjasin vahingossa Mila-tyylisesti eli menin liikaa Adan edelle).

Toisella radalla oli mahdotonta ehtiä ajoissa ohjaamaan Mila putkeen 5. Hypyn 2 takia en saanut otettua riittävästi etumatkaa ja neiti pikakiitäjä ehti aina ennen mua putken ja renkaan läheisyyteen pyörimään. Tätä ei jääty tankkaamaan enempää, vaan jatkettiin rataa putkesta eteenpäin. Kepeille meno oli taas hankalaa, mutta esteet 8-15 meni hienosti. Hypylle 16 yritin mennä hypyn taakse kutsumaan, mutta Mila oli mua nopeampi ja kerkesi juosta ohi, joten teinkin valssin putken ja hypyn välissä. Se toimi hyvin ja loputkin esteet suoritettiin hyvällä menestyksellä.

Adan toinen rata kärsi mun uupumuksesta (täytyy yrittää muistaa mennä ensi kerralla ensin Adan kanssa), mutta siitä huolimatta saatiin onnistumisia pienemmissä pätkissä. Alusta putkeen 5 meni hyvin, rengas + kepit vaativat muutaman toiston ennen kuin mun ohjauksen ajoitus toimi. Yritin leikata ennen muuria, jolloin Ada juoksi ohi hypystä 13, joten teinkin takaaleikkauksen vasta muurin jälkeen. Loppurata meni hyvin.

Milan kanssa otettiin myös kontaktitreeniä ja neiti tajusi hienosti homman jujun. Muutaman kerran meni yli pysähtymiskohdasta, mutta tajusi itse tehneensä virheen ja pakitti takaisin oikealle paikalle. Toivottavasti saataisiin omaa treeniaikaa varattua, että päästäisiin keskittymään kunnolla keppeihin ja kontekteihin.:)

17.3.2011 Paluu tauolta :)

Pitkä neljän viikon treenitauko takana. Ei ole tullut tännekään kirjoiteltua, kun ei juoksujen takia olla mitään ihmeempää touhuttu. Tavislenkkejä vaan ja metsässä käynnitkin olleet harvemmassa, kun tuo musta neiti on täytynyt pitää visusti kiinni - on niin hajujen maailmassa, ettei korvat pelaa alkuunkaan. Muutamaan otteeseen ollaan harjoiteltu Milan kanssa puominpätkällä kontaktin oikeeseen asentoon menoa ja sillä neiti osaa sen tosi varmasti, nyt täytyisi päästä harjoittelemaan sitä enemmän ihan oikealla puomilla. Adan kanssa (ja Milan myös) temppuiltu jonkun verran. Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa koirakavereita: käytiin Hannan + Elviksen, Dean ja Nanen kanssa lenkillä + tutustumassa poppoon rakenteilla olevaan uuteen kotiin. Kiitos seurasta Hanna ja hauvat!:)

Treenit 14.3

Maanantaina oli ekat treenit tauon jälkeen. Tehtiin 20 esteen rataa kahdessa pätkässä + lopuksi mentiin vielä kerran koko rata.

Mila yllätti olemalla maltillisempi kuin mitä olin odottanut. Ajattelin, ettei neiti pysyisi lähdössä ja että sinkoilisi minne sattuu, kun on niin intoa täynnä. Mutta odotti joka kerta lähdössä nätisti ja esteitäkin suoritti enimmäkseen mun ohjeiden mukaan.:) Ekana tehtiin pätkä 1-12. Kepeille lähetyksessä olin vähän myöhässä ja Mila ei malttanut alkuunsa pujotella keppejä loppuun saakka, mutta uudella yrityksellä meni jo sujuvammin. Kepeiltä viimeiseen putkeen(12) saakka sain ohjattua neidin oikeaa reittiä pitkin, mutta ohjaus kaipasi kyllä parannusta. Pussiin ohjauksessa toimi parhaiten takaaleikkaus ennen hyppyä 5, jolloin kerkesin riittävän pitkälle Milan tullessa putkeen 7. Puomille meno muuttuikin ekan kerran jälkeen hankalaksi, kun neiti alkoi hakea matkan varrella ylimääräistä hyppyä. Tähän tepsi hieman pitemmälle vastaanmeno ja liike Milan tullessa putkesta. Kun jäin paikoilleni odottamaan, neiti haki aina hypyn ennen mun luokse tuloa.

Toinen pätkä oli Milan kanssa melkoisen sujuvaa menoa. Esteillä 12-17 Mila irtosi tekemään esteitä mun huudellessa ohjeita takaapäin ja neidin suorittaessa putkia kerkesin myös tekemään puolenvaihdon ennen keppejä. Ekalla kerralla yritin kyllä lähettää Milan puomille niin, että olin itse keppien oikealla puolella, mutta toimivampi vaihtoehto oli vaihtaa puoli ennen keppejä. Puomin kanssa olen itse vähän sekaisin, kun radalla on namin avulla pysähtyminen käytössä ja samaan aikaan harjoitellaan uutta tapaa, jossa namin saa kauempaa lautaselta - mulla menee sanat ja toimintatavat sekaisin ja sen seurauksena Milakin on ihmeissään. Loppuun tehtiin vielä koko rata ja Mila meni tosi hienosti.:) Ainoa ongelmakohta oli hypyn 8 jälkeen, kun olisi pitänyt kääntyä hypylle 9, mutta neiti jatkoikin suoraa vauhtipätkää, jota oli juuri harjoiteltu eli meni siis hypyn sijaan renkaan.

Adan kanssa ekalla pätkällä (1-12) ongelmakohtia oli kepeille ja putkeen 10 lähetys. Kepeillä olin itse väärässä paikassa ja käskytin väärällä hetkellä, joten Ada meni muutaman kerran ohi kepeistä ennen kuin mun ohjaus alkoi sujua. Putkeen lähetyksen yritin tehdä liian jyrkästi, jolloin neiti juoksi siitä ohi. Tähän tepsi suunnan korjaus hyvissä ajoin ennen putkea. Puomilla neiti otti hienosti kontaktin. Vauhti oli vähän tavallista hitaampi, mutta neiti oli kuitenkin innokkaampi mitä yleensä juoksujen jälkeen on ollut.

Toisella pätkällä ei muuten ollut varsinaisia ongelmia, mutta putkiin lähetyksissä mulla meinasi unohtua, ettei Ada hae niitä ollenkaan samaan tyyliin kuin Mila. Ada tarvii viedä paljon lähemmäksi putken suuta, kun Milan puolestaan voi lähettää useamman esteen päästä. Adan kanssa en ehtinyt kunnolla tekemään puolenvaihtoa, kun piti saattaa niin pitkälle putkeen, mutta neidin kanssa toimikin sitten hienosti takaaleikkaus kepeille lähetyksen yhteydessä.:) Lopussa mentiin vielä koko rata ja sen suoritus meni aika lailla nappiin, sillä onnistuttiin välttämään nuo kaikki aiemmat ongelmat.:)

Treenit 15.3

Tiistaina Ada pääsi vielä paikkaustreeneihin, joissa tehtiin hieman muokattua rataa, jossa oli myöskin 20 estettä. Tällä kerralla muistin pitkästä aikaa ottaa lelupalkan kokeiluun ja se tepsi neitiin. Vauhtia oli niin paljon kuin mitä neidillä nyt ylipäänsä on koskaan ollut treeneissä. Lelupalkka vaan menettää tehonsa sen jälkeen, kun käyttää jossain kohtaa namipalkkaa, mutta hyvin sillä kuitenkin saa jonkin aikaa neitiin vauhtia.:) Ja vauhdista huolimatta neiti otti joka kerta kontaktit kunnolla.

Ensin mentiin esteet 1-12. Kepit sujui tällä pätkällä tosi nätisti ja muutenkin kaikki meni suunnitelmien mukaan A:lle saakka. Renkaalle lähetys oli vähän töksähtävä ja kun ohjasin hypyt 10 ja 11 ilman puolen vaihtoa, ajoin Adan ohi putkesta 12. Tähän kokeiltiin persjättöä hypyn 11 jälkeen ja näin saatiin Ada nätisti putkeen.:)

Toisella pätkällä eli 12-20 tein ekan kömmähdyksen yrittäessäni tehdä persjätön puomin jälkeen. Keskityin vaan persjätön tekemiseen, enkä katsonut Adaan päinkään, joten neiti suoritti sitten ihan väärän esteen.;) Seuraava persjättö onnistui, mutta putken 14 jälkeen Ada lähti hakemaan A:ta ja käännöksestä hypyltä 15 okserille 16 tuli liian jyrkkä ja rimat putosivat. Tän jälkeen Adaa vähän hirvitti okserin suoritus, joten otettiin muutama toisto namien kanssa pelkkää okserin suoritusta, että saatiin Adan epäluulot pois. Keinun suoritti varmasti, mutta pituuden jälkeen lähti kommentoimaan muita koirakkoja. Eli kaikenlaista mahtui matkalle. Otettiin vielä uusiksi koko loppupätkä ja oltiin jälleen opittu virheistämme ja osattiin oikeat kuviot. Samaten kun mentiin lopuksi koko rata, Ada teki kaiken oikein hienosti ja vauhtiakin piisasi edelleen.:)

21.2.2011 Ystävänpäivän treenit ja juoksuja

Viikko sitten sunnuntaina käytiin lenkillä Satun ja tyttöjen kanssa ja kylmästä huolimatta jaksettiin tallustaa ihan kunnon pituinen lenkki, kiitos seurasta!:) Paukkupakkasten seurauksen aloin miettimään fleecetossujen tarvetta ja loppuviikosta sain vihdoin päätettyä, mitä kokoa ja väriä tilaisin neideille. Eli pahimpien pakkasten varalle on nyt tossut tilattu. Mila sai myös uuden talvimanttelin, samaa mallistoa kuin Adan oma.:)

Ystävänpäivänä meillä oli treenipäivä ja tehtiin kahta erilaista ratakuviota:

Rata 1 (mustat numerot): Adan kanssa renkaalta kepeille lähetys ei meinannut sitten millään onnistua, kun A oli houkuttelevana edessäpäin (tämä siis, kun rengas oli mun vasemmalla puolella). Onneksi Adan kanssa kerkesi hyvin tehdä myös valssin ennen rengasta ja puolenvaihdon avulla kepeille lähetyksestä tuli oikein sujuva. Pöydälle neiti pysähtyi hienosti, vaikkei olla kyseistä estettä otettu pitkään aikaan.

Milan kanssa eka rata oli aika tuskainen, neiti oli taas ihan liian nopea ja hakee niin tehokkaasti esteitä, että keksi ihan omat kuvionsa. Ekaksi tapeltiin alun kanssa, kun neiti kirmasi heti ekan hypyn jälkeen A:lle. Tässä tarvittiin tosi napakat haltuunotot ja selkeät käännökset, että sain neidin ohjattua edes A:lle asti. Hypyt 5-7 onnistui parhaiten menemällä itse A:n vasemmalta puolelta ja tekemällä takaaleikkauksen hypyllä 6. Hypyltä 7 en alkuunsa saanut käännettyä ajoissa ja Mila haki sujuvasti renkaan sijaan putken. Kunhan käännös saatiin ajoitettua oikein, niin renkaan suoritus oikeasta kohdasta sujui hienosti. Kepeille menossa huijattiin niin, että Tarja oli namien kanssa houkuttelemassa - muuten Mila ois hakenut vaan A:lle. Kepeiltä puomille ja siitä pöydälle pysähdys ok.

Rata 2 (harmaat numerot) meni Adan kanssa kokonaisuudessaan hyvin. Tai en ainakaan muista mitään tiettyä ongelmakohtaa.:P Ja kontaktit meni treeneissä tosi hienosti, kun kisoissahan mä onnistuin sössimään puomin täysin. Nyt Ada meni sekä A:n että puomin nätisti ja samoin keinun, mutta se onkin ainoa, jossa ei ole liian nopa vauhti ollut ongelmana. Pikemminkin keinu on liian hidas, kun Ada tekee sen melko varovaisesti.

Milan kanssa toinen rata sujui paljon paremmin kuin ensimmäinen. Kepeille meno otettiin varman päälle palkkaamalla heti putkesta tulon jälkeen ja keinulla Tarja odotti namien kanssa, jolloin Mila ei edes huomannut hakea A:lle. Ensin menin itse keinun vasemmalta puolelta, mutta myöhemmin kokeiltiin myös niin, että menin A:n ja keinun välistä ja sekin onnistui ongelmitta, kun Mila haki vanhasta muistista kohti keinua. Keinua otettiin useampaan otteeseen ja tällä kertaa Mila teki keinun ekaa kertaa ihan itsenäisesti ilman hidastusta ja vielä useamman kerran uudestaankin ilman säikkymistä.:) Hypyltä 10 renkaalle kääntäminen tuntui kovin vaikealta, kunnes tajuttiin, että sohin taas käsilläni Milan väärästä välistä. Heti kun jätin käsiohjauksen pois, neiti teki täydellisiä suorituksia renkaalla.:)

Enpä arvannut yhtään, että tuo kerta jäikin vähäksi aikaa viimeiseksi, sillä molemmat tytöt aloittivat juoksunsa noiden treenien jälkeen. Olihan se odotettavissa, mutta harmillista, että molemmat on tauolla samaan aikaan, kun nyt en pääse itsekään hallille - tulee vieroitusoireita.;)

Viikonloppuna nautittiin pitkistä lenkeistä, lauantaina ihan vaan remmilenkin muodossa ja sunnuntaina käveltiin metsään, että tytöt saivat vähän juoksennellakin. Aurinko lämmitti kivasti, vaikka pakkasta olikin enemmän kuin tarpeeksi.:)

12.2.2011 Adan kisat

Adan kanssa tänään agilityradalla. Neiti oli innokas, mutta minä itse en edennyt riittävän vauhdikkaasti. Kepeillä tuli jotain sählinkiä (taisin olla liikaa edellä), muttei kuitenkaan virhettä ja puomilla en muistanut hidastaa omaa vauhtiani ja käskyttää kunnolla (voi olla että unohdin käskysanan kokonaan), joten Ada hyppäsi liian aikaisin alas. Keinun neiti suoritti tosi varovaisesti, joten siinäkin aikaa taisi mennä vähän liikaa. Hyvä mieli kuitenkin jäi - pääasia, että Adalla oli kivaa.:) Meidän tulos oli 5,09, sij.6.

Kisojen jälkeen tytöt pääsi metsään kirmailemaan ja lumimyrskykin muuttui kauniiksi auringonpaisteeksi meidän lenkin aikana. Nyt molemmat neidit viettävät siestaa tyytyväisinä.:)

11.2.2011 Adan tiistain agitreenit

Ada pääsi tiistaina paikkaustreeneihin kisaavien ryhmään. Esteet oli edelleen samat, mutta ratakuviot hankalampia. Ensin tehtiin harmaalla merkittyä rataa. Ekalla kierroksella Ada meinasi muutamaan otteeseen livetä mun ohjauksesta, kun meni niin nopsaa, mutta putki-A kohdista selvittiin kunnialla. Mun ohjaus oli siis kaiken kaikkiaan vähän tönkköä, mutta suoritettiin kuitenkin "oikeaa" rataa esteelle 12 saakka ja tuo loppu olikin sitten se hankalin juttu. Oli jotenkin tosi vaikea saada Ada sulavasti käännettyä hypyltä 12 hypylle 13 ja sitten kun olin saanut hyvät ohjeet tuon kohdan suoritukseen, Ada alkoi kytätä treenikaveriaan ja suoritus meni sen takia sähläykseksi.

Toinen rata hirvitti etukäteen, kun siinä oli moneen kertaa vierekkäisiä putki/kontakti kohtia, joissa piti saada koira oikeelle esteelle ja lisäksi myös putkesta kepeille meno näytti hankalalta. Rata meni kuitenkin yllättävän hyvin (ilmeisesti sitä keskittyi ohjaukseen paremmin, kun rata oli kinkkinen), sillä ainoa meidän moka kävi hypyllä 10, jossa en muistanut ekalla kerralla tehdä persjättöä ajoissa. Kaikki putkiin lähetykset sekä lopussa puomille lähetys onnistuivat hienosti, samoin kepeille meno. Ja tuo hypyn 10 jälkeinen persjättökin onnistui toisella yrityksellä. Oli jälleen tosi kiva osallistua ryhmään, jossa Ada pääsi tekemään tavallista hankalampia juttuja, sillä neiti on jo niin taitava.:) Kontakteista puomi meni tosi hyvin ja A:ltakaan ei hypännyt liian aikaisin alas, mutta edelleen turhan vauhdikas alastulo.

8.2.2011 Agiliitoa

Taas juttua treeneistä. Viime viikko meillä oli taukoa mamman matkailun vuoksi, mutta eilen päästiin onneksi helpottamaan ikävää.;) Tehtiin astetta hankalampia lyhyitä ratoja, joissa riitti molempien kanssa tekemistä (etenkin mustan ohjuksen kanssa).

Ekana tehtiin mustilla numeroilla merkitty rata ja Mila aloitti liitelyn. Mila hakee vallan erinomaisesti putkia, mutta melko usein kontaktit kiinnostaa vielä enemmän ja se oli nähtävissä tällä radalla. Putken 2 sijaan neiti meni puomille ja putken 3 sijaan A:lle. A:lle (6) menossa taas ei ollut mitään ongelmia (putki vieressä houkuttelemassa). Putkeen 2 ohjauksessa täytyi ottaa tosi hyvin haltuun ennen lähetystä, jotta lähetys onnistui ja putkeen kolme lähetyksessä oma linja suoraan kohti putkea ja tarkka kädellä ohjaus. Hypyt 4-5 + A meni ongelmitta ja pysäytysnamin avulla Mila stoppasi oikeeseen kohtaan eikä karannut kertaakaan ilman lähtölupaa seuraavalle esteelle. Hypyn 9 takaakierto + kepeille meno meni ihan ok, mutta keppien itsenäisempi aloitus vaatisi lisätreeniä. Alkuunsa Mila ei ois malttanut pujotella loppuun saakka, kun oli hirmunen kiire eteenpäin, mutta onneksi muutaman toiston jälkeen alkoi keskittyä paremmin. Vikalle hypylle menonkin onnistuin ekalla kerralla missaamaan, mutta tässäkin tarvittiin vaan selkeänpää ohjausta. Vauhtia piisaa tällä neidillä ja mamman täytyy vaan opetella pysymään perässä.:)

Muistaakseni Adakin käväisi ensin putken sijaan puomilla, kun haltuunotto unohtui, mutta sen käyttöönoton jälkeen alkoi sujua.:) Putkeen 3 lähetyksessä Ada meinasi kerran karata A:lle, mutta kerkesin korjata takaisin oikealle esteelle ja toisella yrityksellä tuo kohta meni sujuvammin. Hypyn 4 jälkeen Ada hakeutui kohti puomia, mutta ei ehtinyt sinne saakka, kun täällä-kutsu kävi - kovasti ois kyllä tehnyt mieli puomille.:) A:lta vikalle esteelle meni tosi hienosti ja jälleen kepit oli upeet!

Toinen rataversio olikin sitten vielä hankalampi. Pieni musta meni niin hirmu lujaa, ettei koko pätkän suoritus onnistunut, vaan täytyi keskittyä ratkaisemaan pulmia pienissä osissa. Esteet 1-6 meni muuten ok, mutta aloituksessa Mila oli niin hätäinen, että rima putoili. Putkeen 7 ohjaus oli aika epätoivoista, minä huudan täällä-täällä-täällä, mutta neiti vaan pinkoo A:lle kutsuja kuuntelematta. Sitten kun sain neidin tulemaan luokse, pidättelin liian pitkään ennen putkeen lähetystä, jolloin mentiin ohi. Eli aika paljon vääntöä ennen kuin Mila oikeasti meni putkeen. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui, että jäin jälkeen Milan suhahtaessa ulos putkesta 7 ja ohjaus oli lähes mahdotonta. Harjoiteltiin tätä kohtaa niin, että otin pienen etumatkan, jolloin osio 8-10 saatiin pelaamaan. 10-12 puolestaan tuntui mission impossiblelta, koska Mila vaan ei oota mammaa ja mamman jalat ei liiku nopeempaa.;) Tämä siis niin, että yritin mennä itse puomin oikealta puolelta. Loppuun kokeiltiin vielä puomin vasemman puolen kautta ohjaus, jolloin sain pienen ylimääräisen pyörimisen kera neidin tekemään myös viimeiset kaksi hyppyä. Kuulostaa tuskaiselta, mutta treenit oli erinomaiset.:)

Adan kanssa takkuiltiin alkuunsa, kun neiti otti häiriötä treenikavereista (ts. haahuili tutkailemassa ympäristöä radan tekemisen sijaan). Sitten kun sain neidin keskittymään itse tekemiseen, alkoi sujua kivasti. En enää muista, karkasiko Adakin ekalla kerralla putken 7 sijaan A:lle, mutta alku ennen sitä meni ok ja ainakin enimmäkseen tuo putkeen 7 menokin onnistui. Adan kanssa hankalin juttu oli esteet 10-12. Yritin ensin ohjausta puomin oikealtapuolelta, jolloin Ada hyppäsi esteen 12 sijaan 4:sen.:P Puomin vasen puoli sen sijaan toimi kuin unelma: kerkesin ajoissa ohjaamaan ja Ada osasi hakea vikankin hypyn oikein, vaikka menin itse hypyn 4 takaa.:) Kontakteista: ekalla radalla puomille karatessaan Ada suoritti esteen oikeaoppisesti, sillä täytyihän lopusta tsekata, onko siellä namia vai ei. A:kin sujui ilman lentelyä, mutta sen suoritus kaipais edelleen parannusta ja onkin tällä hetkellä ongelmallisin yksittäisistä esteistä.

29.1.2011 Treenihöpinää

Treenit 17.1

Viime viikon treeneissä tehtiin erilaisia lyhyitä harjoituksia. Ensimmäisenä etenemisharjoitus: hyppy, pussi, pituus ja hyppy. Mila meni super hienosti. Ekalla kerralla mentiin namilautasen kanssa ja neiti tykitti täysillä esteet läpi. Toisella kerralla ilman lautasta ja eteni edelleen yhtä hienosti (minä juoksin perässä ja palkkasin kädestä). Adan kanssa sama harjoitus. Otettiin molemmat kerrat namilautasen kanssa, mutta toisella kerralla lautanen siirrettiin kauemmaksi. Adakin eteni kivasti, mutta ei ihan niin innolla kuin pieni musta.:)

Seuraavaksi harjoiteltiin rengasta kera hyppyjen (harjoitusta tehtiin molempiin suuntiin). Milan kanssa ensin tosi varmasti ja läheltä ohjaten ja vähitellen jättäydyin kauemmaksi. Tarkoituksena oli saada ohjattua rengas niin, että jäisi itse hyppyjen kohdalle. Milalla oikeita suorituksia vahvistettiin niin, että Tarja palkkasi Milan renkaan jälkeen ja lopulta saatiin harjoitus onnistumaan melkein tavoitteena olleesta kohdasta. Adalla renkaan suoritus on varmempi. Yhden kerran meni väärästä välistä, kun lähdettiin liian hitaasta vauhdista etenemään, mutta muuten sujui molemmin puolin hienosti niin, että jättäydyin itse hyppyjen kohdalle.

Milan kanssa harjoittelin ensin itsenäisesti puomilla kontaktin alastuloa, joka sujui hyvin vaihtelevasti. Yhteisenä kontaktiharjoituksena oli puomi, A ja keinu peräkkäin (putket oli vaan houkutteluesteinä), mutta Milan kanssa keskityttiin vain puomin harjoitteluun. Tarjan ohjauksessa harjoiteltaessa Mila hoksasi jo paremmin oikeassa kohdassa stoppaamisen, mutta jäi kuitenkin välillä pohtimaan matkan varrelle. Olen onnistunut opettamaan vahingossa niin, että meidän käskysana "pinta" pysäyttää Milan usein samantien eikä siihen puomin loppuun.:/

Adan kanssa olin suunnitellut huonosti A:lta keinulle ohjauksen, joten se tökki jonkin verran. Toisella kerralla ymmärsin vaihtaa valmiiksi puolta ennen A:ta, jolloin keinullekin ohjaus meni hyvin. Puomilla pysäytysnami tepsii hyvin ja keinun neiti tekee hienosti, mutta A:lla on edelleen vauhtia liikaa. Ada tulee niin lujaa, että luisuu sivuttain alastulossa (vaikka on namit ylhäällä ja alhaalla). Kokeiltiin muutaman kerran A:ta hihnan avulla hidastamalla, mutta hihnankin kanssa oli vaikea saada neiti hidastamaan niin, ettei takajalat luiskahtaisi sivusta alas. Tätä hihnan kanssa harjoittelua ois tarkoitus jatkaa valjaiden kanssa, kun niissä pysäyttäminen onnistuisi helpommin.

Adan kanssa tein vielä lopuksi keppiharjoitusta. Ensimmäisessä versiossa ohjasin alkuunsa väärään väliin, mutta vastakkaisen käden avulla onnistui paremmin, samoin ohjauspuolta vaihtamalla (itse keppien vasemmalla puolella). Toinen harjoitusversio onnistui sujuvammin. Taisin olla sen ohjauksessa skarpimpi, kun harjoitus näytti vaikeammalta.

Milan treenit 22.1

Mila pääsi myös viime viikon lauantaina paikkaustreeneihin, tarkoituksena harjoitella kontakteja, mutta päästiin myös tekemään vauhtipätkää sekä harjoittelemaan rengasta. Aloitettiin vauhtiosiolla: rataantutustumisessa alkoi kyllä hirvittää, että miten ihmeessä pysyn perässä. Arvelin, että neiti kyllä saattaa edetä hienosti, mutta mitenkäs hypyn 21 jälkeen saan vaihdettua suunnan vasemmalle suoraan menon sijaan..

Mila yllätti mut oikein positiivisesti. Ekalla kierroksella kävi hypyn viisi jälkeen vähän kurkkaamassa treenikaverin kontaktin harjoittelua, mutta palasi pian jatkamaan omaa rataa. Putkeen 12 yritin lähettää putken toisen pään paikkeilta, mutta Mila ei mennyt, kun mun varpaat näytti väärään suuntaan. Hypyn 21 jälkeen sain neidin käännettyä, mutta ohjaus oli kovin tönkköä ja Mila melkein sujahti putkeen 4, kun käänsin liikaa. Tiina neuvoi pitämään varpaat oikeeseen suuntaan putkelle 12 lähettäessä, huutamaan "hyppy-hyppy-hyppy-putki" sijaan pelkkää putkea ja jatkamaan hypyn 21 kohdassa omaa liikettä samalla kun käännän. Näillä neuvoilla uuteen yritykseen ja Mila tykitti hienosti koko radan ilman mitään kommelluksia.:)

Juoksemisen jälkeen harjoiteltiin kontaktia puomin pätkän avulla. Mila pysähtyi välillä mun pinta-käskystä samantien, joten sain neuvoksi sanoa käskyn vasta, kun Mila on pysähtynyt oikeeseen kohtaan. Välillä jää liian ylös, mutta hetken mietittyään osaa hakea oikean paikan. Kerran neiti pääsi varastamaan namin väärästä suorituksesta ja tän jälkeen harjoiteltiinkin niin, että avustaja heitti namin vasta sitten, kun olin vapauttanut Milan. Huomattiin, että toinen puoli (Mila ja puomi mun vasemalla puolella) sujui huomattavasti paremmin eli mun täytyy treenata lisää myös hankalampaa puolta.

Eli yhteenvetona meidän uusi toimintaohje on tälläinen: harjoitellaan molemmin puolin niin, että lasken puomin "viivoja" ja kokeilen, kuinka ylhäältä Mila osaa mennä oikeeseen pysähtymispaikkaan. Käsky vasta oikeassa kohdassa pysähtymisen yhteydessä ja palkka avustajan heittämänä sen jälkeen, kun Mila on saanut multa vapautuskäskyn. Sitten, kun Mila osaa varmasti puomin tasaiselta alueelta pysähtymiskohtaan menon (molemmilta puolilta), voidaan ottaa koko puomi kerralla.

Lopuksi mentiin vielä rengasta. Mun ohjaamana Mila meni renkaan ihan mistä sattuu kohdasta. Sitten Tiina kokeili rengasta Milan kanssa ja neiti näytti, miten taitava onkaan. Käsiohjausta ei tarvittu, riitti kun Mila sai käskysanan. Tajusin jälkeepäin, että Tiina käytti rengas-käskyä, kun meillä se on ollut "läpi", mutta tuo väärä käsky ei mitenkään haitannut Milan suoritusta. Tiinan näytettyä, että kyllä mun koira osaa renkaan, pääsin itse kokeilemaan ja ohjeena oli, että anna koiran hakea itse rengas, älä huido käsillä. Ja sehän tepsi, vaikka etäisyyttä renkaaseen otettiin reilusti ja lopuksi kokeiltiin myös putken kautta renkaalle ohjausta. Joka kerta nappisuoritus, kun annoin vaan käskysanan ja kädet pysyi kurissa. Hieno Mila!.:)

Loppuun täytyy vielä mainita, että Mila odotti radalle lähdössä vallan loistavasti. Jatkuvan huudon sijaan Mila rauhoitti itsensä menemällä makuulle ja odotti ihan hiljaa lupaa lähteä liikkeelle eikä karannut lähdöstä kertaakaan.:) No tämä ei ollut pysyvää, sillä viime maanantain treeneissä mulla oli taas ohjus, jota oli mahdoton ohjata ja joka ei todellakaan odottanut nätisti lähdössä..:P

Treenit 24.1

Maanantaina tehtiin 18 esteen rataa alla olevan kuvan mukaisesti sekä muunnelmana, jossa pussin sijaan radalla oli keinu. Milan kanssa tehtiin keinun kera vain esteet 1-9, Adan kanssa koko rata. Adan kanssa meni niin hienosti, ettei oo paljon mitään kerrottavaa. Molemmat versiot radoista meni heti ekalla yrityksellä ongelmitta alusta loppuun. A:lta ei hypännyt liian aikaisin alas, mutta aika usein tuli kuitenkin liian kovalla vauhdilla. A:ta otettiin muutama toisto yksittäisenä esteenä namien avulla.

Mila puolestaan oli ihan ylikierroksilla. Alkuunsa oli jopa esteen kanssa odottamisessa ongelmia ja radalla sinkoili aina väärään paikkaan. Putken 3/9 jälkeen karkasi lukemattomia kertoja A:lle ja keppien jälkeen putkeen edessä olevan hypyn sijaan. Ongelmakohtien väliin mahtui sentään jotain onnistumisiakin, esim. esteet 4-9 menivät hienosti, putkeen irtosi kaukaa, rengas tehtiin joka kerta kunnolla ja A:lla otti kontaktin kunnolla namin ansiosta. Ja kepeiltä hypylle 12 selviytymisen jälkeen loppuesteet menivät kivasti. Keinuversiota tehdessä harjoiteltiin keinua myös yksittäisenä. Mila menee keinulle jo ihan mielellään (laskua on hidastettu), mutta namin avulla täytyy edelleen tsempata, että neiti tekee esteen loppuun saakka.

16.1.2011 Adalle eka nolla hyppyradalta:) ja maanantain treenit

Tänään oli vihdoin meidän päivä, 18.kerta tärppäsi.;) Adalla on taitoa riittänyt jo pitkään, mutta oma jännitys on aina laittanut ratakuviot sekaisin. Tänään kaikki meni kuitenkin ihan nappiin.:) Adalle on tullut viime aikoina vauhtia lisää ja tänään sitäkin piisasi: meidän sijoitus oli 2/13. Yhden kerran putkesta tullessaan Ada kurkkasi ensin väärään suuntaan (kutsu oli myöhässä), mutta jatkoi samantien oikeelle esteelle - muuten rata meni tosi sujuvasti ilman mitään kommelluksia. Erityisesti keppeihin olin tyytyväinen: ne meni hienosti, kun kerrankin muistin jättää Adalle tarpeeksi tilaa.:) Muut varmaan kummasteli, kun minä itkin (ilosta) meidän maaliin pääsyn jälkeen. Just viime viikolla vitsailin, että jospa 20.kerta toden sanoo - vähän meni arvaus pieleen, mutta kauan tätä on odotettu. Tämä rata sopi meille hyvin, sillä keskityn itse paremmin, kun rata sisältää paljon suunnanvaihtoja ja Adan kanssa ehtii hyvin tehdä käännöksiä.:) Seuraavat koitokset on myöhemmin keväällä, kunhan on ensin selvitty juoksuista ja treenailtu kontakteja.

Maanantain treeneissä tehtiin seuraavaa hyppyrataa:

Milan kanssa rata sujui kivasti kepeille saakka, mutta keppien suorituksessa on tällä hetkellä ongelmia. En luota tarpeeksi Milaan, joten en saa lähetettyä ajoissa ja Mila hakeutuu helposti väärältä puolelta sisään. Yhdessä vaiheessa Mila tuntui jo osaavan itse oikean sisäänmenokohdan, mutta nyt se näyttäisi kaipaavan tehotreeniä. Seuraava kinkkinen kohta oli pituuden jälkeen muurille kääntö, jossa Mila jatkoi suoraan putkea kohti, mutta palasin kuitenkin viime hetkelle mun luo. Milan tullessa putkesta 14, olin jäänyt niin pahasti jälkeen, että melkein kompastuin neitiin. Esteet 14-16 olikin sitten se kaikkein haastavin pätkä, sillä Mila jatkoi putken 16 sijaan esteille 3 ja 4 eli aina väärälle putkelle saakka.:P Tätä kohtaa oli tosi vaikea saada ohjattua onnistuneesti, kun Mila on niin nopea, enkä osannut tehdä omaa liikettä oikein ja koska Mila ei enää edes seurannut mun ohjausta, kun "osasi jo itse". Loppuesteet eli putkelta 16 maaliin sujui kivasti. Mila kääntyi hyvin putkelta hypyille ja etenee niin kivasti, että riitti, kun huutelin ohjeita takaapäin.:)

Uusintakierroksella ei myöskään onnistuttu tekemään koko rataa kerralla, sillä Milalla vauhti vaan kasvaa tunnin loppua kohden ja seurauksena oli esim. keppien pujottelun kesken jättöä, kun ei ois millään malttanut ja pituudelta putkeen syöksymistä sekä esteiden 14-16 suorituksessa samoja ongelmia kuin ensimmäisellä kierroksella. Vauhtia piisaa, mutta omaa ohjaustaitoa ei, mutta ehkä jonain päivänä senkin oppii.:) Ois kiva päästä harjoittelemaan yksittäisiä esteitä itsenäisesti, sillä ainakin kepit, rengas ja keinu kaipaisivat harjoittelua ja tietty myös muiden kontaktien alastulot.

Adan kanssa kääntyminen hypyltä 3 putkeen vaati hiomista, sillä neiti kääntyi aina tosi loivalla kaarroksella ja kepeillä haki väärältä puolelta sisään, jos en muistanut käyttää ennen lähetystä täällä-sanaa. Ilmeisesti se väärä sisäänmeno näkyi niin hyvässä kulmassa Adan tullessa hypyltä 9. Putkesta 14 onnistuin ohjaamaan Adan kokonaan ohi, kun ajauduin itse liikaa oikealle. Lisäksi myös Ada haki ensimmäisellä kerralla hypyn 15 jälkeen suoraan eteenpäin, kun olisi pitänyt kääntyä putkeen. Loppukuvio sujui Adankin kanssa hyvin, hypyille irtoaminen on molemmilla tytöillä hallussa.

Toiselle kierrokselle oltiin saatu Adan kanssa harjoiteltua kaikki ongelmakohdat ja tunnin lopussa onnistuttiin suorittamaan koko rata virheettömästi alusta loppuun, harmi kun kisoissa ei saa treenata etukäteen vaikeita kohtia.;) Tälläkin kertaa otettiin aikaa noista kunnollisista suorituksista (Milan kanssa niitä ei harmi vaan saatu yhtäkään) ja Ada sai siinä vaiheessa päivän toiseksi nopeimman ajan.:)

Keskiviikkona Ada pääsi myös pitkästä aikaa pulikoimaan. Kavereiden perässä teki hienoja uimahyppyjä, mutta ilman kavereiden tsemppausta ei oikein ollut innostunut altaaseen menosta, vaikka kuinka houkuttelin mustekalalla ja nameilla. Noh, pääasia, että neiti saa hyödyllistä liikuntaa, vaikkei siitä itse niin välittäisikään. Ja kiva, että kaverit on aina välillä edellä tsemppaamassa.:)

10.1.2011 Adan kisat

Viime lauantaina korkattiin Adan kanssa ekat uuden vuoden kisat hyppyradalla. Ada oli innokas ja kipitti vauhdilla eteenpäin, mutta mamma taas mokaili. Alun kolme estettä olivat hyppy, rengas ja hyppy ja Ada juoksi ohi kolmannesta hypystä, kun minä jäin katsomaan, menikö rengas oikein, enkä liikkunut eteenpäin.:P Ja kun oli vuorossa kepit, Ada bongasi putken ja kipitti sinne, kun en ollut skarppina kutsumassa oikeeseen suuntaan ja suoritettiin sitten väärä rata. Suorituksesta oli otettu kuitenkin aika ja se oli ihanneajan sisällä eli ihan hyvää vauhtia neiti taisi pinkoa, kun kerkesi tehdä lisäkuvioitakin varsinaisen radan lisäksi.:) Ada suoritti kaikki esteet hienosti ja etenkin keppeihin olin tyytyväinen. En tiedä uskalletaanko mennä vielä agilityradoille kontaktipulmien takia, mutta ensi viikonloppuna on ainakin vielä yksi hyppäri ennen kuin koittaa pakollinen juoksutauko.

6.1.2011 Maanantain treenit

Suoritettiin koko rata kerralla, tarkoituksena tehdä kisanomainen rata ja suorituksesta otettiin aikaakin. Adan kanssa tämä harjoittelutapa toimi, mutta Milan kanssa ajanotto oli aika turhaa, kun neiti suoritteli ihan omia kuvioitaan ja suoriteltiin siis pitkät pätkät rataa.;)

Ada oli intoa täynnä ja vauhtia piisasi. Ekalla kerralla en ollut tarkkaavainen ja Ada juoksi kohti Tarjaa, jonka seurauksena meni väärään päähän putkea (nro 4). Tän jälkeen otettiin uusiksi ja saatiin tehtyä kisanomainen rata puhtaasti. Toisella kierroksella kasvatettiin vielä vauhtia ja Adan aika oli päivän nopeimpien suoritusten joukossa.:) Adan kanssa ei ollut oikeestaan mitään ongelmia, kepit oli hienot, eteni putkelta 11 hienosti hypylle 12 ja kontaktitkin suoritti "vanhaan malliin" eli ei hypännyt liian aikaisin alas, vaikka A:lta tulee kyllä turhan vauhdikkaasti. Mulla ei edelleenkään oo ratkaisua, mitä tekisin A:n kanssa, mutta puomille Tarja keksi hyvän keinon, jota aion ainakin yrittää: ihan puomin reunaan kiinni nami, jota varten Ada joutuu hidastamaan vauhtinsa alastulossa ja lisäksi nami on reunan takana piilossa niin, ettei Ada näe onko nami paikalla vai ei ennen kuin on jo tehnyt kunnollisen alastulon. Eli ei kisoissakaan tietäisi, onko namia, jos välillä sitä käytettäisiin ja välillä ei. Ja Ada on kyllä niin ahne, että tarkistaa tälläiset jutut.;)

Milalla kävi kierrokset tuhatta ja sataa. Suorastaan repesi liitoksistaan, kun pääsi radalle.:P Ja eka kierros meni just niin kuin arvata saattoi. Mila suoritti kaksi kertaa enemmän esteitä kuin mitä piti ja tietysti ihan omavalintaisesti. Vauhtia tuntui olevan vielä enemmän kuin ennen joulua ja mun ohjaus oli ekalla kierroksella ihan onnetonta. Toiselle yritykselle tsemppasin jo vähän niin, että olin oikeasti välillä ohjaamassakin neitiä, mutta silti myöhästyin joissain kohdissa ihan totaalisesti.

Parhaita puolia Milan menossa oli itsenäiset putkiin hakeutumiset (joiden avulla saan otettua etumatkaa), hieno pysähdys puomin alastulolla namin avulla (nami täytyisi saada vaan häivytettyä pois), putken 11 jälkeen itsenäinen eteneminen hypylle (jäin tosi paljon jälkeen, mutta se ei haitannut neitiä) ja tietysti suuren suuri into ja superhyper vauhti.:) Ongelmallisin kohta oli kepit, joiden kohdalla neiti haki puomille tai jäi pyörien komentamaan. Jäin ennen keppejä jälkeen ja Milan oli jostan syystä tosi vaikea mennä kepeille sisään, haki lähes poikkeuksetta väärältä puolelta eikä keksitty miksi. Kokeiltiin ohjausta toiselta puolelta (mulle vaikeammalta) ja se olikin Milalle paljon luontevampi ja toimivampi ratkaisu. Neiti kävi myös niin kierroksilla, ettei aina ihan seurannut, minne minä ohjasin, vaan teki omia valintoja. Pääsääntöisesti ongelma oli kuitenkin siinä, että neiti menee vaan niin pirun nopeesti, ettei mun ohjaus pysy vauhdissa mukana. Tosi hyvä mieli jäi molempien osalta treeneistä.:)

4.1.2011 Pitkästä aikaa..

..kuulumisia. Vuosikin ehti vaihtua tässä välissä. Joulukuussa oli niin paljon menoa, etten ehtinyt kirjoittelemaan tänne, mutta nyt yritän taas ryhdistäytyä ja muistella vähän, mitä me ollaan touhuttu tässä kirjoitustauon aikana.:) Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että minun vuosi alkoi kahden oman koiran omistajana, kun Adankin omistajuus siirrettiin minulle. Kiitos Kristinalle ihanista tytöistä<3

Parit treenitkin jäi tarinoimatta ennen joulutaukoa ja vaikken enää niistä juuri mitään muista, niin laitan kuitenkin omaksi ilokseni tänne, millaisia ratoja tehtiin, kun kuvat niistä on taltioitu hyvissä ajoin.

Adan osalta muistan, että kontaktit oli huonot molemmissa treeneissä ja lähdin tauolle suurten suunnitelmien kera eli tarkoituksena harjoitella kotona kontakteja laudanpätkän avulla. Milan kontaktit puolestaan oli ja on makupalan kanssa tosi hienot, mutta mun täytyisi saada muutettua pysähtyminen niin kuin ollaan pelkän alastulon osalta harjoiteltu eli palkka namilautasella kauempana. Milankin osalta oli tarkoitus harjoitella ahkerasti tauon aikana.

Jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että kaikki joulunaika kului kaiken muun tohinan parissa eikä voimat riittäneet enää kontakteihin keskittymiseen.:P Ja palattiin eilen agilityn pariin niin, ettei oltu harjoiteltu mitään muuta kuin takaakiertoja ja hyppyjä metsässä.:)

Joulupyhinä nautittiin metsälenkeistä joka päivä, tytöt saivat omat jouluateriansa (cesar-aterioita ja maksalaatikkoa) ja paljon herkkupaketteja. Muutama lelukin tuli paketista, mutta huomattavasti enemmän neidit nauttivat herkkupakettien avaamisesta.;) Ada intoutui vinguttamaan uutta kumipingua niin railakkaasti, että pingu jouduttiin takavarikoimaan omien hermojen säästämiseksi ja lisäksi myös uusi narupallolelu saa olla jonkin aikaa vain valvonnan alainen lelu, koska muuten tytöt järsii samantien sen narun poikki. Tuhotyöt nimittäin aloitettiin jo heti jouluaattona.

Adan ja Milan paketit

Namia, kiitos!

Luminassu

Muruset poseeraa :)

Onks pakko, jos ei haluu?

Vuoden vaihtumista vietettiin tyttöjen isovanhempien luona, jossa rakettimeteli on siedettävämpi kuin meillä kotona. Adaa ei paukkuminen häirinnyt, mutta Mila puolestaan oli korvat luimussa ja tepasteli rauhattomana ympäriinsä sekä viihtyi tavallista enemmän sylissä. Hyvin kuitenkin selvittiin tästäkin uudenvuodenaatosta, sillä Milakaan ei koko iltaa hätkynyt rakettien takia.

Yritän kirjoittaa eilisistä agilitytreeneistä pian ennen kuin nekin unohtuu, mutta sen verran jo nyt, että kummatkin olivat riemuissaan: Ada meni sujuvasti ja tavallista vauhdikkaammin ja Mila tuntui menevän tuplanopeudella (tai sitten olin vaan itse kankeampi) ja suoritti vapaavalintaisiakin esteitä kasapäin.;D

Kuvien kopiointi ilman lupaa on kielletty.

© Marilla Tanner - All Rights Reserved.

Kuulumiset 2010 Kuulumiset 2009