Suopotkupallon MM-kisat 2010

Kuten useimmissa Limetapahtumissa, mukana olijan mieltä askarruttaa ainakin alkuvaiheessa seuraavat kysymykset: 

Minne ollaan menossa?
Pystyykö lamppu nukkumaan tavujen välissä?
Kuka muukin tulee?
Onko Carloksella rintakarvoja?
Onko autoa, vai liftaanko?
Tilaako Härcis taas kolme absinttiä kolmelta?
Palaanko vielä takaisinkin?
Onko Jalonen ja Hänks sittenkin sama jätkä?
Miksi?
Tuleekohan hauskaa? 

Noh, noista varmaa vastausta ei voi antaa kuin viimeisimpää, sillä se on takuu varmaa, oli porukka tai kohde mikä tahansa. Tällä kertaa Lime lähti matkaan historian pienimmällä porukalla, sillä jo lähtiessä tiedossa oli, ettei historian ensimmäisessä maaottelussa tulisi olemaan vaihtomiehiä. Tämä ei kuitenkaan mieltä painanut vaan tuliterän Nissanin ja hieman vanhemman Volvon nokat kääntyivät kohti pohjoista, tällä kertaa lähes ajallaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtui jo Hirvaskankaalla, jossa Limemäiseen tapaan saatiin kulumaan tunti, koska porukka arpoi seuraavien kysymysten parissa: 

Mitähän söisi?
Onko pakko jos ei ole nälkä?
Miksi Fanta on keltaista?
Kuuluuko kahvi hintaan jos tilaa lihapiirakan? 

Matka jatkui tästä leppoisasti aivan, kunnes Lamppu havahtui painajaiseen, jossa oltiin Kärsämäen takametsissä, kello löi yhdeksää eikä kaljaa ollut missään… Muutaman paniikki puhelun jälkeen saavuttiin kuitenkin päältäpäin aivan tavallisen idylliseen kainuulaiskylään Otanmäkeen, jossa Siwan kirkkaan sininen kyltti avautui matkalaisten silmien eteen juuri ennen yhdeksää. Kaikki ei kuitenkaan ollut tässä kylässä sitä miltä ulospäin näyttää, sillä Shirwanin auton katolle jättämä, yhden hörpyllisen vajonnut, tuontikalja oli kauppareissun aikana kadonnut jäljettömiin. Onhan se ymmärrettävää, että euroopan isoilla kirkkoilla valmistettu olut ei ole ihan jokapäiväinen näky kylän raitilla, mutta kuitenkin tuntuu Otanmäessä menevän jollakulla vielä huomommin kuin Limessä kellään ikinä…Onneksi Shirwanin olut kokoelmasta löytyi korvaavia tuotteita ja matka pystyi jatkumaan. Pienen Kajaanin seikkailun jälkeen saavuttiin tuttuun ja turvalliseen Paltamon Golfkylään, jossa ensimmäisenä toimena oli laittaa sauna lämpiämään. 

Perjantai aamuna kello soi jälleen kerran liian aikaisin, Kainuun sään näyttäessä parhaita puoliiaan: +13, pohjoistuuli ja kahden pisaran vesisade. Mutta eipä huolta Lime oli varautunut tähänkin jättämällä kaikki pitkähihaiset asusteet aurinkoiseen Keski-Suomeen… Ratkaisuna päätettiin ostaa jokaiselle tyylikäs poncho-mallinen sadeviitta, joka mukavasti lämmittää pohjoisen tuulissa. Suolla kaljateltassa meno oli kuitenkin sen mukaista, että pelkkä katseleminen lämmitti mieltä ja sihahtava kalja hoisi loput. 

Kainuun kesämuodin helmet

Johtuen ehkä pienestä ringistä, Lime oli kentän laidalla jo viisi minuuttie ennen peliä. Ottelu alkoi tunnustellen Bh-suffersia vastaan, mutta pikkuhiljaa ote alkoi kääntyä Limelle. Lukuisista maalipaikoista huolimatta ottelu päättyi 0-0, vaikka perinteiseen tapaan olisi ollut paikkoja tehdä vaikka viisi maalia. Piste oli kuitenkin piste, eikä siitä voinut olla pahoillaan. Seuraavassa ottelussa oli vastassa Roxbury JK, jonka nähtyään Hänks otti Petterin roolia ja alkoi manaamaan, kuina paljon kaverilla oli jätkiä ja me otetaan noilta kuokkaan niin, että tuntuu… Todellisuudessa kaveri oli ollut viime vuonna viides vastaavissa chempaloissa ja näyttikin sen heti alusta lähtien vahvalla painosteuksellaan. Limen jokainen ukko kuitenkin taisteli, josta soituksena oli seuraavanlainen susikorvalla kuultu keskustelu vastustajan vaihtopenkiltä: ”… on ne saatana kovia… Ilman vaihtomiehiä ne vaan painaaa… on ne!...” Raivoisan taistelun jälkeen ottelu päättyi 0-2 vastustajan voittoon (itse asiassa 0-3, mutta Lampun kärppämäinen pelastus noin metrin maalin sisältä hämäännytti myös tuomarin…). Ottelun jälkeen pulahdys suolampeen, jossa uiminen kengät jalassa on ylttävän vaikeaa ja kokka kohti Paltamoa. Pienenä datailina voisi mainita ohikulkevien neitojen kaihoisat katseet parkkipaikalla, kun Carlos ja Härcis vaihtoivat vaatteitaan. Ekä heitä siitä voi syyttää,  olihan siinä yläkropassa lihaa näkyvissä olihan sitä! 

Paltamossa ilta jatkui tutuissa merkeissä ja siihenhän liittyi olennaisena osana sauna ja Hartwallin edustamat tuotemerkit.

Limen edustusasuissaan lähdössä Kajaanin yöhön. Huomaa Härcicen kesäisen vilvoittaja asukokonaisuus

Illaksi suunnattiin perinteiseen tapaan kohti Kajaania jossa Onnelassa oli magalomaaninen Alex Kunnari swoh. Sitä ei helposti uskokaan, millaiseen menoon Onnelan väki voidaankaan virittää, kun kaivamalla hieman nenää, siemailemalla energiajuomaa ja puhumalla biisien välissä typeriä kansalle. Kyllä tuli monta kertaa Elukkaa ikävä! Ennen paluu taksin tuloa perinteiseen tapaan käytiin vielä maistamassa kebua, jotta jaksaisi Paltamoon asti. Huomion arvoista tässä käynnissä oli, että Limen matkaan lähti muovikassi kaupalla kebabbia evääksi, sillä jopa lampulla jäi rullakebabin toinen osa syömättä…Mitäpä oli tässä vaiheessa miesten mielessä, no seuraavaa? 

Aamulla keli oli edellistä parempi, mutta kaikkien olotila vastaavasti heikompi. Mutta eipä hätää Härcic keitti koko pannullisen kahvia tilanteen korjaamiseksi, josta juotiin yhteensä ehkä desi, perus limesuoritus siis… Matkalla kentälle jokaisen Limemiehen mieleen alkoi kirkastua päivän teema- Limen ensimmäinen virallinen maaottelu! Kentän laidalla aamun kankeudesta ei ollut enää mitää jäljellä, vaan poikamainen keppostelumieliala oli silmiin pistävää Limeleirissä. Ottelun alussa Härcic antoi vastutajalle limen virallisen ”viirin” eli limehedelmän, joka herätti jonkin asteista kummastusta itänaapurin pojissa. Koska jatkoon pääsyyn ei ollut mahdollisuuksia, päätettiin Shirwan jättää valokuvaamaan kentän laidalle ja pelata alku neljällä miehellä. Tämä ei kuitenkaan haitannut vaan ensimmäisen jakson puolivälissä Härcicen sivurajapotkun jälkeen Hänks karkasi maalipaikalle ja kaikkien hämmästykseksi laukoi pallon ylänurkaan. Eikä siinä ollut kaverilla riemulla rajaa, on se niillä jaloilla sen verran harvinaista herkkua. Tästä alkoikin raivoisa taistelu, jossa Carlos pelotteli katseella vastujan omalta maalilta, Jässi roikkui takiaisena vastustaja hihoissa loputtomiin, Härcic painoi kuin jeti hyökkäyspäässä ja Shirwan lanseerasi uuden tekniikan juosta kentän toisesta päästä toiseen kentä ulkpuolella pitkospuita pitkin… Loppusilauksena Lamppu tarjoi eleettömästi kaiken mahdollisen oli hienoin mahdollinen, Lime oli voittanut 1-0!

Huutoa ilmassa kuin talvisodassa, tällä kertaa paremmissa merkeissä

Ottelun jälkeen ei hymyllä ollut rajoja, sillä vaikka jatkoon ei päästy oli turnaus loppunut todella hienosti. Pelin jälkeen shillailtiin katsellen muiden pelejä ja nauttiin tunnelmasta, mikä voisikaan olla parempaa?

Suolla kaljateltassa meno oli kuitenkin sen mukaista, että pelkkä katseleminen lämmitti mieltä ja sihahtava kalja hoisi loput.

Rento shillailua suolla. Lamppua pohdituttaa, mihinhän suuntaisi illalla 

Auringon ohittaessa lakipisteensä taivaalla päätettiin lähteä palautumaan Paltamoon. Matkalla parkkipaikoille löytyi myös Limen naapurin pojille antama Lime, joka sai uuden kodin kuuluttaja sedän luota… Paltamossa ilta jatkui varsin rauhallisisissa merkeissä rentoutuen ja rangella golfia lyöden. Rangen päällimmäiset kysymykset olivat puolestaan: 

Miksi pallo kaartaa välillä vasemmalle välillä oikealle?
Missä ovat kaikki nuoret naiset golf kentällä?
Tiillä vai ilman?
Miksi nyt paistaa aurinko, mutta eilen ei? 

Rangella tapahtuvatkin turnauksen ainoat loukkaantumiset, kun Shirwan löi itseään jalkaan ja Hänksille tuli rakko käteen. 

Kokonaisuudessaan reissu oli jälleen kerran onnistunut, mutta raskas, josta kertoo se, että reilun kolmen sadan kilometrin ajoon tarviittiin neljä kuskia… Tuleekohan seuraavana vuonna vastaava reissu?  NO TOTTAKAI TULEE!