27.4. 2010 Viro –Suomen tuntematon pikkuveli

PJ:n palstalla on ollut hiljaista viime aikoina ja villeimmät huhut ovat kertoneet, että PJ:n luomisviettin olleen tukossa ja että muusaa olisi etsitty vietin löytymiseksi. Tästä ei kuitenkaan ole ollut kyse vaan kasvava organisaatio vaatii yhä enemmän aikaa johtoportaalta, eikä yhteisöviestintään tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa… Mutta se siitä tässäpä näitä lorikoita taas tulee.:

Eli aihe tämän kertaiseen tarinaan kylvettiin Limen kevätmatkalla Viroon, PJ:n ja CC:n laahustaessa krapulaisina pitkin vanhan kaupungin katuja. CC havaitsi erään kadun kulmassa oli jonkinlaisen muistomerkin Viron vapaussodan sankareille, josta heräsi pähkäily, että mikäs sota se sellainen oli. Noh eihän se siinä selvinnyt, jolloin ymmärsimme, kuinka vähän me siloposkiset (Carlos et kuulu tähän luokkaan…) härmäläiset oikein tiesimmekään naapurikansamme historista.

Eli esiaikainen Shirwan saapui nykyisen Viron maaperälle kalalle noin 10000 eea. ja kun harjusta tuntui tulevan, päätti hän jäädä niille kulmille pidemmäksi aikaa. Metalli kausina siellä ei sattunut mitään lööppirajaa ylittävää, mutta 500 eea alkoivat ensimmäiset yhteydet Suomeen. Seuraava merkittävä vaihe Virolle oli 1200-luku, jolloin germaanit ja juutit päättivät marssia pohjoiseen ja vallata lisää maa-alaa. Noh tappeluhan siitä tuli ja jotta homma ei olisi liian selvä, sotkeutuvat vääntöihin ennen vuotta  1629 myös Venäjä, Ruotsi ja Puolakin. Kuten aina Ruotsalaiset väänsivät viimemetreillä voiton ja Viro jäi Ruotsin vallan alle. Tämä ei kuitenkaan ollut huono käänne vaan tämän jälkeen Virolaiset alkoivat vaurastua ja jokaisen tallaajan unelmana oli tulla bätrefolkeksi. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja Pohjan sodassa Venäjä valtasi Viron. Tätä puolestaan jatkui aina 1800-luvulle saakka, jolloin pienen maan kansallisaatteelliset alkoivat nostaa päätään ja paikallinen Elias kirjoitti eepoksen nimeltä Kalevipoegin. Ensimmäisessä maailmansodassa bolsevikien vallankaappaus Venäjällä antoi Virolle mahdollisuuden julistaa itsensä itsenäiseksi, mutta kylmäthän siinä kävi, kun Saksasta tuli maahan uusi herra. Eikä tämä tietenkään tähän loppunut vaan Bolseviikit halusivat viimeiseen asti puolustaa tiluksiaan sotkien mukaan melkoisesti aatehöttöä. Vuosina 1918-1920 väännettiin tämän jutun innoittama Viron vapaussota, jossa oli mukana myös noin 4000 Esi-HH:ta. Vääntö loppui Tarton rauhaan 1920, jolloin Viro ja Neuvosto-Venäjä tunnustivat toisensa.

1920-1939 välinen aika oli Virossa varsin sekavaa, välillä tehtiin YYA:ta, välillä mentiin oikeisto Vapsien tahtiin. Härdelli kuitenkin loppui kun 100 000 sotilasta marssi rajan yli ja yks kaks puhuttiinkin Neuvosto Virosta… Mutta eipä mennyt kuin hetki, kun eräs lyhytkasvuinen korpraali määräsi panssarinsa pohjoiseen ja taas oli isäntä vaihtunut. Seuraavassa Viron kansan vaiheessa oli puolestaan Suomellakin sanansa sanottava, sillä kun Stalin ei  saanut vallattua Suomea, päätti se marssia Viroon heti Suomen aselevon alkamisen jälkeen. Tästä alkoikin varsinainen Neuvosto-Viro aika.

Sodan jälkeisinä vuosina itäinen naapurimme yritti venäläistää Viroa, mutta huonolla menestyksellä. 1960-luvulta lähtien alkoi yhteydenpito Suomeen tiivistyä, mistä näkyvimpänä esimerkkinä edelleenkin on suomalaisten ”Henkkojen” rakentama kerroksellinen betonibunkkeri Tallinnan keskustassa. Viron kansan viimeinen suurempi rytinä alkoi vuonna 1988, jolloin Viro julistautui suvereeniksi ja itsenäistyi  viimein 20.8.1991.

Eli pitkän tien on naapurikansa kulkenut ja välillä trafiikki rajalla on ollut lähes vastaavaa, kuin Ossin maalilla viime kaudella. Nyt ulkopuolisen silmin tilanne näyttää paremmalta. Vielä kun saisi opetettua suomalaiset turistit käyttäytymään ja paikalliset hymyilemään palvellessaan, olisi kansojemme yhteistyö lähes saumatonta.

16.11.2009 Kauneus on katsojan silmissä, myös biljardissa…

Monesti sama asia voi näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen katsojan taustasta, kokemuksesta ja mieltymyksistä. Tästä hyvän esimerkin saa, jos visioi virtuaalisen biljardiottelun Limen kantavien voimien Jässin ja Vanteen välille. Lyöntilanteessa fyysikko taustainen Jässi näkee pöydällä erivärisiä objekteja, jotka saatetaan hallittuihin lähes kimmoisiin törmäyksiin antamalla kivelle alkuliikemäärä, joka tunnetaan myös massan ja nopeuden tulona. Lyöntitapahtumassa on luonnollisti olennaista arvioida myös pallojen kohtauskulmia, pallon ja veran välistä kitkakerrointa sekä tietenkin kepillä tuotetun impulssin suuruutta. Ottaen huomioon eri tekijät pamauttaa Jässi kaksivärisen takapussiin ja siirtää painetta Vanteen suuntaan.

Kurkataampa seuraavaksi Vanteen pään sisään… Kokeneena biljardin pelaajana Vanne muistuttaa shakin pelaajaa, joka on miljoonien pelaamiensa pelien aikana nähnyt saman tilanteen lukuisia kertoja ja osaa muodostaa alitajunnassaan kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvimman ratkaisun. Itse lyöntisuorituksessa Vanne luottaa tuntomuistiinsa, eikä hänen tarvitse käyttää itse lyöntisuoritukseen energiaa. Vanne ottaa haasteen vastaan ja tasoittaa tilanteen. Siirrytään siis jahtaamaan mustaa kasia!

Maailma voi siis olla erilainen myös kahden limeläisen silmin. Loppupelissä ajattelutavalla ei siis ole eroa, vaan pelissä voittaa useinkin se, joka haluaa sitä enemmän. Edellinenhän oli vain yksinkertainen esimerkki, sillä kun samalta pohjalta aletaan puhumaan naisista, pystyisi tästä kirjoittamaan kokonaisen opuksen, jonka sivumäärä tuskin häviäisi Mika Waltarin tuotannolle…